Tosiasiassa kysymys on perintälain 10.3 ja 10 a :issä tarkoitetuista kuntien ja vakuutusyhtiöiden

Transkriptio

1 Suomen Perimistoimistojen Liitto ry Puheenjohtaja Timo Mäki HE 13/2005 vp Viitaten päivättyyn asiantuntijalausuntooni kiinnitän kunnioittavasti huomiota seuraavaan: Valtion kuluvan vuoden II lisätalousarviossa (HE 161/2005 vp) arvioidaan momentille (Ulosottomaksut) kertyvän lisäystä euroa talousarvion euroon. Lisäyksen sanotaan aiheutuvan ulosotossa perityn rahamäärän kasvusta. Tosiasiassa kysymys on perintälain 10.3 ja 10 a :issä tarkoitetuista kuntien ja vakuutusyhtiöiden suoraan ulosottokelpoisista 5 euron maksumuistutus- ja 30 euron maksusuunnitelmakuluista, joita ulosottoon on viime vapun jälkeen lähetetty massoittain. Perityn rahamäärän kasvu muodostuu valtaosin 7 euron määräisistä taulukkomaksuista ja 3,40 / 6,80 euron suuruisista käsittelymaksuista. Ulosottomaksujen asiakohtainen laskentamalli on näin ajan oloon muuttamassa ulosottolaitoksen valtiolle nettotuloa tuottavaksi oikeusturvakoneiston osaksi. Timo Mäki

2 Kotitalouksien suunnittelusta ja rahankäytön ongelmista ei tiedetä koko väestön tasolla. Teoriassa suunnittelulla ja budjetoinnilla voitaisiin päästä osasta päivittäisiä rahankäytön ongelmia. Suunnitelmien hyväksyminen myös tunnetasolla ja oikeanlainen tapa käyttää suunnittelua hyväksi vähentäisi kokonaistilanteen ongelmallisuutta maksuvaikeuksissa olevissa kotitalouksissa. Merkittävää yhteyttä budjetin laatimisen ja päivittäisten rahankäytön ongelmien määrän välillä ei kuitenkaan ollut. Budjetoijia ja kirjaa pitäneitä oli merkittävästi vähiten nettotuloiltaan kulutusyksikköä kohden laskettuna pienimmän kolmanneksen joukossa. Rahankäytön ongelmien määrällä ei ollut yhteyttä kotitalouden nettotuloihin (kulutusyksikköä kohden) eikä elinkustannuksiin käytettävissä olevien tulojen määrään. Sen sijaan nälkää kokeneissa kotitalouksissa oli muita kotitalouksia useammilla myös rahankäytön ongelmia. Budjetoinnin ja kirjanpidon sekä mielenterveyden tilan välillä oli merkittävä yhteys. Niiden joukossa, joilla oli lieviä mielenterveyden oireita, oli enemmän budjetoijia ja kirjaa pitäneitä kuin oireettomien joukossa. Merkittävä yhteys oh' myös rahankäytön ongelmien ja mielenterveyden tilan välillä: heitä, joilla oli vähän rahankäytön ongelmia oli enemmän GHQ-mittarin mukaan oireettomien joukossa kuin oireita ilmoittaneiden joukossa. Mikäli taloudessa oli rahankäytön ongelmia, myös tulevaisuus näytti todennäköisemmin synkemmältä, kuin niissä talouksissa, joissa ei ollut vastaavia ongelmia. On helppo hyväksyä tulos, että rahankäytön ongelmien määrä ja mielenterveyden oireet ovat yhteydessä toisiinsa. Lisäselvityksiä sen sijaan kaipaa johtopäätös, että budjetoinnin ja kirjanpidon avulla saatu tietoisuus aiheuttaisi lisää ahdistusta. Edelleen on selvitettävä, onko niin, että budjetointia ja kirjanpitoa ei osata käyttää hyväksi talouden järjestämisessä ja ahdistuksen lievittämisessä. Tässä tutkimuksessa on tietoisesti vältetty ottamasta kantaa siihen, mikä ilmiö on syy ja mikä seuraus. Kun taloutta ei saada tasapainoon suunnittelemalla talous uudelleen tai neuvottelemalla esimerkiksi velkojien kanssa, syntyy tilanne, jossa menot ovat tai pyrkivät olemaan tuloja suuremmat. Syntyneelle maksuvaikeustilanteel-le on ominaista, että se joko aiheuttaa tai syventää muita ongelmia. 5.7 Velkajärjestelyn vaikutukset toimeentulotuen tarpeeseen ja käyttöön Toimeentulotuen maksamisessa tapahtuneita muutoksia velkajärjestelyasiakkaiden kohdalla selvitettiin toimeentulotukirekisterin ja velkajärjestelyasiapapereiden avulla. Kohderyhmänä oli kaikki tutkimushetkeen mennessä myönteisen maksuohjelmapäätöksen saaneet Vantaan velkaneuvonnan vantaalaiset asiakkaat. 2

3 Toimeentulotukiasiakkaat Toimeentulotukea oli saanut vuosi ennen maksuohjelman alkamista tai sen jälkeen 53 % kotitalouksista (N = 87). Maksuohjelman aikana oli saanut toimeentulotukea neljäsosa (22) kotitalouksista. Koska käsiteltävänä oli niin vähän tapauksia, on vaikeaa sanoa mitään yleistettävää kotitalouksien jakautumisesta ominaisuuksiensa perusteella eri luokkiin. Lähes puolet kaikista kotitalouksista oli yhden henkilön kotitalouksia (40) ja kahden huoltajan lapsiperheitä oli noin neljäsosa (22). Noin puolet (12) kahden huoltajan lapsiperheistä sai toimeentulotukea. Ennen maksuohjelman alkamista sitä sai 10 kotitaloutta mutta vain pari kotitaloutta sekä ennen että maksuohjelman alkamisen jälkeen. Yhden henkilön kotitalouksista puolet (19) sai jossakin vaiheessa toimeentulotukea. Näistä suurin osa (14) sai sitä myös maksuohjelman aikana. Yksinhuoltajista kaksi kolmesta kuului toimeentulotuen piiriin mutta vain yksi kolmesta sai toimeentulotukea myös maksuohjelman aikana. Pariskunnista kuusi sai toimeentulotukea mutta vain yksi maksuohjelman aikana. Velkajärjestelyn saaneista puolella oli velkoja ulosotossa. Noin puolet heistä oli toimeentulotuen asiakkaita. Maksuohjelman aikana toimeentulotukea saaneista (22 kotitaloutta) vajaa puolet voitiin määritellä satunnaisiksi toimeentulotuen saajiksi tai sellaisiksi, jotka saatettiin maksuohjelman alkuun. Loput kotitaloutta - olivat enemmän tai vähemmän säännöllisiä toimeentulotuen saajia Lisäksi yli puolet (13) maksuohjelman aikana toimeentulotukea saavista (22) sai toimeentulotukea laskelman ulkopuolelta - joko rästimaksuja tai satunnaisia menoja varten. Ennen maksuohjelmaa maksettujen toimeentulotukien määrä Viimeisen vuoden aikana ennen maksuohjelmaa maksettujen toimeentulotukien määrä oli yhteensä markkaa eli keskimäärin mk/vuosi/asiakaskotitalous ja mk/vuosi/velkajärjestelykotitalous. Vuonna 1993 Vantaalla toimeentulotuen kustannukset asiakaskotitaloutta kohden olivat markkaa (Toimeentulotuen tilastokuviot ). Todelliset summa ovat noin 10 % pienempiä, kun summasta vähennetään asiakkailta takaisin perittävät erät. Maksuohjelmien aikana maksettu toimeentulotuki Maksuohjelmien aikana maksettujen toimeentulotukien määrä oli yhteensä markkaa eli keskimäärin 756 mk/maksuohjelmakuukausi (22 asiakasta yhteensä 174 maksuohjelmakuukautta). Tästä summasta on pääosin vähennetty perittävät erät. Summat koko kohderyhmälle (N = 87) laskettuna toimeentulotukea maksettaisiin markkaa velkajärjestelykotitaloutta kohden ensimmäisen maksuohjelmavuoden aikana. Vähimmäislaskelma toimeentulotuen tarpeesta ulosottotilanteessa Maksuohjelmaa toteuttavien perusjoukosta poimitusta 25 kotitalouden otoksesta 14 kotitaloutta joutuisi säännöllisen toimeentulotuen varaan. Keskimäärin asiakaskotita-lous saisi vähintään 741 markkaa toimeentulotukea kuukaudessa. Jokaista ulosmittauksessa olevaa - sai kotitalous toimeentulotukea tai ei - kotitaloutta kohden toimeentulotuen tarve olisi markkaa vuodessa. Arvio kunnan toimeentulotuen säästöstä Vähimmäislaskelma toimeentulotuen tarpeesta ulosottotilanteissa - maksuohjelmien aikana maksettu toimeentulotuki = vähimmäisarvio kunnan toimeentulotuen säästöstä. Laskennallinen vähimmäisarvio kunnan toimeentulotuen säästöstä on markkaa ensimmäisen vuoden aikana jokaista velkajärjestelyn saavaa kotitaloutta kohden. Joulukuuhun 1994 mennessä oli Vantaan velkaneuvonnasta mennyt käräjäoikeuteen 561 hakemusta, neuvonnassa oli 155 asiakkaan asia kesken sekä jonossa oli 260 asiakasta. Jos arvioidaan, että vuoden 1995 uusien asiakkaiden määrä on sama 3

4 kuin 1994, se tarkoittaa 480 uutta asiakasta. Yhteensä kaupungin velkaneuvonnan kautta olisi saamassa velkajärjestelyn noin asiakasta. Lisäksi käräjäoikeuden ja kaupungin velkaneuvonnan tietoja yhdistämällä voitiin päätellä, että yhtä suuri määrä vantaalaisia saa velkajärjestelyn velkaneuvonnan ulkopuolella. Yhteensä noin vantaalaista saisi vuosien asiakasarvioiden mukaan velkajärjestelyn. Kotitalouksina tämä tarkoittaisi noin vantaalaista kotitaloutta. Yhteenveto 1. Velkajärjestely sinänsä ei poista toimeentulotuen tarvetta kokonaan. Noin neljäsosa maksuohjelmaa toteuttavista oli myös toimeentulotuen asiakkaita. 2. Laskettu säästö kuvaa ensimmäisen maksuohjelmavuoden aikana saatua säästöä. Myöhempien vuosien säästö/tappio on riippuvainen mm. työttömyyden kehittymisestä, eli siitä, millaisia muutoksia ao. kotitalouksissa tapahtuu, ja siitä, kuinka välttämättömiin elinkustannuksiin arvioitu rahamäärä riittää todellisuudessa. 3. Yli puolet maksuohjelman aikana toimeentulotukea saaneista eli 15 % kaikista maksuohjelmaa toteuttavista sai toimeentulotukea myös normilaskelman ulkopuolelta - joko rästimaksuja tai satunnaisia menoja varten. 4. Esimerkkilaskelman mukaan jokainen velkajärjestelyn saava kotitalous merkitsee vähintään markan säästöä toimeentulotuessa ensimmäisen maksuohjelmavuoden aikana velkajärjestelyssä olevaa kotitaloutta merkitsee velkajärjestelyn ajalla (5 v.) vähintään 27 miljoonan markan säästöä toimeentulotuessa velkajärjestelyn ansiosta. Lisäksi on otettava huomioon, että toimeentulotuen tarve jatkuisi ilman velkajärjestelyä ulosoton vuoksi monilla loppuelämän. 6 Yhteenveto ja haasteita palveluille Tämä tutkimus on ensimmäinen monipuolinen selvitys niiden ihmisten taloudellisesta, sosiaalisesta ja terveydellisestä tilanteesta, jotka ovat joutuneet 1990-luvun taloudellisen laman aikana velkojenmaksun vaikeuksiin. Maksuvaikeuksissa olevien elämäntilanteen peruskartoituksen lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia ongelmia heillä on ja miten julkisen palvelujärjestelmän tulisi ottaa huomioon velkaantuneiden ongelmat. Tutkimuksen kohteeksi valittiin Vantaan velkaneuvontaan tammikuussa 1994 jonottaneet asiakkaat. Heille lähetettiin kyselylomake, johon vastasi yhteensä 249 henkilöä (kaksi kolmasosaa heistä, jotka olivat saaneet lomakkeen). Vastaukset sisälsivät tietoja vielä tätä suuremmasta maksuvaikeuksissa olevien ryhmästä, sillä monet lomakkeen kysymyksistä käsittelivät vastaajan koko kotitalouden tilannetta. Tässä tutkimuksessa ei ole selvitetty tutkimustulosten yleistettävyyttä muiden kuntien velkaneuvonta-asiakkaisiin. Ei ole kuitenkaan erityisiä syitä, miksi muiden vastaavassa velkatilanteessa olevien tilanne olisi kyselyn ajankohtana poikennut vantaalaisista maksuvaikeuksissa olevista. Vantaan velkaantuneiden antamia tietoja sosiaalisesta ja terveydellisestä tilanteestaan on voitu verrata samaan aikaan edustavalla väestönäytteellä tehtyyn valtakunnalliseen tutkimukseen QKontula ja Koskela 1994b). Tässä tutkimuksessa oli vastaajia ja vastausprosentti 82 %. Maksuvaikeuksissa olevien tietoja on voitu vielä täydentää muutamilla rekisteritiedoilla, kuten tiedoilla maksuvaikeuksissa olevien henkilöiden terveyskeskuspalveluiden käytöstä viimeisten vuosien aikana. Vantaalaisia koskeva tutkimus ei kuvaa kattavasti kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien velkaantuneiden elämäntilannetta ja vaikeuksia. Kaikkein passiivisimmat eivät ehkä edes hakeudu neuvontaan. Osa ei tule neuvontaan, koska arvioivat etukäteistietojen perusteella, etteivät voi saada velkajärjestelyä. Niillä kotitalouksilla, joilla on vaikeuksia velkojensa maksamisessa, todettiin tässä tutkimuksessa olevan yhteisiä ongelma-alueita. Kaikille on yhteistä, että menot ylittävät tai pyrkivät ylittämään tulot, ja yhteinen syy tähän on kotitaloudelle liian suuret velanhoitomenot. Lisäksi ongelmia on hyvin todennäköisesti päivittäisessä 4

5 rahataloudessa sekä fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessa hyvinvoinnissa. Velkojenmaksun kanssa vaikeuksissa olevat ovat taloudelliselta ja terveydelliseltä tilanteeltaan väestöstä poikkeava ryhmä. 5

6 Ulosottolaissa HE 13/2005 vp ehdottomasti korjattavat kohdat: Ulosottolain 3:6 :n Tekstiin on saatava seuraava lisäys: Velallisella on pyynnöstä oikeus saada velkojalta maksutta ajantasainen tieto velkojensa kokonaismäärästä ja perusteista,erittelymaksamattomista veloista ja niiden lyhennyksistä sekä selvitys velkapääomalle kertyneiden korkojen ja kulujen määräytymisestä. Jos velallinen pyytää erittelyn tai selvityksen useammin kuin kerran vuodessa, velkojalla on oikeus saada velalliselta kohtuullinen korvaus erittelyn tai selvityksen laatimisesta aiheutuvista kustannuksista. Tämä on johdonmukainen määräys, joka on perusteltu jo perintälain 4a :n eduskunnan päätöksessä Kun nyt toteutetaan ulosottolain kokonaisuudistusta, on syytä toteuttaa laki mahdollisimman toteuttamiskelpoisena ja asianmukaisena. 6. luku. Jako ja tilitys 4 Varojen kohdentaminen saatavan osille Ulosottomiehen on kohdennettava kertyneet varat ensin kunkin saatavan korolle, sen jälkeen pääomalle ja viimeksi kuluille, jolleivät asianosaiset ole 4 luvun 60 :n mukaisesti muuta sopineet. Ulosottomiehen on kohdennettava kertyneet varat ensin kunkin saatavan pääomalle, sen jälkeen korolle ja viimeksi kuluille.. Nämä ovat erittäin tärkeät, keskeiset periaatteet oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun toteuttamisesssa. Velkojan ja velallisen tekemien ulosottovelkojen perusteiden tarkastuksessa virheelliset hakemukset poistuvat, eikä jälkeenpäin nouse kanteita virheellisistä menettelyistä. Tuomioistuinlaitos säästää tällä toimenpiteellä aikaa ja rahaa. Ulosotossa kertyneiden varojen kohdentaminen pääomaan antaa velalliselle mahdollisuuden päästä veloistaan elinaikanaan. Samalla se noudattaa niitä EIT :n luomia kohtuullisuuskäsitteitä ja päätöksiä, joita Suomikin on sitoutunut noudattamaan.

7 Tuula Linna HE 13/2005 vp Eduskunnan lakivaliokunnalle Viite: HE 13/2005 vp ja keskustelu lakivaliokunnassa Olen keskustellut ulosottojohtaja Timo Heikkisen kanssa ulosottomaksuasiasta. Hän katsoi, että kuntia voitaisiin opastaa toimimaan niin, ettei turhia taulukkomaksuja tulisi. Olisi kaikkien osapuolten kannalta järkevintä, että kunnassa niputettaisiin samaa velallista koskevan saatavan osat (esimerkiksi sairaalamaksu ja sitä koskevat kehotusmaksut). Ohjausta järkevään velkojatoimintaan voidaan antaa oikeusministeriöstä esimerkiksi siinä yhteydessä, kun kunnat hakevat lupia sähköiseen asiointiin. Kuten jo valiokunnassa totesinkin, ulosotossa eri aikoina saapuneiden asioiden niputtaminen ei onnistu. Jokainen asia kirjataan sisään, annetaan maksukehotus, toimitetaan ulosmittaus jne. Jokin erä voi olla jo tilitysvaiheessa tai jo tilitetty, kun toinen tulee vasta sisään. Ulosoton valtakunnalliseen tietojärjestelmään ei saamieni tietojen mukaan ole mahdollista rakentaa tällaista niputusjärjestelmää. Oikeusministeriön ehdottama alimman taulukkomaksun pilkkominen auttaisi puheena olevaa ongelmaa aivan ratkaisevasti. Oikeusministeriön oikeushallinto-osastossa jatketaan ponnisteluja avustavia ulosottomiehiä koskevan VESsopimuksen muuttamiseksi niin, ettei palkkio enää määräytyisi sen perusteella, paljonko kuitteja kirjoitetaan.

8 t 1(10) N:o 120 Konkurssi. Luonnollisen henkilön konkurssi 1 Luku Yleiset säännökset 1 Konkurssi Velallinen, joka ei kykene vastaamaan veloistaan, voidaan asettaa konkurssiin siten, kuin tässä laissa säädetään. Konkurssiin asettamisesta päättää tuomioistuin velallisen tai velkojan hakemuksesta. Konkurssi on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun. Konkurssin tarkoituksen toteuttamiseksi velallisen omaisuus siirtyy konkurssin alkaessa velkojien määräysvaltaan. Velallisen omaisuuden hoitamista ja myymistä sekä muuta konkurssipesän hallintoa varten on tuomioistuimen määräämä pesänhoitaja. Luonnollisen henkilön konkurssi on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään velkojen maksuun, lukuun ottamatta velallisen omistamaa tai hallinnoimaa asuntoa, josta määrätään erikseen jäljempänä 5 luvun l :ssä. Konkurssin tarkoituksen toteuttamiseksi velallisen omaisuus siirtyy konkurssin alkaessa velkojien määräysvaltaan,lukuun ottamatta asuntoa, jonka omistus tai hallinta jää velalliselle. 6 Velkavastuu konkurssin jälkeen Velallinen ei vapaudu vastaamasta niistä konkurssisaatavista, joille ei konkurssissa kerry täyttä suoritusta. Luonnollisen henkilön velkavastuu päättyy konkurssin alettua. Velallisen asuntoon kohdistuvat velat jäävät voimaan 5 luvun l :n mukaisesti 3 Luku Konkurssin alkamisen oikeusvaikutukset 1 Velallisen määräysvallan menetys Konkurssin alettua velallinen menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan. Luonnollinen henkilö ei menetä asuntonsa omistus- tai hallintaoikeutta.

9 4 Konkurssisaatavaa koskeva oikeudenkäynti tai muu menettely 2 Konkurssin alettua ei saa nostaa kannetta, jonka tarkoituksena on saada konkurssisaatavaa koskeva täytäntöönpanoperuste konkurssipesää vastaan. Panttivelkoja saa kuitenkin nostaa kanteen saatavan perimiseksi panttiomaisuudesta. Panttivelkoja ei saa kuitenkaan nostaa kannetta luonnollisen henkilön asuntoa koskevan saatavan perimiseksi panttiomaisuudesta, ellei siihen ole erityisen painavaa syytä, jota velallinen ei voi tulevaisuudessa poistaa. Jos konkurssin alkaessa on vireillä konkurssisaatavaa koskeva oikeudenkäynti velallista vastaan, konkurssipesälle on varattava tilaisuus jatkaa oikeudenkäyntiä. Jos konkurssipesä ei vastaa kanteeseen, kantaja voi vaatia asian ratkaisemista, jollei velallinen jatka oikeudenkäyntiä. Konkurssipesä voidaan velvoittaa korvaamaan vain konkurssipesän puhevallan käyttämisestä toiselle osapuolelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Vero ja julkinen maksu sekä muu niihin rinnastettava saatava määrätään konkurssin alkamisesta huolimatta niin kuin siitä erikseen säädetään. 6 Erillistäytäntöönpanon jatkaminen Jos konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta on ulosmitattu ennen konkurssin alkamista, täytäntöönpano on keskeytettävä sekä ulosmitattu omaisuus ja mahdollisesti kertyneet rahavarat luovutettava konkurssipesälle, jollei konkurssipesä vaadi täytäntöönpanon jatkamista konkurssipesän lukuun. Jos ulosmitatun omaisuuden myynnistä on kuulutettu ennen konkurssin alkamista täytäntöönpano voidaan keskeyttää vain konkurssipesän pyynnöstä. Jos konkurssipesän pyynnöstä täytäntöönpanoa jatketaan tai jo kuulutettu myynti peruutetaan, konkurssipesä vastaa täytäntöönpanokuluista. Panttiomaisuuden rahaksi muutosta on voimassa, mitä 17 luvussa säädetään. Jos panttiomaisuutta kuitenkin on ennen konkurssin alkamista ulosmitattu muun kuin panttivelkojan saatavasta, noudatetaan, mitä 1 momentissa säädetään. Jos omaisuus on jo myyty, rahavarojen jakamisessa panttivelkojille noudatetaan, mitä ulosottolaissa säädetään. Lapsen elatusavulle palkasta, eläkkeestä ja elinkeinotulosta ulosmitatut varat tilitetään hakijalle sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään Luonnollisen henkilön palkasta,eläkkeestä tai elinkeinotulosta ulosmitatut varat palautetaan velalliselle siltä osin, kuin ne kohdistuvat konkurssiin hakeutumispäivän eli määräpäivän jälkeiseen aikaan, lukuun ottamatta lapsen elatusapua. 4 Luku Velallisen asema konkurssissa Velallisen kohtelu Velallista on kohdeltava pesän selvityksessä ja hoidossa asiallisesti, ja hänen etunsa on otettava siinä asianmukaisesti huomioon. Velallisella on oikeus saada velkojalta velan täydellinen syntyhistoria, josta selviää sekä velan alkuperäinen määrä, että velasta maksetut osasuoritukset, sekä velan nykyinen arvo.

10 Velallisen tietojensaantioikeus ja kuuleminen Velallisella on samanlainen oikeus kuin velkojalla saada pesänhoitajalta konkurssipesää ja sen hoitoa koskevia tietoja sekä tiedot velkojainkokouksessa ja muussa velkojien päätöksentekomenettelyssä käsiteltävistä asioista. Velallisella on myös oikeus osallistua velkojainkokoukseen sekä ilmaista siellä ja muussa päätöksentekomenettelyssä kantansa. Pesänhoitaja voi rajoittaa velallisen tietojensaanti- ja osallistumisoikeutta, jos se rajoitusta voidaan pitää välttämättömänä pesän tai sivullisen oikeuden turvaamiseksi taikka muun erityisen syyn vuoksi. Tiedot on kuitenkin annettava sen jälkeen, kun estettä niiden antamiselle ei enää ole. Velallisen tulee saada kaikki pesää koskevat tiedot pesänhoitajalta ilman rajoituksia. 4 Velalliselle tulleet viestit ja muut lähetykset Pesänhoitajalla on oikeus ilman velallisen suostumusta ottaa haltuunsa ja avata velalliselle osoitetut tämän taloudelliseen toimintaan tai konkurssipesän selvittämiseen liittyvät kirjelähetykset ja muut viestit sekä paketit. Pesänhoitajan pyynnöstä postiyrityksen on luovutettava velalliselle tulleet postipalvelulain (313/2001 ) 3 :ssä tarkoitetut, tämän taloudelliseen toimintaan tai konkurssipesän selvittämiseen liittyvät kirjelähetykset ja postipaketit pesänhoitajalle tai toimitettava ne pesänhoitajan ilmoittamaan osoitteeseen. Luonnolliselle henkilölle tulleita kirjelähetyksiä, sähköisiä viestejä ja postipaketteja pesänhoitaja saa avata intimiteettisuojan takia vain henkuön ollessa itse paikalla. 6 Pesäluettelon vahvistaminen ja tietojen antaminen Velallisen on vahvistettava allekirjoituksellaan pesäluettelo oikeaksi. Jos velallinen ei voi sellaisenaan vahvistaa pesäluetteloa oikeaksi, hänen tulee esittää tai liittää siihen tarpeelliseksi katsomansa täydennykset, oikaisut ja muut huomautukset. Pesänhoitajan vaatimuksesta tuomioistuin voi määrätä, että velallisen on pesäluettelon allekirjoittamisen sijasta saavuttava tuomioistuimeen ja siellä vahvistettava valallaan tai vakuutuksellaan pesäluettelo oikeaksi. Velallinen voidaan vastaavasti velvoittaa antamaan tietoja pesäluetteloa varten. Jollei velallinen ole allekirjoituksellaan vahvistanut pesäluetteloa oikeaksi, velallinen voidaan velvoittaa edellä säädetyin tavoin vahvistamaan pesäluettelo valallaan tai vakuutuksellaan konkurssin päätyttyäkin. Mitä tässä momentissa säädetään pesäluettelosta, koskee kuolinpesän konkurssissa perukirjaa ja tietojen antamista sitä varten. Konkurssin jatkamiseen ei vaikuta se, jos pesäluettelo jää vahvistamatta velallisen poissaolon tai muun syyn vuoksi. Mikäli velallinen ei voi vannoa pesäluetteloa oikeaksi siinä olevan oleellisen virheen vuoksi, velallista ei saa pakottaa väärään valaan. 10 Turvaamistoimien käsittely Edellä 8 ja 9 :ssä tarkoitetuista turvaamistoimista voidaan määrätä velkojan tai pesänhoitajan vaatimuksesta. Jos asia on kiireellinen, määräys voidaan antaa varaamatta velalliselle tilaisuutta tulla kuulluksi. Tuomioistuimen on omasta aloitteestaan taikka velallisen tai velkojan

11 vaatimuksesta kumottava määräys heti, kun sen voimassa pitämiseen ei ole aihetta. Jos 4 konkurssihakemus hylätään, jätetään tutkimatta tai jää sillensä taikka jos konkurssi peruuntuu, määräys raukeaa. Konkurssiin asettamisesta päättäessään tuomioistuimen tulee määrätä, pidetäänkö 8 :n nojalla määrätty maastapoistumiskielto voimassa. Tuomioistuimen tulee huolehtia siitä, että velalliselle ilmoitetaan heti tarkoitukseen soveltuvalla tavalla maastapoistumiskiellosta ja velvollisuudesta luovuttaa passi poliisin haltuun sekä kiellon kumoamisesta ja raukeamisesta. Tuomioistuimen on viipymättä tehtävä poliisille vastaava ilmoitus tiedon tallentamiseksi poliisin tietojärjestelmään. Tiedot on poistettava rekisteristä viipymättä kiellon tultua kumotuksi tai rauettua. Turvaamistoimien tai maastapoistumiskiellon määräämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Velallinen saa kuitenkin ilman määräaikaa kannella päätöksestä. Kantelu on käsiteltävä kiireellisenä. Mikäli tuomioistuin on ryhtynyt velkojien esityksestä turvaamistoimiin velallista kohtaan ja myöhemmin todetaan päätös hätiköidyksi, on velallisella oikeus saada velkojilta korvaus turvaamistoimenpiteiden aiheuttamista kuluista ja tulonmenetyksistä. H Pakkokeinot velallista kohtaan Jos velallinen laiminlyö 5 :ssä säädetyn myötävaikutus- tai tietojenantovelvollisuutensa niin, että pesänhoitaja ei kykene hoitamaan tehtäväänsä asianmukaisesti tai kieltäytyy vahvistamasta pesäluetteloa oikeaksi taikka antamasta 6 :n nojalla tietoja pesäluetteloa varten, tuomioistuimen on pesänhoitajan vaatimuksesta määrättävä velallinen sakon uhalla täyttämään velvollisuutensa. Jollei velallinen viivytyksettä täytä velvollisuuttaan, hänet on tuomittava uhkasakkoon. Jos velallinen jatkaa niskotteluaan 1 momentin nojalla tuomitusta uhkasakosta huolimatta, tuomioistuin voi pesänhoitajan vaatimuksesta määrätä velallisen vankeuteen, kunnes hän täyttää velvollisuutensa. Velallinen voidaan uhkasakkoa asettamattakin tai asetettua tuomitsematta määrätä vankeuteen, jos on ilmeistä, että velallinen niskoittelee uhkasakosta huolimatta. Velallista ei saa pitää vangittuna enempää kuin kuusi kuukautta. Jos velallinen luopuu niskoittelusta aikaisemmin, asiasta on ilmoitettava tuomioistuimelle, jonka on jatkettava käsittelyä viipymättä ja viimeistään neljän vuorokauden kuluttua siitä, kun velallinen on ilmoittanut luopuvansa niskoittelusta. Tuomioistuimen on määrättävä velallinen päästettäväksi vapaaksi heti, jos edellytyksiä vangittuna pitämiseen eienää ole. Velalliselle on ilmoitettava, että niskottelusta luopumisen vuoksi asian käsittelyä jatketaan. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta pesänhoitajan vaatimuksesta on varattava velalliselle tilaisuus tulla kuulluksi. Jos velallinen pakoilee tai on tietymättömissä, uhkasakko voidaan määrätä ja vangitsemisvaatimus käsitellä, vaikka velalliselle ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. Tuomioistuimen tulee huolehtia siitä, että velalliselle ilmoitetaan heti uhkasakosta tarkoitukseen soveltuvalla tavalla. Vangitsemisvaatimuksen käsittelystä ilman laillista estettä poisjäänyt velallinen saadaan määrätä vangittavaksi poissaolostaan huolimatta. Poliisimiehen on ottaessaan tämän pykälän nojalla vangittavaksi määrätyn velallisen kiinni ilmoitettava velalliselle, että niskoittelusta luopumisen vuoksi asian käsittelyä jatketaan. Pakkokeinoja koskevasta päätöksestä ei saa valittaa. Päätöksestä saa kuitenkin kannella ilman määräaikaa. Kantelu on käsiteltävä kiireellisenä. Oikeusministeriön asetuksella säädetään vangitun asiaa koskevien asiakirjojen toimittamisesta poliisille asian käsittelyn jatkamisen turvaamiseksi. Pakkokeinoja ei saa käyttää, mikäli kysymys on 6 :n 2momentin mukaisesta velallisen kieltäytymisestä pesäluettelon virheen hyväksymiseen. 5 Luku Konkurssipesään kuuluva omaisuus Yleiset säännökset konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta Konkurssipesään kuuluu tässä luvussa säädetyin poikkeuksin omaisuus, joka velallisella on konkurssin alkaessa ja jonka velallinen saa ennen konkurssin päättymistä. Luonnollisen henkilön konkurssipesään ei kuitenkaan kuulu hänen konkurssin alkamisen jälkeen saamansa omaisuus tai ansaitsemansa tulo. Konkurssipesään kuuluu myös omaisuus, joka takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (758/1991 ) nojalla tai muulla perusteella saadaan pesään takaisin. Omaisuus, joka tulee konkurssipesään kuuluvan omaisuuden sijaan, sekä omaisuudesta saatava tuotto kuuluvat konkurssipesään. Luonnollisen henkilön konkurssipesään kuuluu velallisen perheen asuntoa lukuun ottamatta kaikki muu omaisuus. Asuntoon saa kohdistua yrityksen rahoitusta enintään euron lisärahoitus. 6 Sivullisen omaisuus Velallisen hallinnassa oleva sivullisen omaisuus, joka voidaan erottaa velallisen omaisuudesta, ei kuulu konkurssipesään. Sivullisen omaisuus on luovutettava omistajalle tai tämän määräämälle sellaisin ehdoin, joiden täyttämistä konkurssipesällä on oikeus vaatia.

12 Sivullisen omaisuuden luovuttaminen omistajalle tulee tapahtua olosuhteisiin nähden kohtuullisin ehdoin. 7 Luku Menettely tuomioistuimessa 5 Konkurssihakemus Konkurssiin asettamista koskeva asia pannaan vireille kirjallisella hakemuksella. Hakemuksesta tulee käydä ilmi: 1) hakijan vaatimus ja sen perustelu; Hakemuksessa tulee olla vaatimukseen sisältyvä, alkuperäinen velkasuhdetta koskeva asiakirja. Asiakirjan liitteestä on käytävä ilmi velkasuhteen historia, sekä hakemuspäivän velkasaldo. 2) velallisen nimi ja kotipaikka sekä henkilö- tai yritys- ja yhteisötunnus; 3) hakijan, hänen laillisen edustajansa tai asiamiehensä puhelinnumero ja se osoite, johon asiaa koskevat ilmoitukset saadaan lähettää 4) millä perusteella tuomioistuin on toimivaltainen Hakemus on hakijan tai hakemuksen laatijan allekirjoitettava. Hakemukseen on liitettävä asiakirja tai muu kirjallinen selvitys, johon hakija vetoaa ja jos velallinen on yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, ote asianomaisesta rekisteristä. Velallisen hakemukseen tulee lisäksi liittää asianmukainen päätös tai suostumus omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Velallisen on liitettävä hakemukseensa myös selvitys omaisuudestaan ja sen arvosta, tieto velkojensa yhteismäärästä sekä luettelo suurimmista velkojistaan ja velkojien yhteystiedot. Kuolinpesän konkurssiin asettamista koskevaan hakemukseen on liitettävä perukirja tai, jos se ei ole saatavissa, muu selvitys kuolinpesän ylivelkaisuudesta. Mikäli kyseessä on velkajärjestelyssä olleen henkilön kuolinpesä, on hakemuksessa erotettava vainajan huollettavienasuntoa koskevat vaatimukset muusta aineellisesta totuudesta ja meneteltävä 1 luvun l n ja 5 luvun l n mukaisesti. Tuomioistuin voi vaatia muuta selvitystä velallisen taloudellisesta asemasta, jos se on erityisestä syystä asian ratkaisemiseksi tarpeen. H Tuomioistuimen tutkimisvelvollisuus Tuomioistuimen on tutkittava, onko konkurssiin asettamiseen edellytykset. Tuomioistuimen on tutkittava ja todettava velkojan aineellisen totuuden oikea määrä ja päätettävä, onko konkurssiin asettamisen edellytykset. Sopimista konkurssin välttämiseksi tulee esittää heti hakemuksen tullessa tuomioistuimeen. Tuomioistuimen tulee ennen konkurssiin asettamista selvittää,onko sopimukseen pyritty vakavalla mielellä velkojan ja velallisen välillä ja mitkä ovat esteet sopimiselle. 8 Luku Pesänhoitaja 6 Pesänhoitajan vapauttaminen tehtävästään Pesänhoitaja voidaan vapauttaa tehtävästään, jos: 1) hän ei ole tehtävään kelpoinen tai hän on esteellinen; 2) hän laiminlyö huolehtia tehtävistään taikka menettelee lain tai hyvän pesänhoitotavan vastaisesti niin, ettei häntä voida pitää tehtävään sopivana; taikka 3) hänen vapauttamiseensa on muu painava syy. Omasta pyynnöstään pesänhoitaja voidaan vapauttaa tehtävästään, jos siihen on pätevä syy. Jos pesänhoitaja on vapautettu tehtävästään, hänen tilalleen on määrättävä uusi pesänhoitaja, jollei se ole tarpeetonta. Pesänhoitajan vapauttamista tehtävästään voi hakea velallinen tai velkoja. Tuomioistuimen on varattava pesänhoitajalle ja harkintansa mukaan velalliselle ja velkojille tilaisuus tulla kuulluksi vapauttamista koskevasta hakemuksesta.

13 Pesänhoitajan vapauttamista koskevaa päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei tuomioistuin, jossa asia on muutoksenhaun vuoksi vireillä, määrää toisin. Mikäli pesänhoitaja vapautetaan tehtävästään, on hän taloudellisesti vastuussa tekemisistään konkurssipesälle ja velalliselle. 9. Luku

14 Konkurssipesän selvitys ja velallisen kirjanpito 7 2 Velallisselvitys Pesänhoitajan on laadittava velallisesta ja velallisen konkurssia edeltäneestä toiminnasta selvitys (velallisselvitys), josta tulee käydä ilmi ainakin : 1) velallisen omistus- ja konsernisuhteet, jos velallinen on yhteisö; 2) konkurssin pääasialliset syyt; 3) se, miten velallisen kirjanpito on hoidettu; 4) onko velallisen toiminnan johtamisessakäytettyvälikäsiä; 5) velallisen läheisille maksetutpaikat ja palkkiot sekä velallisenyksityisnostot siltä osin kuin siihenon niiden määrän, maksuajankohdan tai muun erityisen syyn vuoksi aihetta samoin kuin velallisen läheisten saatavat ja niiden perusteet, jos saatavat ovat määrältään merkittäviä; 6) havainnot sellaisista seikoista, joilla voi olla merkitystä konkurssin jatkumisen kannalta; 7) havainnot sellaisista seikoista, joilla voi olla merkitystä liiketoimintakiellon määräämisen kannalta; 8) velallisen toiminnan ja tilien tarkastukset sekä niiden tarve; 9) pesänhoitajan on annettava luonnollisen henkilön konkurssissa selvitys henkilön tai kuolinpesän asuntoon kohdistuvista vaateista tai takausveloista. Velallisselvitys on laadittava kahden kuukauden kuluessa konkurssin alkamisesta. Jos velallisselvitystä ei voida pesän laajuuden tai muun erityisen syyn vuoksi saada valmiiksi määräajassa, tuomioistuin voi pesänhoitajan pyynnöstä pidentää määräaikaa. Päätökseen, jolla määräaikaa on pidennetty ei saa hakea muutosta valittamalla. Pesänhoitajan on toimitettava velallisselvitys syyttäjälle ja velalliselle sekä suurimmille velkojille ja pyynnöstä muillekin velkojille. Pyynnöstä velallisselvitys on toimitettava myös esitutkintaviranomaiselle. Jos myöhemmin tulee ilmi seikkoja, joilla voi olla olennaista merkitystä arvioitaessa, tuleeko velallinen tai hänen edustajansa määrätä liiketoimintakieltoon, pesänhoitajan on ilmoitettava niistä viipymättä syyttäjälle ja konkurssiasiamiehelle. Pesänhoitajan on annettava syyttäjälle liiketoimintakiellon määräämisen edellytysten olemassaolon tutkimista varten ne tiedot ja asiakirjat, joita tämä pyytää. 12 Luku Konkurssisaatavat, valvonta ja saatavien selvittäminen 3 Yhteisvelkasuhteet Velkoja voi valvoa velalliselta olevan saatavansa sen suuruisena kuin se oli konkurssin alkaessa ottamatta huomioon sen jälkeen takaajalta saamaansa suoritusta. Velkojalla ei kuitenkaan ole tätä oikeutta, jos takaaja on maksanut päävelan kokonaan ennen 5 :ssä tarkoitettua valvontapäivää. Mitä l momentissa säädetään takaajasta, koskee myös vierasvelkapantin antajaa ja velallisen kanssa yhteisvastuullisessa velkasuhteessa olevaa kanssavelallista. Velkoja ei saa vaatia takaajalta tai velallisen kanssa yhteisvastuullisena olevalta kanssavelalliselta enempää kuin sen, mitä velallisen velkaa on jäljellä lyhennysten jälkeen. 4 Rajoitukset velkojan oikeuteen saada suoritus Velkojalla ei ole oikeutta saada suoritusta palkasta, palkkiosta tai muusta siihen rinnastettavaa etuutta koskevasta konkurssisaatavasta siltä osin kuin saatava on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä tehtyyn työhön ja muihin oloihin nähden voidaan pitää kohtuullisena, jos saatava tällä perusteella riitautetaan. Vieraalle valtiolle maksettavaa veroa tai siihen rinnastettavaa toisessa valtiossa määrättyä julkista maksua ei voida ottaa konkurssissa huomioon, jos sellaista saatavaa ei voida pitää Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden mukaisena taikka jos Suomessa määrättyä veroa tai julkista maksua ei hyväksytä maksukyvyttömyysmenettelyssä vieraassa valtiossa. Tuomioistuimen on tutkittava onko velkojan vaatimukset velalliselta kohtuulliset.mikäli vaatimukset ovat kohtuuttomat, peräytyy koko konkurssihakemus. 6 Saatavan valvonta

15 15 Jako-osuutta saadakseen velkojan on valvottava konkurssisaatavansa kirjallisesti (valvontakirjelmä) ilmoittamalla se pesänhoitajalle viimeistään valvontapäivänä, jollei saatavaa oteta huomioon ilman valvontaa. Viimeistään valvontapäivänä tuomioistuimelle ilmoitettu saatava katsotaan valvotuksi määräajassa. Velkojan valvontapäivän jälkeen ilmoittama saatava voidaan ottaa huomioon vain jälkivalvonnasta säädetyin edellytyksin. Konkurssivalvonnasta liikkeenlaskijan konkurssissa säädetään 17 :ssä Mikäli velkoja valvoo konkurssisaatavaansa vasta valvontapäivänä, on velalliselle varattava tilaisuus tarkastaa vaatimus ennen tuomioistuimelle tehtävää ilmoitusta. 7 Valvontakirjelmä Valvontakirjelmässä on ilmoitettava: 1) saatavan pääoma, pääomalle kertynyt korko konkurssin alkamiseen asti, konkurssin alkamisen jälkeiseltä ajalta vaadittava korko sekä viivästyskorko ja muut viivästysseuraamukset tai, jos saatavan määrää tai enimmäismäärää ei voida ilmoittaa syy siihen; 2) saatavan peruste riittävästi yksilöitynä; 3) koron peruste riittävästi yksilöitynä sekä aika, jolta korkoa vaaditaan; 4) vaaditaanko saatavalle etuoikeutta ja se, mihin vaatimus perustuu; 5) tiedot panttioikeuden perustamisesta ja sisällöstä, jos velkojalla on velallisen omaisuutta saatavansa panttina; 6) velkojan nimi ja yhteystiedot sekä henkilö tai yksikkö, jolle konkurssivalvontaa koskevat tiedustelut voidaan osoittaa. Velkojan on täsmällisesti yksilöitävä pesänhoitajalle se sopimus, sitoumus tai muu kirjallinen todiste, johon velkoja vetoaa, ja se, mistä asiakirjat ovat saatavissa, jollei niitä toimiteta pesänhoitajalle. Pesänhoitajan on varmistettava ennen tuomioistuimen käsittelyä velkojan vaatimukset omakohtaisesti Mikäli kirjalliset todisteet eivät ole pesänhoitajan hallussa,on niistä oltava oikeaksi todistetut jäljennökset asiakirjoissa ja alkuperäiset on näytettävä oikeudessa. 9 Selvitys panttisaatavasta Velkojan, joka haluaa suorituksen saatavansa panttina olevasta velallisen omaisuudesta, on ilmoitettava pesänhoitajalle valvontakinelmään sisällytettävät tiedot saatavastaan ja panttioikeudestaan. Ilmoitus on tehtävä viimeistään valvontapäivänä tai, jos velkoja sitä aikaisemmin ryhtyy toimiin pantin muuttamiseksi rahaksi, hyvissä ajoin ennen toimiin ryhtymistä. Jos toimiin pantin muuttamiseksi rahaksi on ryhdytty ennen konkurssin alkamista, saatava ja tiedot panttioikeudesta on ilmoitettava viipymättä konkurssin alettua. Jos velkoja ilman hyväksyttävää syytä ilmoittaa saatavansa vasta valvontapäivän jälkeen, velkojan on maksettava konkurssipesälle 16 :n 1 momentissa säädettyä maksua vastaava rahamäärä. Edellä 1 momentissa tarkoitettu saatava selvitetään noudattaen, mitä konkurssissa valvottujen ja muiden jakoluetteloehdotuksessa huomioon otettavien saatavien selvittämisestä tässä laissa säädetään. Mikäli panttisaatava koskee velallisen tai velallisen kuolinpesän omistuksessa ollutta asuntoa, on siinä velkojan otettava huomioon ennen rahaksi muuttoa 5. luvun l :n rajoitus. 10 Selvitys vierasvelkapanttauksesta Velkojan, jolla on velallisen omaisuutta vakuutena toisen velasta, on pesänhoitajan pyynnöstä ilmoitettava vaivontakirjelmään sisällytettävät tiedot saatavastaan ja panttioikeudestaan pesänhoitajan asettamassa määräajassa. Tiedot on kuitenkin aina ilmoitettava ennen kuin velkoja ryhtyy toimiin pantin muuttamiseksi rahaksi. Jos velkoja ilman hyväksyttävää syytä laiminlyö ilmoitusvelvollisuutensa, velkojan on maksettava konkurssipesälle 16 :n 1 momentissa säädettyä maksua vastaava rahamäärä. VierasvelkapanttaukseensovelletaanS.luvun l :n rajoituksia. Velkoja, joka laiminlyö panttivelkasaatavan rahaksi muutosilmoituksen, joutuu maksamaan 16 :n 1 momentin maksun myös velalliselle. 14 Luku Konkurssipesän hallinto 8 Pesänhoitajan päätösvalta Pesänhoitaja käsittelee ja päättää asiat, jotka kodskevat pesäluettelon tai velallisselvityksen laatimista, saatavien selvittämistä tai jakoluettelon laatimista taikka palkkaturvaa samoin kuin ne muut asiat, jotka laissa kuuluvat pesänhoitajan tehtäviksi.

16 Pesänhoitajalla on oikeus päättää konkurssipesän juoksevaan hallintoon kuuluvista asioista, jolleivat velkojat ole jonkun asian osalta erikseen toisin päättäneet. Pesänhoitaja voi päättää sellaisista velkojien päätettäviksi kuuluvista toimenpiteistä, joita ei voida lykätä aiheuttamatta konkurssipesälle haittaa. Pesänhoitajan on ennen toimenpidettä mahdollisuuksien mukaan kuultava 12 :ssä tarkoitettua velkojatoimikuntaa tai suurempia velkojia. Pesänhoitajan on kuultava velallista selvittääkseen ne toimenpiteet, joita joudutaan välittömästi tekemään konkurssipesään kuuluvan omaisuuden pilaantumisen estämiseksi 15. Luku Velkojien päätösvallan käyttäminen 10 Kohtuuttoman päätöksen kielto Velkojat eivät saa tehdä päätöstä, joka on omiaan tuottamaan velkojalle tai jollekulle muulle epäoikeutettua etua konkurssipesän tai toisen velkojan kustannuksella taikka joka on velkojaa tai velallista tai velallisen kuolinpesää kohtaan ilmeisen kohtuuton. 17. Luku Konkurssipesään kuuluvan omaisuuden hoito ja myynti sekä panttivelkojaa koskevat säännökset 1 Omaisuuden hoito Konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta on hoidettava huolellisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Pesänhoitajan on otettava velallisen kokemus ja tieto ja taito omaisuuden hoidossa huomioon. n. Panttivelkojan oikeus panttiomaisuuden muuttamiseen rahaksi Panttivelkoja saa käyttää panttioikeuteen perustuvia rahaksimuutto-oikeuksiaan ja ottaa saatavansa kauppahinnasta konkurssin estämöttä, jollei :stä muuta johdu. Panttivelkojan on kuitenkin ensin ilmoitettava pesänhoitajalle saatavansa niinkuin 12 luvussa säädetään.panttia myytäessä on otettava huomioon myös konkurssipesän edut. Velkojan on hyvissä ajoin ennen myyntiä ilmoitettava pesänhoitajalle omaisuuden myyntitapa sekä myynnin aika ja paikka. Velkojan on viivytyksettä annettava konkurssipesälle tilitys pantin myynnistä ja myyntihinnan käyttämisestä sekä luovutettava mahdollinen ylijäämä konkurssipesälle. Jos velkoja on 1 tai 2 momentin vastaisesti ryhtynyt toimiin pantin muuttamiseksi rahaksi, tuomioistuin voi konkurssipesän vaatimuksesta kieltää tai keskeyttää toimet taikka määrätä muusta toimenpiteestä, joka on pesän oikeuksien turvaamiseksi tarpeen. Jos panttiomaisuus on myyty 1 tai 2 momentin vastaisesti, velkojan on maksettava konkurssipesälle 12 luvun 16 :n 1 momentissa tarkoitettua maksua vastaava rahamäärä. Mikäli panttiomaisuus liittyy velallisen asuntoo,ei velkoja saa ryhtyä pantin rahaksimuuttoon ennen kuin muut omaisuuteen liittyvät rahasaannot on toteutettu ja velallisen tai velallisen perheen asunnon omistus ja hallinta on ratkaistu. 5.1 uku 1. Asuntoon saa olla kohdistettuna asunnon hankkimisen yhteydessä syntyneet kohtuulliset rahoitusvelat ja 5. luvun l :n euron suuruinen yritysvelka.

17 SJjjJ! Tilastokeskus Helsinki 14j HE 13/2005 vp n» TK ^1 p tt/fof/a^p viite OM-82/36/2005 OIKEUSMINISTERIÖ' Kirje Oikeushallinto-osasto Ulosottoyksikkö Marja-Liisa Tolvi Asia Elinkustannusindeksin muutos Tilastokeskus ilmoittaa, että viitekirjeessä mainittu elinkustannusindeksin (lokakuu 1951=100) muutos lokakuusta 2000 lokakuuhun 2005, oli 5,5 prosenttia. Laskennassa käytetyt elinkustannusindeksin pisteluvut olivat vuoden 2000 lokakuussa 1520 ja vuoden 2005 lokakuussa S "3 «I 'CT > 3 Juhani Pekkarinen Aktuaari OM:n selvitys: Joten suojaosuudet nousevat vuoden alusta 5 % eli 18 -> 18,90 ja 6,56 -> 6,89 päivässä (540 -> 565 velallisella yksin kuukaudessa). Kun indeksistä jää seuraavaan tarkistukseen tästä kerrasta "pohjia" 0,5 %:n edestä (= 18,99) ja inflaatio on tällä hetkellä noin prosentin luokkaa, voidaan 19,50 euron suojaosuutta pitää perusteltuna ndeksiennakointina. Näin varmistetaan se, ettei tapahdu reaalitason laskua silloin, kun suojaosuus tulee voimaan lakiin otettuna vuoden 2007 alusta. Jos valiokunta haluaa tehdä varsinaisen tasokorotuksen se tulee silloin mainitun 19,50 euron lisäksi. Työpajakatu 13 Helsinki Postiosoite: Tilastokesku s Puhelin: (09) Faksi: (09)

18 Oikeusministeriö HE 13/2005 vp SUOJAOSUUS- JA TULORAJATAULUKKO PALKAN JA ELÄKKEEN ULOSMITTAUKSESSA LUKIEN Velallinen Velallinen Velallinen Velallinen Velallinen yksin + 1 perheen- +2 perheen- +3 perheen- +4 perheenjäsen jäsentä jäsentä jäsentä Tuloraja 6/kk 1 020, , , , ,84 Suojaosuus /kk 567,00 773,70 980, , ,80 Tuloraja /2 vk 476,28 649,91 823,54 997, ,79 Suojaosuus /2 vk 264,60 361,06 457,52 553,98 650,44 Tuloraja /l vk 238,14 324,95 411,77 498,58 585,40 Suojaosuus /l vk 132,30 180,53 228,76 276,99 325,22 Tuloraja /l pv 34,02 46,42 58,82 71,23 83,63 Suojaosuus /l pv 18,90 25,79 32,68 39,57 46,46 Kaava: tuloraja = 1,8 x suojaosuus Maksukausi kk =30 pv 2 vk = 14 pv 1 vk = 7 pv Suojaosuus, velallinen yksin 18,90 /pv Suojaosuus, 1 perheenjäsen 6,89 /pv Suojaosuus- ja tulorajataulukko Ulosottolomake nro 3

19 La VM XX/2006 vp HE 19/2005 vp Luo NA/6 J L 3. hölö LAKIVALIOKUNNAN MIETINTÖ XX/2006 vp Hallituksen esitys laiksi ulosottolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 8 päivänä maaliskuuta 2005 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laiksi ulosottolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 13/2005 vp). Lakialoitteet Valiokunta on käsitellyt esityksen yhteydessä lakialoitteen laiksi ulosottolain 4 luvun 6 b :n muuttamisesta (LA 31/2004 vp Raimo Vistbacka /ps), joka on lähetetty valiokuntaan 15 päivänä huhtikuuta 2004, lakialoitteen laiksi ulosottolain 4 luvun 6 :n muuttamisesta (LA 20/2005 vp Lauri Oinonen /kesk), joka on lähetetty valiokuntaan 17 päivänä maaliskuuta 2005, lakialoitteen laeiksi ulosottolain 6 luvun 4 :n ja kauppakaaren 9 luvun 5 :n muuttamisesta (LA 30/2005 vp Timo Soini /ps ym.), joka on lähetetty valiokuntaan 14 päivänä huhtikuuta 2005 ja lakialoitteen laiksi ulosottolain 4 luvun 6 :n muuttamisesta (LA 41/2005 vp Lauri Oinonen /kesk ym.), joka on lähetetty valiokuntaan 10 päivänä toukokuuta Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina HE 13/2005 vp Versio 0.1

20 20 Johdanto La VM XX/2006 vp HE 13/2005 vp - lainsäädäntöneuvos Tuula Linna ja lainsäädäntöneuvos Tatu Leppänen, oikeusministeriö - ylitarkastaja Kai Kullaa, sosiaali- ja terveysministeriö - johtava kihlakunnanvouti Pekka Louekoski, Helsingin kihlakunnan ulosottovirasto - johtava kihlakunnanvouti Hannu Hinkkanen, Lappeenrannan kihlakunnan ulosottovirasto - johtava kihlakunnanvouti Jorma Turtonen, Lapuan kihlakunnan ulosottovirasto - asianajaja Sakari Sorri, Suomen Asianajajaliitto - lakimies Pasi Pönkä, Suomen Kuntaliitto - puheenjohtaja Timo Mäki, Suomen Perimistoimistojen Liitto ry - vahinkovakuutuspäällikkö Hannu Ijäs, Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto ry - puheenjohtaja Mika Wallenius, Avustavat Ulosottomiehet ja Haastemiehet ry - hallituksen jäsen Juha Niemi-Pynttäri, Julkiset Oikeusavustajat ry - Vantaan kaupungin sosiaali-ja potilasasiamies Miikkael Liukkonen ja hallituksen puheenjohtaja Reijo Siven, Katakombista elämään kansanliike ry - käräjätuomari Kimmo Vanne, Käräjäoikeustuomarit ry - toimistosihteeri Kirsi Olkkonen, Oikeushallinnon henkilökunta OHK ry - kihlakunnanvouti Visa Kallio, Suomen Kihlakunnanvoudit ry - lakimies Sakari Wuolijoki, Suomen Pankkiyhdistys - asiamies Reima Letto, Suomen Rahoitusyhtiöiden Yhdistys ry - avustava ulosottomies Juhani Pulkkinen, Suomen Ulosottoapulaisten yhdistys ry - hallituksen jäsen, asianajaja Olli Pohjakallio, Velkaneuvonta ry - professori Erkki Havansi - professori Jarmo Tuomisto. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet - Keskuskauppakamari K-S Yrittäjien Kipinä ry Luottomiehet - Kreditmännen ry Vesi- ja viemärilaitosyhdistys. HALLITUKSEN ESITYS JA LAKIALOITTEET Hallituksen esitys Esityksessä ehdotetaan, että maksuvelvoitteen täytäntöönpanoa koskevat ulosottolain säännökset uudistettaisiin. Uudistus muodostaa ulosottolain kokonaisuudistuksen kolmannen vaiheen.

21 21 Johdanto La VM XX/2006 vp HE 13/2005 vp Palkan ja muun toistuvaistulon ulosmittauksessa säännönmukainen ulosmittauksen määrä olisi nykyiseen tapaan kolmasosa nettotulosta. Esityksessä kuitenkin ehdotetaan, että suojaosuuden määrään perustuvan lievemmän ulosmittauksen käyttöä laajennettaisiin. Toisaalta ehdotetaan, että suurituloisilta voitaisiin ulosmitata säännönmukaista määrää suurempi osuus, kuitenkin enintään puolet nettotulon määrästä. Tätä ulosmittauksen tiukennusta ryhdyttäisiin soveltamaan kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen. Lisäksi pienituloinen velallinen saisi pitää yli vuoden jatkuneessa toistuvaistulon ulosmittauksessa itsellään kahden kuukauden tulon. Yrityksen toimintaa voitaisiin tietyin edellytyksin jatkaa, vaikka yrityksen varasto on ulosmitattu. Ulosmittaus koskisi kulloinkin varastossa olevaa omaisuutta. Elinkeinotulon suoja laajennettaisiin myös yhtiöihin ja muihin yhteisöihin. Tulon ulosmittauksen määrää saataisiin rajoittaa, jos toiminta voi siten jatkua eikä lievennys ole olennaisesti velkojan edun vastainen. Yhteisesti omistettu esine voitaisiin esityksen mukaan ulosmitata kokonaan tietyin edellytyksin. Ulosottomies voisi myydä yhteisomistusesineen ja jakaa kauppahinnan omistajien kesken. Vakituista asuntoa ei kuitenkaan voitaisi myydä ulosottotoimin ilman yhteisomistajan suostumusta. Kuolinpesän osuuden ulosmittauksen osalta ehdotetaan, että velkojan sijasta ulosottomies huolehtisi siitä, että pesä tulee selvitetyksi ja perintö jaetuksi. Velallisella ei olisi oikeutta luopua pesäosuudestaan enää ulosmittauksen jälkeen. Esityksessä ehdotetaan, että huutokauppamenerteiyä koskevia säännöksiä yhtenäistetään eri omaisuuslajien myynnissä ja yksinkertaistetaan menettelyä. Kaikkea arvokasta omaisuutta suojattaisiin vähimmäishintasäännöksellä selvään alihintaan myynniltä. Huutokauppaan nähden vaihtoehtoiseksi myyntimuodoksi tulisi vapaa myynti, joka voitaisiin toteuttaa esimerkiksi ulosottomiehen, kiinteistönvälittäjän tai asianosaisten toimin. Pääsääntöisesti vapaa myynti edellyttäisi asianosaisten suostumusta. Tilityssäännösten mukaan kertymä kohdennettaisiin ensin saatavan korolle, sitten pääomalle ja viimeksi kuluille. Muutoksenhakijan oikeusturvaa parannettaisiin ottamalla lakiin uusi keskeytyssäannös. Pienistä kertymistä perittäviä taulukkornaksuja alennettaisiin. Ulosottomaksuista annettua lakia muutettaisiin niin, että yli kolme vuotta jatkuneessa toistuvaistulon ulosmittauksessa taulukkomaksun perintä lakkaisi. Lisäksi perintökaareen, autokiinnityslakiin ja osamaksukaupasta annettuun lakiin tehtäisiin eräitä tarkistuksia. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan aikaisintaan puolen vuoden kuluttua niiden hyväksymisestä ja vahvistamisesta.

22 22 Johdanto La VM XX/2006 vp HE 13/2005 vp Lakialoitteet Lakialoitteessa LA 31/2004 vp ehdotetaan, että veronpalautukseen sovellettaisiin palkan ulosmittausta koskevia rajoituksia. Lakialoitteessa 20/2005 vp ehdotetaan, että palkan ulosmittauksessa noudatettavan suojaosuuden vähimmäismääräksi säädetään yksinäisen henkilön kohdalla euroa kuukaudessa. Lakialoitteessa 30/2005 vp ehdotetaan, että ulosotossa kertyneet varat tulisi kohdentaa ensin kunkin saatavan pääomalle, sen jälkeen korolle ja viivästyskorolle ja viimeksi kuluille. Lakialoitteessa 41/2005 vp ehdotetaan, että palkan ulosmittauksessa suojaosuus olisi tavallista suurempi silloin, kun ulosotossa on seurausta takausvastuusta. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Yleisperustelut Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin. Yleisarvio hallituksen esityksestä Hallituksen esitys käsittää ulosottolain kokonaisuudistuksen kolmannen vaiheen, jossa uudistetaan ulosmittausta, omaisuuden myyntiä sekä jakoa ja tilitystä koskevat säännökset. Lakivaliokunnan kokonaisarvio esityksestä on varsin myönteinen: se muodostaa sekä asiallisesti että lakiteknisesti hyvin huolellisesti valmistellun ja sisäisesti johdonmukaisen kokonaisuuden, joka sopivalla tavalla rakentuu aiemmissa osauudistuksissa omaksutuille ratkaisuille. Nyt käsiteltävänä olevan esityksen sisältämä sääntely, kuten myös aiemmat osittaisuudistukset, merkitsee ulosottolaitokselle kasvavia vaatimuksia, koska uuden sääntelyn myötä ulosottomiesten harkintavalta lisääntyy. Tämä merkitsee samalla sitä, että ulosottomiesten koulutukseen on mm. nyt toteutettavan uudistuksen voimaantuloon valmistauduttaessa kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämän vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että tällaiseen koulutukseen osoitetaan riittävästi voimavaroja. Sisällöllisesti uudistuksen yleisenä tavoitteena on hallituksen esityksen perustelujen (s. 18/1) mukaan tehokas mutta kohtuullinen ulosotto, jossa huolehditaan asianosaisten ja sivullisten oikeuksista ja oikeusturvasta. Kuten perusteluista ilmenee, näiden tavoitteiden toteutuminen