Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella

Transkriptio

1 lisätty tiivistelmän käännökset Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella II Suunnittelukausi

2 Sisällysluettelo Sisällysluettelo Johdanto Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus Tulvariskien alustava arviointi Kooste I suunnittelukaudesta Vesistön kuvaus Hydrologia Valuma-alue Virtaamat ja vedenkorkeudet Sadanta ja lämpötila Asutus ja maankäyttö Kaavoitus Vesien tila Suojelualueet ja kulttuuriperintö Tulvasuojelu Vesistörakenteet ja vesistön käyttö Historiallinen tulvatieto Toteutuneet tulvat Jääpatotulvat Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit Ilmastonmuutoksen vaikutus Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä Vahingollisten seurausten arviointi Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot Tulvariskialueiden tunnistaminen Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle Asukkaat ja rakennukset tulvavaara-alueella Vaikeasti evakuoitavat kohteet tulvavaara-alueella Tulvariskit välttämättömyyspalveluille Vesihuolto Lämmön- ja sähkön jakelu Liikenneyhteydet Tietoliikenneyhteydet ja muut välttämättömyyspalvelut Tulvariskit kulttuuriperinnölle Tulvariskit ympäristölle Tulvariski yhteiskunnan taloudellisille toiminnoille Muut tulvariskit Aiemmat tulvat ja niiden aiheuttamat vahingot Säännöstelyn ja vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka Alueelliset ja paikalliset olosuhteet Tulvariskien arvioinnin yhteenveto Kooste tunnistetuista tulvariskeistä Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi Tulvariskien alustava arviointi Ruotsissa Lähteet Liitteet Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 2

3 1 Johdanto 1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (2007/60/EY). Tulvariskien hallinnan suunnitteluun kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen (kuva 1). Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla tunnistetaan alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat. Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Kuva 1. Tulvariskien hallinnan suunnittelun prosessi. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 3

4 Saamelaisten kotiseutualueella on otettava huomioon saamelaisten oikeudellinen asema joka on säädetty perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa. Saamelaiset ovat Suomessa alkuperäiskansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Suomen perustuslain (PeL) 17.3 :n mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, PeL :n mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Tämä koskee myös elinkeinojen harjoittamista ja siihen liittyvää kulttuuria. Saamelainen kulttuuri jakautuu lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä materiaaliseen ja henkiseen kulttuuriin. Materiaaliseen kulttuuriin kuuluvat muun ohella poronhoito, kalastus ja metsästys sekä näihin perustuvat elinkeinot ja näihin elinkeinoihin pienimuotoinen ja luontoa kunnioittava matkailuelinkeinotoiminta saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten vesien käyttöön liittyvät oikeudet tulee huomioida saamelaisten kotiseutualueella arvioitaessa eri toimintojen vaikutuksia vesiin ja niiden käyttöön. Laki saamelaiskäräjistä (974/1995) (9 ) velvoittaa viranomaiset neuvottelemaan saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat saamelaisten kotiseutualueella. Neuvotteluvelvoitteen täyttämiseksi asianomaisen viranomaisen on varattava saamelaiskäräjille tilaisuus tulla kuulluksi ja neuvotella asiasta. Tilaisuuden käyttämättä jättäminen ei estä viranomaista jatkamasta asian käsittelyä. Poronhoitolakia (848/1990) sovelletaan poronhoidon harjoittamiseen poronhoitoalueella. Poronhoitoalue käsittää Lapissa koko maakunnan alueen Kemiä, Keminmaata ja Torniota lukuun ottamatta. Lisäksi lailla on määritetty erityisesti poronhoitoa varten tarkoitettu alue. Tällä alueella olevaa maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Poronhoitolain 53 :n mukaan suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa. Rajajokisopimus Suomen ja Ruotsin välillä (91/2010) Suomalais-ruotsalainen rajajokisopimus (91/2010) on tullut voimaan Sopimuksen kattama alue muodostaa suomalais-ruotsalaisen vesienhoitoalueen. Sopimuksen tarkoituksena on mm. torjua tulva- ja ympäristövahinkoja sekä sovittaa yhteen vesienhoitoalueella ohjelmat, suunnitelmat ja toimenpiteet, jotka ovat tarpeen vesien tilalle ja kestävälle käytölle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä mm. yhteisten pinta- ja pohjavesien tilatavoitteiden saavuttamiseen sekä vesivarojen kestävään käyttöön. Rajajokikomissio toimii yhteistyöelimenä valtioiden välillä. Sen tehtävänä on kehittää sopimuspuolten yhteistyötä vesienhoitoalueella sekä edistää sopimuspuolten viranomaisten ja kuntien suunnittelutyön yhteensovittamista tulva- ja ympäristövahinkojen torjumiseksi rajajoissa. Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio: Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 4

5 1.2 Tulvariskien alustava arviointi Tulvariskilain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sellaisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvariskien hallinnasta, 8 ). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 5

6 1.3 Kooste I suunnittelukaudesta Tulvariskien alustava arviointi tehtiin ensimmäisen kerran vuonna Arvioinnissa selvitettiin alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Suomessa nimettiin yhteensä 21 merkittävää tulvariskialuetta, joista viisi aluetta sijaitsee Lapin alueella. Kemijoen vesistöalueelta nimettiin Rovaniemen kaupunki, Kittilän kirkonkylä sekä Kemijärven kaupunki, Ivalojoen vesistöalueelta Ivalon taajama ja Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelta nimettiin Tornion kaupunki. Tornionjoen alaosan tulvavaarakartat päivitettiin vuonna 2013 ja samalla laadittiin tulvariskikartoitus Tornion merkittävälle tulvariskialueelle. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelle on laadittu koko vesistöalueen kattava tulvariskien hallintasuunnitelma vuonna Tulvariskien hallintasuunnitelmissa vuosille on esitetty tulvariskien hallinnan tavoitteet vesistöalueella sekä toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Tulvakartat ovat katseltavissa: Tulvariskien hallintasuunnitelma on luettavissa: Hallintasuunnitelmien valmistelussa tarvittavaa viranomaisyhteistyötä varten maa- ja metsätalousministeriö asetti Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelle tulvaryhmän. Tulvaryhmän tehtävänä oli viranomaisten yhteistyön järjestäminen ELY-keskusten, maakuntien liittojen, kuntien ja alueiden pelastustoimen kesken sekä muiden viranomaisten ja etutahojen kytkeminen suunnitteluun vuorovaikutuksen avulla. Tulvaryhmä asetti tulvariskien hallinnan tavoitteet, käsitteli tarvittavat selvitykset ja hyväksyi ehdotuksen hallintasuunnitelmaksi ja siihen sisältyviksi toimenpiteiksi. Ensimmäisen suunnittelukauden tulvaryhmän toimikausi päättyi Tornionjoen tulvaryhmä on asettanut tulvariskien hallinnan tavoitteet Tornion merkittävälle tulvariskialueelle ja koko Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelle (taulukko 1). Taulukko 1. Tulvariskien hallinnan tavoitteet Tornion tulvariskialueella ja koko vesistöalueella Tavoitekategoria Ihmisten terveys ja turvallisuus Tornion tavoitteet Harvinaisen tulvan (1/100a) peittämällä alueella ei sijaitse asuinrakennuksia (tai rakennukset on suojattu niin, ettei ihmisten terveys ja turvallisuus vaarannu). Erittäin harvinaisen tulvan (1/250a) peittämällä alueella ei sijaitse vaikeasti evakuoitavia kohteita tai kohteet on suojattu ja kulkuyhteydet varmistettu. Koko vesistöaluetta koskevat tavoitteet Melko harvinainen tulva (1/50a) ei aiheuta vahinkoja asuinrakennuksille Asukkaat ovat tietoisia tulvavaarasta ja osaavat suojata omaisuuttaan sekä varautua tulvatilanteeseen omatoimisesti Ylläpidetään ajantasaista tulvatilannekuvaa viranomaisille ja kansalaisille Välttämättömyyspalvelut Lämmön ja sähkön jakelu toimivat erittäin harvinaisessa tulvatilanteessa (1/250a). Merkittävät liikenneyhteydet eivät katkea erittäin harvinaisella tulvalla (1/250a). Ympäristö Kulttuuriperintö Erittäin harvinaisen tulvan (1/250a) peittämällä alueella ei sijaitse sellaista toimintaa, josta voisi aiheutua pitkäkestoista ja laaja-alaista vahingollista seurausta ympäristölle. Kulttuuriperinnölle ei aiheudu korjaamatonta vahingollista seurausta erittäin harvinaisessa tulvatilanteessa (1/250a). Tulvariskien hallinnan toimenpiteet eivät ole ristiriidassa vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa Tornionjoen tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitetyillä toimenpiteillä pyritään saavuttamaan tulvariskien hallinnalle asetetut tavoitteet vähentämällä tulvan vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle, välttämättömyyspalveluille, yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille, ympäristölle sekä kulttuuriperinnölle. Toimenpiteitä valittaessa on mahdollisuuksien mukaan pyritty vähentämään tulvien todennäköisyyttä sekä käyttämään muita kun tulvasuojelurakenteisiin perustuvia tulvariskien hallinnan keinoja. Toteutettavaksi esitetyt tulvariskien hallinnan toimenpiteet on jaettu viiteen pääryhmään (taulukko 2). Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 6

7 Taulukko 2. Tornionjoen tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitetyt tulvariskien hallinnan toimenpiteet. Toimenpide Toimenpiteen vaikutusten laajuus Toimenpiteen tila Yhteensopivuus vesienhoidon kanssa Tulvariskiä vähentävät toimenpiteet Tulvakarttojen laadinta ja päivittäminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Tulvatietojärjestelmän kehittäminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Maankäytön suunnittelu Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Myönteinen + Viemäriverkoston kehittäminen tulvakestäväksi Tornion tulvariskialue Uusi toimenpidet Erittäin myönteinen ++ Omatoiminen varautuminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Tulvasuojelutoimenpiteet Tulvapenkereet Tornion tulvariskialue Koko vesistöalue Uusi toimenpide Neutraali Luonnonmukainen vesien pidättäminen valuma-alueella Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Erittäin myönteinen ++ Jäänsahauksien käyttö Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Valmiustoimet Tulvaennuste- ja varoitusjärjestelmien kehittäminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Tulvaviestinnän kehittäminen Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Pelastus- ja evakuointisuunnitelmat Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Neutraali Tulvantorjunnan harjoitukset Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Neutraali Toiminta tulvatilanteessa Tilapäisien tulvasuojelurakenteiden käyttö Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Myönteinen + Jääpatojen purku Koko vesistöalue Käytössä nykyisin Neutraali Jälkitoimenpiteet Toimintojen uudelleen sijoittaminen Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Myönteinen + Puhdistus- ja ennallistamistoimenpiteet Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Myönteinen + Kriisiapu ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen Tornion tulvariskialue Käytössä nykyisin Neutraali Ruotsin puolelta vesistöaluetta nimettiin vuonna 2011 merkittäväksi tulvariskialueeksi Haaparannan kaupunki. Suomella ja Ruotsilla on omat erilliset hallintasuunnitelmat, mutta niiden tietoja on yhteen sovitettu hallintasuunnitelmien laatimisen aikana. Haaparannan tulvariskien hallintasuunnitelma on luettavissa internetissä: Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 7

8 2 Vesistön kuvaus Tornionjoen Muonionjoen vesistöalue ulottuu Perämeren rannikolta Pohjois-Lapin käsivarteen saakka (kuva 2). Ruotsin puolella Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue kuuluu Perämeren vesienhoitoalueeseen (Bottenvikens vattenförvaltningsområde). Vesistöalue muodostuu kahdesta päähaarasta, Ruotsin puolelta tulevasta Tornionjoesta sekä Muonionjoesta, joka virtaa pitkin Suomen ja Ruotsin rajaa. Nämä joet yhtyvät noin 10 km Pajalan taajaman yläpuolella. Jokireitin pituus Kilpisjärveltä Perämerelle on yhteensä noin 520 km ja Tornionjärvestä (MW 342 m) perämerelle noin 470 km. Tornionjoen pituus Muonionjoen yhtymäkohdasta mereen saakka on 180 km ja putouskorkeutta tällä suhteellisen alavalla Tornionjokilaakson alueella on 126 m. Ennen yhtymistään Tornionjokeen Muonionjoki virtaa noin 230 km pituisen matkan pudottaen korkeutta yhteensä 205 m. Muonionjokeen laskeva Könkämäeno puolestaan virtaa Kilpisjärvestä (MW 473 m) käsivarren tunturiylänköä pitkin laskien 90 km:n matkalla 142 m. (Puro- Tahvanainen ym. 2001) Tornionjoki-Muonionjoki on yksi neljästä suuresta säännöstelemättömästä joesta Ruotsissa ja toinen kahdesta suuresta säännöstelemättömistä joista Suomessa. Kuva 2. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue, saamelaisten kotiseutualue ja valtakunnan rajat. 2.1 Hydrologia Valuma-alue Valuma-alueen osa Ylitorniolta alavirtaan sijaitsee alavalla Perämeren rannikolla (kuva 3). Seuraava vyöhyke muodostaa suurimman osan vesistöalueesta, jossa maaston korkeus on m merenpinnasta. Vesistöalueen latvat ulottuvat Skandien vuoriston alueelle, jossa useat tunturit yltävät yli tuhannen metrin korkeuteen (Lapin ympäristökeskus 2010) Alueen korkeimmat tunturit ovat Ropi (945 m), Saana (1029 m), Kahperusvaarat (1144 m) ja Kovddoskaisi (1210 m). Haltitunturin korkein huippu, Halditsohkka, nousee 1328 metriin. (Tunturi-Lapin maakuntakaavan maisemaselvitys) Ruotsin puolella Torniojärven länsipuolella sijaitsevan Kåppetjåkkan korkein huippu on 1410 m mpy ja itäpuolella sijaitsevan Tidnotjåkkan huippu 1539 m mpy. (Puro-Tahvanainen ym. 2001) Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 8

9 Kuva 3. Korkeussuhteet Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 9

10 Vesistöalueen kokonaispinta-ala on km 2, josta km 2 on Suomessa, km 2 Ruotsissa ja 284 km 2 Norjassa. Järvisyysprosentti on alhainen (4,6 %). (Puro-Tahvanainen ym ) Suomalaisen valuma-aluejakojärjestelmän mukaan Tornionjoen vesistöalue (nro 67) jakaantuu yhdeksään osavaluma-alueeseen (taulukko 3 ja kuva 4), joista jokainen jakaantuu 6-9 pienempään osavaluma-alueeseen ja ne edelleen pienempiin kolmannen jakovaiheen osavaluma-alueisiin. Ruotsissa Tornionjoki- Muonionjoki (nro 1) jakautuu 788 (SMHI 2011a) pienempään alueeseen, jonka numero kertoo etäisyyden jokisuusta (Puro-Tahvanainen ym. 2001). Taulukko 3. Osavaluma-alueiden pinta-alat (F) ja järvisyys (L). (Ekholm 1993) Nro Nimi Alaraja F [km 2 ] L [%] F ala [km 2 ] L ala [%] 67 Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue Perämeri ,35 4, ,35 4, Tornionjoen alaosan a Perämeri 1 882,81 0, ,35 4, Tornionjoen keskiosan a Tengeliönjoki (pl) ,35 1, ,85 4, Kolarin Äkäsjoen a Tornionjoki (pl) 2 897,00 1, ,31 3, Kangosjärven Muonion a Pakajoki (ml) 3 839,82 4, ,31 3, Kuttasen Kaaresuvannon a Palojoki (ml) 2 943,09 3, ,49 3, Könkämäenon va Lätäseno (pl) 2 729,31 4, ,31 3, Lätäsenon va Könkämäeno 2 152,09 3, ,09 3, Naamijoen va Tornionjoki 1 266,19 1, ,19 1, Tengeliönjoen va Tornionjoki 3 117,69 8, ,69 8,65 ala = yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala ja järvisyys alarajalla. Arvoihin sisältyy myös Suomen ulkopuoliset osat. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on Suomen puolella 171 järveä ja Ruotsin puolella 250 järveä, jonka pinta-ala on yli 50 ha. Suurimmat järvet ovat Miekojärvi, Kilpisjärvi, Iso-Vietonen, Raanujärvi, Jerisjärvi, Iso Lohijärvi ja Äkäsjärvi Suomen puolella ja Torneträsk, Råstojaure, Sautusjärvi, Rautasjaure ja Puostijärvi Ruotsin puolella (katso liite 1). Alueen järville on tyypillistä mataluus. Suomen puolella Tornionjoella on 18 sivujokea, 25 sivujoen sivujokea ja 8 niihin virtaavaa jokea, joiden valuma-alueen ala on yli 100 km² (katso liite 1). Suomen puolen merkittävimmät sivujoet ovat Lätäseno, Jietajoki, Tarvantojoki, Palojoki, Jerisjoki, Äkäsjoki, Ylläsjoki, Naamijoki ja Martimojoki (kuva 5). Ruotsin puolen suurimmat sivujoet ovat Rautaseno, Vittankijoki ja Lainiojoki. Junosuandossa Tärännönjoki eroaa Tornionjoesta Kalixjokeen. Noin 56 % Tornionjoen virtaamasta kääntyy Kalixjokeen (bifurkaatio). Lainiojoki, joka on toiseksi suurin Tornionjoen sivujoista, yhdistyy Tornionjokeen bifurkaatiokohdan jälkeen. Tornionjoen vesienhoitoalueella (Suomen puolella) muodostuvan pohjaveden kokonaismääräksi on arvioitu reilu m 3 /d. Pohjavesivaroista noin 20 % on käytössä. Yhteensä pohjavesialueita on noin 590 km 2 (471 kpl), josta 70 km 2 (71 kpl) on I-luokan alueita (taulukko 4). (Lapin ympäristökeskus 2010) Ruotsin puolella pohjavesialueita on 61 kpl (Vattenmyndigheten Bottenviken 2009). Taulukko 4. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella sijaitsevien pohjavesialueiden määrä, pinta-ala ja arvio antoisuudesta. Pohjavesiluokka Määrä Pinta-ala [km 2 ] Arvio antoisuudesta [m 3 /d] Muu pohjavesialue , Muu vedenhankintakäyttöön soveltuva pohjavesialue Pohjavesialue jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen 8 20, , Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue 71 75, Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue 48 57, Yhteensä , Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 10

11 Kuva 4. Vesistöalueen ja osavaluma-alueiden rajat Suomessa ja Ruotsissa. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 11

12 Kuva 5. Vesistöalueen suurimmat järvet ja joet. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 12

13 2.1.2 Virtaamat ja vedenkorkeudet Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on käytössä useita vedenkorkeuden ja virtaaman havaintoasemia. Nykyisin toiminnassa olevat asemat keski- ja ääriarvoineen on listattu taulukoihin 3 ja 4 liitteessä 1 ja sijainnit esitetty kuvassa 8. Arvot on laskettu käyttöönoton alusta vuoden 2017 loppuun. Keskivirtaama Karungissa vuosien aikana on ollut 389 m 3 /s (HQ 3667 m 3 /s, havaittu ja NQ 45 m 3 /s). Virtaama vaihtelee paljon vuosittain, sillä vesistöalueen koon lisäksi sadanta ja haihdunta vaikuttavat virtaaman suuruuteen. Kausien sisäiset vaihtelut ovat myös huomattavia (kuva 6). Tulvavirtaamat ovat keskimäärin kahdeksankertaisia verrattuna vesistöalueen keskivirtaamiin ja keskivirtaamat noin kuusinkertaisia verrattuna vesistöalueen keskialivirtaamiin. Ajantasainen tieto Ruotsin puolen hydrologisista havainnoista: Ajantasainen tieto Suomen puolen hydrologisista havainnoista: Vedenkorkeus Kukkolankoskella on ollut keskimäärin N ,51 m (vuodet ). Suurin vedenkorkeus (N ,97 m) on havaittu luvulla suurin vedenkorkeus Kukkolankoskella (N ,59 m) on havaittu vuonna Kukkolankoskella viimeisin tason N ,5 m ylittänyt tulva on havaittu vuonna 2012 (kuva 7). Kuva 6. Keskivirtaama ja virtaama vuonna 2012 Karungin havaintoasemalla. Harmaalla havaintojen vaihteluväli. Kuva 7. Keskivedenkorkeus ja vedenkorkeus vuonna 2012 Kukkolankoskella. Harmaalla havaintojen vaihteluväli. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 13

14 Kuva 8. Käytössä olevat hydrologiset havaintoasemat sekä Suomen ilmatieteenlaitoksen sääasemat Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 14

15 2.1.3 Sadanta ja lämpötila Ilmatieteenlaitoksella on muutamia sateen ja lämpötilan havaintoasemia Tornionjoen vesistöalueella (ks. kuva 8). Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella keskimääräinen sadanta on mm vuodessa. Sateisimmat vuodet ovat olleet Pellon havaintoasemalla 1992 (638 mm), 1998 (684 mm), 2000 (633 mm) ja 2012 (696 mm) (kuva 9). Pellon havaintoasemalla sataa keskimäärin 501 mm vuodessa (havainnot vuosilta ). Kilpisjärvellä, vesistöalueen pohjoisosassa, puolestaan sateisimmat vuodet ovat olleet 1993 (612 mm), 1997 (702 mm), 2000 (614 mm) ja 2003 (597 mm) (kuva 10). Kilpisjärvellä keskimääräinen vuosisadanta on 465 mm (havainnot vuosilta ). Kuva 9. Vuosisadanta ja havaintoarvojen lineaarinen trendiviiva Ilmatieteenlaitoksen Pellon havaintoasemalla. Kuva 10. Vuosisadanta ja havaintoarvojen lineaarinen trendiviiva Ilmatieteenlaitoksen Kilpisjärven havaintoasemalla. Heinäkuu ja elokuu ovat yleisimmin sateisimmat kuukaudet (kuvat 11 ja 12). Kilpisjärven kuukausisadannan maksimeissa tammikuun ja huhtikuun poikkeuksellisen kovat kuukausisadannat ovat vuodelta 1997 ja maaliskuun suuri sadanta vuodelta Vuoden 2014 maaliskuu oli poikkeuksellisen lauha ja käsivarren Lapissa oli poikkeuksellisen sateista 1. Kilpisjärvellä mitattu sademäärä oli suurin mitä Suomessa on koskaan maaliskuun aikana mitattu. Samaten tammikuun ja huhtikuun huippusadannat ovat kuukausisateiden Suomen ennätyksiä tai Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 15

16 Kuva 11. Keskimääräinen kuukausisadanta ja sadannan vaihteluväli Ilmatieteenlaitoksen Pellon havaintoasemalla ( ) Kuva 12. Keskimääräinen kuukausisadanta ja sadannan vaihteluväli Ilmatieteenlaitoksen Kilpisjärven havaintoasemalla ( ). Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 16

17 2.2 Asutus ja maankäyttö Vuoden 2016 lopussa vesistöalueen Suomen puoleisella osalla asui reilu henkilöä (RHR2016) ja Ruotsin puolella asui vuonna 2009 reilu henkilöä (MSB). Vesistöalueella sijaitsevista kunnista Kittilä ja Rovaniemi osuvat vesistöalueelle vain reunaosiltaan, joissa väestöä on vähän. Suurimmat asutuskeskukset Suomen puolella ovat Tornion kaupunki, Kolarin, Pellon ja Ylitornion kuntakeskukset, Äkäslompolo, Sieppijärvi, Karesuvanto ja Kilpisjärvi (kuva 15). Vesistöalueella on useita pienempiä kyliä (mm. Karunki, Korpikylä, Kainuunkylä, Tengeliö, Meltosjärvi, Raanujärvi, Väylänpää, Lappea, Kurtakko, Äkäsjokisuu, Kihlanki, Yli-Muonio, Kätkäsuvanto, Kuttanen, Kelottijärvi, Turtola, Lempeä, Juoksenki ja Lankojärvi), joista pääosa sijoittuu pääjoen varrelle. Ruotsin puolella vesistöalue levittäytyy neljän kunnan (Haparanda, Övertorneå, Pajala ja Kiruna) alueelle, joissa suurimmat asutuskeskukset ovat kuntakeskukset. Lisäksi alueella on useita kyliä, mutta pääosa väestöstä asuu kuntakeskuksissa. Taulukko 5. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien kokonaisväestö vuosina 2009 ja 2016 ja ennustettu väestönkehitys vuosille 2021 ja 2027 (Lähde: Tilastokeskus 2018a ja 2018 b, Statistiska centralbyrån 2018) Kunta Muutos (%) Muutos (%) Enontekiö ,89 6,30 Kittilä ,64 8,42 Kolari ,98 1,54 Muonio ,30 0,26 Pello ,27-15,20 Rovaniemi ,83 4,43 Tornio ,92-0,65 Ylitornio ,19-16,12 Haparanda ,78 Övertorneå ,44 Pajala ,84 Kiruna ,91 1 Ensimmäisen kierroksen alustavan arvioinnin tilanne 2 Kunnat kuuluvat vesistöalueeseen vain pieneltä osin Vesistöalueen pohjoisosa kuuluu saamelaisten kotiseutualueeseen ja vesistöalue kuuluu Tornion kuntaa lukuun ottamatta poronhoitoalueeseen. Poronhoitoalueella olevaa maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa (poronhoitolaki 53 ). Vesistöalueella toimivat Lohijärven (29), Orajärven (31), Kolarin (32), Muonion (13), Näkkälän (11) ja Käsivarren (12) paliskunnat, jotka vastaavat poronhoidosta alueillaan (kuva 13). Kuva 13. Suomen paliskunnat, poronhoitoalue ja saamelaisten kotiseutualueen raja. Lähde: Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 17

18 Vesistöalueen tieverkosto on tiheämpää alueen eteläosassa (kuva 15). Vesistöalueen pohjoisosassa päätieverkosto on harvaa. Maantie kulkee kummallakin puolen Tornionjoen alaosaa ja Muonionjokea Karesuvantoon asti. Valtatie 21 (eurooppatie E8) kulkee jokivartta pitkin Torniosta Kilpisjärvelle ja siitä Norjan puolelle. Pellon ja Kolarin välillä tie kulkee sisämaassa. Tien rakentaminen Torniosta Turtolaan aloitettiin 1820-luvulla, mutta se valmistui vasta 1860-luvulla. Muonioon asti päästiin 1890-luvulla ja Enontekiön Hettaan vuonna Vuosina tietä jatkettiin Palojoensuusta Karesuvantoon. Karesuvannon ja Kilpisjärven välille rakennettiin jatkosodan aikana sotilastie, joka valmistui lopullisesti vuonna Sotien jälkeen tie Torniosta Kilpisjärvelle rakennettiin uudestaan 1950 ja 1960-luvuilla, joskin merkittäviä parannustöitä on tehty 1980-luvulle asti. (Grönroos, ). Kemimaan ja Tornion välinen moottoritie (valtatie 29) on Suomen lyhin valtatie. Tie valmistui vuonna Valtateiden lisäksi vesistöalueella on neljä kantatietä ja 12 seututietä (taulukko 6). Kantatiet suuntautuvat jokivarresta sisämaahan. Seututeistä kaksi kulkee jokivarressa ja muut toimivat yhdysteinä sisämaahan. Vesistöalueella kulkee rautatie Kemistä Tornioon. Torniosta on ollut ratayhteys Ruotsin puolelle vuodesta 1919 lähtien, mutta Suomen ja Ruotsin raideleveydet aiheuttavat haasteita raideliikenteelle. Torniosta on lisäksi ratayhteys Tornion Röyttän satamaan ja Outokummun teollisuusalueelle. Torniosta pohjoiseen rautatietä on päästy Kolariin asti vuoden 1966 lopusta alkaen. Vuonna 2016 Kemin ja Kolarin välillä tehtiin henkilöliikenteen matkaa (koko Suomi milj. matkaa) ja tavaraliikennettä Tornion ja Kolarin välillä oli reilu tonnia (koko Suomi 21,6 milj. tonnia) Rautatietilasto 2016, Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 18

19 Taulukko 6. Keskimääräinen vuorokausiliikenne Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen päätieverkostolla vuonna Lähde: Liikennevirasto Tieosuus Tieluokka ja -numero ajoneuvoa/vrk Tornio-Kemi Valtatie Tornion keskusta -Kiviranta: 9160 Tornio-Aavasaksa Valtatie 21 Kiviranta-Liakanjoki: 4530 Liakanjoki-Ylitornio: 2000 Ylitornio-Aavasaksa: 3750 Aavasaksa-Pello Valtatie 21 Aavasaksa-Pellon keskusta: 2000 Pellon keskusta-pellon tulli: 3824 Pello-Kolari Valtatie Kolari-Muonio Valtatie 21 Kolari-Muonion tulli: 1350 Muonion tulli-muonion keskusta: 1390 Muonio-Karesuvanto Valtatie Karesuvanto-Kilpisjärvi Valtatie Pello-Sinettä Kantatie Kolari-Kittilä Kantatie Muonio-Kittilä Kantatie 79 Muonio-Sirkka: 660 Sirkka-Kittilä: 3160 Palojoensuu-Enontekiö Kantatie Tornio-Röyttä Seututie Tornio-Lautiosaari Seututie Vojakkala-Paakkola Seututie Aavasaksa-Muurola Seututie 930 Aavasaksa-Haapakoski: 1340 Haapakoski-Muurola: 360 Aavasaksa-Raanujärvi Seututie Pakisvaara-Tervola Seututie Saukkoriipi-Meltaus Seututie Juurakkovaara-Jerisjärvi Seututie Särkijärvi-Peltovuoma Seututie Norja-Kilpisjärvi Valtatie Ruotsi-Karesuvanto Seututie Ruotsi-Muonio 180 Ruotsi-Kolari Seututie Ruotsi-Pello Seututie Ruotsi-Aavasaksa Kantatie Ruotsi-Tornio Valtatie Kuva 14. Liikennemäärät Tornion alueella vuonna (Liikennevirasto, 2018) Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 19

20 Kuva 15. Kunnat ja päätieverkosto Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 20

21 Vesistöalueen keski- ja yläosan tasaisilla mailla on paljon suoalueita (kuva 16). Koko vesistöalueen (sekä Suomen että Ruotsin puoli) pinta-alasta noin 0,8 % on maatalousaluetta, 76 % metsiä ja avoimia kankaita sekä reilu 16 % avosoita ja kosteikoita (taulukko 7). Rakennettuja alueita on noin 0,6 % koko vesistöalueen pinta-alasta. Taulukko 7. Vesistöalueen maankäyttö (CLC2012). Maankäyttö Suomi [ha] % Suomen puolen pintaalasta Ruotsi [ha] % Ruotsin puolen pintaalasta Norja [ha] Rakennetut alueet , ,3 6 0,0 Maatalousalueet , ,5 0 0,0 Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat , , ,1 Kosteikot ja avoimet suot , , ,5 Vesialueet , , ,4 Kaikki yhteensä Maatalous on keskittynyt vesistöalueen alaosan kuntiin. Maataloudesta pääosa on maitotilavaltaista ja peltoviljely on pääasiassa nurmiviljelyä. Tornionjoen vesistöalueen kunnissa oli vuonna 2016 yhteensä 328 maatilaa, joista 186 kotieläintilaa (taulukko 18). Maatilojen määrä on vähentynyt viime vuosina. Taulukko 8. Käytössä oleva maatalousmaa ja kotieläintilojen lukumäärä vesistöalueen kunnissa vuonna 2016 (Lähde: SVT: Luonnonvarakeskus 2018a) Kunta Käytössä oleva maatalousmaa (ha) Käytössä oleva maatalousmaa (tilojen lkm) Nautatilojen lukumäärä Sikatilojen lukumäärä Lammastilojen lukumäärä % Norjan puolen pintaalasta Siipikarjatilojen lukumäärä Enontekiö Muonio Kolari Pello Ylitornio Tornio Yhteensä Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 21

22 Kuva 16. Maankäyttö Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 22

23 2.3 Kaavoitus Kaavoitus on alueiden käytön suunnittelua, ja kaavoilla päätetään eri toimintojen, kuten asumisen ja työpaikkojen, sijoittuminen kaavoitettavalle alueelle. Kaavoituksella alueiden tulvariskejä voidaan vähentää ohjaamalla merkittävät toiminnot tulvavaara-alueiden ulkopuolelle. Maankäytön suunnittelu on tehokkain keino vähentää alueiden tulvariskejä. Maankäytön suunnittelu perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden lisäksi maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Maakuntakaava ohjaa periaatteet ja suuntaviivat alueiden käytölle ja yleiskaavoissa ja asemakaavoissa määrätään tarkemmat määräykset tulvauhan alaisen alueen rakentamisesta. Valtioneuvoston päättämät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista (MRL 24 ). Uusien VAT:ien mukaisesti tulvaasiat tulee huomioida seuraavasti: "Varaudutaan sään ääri-ilmiöihin ja tulviin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Uusi rakentaminen sijoitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muutoin." Maakuntakaavassa suunnitellaan rakentamisen ja ympäristön kehittämisen suunnat maakunnassa tuleville vuosikymmenille. Maakuntakaava on ohjeena kuntien kaavoitukselle ja muulle viranomaistoiminnalle, jolla vaikutetaan alueidenkäyttöön. Maakuntakaavan laatii ja siitä päättää maakunnan liitto. Maakuntakaavaa laadittaessa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on otettava huomioon ja kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen maakuntakaavoissa on otettu tulvat huomioon kaavamääräyksin (taulukko 9). Taulukko 9. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen kunnissa voimassa olevat maakuntakaavat. Maakuntakaava Kunta Lainvoimainen Miten tulvariskit huomioitu Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava Tunturi-Lapin maakuntakaava Länsi-Lapin maakuntakaava Tornio Ei tulviin liittyviä määräyksiä. Enontekiö Kolari Muonio Tornio Ylitonio Pello Tulva-, sortuma- ja vyörymävaara- alueet on osoitettava yleis- ja asemakaavoissa joko alueina tai rakentamisrajoituksina. Rakennuspaikkoja ei saa suunnitella sijoitettavaksi alueille, joilla on tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa. Tulvariskialueet tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Tulva-, sortuma - ja vyörymävaara- alueet on osoitettava yleis- ja asema kaavoissa joko alueina tai rakentamisrajoituksina. Rakennuspaikkoja ei saa suunnitella sijoitettavaksi alueille, joilla on tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa. Maankäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon tulva riskialueet ja tulvien hallintasuunnitelmat. Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Sen tehtävänä on yhdyskunnan eri toimintojen, kuten asutuksen, palvelujen ja työpaikkojen sekä virkistysalueiden sijoittamisen yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaavoituksella ratkaistaan tavoitellun kehityksen periaatteet, ja yleiskaava ohjaa alueen asemakaavojen laatimista. Tulvalle alttiit alueet voidaan osoittaa yleiskaavoihin, jolloin tulvat tulevat huomioiduksi sekä yleiskaavoituksessa että niiden pohjalta tehdyissä asemakaavoissa. Sitä kautta uutta rakentamista voidaan ohjata pois tulvauhan alaisilta alueilta. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen kuntien yleiskaavat on esitetty taulukoissa 9a ja 9b. Tulvat on pääasiassa huomioitu kaavoissa osoittamalla rakennuspaikat tulva-alueen ulkopuolelle, antamalla kaavamääräys alimmasta rakentamiskorkeudesta tai merkitsemällä tulva-alueen raja tai HW 1/100a tulvakorkeudet kaavakarttaan Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 23

24 Taulukko 10a. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen voimassa olevat yleiskaavat. Kunta Yleiskaava Voimassa Miten tulvariskit huomioitu Tornio Tornion yleiskaava 2021 Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava Kitkiäisvaaran tuulivoimapuiston osayleiskaava Kukkolan rantaosayleiskaava Matkakosken rantaosayleiskaava Tulvat huomioitu merkitsemällä kaavaan 1/100a tulvakorkeus (Alueella havaittu tai arvioitu, kerran 100 vuodessa esiintyvä korkein tulvalukema N 60 korkeusjärjestelmässä. Tulva-alueelle rakentaminen on kielletty MRL 116 :n nojalla) ja antamalla koko kaava-aluetta koskeva kaavamääräys Alaville alueille rakennettaessa tulee huomioida tulva- ja kosteusvahinkojen vaara. Kosteudelle alttiit rakennusosat on sijoitettava vähintään 0,5 m ylemmäksi kuin kerran 100 vuodessa laskettu korkein tulvakorkeus (HW 1/100), elleivät kaavan hyväksymisen jälkeen valmistuvat selitykset muuta osoita, taikka rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle. Mikäli em. rakentamiskorkeus on joskus ylitetty (jääpatotulva), on tämä korkeus otettava määrääväksi korkeudeksi alimpia rakentamiskorkeuksia määrättäessä. Meren ranta-alueella kosteudelle alttiit rakennusosat tulee rakentaa vähintään korkeustasolle m N 60- järjestelmässä.) Sijaitsee merialueella, ei tulviin liittyviä kaavamääräyksiä Ei tulva-alueella, ei tulviin liittyvää kaavamääräystä Ylitornio Torniojoen yleiskaava 2003 Pello Miekojärven rantayleiskaava Torniojokivarren yleiskaava Pellon kuntakeskuksen yleiskaava Kaavamerkintä: Korkeusluku, joka ilmoittaa alimman korkeuden, mille rakennusten tulvavahingoille alttiita rakenneosia saa sijoittaa, mikäli rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle. Lisäksi yleismääräys koko kaava-alueelle: Tulvavahingoille alttiiden rakenneosien tulee olla vähintään kaavakartassa määrätyn korkeusaseman tasolla, mikäli rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle. Tulvat huomioitu määräämällä alimmista rakentamiskorkeuksista kuten Kukkolan rantaosayleiskaavassa. Osayleiskaavan päivittäminen vireillä. Voimassa olevassa kaavassa karttamerkintä alimmasta sallitusta rakentamiskorkeudesta (Merkinnällä on osoitettu se korkeustaso (N 60), jonka alapuolelle ei saa sijoittaa rakennusten tulvavahingoille alttiita rakenneosia, mikäli rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi muuhun korkeuteen. Aiotun rakennuspaikan tulvakorkeus saadaan interpoloimalla lukuarvoista kyseisen paikan kohta). Lisäksi on merkitty tulvauhka-alueen likimääräinen raja viiva-symbolilla. Yleiskaavamääräys: Rakennusten kosteudelle alttiiden rakennusosien alin sallittu rakentamiskorkeus on (N 60)+79,00. Korkeusluvun kaavamerkintä, joka ilmoittaa alimman korkeuden, mille rakennusten tulvavahingoille alttiita rakenneosia saa sijoittaa, mikäli rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle. Lisäksi yleismääräys koko kaava-alueelle: Tulvavahingoille alttiiden rakenneosien tulee olla vähintään kaavakartassa määrätyn korkeusaseman tasolla, mikäli rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle. Korkeusluvun kaavamerkintä: Alaville alueille rakennettaessa tulee huomioida tulva- ja kosteusvahinkojen vaara. Kaavakartassa esitetty korkeusluku ilmoittaa alimman korkeuden, mille rakennusten kosteudelle alttiit rakenneosat on vähintään sijoitettava, elleivät kaavan hyväksymisen jälkeen valmistuvat selvitykset muuta osoita, taikka rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle. Korkeudet on esitetty N60-tasossa Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 24

25 Taulukko 9b. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen voimassa olevat yleiskaavat. Kunta Yleiskaava Voimassa Miten tulvariskit huomioitu Kolari Muonio Enontekiö Ylläksen osayleiskaava Kirkonkylän osayleiskaava Tornion-Muonionjoen yleiskaava Jerisjärvi-Äkäsjärvi osayleiskaava Olos-Särkijärvi-Torassieppi osayleiskaava (KV hyväksynyt) (KV hyväksynyt)) Ei tulviin liittyviä kaavamääräyksiä. Isonmaan yleiskaava Ei tulviin liittyviä kaavamääräyksiä. Yleinen kaavamääräys: Kaikki kastuvat rakenteet tulee sijoittaa 0,5 metriä tulvarajan (max vedenkorkeus/100 vuotta) yläpuolelle, elleivät kaavan hyväksymisen jälkeen valmistuvat selvitykset muuta osoita, taikka rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusten sijoittamista korkeammalle. Mikäli em. rakentamiskorkeus on joskus ylitetty (esim. jääpatotulva), on tämä korkeampi korkeus otettava määrääväksi korkeudeksi alimpia rakentamiskorkeuksia määritettäessä. Yleinen kaavamääräys: Asuinrakennuksen ja lomarakennuksen etäisyyden keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta tulee olla vähintään 30 metriä ja asunnon alimman lattiatason vähintään 1 metri ylävesirajaa korkeammalla. Ellei ylävesirajaa ole tiedossa, alimman lattiatason on oltava vähintään 1 metri keskiveden korkeudesta. Yleinen kaavamääräys: Asuinrakennuksen ja lomarakennuksen etäisyyden keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta tulee olla vähintään 30 metriä ja asunnon alimman lattiatason vähintään 1 metri ylävesirajaa korkeammalla. Ellei ylävesirajaa ole tiedossa, alimman lattiatason on oltava vähintään 1 metri keskiveden korkeudesta. Maankäytön suunnittelun tasoista asemakaava on yksityiskohtaisin kaava. Myös asemakaavoissa tulvariskit huomioidaan kaavamääräyksin ja kaavamerkinnöin. Asemakaavat pyritään suunnittelemaan jo lähtökohtaisesti siten, että tulvavaara-alueille ei sijoiteta uutta rakentamista (MRL 116 ). Joissakin poikkeustapauksissa rakentamisen mahdollistavia tontteja on esitetty tulvavaara-alueille kaavaan, mutta niiden osalta on yleensä tarkistettu maanpinnan riittävä korkeus maastomittauksin ja lisäksi on esitetty kaavamääräys, jonka mukaisesti alimmat kastuvat rakenteet tulee sijoittaa suositusten mukaisesti vähintään kerran 100 vuodessa toistuvan tulvakorkeuden yläpuolelle. Asemakaavassa voi olla myös yksityiskohtaisia määräyksiä ranta-alueelle rakentamisessa (rakennuspaikan korkeusasema, materiaalit, pengerrys yms.) tai tulvasuojauksen rakentamisesta. Asemakaavan määräys alimmasta rakentamiskorkeudesta voi olla muodoltaan samanlainen kuin em. yleiskaavoissa esitetyt määräykset. Ruotsissa jokaisella kunnalla on ns. översiktsplan, joka kattaa koko kunnan alueen. Suunnitelma opastaa ja tukee päätöksiä, jotka liittyvät maa- ja vesialueiden käyttöön ja rakennetun ympäristön kehittämiseen ja säilyttämiseen. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 25

26 2.4 Vesien tila Tulvariskien hallintaa ja vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö edellyttää, että tulvariskien hallinnan toimenpiteet on sovitettava yhteen vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa. Tulvariskien hallinnan suunnittelussa on otettava huomioon, että suunniteltavat toimenpiteet eivät saa vaarantaa merkittävästi vesienhoidossa suunniteltujen ja toteutettujen toimenpiteiden tavoitteita ja vaikutuksia. (Räinä ym ) Parhaassa tapauksessa tulvariskien hallinnan toimenpiteet voivat tukea vesienhoidon hyvän ekologisen tilan tavoitetta ja parantaa vedenlaatua. Vesienhoidon tavoitteita voivat uhata lähinnä perkaukset, penkereet ja virtaamien ja vedenkorkeuksien säännöstely. Niitä suunniteltaessa ja toteutettaessa vaikutukset ekologiseen tilaan ja veden laatuun täytyy ottaa erityisesti huomioon. (Räinä ym. 2017) Vesienhoidon ympäristötavoitteet perustuvat vesienhoitolain (1299/2004) :iin. Vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että Kuva 17. Tornionjoen vesienhoitoalueen vesien tila vuonna (Räinä ym. 2017) pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila ei heikkene ja että niillä on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila pintavesimuodostumia suojellaan, parannetaan ja ennallistetaan, siten että aiemmissa kohdissa tarkoitettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015 pohjavesimuodostumia pilaavien aineiden pitoisuuksien pysyvää ja merkittävää kasvamista ehkäistään. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue muodostaa Tornionjoen vesienhoitoalueen. Vesienhoitoalueen jokien yhteenlasketusta pituudesta noin 41 % on hyvässä ja 52 % erinomaisessa tilassa. Tyydyttävään tilaan luokittui seitsemän jokea. Luokittelematta jäi ainoastaan yksi joki. Myös järvien pinta-alasta valtaosa, 57 % on hyvässä tai 30 % erinomaisessa tilassa. Tyydyttävään tilaan luokiteltiin yhteensä 11 järveä. Luokittelematta jäi viisi järveä. Tornionjoen vesienhoitoalueen vesimuodostumissa päätavoite on hyvän tai erinomaisen tilan säilyttäminen. Hyvän tilan saavuttaminen painottuu vesienhoitoalueen eteläosiin, missä vesistöjen parantamistarpeet liittyvät lähinnä ravinne- ja kiintoainekuormituksen ja sisäisen kuormituksen vähentämiseen sekä vesistöjen rakenteellisten tai hydrologisten muutosten aiheuttamien haittojen lieventämiseen. (Räinä ym ) Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 26

27 Taulukko 11. Tilatavoitteet vesienhoitoalueen jokivesissä ja järvissä osa-alueittain vuoteen 2021 mennessä. (Räinä ym. 2015) Osa-alue Erinomaisena säilyminen Jokivedet [km / %] Järvet [km 2 / %] Hyvänä säilyminen Hyvän saavuttaminen Erinomaisena säilyminen Hyvänä säilyminen Hyvän saavuttaminen Könkämäeno 420 / / 3 91 / 89 11,1 / 11 Muonionjoki 770 / / / 2 40,6 / 31 87,7 / 67 2,5 / 2 Tornionjoki 30 / / / 14 21,3 / 8 188,7 / 69 47,6 / 17 Yhteensä 1220 / / / 6 152,9 / ,9 / / Suojelualueet ja kulttuuriperintö Suojelualueet Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on Suomen puolella 34 Natura 2000 verkostoon kuuluvaa suojelualuetta. Natura-alueista yhdeksän kuuluu vesienhoidon järjestämisen suojelualuerekisteriin (Pallas-Ounastunturi, Käsivarren erämaa, Ylläs-Aakennus, Muonionjärvi-Utkujoki, Pellojärvi-Säynäjäjärvi, Tornionjoen-Muonionjoen vesistö, Karunginjärvi, Meltosjärvet-Pysäjärvi ja Kainuunkylän saaret) (liite 2 - taulukko 1 ja kuva 18). Suojelualuerekisteriin valituilla suojelualueilla veden tilan ylläpidolla tai parantamisella on suuri luonnonsuojelullinen merkitys suoraan vedestä riippuvaisten elinympäristöjen tai lajien suojelun kannalta. Muita suojelualueita on vesistöalueella 143 kappaletta (liite 2). Vesistörakentaminen on kielletty Tornion-Muonionjoen Suomen puoleisissa sivuvesistöissä koskiensuojelulain nojalla (35/1987). Ruotsissa Tornionjoki kuuluu ns. kansallisjokiin, joiden säännöstely tai veden johtaminen voimatalouskäyttöä varten on kielletty sekä pääuomassa, että sivu-uomissa (Miljöbalken 1998/808). Kulttuurimaisema 5 Ympäristöministeriön johdolla on inventoitu maaseudun edustavimpia kulttuurimaisemia, joiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan. Valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita on Suomessa156. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä Arvokkaat maisema-alueet otetaan huomioon maankäytön suunnittelussa. Tornionjokilaakso rannikolta Pellon korkeudelle saakka on suurimmaksi osaksi maatalouden muovaamaa kulttuurimaisemaa. Tornionjokilaakso Tornion kaupungin pohjoispuolelta lähelle Ylitornion taajamaa kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Tornionjokilaakson lisäksi vesistöalueella on kahdeksan muuta valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta (Saana, Pallastunturit, Kajanki, Toras-Sieppi, Venejärvi, Ratasjärven kulttuurimaisemat, Aavasaksa ja Lohijärvi-Leukumapää). Maailmanperintökohteet 6 Suomessa on tällä hetkellä seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joista kuusi kulttuurikohdetta ja yksi luontokohde. Jokainen Suomen kohteista edustaa yleismaailmallisesti erityisen arvokasta kulttuuri- tai luonnonperintöä. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on Suomen puolella kolme Struven astemittausketjun pistettä (Stuorrahanoaivi Enontekiöllä, Aavasaksa Ylitorniolla ja Alatornion kirkko Torniossa). Ruotsin puolella vesistöaluetta on neljä Struven ketjun pistettä (Tynnyrilaki Kiirunassa, Jupukka Pajalassa, Pullinki Övertorneålla ja Perävaara Haaparannalla). Struven ketju edustaa maailmanperintöluettelossa tieteen ja tekniikan historiaa. Kohde koostuu kymmenen valtion alueella sijaitsevista 34 mittauspisteestä, joista kuusi sijaitsee Suomessa.) 5 luettu luettu Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 27

28 Rakennettu kulttuuriympäristö 7 Rakennettua kulttuuriympäristöä ovat kaupunkien, kuntakeskusten ja maaseudun eri ikäiset rakennukset ja rakennetut alueet, niitä yhdistävät liikenneväylät ja energiaverkot. Rakennettu ympäristö on kehittynyt vaiheittain esihistorialliselta ajalta ja keskiajalta lähtien ja jatkunut Ruotsin kuningaskunnan, Venäjän keisarikunnan sekä itsenäisen tasavallan aikana. Valtaosa Suomen rakennetusta ympäristöstä on hyvinvointivaltion rakentamisen ajalta. Museovirasto on inventoinut vuonna 2009 valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009). Inventoinnin kohteet tulee huomioida alueidenkäytön suunnittelussa. Tietoa inventoinnin kohteista on luettavissa internetissä sivulla Tornionjoen- Muonionjoen vesistöalueen RKY 2009 inventointiin kuuluvat kohteet on esitetty liitteen 2 taulukossa 4. Kirkollisten rakennusten suojelusta 8 on säännöksiä sekä evankelis-luterilaista kirkkoa koskevassa kirkkolaissa (1054/1993) että laissa ortodoksisesta kirkosta (985/2006). Kirkkolain mukaan kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut evankelis-luterilaiset kirkolliset rakennukset kiinteine sisustuksineen ja taideteoksineen ovat suojeltuja. Kirkkojen lisäksi kirkollisiin rakennuksiin kuuluvat mm. kellotapulit ja hautakappelit. Myös ortodoksisesta kirkosta annetun lain mukaan ennen vuotta 1917 rakennettu kirkko on kiinteine sisustuksineen, taideteoksineen ja piha-alueineen suojeltu. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella kirkkolain nojalla suojeltuja kirkkoja ovat Alatornion, Tornion, Karungin, Muonion ja Kolari kirkot (ks. Liite 2 - taulukko 6) Merkittävä osa valtion omistamista rakennuksista, rakennusryhmistä ja rakennetuista alueista on suojeltu asetuksella (480/1985). Asetuksen nojalla tehdyt suojelupäätökset pysyivät voimassa omistuksesta riippumatta, vaikka asetus kumottiin kun laki rakennusperinnön suojelemisesta säädettiin (498/2010). Rakennusperinnön suojelemisesta 9 annetun lain (498/2010) nojalla voidaan suojella rakennusten lisäksi rakennelmia, rakennusryhmiä tai rakennettuja alueita. Niillä tulee olla merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen tai rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien kannalta. Suojelu voi koskea myös rakennuksen osaa, rakennuksen kiinteää sisustusta taikka muuta rakentamalla tai istuttamalla muodostettua aluetta. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on kuusi kohdetta, jotka on suojeltu valtion asetuksella (480/1985). Näihin kohteisiin kuuluvat: Aarean metsänvartijatila, Aavasaksan matkailumaja, Hannukkalanniemen tila, Naapankivaaran metsänvartijantila, Niemelä metsäteknikon virkatalo ja Tornion alakouluseminaari. Myös Ruotsin puolella vesistöaluetta on joitakin suojeltuja rakennuksia (liite 2 - taulukko 4). Arkeologinen kulttuuriperintö 10 Kiinteät muinaisjäännökset ovat keskeinen osa arkeologista kulttuuriperintöä ja ne on rauhoitettu muinaismuistolailla muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta. Arkeologiseen kulttuuriperintöön kuuluu myös sellaisia rakenteita ja paikkoja, joita Museoviraston linjauksen mukaisesti ei lueta muinaismuistolain tarkoittamiin kiinteisiin muinaisjäännöksiin, mutta joiden säilyttämistä pidetään perusteltuna niiden historiallisen merkityksen ja kulttuuriperintöarvojen vuoksi. Tällaisia kulttuuriperintökohteita voidaan esittää säilytettäväksi esimerkiksi kaavoituksen keinoin. Museovirasto ylläpitää muinaisjäännösrekisteriä, johon on koottu muinaismuistolain (295/1963) nojalla rauhoitetut kiinteät muinaisjäännökset. Vesistöalueen Suomen puoleiselta osalta on löydetty 784 kiinteää muinaisjäännöstä. Osalle pistemäisistä kohteista on digitoitu aluemainen rajaus, joka kuvaa muinaisjäännöksen laajuutta tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella. Aluemaisia rajauksia vesistöalueella on 253 kappaletta. Muinaisjäännöstelen lukumäärät kunnittain ja Ruotsin puolella on koottu taulukkoon 5 liitteessä luettu luettu luettu luettu Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 28

29 Kuva 18. Vesienhoidon suojelualuerekisterissä olevat Natura2000-alueet ja kulttuuriperintökohteet Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella Suomen puolella. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 29

30 2.6 Tulvasuojelu Liakanjoen alueella on tehty 1900-luvulla vesistöjärjestelyjä sekä tulvien aiheuttamien haittojen minimoimiseksi että virtaamaolojen parantamiseksi vähävetisellä kaudella. Liakanjoen suistoalueelle on rakennettu kuusi pohjapatoa. (Lapin ympäristökeskus 2010.) Tornion kaupunginlahden kunnostus on valmistunut vuonna 1999, minkä yhtenä tavoitteena on pienentää tulvasta aiheutuvaa vahinkoa Tornion ja Haaparannan kaupungeille (Ollila ym. 2000). Myös Sieppijärvellä on rakennettu tulvapenkereitä rakennusten suojaamiseksi (Puro ym. 2001). Pellon kunnan alueella on rakennettu joitakin tulvasuojauksia. Yksi tila on tulvasuojattu (suojauksen harjan korkeus N ,20 m) vuonna 1993 Lempeässä (Lapin vesi- ja ympäristöpiiri 1990). Pellon keskustassa on rakennettu kaksi tulvasuojausta Jolmanputaan molemmin puolin. Ensimmäinen suojaus rakennettiin vuonna 1976 ja toinen vuosien aikana (Lapin vesipiirin vesitoimisto 1982). Suojausten harjojen korkeudet on LN + 82,30 m. Edellä mainittu vedenkorkeus toistuu keskimäärin kerran 200 vuodessa (Gumbelin jakauma Pellon havaintoaseman vedenkorkeushavainnoista). Tornion Suensaaren pohjoisosaan Fluurin saareen on vuonna 1999 rakennettu 1,4 km pitkä tulvapenger. Penkereeseen on rakennettu pumppaamo, jolla pumpataan avovesiaikaan Tornionjoesta vettä Kaupunginlahteen. Tulvapenkereen harja on rakennettu korkeuteen N60 + 4,70 m. Penkereen taakse jäävän Kaupunginlahden tulvavedenkorkeudeksi sallitaan korkeimmillaan NN + 2,5 m. Suensaaren eteläpuolelle on rakennettu På Gränsen- Rajalla hankkeessa tulvasuojaus (Rajakaari) 2000-luvulla. Rajakaaren harjakorkeus on N60 + 4,80 m. Kuva 19. Padot ja tulvasuojaukset Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella. Tornionjokisuu on mataloitunut ylävirrasta ajautuvan hienoaineksen ja maan kohoamisen seurauksena. Mataloitumisen vuoksi riski jääpatojen muodostumiseen on suuri. Jääpatojen muodostumisen riskiä pienennettiin Tornionjokisuun ruoppauksella. Ruoppaushankkeen ensimmäiset suunnitelmat valmistuivat jo vuonna 1997, mutta hanke toteutettiin kustannussyistä alkuperäistä suunnitelmaa pienempänä vuosina Ruoppausmassoja oli noin m 3 ktr. ja ruopatun väylän pituus oli noin 6,3 km. Ruoppaus toteutettiin ruoppaamalla väylää Tornionjoen suualueelle Röyttän kohdalta Hellälään, Karinkorvan alle. Näin saatiin Tornionjoesta purkautuville jäämassoille avoin reitti merelle. Tällä estetään jääpatojen syntyminen kiinteän merijään reunaan Hellälään ja tarkoituksena on suojata tulvilta Tornion ja Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 30

31 Haaparannan rakennettuja alueita. Väylän ruoppauksella on lisäksi myönteinen vaikutus veneilyyn, koska ruopattu uoma voidaan merkitä venereitiksi. (Lapin ELY-keskus 2012) Tornionjoen alaosalle (Muonionjokihaarasta merelle) on laadittu tulvavaarakartat vuosina toteutetussa suomalais-ruotsalaisessa Interreg IV A Pohjoinen ohjelman rahoittamassa yhteistyöhankkeessa. Tulvakartat päivitettiin vuonna Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue on osa koko Suomen kattavaa vesistömallia. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä vesistömallissa näkyy aluesadanta, lumipeite, haihdunta maalta ja järvistä, painannevarastot, maankosteus, maan pintakerroksessa liikkuva vesi, pohjavesi, valunta sekä järvet ja joet. Mallin laskemien vesistöennusteiden avulla voidaan arvioida mm. tulvariskiä ja jääpatojen syntyajankohtaa. Ennustekuvat päivittyvät automaattisesti useita kertoja vuorokaudessa. Tornionjoella viranomaisten tulvantorjunta jakautuu ennakointiin, seurantaan ja tiedottamiseen sekä toisaalta tulvatilanteen aiheuttamaan torjunta- ja pelastustyöhön. Käytännöksi on muodostunut jokisuun jääkannen sahaaminen ennakolta joen valtaväylän kohdalta. Sahauksella on pystytty helpottamaan jäiden lähtöä jokisuilta, mutta epäedullisissa olosuhteissa jääpatoja voi syntyä sahauksesta huolimatta. (Sivonen 2002.) 2.7 Vesistörakenteet ja vesistön käyttö Siltoja Tornionjoen yli on Torniossa, Ylitorniolla (Aavasaksa), Pellossa, Kolarissa ja Karesuvannossa. Maantiesilta Torniosta (Suensaaresta) Haaparantaan valmistui vuonna Tornionjoen yli silta saatiin rakennettua valmiiksi vuonna Uusi Tornion silta valmistui vuonna 1979 ja vanha silta jäi Tornion kaupungin sisäiseen käyttöön. Tornionjoen sivu-uomien yli tiet kulkevat joko sillan tai rumpujen päältä. Vesistöalueella on Suomen puolella kolme säännösteltyä järveä; Raanujärvi, Vietonen ja Portimojärvi (kuva 20) ja Ruotsin puolella yksi säännöstelty järvi Puostijärvi. Ruotsin puolella Puostijoessa on kaksi voimalaitosta (Ekfors Kraftverksdamm 1 ja 2) ja Kengisbrukin voimalaitos Pajalan alapuolella. Kengisbrukin voimalaitos ei patoa jokea, sillä vesi johdetaan voimalaitokselle eräänlaisen aallonmurtajan kautta. (Puro-Tahvanainen ym. 2001) Seuraavissa taulukossa on esitetty säännöstelyrakenteiden tietoja. Kaikki Suomen puolen padot kuuluvat patoturvallisuuslain (494/2009) mukaiseen patoluokkaan 2. Ko. Luokkaan kuuluvat padot voivat onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vaaraa terveydelle taikka vähäistä suurempaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle. Luokan 2 padot on mitoitettu, padosta riippuen, kestämään 1/500a 1/1000a tulvia. Taulukko 12. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen säännöstelypadot Pato Rakennusvuosi Säännöstelty järvi Omistaja Jolmankoski 1956 (valmistunut 1958) Raanujärvi Pohjolan voima (Tornionlaakson voima Oy) Kaaranneskoski 1955 Vietonen Pohjolan voima (Tornionlaakson voima Oy) Portimokoski 1987 Portimo Pohjolan voima (Tornionlaakson voima Oy) Ekfors Kraftverksdamm Puostijärvi Ekfors Kraftverksdamm Puostijärvi Kengis bruk Kengis Bruk AB 1 Puro-Tahvanainen ym Suomen vesistöennusteet: Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 31

32 Taulukko 13. Tengeliönjoen vesistöalueen säännösteltyjen järvien vedenkorkeuksien luparajat Jolmankoski N 60 + m Kaaranneskoski N 60 + m Portimokoski N 60 + m Teknillinen NW 92, ,5 Talvi NW 95, ,5 Kesä NW 95, ,5 Kesä HW 97,18 93,07 64,5 Tulva HW 97, ,5 Hätä HW 98,50 93,5 65,7 Kuva 20. Tengeliönjoen säännöstely (V = luonnontilaisen järven tilavuus keskivedenkorkeudella, V tulva= säännöstellyn järven tilavuus säännöstelyn ylärajalla, V hätä = säännöstellyn järven tilavuus hätäylivedenkorkeudella, Q tulva= maksimijuoksutus säännöstelyn ylärajalla, Q hätä= maksimijuoksutus hätäylivedenkorkeudella) Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 32

33 Vesistön virkistyskäyttöön liittyen on Tornion-Muonionjokivarteen ja muutamille järvialueille rakennettu useita pienvenesatamia, veneenlaskupaikkoja ja rantautumispaikkoja. Enontekiöllä on myös muutamia vesilentosatamia. Merkittyjä venereittejä on jokisuun alueella kolme ja Miekojärvellä yksi. Joitakin taajamien läheisyydessä olevia vesialueita on kunnostettu väylien mataloitumisen ja umpeenkasvun vuoksi. (Puro-Tahvanainen ym ) Vesistöalueella on rantoja suojattu rantasuojauksilla Pyysaaren ja Alasaaren alueilla ja Lappean kylässä Kolarissa, Teikosuvannossa, Turtolassa ja Juoksengissa Pellossa sekä Tornionjoen alajuoksulla ja Liakanjoella Torniossa. Vesistöalueella on muutamia tulvapenkereitä (ks. luku 2.6). Metsäojituksen aiheuttamien haittojen vähentämiseksi on valuma-aluetta on kunnostettu Ylläsjoen valuma-alueen alaosalla ja Martimo-Luomajoen valuma-alueella (valmistunut 2000). Naamijoen valumaalueen kunnostus on käynnissä 11. Uitto Tornion-Muonionjoella alkoi vuonna 1917 ja se oli laajimmillaan 1950-luvulla. Uitto loppui Tornionjoella vuonna 1971, minkä jälkeen uittorakenteita on poistettu ja perattuja koskia kunnostettu. Kunnostustyöt on tehty pääosin ja 1980-lukujen vaihteessa. Jerisjoki ja Ylläsjoki kunnostettiin 1990-luvulla uudelleen ja Äkäsjoen kunnostus on tehty 2000-luvun alussa. Vesistöalueen Suomen puoleisissa sivujoissa on vielä muutamia uittopatoja. (Puro-Tahvanainen ym ) Suurin osa kalastuksesta on nykypäivänä kotitarve- ja virkistyskalastusta ja yhä suurempi osa kalastajista on ulkopaikkakuntalaisia kalastusmatkailijoita. Tornionjoki onkin nykyisin yhtä suosittu virkistyskalastuskohde kuin Teno. Lohen ohella Tornionjoki on merkittävä vaellussiika-, nahkiais- ja harjusvesistö. (Luonnonvarakeskus 2018b) 11 Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 33

34 3 Historiallinen tulvatieto 3.1 Toteutuneet tulvat Suurin osa tulvista aiheutuu jääpadoista. Jääpadottomat tulvat eivät yleensä aiheuta huomattavia vahinkoja, pois lukien Tornion kaupungin alue. Pohjoisin alue, jossa jääpadot ovat aiheuttaneet tulvia on Ylimuoniossa. (Ollila ym. 2000) Liakanjoki tulvii vuosittain keväisin. Virtaamaerot (kesän aikaisiin virtaamiin) ovat suuria, mutta huomattavia vahinkoja sattuu harvoin (Lapin ympäristökeskus 2010). Aikaisin havainto jääpatotulvasta on vuodelta 1615, jolloin Särkilahden kappeli (Ylitornion ensimmäinen kirkko) huuhtoutui tulvan mukaan. Vuonna 1677 tapahtunut Keksin tulvaksi nimetty tulva aiheutti laajoja vahinkoja. (Zachrisson 1989) Vedenkorkeushavaintojen perusteella korkeimmat vedenkorkeudet on mitattu vuonna 1968 useilla vesistöalueen vedenkorkeusasemilla. Myös suurimmat virtaamat on mitattu useilla asemilla samaan aikaan. Vuoden 1968 tulva oli jääpadoton tunturitulva, joka tapahtui 9-11 kesäkuuta. Suurempia kevättulvia on ollut 2000-luvulla vuosina 2005 (mm. Pajalan alueella ja Muoniojoki- Torniojokihaarasta alavirtaan) ja 2006 (Tornionjoella useita jääpatoja, mutta ei suurempia vahinkoja). (SMHI 2011b). Vuoden 2012 tulva nosti vettä muutamalle tielle. Tietoja vesistöalueella tapahtuneista suuremmista tulvista on lueteltu liitteen 3 taulukkoon 1. (s. 70). Tornionjoen suurimmat virtaamat Karungissa vuosittain on esitetty kuvassa 21. Karungin keskiylivirtaama (MHQ) on 2184 m 3 /s, HQ 1/20a)on 3095 m 3 /s, HQ 1/50a on 3450 m 3 /s ja HQ 1/100a on 3715 m 3 /s. Kuva 21. Huippuvirtaamat keväällä ja syksyllä Karungin havaintoasemalla vuosina Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 34

35 Tornionjoen kevään maksimivirtaama Karungissa tapahtuu keskimäärin Myöhäisin huippuvirtaama on tapahtunut 11.7 vuonna Aikaisin tulvahuippu 1.5. on vuodelta Tulvahuipun päivämääristä muodostetun lineaarisen trendiviivan perusteella kevään tulvahuippu näyttää aikaistuneen tultaessa 1910-luvulta tähän päivään. Tornionjoella voi keväisin tapahtua useita tulvahuippuja. Ensimmäinen tulvahuippu voi olla seuraavaa pienempi. Kuvan 22 päivämäärät kuvaavat suurimman tulvahuipun päivämäärää. Joinakin keväinä voi olla useampi tulvahuippu, mitä ei ole huomioitu kuvassa 22. Kuva 22. Kevään tulvahuippujen päivämäärät Karungissa vuosina ja lineaarinen trendiviiva. 3.2 Jääpatotulvat Uhka jääpadon syntymiselle Tornio-Haaparanta alueella on suurin silloin, kun Tornionjoen suiston merialue on vielä jäässä, yläpuolisen uomaosuuden jo purkaessa jäitä alavirtaan. Virran mukana kulkeutuvat jäätelit ja suppojää pakkautuvat kiinteän jään reunaan aiheuttaen jääpadon syntymisen. Aikaisempia jääpatojen aiheuttamia suurempia tulvavahinkoja on sattunut esimerkiksi vuosina 1934, 1971 ja Viimeisin Tornion alueen jääpatotulva oli keväällä 2002, jolloin Tornionjoki oli Kukkolankosken yläpuolelta jäässä, ja ylhäältä tulevat jäät ohjautuivat vapaana virranneeseen Liakanjokeen. Joki pystyi vastaanottamaan jäämassat, mutta meren oltua vielä jäässä jäätelit pakkautuivat jokisuistoon ja patosivat Oxön edustan nostaen veden pari metriä normaalia ylemmäksi. (Torniojokisuun ruoppaus ja penkereet 2008) Tengeliönjoella haittana ovat vuosikymmenten ajan tulvaongelmia aiheuttaneet hyydejäät. Hyydetulvaalueet sijoittuvat Portimojärven yläpuolelle Luonionkosken yläosan ja Juopakosken alaosan väliselle noin 8 kilometrin pituiselle jokiosuudelle (kuva 23). Vahinkoja Tengeliönjoen hyydetulvista aiheutuu erityisesti maataloudelle. (Lapin ympäristökeskus 2009) Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 35

36 Kuva 23. Tornionjoen ja Muonionjoen jääpatojen tavallisimmat muodostumispaikat. 3.3 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa Pellossa ja Lempeässä on rakennettu tulvasuojauksia suurimpien havaittujen tulvien jälkeen, joten niissä kohdissa vahingot olisivat pienemmät, jos samanlainen tulva tapahtuisi uudestaan. Tornion alueella vuonna 1990 tapahtunut huomattavia vahinkoja aiheuttanut tulvan jälkeen on Suensaaren pohjoisosaan rakennettu tulvapenger, jonka harjan korkeus on N60 + 4,70 m. Vuoden 1990 tulvan vedenkorkeus Suensaaren kohdalla oli N60 + 4,60 m. Suomen ja Ruotsin rajalla toteutettu På Gränsen Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 36

37 Rajalla hanketta, jossa on rakennettu mm. liikekiinteistöjä ja kunnallistekniikkaa raja-alueelle. Hankkeessa on huomioitu vuoden 1990 tulvan vedenkorkeudet ja alue onkin suojattu (Rajakaari, harjan korkeus N60 + 4,80 m), jos vuoden 1990 tulvavedenkorkeus toistuu uudestaan. Tulvasuojauksen harjan korkeus on noin 20 cm ylempänä kuin vuonna 1990 alueella havaittu suurin vedenkorkeus, joten se suojaa myös hieman suuremmaltakin tulvalta. Edellä mainitun perusteella, mikäli vuoden 1990 tulva toistuisi uudestaan, olisivat vahingot vähäisemmät. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 37

38 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus Lumen määrän muuttuminen on yksi merkittävimpiä ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomessa. Keskimäärin lumen määrä vähenee koko maassa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta (kuva 24). Lumipeitteisen ajanjakson ennustetaan lyhenevän sekä syksyllä että keväällä. Runsaslumisia talvia kuitenkin esiintyy tulevaisuudessakin, etenkin Pohjois-Suomessa. Kuva 24. Kartta: a) Lumen keskimääräisen maksimivesiarvo referenssijaksolla (mm) ja sen muuttuminen (%) jaksolla referenssijaksoon verrattuna b) skenaariolla 1 (suuret lumen muutokset) ja c) skenaariolla 15 (pienet lämpötilan nousut ja lumen muutokset). (Kuvan lähde: Veijalainen ym. 2012) Kuva 25. Päivittäinen keskimääräinen valunta referenssijaksolla ja jaksolla skenaariolla Ka A1B Pohjois-Suomessa. (kuvan lähde: Veijalainen ym. 2012) keväälle aiheuttaa valunnan pienentymisen kesällä. Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu ja siitä johtuvat aikaisemmat keväät lisäävät haihduntaa erityisesti keväällä. Haihdunnan ennustetaan kasvavan vuosina noin 5-10 % ja vuosina noin %. Sadanta kasvaa Suomessa keskimäärin 3-17 % jaksoon mennessä. Valunta kasvaa sadannan kasvua vähemmän kasvavan haihdunnan myötä. Pohjois-Suomessa valunnan ennustetaan kasvavan kaikilla skenaarioilla 4-12 %. Suhteellisesti valunta kasvaa erityisesti talvella (joulu-helmikuu). Kevään valunta kasvaa 6-19 %, kun aiemmin kesäkuulle jatkunut lumen sulaminen tapahtuu kokonaisuudessaan jo kevätkuukausien aikana (kuva 25). Lumen sulamisen siirtyminen kokonaan Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 38

39 Tulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen seurauksena riippuu voimakkaasti tarkasteltavan vesistön ominaisuuksista. Lapissa, jossa tulvat aiheutuvat kokonaan tai pääosin kevään lumen sulamisesta, tulvat tulevat pienenemään lumen vähenemisen johdosta. Tällaisia kohteita ovat etenkin Pohjois- ja Itä- Suomen pienehköt jokivesistöt. Kaikkein pohjoisimmilla alueilla Lapissa tulvat eivät jaksolla keskimäärin merkittävästi pienene. Vuosijaksolla kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien arvioidaan pienenevän tai pysyvän ennallaan (taulukko 14). (Veijalainen ym. 2012) Taulukko 14. Ilmastonmuutoksen vaikutus 1/100a tulvan virtaamiin Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella (Veijalainen ym. 2012) * * Keskimääräinen muutos [%] 90 prosentin vaihteluväli [%] Keskimääräinen muutos [%] 90 prosentin vaihteluväli [%] Kilpisjärvi Muonionjoki, Muonio Karunki * % muutos referenssijaksoon nähden 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Vesistöalueen kuntien kokonaisväestön on arvioitu laskevan 6,2 % vuoteen 2040 mennessä (kuva 26). Tunturi-Lapin maakuntakaavassa ennustettuja yhteiskuntarakenteen muutoksia tulevaisuudessa ovat matkailualueiden voimakas kasvu, kaivosteollisuuden perustaminen, Kolarin kuntakeskuksen ja Kilpisjärven kylän kasvu, harvaanasuttujen alueiden väestön väheneminen ja liikennereittien parantuminen. Matkailun tärkeyttä korostetaan. Kolarin kunnan väestön arvioidaan lisääntyvän mahdollisen uuden kaivosteollisuuden johdosta. Tornion kaupungin tärkeimmät kehittämisen alueet ovat keskustan itäpuoliset alueet ja alueet Kivirannasta pohjoiseen. Uusi rakentaminen on pääasiassa omakotitalorakentamista. Tornion kunnan alueen kehittyviä kyliä ovat Karunki, Kyläjoki-Laivaniemi, Vojakkala ja Kukkola. Uusia tontteja on tarjolla Kivirannassa, Pirkkiössä, Torpinmäellä ja Arpelassa. Kuva 26. Väkiluvun kehittyminen vuodesta 1972 alkaen Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueiden kunnissa. (Lähde: tilastokeskus 2018a ja 2018b) Ylitornion, Pellon, Kolarin, Muonion ja Enontekiön kunnissa ei ole merkittäviä rakennuspaineita. Kolan kunnassa rakentamispaineita voi syntyä, mikäli alueella toteutuu uusia kaivoshankkeita. Kuntien kaavoissa on kuitenkin nykyään otettu tulva-asiat huomioon, eikä rakentamista sallita tulvavaara-alueille. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 39

40 Lappi-sopimus on Lapin maakuntaohjelma vuosille Se on kehittämisstrategia, joka esittää alueen toimijoiden yhdessä muodostaman kokonaiskuvan seuraavan neljän vuoden strategisesta kehittämisestä sekä rahoituksen suuntaamisesta. Lappi-sopimukseen sisältyy Lapin tulevaisuuskuva vuodelle 2040 (kuva 27). Länsi-Lapin käytävä mahdollistaa yhteyden Jäämerelle ulottuen Perämeren kaaren teollisuus- ja energiavyöhykkeeltä länsirajaa myöten Kilpisjärven kautta Skibotteniin. Länsi-Lapin kehityskäytävän sisällä Tornionlaakso muodostaa itsessään laajan rajayhteistyö-, matkailu- ja liikennevyöhykkeen. Kehittämiskäytävään kohdistuu lisääntyvän yhteistyön, monipuolisen vuorovaikutuksen ja kasvavien liikennemäärien odotuksia. Perämeren kaaren teollisuus- ja energiavyöhyke monipuolistuu energian tuotantoon ja jakeluun sekä liikenneinfrastruktuuriin liittyvien investointien vaikutuksesta. Esimerkiksi Tornion Röyttään on rakenteilla Skandinavian suurin LNGterminaali. Kaivosten käynnistyminen tulee merkitsemään lisääntyviä rautatiekuljetuksia. Lapin strategisena tavoitteena on kuljettaa kaivosten tuotteet ensisijaisesti Perämeren satamaparin, Ajos-Röyttä, kautta maailmanmarkkinoille. Meri-Lapin alue tulee kehittymään Barentsin alueen logistisena keskuksena mittavien satama- ja maalogistiikkaan liittyvien investointien ansiosta. Perämeren satamista käsin aukeaa yhteys eurooppalaiseen merten moottoriteiden verkostoon ja Tornion kautta kulkee Suomen ainoa rautatieliikenteen maayhteys Ruotsiin ja edelleen Eurooppaan. Matkailuvyöhykkeet vahvistuvat. Matkailun ja siihen läheisesti liittyvien toimintojen merkitys aluerakenteeseen ja palveluvarustukseen on suurin Tunturi-Lapin, Pohjois-Lapin ja Itä-Lapin matkailuvyöhykkeiden alueilla. Uusia paikallisia matkailuvyöhykkeitä alkaa Länsi-Lapissa kehittyä mm, Kilpisjärvelle. Matkailualueiden saavutettavuus tukeutuu lentoasemiin ja rautateiden henkilöliikenteen pääteasemiin sekä henkilö- ja linja-autoautoliikenteen tarvitsemiin laadukkaisiin tieyhteyksiin. Kuva 27. Ote Lapin tulevaisuuskuvasta 2040 (kuvan lähde: Lappi-sopimus ) Keski-Lapin mineraalivyöhykkeillä on merkittävää malmipotentiaalia. Erittäin suurella todennäköisyydellä näille alueille syntyy tulevaisuudessa uusia kaivoksia. Niiden kaikkia vaikutuksia aluerakenteeseen ei voida vielä arvioida Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 40

41 5 Paikkatietoaineistojen käyttö tulvariskialueiden määrittämisessä 5.1 Vahingollisten seurausten arviointi Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. Tarkasteluissa ei ole arvioitu yksittäisten kohteiden tarkempaa tulvahaavoittuvuutta, vaan arvioissa on tarkasteltu kohteiden sijoittumista laskennalliselle tulva-alueelle. Tarkastelu perustuu saatavilla olevaan tietoon. Tulvariskien tunnistamisessa (luku 6) tulvien aiheuttamia vahingollisia seurauksia on arvioitu seuraavassa kuvassa esitettyjen tekijöiden mukaisesti. Kuva 28. Tulvariskien alustavassa arvioinnissa arvioidut tekijät Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 41

42 5.2 Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot Tulvariski muodostuu vahingollisten seurausten lisäksi myös tulvan todennäköisyydestä. Tulvariskien alustavassa arvioinnissa mahdollisten tulevien tulvien aiheuttaman tulvariskin tarkastelu perustuu ensisijaisesti harvinaisen, vuotuiselta todennäköisyydeltään noin 0,1 % eli keskimäärin noin kerran tuhannessa vuodessa toistuvan tulvan vahingollisiin seurauksiin. Merkittävyyden arvioinnissa käytetään harvinaista tulvaa, koska näin on pyritty ottamaan huomioon erilaiset virhelähteet, kuten tulva-alueen määrittämiseen ja korkeusaineistoihin liittyvät epätarkkuudet sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvä epävarmuus. Ensimmäisessä tulvariskien alustavassa arvioinnissa vuonna 2011 käytettiin useilla vesistöalueilla Suomen ympäristökeskuksen tulvariskien alustavaan arviointiin kehittämää paikkatietoanalyysiä (Turinapaikkatietoanalyysi) työkaluna alavien, mahdollisesti tulville alttiiden alueiden määrittämisessä. Ko. paikkatietoanalyysiä ei ole saatavilla Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelle. Edellä mainitun vuoksi tulvariskialueita on arvioitiin 1. suunnittelukierroksella muilla menetelmillä. 1. suunnittelukierroksen alustavan arvioinnin jälkeen on Tornionjoen alaosalle valmistunut tulvavaarakartoitus. Tulvavaarakartoituksen myötä Tornionjoen alaosan tulvariskien arviointi tarkentuu huomattavasti verrattuna 1. suunnittelukauteen. Muonionjoen osalta on 2. suunnittelukaudella saatavilla joillekin alueille tarkempi maastomalli. Arvioinnissa käytettyjä aineistoja on esitetty seuraavassa taulukossa. Taulukko 15. Tulvariskien alustavassa arvioinnissa käytetyt aineistot (musta fontti) ja muut käytettävissä olevat aineistot kunnittain. Vedenkorkeustiedot N 2000-korkeusjärjestelmässä kunnittain. Kunta Enontekiö Muonio Kolari KM2 KM10 KM10, osittain KM2 KM2 Vedenkorkeustieto Kilpisjärven asema Peerajärven asema Karesuvannon asema Könkämäenon Ropinsalmen asema Könkämäenon Luspajärämän asema Palojoen asema Muonion asema , poistettu vuodet 1956, 1964, 1966 ja 1967 Muonionjoen Kätkäsuvannon asema Jerisjärven asema Naamijoen asema Äkäsjoensuun asema poistettu vuodet 1963 ja 1966 Äkäsjokisuu MW 473,06 459,64 321,04 399,34 363,67 274,71 231,41 244,99 257,94 144,80 154,5 HW (vuosi) 473,80 (1953) 460,70 (2013) 324,38 (1968) 400,93 (1973) 365,93 (1973) 275,83 (1984) 234,11 (1968) 247,73 (1973) 258,37 (2005) 146,14 (1977, 1995) 156,83 (1984) Maaston korkeustieto 150,4-151,9 7 - HW1/100a HW1/1000a 473,89 474,10 460,89 461,13 324,73 325,72 401,38 401,84 366,28 366,87 276,10 276,36 234,23 235,01 248,38 249,12 258,53 258,92 146,42 146,85 156,64 157,36 152,4-153,9 153,4-154,9 6 KM2 Sieppijärvi 149, ,24 6 KM2 Äkäslompolo 217,62-219, ,62 6 Pello KM2 Tornionjoen alaosan tulvakartta Ylitornio KM2 Tornionjoen alaosan tulvakartta Tornio KM2 Tornionjoen alaosan tulvakartta Tornion jääpatotulvakartta 1 Korkeustiedot muunnettu N2000-järjestelmään N 43+0,34 m 2 Korkeustiedot muunnettu N2000-järjestelmään N 43+0,37 m 3 Korkeustiedot muunnettu N2000-järjestelmään N 43+0,42 m 4 Korkeustiedot muunnettu N2000-järjestelmään N 43+0,43 m 5 Korkeustiedot muunnettu N2000-järjestelmään LN+0,33 m 6 Karkea arvio, HW100 = MW + 2 m, HW1000 = MW + 3 m 7 Arvioitu KM2 -korkeusmallista Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 42

43 Tornionjoen alaosan tulvariskien arvioinnin perustana käytetään kerran 1000 vuodessa toistuvaa (1/1000a) tulvaa, mutta lisäksi on tarkasteltu riskikohteiden määriä kerran 100 vuodessa toistuvan (1/100a) tulvan ja Tornion kaupungin alueella jääpatotulvan mukaisesti. Kerran 100 vuodessa toistuvaa tulvaa käytetään valtakunnallisesti alimpana rakentamiskorkeutena, joten arvioinnissa haluttiin lisäksi selvittää mille alueille ko. suuruinen tulva aiheuttaa vahingollisia seurauksia. Tornion kaupungin alueelle laadittiin 1.suunnittelukierroksella karkea tulvan leviämiskartta jääpatotilanteelle. Ruotsalaisessa tutkimuksessa jääpatotulvista (Amrén 1989) todettiin ilman jääpatoa tapahtuvan tulvan aiheuttavan matalamman vedenkorkeuden kuin jääpadon aiheuttaman tulvan vedenkorkeus. Mallinnuksessa käytetty virtaama 3100 m 3 /s vastaa keskimäärin kerran 100 vuodessa toistuvan vesistötulvan virtaamaa. Zachrissonsin (1989) tutkimuksessa on laskettu, että kerran tuhannessa vuodessa toistuvan virtaaman vedenkorkeus (ilman jääpatoa) on matalampi kuin kerran sadassa vuodessa toistuvan virtaaman ja jääpadon aiheuttama vedenkorkeus. Muonionjoen osalta (Kolarin, Muonion ja Enontekiön kunnat) tulvariskejä arvioidaan maaston korkeusmallin ja vesistöjen keskivedenkorkeuksien avulla karttatarkasteluna. Lisäksi käytetään vedenkorkeuden havaintoasemien tietoja 1/100a ja 1/1000a vedenkorkeuksien määrittämisessä. Toisella kierroksella käydään läpi samat tarkastelualueet, kuin 1. kierroksella (kuva 29) ja lisäksi tarkasteluun on otettu mukaan muutama uusi alue. Lisäksi vertaillaan tulvariskiä taajamissa asukaslukumäärän osalta ruotsalaisella menetelmällä (ks. luku 8). Suomessa YKR-taajamalla tarkoitetaan vähintään 200 asukkaan taajaan rakennettua aluetta. Rajaus perustuu 250 m x 250 m ruudukkoon, jossa huomioidaan asukasluvun lisäksi rakennusten lukumäärä, kerrosala ja keskittyneisyys. Uusia tarkasteltavia alueita ovat Pekanpää-Kainuunkylä- Poikkilahti, Sieppijärvi, Äkäslompolo, Äkäsjokisuu ja Kilpisjärvi. Mikäli tulvauhattujen asukkaiden lukumäärä on vähäinen, eikä alueella ole muita yleiseltä kannalta katsoen merkittäviä infrastruktuurin, kulttuurin tai ympäristön kohteita, voidaan olettaa, että alueella ei esiinny merkittäviä tulvariskejä. Kuva 29. Tulvariskialuetarkasteluun mukaan otetut alueet Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 43

44 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen 6.1 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle Asukkaat ja rakennukset tulvavaara-alueella 2. kierroksen alustavassa arvioinnissa on tarkistettu 1. suunnittelukierroksen arviointialueiden tulvauhattujen asukkaiden ja rakennusten lukumäärät (taulukko 16). 1. kierroksen jälkeen valmistuneiden tulvakarttojen johdosta on tulvariskien arviointi Tornionjoen alaosalla huomattavasti tarkempi, minkä vuoksi asukkaiden ja rakennusten lukumäärät ovat pienentyneet huomattavasti tämän kierroksen arvioinnissa. 2. suunnittelukierroksella on arviointiin otettu mukaan Sieppijärven, Äkäslompolon taajamat ja Kilpisjärven kylä. Kilpisjärven ei arvioida olevan huomattavaa tulvariskiä, minkä vuoksi aluetta ei tarkastella luvuissa Torniossa on tarkastelualueista selkeästi eniten asukkaita tulva-alueella. Jääpato aiheuttaa Tornioon suuremman tulva-alueen ja siten enemmän tulvauhattuja asukkaita kuin 1/1000a vesistötulva (taulukko 17). Kolarin ja Muonion osalta on otettava huomioon, että sekä arvioidut tulvakorkeudet, että maanpinnan korkeustieto sisältävät paljon epävarmuutta, joten niiden osalta tulvariski voi olla pienempi kuin nyt on arvioitu. Taulukko 16. Tulva-alueella olevien asukkaiden ja rakennusten määrät 1/100a ja 1/1000a tulvilla 1. suunnittelukierroksen tarkastelualueilta Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelta (RHR2016). Asukkaiden määrät pyöristetty. Kunta Tornio Ylitornio Pello Kolari Alue Asukkaiden määrä Asuinrakennusten määrä Rakennusten kokonaismäärä Kerrosala yhteensä 1/100 1/1000 1/100 1/1000 1/100 1/1000 1/100 1/1000 Lisätieto Tornio tulvakartta Vojakkala 2 0 < tulvakartta Karunki tulvakartta Pekanpää- Kainuunkylä-Poikkilahti < tulvakartta Ylitornio tulvakartta Kaulinranta tulvakartta Juoksenki 2 - < tulvakartta Turtola 2 - < tulvakartta Pello 2 < tulvakartta Kolari karkea arvio Sieppijärvi karkea arvio Äkäslompolo karkea arvio Äkäsjokisuu karkea arvio Muonio Muonio karkea arvio Enontekiö Kilpisjärvi Nimetty 1. kierroksella merkittäväksi tulvariskialueeksi 2 Alue oli mukana 1. suunnittelukierroksella melko karkea arvio Taulukko 17. Jääpadon aiheuttamalla tulva-alueella olevien asukkaiden ja rakennusten määrät Tornion merkittävällä tulvariskialueella. (RHR2016) Asukkaiden määrä Asuinrakennusten määrä Rakennusten kokonaismäärä Kerrosala yhteensä Tornion merkittävä tulvariskialue Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 44

45 Tulosten vertailemiseksi Ruotsin analyysiin on taulukkoon 18 koottu tulva-alueella asuvien henkilöiden lukumäärät (RHR2016) taajama-alueilla. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on kahdeksan taajamaksi luokiteltua aluetta. Puuluodon taajama sijaitsee vesistöalueen ulkopuolella Tornion rannikkoalueella, mutta Tornionjoen tulva-alueet ulottuvat taajaman alueelle. Taajamien rajaukset ovat kuten lähtöaineistossa. Taulukko 18. Asukkaat tulva-alueella taajamissa. Taajama Asukkaat 1/100a tulvaalueella Asukkaat 1/1000a tulvaalueella Asukkaat BHFtulva-alueella Asukkaat tulva-alueella jääpato Haaparanta Tornion keskustaajama Karunki N/A Ylitornion kirkonkylä < N/A Pellon kirkonkylä < N/A Sieppijärvi** N/A 0 N/A N/A Kolarin kirkonkylä** N/A 190 N/A N/A Äkäslompolo** <10 20 N/A N/A Muonion kirkonkylä N/A 30 N/A N/A Puuluoto* <10 * sijaitsee Tornion rannikkoalueella ** tulva-alue perustuu karkeaan arvioon N/A = ei ko. skenaarion tulvakarttaa saatavilla Vaikeasti evakuoitavat kohteet tulvavaara-alueella Tulvariskin suuruutta nostaa alueella olevat vaikeasti evakuoitavat kohteet. Hätätilanteessa vaikeasti evakuoitavia kohteita ovat rakennukset, joissa on paljon ihmisiä ja osalla ihmisistä voi olla liikuntarajoitteita. Tällaisia rakennuksia ovat esim. sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit ja suuremmat koulut. Torniossa tulvauhattuna jääpatotulvalla Suensaaren palvelukeskus, Veteraanitalo, vanhusten vuokratalo ja Kallioputaan päiväkoti. Kolarissa on uhattuna Jussintien päiväkoti ja hoitoalan rakennus Sairaalantie 6b) ja Kolarin lukio (Jokijalantie 43). Muilla alueilla ei ole vaikeasti evakuoitavia kohteita tulvaalueella. 6.2 Tulvariskit välttämättömyyspalveluille Välttämättömyyspalveluilla tarkoitetaan yhteiskunnan infrastruktuuria ja sen ylläpitoa. Tässä luvussa tarkastellaan tulvariskejä lämmön- ja sähkönjakelulle, liikenneyhteyksille, vesihuollolle sekä tietoliikenneyhteyksille. Tässä luvussa on tarkasteltu maastotietokannan muuntajien, muuntoasemien, rakennus- ja huoneistorekisterin voimalaitosrakennusten, yhdyskuntatekniikan ja tietoliikenteen rakennusten, vedenottamoiden ja jätevedenpuhdistamoiden sijoittumista tulvavaara-alueelle. Lisäksi on tarkasteltu paloasemien ja väestönsuojien sijoittumista Vesihuolto Tulvaveden pääsy vedenottamoille voi aiheuttaa terveyshaittaa ihmisille talousveden pilaantumisen kautta. Haja-asutusalueilla vedenotto ja jätevesien käsittely on useimmiten järjestetty kiinteistökohtaisesti. Tornionjoen vesistöalueella ei ole vedenottamoita tulvalle alttiilla alueella. Yksittäisten kiinteistöjen vesikaivoja ei ole tarkasteltu tässä arvioinnissa. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 45

46 Jätevesihuollon osalta jätevesipumppaamojen kastuminen aiheuttaa suurimman ongelman, koska pumppaamon ollessa pois toiminnasta jätevesiä ei saada siirrettyä paineviemäriputkistoon, jolloin jätevesiputkistot ylikuormittuvat ja jätevesi voi purkautua maahan ja vesistöön pumppaamojen läheisyydessä. Viemäriputkiston ja kaivojen ylikuormittuessa jätevesi voi purkautua myös taloihin sisälle. Torniossa tulva voi aiheuttaa ongelmia jätevesihuollolle tulvan noustessa jätevesiverkostoon. Torniossa tulva-alueella ei sijaitse yhtään jätevedenpuhdistamoa, mutta tulva-alueella sijaitsee jätevedenpumppaamoita. Torniossa kastuu 1/1000a tulvalla 10 jätevedenpumppaamoa. Muilta alueilta ei ole tiedossa jätevedenpumppaamoiden sijainteja. Vuonna 2011 valmistuneessa arvioinnissa Pellon jätevedenpuhdistamo sijaitsi silloisella karkean tason tulva-alueella. Pellon kirkonkylällä on noin asukasta viemäröinnin piirissä. Keskitetty viemäröinti ulottuu kirkonkylän kaava-alueiden lisäksi Lempeän kylään. Verkostossa on 13 jäteveden pumppaamoa ja valtaosa kiinteistöistä on varustettu sakokaivoilla. Puhdistamolle otetaan vastaan vuosittain n m 3 sakokaivolietteitä. Pellon jätevedenpuhdistamorakennukselle ei aiheudu enää tulvauhkaa, perustuen tarkempaan 1/1000a tulvakarttaan. Tulvavesi nousee kuitenkin jälkiselkeytyslammikoiden alueelle. Ensimmäisellä kaudella tulvauhattuna arvioitiin olevan Pellon puhdistamon lisäksi Karungin, Kolarin ja Kalkkikankaan jätevedenpuhdistamot. Karungin puhdistamon toiminta on päättynyt uuden siirtoviemärin valmistuttua vuonna Kolarin Kalkkikankaan jätevedenpuhdistamo on Äkäsjoensuun vesiosuuskunnan omistama puhdistamo, jolla puhdistetaan kahden rivitalon jätevedet. Jätevedenpuhdistamon toimintahäiriöstä voi aiheutua haittaa rivitalojen asukkaille. Kalkkikankaan puhdistamo sijaitsee noin 4,5 metriä Muonionjoen keskivedenkorkeutta ylempänä, joten sille ei arvioida aiheutuvan merkittävää tulvauhkaa. Kolarin puhdistamon arvioidaan olevan tulvauhattuna. Kolarin puhdistamolla käsitellään yli 1000 asukkaan jätevesiä. Kolarin alueella tulva-alue on kuitenkin karkea ja todellisen tulvauhan selvittäminen vaatisi tarkempaa tulvamallinnusta. Sieppijärven lammikkopuhdistamo on tulva-alueella. Puhdistamolla käsitellään Sieppijärven taajaman noin 300 asukkaan jätevedet Lämmön- ja sähkön jakelu Tulvat Suomessa aiheuttavat harvoin vahingollisia seurauksia voimalaitoksille tai sähköverkon rakenteisiin. Suurjännitelinjan kantaverkko kestää rajujakin tulvia, mutta jakeluverkon sähköpylväät voivat olla tulvahaavoittuvia. Muuntoasemien tai alue- ja kantaverkkolinjojen vioittuminen tulvassa voi aiheuttaa sähkökatkoksen laajoillakin alueilla. Yksittäinen vika Suomen sähkönjakelun kantaverkossa ei aiheuta vielä pitkiä sähkökatkoksia, mutta useamman merkittävän voimalaitoksen samanaikainen putoaminen kantaverkosta voi aiheuttaa laajan ja pitkäaikaisen sähkökatkoksen paikallisesti. Sähkönjakelukaappien kastuminen voi aiheuttaa alueellisia sähkön jakelun häiriöitä. Toisaalta sähkönjakeluverkostot on usein vahvasti silmukoituja, jolloin yhden jakokaapin kastuessa voidaan sähköä toimittaa muiden jakokaappien kautta. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 46

47 Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella sähkön jakelusta vastaa Tornion, Ylitornion, Pellon ja kolarin kuntien alueilla Pellon sähkö Oy:n tytäryhtiö Tornionlaakson sähkö Oy. Muonion kunnassa sähkön jakelusta vastaa Muonion sähköosuuskunta ja Enontekiöllä Enontekiön sähkö Oy. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella on yhteensä 21 muuntoasemaa. Näistä Ylitorniolla sijaitseva muuntoasema on 1/1000a tulva-alueella. Ylitornion muuntoasema on kuivilla 1/100a tulvalla, mutta 1/250a tulvalla vesi nousee muuntoasemalle. Muut muuntoasemat sijaitsevat alueilla, jotka ovat joko suhteellisen kaukana päävesistöistä tai korkeusasemaltaan huomattavasti lähimpää vesistöä korkeammalla. Kuva 30. Maastotietokannan muuntaja Vuopionrannassa. Kuva: Google Maps, Maastotietokannassa esitetyt muuntajat sijaitsevat useimmiten pylväissä, joten pelkästään niiden sijoittumisesta tulva-alueelle ei voi tehdä johtopäätöstä muuntajan toimimisesta tulvatilanteessa. Tornion jääpatotulvalla on tulva-alueella 39 maastotietokannan muuntaja, joista 25 sijaitsee merkittävällä tulvariskialueella. 1/1000a tulva-alueella on maastotietokannan muuntajia Tornion lisäksi Vojakkalassa, Ylitorniolla, Kaulinrannassa, Juoksengissa, Pellossa, Kolarissa ja Muoniossa (taulukko 19). Sähkön jakelukaappien sijainnista ei ole tietoja kuin muutaman sähkökaapin osalta Torniossa. Tornion kaupungin alueella on yksi sähkö-/lämpökeskus (Lukiokatu) ja kolme sähköpääkeskusta tulvauhatulla alueella. Mikäli keskusten toiminta häiriintyy, voi alueella esiintyä sähkön ja lämmön jakelukatkoksia. Taulukko 19. 1/1000a tulva-alueella sijaitseva muuntajat, muuntoasemat, yhdyskuntatekniikan rakennukset ja voimalaitosrakennukset. Tornion osalta merkitty sulkuihin kohteiden lukumäärä jääpatotulvaskenaariolla. Maastotietokannan Maastotietokannan RHR yhdyskuntatekniikan RHR voimalaitosra- muuntajat muuntoasemat rakennukset 1 kennukset 2 Tornio 7 (25) 0 (0) 0 (1) 0 (2) Vojakkala Karunki Pekanpää-Kainuunkylä-Poikkilahti Ylitornio Kaulinranta Juoksenki Turtola Pello Kolari Sieppijärvi Äkäslompolo Äkäsjokisuu Muonio Yhdyskuntatekniikan rakennukset sisältävät RHR rakennusluokituksen mukaan (1994) kaasu-, vesi- ja jätehuollon rakennuksia, sisältää myös asuinrakennusten lämpökeskukset 2 Voimalaitosrakennuksiin kuuluu energiantuotanto- ja siirtorakennukset, lämpökeskukset, muuntamot, voima-asemat Liikenneyhteydet Maantiet Teiden liikennöitävyys tulva-aikana voi keskeytyä, jos tielle nousee vettä. Lisäksi tierakenne voi vaurioitua vedenpaineen vaikutuksesta vaikka vesi ei vielä nousisi tien yli. Tierakenteissa ei ole veden kulkeutumista estävää kerrosta, joten tiepenger läpäisee helposti vettä sulana ollessaan. Jos tiepenkereen toisella puolella on vettä selvästi enemmän vettä kuin toisella puolella, kohdistuu tierakenteeseen voimakas vedenpaine. Tällöin on riski, että vesi löytää tiensä rakenteen läpi ja tie voi vaurioitua ja sortua. (Leskinen 2013.) Tiestöä on tarkasteltu Digiroad-aineiston avulla ja mukana tarkastelussa on vain yleiset tiet, yksittäisiä pienempiä teitä ja katuja ei ole huomioitu. Tornionjoen vesistöalueen päätieverkosto Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 47

48 ja rautatieverkosto on esitetty luvussa 2.2. Tässä kohdassa arvioidaan vain liikenneverkoston Suomen puoleinen osa. Yleisesti ottaen tieverkosto sijaitsee suhteellisen korkealla, mutta muutamissa paikoissa maanpinta on alavampaa, jolloin tulviminen teillä on mahdollista. Tällaisia paikkoja on mm. Kaulinrannassa, Ylitorniolla, Martimon kylässä, Karungissa ja Torniossa. Kaulinrannassa tulva voi uhata myös rautatietä. Tornion kaupungin alueella noin 20 km teitä on tulvauhattuna. Yhteydet Ala-Tornioon katkeavat ja osia moottoritie E8:sta jää tulvan alle luvulla on raportoitu tulvista seuraavilla teillä: tie nro Äkäsjoen ja Hannukaisen välillä (vuosi 2005), tie nro 83 Ylipään, Romakkajärven ja Raanujärven välillä (vuosi 2005), tie nro Kantomapään ja Juoksengin välillä (vuosi 2006), tie nro Kaulinrannassa Marjosaaren ja Kuivakankaan välillä (yuosi 2007), tie nro Ylitorniolla Hirstiön ja Poikkilahden välillä (vuosi 2005). Tietoa ei ole, onko tulva aiheutunut vesistön (järvi/joki) tulvimisesta vai esimerkiksi tierumpujen jäätymisestä / tukkeutumisesta. Rautatiet 1/1000a tulva nousee rautatien välittömään läheisyyteen Ylitornion ja Aavasaksan välillä, Tengeliönjoen pohjoispuolella, Kaulinrannassa, Ratasjoen haaran läheisyydessä ja Pellossa. Kaulinrannasta pohjoiseen sijaitsevan Kauvosaaren kohdalla tulva nousee rautatielle. Taulukko 20. Mahdolliset tulva-uhatut tieosuudet. Tieosuus Tieluokka ja - numero Mahdollinen tulvakohde Tornio-Kemi Valtatie 29 Ei tulvariskiä vesistötulvilla Tornio-Aavasaksa Valtatie 21 Torpin rinnakkaiskadun risteys Ylitornion Tolpin kohdalla (tulva tiellä kun tulva vähintään 1/50a) Ylitornion Alkkulan kohdalla (tulva tiellä kun tulva suurempi kuin 1/50a) Purasenvaaran molemmin puolin (tulva tiellä kun tulva vähintään 1/20a) Aavasaksa-Pello Valtatie 21 Tengeliönjoen haarasta pohjoiseen Kuivakankaalle asti (tulva tiellä kun tulva suurempi kuin 1/20a) Kaulinranta Juoksenki (tulva tiellä kun tulva suurempi kuin 1/50a) Pello, Jolmanputaan pohjoispuolella Pello-Kolari Valtatie 21 - Kolari-Muonio Valtatie 21 Kihlanki Muonio-Karesuvanto Valtatie 21 Kurkkionvuoma, Jatunki (tulvavesi uhkasi murentaa sillan rakenteita vuonna 2000) Karesuvanto-Kilpisjärvi Valtatie 21 - Pello-Sinettä Kantatie 83 Ylipää-Romakkaniemi-Raanujärvi (tulva vuonna 2005) Kolari-Kittilä Kantatie 80 Muonio-Kittilä Kantatie 79 Palojoensuu-Enontekiö Kantatie 93 Tornio-Röyttä Seututie 922 Tornio-Lautiosaari Seututie 921 Vojakkala-Paakkola Seututie 927 Aavasaksa-Muurola Seututie 930 Aavasaksa-Raanujärvi Seututie 932 Pakisvaara-Tervola Seututie 929 Saukkoriipi-Meltaus Seututie 935 Juurakkovaara-Jerisjärvi Seututie 940 Särkijärvi-Peltovuoma Seututie Tietoliikenneyhteydet ja muut välttämättömyyspalvelut Tässä luvussa on tarkasteltu muita mahdollisia välttämättömyyspalveluihin liittyviä kohteita kuten paloasemat, väestönsuojat ja tietoliikenteen rakennukset. Rakennus- ja huoneistorekisterin tietoliikenteen rakennuksiin kuuluu puhelinkeskukset, linkki-, viesti-, sää-, radio-, tutka-, tele- ja vahvistinasemat. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 48

49 Tarkasteltavilla alueilla ei ole paloasemia eikä väestönsuojia tulva-alueella. Rakennus- ja huoneistorekisterin tietoliikenteen rakennuksia on 1/1000a tulva-alueella yksi Torniossa ja yksi Juoksengissa. Jääpatotulvalla Torniossa on yksi tietoliikenteen rakennus tulva-alueella. 6.3 Tulvariskit kulttuuriperinnölle Tässä arvioinnissa merkittäviä tulvahaavoittuvia kulttuuriperintökohteita ovat sellaiset kohteet, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Kulttuuriperintökohteiksi käsitetään myös arvokkaat arkisto- ja kokoelmatilat sekä kirjastot. Muinaisjäännöksille tulvaveden arvioidaan aiheuttavan vain harvoin vaurioita, mutta jääpadot sen sijaan voivat aiheuttaa haittaa, jos kohteessa on jäljellä rakennelmia. Kulttuuriperintöön liittyvistä kohteista tässä on tarkasteltu luvussa 2.5 esitettyjä kohteita. Yhteensä 7 kiinteää muinaisjäännöstä on Tornionjoen alaosan tulvalle alttiilla alueella (taulukko 21). Muinaisjäännökset ovat voineen jo aikojen saatossa jäädä tulvien alle. Ensimmäisellä kaudella karttatarkastelun pohjalta tulvauhatuiksi kulttuuriympäristökohteiksi arvioitiin Keimiöniemen kalakentät, Ainola, Kukkolankosken kalakenttä, Pohjanmaan rantatie, Tornionjoen jokivarsiasutus ja Ylimuonion kylä. Tornionjoen alaosan tarkemman tulvavaarakartoituksen perusteella tulvauhattuna 1/1000a tulvatilanteessa on lähinnä Tornionjoen jokivarsiasutuksen rakennukset Kainuunkylässä. Ylimuonion kylän alueelta ei tälläkään kierroksella ole saatavilla tarkempaa tietoa maanpinnan korkeudesta tai tulvakorkeuksista. Ylimuonion kylässä osa rakennuksista sijaitsee lähellä vesistöä, joten niille voidaan arvioida aiheutuvan pieni tulvariski. Tornion kaupungin alueella Suensaaressa sijaitseva Aineen taidemuseo, jossa sijaitsee myös Tornion pääkirjasto, on suurtulvatilanteessa uhattuna. Jääpatotulvalla rakennus kastuu. Taulukko 21. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen kulttuuriperintökohteet 1/1000a tulva-alueella. Luokka Kohde Arvio tulvariskistä Pohjanmaan rantatie Alatornion kirkko ympäristöineen Ei riskiä vesistötulvalla. Jääpatotulvalla tulva voi nousta tielle kohteen länsipäässä. Aluerajaus osuu tulva-alueelle, mutta rakennukset eivät kastu. Ei tulvariskiä rakennuksille. RKY kohteet Valtion asetuksella suojellut kohteet ja suojellut kirkot Kirjastot, arkistot, museot Muinaisjäännökset Tornion kirkko ja raatihuone ympäristöineen sekä Rantakadun ja Keskikadun puutalokorttelit Kukkolankosken kalakenttä Tornionjoen jokivarsiasutus Ylimuonion kylä Ei kohteita tulvavaarassa Aineen taidemuseo ja Tornion kaupunginkirjasto 7 pistettä ja 3 aluetta (Mastoranta Lappeassa, Mäki ja Eerola Turtolassa ja Tornion vanha asemakaava-alue Torniossa) Tornionjoen alaosan tulvavaarakartoitetulla alueella Ei tulvariskiä raatihuoneelle eikä Tornion kirkolle Rantakadun ja Keskikadun kortteleiden aluerajaus osuu tulva-alueelle, mutta rakennukset eivät kastu. Aluerajaus osuu tulva-alueelle, mutta rakennukset eivät kastu Aluerajaus osuu tulva-alueelle. Aluerajauksen sisällä on 58 rakennusta tulva-alueella, mutta ei ole tietoa, mitkä rakennuksista kuuluvat kohteeseen. Kohtalainen riski rakennusten kastumisvaaran vuoksi. Alueelle ei ole tulvakarttaa eikä tarkkaa maanpinnan korkeusmallia, mutta osa rakennuksista sijaitsee lähellä vesistöä, minkä vuoksi kohteelle voidaan arvioida aiheutuvan pieni tulvariski 1/1000a tulva nousee rakennuksen välittömään läheisyyteen. Jääpatotulva kastelee rakennuksen Vähäinen riski Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 49

50 6.4 Tulvariskit ympäristölle Tarkasteltaessa tulvariskiä ympäristölle otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa äkillistä ympäristön pilaantumista tulvatilanteessa ja aiheuttaa vahingollisen seurauksen ihmisen terveydelle, esim. talousveden pilaantumisen seurauksena. Tulvariskin merkittävyyteen vaikuttaa vahingollisten seurausten laaja-alaisuus ja pitkäaikaisuus. Tulvan sattuessa ympäristölle haittaa voivat aiheuttaa mm. polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot. Tässä tarkastelussa otetaan huomioon erityisesti ympäristölupavelvolliset toimijat. Ympäristölle haitalliset aineet voivat kulkeutua tulvaveden mukana ja aiheuttaa haittaa luonnolle ja erityisesti tärkeille elinympäristöille mm. pilaamalla ja rehevöittämällä vesistöjä tai aiheuttamalla maisemallisia haittoja. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI). Vesistöalueella on vajaa 60 ympäristölupavelvollista toimijaa. Karttatarkastelussa ympäristölupavelvollisista toimijoista vain muutama sijoittuu niin lähelle suurempia vesistöjä, että niille voisi aiheutua uhkaa suurtulvasta. Ensimmäisellä kierroksella tulvauhattuna arvioitiin olevan Karungin, Pellon, Kolarin ja Kalkkikankaan jätevedenpuhdistamot. Puhdistamoiden tulvariskiä on käsitelty luvussa Pellon puhdistamon osalta tulvauhattuna on 1/1000a tulvalla jälkiselkeytyslammikot. Jälkiselkeytyslammikoiden tulvimisen ei kuitenkaan arvioida aiheuttavan laaja-alaista ja pitkäaikaista haittaa ympäristölle. Sieppijärven lammikkopuhdistamo on pieni puhdistamo. Pieniltä puhdistamoilta tulvan seurauksena vapautuva jätevesimäärä on vähäinen ja laimeaa, joten suhteessa tulvavirtaamiin, voidaan olettaa, että vapautuvista jätevesistä ei aiheudu laaja-alaista ja pitkäaikaista haittaa ympäristölle. Kolarin puhdistamolla käsitellään yli 1000 asukkaan jätevesiä. Kolarin alueella tulva-alue on kuitenkin karkea ja todellisen tulvauhan selvittäminen vaatisi tarkempaa tulvamallinnusta. Polttonesteen jakeluasemia on tulva-alueella Ylitorniossa ja Juoksengissa. Mikäli polttoaine huoltoasemalta vapautuu tulvaveteen, se voi levitä laajalle alueelle ja aiheuttaa ympäristövahinkoja. On kuitenkin hyvin harvinaista, että polttoainetta pääsee vapautumaan asemalta tulvan seurauksena. Alue Tornio Vojakkala 0 Karunki 0 Pekanpää-Kainuunkylä-Poikkipää Ylitornio Pilaantuneet maa-alueet 2 öljyvahinkokohdetta 1 lopetettu kaatopaikka, jolla ei puhdistustarvetta (Näränperän vanha kaatopaikka) 0 Kaulinranta 0 Juoksenki Turtola 0 Pello Sieppijärvi 0 Kolari 0 Äkäslompolo 0 Äkäsjokisuu 1 polttonesteiden jakeluasema 1 polttonesteiden jakeluasema 1 lopetettu polttonesteiden jakeluasema Muonio 1 saha Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 50

51 Maatiloilta voi tulvan seurauksena vapautua mm. lietteitä, maatiloilla säilytettäviä kemikaaleja tai polttoaineita. Taulukko 22. Rakennus- ja huoneistorekisterin maatalous-, teollisuus- ja liikerakennukset 1/1000a tulva-alueilla tarkastelussa mukana olevilla alueilla. Torniossa merkitty jääpatotulvan kohteet sulkeisin. Alue Navetta, sikala, kanala Maatalousrakennukset Muut maa-, metsäja kalatalouden rakennukset Kasvihuoneet Teollisuusrakennukset Tornio 0 (3) 1 (7) 1 (1) 0 (8) 14 (63) Vojakkala Karunki Kulkuneuvojen suoja- ja huoltorakennukset** Pekanpää-Kainuunkylä-Poikkipää Ylitornio Kaulinranta Juoksenki Turtola Pello Kolari Sieppijärvi Äkäslompolo * 1 Äkäsjokisuu Muonio * Yhdyskuntatekniikan rakennus ** Sisältää raideliikenteen, ammattimaisen ajoneuvoliikenteen ja lentokoneiden suoja- ja korjaamorakennukset, huoltoasemat, autopesulat, autokorjaamot, automaalaamot, ruostesuojaamot, autokatsastusasemat 6.5 Tulvariski yhteiskunnan taloudellisille toiminnoille Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot käsittävät koko infrastruktuurin ja sen ylläpidon. Lisäksi edellä mainittuihin toimintoihin sisältyy sellainen omaisuus ja elinkeinotoiminta, jonka toimivuus tulisi varmistaa kaikissa olosuhteissa. Vesistöalueella ei ole tulvan uhkaamana sellaista merkittävää taloudellista toimintaa (kuten elintarvike- tai lääketeollisuutta, satamia tai lentokenttiä), joka turvaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Muut yritykset voivat kärsiä taloudellisia vahinkoja, mikäli tulva vahingoittaa liikekiinteistöjä (taulukko 23). Tornion alueella on toteutettu Tornion ja Haaparannan rajalla På Gränsen Rajalla hanketta, jossa alueelle on rakennettu mm. huomattava määrä liikehuoneistoja. Vuonna 1990 ko. alueella tulvi voimakkaasti. Vuoden 1990 tulvavedenkorkeus on kuitenkin huomioitu suunnittelu- ja rakennusvaiheessa ja alueen tulvasuojelurakenteet on mitoitettu suojaamaan rakennukset vuoden 1990 tulvavedenkorkeudella. Tulvasuojaukset eivät kuitenkaan ole riittävät suurtulvatilanteessa. Taulukko 23. Tulvauhatut liikerakennukset (RHR2016) Alue Liikerakennukset Alue Liikerakennukset Alue Liikerakennukset Tornio 4 (40) Kaulinranta 0 Sieppijärvi 0 Vojakkala 1 Juoksenki 1 Äkäslompolo 14 Karunki 0 Turtola 0 Äkäsjokisuu 0 Pekanpää-Kainuunkylä-Poikkipää 1 Pello 6 Muonio 4 Ylitornio 0 Kolari 2 Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 51

52 6.6 Muut tulvariskit Aiemmat tulvat ja niiden aiheuttamat vahingot Alueella aiemmin tapahtuneita tulvia on kuvattu luvussa 3. Vuonna 1990 syntyi jääpato Hellälän kohdalle aiheuttaen tulvan Tornion ja Haaparannan alueelle. Kokonaisvahinko Tornion kaupungille oli noin Rakennusvahinkoja aiheutui noin :n edestä ja irtaimistovahinkoja noin arvosta. Vuoden 1990 tulva on suurin tapahtunut tulva Tornion kaupungin alueella. Vuoden 2011 jälkeen on vakuutuksista korvattu joitakin tulvavahinkoja (taulukko 24). Vuonna 2012 kevään tulvavirtaama on ollut keskimääräistä suurempi, mutta toistuvuudeltaan kuitenkin pienempi kuin kerran 20 vuodessa toistuva tulvavirtaama. Tulvavahinkotilastoja päivitetään vuosittain ja ne löytyvät internetistä osoitteesta: Taulukko 24. Vuosina korvatut tulvavahingot Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen kunnissa. Kunta / vuosi Rankkasadetulva Vesistötulva Enontekiö 5 387, , ,60 Pello , , , , ,00 Tornio 8 455, , , , , , , , ,21 Ylitornio , , , ,10 Kolari 2 985, ,94 Muonio 2 000, ,00 Kaikki yhteensä 8 455, ,10 Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 52

53 6.6.2 Säännöstelyn ja vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka Patojen aiheuttamien tulvariskien hallinta on huomioitu Suomessa patoturvallisuuslaissa (494/2009) ja valtioneuvoston asetuksessa patoturvallisuudesta (319/2010). 1 luokan padot on mitoitettu niin, että ne kestävät hyvin harvinaisia tulvia (tulvan esiintymisen todennäköisyys 0,02%-0,01%). Voidaan olettaa, että 2-luokan padot murtuvat, kun tulvan esiintymisen todennäköisyys on yli 0,1%. Edellä mainitun ja patoturvallisuuslain (494/2009) 11 :n 2-luokan padon vahingonvaaran perusteella padon murtumisesta ei oleteta aiheutuvan merkittävää tulvariskiä. Tengeliönjoessa on kolme 2 luokan patoa (Portimokoski, Kaaranneskoski ja Jolmankoski). Patomurtumista aiheutuvat tulvariskit on huomioitu patoturvallisuuslaissa (494/2009) ja valtioneuvoston asetuksessa patoturvallisuudesta (319/2010). Patojen alapuolisella välittömässä läheisyydessä olevalla vaikutusalueella ei asu huomattavaa määrää asukkaita. Tulvasuojelupenkereitä on Pellossa ja Torniossa. Tulvapenkereitä ei ole mitoitettu kestämään niin suurta tulvaa, kuin tässä arvioinnissa käytetään, joten oletus on, että penkereet sortuvat. Penkereen sortumisen seurauksena tulee tulva penkereen takaiselle alueelle nopeammin ja yllättäen verrattuna normaaliin tulvatilanteeseen. Torniossa penkereen sortuminen johtaa tulvavedet kaupunginlahteen Suensaaren länsipuolelle, jolloin vaarassa ovat erityisesti Suensaaren länsi- ja pohjoisrantojen rakennukset sekä eteläosassa sijaitseva Rajalla-liikerakennus. Pellossa Jolmanputaan eteläisen penkereen takana on asutusta ja pohjoisen penkereen takana pääosin pelto-/suoaluetta, mutta myös vähän asutusta Alueelliset ja paikalliset olosuhteet Tornionjoella ja Muonionjoella jääpadot voivat aiheuttaa huomattaviakin vahinkoja. Taulukkoon 25 on koottu arviointialueiden läheisyydessä havaitut jääpadot. Jääpatojen sijainteja on esitetty kartalla luvussa 3.2. Taulukko 25. Jääpatohavainnot arviointialueilla tai niiden läheisyydessä. Alue Havainto jääpadosta Vuosi Tornio kyllä Hellälä: 1984, 1990, 2004, 2009 Vojakkala kyllä Karunki kyllä Liakanjokihaara: 2002,2009 Pekanpää-Kainuunkylä- Poikkipää kyllä Korpikylä: 1984, 1985, 1986 Ylitornio kyllä 2002 Kaulinranta kyllä 1984, 1985, 1986 Juoksenki kyllä 1984, 2001, 2006, 2009 Turtola kyllä 1084, 1985, 2006 Pello kyllä 1971, 1973, 2001, 2002, 2008, 2009 Kolari 1964, 1985, 2004, 2008, 2009 Sieppijärvi Äkäslompolo ei ei Äkäsjokisuu kyllä 1986, 2002 Muonio ei Tornion kaupungin alueen meritulvariskejä on arvioitu erillisessä merivesitulvien alustavan arvioinnin raportissa. Tornion rannikkoalueelta ei ehdoteta merkittäviä meritulvariskialueita. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 53

54 7 Tulvariskien arvioinnin yhteenveto 7.1 Kooste tunnistetuista tulvariskeistä Torniota lukuun ottamatta, muilla tarkastelualueilla ei ole aiemmin esiintynyt sellaisia tulvia, joista olisi aiheutunut tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) 8 :n 1 momentissa tarkoitettuja yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia. Tornion alueella tulvariski on huomattavasti muita tarkasteltuja alueita suurempi. Alustavan arvioinnin tarkistamisen yhteenveto on esitetty taulukossa 26 ja yhteenvedon arviointiasteikko taulukossa 25. Taulukko 26. Arvosteluasteikko tunnistetuille tulvariskeille Asteikko Määritys asteikolle (huom! sama asteikko kaikille arvioitaville tekijöille) Ei asukkaita tulvavaarassa tai ei kohteita tulvavaarassa alle 300 asukasta tulvavaarassa tai yksittäisiä kohteita (1-3) tai paikallinen haitta, lievä haitta tai muutamia yleisiä teitä voi katketa asukasta tulvavaarassa tai muutamia kohteita tai yksittäisiä merkittäviä kohteita tulvavaarassa tai yksi merkittävä tieyhteys voi katketa yli asukasta tulvavaarassa tai useita merkittäviä kohteita tai merkittäviä tieyhteyksiä vaarassa Taulukko 27. Yhteenveto Lapin rannikkoalueen tunnistetuista tulvariskeistä vahinkoluokittain (arvosteluasteikko: valkoinen = ei kohteita - tumman punainen = useita kohteita/merkittäviä kohteita) Alue Ihmisten terveys ja turvallisuus Välttämättömyyspalvelut Muut tulvariskit Tulvariskin arvioinnin kategoria Asukkaat Erityiskohteet Lämmön ja sähkön jakelu Vesihuolto Liikenneyhteydet Muut Kulttuuriperintö Ympäristö Yhteiskunnan talous Aiemmat tulvat Alueelliset ja paikalliset tekijät Vesistörakenteet Tornio 450 Tornio jääpato 1715 Vojakkala <10 Karunki 0 Pekanpää-Kainuunkylä-Poikkipää 20 Ylitornio 15 Kaulinranta 20 Juoksenki <10 Turtola <10 Pello 80 Kolari* 120 Sieppijärvi* 0 Äkäslompolo* 20 Äkäsjokisuu* 0 Muonio* 35 * Alueella arvioon tulvakorkeudesta sisältyy epävarmuutta. MSB on arvioinut merkittävät tulvariskialueet Tornionjoen vesistöalueen Ruotsin puoleisella osalla. Ruotsissa alustava arviointi tehdään valtakunnan tasolla, eikä siinä siten käsitellä vesistöalueita niin yksityiskohtaisesti kuin Suomen arvioinnissa. Ruotsin alustavassa arvioinnissa Haaparanta nimettiin merkittäväksi tulvariskialueeksi (ks. luku 8). Suomalaiseen tulvariskien alustavassa arvioinnissa Tornionjoella on vertailun vuoksi laskettu taajamille asukasluvut ruotsalaista menetelmää mukaillen (taulukko Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 54

55 28). Tuloksista on huomattavissa, että tulvariski Tornion taajamalle on huomattavasti suurempi kuin Haaparannan taajamalle. Ruotsissa merkittävän tulvariskialueen kriteereinä oli asukkaiden lukumäärän lisäksi työntekijöiden lukumäärä ja 1/100a tulvalla vahinkokohteita sisältävien vahinkoluokkien lukumäärä. Tornion taajama täyttää Ruotsin merkittävän tulvariskialueen kriteerit asukasmäärän osalta, mutta 1/100a vesistö tulvalla ei tule vahinkokohteita kaikkiin vahinkoluokkiin, mikä oli yhtenä kriteerinä merkittävälle tulvariskialueelle. Suomessa ei ole saatavilla tietoja työntekijöistä alueella. Taulukko 28. Tulva-alueella asuvat henkilöt taajama-alueilla Tornionjoen alaosan tulvavaarakartoitetulla alueella. Taajama Asukkaat 1/100a tulvaalueella Asukkaat 1/1000a tulvaalueella Asukkaat BHFtulva-alueella Haaparanta Tornion keskustaajama Karunki Ylitornion kirkonkylä < Pellon kirkonkylä < Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa on otettu huomioon luvussa kuusi tarkastellut yleiseltä kannalta katsoen tulvasta aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Alue voidaan nimetä merkittäväksi tulvariskialueeksi kun se täyttää tulvalain 8 :ssä tarkoitetut vahingollisen seurauksen kriteerit (620/2010, 8, 1 ja 2 momentti). Merkittävälle tulvariskialueelle tullaan laatimaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä koko vesistöalueen kattava tulvariskien hallintasuunnitelma. Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä valtakunnallinen tulvariskien hallinnan koordinointiryhmä on linjannut merkittävän tulvariskialueen kriteerit muistiossaan Näitä ovat mm: o o o o o o enemmän kuin vakituista asukasta harvinaisen tulvan peittämällä asuinalueella, useita terveydenhuoltorakennuksia tai huoltolaitosrakennuksia, joissa on useita pysyviä vuodepaikkoja sekä lasten päiväkoteja harvinaisen tulva peittämällä alueella, alueen kannalta merkittävää asukasmäärää palveleva vedenottamo harvinaisen tulvan peittämällä alueella, jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyminen terveyttä uhkaavalla tavalla, merkittävä voimalaitos tai useita sähköasemia harvinaisen tulvan peittämällä alueella, useita maanteitä, katuja, rautatieosuuksia tai vesiliikennereittejä katkeaa harvinaisella tulvalla. Vuonna 2011 Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelta tunnistettiin yksi alue, joissa täyttyivät tulvariskilain (620/2010) 8 :n vaatimukset merkittävästä tulvariskialueesta. Silloin merkittäviksi tulvariskialueeksi nimettiin Tornion kaupunki. Muina tulva-alueina nousivat esille Vojakkala, Kaulinranta ja Pello. Alustavan arvioinnin tarkistamisessa vuonna 2018 Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelta ei noussut esille uusia merkittäviä tulvariskialueita. Vojakkalan, Kaulinrannan ja Pellon tulvariskien voidaan tarkempien tietojen myötä todeta pienentyneen ensimmäiseen alustavaan arviointiin nähden, eivätkä ne enää tule nimetyksi muiksi tulvariskialueiksi. Lapin ELY-keskus ehdottaa Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueelta nimettäväksi merkittäviksi tulvariskialueeksi Tornion kaupungin (taulukko 29). Alueilla, jotka eivät täytä merkittävän tulvariskialueen kriteerejä, mutta joissa on paikallisia yksittäisiä kohteita tulvavaarassa, voi kiinteistön omistajat tehdä omatoimista tulvasuojausta mm. tilapäisillä tulvasuojelutoimen-piteillä. Näillä alueille voi myös tehdä resurssien ja tarpeiden mukaan paikallista tulvan hallinnan suunnittelua sekä tulvasuojelun toimenpiteitä ja niihin voi hakea kunnan kanssa yhteistyössä avustusta Lapin ELY-keskukselta. Avustusta voi hakea vuosittain sekä suunnitteluun että toteutukseen. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 55

56 Taulukko 29. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella tarkasteluissa esille nousseet merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskialue Tornion kaupunki Perusteet ehdotukselle Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle: - Vajaa 2000 asukasta erittäin harvinaisen tulvan peittämällä asuinalueella - Vaikeasti evakuoitavia kohteita (mm. vanhainkoti ja päiväkoti) - noin 420 asuinrakennusta ja yhteensä 980 rakennusta Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen: - Tieliikenneyhteydet - Lämpövoimala Vaikutukset kulttuuriperinnölle; - Museo Muut perusteet: - Aiemmin esiintynyt tulvia, joista lain 8 :n tarkoittamia, yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia. - Tulvapenkereiden sortuminen Taulukko 30. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 1. kierroksen tarkasteluissa esille nousseet muut tulvariskialueet. Vojakkala Kaulinranta Pello Perusteet 1. suunnittelukierroksella: Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle: - Vajaa 200 asukasta harvinaisen tulvan peittämällä asuinalueella Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen: - Tieliikenneyhteydet Arvioinnin tarkistus 2018: Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle: - alle 10 asukasta harvinaisen tulvan peittämällä alueella Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen: - Tieliikenneyhteydet Ei nimetä enää muuksi tulvariskialueeksi Perusteet 1. suunnittelukierroksella: Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle: - reilu 100 asukasta harvinaisen tulvan peittämällä alueella Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen: - Tieliikenneyhteydet ja rautatieyhteydet Arvioinnin tarkistus 2018: Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle: - noin 20 asukasta Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen: - Tieliikenneyhteydet ja rautatieyhteydet Ei nimetä enää muuksi tulvariskialueeksi Perusteet 1. suunnittelukierroksella: Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle: - Noin 250 asukasta harvinaisen tulvan peittämällä asuinalueella Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen: - Tieliikenneyhteydet Pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle: - jätevedenpuhdistamo Muut perusteet: - Ollilan ym suurtulvaselvitys. - tulvapenkereiden sortuminen Arvioinnin tarkistus 2018: Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle: - Noin 100 asukasta harvinaisen tulvan peittämällä alueella Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen: - Tieliikenneyhteydet Muut perusteet: - tulvapenkereiden sortuminen Ei nimetä enää muuksi tulvariskialueeksi Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 56

57 8 Tulvariskien alustava arviointi Ruotsissa Ruotsissa tulvadirektiivin toimeenpaneva asetus 13 on tullut voimaan vuoden 2009 lokakuussa. Asetuksen mukaan Ruotsissa tulvariskien alustavasta arvioinnista vastaa Myndigheten för samhällsskydd och beredskap (MSB). Tulvariskien alustava arviointi tehdään Ruotsissa valtakunnallisesti. Alustavasta arvioinnissa ei Ruotsissa järjestetä yleistä kuulemista, mutta viranomaisilta pyydetään lausunnot. MSB:n tehtävänä on lisäksi tulvavaarakarttojen laatiminen. Tulvariskikarttojen ja tulvariskien hallintasuunnitelmien laatimisesta vastaavat lääninhallitukset (Länsstyrelser). Ruotsissa alustava arviointi perustuu tulvakarttoihin ja paikkatietoaineistoihin kuten Suomessakin. Ruotsi tarkisti tulvariskien alustavan arvioinnin vuoden 2017 lopussa. Tarkistamisen tuloksena Ruotsiin nimettiin 25 merkittävää tulvariskialuetta. Haaparanta, joka nimettiin merkittäväksi tulvariskialueeksi 1. suunnittelukierroksella, nimettiin uudelleen. Ruotsissa paikkatietoanalyysiin otettiin mukaan vain taajama-alueet. Taajama-alueen määrityksen mukaan taajamassa tulee olla vähintään 200 henkilöä ja maksimietäisyys talojen välissä on 200 metriä tieverkoston kautta laskettuna. Tulvaskenaariona käytettiin 1/100a tulvaa ja laskennallista suurinta tulvaa (BHF), joka vastaa n. kerran 5000 vuodessa toistuvaa tulvaa. Merkittäväksi tulvariskialueeksi osoitettavalla alueella on täytynyt tapahtua tulva, jolla on ollut vakavia haitallisia seurauksia. Ruotsin paikkatietoanalyysissä mukana olevat aineistot on esitetty kuvassa 31. Raportti (Översyn av områden med betydande översvämningsrisk, Enligt förordning (2009:956) om översvämningsrisker) Ruotsin tulvariskien alustavan arvioinnin tarkistamisesta on luettavissa internetissä: Haaparanta ei noussut esille MSB:n paikkatietoanalyysissä, mutta se nimettiin muilla perusteilla. Perusteena Haaparannan nimeämiselle oli mm. aiemmin tapahtuneet haitallisia vaikutuksia aiheuttaneet tulvat ja jääpatotulvien riski. Taulukkoon 31 on koottu Haaparannan tulokset MSB:n paikkatietoanalyysistä. Vahinkoluokat on esitetty kuvassa 31. Taulukko 31. Asukkaat, työntekijät ja vahinkoluokkien lukumäärä (maksimi 4) Haaparannan taajama-alueella. Taajama Asukkaat 1/100a tulva-alueella Työntekijät 1/100a tulva-alueella Asukkaat BHFtulva-alueella Työntekijät BHFtulva-alueella Vahinkoluokkien lkm 1/100a tulvalla Haaparanta Merkittävyyden raja-arvo Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 57

58 Kuva 31. Ruotsin paikkatietoanalyysissä huomioitavat kohteet neljässä eri vahinkoluokassa. Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella 58