MAYN PERHEEN UUTISKIRJE TOUKOKUU, 2018

Transkriptio

1 MAYN PERHEEN UUTISKIRJE TOUKOKUU, 2018 Kesän kynnykseltä terve! Vaikuttaa, että näistä pidemmistä kirjeistä tuli tänä vuonna puolivuotisraportteja Pahoitteluni! Olen Sarain ja Sofian kanssa saanut kouluvuoden loppuun ja arvosanat sekä muut dokumentit lähetettyä eteenpäin niistä kiinnostuneille. Muiden kanssa vielä pusketaan lähes pari viikkoa, mutta koska siirryin kokopäivätyöstä osa-aikaiselle, ehdin kirjoitella ennen kun Amerikkaan tulee lähtö. Tässä siis summa summarum vuoden vaihteesta tähän päivään. Joulunajan vietimme rannikolla nuorisoseminaarin merkeissä yhdessä pastori Paul Arndtin ja hänen perheensä kanssa. Majoituspaikkamme oli noin tunnin matkan päässä seminaaripaikasta ja saimme kokea monet paikallisliikenteen riemut. Onneksi emme kuitenkaan onnettomuuksia, vaikka yleensä kuskit olivat avoimen iloisesti huumausaineiden vaikutuksen alaisina. Lapset eivät joka päivä kiittäneet, kun saivat osallistua monen tunnin opetuksiin matkojen ja tulilla keitetetyn paikallisen lounaan kera, mutta onneksi iltaisin ja parina päivänä jäi aikaa myös hiekkarannalle, snorkkeloinnille, ja rentoon olemiseen uima-altaalla. Tammikuun ensimmäisenä päivänä meillä oli kylässä reilun kolmenkymmenen ihmisen valiojoukko juhlistamassa uuden vuoden alkua. Pihapöydät oli katettu, kuuden kilon lohi oli uunissa, ja sitten alkoi sataa kaatamalla, ja sähköt menivät poikki. Tunnelma oli silti mukava, jos emännän pikku alkupaniikkia ei oteta huomioon. Ruoat valmistuivat kaasuhellalla, lauloimme virsiä, ja nautimme jutustelusta.

2 Toimeliaita vapaaehtoisia maailman eri kolkista Kevään alkupuolella perheemme sairasti. Yksi toisensa jälkeen kaatui petiin joko kuumeen tai mahataudin kourissa. Pelotti, että James tulisi myös kipeäksi juuri Amerikkaan lähtiessään, mutta onneksi välttyi ja pystyi pitämään useamman esitelmän Minnesotan osavaltiossa. Sieltä lensi takaisin Jamesin kanssa yhtämatkaa joukko vapaaehtoisia rakentamaan mieheni toimistohuoneen sisäpintoja sekä kirjahyllyjä muun lähetyskeskusprojektissa auttamisen ohella. Yhdysvalloista täällä oli myös insinööri Andrew, joka suunnitteli padon rakennusta ja tien kunnostamista. Koto- Suomesta kirjastokirjoja kooditti Pauliina Heikkinen. Markus ja Päivi Lindholm työstivät erityisesti pihapiiriä ja kasvimaata sekä olivat joka paikan höylinä auttamassa siellä ja täällä. Vilkas vapaaehtoisten aikakausi kesti tammikuusta viime viikkoon asti. Suomesta tuli vahvistusjoukkoina vanhempani Timo ja Marjatta, heidän ystävänsä Kari Valkonen, sekä Nummenpään perhe. Luterilaisella koululla pyöri väkeä saunan, Jamesin toimiston, vierastalon, puutarhan, tien kunnostamisen ja kirjaston kimpussa. Hommat etenivät toisinaan ongelmitta, mutta yleensä kuitenkin niiden kera. Puutavara ei ollut (eikä ole) suoraa tai tilattuihin mittoihin sopivaa. Betonilattia, jonka piti olla valmis, ei ollutkaan ihan loppuun asti, ja täytyi odotella, ennen kuin pääsi puuosia rakentamaan. Saunan piipun paikka arvelutti samoin kuin monet Afrikka-ratkaisut. Turhautumista ja hermostumistakin esiintyi aika ajoin. Kuitenkin jokainen vapaaehtoinen on ollut suuri siunaus. Vaikka välillä oli vaikeaa, jokainen on ilmaissut useaan otteeseen, kuinka kaikesta huolimatta tänne tulosta on kiitollinen ja hyvä mieli. Kaikissa suunnitelluissa projekteissa ei ole päästy toivottuun tavoitteeseen asti, mutta auttavat kädet ovat tulleet tarpeeseen muissa askareissa, ja elintaso LST:lla on kohonnut. Osan aikaa jouduttiin majoittamaan

3 useampi ihminen samaan huoneeseen, jonkun säikäytti sammakko tyynyllä keskellä yötä, terveys petti, ugali maistui huonosti, kirkkomatkat paikallisilla ajoneuvoilla olivat ihan kamalia Mutta, herääminen Afrikan aurinkoon ja rauhalliseen maisemaan Ngongkukkuloiden kupeessa, yhdessä tekemisen ilo ja hartaushetket olivat negatiivisten kokemusten vastapainona niinkin mukavasti, että monet ovat suunnitelleet tulevansa uudestaan, mikäli Jumala suo. Tämä on tietysti aivan ihanaa kuulla, koska itsellä oli toisinaan stressi päällä ja itku kurkussa, kun tuntui, että niin moni asia meni vikaan. Vapaaehtoisista siis meilläkin päällimmäisenä kiitollinen mieli, vaikka järjestelyä työn mahdollistamisen, asumisen, ruokien ja kyytien saralla olikin paljon. Miehelläni hommaa joka lähtöön James oli kutsuttu Luoteis-Kenian Kalobeyein pakolaisleirille opettamaan ja kastamaan. Jason Stephens halusi lähteä katsomaan, millaista varsinainen lähetystyö on, ja pojat lensivät MAFin pikkukoneella monen kirjalaatikon kanssa porukassa. Erämaahan pystytettyjen muoviseinäisten talojen väki täytti kirkkosalin ja loput painautuivat ulkoseiniä vasten opetusta kuullakseen. Kaiken huipennukseksi 87 seurakuntalaista pääsi kasteen armoliittoon. Sillä katso, minä teen uutta, juuri nyt pitää sen tuleman edes; ettekö te ymmärrä sitä? minä teen tietä korpeen, ja virtoja erämaihin. Että eläimet kedolla kunnioittavat minua, lohikärmeet ja yököt; sillä minä annan vettä korvessa, ja virrat erämaassa, antaakseni kansalleni, valituilleni juoda. Tämän kansan olen minä minulleni valmistanut: sen pitää minun ylistykseni julistaman. Jesaja 43:19-21 Yhdellä matkallaan James kävi Malissa viikon verran työstämässä kissinkielisen katekismuksen käännöstä. Nairobissa ollessaan hän koitti parhaansa mukaan saada vapaaehtoisten työt rullaamaan sekä pitää heidän tarpeensa tyydytettyinä. Seminaariopiskelijat ja

4 vierailevat professorit saapuivat maaliskuun lopulla. Vuosikokoukset huhtikuun alussa toivat LST:lle kymmeniä osallistujia, ja heti perään saapui uusi amerikkalaisten vapaaehtoisten aalto. Uuden kotimme rakentaminen ei ole edennyt ilman ongelmia. Varmaankin siitä syystä, että muistaisimme luottaa tämänkin asian Herran hoidettavaksi. Työmaalta jouduttiin p o i s t a m a a n kokonainen paikallinen tiimi väärinkäytösten takia, ja urakka ei juurikaan liikahtanut kolmen viikon aikana, ennen uuden tiimin löytämistä. Samanaikaisesti kun puolisoni kamppaili rakennusmestarin kohtuuttomien lisävaatimusten kanssa, hän alkoi siirtää myös arkkitehti Jasonin töitä omille harteilleen. Stephensin perhe oli näet päättänyt palata pysyvästi takasin Amerikkaan kesäkuun alussa. Kuvittele kaiken meneillään olevan työn ja stressin lisäksi seuraava tilanne: James ajoi eräänä aamuna LST:lle. Kyydissä oli myöhään edellisenä yönä lentokentältä hakemamme perhe sekä vanhempani. Isäni oli voinut huonosti muutaman päivän ajan, ja erityisesti minua jännitti kuinka ajomatka kuoppaisella tiellä sujuisi. Rautakaupasta piti hakea maaleja ja muita tarvikkeita mukaan, kuuma auto oli ihan täyteen pakattu, neljää pikkupoikaa väsytti. LST:lle suoriuduttiin uupuneina. Siellä oli vastassa sonnimme Mustikki. Teurastettuna. Oli ollut puhetta sonnin myymisestä tai teurastamisesta ellei sopivaa hintaa saataisi. Ajankohdasta ei oltu puhuttu, mutta meidän avuliaat työläisemme kertoivat, että olivat ajatelleet teurastaa sonnin nyt. Nylkeminen ja lihan pilkkominen oli tehty miten sattuu, ruho oli maassa hiekassa ja pölyssä, eikä ollut mitään paikkaa mihin sen olisi voinut laittaa. James soitti, että nyt kiireesti pakastimen ostoon. Itse en lasten kyyditysten takia päässyt, joten Jason joutui jättämään kaiken kesken ja ajamaan kaupan kautta LST:lle pakastin kyydissään. Nyt tapahtuma jo hymyilyttää, mutta silloin kyllä suututti, että miten voi kukaan olla ajattelematta asiaa yhtään pidemmälle, ennen kuin lähtee viidakkoveitsellä pilkkomaan kenenkään sonneja! Saattaa olla, että emme kovin hienosti onnistuneet noudattamaan Sananlaskujen ohjetta: Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan. (Sl. 15:1) Herra meitä armahtakoon!

5 Vuosikokousten jälkeen James matkasi Burundiin Australian pastori Matt Ankerin kera opettamaan parivaljakkona. Minusta on aina niin kovin mieluista, kun hänellä on matkakumppani! Erityisesti silloin, kun se kumppani on hyvä ystävä kuten Matt. Miehillä oli monia syviä keskusteluja iltaisin, ja tuntui, että James pääsi hieman irroittautumaan Keniassa häntä ympäröivistä ongelmista. Vaimonsa kyllä kuuntelee huolia, mutta aina rukoilen miehelleni mahdollisuuksia puhua asioita läpi myös muiden luotettavien ihmisten kanssa, jotka voivat joissain tapauksissa auttaa paremmin kuin minä. Rukoilen usein, että James saisi useampia olkapäitä, jotka huokuisivat rohkaisevaa tukea; tunnetta siitä, että hän ei ole yksin taistelemassa tuulimyllyjä vastaan. Toki tiedämme, että itse Taivaan Herra on puolellamme, eikä mitään tule eteen hänen tietämättään, mutta silloin kun Jumalan hyvä huolenpito tapahtuu lähimmäisen välityksellä, tulee taakan painokin jaetuksi konkreettisemmin. Kantakaat toinen toisenne kuormaa ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät. Gal 6:2 Vierailevia professoreja Kevään aikana tohtori Anssi Simojoki veti kahden viikon mittaisen kurssin LST:n opiskelijoille. Pastori Bruce Von Hindenburg USA:sta oli myös opettamassa jo kokouksia edeltävällä viikolla. Sitä ennen saimme pitää emeritus piispa Matti Väisästä vieraanamme ja professorina aiheenaan kaste raamatussa. Pastori Greg Graham Australiasta otti vuoron opettaen kurssin Ephesiläiskirjeestä, ja tällä hetkellä luokan edessä seisoo Amerikan pastori Paul Krentz. Mieheni on ottanut vetovuoron silloin tällöin opetustaakkaa jakaakseen, mutta nämä vierailevat professorit ovat mahdollistaneet Jamesin työmatkat myös Sambiaan sekä Etiopiaan. Sataa, sataa Olemme saaneet seurata Suomen ihmeellisen kauniin kesän alkua kuvien välityksellä. Kevään huikeat hiihtokelit eivät myöskään jääneet näkemättä. Voin lähes tuntea raikkaan ilman ja luonnon tuoksun. Ihanaa, kuinka taivaan Isä hellii suomalaisia pitkän pimeän talven jälkeen! Olen iloinen puolestanne. Ja ihan pikkuisen kateellinen :) Keniassa sataa. Sataa enemmän kuin koskaan meidän aikanamme täällä. Maanviljelijöiden pellot ovat veden peitossa, tiet sortuvat jättäen salakuoppia virtauksen alle, taloja, ihmisiä ja eläimiä on mennyt tulvien mukana. Sääennusteet uhkaavat sateiden jatkuvan vielä kuukauden päivät. Kotirintamalla isoin ongelma on likakaivojen tulviminen pihamaalle; ne on rakennettu väärin ja sadevesi täyttää viemärin muutaman päivän välein. Sitä tyhjentämään pitää tilata säiliöauto, mikä maksaa mansikoita. Autoilla on menekkiä, koska usean muunkin talon viemärit on rakennettu

6 yhtä lahjakkaasti kuin meidän. Pihalle pulppuava jätevesi kammottaa hajun ja terveysuhkien takia. Sanomattakin selvää, että slummialueilla tilanne on vielä paljon vaikeampi. Amerikkaan lähtö on jo ensi viikolla. Vaikuttaa siltä, että Herra hyvästi varjeli mieheni Etiopian reissulta niin, ettei hän tällä(kin) kertaa ottanut malariaa tuliaisiksi. On näyttänyt tulla tavaksi, toukokuun stressien jouduttamana, napata malaria kevään viimeiseltä reissulta parahiksi juuri ennen lentomatkaa. Lapset ovat innoissaan; äiti rukoilee, että olisivat vielä senkin jälkeen kun ajokilometrit jatkuvat toinen toisensa perään. James on ollut vastuussa USA-kierroksen kasaan laittamisesta, ja itse en tarkkaan tiedä mihin mennään ja milloin, mutta vaikuttaa, että toisin kuin edellisellä kerralla kirkkovierailut ovat lähempänä toisiaan. Ilmeisesti saamme viettää hieman enemmän aikaa Jamesin vanhempien kanssa. Toissa vuonna lähdimme ajamaan manteretta ristiin rastiin vain muutaman tunnin heidän luonaan viettämämme yöunen jälkeen. Oli oikein huono ajatus se. Siunattua ja toivottavasti lämmintä jatkokesää teille kaikille! Palailen takaisin asiaan ensi puolivuotisnumerossani ;) Jääkää Herran haltuun! Syvästi teistä kiitollisina JamesTiinaMaggieTristanSaraiSofiaJonasMa0hew Lutherans In Africa Luterilaiset Afrikassa OPETTAEN AFRIKAN KRISTITTYJÄ USKON OPETTAJIKSI Luterilaiset Afrikassa -järjestö on rekisteröity omaa tuottoa tavoittelemattomana organisaationa. Jos haluat tukea evankeliumin julistamista ja työntekijöiden valmistamista elonkorjuuseen, vieraile lähettääksesi lahjoituksen netissä tai lähetä tukesi:

7 Lähetystilin Numero: IBAN FI SWIFT OKOYFIHH Viitenumero: 1232 Saaja: Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys r.y. Lahjoitukset lähetyskeskusprojektiin: IBAN FI SWIFT OKOYFIHH Viitenumero: 4420 Saaja: Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys r.y

8

9

10

11