Muistiinpanoja kesäretkeltä 2018

Transkriptio

1 Päijät-Hämeen tutkimusseura Muistiinpanoja kesäretkeltä 2018 Heinolan Versowood ja Nastola Opastus: Matti Oijala. Muistiinpanot: Sinikka Koskinen. Kuvat ja taitto: Jukka Oksa. Retken reitti kulki Vierumäen kautta Lahden Nastolaan. Matkalla nähtiin vuoden 1918 sodan muistomerkkejä ja taistelupaikkoja, sekä Nastolassa olleen toisen maailmansodan vankileirin muistomerkki ja paikka. Kuultiin monista henkilöistä ja historiallisista tapahtumista. Huomautus: Vuoden 1918 tapahtumia koskevissa tiedoissa on paljon aukkoja, muun muassa henkilöiden kuolinaikojen ja paikkojen kohdalla. Sotasurmatilaston mukaan valkoisten puolella vuoden 1918 tapahtumiin osallistui 22 nastolalaista, punakaartilaisia lienee ollut noin 300. Paikallinen suojeluskunta järjestäytyi vasta toukokuussa Taisteluissa kaatui yksi valkoinen ja kahdeksan menehtyi punaterrorin uhrina. Punaisista 14 kaatui, 14 mestattiin, 13 katosi ja 28 kuoli vankeudessa. Seitsämästä ei ole tietoa, oliko kummallakaan puolella.

2 Punaisten muistomerkki Vierumäellä Versowoodin teollisuusalueella Alueen aikaisempi nimi on ollut Laukkalankangas, Hautapelto. Keskellä lautatapuleita ja varastorakennuksia on matalan verkkoaidan rajaama pieni metsikkö, jossa kasvaa koivua, mäntyä, ja siellä täällä puutarhakasveja, mm. keisarinkruunuja. Alueen toisella laidalla on korkea kivi keskellä kivikehää. Muistokiven pystyttivät paikalliset työväenyhdistykset vuonna Kivessä on teksti: Tämän muistokiven läheisyydessä lepää v:den 1918 kansalaissodassa vakaumuksensa puolesta kaatuneita ja teloitettuja, noin 300 Suomen kansalaista. Valkoisten puolen tappiot taisteluissa olivat noin 10 kaatunutta ja 40 haavoittunutta. Taistelu tapahtui teitten risteyksessä, jonka kautta punaiset olivat vetäytymässä Heinolasta kohti etelää ja itää. Valkoiset yrittivät katkaista heidän matkansa ja onnistuivatkin valtaamaan risteyksen. Raaka ja paljon uhreja vaatinut taistelu päättyi punaisten läpimurtoon. Julkisuudessa on keskusteltu siitä, pitäisikö joukkohauta siirtää muualle keskeltä saha-aluetta. Retkeläisten keskuudessa syntyi näkemys, että se saisi säilyä paikallaan, mutta sen maisemointiin ja hoitoon tulisi kiinnittää huomiota. Jatkoimme matkaa hienossa maisemassa kohti Ruuhijärveä ja Järvisten kylää. Salpausselän juurella rehevä hietapohjainen viljelysmaa ei ollut vielä kärsinyt kuivuudesta pitkästä hellekaudesta huolimatta kuten monet savipohjaiset pellot. Alueelta löytyy ensimmäisenä viljelykseen otettuja alueita, kuten Ruuhijärvi, josta on tehty löytöjä viikinkiajalta. Ruuhijärvi oli Nastolan kokoinen oma neljänneskunta, Ylikylä ja Alakylä olivat joen varrella. Paikalla oli ollut jo keskiajalla kievareita, rustholleja Heinolan ja Vuolenkosken välillä. Vanhan Heinolantien varrella oleva Pällin talo on 1840-luvulta, Pälli-Lampela on lammen rannalla. Alkuaan Järvisten talot ovat tiiviisti kylänmäellä. Tie kulkee Isotalon pihan läpi.

3 Artturi Pällin muistokivi Lähellä Metsä-Leikkolantien risteystä, Ruuhijärven ja Järvisten kylien yhdystien varrella, on tien vieressä kallion päällä Artturi Pällin muistokivi. Punaiset tulivat Järvisen kylään, yksi Pällin veljeksistä ja Isotalo tapettiin pihalleen. Kahakassa vangittua Artturia ja hänen renkejään, Kolisevan veljeksiä, oltiin kuljettamassa reellä Uuteenkylään. Matkalla tapahtui jotain ja Artturi surmattiin tien varressa Paikalla olevassa kivessä on teksti En tiennyt tehneeni pahaa mi väkivaltaisen kuoleman sai. Kolisevan veljekset pääsivät pakoon. Nastola oli tuolloin punakaartin hallussa ja valkoisten etappireitti kulki tätä kautta. Ei ole varmaa tietoa, olivatko tekijät punaisten lentäviä joukkoja vai omia luhtaanmaalaisia. Ilmeisesti Artturi veljineen ja naapuri Kalle Isotalo olivat etappitien toimijoita, ainakin punaiset epäilivät sitä. Arrajoen kartanon tapahtumat Arrajoen aateliskartano (perustettu 1600-luvulla) oli aikoinaan pinta-alaltaan yli 4000 hehtaaria. Vanha päärakennus paloi vuonna Uusi huvila rakennettiin 1990-luvulla vanhan kivijalan päälle. Huhtikuuss 1918 saksalainen Joonas Zimmermann oli opastamassa venäläisiä sotilaita kohti Säyhteentietä. Saksan joukkojen tultua Lahteen, Venäjän omaisuutta Hennalaan vartioimaan jätetyt venäläiset katsoivat parhaaksi lähteä kotiin. Zimmermann valikoitui oppaaksi, koska hän tiesi turvallisen tien, joka kiertäisi rauhattoman Lahti - Uusikylä välin. Aamulla saksalaiset sotilaat olivat tulleet kartanolle Uudestakylästä. He ampuivat Joonas Zimmermannin ja kaksi venäläisistä ja kolme venäläistä pääsi pakenemaan. Saksalaiset olivat järkyttyneitä, kun he saivat tietää ampuneensa oman maanmiehensä. Vaikka kartanonomistaja Ernst Wrede oli luovuttanut Säyhteen kylän Iitin kunnalle, Arrajoen kartano kuitenkin ryöstettiin Tästä Wrede suuttui ja muutti asumaan Ahvenanmaalle, mutta palasi myöhemmin (1924) Arrajoelle. Punaisten tullessa kartanolle, sen metsänhoitaja ja tilanhoitaja pakenivat metsään. Heidät saatiin kiinni ja teloitettiin Hautaanmäellä. Teloittajat saivat myöhemmin rangaistuksen: Rantanen ja Turpeinen teloitettiin Suomenlinnassa, toinen Rantasen veljeksistä kuoli jo ennen tätä ja Harju sai pitkän rangaistuksen. Saksalaiset pitivät tanssiaiset Arrajoen kartanossa. Kun punaiset kuulivat tästä, hekin järjestivät tanssiaiset kartanolla, vallattuaan ensin Uudenkylän takaisin. (Lydia Vakimon haastattelu.) Lopulta punaiset vetäytyivät Vuolenkoskelle, ja matkalla Järvisillä oli taisteluja Kalmin johtamien valkoisten joukkojen kanssa. Lähtiessään he hävittivät Halinin sillan, mikä tapahtui Me jatkoimme Toivonojan tien kautta. Toivonojan kartano on Kustaa III:n ajalta, erotettu Uudenkylän rusthollista, jonka omistajat eivät olleet onnistuneet saamaan aatelisarvoa, kievarin oikeudet ja nimismiehen viran kylläkin. Tieltä voi havaita nykyisen omistajan Liisa ja Jorma Ollilan kunnostaman kartanon nykytilan: suomalaisten puulajien arboretum, lehmuskäytävä, hienot portit ja logot. Kartano on itsessään arkkitehtonisesti arvokas.

4 Immilän myllyllä Immilän Metsäkylään taloja oli siirretty 1800-luvulla. Se oli sitä ennen metsää ja niittyä. Metsäkylän seuratalon (rakennettu 1929) pihalta on löytynyt punavankisormus: omatekoinen sormus, jossa on vangin numero. Tämä vanki oli teloitettu Torniossa. Heittikö morsian sormuksen metsään, kun löysi uuden sulhon? Me nykypäivän kulkijat poikettiin kahville Immilän myllykahvilaan. Immilän koskissa on ollut vuosisatojen aikana useampia myllyjä, kartanoitten omia ja kyläläisten yhteisiä. Kosken partaalla olevassa entisöidyssä vesimyllyssä on jo kahdeskymmenes kesänäyttely, nyt nimeltään Immilän lainakirjasto. Koko myllyn kaunis ympäristö on mielenkiintoinen käyntikohde vanhoine myllärin ja sepän mökkeineen.

5 Saksalaisten sotilaiden muistomerkki Uudessakylässä Vanhalla Uudenkylän asemalla oli 1870-luvulla rakennettu puinen asemarakennus. Uusikylä oli aikoinaan merkittävä liikennepaikka Hämeenlinna Pietari -radan varressa. Jo ennen rautatietä siellä oli majatalo, joita oli noin 20 kilometrin välein. Kaksi kuningastakin on yöpynyt siellä matkatessaan Suomessa. Vuoden 1918 sota Suomessa oli pieni osa suurvaltojen maailmansotaa. Suomeen lähetetyt saksalaiset olivat ammattisotilaita, heillä oli hyvä viestintäjärjestelmä, toimivat kenttäpuhelimet sekä suurvalta-armeijan tavoitteet ja toimintatavat. Saksan etuihin kuului varmistaa Itämeren alueen taloudellinen herruus ja kun englantilaiset nousivat maihin Muurmanskissa, oli heidän otettava huomioon, että taistelut itärintamalla saattaisivat alkaa uudelleen. Huhtikuussa 1918 saksalaiset aikoivat nousta maihin Kotkassa, jossa vastassa oli punaisten tykistö, joten he tulivat Loviisan kautta. Osasto Brandensteiniin kuulunut kapteeni Reuter tuli Uuteenkylään noin 400 miehen kanssa Paikallinen punakaarti oli tuolloin liittynyt Heinolan hengen joukkoon. Juhani Sillanmäen mukaan Uudessakylässä oli tuolloin 16 aseistettua punaista, jotka joutuivat vetäytymään. Tätä seurasi edellä kuvattu Arrajoen kahakka. Punaiset kokosivat voimansa ja käytiin Uudenkylän taistelu, jossa Mikko Kokko johti noin miehen kokoista osastoa. Taisteluun osallistui myös kaksi panssarijunaa idästä käsin ja Lahdesta yksi. Koko Pietarinradan topografian korkein piste on Piiankallio Uudessakylässä, jossa oli vesitorni. Saksalaiset sijoittivat sinne johto- ja viestikeskuksen. Punaiset tuhosivat sen ja ajoivat saksalaiset pois. Saksalaisista kaatui 19 sotilasta. Vanhan aseman lähellä olevassa muistokivessä on 11 nimeä ja maininta kaksi tuntematonta (zwei unbekanten), jotka saattoivat olla myös suomalaisia. Saksalaiset joutuivat perääntymään etelään. Muutamat paikalliset siviilit pakenivat heidän mukanaan, mutta palasivat sodan jälkeen takaisin kotiin. Sotasurmatilastot eivät tiedä yhtään Uudenkylän taisteluissa kuollutta punaista, mutta Mikko Kokon muistelmien mukaan hänen joukoistaan kaatui täällä noin 30 miestä. Uudessakylässä punaisten johdossa oli laillisuussiiven sosialidemokraatteja, kuten Kalle Sillanmäki ja Hemming Pykälä. He pidättivät valkoisten auttajiksi epäiltyjä, mm pappilan tilanhoitaja Bycklingin, joka määrättiin arestiin. Myöhemmin Bycklingin poika, joka suomensi nimekseen Alhava, nimettiin Supon ensimmäiseksi johtajaksi. Hän oli Urho Kekkosen luottama Lapin mies. Vaikka taistelujen päätyttyä valkoisten puolella eli kostomieliala, isännät hakivat vankileireiltä työmiehiään toukotöihin. Voittajien sana painoi myös Nastolan punakaartin johtajien kohtelussa. Kirkkoherra ja tilanhoitaja Byckling todistivat, etteivät heidän henkensä säästäneet Sillanmäki ja Pykälä olleet pahimmasta päästä punaisia.. Mikko Kokko johti punaisten eliittijoukkoja, malmilaiskomppaniaa. Hän jatkoi Korialle, jossa tappoi vankinsa ja Kotkassa panssarijunan päällikön, kun tämä ei suostunut jatkamaan taistelua. Hän pakeni laivalla Kotkasta Venäjälle ja kuoli 1942 Leningradin piirityksessä. Punaisten joukossa oli myös lahtelaisia naisia, jotka vartioivat asemaa mutta eivät osallistuneet taisteluihin. Uudenkylässä Matti Meriluodon kauppa ryöstettiin, kauppaa ei kuitenkaan poltettu.

6 Toisen maailmansodan vankileiri Nastolassa Toisen maailmansodan aikaan Nastolassa toimi vangeiksi joutuneiden neuvostosotilaiden järjestelyleiri. Suomessa oli kaksi tällaista järjestelyleiriä. Vankeja oli kaiken kaikkiaan vankia. Nastolan leirillä kuoli 1055 vankia. Heille tehtiin hautausmaa suppamuodostelmaan, jonka reunalle pystytettiin muistomerkki marraskuussa Kuvanveistäjä Fjodorovin tekemä pronssipatsas Äiti maa on kolme metriä korkea ja painaa yli kuusi tonnia. Vankileiri sijaitsi nykyisen Kirkonkylän koulun paikalla Lottien omistamalle neljän hehtaarin tontille oli rakennettu 1930-luvulla tykkipiha, jonka paikalle vankileiri pystytettiin. Paikalla oli vartiokomppania, inkeriläisten internointileiri, parakit noin 2000 sotavangille, 200 vankia/parakki. Parakit oli Enson tekemistä elementtiseinistä. Erik Mentula tutki vankileiriä 1980-luvulla, ja tietoja on julkaistu mm. Marja Huovilan kirjassa Kaikki Isänmaan puolesta. Leiristä on kuvia SA-kuvastossa. Vankeja käytettiin mottimetsässä, teetettiin erilaisia puutöitä ym. Kukkasen rannalla. Läheistä tuberkuloosiparantolaa (sotasairaala) käytettiin propagandassa: Ryti kävi valokuvauttamassa itsensä hoidossa olevan sotavangin kanssa. Todellisuudessa vangeilla oli oma sairastupansa parakissa. Kaikki leirin rakennukset on purettu, mutta siihen liittyviä esineitä saattaa vielä löytyä maastosta.