OMAT. 16 Pelastakaa Lapset / OMAT

Transkriptio

1 OMAT Ryanin Suomeen tulon jälkeen Tapani Hakkaraiselta on joskus kysytty mitä kieltä poika puhuu. Olen sanonut, että suomeahan hän puhuu. Mitäs muutakaan. 16 Pelastakaa Lapset / OMAT

2 Mikkeliläinen toimitusjohtaja Tapani Hakkarainen hurraa urheilukisoissa sekä Suomelle että Kenialle. Teksti Johanna Lassy-Mäntyvaara Kuva Paula Myöhänen Tamperelainen Sanna-Maria Röör, Keniasta adoptoidun 4-vuotiaan Ryan-pojan äiti, uskaltaa luvata isänsä haastatteluun ilman ennakkovaroituksia. Hän on sellainen. Kyllä se sopii, tytär perustelee. Mikkelin Osuuspankin kiinteistönvälitysliikkeen toimitusjohtaja Tapani Hakkarainen vastaa puhelimeen työpaikallaan ja löytää oitis aikaa tyttärenpojastaan kertomiseen. Täällä kaikki jo tuntevat poitsun. Kun Ryan oli käymässä, pyöritin häntä läpi koko konttorin, ylpeä vaari kehaisee. Tapani Hakkarainen oli elänyt pitkään mukana tyttärensä lapsitoiveissa ennen kuin kuuli tyttärenpojastaan ensimmäistä kertaa. Tulevalla isoisällä oli kannustava rooli perheen adoptiopäätöksen syntymiseen. Hän alkoi yhdessä vaimonsa kanssa rohkaista tytärtä adoptioon hyvin pian sen jälkeen, kun biologisen lapsen saamisen mahdottomuus kävi selväksi. Nuori pari toivoi lasta aluksi Thaimaasta. Puolentoista vuoden odotuksen jälkeen he kuitenkin saivat tiedon siitä, että maasta ei enää tule Suomeen pieniä lapsia. Samoihin hetkiin ajoittui Hakkaraisen pariskunnan, heidän tyttärensä Sanna-Mari- 3 NEUVOA ADOPTIOPERHEEN LÄHEISILLE Kiitos, että iloitset aidosti kanssani. Suurella osalla adoptiovanhemmista on taustalla biologista lapsettomuutta, ei kuitenkaan kaikilla. Vaikka näin olisikin, adoptoitu lapsi ei tule koskaan perheeseen biologisen lapsen korvikkeeksi, vaan häntä on odotettu rakkaudella omana itsenään. Adoptiovanhemmille lapsen saaminen on aina suuri ilon aihe. Kiitos, että puhut vain omista lapsista ja oikeista vanhemmista. Adoptioperheessä ei ole vieraita lapsia eikä vääriä vanhempia. Tiedän, että tarkoitat omilla lapsilla ja oikeilla vanhemmilla biologisia lapsia ja vanhempia. Ethän kysy ainakaan lapseni kuullen, tiedänkö mitään hänen oikeista vanhemmistaan, tai onko minulla omiakin lapsia. Kiitos, ettet hämmästele tapoja, joilla toimin lapseni kanssa. Adoptioperheessä ei läheskään aina toimita samalla tavoin kuin biologisen lapsen kanssa. Kaikki perinteiset kasvatusohjeet eivät ole hyväksi adoptoidulle lapselleni, vaan kuljemme omaa meille sopivaa polkuamme. Jos jokin toiminta ihmetyttää, kysy toki, mutta älä tuomitse. Lähde: Rinnakkain eväitä adoptioperheen läheiselle Joulukuu

3 an ja tämän puolison Petterin Kenian matka. Plan-kummina toimiva Tapani Hakkarainen järjesti muun ohjelman oheen käynnin paikallisessa koulussa. Vierailu oli erittäin mielenkiintoinen. Luulen, että se saattoi olla yksi sysäys tyttären päätökselle hakea lasta Keniasta, Tapani Hakkarainen miettii. Lapsenlapset käyvät usein yökylässä mummon luona. Aleksanterin viimeisin yökyläily saa Helena Gröhnin hymyilemään. Hän sanoo pojasta tulleen niin avoin tunteiden ilmaisemisessa. Tieto pienestä pojasta tuli pian maavalinnan jälkeen. Tytär oli Keniassa miehensä kanssa lasta hakemassa kahdeksan ja puoli kuukautta. Pitkän adoptiomatkan Keniaan mahdollistivat Petterin vanhemmat, jotka pitivät huolta nuoren parin kodista ja lemmikeistä poissalon ajan. Sanna-Marian vanhemmat pitivät yhteyttä skypen välityksellä. Ensitutustuminen Ryan-poikaan tapahtui kuvan välityksellä. Seuraavaksi isovanhemmat lähtivät tapaamaan poikaa Nairobiin, jossa vierailivat Sanna- Marian ja Petterin luona. Lapsenlapsen ensitapaaminen hermostutti Hakkaraisia ja he miettivät, miten poika suhtautuisi uusiin valkonaamoihin. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Ihan kun oltaisiin aina tunnettu. Äkkiä jo leikittiin pitkin lattioita, Tapani kuvailee. Suku on ottanut pojan hyvin vastaan ja Ryan leikkii mielellään sukulaislapsien kanssa. Osa vanhemmista sukulaisista jännitti pojan saapumista ja sopeutumista, mutta ajan kanssa tunnelmat ovat muuttuneet. Rayan on solahtanut osaksi perhettä niin hyvin, että se saa vaarin välillä hämmästelemään biologisen perimän vähäistä merkitystä. Eloisa ja vilkas Ryan muistuttaa monessa vanhempiaan, ja Tapani Hakkarainen näkee pojassaan myös sukunsa piirteitä. Esimerkiksi kärsimättömyyden, halun saada kaikki heti valmiina, tunnistan sekä tyttäressäni että omassa äidissäni. Joskus tuleekin sanottua Ryanista, että onpas tullut äitiinsä. Sitten vasta muistaa, että eihän se ihan sanatarkasti niin olekaan. Liikkuvaisen pojan syntymämaa tulee vaarille mieleen erityisesti urheilukilpailuja katsottaessa. Kun kenialainen juoksija voittaa, hurraamme television ääressä ja otamme kunnian itsellemme. Täysin aiheettomasti tietenkin, nauraa Tapani. YMMÄRYS LISÄÄ KIINTYMYSTÄ Yleisin isovanhempia askarruttava kysymys liittyy useimmiten siihen, miten tuoretta adoptioperhettä voi parhaiten auttaa ja tukea. Pelastakaa Lapset, Interpedia ja Yhteiset Lapsemme järjestävät vuosittain adoptioperheiden isovanhemmille ja muille läheisille tilaisuuden, jossa adoptioprosessia ja adoptiolapsen erityispiirteitä tehdään tutuksi. Adoptio-odottajien läheiset voivat tukeutua myös Adoptioperheet ry:n tekemään Rinnakkain eväitä adoptioperheen läheiselle-oppaaseen. Kouluttaja Sanna Mäkipää Capacitas Familiasta sanoo, että lapsen ja vanhemman suhteen kehittymiselle on tärkeää antaa tilaa, jotta lapsi ymmärtää, ketkä hänen vanhempansa ovat. Syömiseen, puhtauteen, nukkumiseen ja lohduttamiseen liittyvät asiat on siksi hyvä jättää alussa vanhemmille. Olipa adoptoitu lapsi minkä ikäinen tahansa, uudessa perheessään hän on kiintymyssuhteen näkökulmasta aina vastasyntynyt. On tärkeää ymmärtää, että uuteen kulttuuriin tullutta, usein rajuja asioita aiemmassa elämässään kokenutta lasta ei ole hyvä lähteä vertaamaan ikätovereihin. Esimerkiksi viisivuotias adoptoitu lapsi ei voi heti tulla yökylään mummolaan, vaikka naapurissa samanikäinen lapsenlapsi jo kävisi kyläilemässä. Isovanhemmat ja muut läheiset voivat kuitenkin hyvin olla mukana tutustumassa lapseen ja leikkimässä hänen kanssaan. Pelastakaa Lasten Adoptioilta läheisille järjestetään keväällä 2015 ja siitä tiedotetaan osoitteessa 18 Pelastakaa Lapset / OMAT

4 Tunteiden koko skaala on kulkenut Helena Gröhnin mielessä matkalla Venäjältä adoptoidun pojan, nyt 7-vuotiaan Aleksanterin, isoäidiksi. Teksti ja kuva Johanna Lassy-Mäntyvaara Tamperelainen Helena Gröhn myöntää hämmästyneensä, kun kuuli ensi kertaa tyttärensä perheen suunnitelmista. Tyttären perheessä oli ennestään vuoden ikäinen biologinen Aamu-tytär, joten ajatus adoption kautta tulevasta perheenlisäyksestä ei ollut käynyt isoäidin mielessä. Kun tyttäreni kertoi, että he haluavat tarjota kodin adoptiolapselle, ajatus oli mielestäni hyvä ja halusin olla heti mukana, Helena muistelee. Hän oli ennen uutista ehtinyt hoitaa nyt jo 8-vuotiaaksi ehtinyttä Aamua tiiviisti ja luoda tyttöön läheiset välit. Ajatus tulevasta perheenjäsenestäkin lähti siksi hahmottumaan isosiskon näkövinkkelistä. Mukana oli iloa, mutta myös huolta alkuinnostuksen jälkeen isoäiti kävi läpi ajatuksia muun muassa siitä, millaista on kohdata toisesta maasta tuleva lapsi ja miten se vaikuttaa Aamuun ja koko perheeseen. Läheistä yhteyttä tyttärensä perheeseen pitävä Helena on kulkenut mukana Venäjän Magnitogorskista adoptoidun pojan tarinassa aivan alkumetreiltä saakka. Hän oli mukana matkalla, jolla vanhemmat tapasivat kuopuksensa ensimmäistä kertaa, ja pääsi näin näkemään tyttärenpoikansa synnyinseudun. Se oli isoäidille merkityksellistä. Hän katseli maisemia ja mietiskeli, että täällä jossain poika eläisi, jos jäisi synnyinmaahansa. Päällimmäisenä mielessä oli toivo siitä, että lapsi pääsisi pian uusien vanhempiensa mukaan. Ensitapaamisesta kului lähes puoli vuotta ennen kuin perhe pääsi hakemaan vajaa kolmevuotiaan Aleksanteri-pojan kotiin. Kuva ensitapaamisesta Aleksanterin kanssa on edelleen tarkkana isoäidin mielessä. Ennen muistojen kertaamista hän kaivaa nenäliinan valmiiksi esiin. Poika oli kotiovellaan vastassa tyttäreni sylissä. Näin ensimmäisenä ruskeat nappisilmät, jotka katselivat ihmeissään. Se oli tunteellinen hetki, ihan kuin syntymä. Sittemmin iloon on sekoittunut myös huolta ja epävarmuuttakin. Tutustuminen alkoi haparoiden yhteisen kielen puuttuessa. Välillä mummon oli vaikea suhtautua siihen, että pieni poika pyrki tekemään kaiken itse, eikä tarvinnut aikuista. Poika kävi esimerkiksi salaa ottamassa itseltään vaipan pois. Hän oli niin tottunut selviämään kaikesta itse. Aleksanteri kuitenkin kiintyi perheeseensä nopeasti ja onkin koetellut rajojaan rajusti. Se on saanut mummon välillä huolestumaan. Eletty elämä on onneksi opettanut äidille ja moninkertaiselle isoäidille, että vaikka sisarussuhteet voivat välillä ottaa koville, silti ne rikastuttavat. Helena Gröhn on harvinainen isoäiti sikäli, että biologisten ja adoptoitujen lastenlasten lisäksi hänen katraaseensa kuuluvat myös toisen tyttären perheeseen sijoitetut lapset. Aamun ja Aleksanterin serkkuperheessä on biologinen esikoistytär sekä viisi sijoitettua lasta. Ensimmäinen heistä tuli perheeseen pikkuvauvana, toinen puolitoistavuotiaana. Muihin lapsiin mummo on päässyt tutustumaan leikki-ikäisinä. Jokaisella lapsella on oma tarinansa ja jokaisen tulo perheeseen on ollut ainutlaatuinen kokemus. Molempien perheiden esikoistyttöjen kehityksen isoäiti on nähnyt syntymästä saakka, mikä on synnyttänyt omanlaisensa yhteyden. Kun tieto Aleksanterin odotuksesta aikanaan saavutti Helena Gröhnin, hänelle selvisi samalla, että hänen tyttärensä olivat toisistaan tietämättä päätyneet perustamaan perheensä hieman totutusta poikkeavalla tavalla. Jostain syystä tyttärilläni on avara maailmankatsomus, sanoo Helena vaatimattomasti. Sijoitetut lapsenlapset tuovat omanlaistaan rikkautta perheen ja suvun elämään. Toisen tyttären perheessä osalla lapsista on kuviossa myös biologisen perheen isovanhempia, mitä Helena pitää lasten kannalta aivan upeana asiana. Voin kyllä myös myöntää, että pieni mustasukkaisuuskin voi joskus käydä mielessä, kun tietää, että siellä on muitakin mummoja virkkaamassa sukkia ja leipomassa pullaa. Sitten hän nauraa. Joulukuu

5 Julkaisemme jokaisessa tämän vuoden lehdessä yhden erikoislääkärin kirjoituksen, jossa kyseisen alan asiantuntija käsittelee jotain niistä tavanomaisimmista sairauksista, johon kansainvälisen adoption kautta tuleva lapsi Suomessa saattaa tarvita erityishoitoa. Aihe: Lapsen sydänvika Kirjoittaja: Talvikki Boldt, lastenkardiologian erikoislääkäri, LT HUS, Lasten ja nuorten sairaala, Sydänasema LAPSEN sydänvika Lasten sydänviat ovat yleensä synnynnäisiä sydämen epämuodostumia ja hoidettavissa. SYDÄMEN KAAVAKUVA Yläonttolaskimo Keuhkolaskimot Keuhkovaltimon läppä Trikuspidaaliläppä Alaonttolaskimo Oikea eteinen Aortta Keuhkovaltimo Vasen eteinen Vasen kammio Oikea kammio Keuhkolaskimot Mitraaliläppä Aorttaläppä Normaalissa sydämessä on kaksi keskenään tasakokoista eteistä sekä kaksi kammiota. Eteisten ja kammioiden välillä sijaitsevat eteis-kammioläpät, joiden tehtävän on päästää veri esteettä eteisistä kammioihin, mutta ei takaisin eteisiin. Normaalissa sydämessä eteisten ja kammioiden väliset seinämät ovat ehyet. Sydämen vasemmalla puolella kiertää korkeahappinen keuhkoissa hapettumassa käynyt veri. Tämä veri pumpataan vasemmasta kammiosta aorttaan, josta kaikki elimistöä hapettamaan lähtevät valtimot saavat alkunsa. Sydämen oikealla puolella kiertää matalahappinen elimistöstä palaava veri. Oikea kammio pumppaa sen keuhkovaltimoon, jonka kautta veri päätyy keuhkoihin hapettumaan. Sekä aortan että keuhkovaltimon alkukohdassa on läppä, jonka tehtävänä on estää veren takaisinvirtaus kammioihin. Normaali sydämessä yhteys vasemman ja oikean puoliskon välillä on keuhkokierto. Vasemman puolen verenkiertoa kutsutaan isoksi verenkierroksi ja oikean puolen pieneksi verenkierroksi. Suurin osa synnynnäisistä sydänvioista voidaan tänä päivänä korjata hyvin tuloksin. Sydänvikoja hoidetaan sekä katetritekniikalla että sydänleikkauksin. Toimenpiteiden jälkeen seuranta jatkuu useimmiten aikuisikään asti, vaikkakin suurin osa lapsista on oireettomia ja suorituskykykin on normaalirajoissa. Yksikammioista sydänvikaa ei voida korjata, mutta niissä pyritään ylläpitämään mahdollisimman hyvää verenkierron toimivuutta ja elämänlaatua leikkausten, lääkehoidon ja katetritoimenpiteiden avulla. Synnynnäiset sydänviat jaetaan usein seuraavalla tavalla: Shunttiviat =erilaiset oikovirtausyhteydet eteisten, kammioiden tai suurten valtimoiden välillä Oikovirtausyhteydet eteis- tai kammiotasolla tai suurten suonten välillä kuuluvat tavallisimpiin synnynnäisiin sydänvikoihin. Synnynnäinen aukko voi sijaita eteisten tai kammioiden välisessä seinämässä ja sen koko ja sijaintikohta voi vaihdella. Eteisväliseinässä sijaitsevat aukot aiheuttavat harvoin lapsuusiässä sydänoireita, mutta voivat aiheuttaa hengästymistä ja suorituskyvyn huonontumista nuorella aikuisella. Tänä päivänä merkittävät aukot löydetään yleensä varhaislapsuudessa ja ne suljetaan muutaman vuoden iässä. Useimmiten eteisten välissä oleva aukko voidaan sulkea reisilaskimon kautta vietä- 22 Pelastakaa Lapset / OMAT

6 vällä sulkulaitteella ja vain suurimmat aukot vaativat leikkauksen. Kammioväliseinäaukko voi olla hyvin pieni ja silloin se ei aiheuta oireita, mutta antaa hyvin selkeän sivuäänen. Pienet aukot sulkeutuvat usein kasvun mukana itsestään, mutta vaikka ne jäisivät sulkeutumatta, ei niitä leikata, koska ne eivät ole haitaksi. Kookas kammioväliseinä aukko aiheuttaa runsaan virtauksen keuhkoihin ja tätä kautta kuormittaa voimakkaasti sydäntä. Suuret aukot vaativat kirurgisen sulun usein jo muutaman kuukauden iässä. Joskus väliseinä puuttuu sekä eteisten että kammioiden välistä ja tämä vika aiheuttaa voimakkaat vajaatoimintaoireet. Tämä on tavallisin sydänvika Downin oireyhtymässä. Oikovirtausyhteys voi sijaita myös suurten valtimoiden välissä (valtimotiehyt). Kyseessä on sikiöaikainen kanava, joka yleensä sulkeutuu muutaman päivän iässä. Jos kanava jää avoimeksi, se johtaa verta aortasta keuhkovaltimoon ja lisää tätä kautta keuhkoissa kiertävän veren määrää. Kanava suljetaan joko katetrilla vietävällä sulkulaitteella tai kirurgisesti. Sulkuikä riippuu kanavan koosta, isot yhteydet suljetaan useimmiten muutaman kuukauden iässä. Pienen lapsen sydämen vajaatoimintaoireet ovat huono kasvu, erityisesti painon kehitys on hidasta, huono syöminen, runsas hikoilu ja tihentynyt hengitys. Vajaatoimintaoireet johtuvat oikovirtauksen aiheuttamasta runsaasta keuhkojen verenkierrosta. Yleensä sydämen supistusvireys pysyy hyvänä eikä rintakipuja ole. Virtausesteet = yhden tai useamman läpän tai verisuonen ahtaus, joka aiheuttaa esteen veren vapaalle virtaukselle Sydämen virtausesteissä jokin läpistä tai suuri verisuoni on ahtautunut. Tavallisin virtauseste sijaitsee aortankaaressa, mutta este voi olla myös aorttaläpän tasolla tai keuhkovaltimoläpässä, -rungossa tai -haarassa. Merkittävä virtauseste kuormittaa kammiota ja voi aiheuttaa esimerkiksi huonontuneen suorituskyvyn ja rytmihäiriötaipumuksen. Läppätason ahtauma voidaan useimmiten hoitaa nivustaipeen kautta vietävän katetrin avulla. Läppätasoon viedään pallokatetri, pallo avataan ja se laajentaa läpän. Myös verisuonissa olevia kaventumia voidaan laajentaa pallokatetrin avulla. Osa ahtaumista vaatii leikkaushoitoa. Monimutkaiset sydänviat= siniset sydänviat, joissa veren happipitoisuus on normaalia matalampi sekä viat, joissa sydämen rakenne on monella tavalla poikkeava Syanoottisella eli sinisellä sydänvialla tarkoitetaan vikaa, jossa elimistön happipitoisuus on normaalia matalampi. Tämä johtuu siitä, että laskimo- ja valtimoverenkierrot sekoittuvat sydämessä ja matalahappista laskimoverta pääsee valtimopuolelle elimistöön. Yleensä vikaan liittyy niukka keuhkoverenkierto eli keuhkoissa kiertää normaalia vähemmän verta hapettumassa. Sinisyys näkyy parhaiten kielessä tai esimerkiksi kynsien alla. Suun ympäryksen harmaus tai sinerrys lapsella ei tarkoita, että hänellä olisi synnynnäinen sydänvika. Osa monimutkaisista vioista voidaan korjata kirurgisesti avosydänleikkauksella ja korjauksen jälkeen verenkierto ja sydäntilanne ovat normaaleja, mutta osa vioista on niin vaikeita, ettei mahdollisuuksia kirurgiseen korjaukseen ole. Näin on esimerkiksi yksikammioisissa sydänvioissa, joissa toinen kammio on joko hyvin pieni tai kokonaan puuttuva. Näissä vioissa leikkaushoidolla pyritään sydämen toiminnan ylläpitämiseen. Yksikammioisessa sydämessä lapselle tehdään useimmiten kolme avosydänleikkausta ennen 3-4 vuoden ikää. Leikkaustenkin jälkeen suorituskyky fyysisessä rasituksessa on vain n 50 % normaalista. Suomessa synnynnäisten sydänvikojen hoito on keskitetty Helsinkiin Lastensairaalaan. Kaikissa yliopistosairaaloissa Suomessa toimii 1-2 lastenkardiologia, jotka seuraavat sydänlapsia polikliinisesti. Lisäksi kaikissa keskussairaaloissa työskentelee lastenlääkäreitä, jotka ovat perehtyneet sydänvikaisen lapsen hoitoon ja tutkimuksiin. Helsingin Lastensairaalassa on sydänlapsille oma vuodeosasto, jossa hoidetaan toimenpiteisiin tulevat lapset sekä esimerkiksi lääkehoitojen aloituksia. Leikkauksia tehdään vuosittain ja sydämen katetrointitutkimuksia n 400. Osa sydänvioista voidaan hoitaa katetroinnissa, mutta mutkikkaammat viat vaativat leikkaushoitoa. Leikkauksen jälkeen lapset ovat aluksi hoidossa teho-osastolla, josta siirtyvät voinnin salliessa sydänosastolle jatkohoitoon. SARJA PÄÄTTYY Tämän sarjan artikkeleissa on haluttu antaa tietoa kansainvälisessä adoptiossa tavatuista yleisimmistä lasten terveyspulmista ja niiden hoidettavuudesta. Pelastakaa Lapset 2/2013 MRSA ja ASBL Lastentautien ja infektiotautien erikoislääkäri Eeva Salo Pelastakaa Lapset 3/2013 Aiheena Huuli-suulakihalkio Erikoislääkäri Junnu Leikola Pelastakaa Lapset 4/2013 Toimintaterapia Toimintaterapeutti Risto Lunkka Pelastakaa Lapset 5/2013 Eritystarpeisen lapsen arki Lastenlääkäri Helena Lapinleimu & lastenpsykiatri Hanna Raaska Pelastakaa Lapset 1/2014 Aiheena Tarttuva maksatulehdus Lastentautien ja infektiotautien erikoislääkäri Eeva Salo Pelastakaa Lapset 2/2014 Aiheena Verisairaudet Lastentautien erikoislääkäri Marika Grönroos Pelastakaa Lapset 3/2014 Psyykkiset sairaudet Pelastakaa Lasten ylilääkäri Jari Sinkkonen Pelastakaa Lapset 4/2014 Kampurajalka Invalidiliitto, Merja Monto Pelastakaa Lapset 5/2014 Sydänviat Lastenkardiologian erikoislääkäri Talvikki Boldt Joulukuu