Taitavat naiset toivat kivikauden Suomeen uuden kulttuurin idästä

Transkriptio

1 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Toukokuinen Lauantai-aamu oli keväisen lämmin kuten niin monena päivänä tänä ihanana keväänä. Retkemme alkoi Wetterhoffin parkkipaikalta klo Kuljimme kimppakyydeissä kohti Kyyrölän Saven hienoa pihapiiriä (Hangasmäentie 6). Meitä oli 12 jäsentä ja lisäksi Jaana ja Tiina Uschanoff, jotka ovat myös yhdistyksemme jäseniä. Hallituksen jäsenet toivat kahvitarvikkeet ja nyyttikestihetken tavoin suolaista ja makeaa syötävää. Yllä olevassa kuvassa näkyy viehättävä kahvihuone, jonne Sinikka, tarjoiluvastaajamme, järjesti kahvipöydän herkkuineen. Olemme retkeilleet täällä pari kertaa ja kuulleet Kyyrölän Saven historiasta ja toiminnasta. Sinikan kahvin keiton aikana halusimme kuitenkin saada tietää, mitä uutta Savelle kuuluu. Verkkomyynnistä 1

2 on tullut tärkeä osa yritystoimintaa. Japanilaiset ovat kiinnostuneina tilanneet kukkopillejä, joiden valmistaminen on räjähtänyt käsistä ja on tarvittu oma kukkopillien tekijä. Amerikassa asuvat suomalaisten jälkeläiset tilaavat savisia hyvin perinteisiä puurokuppeja aamiaisastioikseen. Nettimyynti on laajentanut asiakasmääriä. Myyntialueena on nyt koko maapallo. Nettiasiakkaat haluavat myös vierailla ja tutustua asioihin paikanpäällä. Keskimmäisessä kuvassa on uusia tuotteita - leipälautasia. Muusta uudesta toiminnasta on mahdollista lukea web-sivulta Ihmettelin, miten kädet kestävät jatkuvasti olla savessa. Kuvittelin, että kädet kuivavat korpuiksi. Jaana kertoi, että savi hoitaa käsiä, saven koostumuksessa on rasvaa. Ainostaan kynnet kärsivät. 2

3 Järjestimme varsinaiseksi kahvittelu- ja keskustelupaikan täydessä kukassa olevan omenapuun vieressä olevalle terassille. Kesäisen vienot tuoksut ja sirkuttavat linnut lupasivat meille viihtyisän hetken. Mahduimme hyvin istumaan ison pöydän ääreen. Naposteltavat noudimme kahvihuoneesta. Istuimme piirissä, jossa oli helppo keskustella, muistella, ideoida, pohtia, hullutella. Aurinko tosin paistoi väliin kuumastikin, mutta se ei haitannut. Pieniä varjoja oli lähellä pöytää. Oli turvallista vaihtaa mielipiteitä. Taina esitteli muistelua helpottavaa materiaalia: kansio, jossa oli kuvakoosteita yhdistyksemme tapahtumista eri vuosilta yhdistyksemme 30-vuotisjuhlaan valmistettu kuvallinen kooste 3

4 Pirta-lehtiä eri vuosikerroilta, Kirsti Lemmetyisen 2000-luvun alkupuolelta kokoamat kansiot yhdistyksen ja Hämeenlinnan kulttuuritapahtumista, osallistujakirjanen 1900-luvun loppupuolelta kansio yhdistyksen perustamisesta ja alkuvaiheen toiminnasta. Muistelimme Liiton juhlaan jaettavaksi valmistettuja tuohilippejä (puheenjohtajana oli silloin Pirkko Kyllönen), tuoreita Parolan aseman tarinoita, Liiton Hämeenlinnassa järjestämiä tapahtumia kuten kekri-iltajuhla ja erittäin onnistunut kekrimarkkina - tapahtuma, mielenkiintoista ruokajuhlaa Ilonrannassa Hauholla. Pirkko Kyllönen muisteli yhdistyksen 10 -vuotisjuhlaa, jonka yhtenä toteuttajana oli Jatta Heporauta. Hän muisteli, kuinka Aleksanteri Ahola-Valo oli noussut yleisön joukosta ja alkanut puhua. Puheesta ei meinannut tulla loppua. Keskustelimme paljon runoilloistamme, jotka ovat olleet merkittäviä ja muistorikkaita hetkiä ja joita voisimme järjestää jatkossakin. Muistelimme myös viehättävää retkeä Kärkölässä olevaan Huovilan puistoon. Jaana kertoi mielenkiintoisesta Hauholla tehdystä nuorakeraamisesta saviastia- ja - tehdaslöydöstä, josta oli puhuttu aamutv:ssä Elisabeth Holmqvist-Sipilä. Taitavat naiset toivat kivikauden Suomeen uuden kulttuurin idästä Saviastioiden materiaali kertoo laajoista vaihtokauppareiteistä kivikauden Pohjolassa. Hämeeseen syntyi keramiikkatehdas Holmqvist-Sipilä työskentelee Helsingin yliopiston arkeologian laboratoriossa. Hänen johtamassaan tutkimuksessa selvitettiin saviastioiden sirpaleista, miten nuorakeraaminen kulttuuri levisi Suomen lisäksi Ruotsissa ja Virossa. Halusimme tutkia, olivatko astiat vain tuontitavaraa vai tuliko meille taitavia keraamikkoja, jotka ryhtyivät harjoittamaan muualla oppimaansa teknologiaa uudessa ympäristössä. Tulihan heitä. Hämeeseen, Hauhon Perkiöön, syntyi suoranainen nuorakeramiikkatehdas. Sieltä löytyi jo vuosikymmeniä sitten aivan poikkeuksellisen suuri keramiikka-aineisto, noin sirpaletta, mutta niitä ei ole aiemmin tutkittu yksityiskohtaisesti. Yleensä nuorakeraamisesta kohteesta Suomesta löytyy ehkä muutamia paloja tai muutamia kymmeniä paloja, Elisabeth Holmqvist-Sipilä kertoo. Tuntuu, että siellä on ollut kivikauden mittapuulla suorastaan teollinen valmistuskeskus. Jostakin syystä; emme tiedä miksi. Olisiko saviaines ollut erityisen soveliasta? Vai keskittyikö sinne paljon keramiikan valmistajia? Tästä tiedosta syntyi ajatus: Jospa me Kalevalaiset Naiset tekisimme yhteistyötä Jaanan ja Tiinan kanssa. Me hämäläiset jatkaisimme Janakkalasta löydetyn miesten miekkatarinan lisäksi naisten tarinaa ja toisimme näkyväksi, tähän päivään sopivaksi tuotteeksi nuorakeraamiset astiat yhteisenä projektina. YHTEISTYÖ YHDISTYS YRITYS YLEISÖ. Lisäksi vanhaa kädentaitoa siirrettäisiin nykypäivän naisten taidoksi. 4

5 Ajatuksia tulevaan toimintaan; Kalevalainen rentoutus (Iina Perkiö) Puistojumppa tai puistotanssi (Kyyrölän Saven pihalla) musiikki runo kirjaesittelyilta (Jaana/viulu ja tarinat) yhteislauluilta (Riitta Kopra) nuorakeramiikkailta voisimme toteuttaa näkyviksi tuotteiksi hautalöydettyjä keramiikkapalasia tai opetella Jaanan ohjaamana vanha saviesineen valmistamisessa tarvittava taito Hahkialan kartano -retki ja muita kartanoretkiä Hämeessä riittää kartanoita Janakkalan keltainen talo, museotalo ja pihapiiri Kalevala-koru teemaa voisimme hyödyntää, esim. korujen puhdistamiseen liittyvistä aineista. Voisimme kutsua Kalevala Korun edustajan kertomaan heidän ja Lapponia jewerlyn uusista korumalleista, niiden suunnittelusta ja suunnittelijoistakin. facebook:iin voisimme järjestää tunnistamiskilpailun aihe voisi liittyä kansallispukuun tai Kalevala-koruihin yleisötapahtuma, jossa on toimintaa yhdessä esim. yrittäjien kanssa, paikka voisi olla Kyyrölän Saven pihapiiri erilaiset opastetut retket kiinnostavat, samoin esitelmät. Aiheet ja kohteet tietysti tärkeitä! Aika vierähti nopeaan. Keskusteluhetkemme oli hieno, yhteisöllinen. Kaikilla oli mahdollisuus osallistua ja kaikki osallistuivat. Kaunis kesäinen päivä ja rauhallisen tunnelmallinen pihapiiri kadotti meiltä ajantajun. Vasta puoli kahden aikaan tajusimme, että olisi aika lopetella. Hyvillä mielillä keräsimme loput vähäiset tarjottavat kotiin vietäviksi. Jokaiselle löytyi auto paluumatkaa varten. Selvisimme hyvin joskin epävarmana mutkittelevaa metsätietä pitkin Hämeenlinnaan vievälle valtatielle. Katinalassa Maritta Päivinen Kuvat: kuvakaappaus Maritta Päivinen Teija Varis Anja Kuoppa 5