Uskontotieteen graduopas Helsingin yliopisto

Transkriptio

1 1 Uskontotieteen graduopas Helsingin yliopisto Sisällys Pro gradu (UST/USH 370) 1 Graduseminaariin (UST/USH360) vaadittavat opinnot 2 Seminaarityöskentely.. 2 Ilmoittautuminen... 2 Valmistautuminen... 2 Syventävät uskontotieteen menetelmät ja hops 2 Graduseminaari.. 2 Gradun jättäminen tiedekuntaan 3 Kypsyysnäyte... 3 Gradun tarkastaminen ja arvostelu... 4 Valmistuminen ja publiikki.. 6 Kirjallisuutta... 7 Liite 1 Malli kansilehdestä Liite 2 Suuntaa antava malli tutkielman rakenteesta 9 Liite 3 Teknisiä ohjeita. 10 Sivun asettelu, kirjasintyyppi, otsikot. 10 Viittaustekniikka, lähteet ja kirjallisuus 10 Monografiat. 11 Artikkelit ja artikkelikokoelmat Oma aineisto. 12 WWW-sivut, sähköpostiviestit. 12 Julkaisut vailla henkilötekijää.. 13 Sanoma ja aikakauslehdet 13 Pro gradu (UST/USH 370) Maisterivaiheen keskeisiä opintoja on pro gradun (40 op) kirjoittaminen viiden periodin mittaisessa graduseminaarissa. Pro gradu on ohjattu opinnäytetyö, joka osoittaa perehtyneisyyttä tieteelliseen ajatteluun, tarvittavien tutkimusmenetelmien hallintaa, tutkielman aihepiirin tuntemusta sekä kykyä tieteelliseen viestintään. Gradun tarkoituksena on itsenäisen tiedon tuottaminen ja jäsentäminen. Työn aiheen tulee käsitellä jotain uskontotieteen teemaa tai erikoistumisaluetta, jonka lopullinen valinta tehdään yhdessä työn ohjaajan kanssa pro gradu-seminaarissa. Gradun voi tehdä myös parityönä, mutta tällöinkin siitä on selvästi käytävä ilmi yksittäisen opiskelijan osuus. Gradun suositeltava pituus on noin sivua. Työ noudattaa tavallista opinnäytetyön rakennetta, jonka pääkohdat ilmenevät liitteestä 2. Malliesimerkki työn kansilehdestä on liitteessä 1. Työn tekniset ohjeet on kiteytetty liitteessä 3.

2 2 Graduseminaariin (UST/USH 360) vaadittavat opinnot Graduseminaariin osallistuminen edellyttää kandidaatintutkielman hyväksyttyä suorittamista. Myös kandidaatin tutkinto kannattaa tehdä valmiiksi ennen seminaaria. Seminaarityöskentely Pro gradun tekeminen on prosessi, joka alkaa graduseminaariin ilmoittautumisesta ja päättyy kypsyysnäytteeseen. Prosessi jakautuu seuraaviin vaiheisiin: 1) Ilmoittautuminen Graduseminaariin ilmoittaudutaan huhtikuussa. Seminaariin voi ilmoittautua, vaikka kaikki vaadittavat opintosuoritukset eivät ilmoitusajan umpeutuessa olisikaan vielä valmiina. Vaadittavat opinnot tulee kuitenkin olla suoritettuna ennen seminaarin alkua. Seminaarien aiheet ja vetäjät ilmoitetaan vuoden alussa laitoksen ilmoitustaululla ja nettisivuilla. Opiskelijat valitsevat ensi- ja toissijaisen seminaariryhmän he voivat myös halutessaan keskustella seminaarien vetäjien kanssa etukäteen. Opiskelijoiden sijoittumisesta seminaariin päättää kuitenkin oppiaine ja siitä ilmoitetaan kullekin hakijalle henkilökohtaisesti. 2) Valmistautuminen Seminaarin vetäjä kutsuu seminaarilaisensa yhteiseen tapaamiseen ennen kesää. Tapaamisessa tutustutaan muihin ryhmäläisiin ja sovitaan kesän aikana suoritettavista seminaariin valmistavista tehtävistä. 3) Syventävät uskontotieteen menetelmät ja hops Graduseminaarin yhteydessä suoritetaan syventävät uskontotieteen menetelmät (UST/USH 310) ja syventävien HOPS seminaarin vetäjän antamien ohjeiden mukaan. Seminaarin aikana laaditaan ohjaajan kanssa myös gradun ohjaussuunnitelma. 4) Graduseminaari Graduseminaari alkaa ensimmäisessä periodissa ja päättyy seuraavan lukuvuoden ensimmäisessä periodissa. Pro gradua kirjoitetaan aktiivisesti seminaarin ajan vetäjän antamien ohjeiden mukaan, ja sen on tarkoitus olla valmis seminaarin päättyessä. Yhteisissä seminaari-istunnoissa keskustellaan työhön liittyvistä kysymyksistä ja käsitellään kunkin tutkielman eri lukuja. Seminaaritapaamiset voivat olla sopimuksen mukaan kerran viikossa tapahtuvia tai myös esimerkiksi koko päivän kestäviä istuntoja. Graduseminaarin vetäjä toimii työn pääasiallisena ohjaajana. Ohjausta voi kuitenkin tarpeen vaatiessa hakea myös oppiaineen, laitoksen tai tiedekunnan muilta opettajilta ja tutkijoilta.

3 3 5) Gradun jättäminen tiedekuntaan Gradun jättämiseen liittyvissä asioissa opiskelijan tulee huolella ja hyvissä ajoin tutustua tiedekunnan flamma-sivuilla annettuihin ohjeisiin: Teologinen tiedekunta: &placeId=HY294259&contentId=HY Humanistinen tiedekunta: &placeId=HY291942&contentId=HY Ennen kuin opiskelija jättää työnsä lopullisesti arvioitavaksi, hänen tulee esitarkastuttaa se ohjaajalla. Huomioi, että lukukauden viimeisiin tiedekunnan kokouksiin jätetään aina poikkeuksellisen paljon pro gradu -tutkielmia, joten tutkielman tarkastajille pitää jättää riittävästi aikaa gradujen esitarkastamiseen ennen tutkielman varsinaista jättöä. Jos et ole aktiivisesti hakenut ohjausta gradutyöskentelyysi, ota yhteyttä ohjaajaasi vähintään kuukautta ennen suunnittelemaasi tutkielman jättöpäivää. Kaikki Helsingin yliopistossa palautettavat pro gradu -työt tarkastetaan Urkundplagiaatintunnistusjärjestelmän kautta (rehtorin päätös 79/2013). Ohjeet löytyvät flamma-sivuilta. Kun tarkastajat ovat arvioineet tutkielman ja esittäneet arvosanaehdotuksensa, opiskelija saa tiedon ehdotetusta arvosanasta ja työtä koskevasta lausunnosta sähköpostitse. Arvosanaa voi myös tiedustella puhelimitse tai henkilökohtaisesti tiedekunnalta. Arvosteltu työ tulee julkaista myös e-thesiksessä. Katso tarkemmat ohjeet e-thesiksen sivuilta: 6) Kypsyysnäyte Teologisessa ja humanistisessa tiedekunnassa pro gradun tiivistelmä toimii samalla kypsyysnäytteenä. Katso tarkemmat ohjeet tiedekuntien flamma-sivuilta. Kypsyysnäyte arvostellaan asteikolla hyväksytty / hylätty, ja se merkitään rekisteriin merkinnällä suoritettu. Kypsyysnäytteen kieliasun on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset: 1. Teksti on luettavaa, ja isot ja pienet kirjaimet sekä sanarajat erottuvat. 2. Teksti on jaettu selvästi erottuviin kappaleisiin. 3. Oikeinkirjoituksen ja välimerkkien käytön perusasiat ovat kunnossa. 4. Virkkeiden ja lauseiden väliset suhteet on ilmaistu selkeästi; virkerakenteet ovat kunnossa. 5. Sanajärjestys on yksiselitteinen ja palvelee informaation välittämistä. 6. Tyyli on asiatyyliä. 7. Teksti etenee kielen varassa eikä esimerkiksi kaavojen, kaavioiden tai kuvien varassa.

4 4 8. Kirjoitus on rakenteeltaan jäsennelty ja yhtenäinen kokonaisuus. 9. Lukijan on ymmärrettävä teksti. Kirjoittaja ei saa olettaa, että lukija on tutustunut hänen tutkielmaansa. Gradun tarkastaminen ja arvostelu Tiedekunta tai laitos nimittää työlle kaksi tarkastajaa, joista toinen on työn ohjaaja ja toinen oppiaineen professori. Nämä ehdottavat työlle arvolausetta, jonka hyväksymisestä päättää tiedekuntaneuvosto/laitosneuvosto. Arvostelun lähtökohtana ovat tiedekunnan pro gradulle asettamat yleiset tavoitteet. Pro gradu arvostellaan seitsemänportaisella asteikolla seuraavasti: Approbatur (suomennettuna hyväksytään ) - Pohdinta on vähäistä ja teoreettinen tarkastelu puutteellista. - Tutkielma voi olla kysymyksenasettelultaan vaatimaton ja aihe vähämerkityksinen. - Tutkielma on kokonaisuudessaan suppea tai aineistoltaan suppea. - Tulokset on saatettu esittää luettelomaisesti ja niiden tulkinnassa on puutteita. - Työssä voi olla asia- tai muotovirheitä. - Työ on kuitenkin asiallisesti kirjoitettu ja kokonaisuutena se täyttää tieteellisen opinnäytteen kriteerit. Lubenter approbatur (suomennettuna mielihyvin hyväksytään ) - Työ on asiallisesti kirjoitettu, eikä sisällä vakavia asiavirheitä. - Aihe liittyy vain ohuesti oppiaineen keskeisiin tutkimuskysymyksiin. - Työ voi olla kysymyksenasetteluiltaan ja teoreettiselta tarkastelultaan melko vaatimaton ja siinä voi olla muodollisia heikkouksia. - Tutkimusmenetelmien käyttö on aika ajoin horjuvaa ja tulosten esittely pintapuolista. - Pohdinta on usein niukkaa. - Kokonaisuutena työ täyttää kuitenkin selvästi tieteellisen opinnäytetyön kriteerit. Non sine laude approbatur (suomennettuna ei ilman kiitosta hyväksytään ) - Tutkielman aihe voi olla tavanomainen tai paljon tutkittu, mutta se liittyy selkeästi tieteenalaan. - Ilmiön teoreettiseen taustaan on paneuduttu. - Tutkimuksen lähtökohtia, tehtäviä ja ongelmia on esitelty ja pyritty suhteuttamaan aikaisempaan tietoon. - Työstä saattaa puuttua joidenkin tutkimustehtävien kannalta keskeisiä tietoja. - Tutkimusmenetelmä hallitaan toteavalla tasolla. - Pohdinta on tavallisesti kokonaisuudessaan suppeahkoa, mutta siinä viitataan kuitenkin mahdollisiin sovelluksiin ja jatkotutkimuksiin. - Tutkielma muodostaa toimivan kokonaisuuden. Cum laude approbatur (suomennettuna kiitoksin hyväksytään ) - Aihe on usein suhteellisen tavanomainen, mutta sen merkitys on todettu ja osoitettu. - Tutkimuskirjallisuuden esittely osoittaa aikaisempien tutkimusten ja tutkimuslähteiden tuntemusta. - Kokonaisuus osoittaa selvästi pyrkimystä uuden tiedon hankintaan. - Tutkimusmenetelmän valinta osoittaa asian hallintaa. - Menetelmän soveltaminen on tavanomaista. - Tulosten pohdinta on tyypillisesti hyvää tasoa.

5 5 - Tutkielma muodostaa hyvän ja toimivan kokonaisuuden. Magna cum laude approbatur (suomennettuna suurin kiitoksin hyväksytään ) - Arvosana edellyttää yleensä, että tutkimuksella on saavutettu jotain uutta tietoa jollakin tutkimusprosessin osa-alueella. - Tutkielma käsittelee kiinnostavaa, tärkeää tai uutta teema-aluetta. - Teoriatausta ja tutkimuksen lähtökohta tehtävänasetteluineen osoittavat hyvää teoreettista perehtyneisyyttä omaan aihealueeseen. - Tutkimustehtävät on kuvattu täsmällisesti, perusteltu monipuolisesti ja suhteutettu taidokkaasti esitettyyn tutkimuskirjallisuuteen. - Tutkimusmenetelmän valinta perusteluineen on metodologisesti asiantuntevaa. - Aineiston keruu- ja analyysimenetelmien käyttö on tavanomaista paremmin hallittua. - Tulosten tulkinta ja johtopäätökset ovat johdonmukaisia ja perusteltuja. - Pohdinta osoittaa kykyä tarkastella tutkimuskohdetta laaja-alaisesti. Eximia cum laude approbatur (suomennettuna erityisin kiitoksin hyväksytään ) - Tutkimusaihe on selvästi tavanomaista vaativampi tai merkittävämpi. - Tutkielma osoittaa tekijän syvällistä perehtyneisyyttä tutkimusalueensa teoriaan. - Itsenäistä, sisäistynyttä ajattelua ja näkemystä on saavutettu useammalla tutkimusprosessin osa-alueella. - Teoriaa ja aikaisempaa tutkimusta on sovellettu luovasti ja synteesi saattaa avata uusia näkökulmia. - Tutkimuksen tavoitteet, lähtökohdat ja ongelmat on rajattu taitavasti. - Tuloksia tulkitaan oivaltavasti, päätelmät ovat perusteltuja ja niistä keskustellaan kriittisesti. - Tutkielma osoittaa itsenäistä ja kriittistä tutkimusotetta. Laudatur (suomennettuna [ylistäen] kiitetään ) - Tutkielma ansaitsee harvinaisen kunniamaininnan. - Valittu aihe on teoreettiselta tai kulttuuriselta kannalta merkittävä. - Ilmiökentän hallinta osoittaa tieteenalan erittäin syvällistä tuntemusta. - Tutkielman teoreettinen lähtökohta ja käsitteistö on erittäin taitavasti johdettu ja kriittisesti perusteltu. - Tutkimusasetelma voi olla tavanomaista vaativampi. - Metodologiset analyysit ovat korkeatasoiset. - Metodologiaa on pystytty arvioimaan ja kehittelemään itsenäisesti. - Pohdinta on monipuolista, kriittistä ja uutta luovaa. - Tutkielma osoittaa itsenäistä, kriittistä ja innovatiivista tutkimusotetta. Tämän yleisarvion lisäksi kiinnitetään arvostelussa huomiota myös seuraaviin yksityiskohtiin: 1. Työn tekninen toteutus (ulkoasu, lähdeviitteet, kirjallisuusluettelo) 2. Kielellinen ilmaisu (sujuvuus, oikeakielisyys) 3. Asian hallinta 4. Argumentatiivisuus (selkeä tehtävän asettelu, selkeät johtopäätökset) 5. Itsenäinen tiedonhaku Arvosteluperusteet ilmenevät tarkastajien kirjoittamasta lausunnosta, joka tehdään kaikista pro graduista. Arvosteluasteikolla cum laude approbaturin työ edustaa

6 6 tutkielmaa, jolla opiskelija osoittaa hallitsevansa tutkimuksen tekemisen perustiedot ja - taidot. Perusvalmiuksissa havaittavat puutteet laskevat työn arvosanaa alaspäin, kun taas niiden yli menevät vahvuudet nostavat arvosanaa ylöspäin. Arvosanatavoitteesta on hyvä keskustella ohjaajan kanssa jo ennen työn jättämistä tarkastettavaksi. Tutkielman tekijä saa tietää tutkielmalleen ehdotetun arvolauseen ennen tiedekuntaneuvoston / laitosneuvoston kokousta ohjaajalta, teologisen tiedekunnan kansliasta tai Maailmankulttuurien laitokselta. Jos opiskelija on tyytymätön arvosteluun, voi hän esittää arvostelusta kirjallisen huomautuksen. Tarkempia tietoja oikaisupyynnön tekemisestä saa tiedekunnan flammasivuilta tai tiedekunnasta / Maailmankulttuurien laitokselta. Valmistuminen ja publiikki Kun kaikki tutkintoon kuuluvat opinnot on suoritettu, voi opiskelija ilmoittautua publiikkiin. Saadakseen todistuksen suoritetusta tutkinnosta opiskelijan tulee ilmoittautua publiikkiin ja/tai jättää todistuspyyntö tiedekunnan hallintopalveluihin/tiedekunnan kansliaan. Publiikkien järjestämispäivät löytyvät tiedekuntien flamma-sivuilta. Publiikkeja järjestetään humanistisessa tiedekunnassa noin kerran kuukaudessa, teologisessa hieman harvemmin. Jos opiskelija ei osallistu publiikkiin, voi hän noutaa tutkintotodistuksen hallintopalveluista / tiedekunnan kansliasta erikseen opinto-oppaassa mainittuina päivinä. Publiikki on juhlallinen tilaisuus, joka sisältää dekaanin puheen ja todistusten jakamisen. Tilaisuuteen liittyy tiedekunnasta riippuen kahvi- tai kuohuviinitarjoilu valmistuneille ja heidän vierailleen. Publiikkiin ilmoittautuminen tulee perua, jos ei jostain syystä pääse paikalle.

7 7 Kirjallisuutta Eco, Umberto 1990 Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Tampere: Vastapaino. Ekholm, Kai 1997 Tee gradu! Graduntekijän selviytymisopas. Jyväskylä: Teknolit OY. Gothóni, René 1993 Oletko neuvoton. Lohdutuksen sanoja opinnäytteen laatijalle. Helsinki: Yliopistopaino. 10 Hakala, Juha 1999 Graduopas: melkein maisterin niksikirja. Helsinki: Gaudeamus Uusi graduopas: melkein maisterin entistä ehompi niksikirja. Helsinki: Gaudeamus. Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara 2009 Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kirjayhtymä. Päivänsalo, Ville (toim.) 1997 Prosessia ja rautalankaa: gradun tekijän opas. Systemaattisen teologian laitoksen julkaisuja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Svinhufvud, Kimmo 2009 Gradutakuu. Helsinki: Tammi. Uusitalo, Hannu 1991 Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan. Helsinki: WSOY.

8 8 Liite 1 Malli kansilehdestä: Luostariin jäämisen mielekkyys kreikkalaisen naisen elämässä Uskontotieteen pro gradu -tutkielma Teologinen tiedekunta Mari-Johanna Juntunen

9 9 Liite 2 Tutkielman (60-80 s.) rakenteen suuntaa antava malli: 1. Johdanto (n. 3-5 sivua) - tutkimuksen aihe, tausta ja merkitys - aikaisempi tutkimus - tutkimuskysymykset 2. Aineiston ja metodologisen viitekehyksen esittely (noin 7-10 sivua) Aineisto: - aineiston kuvaus - lähdekritiikki Metodologinen viitekehys: - Mihin uskontotieteelliseen ja muiden alojen tutkimuksen kenttään työ asettuu? - Missä teoreettisessa viitekehyksessä omaa aineistoa analysoidaan? - keskeiset käsitteet: käsitehistoriaa ja määrittely omassa työssä - aineiston keruun ja käsittelyn menetelmät - työn kulku 3 X. Tausta- ja analyysiluvut (noin sivua) - otsikot lukujen sisällön mukaan X. Yhteenveto ja johtopäätökset (noin 3-5 sivua) - yhteenveto tehdystä tutkimuksesta - pohdintaa tutkimuksen herättämistä jatkokysymyksistä XX Bibliografia tai lähde- ja kirjallisuusluettelo Lähteet (oma aineisto) Kirjallisuus (aiheeseen ja metodologiaan liittyvä kirjallisuus)

10 10 Liite 3 Teknisiä ohjeita Pro gradu tutkielma noudattaa samoja teknisiä ohjeita, jotka esitellään uskontotieteen esseeohjeessa. Teologisen tiedekunnan opiskelijoiden on suositeltavaa käyttää tiedekunnan tarjoamaa valmista gradupohjaa. Sivun asettelu, kirjasintyyppi, otsikot Marginaalit: vasen 4 cm/ oikea 1.5 cm. Jos gradun teksti on kaksipuolinen, tulee oikean marginaalin luonnollisesti olla leveämpi. Alamarginaalisuositus 2 cm / ylä 2 cm. Kirjasintyypit: suositetut kirjasintyypit ovat Calibri ja Times New Roman, jolloin pistekoko on 11 tai 12 ja riviväli 1.5. Lähde- ja kirjallisuusluettelon eli bibliografian riviväli on 1. Tulostaminen: Tarkista tiedekunnan sivuilta, tuleeko työ tulostaa yksi- vai kaksipuoleisena. Sivunumeron voi sijoittaa vapaasti. Otsikot: otsikoiden välit: - pääotsikon ja alaotsikon välille laitetaan kaksi rivisiirtoa. - samoin alaotsikon ja tekstin välille laitetaan kaksi rivisiirtoa. - luvun päättymisestä seuraavaan otsikkoon laitetaan kolme rivisiirtoa. Otsikoiden erottaminen toisistaan: - pääotsikko: SUURIN KIRJAIMIN LIHAVOITUNA - ensimmäinen alaotsikko: kaksi rivinsiirtoa pääotsikosta, pienin kirjaimin (iso alkukirjain) lihavoituina - toinen alaotsikko: kaksi rivinsiirtoa edellisestä alaotsikosta tai kolme rivisiirtoa edellisen tekstin päättymisestä, pienin kirjaimin ilman lihavointia. - kolmannen alaotsikon käyttöä ei suositella - jos kuitenkin käytät sitä, ovat ohjeet samat kuin toisen otsikon käytössä. Viittaustekniikka, lähteet ja kirjallisuus Viitteissä eli nooteissa ilmoitetaan se lähde ja/tai tutkimus, johon esitys perustuu. Viitteiden käyttö on yksi tapa osoittaa työn tieteellinen luonne. Ne osoittavat myös miten kirjoittajan päättely etenee ja ovat eräänlaista tekstin sisäistä keskustelua. Lähdeviitteet voidaan tehdä tekstin sisäisinä viitteinä tai alaviitteinä. Viitteissä ei ilmoiteta kaikkia teoksen bibliografisia tietoja, vaan ala- tai sisäisiin viitteisiin riittää kirjoittajan sukunimi, painovuosi ja sivut, joihin kyseisessä kohdassa viitataan. Esim. Farrar 1984, Jos käytetään tekstin sisäistä viittausta laitetaan tiedot sulkeisiin (Farrar 1984, ). Täydelliset bibliografiset tiedot annetaan kirjallisuusluettelossa. Tekstin sisäisen viittauksen lisäksi samassakin työssä voi käyttää harkitusti alaviitteitä erityisenä keskustelufoorumina silloin jos leipätekstissä oleva ajatuskokonaisuus muuten katkeaisi. Jos työssä puolestaan käytetään alaviitetekniikkaa, laitetaan muutkin huomiot niin ikään alaviitteisiin. Tällöin voidaan käyttää lyhenteitä kuten ks. = katso tai vrt. = vertaa. Esimerkiksi näin: 11 Eetoksella Weber tarkoittaa elämänkäytännön ideaalista komponenttia, sitä muotoilevaa henkeä (ks. Weber 1989, 194).

11 11 Lähde- ja kirjallisuusluettelo laaditaan aakkosjärjestystä seuraten. Kirjallisuusluettelossa mainitaan kaikki artikkelin tekijät. Luetteloon tulee laittaa julkaisutietojen ohella myös artikkelin koko otsikko. Käytä mallina jonkin uskontotieteen keskeisen julkaisun kirjallisuusluetteloa (esimerkiksi Temenos, Numen, Social Compass, Method and Theory in the Study of Religion). Tarkista julkaisutiedot aina alkuperäisestä artikkelista, toisten tekemiä virheitä on turha toistaa. (Ks. myös uskontotieteen esseeohje, jossa on tarkempi selvitys lähdeja kirjallisuusluettelon laatimisesta sekä viittaustekniikasta.) Tutkielman lopussa, mutta ennen mahdollisia liitteitä on lähde- ja kirjallisuusluettelo eli bibliografia, johon merkitään kaikki kirjallisuus ja lähteet, joihin työssä on viitattu. Lähteitä ovat siis ne aineistot, joita tutkitaan ja joista tehdään johtopäätöksiä. Kirjallisuutta ovat muiden aiheesta tekemät tutkimukset (kirjat eli monografiat ja artikkelit) sekä metodiin, teoriaan, lähestymistapaan yms. liittyvä kirjallisuus. Jos työssä käytetään paljon painamatonta kirjallisuutta (julkaisemattomat esitelmät yms.), voidaan se listata erikseen otsikolla Painamattomat. Bibliografian laatimisessa käytetään erilaisissa julkaisuissa keskenään hyvin erinäköisiä käytäntöjä. Gradun kohdalla tärkeintä on, että työ on sisäisesti johdonmukainen eli valittua tyyliä käytetään alusta loppuun saakka. Bibliografiaa kannattaa laatia sitä mukaa kun teoksia tai artikkeleita käytetään, jotta kaikki gradussa käytetyt lähteet tulisivat mainituiksi. HUOM! Bibliografiassa teoksen ja lehtien nimet kursivoidaan. Myös silloin, kun viitataan artikkeliin, kursivoidaan teoksen tai lehden nimi, jossa artikkeli on julkaistu Seuraavassa esitellään tavallisimmat graduntekijää koskettavat kirjallisuusluettelon laatimiseen liittyvät tapaukset: Monografiat Monografiat ovat yhden (tai useamman) kirjoittajan kirjoja, eli ne poikkeavat hakuteoksista ja artikkelikokoelmista, jotka koostuvat useammista artikkeleista. Niin monografiat kuin artikkelitkin merkitään kirjallisuusluetteloon poikkeuksetta kirjoittajansa sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Saman kirjoittajan eri teokset luetellaan julkaisuvuosien mukaisessa järjestyksessä, aloittaen vanhimmasta. Jos samalta tekijältä on useita eri teoksia samalta vuodelta, voidaan käyttää merkintöjä 2001a, 2001b jne. Monografian bibliografiset tiedot selviävät useimmiten kirjan nimiölehdeltä. Monografiasta laitetaan kirjallisuusluetteloon seuraavat tiedot: Sukunimi, Etunimi Vuosi Nimeke. Alanimeke jos sellaista on. Kustannuspaikka: Kustantaja. Alasuutari, Pertti 1993 Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino. Painovuodeksi merkitään vuosi, jolloin tekijänoikeudet (copyright) on saatu, paitsi jos käytetään alkuperäisestä poikkeavaa laitosta, jolloin painovuodeksi merkitään sen laitoksen ilmestymisvuosi. Vuosiluvun jälkeen lyödään yksi tabulaattorin lyönti muiden tietojen saraketta varten. Kustantaja merkitään niin lyhyesti kuin mahdollista, mutta ymmärrettävästi, siis New York: McGraw eikä MacGraw Hill Company, Inc. Kaksi tai useampaa tekijää: Teoksen kirjoittajat ovat tavallisesti aakkosjärjestyksessä, bibliografiassa on syytä noudattaa alkuperäistä teoksessa ollutta järjestystä.

12 12 Berger, Peter L. & Luckmann, Thomas 1966 The Social Construction of Reality. A Treatise in the Sociology of Knowledge. Garden City: Doubleday. Artikkelit ja artikkelikokoelmat Artikkelit merkitään kirjallisuusluetteloon kirjoittajansa tai kirjoittajiensa nimen mukaan. Tällöin artikkelin nimeä ei kursivoida, vaan kursivoidaan artikkelikokoelman tai teoksen nimi, jossa artikkeli on ilmestynyt. Lisäksi artikkeleista ja kokoomateoksista mainitaan ne sivut, joilla artikkeli sijaitsee (ei siis vain niitä sivuja, joita kirjoittaja itse on käyttänyt). Kokoomateoksissa julkaistut artikkelit luetteloidaan erillisinä. Siten esimerkiksi The Encyclopedia of Religion teossarjaan sisältyvä artikkeli luetteloidaan kirjoittajansa mukaan alla olevan esimerkin mukaisesti. Ideana on se, että jokaisen artikkelin kirjoittaja käy selville. Viittausta ei siis tehdä kokoomateokseen tai sen toimittajaan. Magliocco, Sabina 1996 Ritual is my Chosen Art Form Magical Religions and Modern Witchcraft. James R. Lewis (ed.) Magical Religion and Modern Witchcraft. New York: State University of New York Press Oma aineisto Haastattelut ja muu itse kerätty aineisto merkitään lähdeluettelossa painamattomiin lähteisiin. Tavanmukaista on ilmoittaa haastatteluista seuraavat tiedot: haastattelun päivämäärä, haastattelija, ellei tekijä itse ole tehnyt haastattelua siinä tapauksessa kirjoitetaan tietojen jälkeen haastattelut tekijän, nauhojen säilytyspaikka (kotona/tekijän hallussa + paikkakunta tai HYUT). Jos nauhoja tms. säilytetään oppiaineen tiloissa, merkitään myös niiden arkistointinumero (esim. HYUT 2014/25) Vastaavasti jos tutkimusaineisto on kerätty esimerkiksi kenttäpäiväkirjoihin, ilmoitetaan päiväkirjoista mahdollisuuksien mukaan samat tiedot. Tällä hetkellä uskontotieteen arkistotilat ovat rajalliset, joten on suositeltavaa, että opiskelija säilyttää alkuperäisen aineiston itsellään ja toimittaa tarvittaessa kopion aineistosta oppiaineeseen tarkistusta ja säilytystä varten. Haastattelu Maija Meikäläinen HYUT 2014/22. Kenttäpäiväkirja I, sivua. Aineisto tekijän hallussa, Espoo. Vastaukset kyselytutkimukseen, 115 kpl. Tekijän hallussa, Espoo. WWW-sivut, sähköpostiviestit Internetissä on aineistoa ja artikkeleita, joita voi hyödyntää gradussa. WWW-sivujen muuttuvan luonteen vuoksi ne voi tulostaa graduun erilliseksi liitteeksi jos niitä on vähän. Sähköpostiviestit, samoin kuin esimerkiksi luennot yms. painamattomat lähteet käyvät soveltuvilta osin gradun lähdemateriaaliksi. Esimerkkejä: Myller, Marko 1995 Mieshän on hullu! [ Luettu Talbot, Alice-Mary [alice.talbot@dumbartonoaks.edu] 2002 About Greek convents Yksityinen sähköpostiviesti Mari Juntuselle.

13 13 lähetetty Julkaisut vailla henkilötekijää Tähän ryhmään kuuluvat kaikki kirjana tai vihkona ilmestyneet julkaisut, joissa kirjoittajaksi ei ole ilmoitettu tiettyä henkilöä. Tavallisesti tällöin kirjallisuusluettelossa merkitään kirjoittajan paikalle julkaisun nimeke tai pääotsikko ja seuraavalle riville julkaisun ilmestymisvuosi. Perhekasvatustoimikunnan mietintö 1976 Komiteamietintö 1976: 42. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Sanoma- ja aikakauslehdet Aikakauslehdistä merkitään näkyviin vuosikerta (volyymi), mikäli se on mainittu lehdessä, lehden numero ja sivut, joilla artikkeli on. Jos tutkimusta varten on käyty systemaattisesti läpi vuosikertoja, riittää tällöin maininta lehden nimestä ja läpikäydyistä vuosikerroista. Haavio-Mannila, E Työn laatu ja työpaikkarakkaudet. Sosiologia 19 (4), HS Helsingin Sanomat