Samba el Gambo ry. Terva ja samba Kokkolan rikkaudet. enredo 2013

Transkriptio

1 Samba el Gambo ry enredo 2013 Terva ja samba Kokkolan rikkaudet Tänä vuonna Samba el Gambo sukeltaa 15-vuotisjuhlansa kunniaksi kotikaupunkinsa historian pyörteisiin. Kokkolan vauraus on perustunut tervaan, ja 1800-luvun alun Kokkola oli tervaporvarien kaupunki. Terva on jättänyt leimansa Kokkolan vaakunaan, jossa on kuvattuna palava tervatynnyri. Kotikaupungin vaakuna toimi puolestaan innoituksena Gambon tunnukseen: palavaan surdoon. Kokkolan vaakunan värit ovat myös Gambon värit punainen, kultainen ja musta. Gambon enredo 2013 kertoo tarinan tervaporvarista, jonka elämä vertautuu oman sambakoulumme historiaan. Seuraamme Sambael Gamborsin jalanjäljissä hänen uransa alusta sen 15- vuotisjuhlintaan. Nuoren tulokkaan on tehtävä lujasti työtä saavuttaakseen vakiintuneen aseman alueen muiden kauppiaiden joukossa. Rikkauden lähde on terva, ja matkan varrella tervaporvari oppii aina uusia asioita tästä ihmeaineesta. Samoin kuin terva ja tervaporvarit rikastuttivat kaupungin kaksisataa vuotta sitten, on nyt samban ja sambistojen vuoro tuoda loistoa paikallisten ihmisten elämään. On vuosi Sambael Gambors nojaa purjelaivan reelinkiin ja katsoo malttamattomana horisonttiin. Pian piirtyisi esiin rakas kotikaupunki Kokkola ja sen vilkas satama. Hän oli jättänyt ne taakseen kaksi vuotta aikaisemmin. Sambael kuuluu Gamborsin porvarisukuun ja haaveilee kotiin palattuaan saavansa kauppiaan oikeudet kotikaupungissaan. Kokkolan merenkulun kukoistuskausi alkoi, kun kaupunki sai oikeudet ulkomaanpurjehdukseen vuonna 1765, joten Sambael on varttunut vauraassa ja hyvinvoivassa tervakaupungissa. Monet muistot ja mietteet risteilevät miehen mielessä kotiinpaluun kynnyksellä. Jo nuorena hän tiesi oman elämänsä suuntaviivat kauppiaaksi opiskelu on vienyt hänen elämästään yli kymmenen vuotta. Muutama vuosi sitten hän suuntasi kahden kummisetänsä kanssa matkalle Eurooppaan, solmimaan liikesuhteita, oppimaan saksaa ja englantia sekä avartamaan maailmankuvaansa. Viimeisin pysähdyspaikka oli Tanskan Fredericiassa, kaupungissa, jossa parisataa vuotta myöhemmin perustettaisiin maailman pohjoisin sambakoulu Samba el Gambo. Vihdoin Sambaelin eteen kohoaa odotettu näky: Halkokarin rannat, kalastajat, veneentervaajat, tervamakasiinit ja laivanveistämöt, joissa käyvä kuhina kertoo kaupungin sykkivästä elinvoimasta. Vasaroiden lakkaamaton pauke soi kuin rumpujen kumu. Kaupunginsalmi on käynyt niin matalaksi, että suurten laivojen on jäätävä Halkokarille ja matkustajien jatkettava sieltä proomuilla kaupunkiin. Sambael toteaa tyytyväisenä kotikaupungin olevan ennallaan ja ottavan hänet avosylin vastaan. Pääkatu Isokatua pitkin kuljetaan ensin vähempiosaisten kaupunginosan, Neristanin, halki kohti Oppistania. Oppistan on varakkaiden ja arvovaltaisten kaupunkilaisten asuinalue, jossa myös Gamborsin talo sijaitsee. Kotiinpaluun riemun laantuessa hänen silmänsä alkavat havaita myös eroavuuksia muistikuviin. Oppistaniin on kohoamassa jotain ennen näkemätöntä kaksikerroksinen kivitalo! Oppimatkansa jälkeen Sambaelin on vielä anottava kauppiaan oikeuksia kaupungin raadilta. Tämä on hyvin tärkeä hetki porvarin elämässä. Anomuksen perusteella nelihenkinen raati päättäisi, saako

2 porvari alkaa harjoittaa kauppaa kaupungissa. Raadin tuli pitää huolta että kaupungissa ei ollut liikaa kauppiaita, jotta asiakaskuntaa riittäisi jokaiselle. Sambael ei voi välttää kasvavaa jännitystä odottaessaan, saisiko hän elintärkeät kauppiaan oikeudet Kokkolassa vai joutuisiko hän yrittämään uudestaan muualla. Jännitystä ei lievitä edes se, että Sambaelin kauppiaaksi kouluttaneet kummisedät kuuluvat Roseiroosin ja Carionnerin sukuihin, joiden edustajat istuvat raadissa, yhdessä herrojen Papaganzell ja Maracaius kanssa. Onneksi kaupungin raati on myötämielinen uutta tulokasta kohtaan ja Sambaelin lupa-anomus hyväksytään ensi yrittämällä. Sambael käy työhön nuoruuden innokkuudella, varmana omasta osaamisestaan. Opittavaa kuitenkin riittää ja nuori kauppias saa huomata, että elämänkoulu jatkuu vielä vuosia. Maksuna tervasta kauppias ei aina saa rahaa, vaan myös toisia hyödykkeitä, kuten suolaa ja hedelmiä. Eri tuotteiden laadun varmistaminen ja soveltuvasta vaihtokaupasta päättäminen ei aina ole helppoa, mutta kantapään kautta Sambael oppii aina vain viisaammaksi liikeasioissaan. Hän saa havaita, että pelkkä kauppiaan status ei riitä, vaan hänen on näytettävä osaamisensa saavuttaakseen muiden arvostuksen. On tärkeätä ymmärtää vaurautensa perusta ja siksi Sambael matkustaa tervanpolton sydänmaille, humisevien havumetsien keskelle katsomaan palavia tervahautoja. Vuosi vuodelta oppi karttuu ja hän vakiinnuttaa paikkansa muiden suurten ja arvostettujen joukossa. Napoleonin tärkeimmän vastapelaajan, keisari Aleksanteri I:n vierailu Kokkolassa vuonna 1817 tekee lähtemättömän vaikutuksen Sambaeliin. Sivistyneen keisarin uudistusmieliset ajatukset ja hyväntahtoisuus pientä Suomea kohtaan tuntuivat uuden, humaanimman aikakauden alulta. Keisari puhui haaveestaan elää tuntemattomana kansan parissa ja hänen kiinnostuksensa tavallista kansalaista kohtaan sai Sambaelinkin miettimään, millaista elämä mahtoi olla Oppistanin viehättävien juhlahuoneistojen ulkopuolella luvulla porvareiden velvoitteena oli auttaa köyhiä tai vähävaraisia myöntämällä heille lainoja, vaikka vakuutta takaisin maksusta ei ollut. Tämä oli sen ajan köyhäinhoitoa. Kuka tahansa sai mennä hakemaan porvarilta lainaa ja hyvillä perusteilla sen yleensä sai, jos porvarilla oli varaa. Porvarin kuollessa perunkirjoihin merkittiin porvarin epävarmat saamiset, joita ei oletettukaan saatavan takaisin. Myös Sambael on antanut osuutensa lainoista kaupungin huono-osaisille. Hän tekee vierailun Neristaniin nähdäkseen, kuinka hänen velallisensa elävät. Ensimmäisenä Sambael panee merkille tervalla suojatut talot. Hänen laivansa, jotka kiitävät ulapalla kaukaisille maille, ovat samalla tavoin tervatut, likaa ja vettymistä vastaan. Tietysti tervan eri käyttötarkoitukset ovat olleet sen kauppiaalle aina tuttuja. Saippuankeittäjät lisäsivät seoksiinsa tervaa tehdäkseen tuotteestaan raikkaamman. Erilaiset voiteet ja hauteet ovat Oppistanissakin käytössä ihon hoitoon ja haavojen parantamiseen. Neristanissa käynnin jälkeen Sambael törmää jälleen uuteen ihmeaineensa parantavaan vaikutukseen: tervasta tehdyllä seoksella saa hävitetyksi täit hiuksistaan. Kuten terva tiivistää laivan, se tiivistää myös tämän kaupungin eri osat yhteen, Sambael tuumi. Hän ei voinut aavistaakaan, kuinka todeksi hänen sanansa vielä kerran muuttuisivat, kun Kokkolan tervarikkauksia uhkaisivat vieraan vallan rosvot. Vuonna 1828 Sambael Gambors pääsi juhlistamaan kauppiaanuransa 15-vuotispäivää. Juhlapaikan valinta oli helppoa, sillä samana vuonna oli Kokkolaan perustettu Suomen ensimmäinen yhdistys, Sällskapsklubben i Gamlakarleby r.f. Klubille keräännyttiin keskustelemaan sosiaalisista ja taloudellisista kysymyksistä sekä viihtymään. Jo alusta asti yhdistyksen jäsenet olivat sitä mieltä, että viihtyvyystekijä oli erittäin tärkeä. Kunnioitettuna tervaporvarina Sambael Gambors kuului

3 ilman muuta niiden poliittisesti ja älyllisesti kiinnostuneiden joukkoon, jotka osallistuivat yhdistystoimintaan. Tervaporvarillemme yhdistys on loistava tilaisuus jakaa ajatuksiaan samanmielisten kanssa ja innostaa muitakin mukaan tekemään Kokkolasta entistäkin parempi paikka kaikille. Nyt on Samba el Gambon vuoro kutsua kaikki juhlimaan kanssamme 15-vuotista taivalta. Enää emme elä sääty-yhteiskunnassa, jossa köyhät olisivat rikkaiden hyväntekeväisyyden varassa. Sen sijaan voimme tuoda lähimmäisillemme iloa ja loistokkuutta elämään samballa. Samba on tervan kaltainen ihmeaine, joka auttaa fyysisiin vaivoihin ja ilahduttaa mieltä sekä yhdistää erilaiset ihmiset. Aivan kuten nuorelle kauppiaalle oli tärkeää saada muiden hyväksyntä, oli Samba el Gambon kasvulle olennaista, että pääsimme täysivaltaisiksi jäseniksi Suomen Sambakoulujen Liittoon. Joitain vuosia täytyi kuitenkin uurastaa, ennen kuin tietotaito karttui niin paljon, että kulkueemme saattoivat todella alkaa kilpailla muiden kanssa. Tärkeää sambakoulun kehitykselle on yhteistyö ja vuorovaikutus muiden kanssa. Kuten keisarin vierailu teki vaikutuksen tarinamme kauppiaaseen, Gamboon ovat jättäneet jälkensä vierailevat opettajat, jotka ovat innostaneet tanssijoita ja soittajia kehittämään taitojaan entistä paremmiksi. Suomalainen yhdistystoiminta on saanut alkunsa Kokkolasta. Me gambolaiset voimme ylpeinä kantaa kortemme kekoon ja juhlistaa oman yhdistyksemme, maailman pohjoisimman sambakoulun, aikaansaannoksia. Yhteistyössä on voimaa, sen todistaa jokakesäinen kulkue Helsingin Esplanadilla! KULKUERAKENNE 1. Comissão de Frente: Tervasatama siintää horisontissa Purjelaiva tuo Sambael Gamborsin Fredericiasta takaisin kotikaupunki Kokkolaan. Euroopanmatkalla on solmittu liikesuhteita, opittu saksaa ja englantia sekä avarrettu maailmankuvaa. Tervakauppiaat olivat aikansa kosmopoliitteja, kuten nykyiset sambistat, jotka löytävät tanssin ja musiikin maailmasta aina yhteisen kielen. Comissãon muodostavat Sambael Gambors ja aallot, jotka kuljettavat häntä pitkin maailmaa. 2. Abre ala: Kokkola tervakauppiaiden kaupunki Mereltä Kokkolaan saavuttaessa tullaan ensin Halkokarille. Varsinainen kaupunki jakautuu työväestön Neristaniin ja rikkaiden porvarien Oppistaniin. Halkokarin vilkas satama ja kaupunkiin kohoavat uudet talot kertovat lisääntyvästä vauraudesta. Kokkolan rikkauksien, tervan ja samban, tuomasta hyvästä pääsevät nauttimaan kaikki, niin oppistanilaiset kuin neristanilaisetkin sekä merimiehen vaimo, joka odottaa laiturilla laivaa saapuvaksi. Päädestaque: Vauraus Destaquet: Oppistanin porvarinaiset Vaunubailaajat: Neristanin kalastajat, merimiehen vaimo Vaunussa mukana myös pieni kalastajapoika, joka ei tanssi 3. Ala das crianças: Tervakaupan oppivuodet Uusi tervakauppias aloittaa työnsä nuoruuden innokkuudella. Lasten ala soveltuu erinomaisesti kuvaamaan Gamborsin uraa, joka on tässä vaiheessa vielä lapsenkengissään. Oppivuosia on runsaasti edessä. Tervaa vaihdetaan esimerkiksi hedelmiin. On tärkeää osata tehdä viisaita

4 vaihtokauppoja vaaka ja helmitaulu ovat kauppiaan tärkeät työvälineet. Alassa on lasten ryhmän ja satusambaryhmän tanssijoita. Satusambaajilla on kevyempi, rinkaton puku. Lasten alaa vauhdittaa esitanssija: Torikauppias. 4. Velha guarda (ei kuvita kulkuetta) Velha guarda eli vanha kaarti edustaa kulkueessamme taitoa ja kokemusta, jotka sambakoulun Velha guarda välittää uudemmille tanssijoille, aivan kuten uudet tervakauppiaatkin saivat oppia kokeneemmilta kauppiailta. Velha Guardan asu ei kuitenkaan kuvita kulkuetta. 5. Ala das passistas: Liekit 6. Ala da bateria: Palava tervahauta Tervahauta ja liekit kuuluvat erottamattomasti yhteen kuten soitto ja tanssi, passistat ja bateria. Omia tervahautoja Gamborsin suvulla ei ole, vaan alihankkijoina toimii useita tervanpolttajia. Myös sambakoulumme sai alkuun apua monelta eri suunnalta vierailevien tanssin- ja soitonopettajien sekä muun muassa soitin-ja pukulahjoitusten muodossa. Terva syntyy polttamalla tervahaudoissa ja samba syntyy soittajien rytmeistä ja passistojen askelista. Samba el Gambon ensimmäinen kilpailukulkue oli Havumehtäsamba Kokkolan sambakoulun ensimmäinen kulkue sai siis alkunsa sieltä, mistä tervakin, metsän syvyyksistä. 7. Melodiaosasto (ei kuvita kulkuetta) 8. Porta-bandeira ja Mestre-sala: Keisari vierailee Kokkolassa Venäjän keisari Aleksanterin vierailu avaa Sambaelin silmät vähempiosaisten tarpeille. Valtiovierailuja tekevät lähettiläät ovat kuin sambakoulujen lippuparit, jotka edustavat omaa kouluaan virallisilla vierailuilla. Lipunkantajapari kuvaa suurlähettiläsparia. 9. Ala dança: Sääty-yhteiskunnan kahtiajako 1800-luvulla elettiin sääty-yhteiskunnassa, jossa jako rikkaiden ja köyhien välillä oli selkeä. Vähäosaisista kuitenkin pidettiin huolta ja yhteisöllisyys oli voimissaan. Samoin kuin hyväsydämiset porvarit saattoivat aikanaan toimia kaupungin köyhimpien hyväksi, voivat nykyisin sambistat tuoda iloa ja loistoa paikallisten ihmisten elämään. 10. Ala das baianas: Juhlan kimallusta Sällskapsklubbenilla Vuonna 1828 Sambael Gambors juhlisti uransa 15-vuotispäivää juuri perustetulla Sällskapsklubbenilla. Suomen vanhimman yhdistyksen perustajat olivat sitä mieltä, että viihtyvyys on äärimmäisen tärkeä tekijä yhdistystoiminnassa eikä siitä voi olla kuin samaa mieltä. Suomalainen yhdistystoiminta sai alkunsa Kokkolassa. Nykyisin Kokkolassa toimii maailman pohjoisin sambakoulu. Baianat laajoissa vannehameissaan ovat kuin juhlapukuisia porvarisnaisia iloitsemassa 15-vuotisjuhlassa. 11. Katudestaquepari: Yö ja Päivä Vastakohdat täydentävät toisiaan Kuten terva tiivistää laivan, se tiivistää myös tämän kaupungin eri osat yhteen, tuumasi tervaporvarimme oman aikansa ihmeaine on samba, jonka yhdistävä vaikutus on yhtä voimakas. Brasilian kuumat rytmit saavat jäyhän pohjoisen kansankin tanssimaan, näin eteläinen ja pohjoinen pallonpuolisko kohtaavat ja lyövät kättä. Ihmiset voivat olla erilaisia kuin yö ja päivä, mutta silti samba yhdistää yli kieli- ja kulttuurirajojen. Erilaisuus on rikkautta, sillä vastakohdat täydentävät toisiaan. Kaikki ovat tervetulleita kanssamme sambaamaan!

5 Samba-de-enredo: Terva ja samba Kokkolan rikkaudet Halkokarin rantaan tervantuoksuiseen ankkuroitui kaukaa laiva ruumassaan rytmit kaukaisen maan Näin Kokkolaan syntyi tarina uus Sambakoulun kultaisen keskipohjalaisen on Gambo loistavin! Joskus työ ei vain maistu kuinka kaikki tervanjuonnilta tuntua voi? Aikaa ei oo ei energiaakaan ruveta suunnitelmia toteuttamaan, mutta: Hetken taas huilattuaan sambista hamuaa ovenkahvaa sambakoulun rakkaan hän vauhtiin pääsee taas. Samba, Samba el, Samba el Gambo! Oot voittamaton! Suurin sydämin vastaanota meidätkin, ooo Gambo! Näin taas laulaen vie tie etelään kulkueemme ooo, näin loistat taas sä helmi koti-kokkolan!