Julkisoikeudellisen ja siviilioikeudellisen ympäristövastuun jakautuminen ja asema osakeyhtiön konkurssissa

Transkriptio

1 Julkisoikeudellisen ja siviilioikeudellisen ympäristövastuun jakautuminen ja asema osakeyhtiön konkurssissa Milja Yli-Hongisto Tutkielma Turun yliopisto Oikeustieteellinen tiedekunta Prosessioikeus Toukokuu 2018

2 TURUN YLIOPISTO Oikeustieteellinen tiedekunta YLI-HONGISTO, MILJA: Julkisoikeudellisen ja siviilioikeudellisen ympäristövastuun jakautuminen ja asema osakeyhtiön konkurssissa Tutkielma, xi + 93 s. Prosessioikeus Toukokuu 2018 Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin Originality Check -järjestelmällä. Tutkielma käsittelee konkurssipesän julkisoikeudellista ja siviilioikeudellista ympäristövastuuta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mikä taho on julkisoikeudellisessa ja siviilioikeudellisessa ympäristövastuussa konkurssin alkamisen jälkeen. Tutkielman tarkoituksena on myös tarkastella, millaisessa asemassa ympäristövastuu on suhteessa maksunsaantijärjestykseen, jonka perusteella velkojille suoritetaan maksu konkurssissa. Lisäksi tutkielma pyrkii selvittämään, onko ympäristövastuu erilaisessa asemassa riippuen siitä, jatkaako konkurssipesä konkurssivelallisen ennen konkurssia harjoittamaa toimintaa vai ei. Tutkielmassa kysymyksiä on käsitelty oikeusdogmatiivisen lähestymistavan avulla. Tutkimuskysymyksiä on pyritty lähestymään erityisesti lainsäädännön, lainvalmisteluaineiston, oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön kautta. Tutkielmassa on nostettu esiin yksittäisiä oikeusvertailevia näkökulmia, mutta tutkielman näkökulma ja painopiste ovat kansallisen oikeustilan tutkimisessa. Suoritettu tarkastelu osoittaa, että konkurssipesän julkisoikeudellista ympäristövastuuta koskeva oikeustila on epäselvä. Konkurssipesän ympäristövastuuta koskevat kysymykset ovat ongelmallisia, koska niihin ei ole otettu lain tasolla kantaa. Ainoastaan lainvalmisteluaineistoon tai oikeuskäytäntöön perustuva oikeustila on nähtävä ongelmallisena ennustettavuuden sekä velkojien yhdenvertaisuuden periaatteen näkökulmasta. Tutkielmassa on katsottu, että tutkielman tekohetkellä voimassa olevan lainsäädännön perusteella julkisoikeudellista ympäristövastuuta olisi tarkoituksenmukaisinta käsitellä samoin perustein kuin muita konkurssipesälle asetettavia velvoitteita. Koska konkurssipesän julkisoikeudellista ympäristövastuuta koskeva oikeustila on epäselvä, on toivottavaa, että lainsäätäjä ottaa kysymykseen kantaa lain tasolla. Siviilioikeudellisen ympäristövastuun kohdalla oikeustila on selkeämpi, koska siviilioikeudellista ympäristövastuu on mahdollista rinnastaa tavalliseen vahingonkorvausvastuuseen. Asiasanat: konkurssioikeus, ympäristöoikeus, konkurssipesä, julkisoikeudellinen ympäristövastuu, siviilioikeudellinen ympäristövastuu

3 Sisällysluettelo Sisällysluettelo... ii Lähteet... iv Lyhenteet... x 1 Johdanto Tutkimusongelmien taustoitus Tutkimuskysymykset, kysymysten rajaus ja tutkielman rakenne Lähdeaineisto ja tutkimusmenetelmät Konkurssioikeudellisen näkökulman lähtökohdat Konkurssia koskeva sääntely Konkurssioikeuden tavoitteet Konkurssia ja maksunsaantijärjestystä koskeva laintasoinen sääntely Velkojien yhdenvertaisuuden periaate johtavana oikeusperiaatteena Konkurssimenettely Konkurssin alkamisajankohta Konkurssin oikeusvaikutukset Konkurssipesään kuuluva omaisuus Saatavien jäsentelystä ja maksunsaantijärjestyksestä Jako konkurssisaataviin ja massasaataviin Konkurssisaatavan määritelmä Massasaatavan määritelmä Massasaataviin ja konkurssisaataviin jaottelun merkityksestä Maksunsaantijärjestyksestä Maksunsaantijärjestys ja velkojien yhdenvertaisuus Erityinen ja yleinen etuoikeus Erityinen etuoikeus Yleinen etuoikeus Viimesijaiset saatavat Ympäristöoikeudellinen sääntely ja ympäristövastuujärjestelmät Ympäristövastuuta koskeva sääntely Ympäristövastuuta koskevan lainsäädännön taustalla vaikuttavat arvot Ympäristövastuuta koskeva lainsäädäntö Ympäristövahinkolain soveltamisala Eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain soveltamisala Ympäristönsuojelulain soveltamisala Jätelain soveltamisala ii

4 4.1.3 Aiheuttamisperiaate ympäristövastuun lähtökohtana Itsenäiset ympäristövastuujärjestelmät Julkisoikeudellinen ympäristövastuu Siviilioikeudellinen ympäristövastuu Ympäristövastuun jakautuminen ensisijaiseen, toissijaiseen ja viimesijaiseen ympäristövastuuseen Ympäristövahinkolain mukainen toiminnanharjoittaja Konkurssipesä ja ympäristövahinkolain mukainen toiminnanharjoittaja Konkurssipesä toiminnanharjoittajana Konkurssipesän harjoittamasta toiminnasta syntynyt ympäristövahinko tai sen uhka Vastuu konkurssivelallisen harjoittamasta toiminnasta aiheutuneesta ympäristövahingosta tai sen uhasta Toiminnanharjoittajaan rinnastettava taho Säännöksen tarkoitus Yhtiön johdolle ja osakkeenomistajille asetettu vastuu Rahoittajille asetettu vastuu Luovutuksensaajan samaistaminen toiminnanharjoittajaan Konkurssioikeuden ja ympäristövastuun yhteen sovittaminen Julkisoikeudellisen ympäristövastuun ja konkurssilainsäädännön yhteen sovittaminen Ympäristöoikeuden ja konkurssioikeuden välinen ristiriita Superetusijainen asema Massavelkainen asema Ei erityisasemaa Aiheuttajien vastuu KHO:n tulkintalinja Oikeusministeriön asettaman työryhmän mietinnössä esitetty kanta Siviilioikeudellisen ympäristövastuun asema konkurssissa Loppupäätelmät iii

5 Lähteet Oikeuskirjallisuus Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Juva Airaksinen, Jussi: Kuolinpesän vastuu pilaantuneesta maaperästä analoginen ulottuvuus konkurssipesän julkisoikeudellisiin vastuisiin? Teoksessa Ympäristöpolitiikan ja - oikeuden vuosikirja IX Joensuu 2016 s de Sadeleer, Nicolas: Environmental Principles From Political Slogans to Legal Rules, Oxford Ekroos, Ari Kumpula, Anne Kuusiniemi, Kari Vihervuori, Pekka: Ympäristöoikeuden pääpiirteet. 2, uudistettu painos. Juva Halila, Jouko: Konkurssioikeuden pääpiirteet. 3, uusittu painos. Helsinki Hallberg, Pekka Karapuu, Heikki Ojanen, Tuomas Scheinin, Martin Tuori, Kaarlo Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet. 2, uudistettu painos. Helsinki Havansi Erkki: Suomen konkurssioikeus. 3, uudistettu painos. Helsinki (Havansi, 1992a) Havansi, Erkki: Esinevakuusoikeudet. 2, uudistettu painos. Helsinki (Havansi, 1992b) Havansi, Erkki: Konkurssin suurimmat velkojat ja pienet. Teoksessa Juhlajulkaisu Vesa Majamaa: Kaavoitus, rakentaminen, varallisuus. Helsinki 2005, s Hemmo, Mika Wuolijoki, Sakari: Pankkioikeus. 2, uudistettu painos. Helsinki Herler, Casper: Konkurs och miljöansvar Går kolliderande allmänna läror att sammanjämka? JFT 4 5/2005, s Hollo, Erkki Vihervuori, Pekka: Ympäristövahinkolaki. Jyväskylä Hollo, Erkki: Ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojeluoikeus. Jyväskylä (Hollo, 2004a) Hollo, Erkki: Johdatus ympäristöoikeuteen. 3.painos. Helsinki (Hollo, 2009a) Hollo, Erkki: Maaperän pilaantuminen ja ympäristövastuu, Business Law Forum 2004, s (Hollo, 2004b) iv

6 Hollo, Erkki: Ympäristövastuu ja aiheuttamisperiaate onko periaatteesta vastuun perustajaksi? Ympäristöjuridiikka 3/2009, s (Hollo, 2009b) Huhtamäki, Ari: Rahoittajan vastuu ympäristövahingosta. Teoksessa Professori Kyösti Holman juhlakirja Rovaniemi 2002 s Hupli, Tuomas: KHO 2017:53 Lisähuomioita keskusteluun maksukyvyttömän velallisen ympäristövastuista. Lakimies 2/2018, s Hupli Tuomas: Asiantuntijalausunto konkurssiin asetetun osakeyhtiön toiminnasta aiheutuneen jätteen käsittelystä ja käsittelystä aiheutuvista vastuista osakeyhtiön konkurssissa, Ratkaisun KHO 2017:53 oikeudenkäyntiaineisto. Hupli, Tuomas: Konkurssivarallisuus ja oikeudenkäynti. Defensor Legis N:o 4/2005, s Husa, Jaakko: Oikeusvertailu Teoria ja metodologia. Viro Hämäläinen, Harri: Konkurssipesän vastuu ympäristön pilaantumisesta ja roskaantumisesta. Defensor Legis 2002/5, s Kaisto, Janne: Sopimusvapaus, laki ja maksusuoja. Varallisuusoikeudellinen tutkimus yksityisautonomiasta systemaattisena ja aineellisena lähtökohtana etenkin hyvässä uskossa tehdyn suorituksen velvoitteesta vapauttavaa vaikutusta silmällä pitäen. Helsinki Kokko, Kai.T Mähönen, Jukka: Yritysten ympäristövastuu. Ympäristöjuridiikka 1/2015 s Koulu, Risto: Uusi konkurssilaki. Porvoo Koulu, Risto: Konkurssilaki. 2, uudistettu painos. Juva Koulu, Risto; Havansi, Erkki; Korkea-Aho, Emilia; Lindfors, Heidi; Niemi, Johanna: Insolvenssioikeus. 3. uudistettu painos. Helsinki Kuusiniemi, Kari (toim.) Leinonen, Jukka Marttinen, Kari Salila, Jari Seppälä, Mika Siitari, Eija: Ympäristönsuojelulainsäädäntö. Porvoo Könkkölä, Mikko Linna, Tuula: Konkurssioikeus. Helsinki Linna, Tuula: Konkurssipesän vastuu ympäristövahingosta. Lakimies 3-4/2016, s v

7 Länsineva, Pekka: Perusoikeudet ja varallisuussuhteet. Jyväskylä Määttä, Tapio: Lakien väliset suhteet oikeudellisen ratkaisun teorian haasteena: ristiriita-ajattelusta yhteensovittamismalliin. Lakimies 2/2013, s Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Massavelat konkurssissa. Jyväskylä Norros, Olli: Velvoiteoikeus. Helsinki Ovaska, Risto: Konkurssivelallisen liiketoiminnan jatkaminen, Helsinki Saarnilehto Ari: Pääasiat velvoitteesta. Vantaa Raitio, Juha: Euroopan Unionin oikeus. Helsinki Tammi-Salminen, Eva: Esinevakuusoikeuden perusteet. Helsinki Tuomainen, Jouko: Vastuu saastuneesta ympäristöstä. Vantaa Tuomisto, Jarmo: Konkurssin vaikutuksista velallisen sopimussuhteisiin erityisesti uuden konkurssilain valossa. Teoksessa Prosessioikeudellisia erityiskysymyksiä. Juhlajulkaisu Antti Jokela Jyväskylä 2004, s Tuori, Kaarlo: Oikeuden ratio ja voluntas. Helsinki Utriainen, Terttu: Onko Rikosoikeus ympäristönsuojelun ultima ratio? Teoksessa Professori Kyösti Holman juhlakirja Rovaniemi 2002, s Vihervuori, Pekka: Aiheuttamisperiaate. Teoksessa: Ympäristöoikeuden johtavat periaatteet. Suomen ympäristöoikeustieteen seuran julkaisuja 22. Helsinki 1993, s Waris, Emil: Ennallistaminen korjaamalla ympäristövastuudirektiivin mukainen uuden sukupolven ennallistamisvastuu. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2008 s Joensuu Virallislähteet HE 214/2013 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle ympäristönsuojelulaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. HE 199/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle jätelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. vi

8 HE 228/2008 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle ympäristölle aiheutuvien vahinkojen korjaamista koskevaksi lainsäädännöksi. HE 109/2005 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi. HE 26/2003 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle konkurssilainsäädännön uudistamiseksi. HE 84/1999 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi. HE 82/1997 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ympäristövahinkovakuutuksesta ja laiksi vakuutussopimuslain 1 :n muuttamisesta. HE 120/1994 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle maakaareksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 309/1993 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. HE 95/1993 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevaksi lainsäädännöksi. HE 181/1992 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle etuoikeusjärjestelmän uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi. HE 165/1992 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ympäristövahinkojen korvaamisesta ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus n:o 1/ Konkurssiasiamiehen lainsäädäntöaloite oikeusministeriölle Ympäristövastuut konkurssissa. OMML 12/2018: Konkurssilain tarkistaminen - Työryhmän mietintö. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 12/2018. PeVL 13/2003 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto Hallituksen esityksestä (HE 26/2003 vp) konkurssilainsäädännön uudistamiseksi. PeVL 45/1996 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto Hallituksen esityksestä (241/1996 vp) eläkelaitosten vakavaraisuussäännösten uudistamisesta. vii

9 PeVL 20/1992 vp: Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (181/1992 vp) etuoikeusjärjestelmän uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi. Internet lähteet: INSOL International: Environmental Claims in Insolvency and the Liability of Insolvency Practitioners, toukokuu 2015, vierailtu Koulu, Risto Lindfors, Heidi Niemi, Johanna: Insolvenssioikeus. Helsinki. Päivitetty vuosina ja ajantasaisuus on tarkistettu marraskuussa Vaatii käyttöoikeuden. VENSSIOIKEUS((20), vierailtu Kuusiniemi, Kari Ekroos, Ari Kumpula, Anne Vihervuori, Pekka: Ympäristöoikeus. Helsinki. Vuodesta 2004 lähtien teos on ollut osa päivitettävää Alma Talent Fokus -palvelua. Vaatii käyttöoikeuden. vierailtu Oikeusministeriön hankkeet: Konkurssilain tarkistaminen (OM017:00/2015), vierailtu United States, Environmental Protection Agency: CERCLA, Brownfields, and lender liability, huhtikuu 2007, vierailtu Oikeuskäytäntö KKO 2015:103 KKO 2009:58 KKO 2008:67 KHO 2017:53 KHO 2015:39 KHO 2014:132 viii

10 KHO T 1006 KHO 2003:51 KHO 1991-A-89 KKO 1989:82 MÖD ix

11 Lyhenteet Euroopan Unioni HE 26/2003 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle konkurssi- lainsäädännön uudistamiseksi HE 120/1994 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle maakaa- reksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 181/1992 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle etuoikeusjärjestelmän uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi HE 199/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle jätelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Korkein hallinto-oikeus Korkein oikeus EU Hallituksen esitys konkurssilaiksi Hallituksen esitys maakaareksi Hallituksen esitys MJL:ksi Hallituksen esitys jätelaiksi KHO KKO KonkL Konkurssilaki (120/2004) LSL Luonnonsuojelulaki (1096/1996) MJL Laki velkojien maksunsaantijärjestyksestä (1578/1992) MSkL Miljöskadeslag (1986:225) OECD Organisation for Economic Co-operation and Development (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) PL Suomen perustuslaki (731/1999) Työryhmän mietintö YK Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 12/2018: Kon- kurssilain tarkistaminen Työryhmämietintö Yhdistyneet kansakunnat ympäristövahinkolaki Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994) ympäristövastuudirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta x

12 ympäristövastuulaki Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994) YSL Ympäristönsuojelulaki (527/2014) xi

13 1 Johdanto 1.1 Tutkimusongelmien taustoitus Viimeistään Talvivaaran kaivoksen tapahtumat ovat nostaneet esiin konkurssipesän ympäristövastuuseen liittyvät kysymykset. Konkurssipesän ympäristövastuun taustalla olevana ongelmana voidaan yksinkertaistettuna pitää kysymystä siitä, kenen kustannuksella ympäristölainsäädännöstä aiheutuvat velvoitteet tai muut kustannukset on korvattava, kun ympäristölainsäädännön mukainen toiminnanharjoittaja on asetettu konkurssiin. Kysymykseen tulisi pystyä löytämään ratkaisu, joka ei johda konkurssioikeuden tai ympäristölainsäädännön taustalla olevien tarkoitusten ohittamiseen, vaan niiden toteutumiseen tarkoituksenmukaisella tavalla. Kysymyksen ympäristöoikeudellisen puolen tarkoitus on melko selkeä. On selvää, että konkurssin ei tulisi mahdollistaa yhtiölle ympäristölainsäädännön mukaiselta ympäristövastuulta välttymistä. On myös huomioitava, että mikäli konkurssipesän ympäristövastuulle asetetaan konkurssissa heikko asema, on se omiaan lisäämään kunnille tai valtiolle ympäristön puhdistamisesta aiheutuvia kustannuksia. 1 Ympäristövastuun kohdalla on huomioitava myös sen taloudellinen puoli. Ympäristövastuista aiheutuvat kustannukset voivat nousta mittaviksi. Tästä syystä ei ole täysin yhdentekevää, millaisen aseman ne saavat konkurssitilanteessa. Kysymys ei vaikuta ainoastaan yksittäisiin velallisyhtiön velkojiin, kun yhtiö on asetettu konkurssiin. Kysymyksen voidaan nähdä vaikuttavan välillisesti koko yhteiskuntamme toimintaan, koska maksukyvyttömyyssääntely vaikuttaa kaikkeen taloudelliseen päätöksentekoon. Välillisesti kysymys siis voi vaikuttaa jopa Suomen kansainväliseen kilpailukykyyn. 2 Kysymyksen merkittävyydestä huolimatta suomalaisesta lainsäädännöstä ei löydy yksiselitteistä ratkaisua ongelmaan. Tulkintaongelmia aiheuttaa lisäksi se, että konkurssilainsäädäntömme ja ympäristölainsäädäntömme yhteen sovittamisen dynamiikka ole selkeä. Kysymyksen taustalla voidaan nähdä Suomen perustuslain (731/1999, PL) mukaisten perusoikeuksien välinen kitka. 3 PL antaa PL 15 :n mukaan suojaa omaisuudelle sekä toisaalta PL 20 luo jokaiselle vastuun ympäristöstä. 1 Airaksinen 2016, s HE 26/2003 vp, s Linna 2016, s

14 Myös konkurssioikeudellisten yleisten oppien sekä ympäristölainsäädännön tavoitteiden voidaan osittain nähdä olevan konfliktissa. Konkurssilainsäädäntömme ja ympäristölainsäädäntömme väliseen dynamiikkaan ja keskinäiseen suhteeseen liittyykin useita mielenkiintoisia kysymyksiä. Konkurssioikeuden yhtenä tarkoituksena on toteuttaa oikeussuojaa velkojien keskinäisen kilpailun suhteen. Lähtökohtaisesti jokainen velkoja on oikeutettu edellyttämään, että velallinen on varannut tarpeeksi varallisuutta, jotta hän kykenee maksamaan velkojan saatavan. Konkurssin voidaan nähdä rauhoittavan velkojien välisen kilpailuasetelman, koska konkurssitilanteessa varallisuus jaetaan konkurssilain (120/2004, KonkL) ja velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (1578/1992, MJL) mukaisessa järjestyksessä. Konkurssilainsäädännön mukaan tiettyjä etuoikeussaatavia huomioon ottamatta, velkojilla on yhtäläinen maksunsaantioikeus. 4 Mielenkiintoinen kysymys onkin, millaisessa asemassa ympäristölainsäädännön mukaiset velvoitteet ovat konkurssilainsäädännön mukaisessa maksunsaantijärjestyksessä, kun asiasta ei ole suomalaisessa lainsäädännössä yksiselitteistä säännöstä. Ympäristölainsäädäntömme lähtökohtana on PL 20 :n mukainen jokaisen vastuu ympäristöstä. Ympäristölainsäädännön mukainen vastuujärjestelmä nojaa aiheuttamisperiaatteelle, jonka mukaan vahingon aiheuttaja vastaa aiheuttamansa vahingon korjaamisesta tai korvaamisesta. 5 Aiheuttamisperiaatteen soveltaminen konkurssitilanteessa ei kuitenkaan ole täysin yksinkertaista. On ongelmallista, voidaanko konkurssipesää pitää aiheuttamisperiaatteen mukaisesti vastuullisena konkurssivelallisen toiminnasta aiheutuneesta vahingosta. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on ottanut kantaa asiaan muutamassa ratkaisussaan. Ratkaisujen luoman oikeusohjeen soveltaminen on herättänyt keskustelua. On epäselvää, onko ratkaisut nähtävä ainoastaan yksittäisinä ja tapauskohtaisina ratkaisuina, vai tulisiko ratkaisujen luomaa oikeusohjetta soveltaa yleisesti kaikissa konkurssipesän ympäristövastuuta koskevissa tilanteissa. 6 Ratkaisujen luoman oikeusohjeen soveltamisalaan liittyy myös kysymys siitä, koskevatko ratkaisut ainoastaan ratkaisuun sovellettavan ympäristölainsäädännön alaan kuuluvan lain soveltamistilanteita vai tulisiko oikeusohjeen soveltamisala laajentaa koskemaan kaikkia ympäristölainsäädännön alle kuuluvien lakien soveltamistilanteita. 4 Könkkölä Linna 2013, s Tuomainen 2006, s Esimerkiksi KHO:n ratkaisu KHO 2014:132, ks. Linna 2016, s. 395 ja Hupli 2015, s. 9. 2

15 Konkurssipesän ympäristövastuuseen liittyvät kysymykset ovat tänä keväänä erityisen ajankohtaisia, koska oikeusministeriön asettama työryhmä on 4. huhtikuuta 2018 luovuttamassaan mietinnössä tarkastellut, miten voidaan selkeyttää yhteiskunnallisesti merkittävää kysymystä julkisoikeudellisten ympäristövastuiden asemasta konkurssissa (OMML 12/2018, Työryhmän mietintö). Työryhmä on mietinnössään ehdottanut, että konkurssilakiin lisättäisiin uusi 16 a luku, jossa säänneltäisiin konkurssipesän julkisoikeudellisesta ympäristövastuusta. Uuden luvun säännöksien tarkoituksena olisi selventää, miltä osin konkurssipesä olisi velvollinen huolehtimaan omalla kustannuksellaan ympäristövastuista ja miltä osin konkurssipesällä ei olisi toimimisvelvollisuutta tai kustannusvastuuta. 7 Työryhmän mietinnössä tehtyyn ehdotukseen voi kuitenkin tulla vielä merkittäviä muutoksia ennen kuin konkurssipesän ympäristövastuuta koskeva sääntely on osa voimassa olevaa lainsäädäntöämme. Konkurssipesän ympäristövastuuseen liittyy monia mielenkiintoisia ja hankalia oikeuskysymyksiä. Merkityksellistä asiassa olisi kuitenkin selvittää, mikä taho on vastuussa ympäristölainsäädännön mukaisen velvoitteen täyttämisestä, kun ensisijainen vastuullinen eli tässä tapauksessa velallinen on maksukyvytön. 8 Vastuukysymysten ratkaisemista kuitenkin hankaloittaa se, että ne ovat osittain hyvinkin politisoituneita. 9 Kunnes asiasta on päästy poliittiseen yksimielisyyteen ja kysymys on yksiselitteisesti määritelty lainsäädännössä, on kysymyksiin haettava ratkaisu nyt voimassa olevien säännösten tulkinnasta. 1.2 Tutkimuskysymykset, kysymysten rajaus ja tutkielman rakenne Tutkielman tutkimuskysymyksenä on, miten julkisoikeudellinen ja siviilioikeudellinen ympäristövastuu jakautuu ja millainen asema vastuulla on, kun yhtiö on asetettu konkurssiin. Kysymyksen laajuuden vuoksi on sitä ollut syytä rajata, jotta kysymystä olisi mahdollista käsitellä tarkoituksenmukaisella tarkkuudella. Kysymystä on lähestytty useiden apututkimuskysymysten kautta. Apututkimuskysymykset auttavat jäsentämään tutkimuskysymystä pienempiin jaksoihin. 7 OMML 12/2018, s Hupli 2018, s Hollo 2004b, s

16 Tutkielmassa käsitelty ympäristövastuu on rajattu julkisoikeudelliseen ja siviilioikeudelliseen ympäristövastuuseen. Tutkielman painopiste on julkisoikeudellisessa ympäristövastuussa, koska julkisoikeudellisen ympäristövastuun ja konkurssioikeudellisen sääntelyn yhteen sovittamiseen liittyy useita mielenkiintoisia ongelmakohtia. Julkisoikeudellisen ympäristövastuun kohdalla ympäristövastuu on hahmotettu ympäristölainsäädännön perusteella syntyneiden julkisoikeudellisten velvoitteiden kautta. Tutkielmassa kysymyksen käsittely on rajattu koskemaan ensisijaisesti osakeyhtiötä sekä osakeyhtiön konkurssipesää. Vaikka tutkielmassa kysymyksen käsittely keskittyy osakeyhtiön konkurssitilanteisiin, lähtökohtaisesti ympäristövastuun voidaan kuitenkin katsoa olevan suhteellisen samojen säännösten sääntelemä myös muiden oikeushenkilöiden osalta. Näin ollen pohdinta voi osaltaan sopia myös muiden oikeushenkilöiden konkurssitilanteisiin. Ympäristölainsäädäntö on laaja käsite. Ympäristöoikeuden säädöspohja on laaja sekä suhteellisen epäyhtenäinen sisältäen useita julkis- ja yksityisoikeudellisia variaatioita. 10 Ympäristövastuuta koskevat säännökset lähtökohtaisesti velvoittavat tutkimaan pilaantuneen kohteen, selvittämään kohteen puhdistamistarpeen ja puhdistamaan kohteen. Yksityiskohdat kuitenkin vaihtelevat hieman laista riippuen. 11 Tutkielmassa ympäristövastuuta on lähestytty erityisesti ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain (737/1994, ympäristövahinkolaki) kautta. Ympäristövahinkolaki on erityissäännös, joka käsittelee ympäristövahinkojen korjaamista ja korvaamista. 12 Tarkastelu ympäristövahinkolain mukaan on tarkoituksenmukaista, koska ympäristövahinkolaki synnyttää toiminnanharjoittajalle sekä julkisoikeudellisen että siviilioikeudellisen vastuun toiminnassa aiheutetusta ympäristövahingosta tai sen uhasta. Tutkielmassa on huomioitu myös KHO:n ratkaisukäytännön kautta asiassa erityisen relevantit ympäristönsuojelulain (527/2014, YSL) sekä jätelain (646/2011) säännökset. Tutkielmassa on otettu huomioon ainoastaan tutkielman tekoaikana voimassaoleva lainsäädäntö. Tutkielmassa ei oteta kantaa siihen, onko vastuujärjestelmä erilainen, mikäli ympäristölle aiheutunut vahinko on tapahtunut aiemmin voimassa olleiden ympäristölakien aikana. Ympäristölainsäädäntöön perustuva ympäristövastuu voidaan käsittää joko laajassa tai suppeassa merkityksessä. Laajassa merkityksessä ympäristövastuun katsotaan kattavan sekä ennaltaehkäisyn, joka tapahtuu ennakkovalvonnan avulla, että jälkihoidon vahingon 10 Kuusiniemi Tuomainen 2006, s Hollo Vihervuori 1995, s. 1. 4

17 sattumisen jälkeen. Ennakkovalvonnan avulla voidaan ympäristölainsäädännön sallimissa rajoissa sallia jopa ympäristölle vahingon aiheuttaminen, kun se tapahtuu laillisesti ja hallitusti. Ennakkovalvonnan avulla pyritään pitämään toiminnasta aiheutuvien haittojen määrä siedettävällä tasolla esimerkiksi ympäristölupien kautta. Toisaalta luvanvaraisestakin toiminnasta voi aiheutua haittaa, joka ylittää sietokynnyksen, minkä vuoksi haitasta aiheutuu korjaamis- tai korvausvelvollisuus. 13 Suppealla ympäristövastuulla tarkoitetaan yleisesti ainoastaan korjaamis- tai korvausvelvollisuutta jo aiheutetusta haitasta. Korjaamis- ja korvaamisvelvollisuuden tarkoituksena on poistaa vahinkoa aiheuttavat tekijät sekä palauttaa ympäristön laillinen tilanne. 14 Tutkielmassa ympäristövastuuta on käsitelty sen laajassa merkityksessä ottaen huomiin myös ympäristölainsäädännön mukaisesta ennakkovalvonnasta aiheutuvat kustannukset. Aiheitta on pyritty rajaamaan ja jäsentämään myös erilaisten apututkimuskysymysten kautta. Ensimmäisissä käsittelyluvuissa perehdytään tarkemmin konkurssioikeudelliseen sääntelyyn. Ensimmäisen käsittelyluvun tutkimuskysymyksenä on, mikä on konkurssioikeudellisen sääntelyn tarkoitus. Toisessa käsittelyluvussa tutkimuskysymyksenä on, miten velkojien saatavia jäsennellään konkurssissa, ja millainen on MJL:n mukainen maksunsaantijärjestys. Konkurssioikeudellisen näkökulman jälkeen siirrytään ympäristöoikeudelliseen näkökulmaan. Kolmannen käsittelyluvun tarkoituksena on vastata kysymykseen, mitä tarkoitetaan ympäristövastuulla, ja miten ympäristövastuuta säännellään. Käsittelyluvussa esitellään myös erilaiset ympäristövastuujärjestelmät. Neljännessä käsittelyluvussa pohditaan tarkemmin konkurssioikeudellisen ja ympäristöoikeudellisen sääntelyn yhteen sovittamista. Luvun tutkimuskysymyksenä on, mitä toimijoita on pidettävä ympäristövahinkolain mukaisina toiminnanharjoittajina, kun alkuperäisenä toiminnanharjoittajana toiminut yhtiö on asetettu konkurssiin. Apukysymyksenä luvussa on toiminut, onko konkurssipesää, velallisyhtiön rahoittajia, velallisyhtiön johtoa tai velallisyhtiön osakkeenomistajia pidettävä ympäristövahinkolain mukaisina toiminnanharjoittajina. Viidennessä käsittelyluvussa käsitellään ympäristövastuiden asemaa suhteessa konkurssioikeudelliseen maksunsaantijärjestykseen. Luvun tutkimuskysymyksenä on, millaisia näkökulmia oikeuskirjallisuudessa, oikeuskäytännössä ja oikeusministeriön työryhmän 13 Hollo 2004a, s Ibid. s

18 mietinnössä on otettu ympäristövastuun ja konkurssioikeudellisen maksunsaantijärjestyksen yhteen sovittamisesta. Luvussa käsitellään kysymystä sekä julkisoikeudellisen ympäristövastuun että siviilioikeudellisen ympäristövastuun näkökulmasta. Luvussa on pyritty pohtimaan ympäristövastuun aseman vaikutusta konkurssipesän velkojiin sekä velkojiin, jotka valvovat saataviaan konkurssissa. Viimeisen luvun tarkoituksena on koota yhteen eri käsittelyluvuissa pohdittuja seikkoja. Yhteenvedon avulla pyritään löytämään ratkaisu tutkielman tutkimuskysymykseen. Viimeisessä luvussa on myös tarkoitus pohtia, miten kysymystä tulevaisuudessa tulisi käsitellä. 1.3 Lähdeaineisto ja tutkimusmenetelmät Tutkielman pääasiallinen tutkimusmetodi on oikeusdogmatiikallinen eli lainopillinen. Oikeusdogmatiikan tarkoituksena on tutkia voimassa olevan oikeuden sisältöä sekä sellaisia sääntöjä, jotka kuuluvat voimassa olevaan oikeusjärjestykseen. 15 Tutkielman tarkoituksena on tarkastella tutkimuskysymyksiä erityisesti Suomessa voimassa olevan lainsäädännön sekä suomalaisen oikeuskäytännön kannalta. Laintasoiset säännökset ovat Suomessa vahvoja oikeuslähteitä, 16 minkä vuoksi tutkimuskysymyksiä on lähestytty ensisijaisesti laintulkinnan kautta. Koska tutkimuskysymyksiä ei ole Suomessa ratkaistu yksiselitteisesti lain tasolla, ovat tutkielman keskeisinä lähteinä myös lain esityöt sekä oikeuskirjallisuus. Tutkielmassa lähteinä käytetystä oikeuskirjallisuudesta on nostettava esiin tutkimuskysymyksiä käsittelevä Tuula Linnan artikkeli Konkurssipesän vastuu ympäristövastuusta vuodelta KHO on viitannut artikkeliin ratkaisunsa KHO 2017:53 perusteluissa, minkä voidaan nähdä vahvistavan artikkelin asemaa. 17 Linnan artikkelin lisäksi tutkielman kannalta olennaisia oikeuskirjallisuuslähteitä ovat olleet Tuomas Huplin tapauskommentti KHO 2017:53 Lisähuomioita keskusteluun maksukyvyttömän velallisen ympäristövastuista, joka on julkaistu keväällä 2018, Harri Hämäläisen artikkeli Konkurssipesän vastuu ympäristön pilaantumisesta ja roskaantumisesta vuodelta 2002 ja Casper Herlerin artikkeli Konkurs och miljöansvar 15 Aarnio 1989, s Ibid, s KHO 2017:53. 6

19 Går kolliderande allmänna läror att sammanjämka? vuodelta Hämäläisen ja Herlerin artikkelien kohdalla on huomioitava, että artikkelit ovat jo miltei 20 vuoden takaa. Lainsäädännön muutoksista sekä oikeuskäytännön kehityksestä huolimatta artikkelit ovat kuitenkin vielä relevantteja. Tutkielmassa on lisäksi tarkasteltu KHO:n oikeuskäytäntöä. KHO:n ennakkopäätökset antavat tietoa siitä, millaisena viranomaiset näkevät kysymystä koskevan oikeustilan. 18 Suomessa ennakkoratkaisujen käyttö oikeuslähteenä ei kuitenkaan ole täysin suoraviivaista. Suomalaisessa oikeuskulttuurissa ylimpienkin tuomioistuinten ennakkopäätösten luomasta oikeusohjeesta voidaan myöhemmin uudessa tapauksessa poiketa, mikäli poikkeamiselle katsotaan olevan asianmukaiset perusteet. Ennakkopäätöksille on Suomessa kuitenkin yleisesti myönnetty tosiasiallinen sitovuus perustelujensa painavuuden mukaan. Ennakkopäätösten tosiasiallinen sitovuus varmistaa oikeudenkäytön yhtenäisyyttä ja lisää sen myötä oikeusvarmuutta. 19 Tutkielmaan on oikeusdogmatiikan lisäksi pyritty ottamaan mukaan myös oikeusvertailevia näkökulmia. Oikeusvertailussa tiedonhankinta toteutetaan asettamalla erilaisia oikeusjärjestyksiä rinnakkain. 20 Oikeusvertailu auttaa ymmärtämään, miten muissa yhteiskunnissa on lähestytty samoja kysymyksiä ja pyritty saavuttamaan yhteiskunnalliset päämäärät. 21 Tutkielmassa esitetyn oikeusvertailun tarkoituksena on ollut lähinnä nostaa esiin esimerkkejä, miten kysymystä on lähestytty muissa oikeusjärjestyksissä. Tutkielman painopiste on kansallisessa näkökulmassa. 2 Konkurssioikeudellisen näkökulman lähtökohdat 2.1 Konkurssia koskeva sääntely Konkurssioikeuden tavoitteet Konkurssioikeus on osa insolvenssioikeutta eli maksukyvyttömyyttä koskevaa lainsäädäntöä. Maksukyvyttömyyttä koskeva lainsäädäntö on vahvasti yhteydessä muiden oikeudenalojen lisäksi oikeudellisen ja taloudellisen järjestelmän rakenteisiin. Laajasta näkökulmasta tarkasteltuna insolvenssioikeuden voidaan katsoa määrittelevän ne keskeiset 18 Aarnio 1989, s Ibid, s Husa 2013, s Ibid, s

20 oikeudelliset ja taloudelliset riskit, joita toimijan maksukyvyttömyydestä voi aiheutua muille taloudellisille toimijoille sekä riskit, jotka toiminnanharjoittajien on otettava huomioon kaikessa taloudellisessa päätöksenteossaan. 22 Näin ollen maksukyvyttömyyslainsäädännöllä on myös laaja kansantaloudellinen merkitys. Hallituksen esityksessä konkurssilainsäädännön uudistamiseksi (HE 26/2003 vp, hallituksen esitys konkurssilaiksi) on todettu, että kansallista lainsäädäntöä tai maksukyvyttömyysjärjestelmää koskevat epävarmuustekijät saattavat heikentää suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia kansainvälisessä kilpailussa tai mahdollisuuksia ulkomaisten sijoitusten saamiseen. 23 Onkin ensisijaisen tärkeää, että konkurssia koskeva sääntely on selkeää ja ennustettavissa olevaa. Konkurssin oikeussuojafunktioon kuuluu myös julkisoikeudellisen intressin eli yleisen edun toteuttaminen. Konkurssin avulla on mahdollista lopettaa liiketoiminta, josta aiheutuu vaaraa tai haittaa yleisille eduille. Konkurssi mahdollistaa myös päätösvallan siirtämisen pois sellaisilta tahoilta, jotka eivät ole kyenneet tekemään ratkaisuja, joiden pohjalta yhtiö suoriutuisi sille asetetuista velvoitteista. 24 Siirryttäessä laajasta näkökulmasta yksilön tasolle insolvenssioikeudella ja konkurssioikeudella voidaan nähdä olevan myös perusoikeuksia suojaava vaikutus. Perusoikeusnäkökulmasta insolvenssioikeus ja konkurssioikeus vaikuttavat erityisesti PL 15 :n mukaiseen omaisuuden suojaan, jonka mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden suojan erityisasema maksukyvyttömyysmenettelyissä on selkeä, koska insolvenssimenettelyiden pääasiallisena tarkoituksena on turvata velkojille kuuluvia varallisuusoikeuksia velallisen maksukyvyttömyystilanteessa. 25 Samanaikaisesti insolvenssimenettely myös rajoittaa merkittävästi velallisella PL 15 :n mukaan olevia oikeuksia. 26 Omaisuuden suojaa koskevan säännöksen keskeinen tarkoitus on suojata luonnollisia henkilöitä ja heidän varallisuusetujaan. 27 Omaisuuden suojaa on Suomea velvoittavassa kansainvälisessä oikeudessa laajennettu suojamaan myös oikeushenkilön oikeutta nauttia omaisuudestaan. 28 Oikeushenkilöiden perusoikeussuojan nauttiminen on tunnustettu myös suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa. 29 Oikeussuojan ulottaminen koskemaan 22 HE 26/2003 vp, s Ibid, s Hupli 2018, s PeVL 13/2003 vp, s Insolvenssioikeus / Koulu 2011, s Perusoikeudet / Länsineva 2011, s EIS, 1 lisäpöytäkirjan 1 artikla. 29 Länsineva, 2002 s

21 myös oikeushenkilöitä on perusteltua, koska muuten syntyisi vaara siitä, että oikeushenkilöiden taustalla olevien luonnollisten henkilöiden perusoikeussuoja saattaisi kärsiä. 30 Vaikka oikeushenkilöille on turvattava PL 15 :n mukainen omaisuuden suoja, ei suojan tarvitse olla yhtä tehokas kuin luonnollisen henkilön oikeuksille annettavan perusoikeussuojan. 31 Suojan tarvetta pohdittaessa on otettava huomioon, kuinka etäällä oikeushenkilö on yksilöstä ja millaisia vaikutuksia toimenpiteillä on yksilön konkreettisiin taloudellisiin etuihin. 32 PL:n mukainen omaisuuden suoja saa osittain suojaa myös velkojien välisen kilpailun suojaamisella. Konkurssi on laissa säädetty insolvenssimenettely, jossa koko velallisen varallisuus käytetään yhdellä kertaa kaikkien velallisen velkojen maksamiseen niin pitkälle kuin ne riittävät. 33 Lähtökohtaisesti jokainen velkoja on oikeutettu luottamaan, että velallisella on riittävästi varallisuutta, jotta velkojan erääntynyt saatava olisi mahdollista maksaa kokonaan. Velallisen ollessa kyvytön suoriutumaan kaikista veloistaan voidaan velkojien katsoa ajautuva keskinäiseen kilpailuun velallisella olevasta varallisuudesta. Konkurssilla onkin merkittävä rooli suojata materiaalisten oikeuksien lisäksi myös velkojien keskinäistä kilpailua. 34 Konkurssin tavoitteena onkin velallisella olevien varojen oikeudenmukainen ja yhdenvertainen jakaminen velallisen velkojille. 35 Konkurssipesän ympäristövastuiden kannalta PL 15 :n mukaista omaisuuden suojaa voidaan pitää merkittävämpänä perusoikeutena, joka voi joutua ristiriitaan muiden asiassa vaikuttavien perusoikeuksien kanssa. On kuitenkin huomattava, että konkurssissa merkitystä saavat myös PL 10 :n mukainen yksityiselämän suoja sekä PL 7 :n mukainen henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden suoja. Lisäksi PL 21 :n mukaiset menettelylliset perusoikeudet ohjaavat vahvasti konkurssimenettelyä. 36 Konkurssimenettely ja sen säännökset vaikuttavat konkurssimenettelyyn osallistuvien yksilöiden lisäksi koko yhteiskuntaamme. Konkurssin taustalla on nähtävä erityisesti omaisuuden suojaa koskevien oikeuksien suojaamisen tarkoitus, jota vahvistetaan myös suojaamalla velkojien välistä kilpailua. Jotta konkurssin tarkoitus toteutuisi tarkoituksenmukaisesti, olisi sääntelyn oltava ennustettavaa ja selkeää. 30 HE 309/1993 vp, s Länsineva 2002, s PeVL 45/1996 vp, s Koulu 2009, s Könkkölä Linna 2013, s Halila 1975, s Insolvenssioikeus /Koulu, 2011, s

22 2.1.2 Konkurssia ja maksunsaantijärjestystä koskeva laintasoinen sääntely Konkurssin tarkoituksena on maksukyvyttömäksi todetun yrityksen toiminnan lopettaminen. Toiminnan lopettamisen lisäksi jäljellä oleva yrityksen varallisuus tai sen arvo jaetaan yrityksen velkojien kesken. 37 Konkurssi on yleistäytäntöönpanoa, jolla tarkoitetaan kokonaisvaltaista maksukyvyttömyysmenettelyä. Käytännössä edellä mainittu tarkoittaa, että konkurssissa velallisen maksukyvyttömyys todetaan tuomioistuimen antamalla päätöksellä, maksukyvyttömyysmenettely koskee lähtökohtaisesti kaikkia velallisen varoja, eikä velkoja tarvitse velallisen maksuvelvollisuudesta erillistä ulosottoperustetta. 38 Suomessa konkurssia sääntelevä KonkL tuli voimaan 1. syyskuuta 2004 kumoten aikaisemman vuodelta 1868 peräisin olevan konkurssisäännön (31/1868). KonkL on laaja täytäntöönpano-oikeudellinen yleislaki, joka sisältää säännökset konkurssin alkamisen edellytyksistä, konkurssivelallisen asemasta, konkurssimenettelyn eri vaiheista, konkurssisaatavista, konkurssihallinnosta sekä konkurssipesään kuuluvan omaisuuden hoidosta ja myynnistä. 39 KonkL:n uudistamisen tavoitteena oli hallituksen esityksen konkurssilaiksi mukaan säätää selkeä, ennakoitava sekä joustava laki, joka ottaa riittävällä tavalla huomioon erilaisten velallisten sekä konkurssipesien erityispiirteet. Hallituksen esityksen mukaan lainsäädännöllä pyrittiin takaamaan, että suomalainen konkurssimenettely olisi samanaikaisesti mahdollisimman tehokasta, tuloksellista ja läpinäkyvää. 40 Uudistuksen avulla pyrittiin myös nykyaikaistamaan konkurssilainsäädäntömme. 41 Konkurssilla on yhteiskunnallisten vaikutusten lisäksi merkittävä vaikutus myös yksilön tasolla. Konkurssilainsäädäntö vaikuttaa merkittävästi sekä konkurssivelallisen että velkojien asemaan sekä konkurssissa että konkurssin loputtua. Tästä syystä hallituksen esityksessä konkurssilaiksi esitettyä toteamusta siitä, että konkurssioikeudessa yksilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien keskeisten periaatteiden tulisi käydä selkeästi ilmi laista, 42 voidaan pitää merkityksellisenä kannanottona. Konkurssipesän ympäristövastuuta koskevia kysymyksiä ei ole käsitelty KonkL:ssa tai sen esitöissä. Ottaen huomioon varsinkin KonkL:n uudistuksen tarkoitus nykyaikaistaa 37 Könkkölä Linna 2013, s Ibid, s HE 26/2003 vp, s Ibid, s Ibid, s Ibid. 10

23 konkurssilainsäädäntöä sekä konkurssipesän ympäristövastuuta koskevien kysymysten merkittävän taloudellisen arvon sekä vaikutuksen konkurssin ennustettavuuteen, voidaan pitää valitettavana, ettei asiaan ole otettu lainsäädännön tasolla kantaa. Laintasoisesti velkojien keskinäisestä oikeudesta maksunsaantiin konkurssissa on säännelty velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetussa laissa (1578/1992, MJL), joka on velkojien maksunsaantijärjestystä koskeva aineellinen laki. 43 MJL:n mukainen maksunsaantijärjestys korvasi aikaisemman vuodelta 1868 peräisin olevaan etuoikeusasetukseen (32/1868) perustuvan etuoikeusjärjestelmän. MJL:ssa on säännökset etuoikeusjärjestyksestä, jonka mukaan velkojien saatavat maksetaan ulosotossa tai konkurssissa, kun täytäntöönpanon kohteena oleva velallisen omaisuus ei riitä kaikkien velallisen velkojen maksamiseen. 44 MJL:n sääntelemän maksunsaantijärjestyksen sijaan erityistä maksunsaantijärjestystä käytetään panttisaataviin tai niitä paremmalla sijalla oleviin saataviin, jotka on maksettava kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetussa asetuksessa tarkoitetusta omaisuudesta, rekisteröityihin aluksiin, rekisteröityihin ilma-aluksiin ja autoihin tai muihin autokiinnityslain (810/72) mukaisiin kiinnityksen kohteisiin, jotka on maksettava ennen muita saatavia erikseen säädettävässä järjestyksessä. Uudistettaessa konkurssissa ja ulosottomenettelyssä käytettävää maksunsaantijärjestystä ja sen mukaista etuoikeusjärjestelmää etuoikeutettuja saatavia vähennettiin merkittävästi, jotta velkojien välistä tasa-arvoa vahvistettaisiin. 45 Hallituksen esityksessä Eduskunnalle etuoikeusjärjestelmän uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 181/1992 vp, hallituksen esitys MJL:ksi) on todettu, että MJL:n mukainen pääsääntö on, että velkojilla tulee olla yhtäläinen oikeus saada maksu pakkotäytäntöönpanossa. 46 MJL:ssa on erikseen säännökset siitä, millä saatavilla on pääsäännöstä poikkeava asema. MJL:ssa, eikä sen esitöissä, ei kuitenkaan ole nimenomaista säännöstä siitä, miten konkurssipesän ympäristövastuista aiheutuneita kustannuksia tulisi kohdella konkurssitilanteessa. Lain tasolla konkurssista ja konkurssimenettelystä on säännelty KonkL:ssa ja MJL:ssa. Kummassakaan laissa ei valitettavasti ole otettu kantaa siihen, millainen asema ympäristövastuulle tulee konkurssitilanteessa antaa. Kysymykseen ei ole otettu kantaa myöskään lakien esitöissä. 43 Könkkölä Linna 2013, s HE 181/1992 vp, s PeVL 20/1992 vp, s HE 181/1992 vp, s

24 2.1.3 Velkojien yhdenvertaisuuden periaate johtavana oikeusperiaatteena Oikeusperiaatteilla on lainkäytössä erilainen rooli kuin oikeussäännöillä. Oikeusperiaatteita harvoin annetaan valtiosäännön edellyttämässä asettamisjärjestyksessä, vaan ne ovat osa oikeuskulttuurin sisällyttämää normistoa. 47 Oikeusperiaatteen tulee kuitenkin saada institutionaalista tukea oikeuslähteistä, esimerkiksi lainsäädännöstä, lain esitöistä tai oikeuskäytännöstä. 48 Oikeusperiaatteita ei myöskään sovelleta samalla tavalla kuin oikeussääntöjä. Oikeussäännön joko katsotaan soveltuvan tapaukseen tai ei. Oikeusperiaatteiden kohdalla on usein tarkoituksenmukaisempaa keskustella siitä, kuinka vahvasti mitäkin oikeusperiaatetta tulisi tietyssä tapauksessa soveltaa. Aarnio on todennut, että ainoastaan poikkeuksellisesti hankala tapaus voidaan ratkaista suoraan oikeusperiaatteen nojalla. Tämä ei tarkoita sitä, että oikeusperiaatteet vaikuttaisivat ainoastaan poikkeuksellisissa tapauksissa. Jopa päinvastoin oikeusperiaatteiden voidaan katsoa vaikuttavan välillisesti oikeussääntöjen valintaan ja tulkintaan kaikissa tapauksissa. 49 Oikeusperiaatteilla voidaan katsoa olevan merkittävä vaikutus lainkäyttöön ja tulkintaan. Oikeusperiaatteille on ominaista, että ne ovat usein ristiriidassa keskenään. Tästä seuraa, ettei kaikkia oikeudenalaa koskevia tai tietyssä kysymyksessä huomioon otettavia oikeusperiaatteita voida toteuttaa yhtä täydellisesti. 50 Ratkaisuna ristiriitatilanteissa on oikeusperiaatteiden keskinäinen punninta eli periaateharkinta. Periaateharkinnassa on otettava huomioon, ettei kaikkia oikeusperiaatteita yleisesti pidetä samanarvoisina, vaan osa niistä väistyy helpommin toisten tieltä. Usein jokin yksittäinen periaate on nostettu oikeudenalan johtavaksi periaatteeksi. Koulu on todennut, että johtavalle periaatteelle tulisi antaa ristiriitatilanteessa etusija, elleivät tapauksessa vastakkaisen oikeusperiaatteen puolesta puhuvat perustelut ole poikkeuksellisen kärjistyneitä. 51 Maksukyvyttömyyslainsäädännön soveltamistilanteet ovat monimutkaisia ja hankalia, minkä vuoksi oikeusperiaatteilla on merkittävä rooli säännösten valinnassa ja tulkinnassa. Oikeusperiaatteilla on insolvenssioikeudessa vahva ohjaava ja ratkaiseva rooli. Ohjaavalla vaikutuksella tarkoitetaan, että oikeusperiaatteet ohjaavat oikeanlaiseen ratkaisuun. Ratkaisevalla funktiolla tarkoitetaan, että hankalissa tilanteissa voidaan johtaa ratkaisu 47 Aarnio 1989, s Tuori 2007, s Aarnio 1989, s Koulu 2009, s Ibid, s

25 oikeusperiaatteiden avulla. Ratkaisufunktion yhteydessä tulee tuoda esiin myös oikeusperiaatteiden rajoittava funktio, jolla tarkoitetaan, että oikeusperiaatteen avulla voidaan rajata lain tulkintaa. Lainkäyttäjä ei voi toimia sääntelemättömälläkään alueella mielivaltaisesti, vaan hänen on pyrittävä ratkaisuun, joka toteuttaa oikeudenalalla vallitsevat oikeusperiaatteet mahdollisimman täysimääräisesti. 52 Insolvenssioikeutta ohjaavat oikeusperiaatteet voidaan jakaa yleisiin ja erityisiin oikeusperiaatteisiin. Yleisillä oikeusperiaatteilla tarkoitetaan oikeusperiaatteita, jotka vaikuttavat koko insolvenssioikeuden alalla. Yleisten oikeusperiaatteiden voidaan nähdä muodostavan insolvenssioikeuden oppien ytimen. Erityiset oikeusperiaatteet sen sijaan koskevat useimmiten ainoastaan yhtä insolvenssimenettelyä. 53 Insolvenssioikeuden johtavasta oikeusperiaatteesta ei ole täyttä yksimielisyyttä. 54 Erimielisyyttä aiheuttaa se, että samassakin insolvenssimenettelyssä on samanaikaisesti voimassa useita erityyppisiä oikeusperiaatteita ja eri perusteita käyttämällä voidaan pätevästi päätyä useampaan johtavaan periaatteeseen. 55 Velkojien yhdenvertaisuuden periaate on konkurssin arvoperiaate, jota on välistä pidetty myös koko insolvenssioikeuden johtavana periaatteena. Velkojien yhdenvertaisuudella tarkoitetaan nykyoikeustieteessä sitä, että velkojia, jotka ovat konkurssissa samassa asemassa, on kohdeltava samalla tavalla. Periaatteen ei siis nähdä tarkoittavan sitä, että kaikkia velkojia olisi kohdeltava absoluuttisen yhtäläisesti konkurssissa. 56 Velkojien yhdenvertaisuusperiaate ulottuu sekä aineelliseen että muodolliseen yhdenvertaisuuteen. 57 Velkojien yhdenvertaisuuden periaatteen elementtejä ovat tulospariteetti, menettelypariteetti ja päätösvaltapariteetti. Tulospariteetilla tarkoitetaan, että jokaisen velkojan tulee saada saatavalleen yhtä suuri prosentuaalinen jako-osuus. Menettelypariteetin mukaan velkojia on kohdeltava menettelyllisesti samanlaisesti, kun velkojien saatavia ja niiden jakoosuuksia selvitellään. Päätösvaltapariteetti viittaa siihen, että velkojat voivat osallistua päätöksentekoon konkurssipesässä saatavansa suuruuden mukaisella vaikutusvallalla tai äänimäärällä Koulu 2009, s Ibid, s Koulu 2009, s Ibid, s Ibid, s Könkkölä Linna 2013, s Havansi 2005, s

26 Velkojien yhdenvertaisuuden periaatteen vahvaa asemaa voidaan perustella sillä, että periaate saa vahvaa institutionaalista tukea konkurssia sääntelevästä lainsäädännöstä. Velkojien yhdenvertaisuuden on katsottu olevan KonkL:n mukainen lähtökohta, vaikkei sitä ole yksiselitteisesti kirjoitettu lakitekstiin. 59 Vahvaa asemaa voidaan pitää perusteltuna, koska ensinnäkin hallituksen esityksessä konkurssilaiksi on todettu, että velkojien tasavertaisuus on hyväksyttävä ja oikeudenmukainen lähtökohta jakoperiaatteelle konkurssissa. 60 Toiseksi periaate näkyy KonkL:n säännösten taustalla. Esimerkiksi KonkL 15:10 mukainen säännös kohtuuttoman päätöksen kiellosta, kieltää velkojia tekemästä päätöstä, joka on omiaan tuottamaan velkojalle tai jollekulle muulle epäoikeutettua etua konkurssipesän tai toisen velkojan kustannuksella taikka joka on velkojaa tai velallista kohtaan ilmeisen kohtuuton. Velkojien yhdenvertaisuuden periaatteen vahva asema on nähtävissä myös MJL:ssa, jonka 2 :n mukaan velkojilla on yhtäläinen oikeus saada maksu pakkotäytäntöönpanossa jaettavista varoista saataviensa suuruuden mukaisessa suhteessa, mikäli varat eivät riitä kaikkien saatavien maksamiseen. Hallituksen esityksessä MJL:ksi on nimenomaisesti todettu, että velkojien yhdenvertaisuutta on maksunsaantijärjestyksessä pidettävä vahvana lähtökohtana. 61 Velkojien yhdenvertaisuuden periaatteen merkitystä korostaa myös se, että velkojien yhdenvertaisuutta on vahvistettu 1990-luvun alun uudistuksissa karsimalla useille velkojaryhmille aikaisemmin myönnettyjä etuoikeuksia maksunsaannissa. 62 Velkojien yhdenvertaisuuden oikeusperiaatteen merkitys voidaan johtaa myös konkurssin tehtävän kautta. Konkurssilla voidaan nähdä olevan merkittävä tehtävä taata velkojille laissa heille turvattu osuus konkurssipesän varoista ja toisaalta estää joidenkin velkojien hyötymisen siitä, että velallinen ei kykene täyttämään kaikkia velvollisuuksiaan. 63 Näin ollen velkojien yhdenvertaisuuden periaate turvaa koko konkurssin tehtävän toteutumista. Oikeusperiaatteilla on merkittävä asema konkurssissa, koska konkurssioikeudellisen lainsäädännön soveltamistilanteet ovat hankalia ja monimutkaisia. Konkurssioikeudellinen sääntely antaa institutionaalista tukea erityisesti velkojien yhdenvertaisuuden periaatteelle. Koska insolvenssioikeudessa vaikuttavien yleisten oikeusperiaatteiden katsotaan 59 ibid 2005, s HE 26/2003, s HE 181/1992 vp, s Ibid, s Könkkölä Linna 2013, s.3. 14

27 muodostavan insolvenssioikeudessa yleisten oppien ytimen, on velkojien yhdenvertaisuuden periaatteelle annettava erityistä arvoa. 2.2 Konkurssimenettely Konkurssin alkamisajankohta Konkurssin alkamisesta seuraa useita oikeusvaikutuksia, jotka vaikuttavat sekä velallisen että velkojien toimintaan. Tämän lisäksi konkurssin alkamisajankohta vaikuttaa siihen, millaisen aseman velkojan saatava saa konkurssissa. Konkurssin alkamisajankohtaan liittyy siis merkittäviä taloudellisia intressejä. 64 Tästä syystä konkurssin alkamisen selkeä määrittely on ensisijaisen tärkeää. Ensinnäkin maksukyvyttömyysmenettelyn käynnistämisen edellytyksenä on, että velallinen on maksukyvytön. 65 KonkL 2:1:n mukaan maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan, kun ne erääntyvät. Konkurssiin asettamisesta päättää tuomioistuin. Konkurssiin asettaminen on virallistoimintoista, koska konkurssiin liittyy vahva julkinen intressi sekä useita oikeusvaikutuksia. 66 Tuomioistuin tekee päätöksen konkurssiin asettamisesta hakemuksesta, jonka on jättänyt velallinen tai velkoja, jolla on saatava velalliselta. 67 Ennen konkurssiin asettamista tuomioistuimen on viran puolesta tutkittava, onko konkurssiin asettamiselle edellytyksiä. Tutkimusvelvollisuus on kuitenkin rajattu velkojan saatavan oikeellisuuden sekä velkojan vetoaman maksukyvyttömyysoletuksen tutkimiseen. Lisäksi tuomioistuimen on tutkittava, onko olemassa syytä olla hyväksymättä velallisen maksukyvyttömyyttään koskevaa ilmoitusta, jonka tämä on antanut velkojan hakemuksen johdosta tai omassa hakemuksessaan. 68 KonkL 7:12 mukaan tuomioistuimen on merkittävä konkurssiin asettamispäätökseen päätöksen antamisen tai julistamisen kellonaika sekä aika, jolloin konkurssihakemus tuli vireille. Käytännössä konkurssin alkamisajankohta ilmaistaan ratkaisussa minuutin tarkkuudella. 69 Käytäntö on perusteltua, jotta voidaan välttyä epäselviltä tilanteilta. 64 HE 26/2003 vp, s Ibid, s Ibid, s Könkkölä-Linna 2013, s Ibid, s HE 26/2003 vp, s