Meritulvan tulvariskien alustava arviointi Lapin rannikkoalueella

Transkriptio

1 Meritulvan tulvariskien alustava arviointi Lapin rannikkoalueella II suunnittelukausi

2 Sisällysluettelo 1 Johdanto Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus Tulvariskien alustava arviointi Tulokset ensimmäisestä suunnittelukaudesta Merialueen kuvaus Korkeussuhteet ja maaperä Ilmasto-olosuhteet Hydrologia Asutus- ja maankäyttö Kaavoitus Vesien tila Luonnonsuojelualueet ja kulttuuriperintökohteet Kokemukset meritulvista Toteutuneet tulvat Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit Ilmastonmuutoksen vaikutus Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Tulvariskien tunnistamisen menetelmä ja arviointitekijät Vahingollisten seurausten arviointi Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot Rannikkoalueen tulvariskien tunnistaminen Tulvariskit terveydelle ja turvallisuudelle Tulvariskit välttämättömyyspalveluille Lämmön- ja sähkön jakelu Vesihuolto Liikenneyhteydet Muut välttämättömyyspalvelut Tulvariskit kulttuuriperinnölle Tulvariskit ympäristölle Tulvariskit yhteiskunnan taloudelliselle toiminnalle Muut tulvariskit Aiemmat tulvat ja niiden aiheuttamat vahingot Alueelliset ja paikalliset olosuhteet Vesistörakenteiden aiheuttama tulvariski Tulvariskien arvioinnin yhteenveto Kooste tunnistetuista tulvariskeistä Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi Lähteet Liitteet Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 2

3 1 Johdanto 1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, Eurooppa 2007). Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen (Kuva 1). Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Suomessa vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavien arviointien laadinta kuuluu elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksien (ELY) tehtäviin. Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueillaan. Kuva 1. Tulvariskien hallinnan suunnittelun prosessi Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 3

4 1.2 Tulvariskien alustava arviointi Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan arviointi perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sellaisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvariskien hallinnasta, 8 ). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. 1.3 Tulokset ensimmäisestä suunnittelukaudesta Tulvariskien alustava arviointi tehtiin ensimmäisen kerran vuonna Arvioinnissa selvitettiin alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Suomessa nimettiin yhteensä 21 merkittävää tulvariskialuetta, niistä Lapin alueelle sijoittui viisi merkittävää tulvariskialuetta (Rovaniemi, Kittilä, Kemijärvi, Ivalo ja Tornio). Lapin rannikkoalueelta ei arvioinnissa nimetty merkittäviä tulvariskialueita eikä koko Lapin alueelta nimetty hulevesitulvariskialueita. Kemin alueella merkittävän tulvariskialueen kriteerit olivat lähellä täyttyä meritulvan osalta, mutta lähtötietojen epävarmuudesta johtuen aluetta ei nimetty merkittäväksi. Rannikkoalueella ei ole sattunut suuria vahinkoja aiheuttaneita tulvia ensimmäisen alustavan arvioinnin jälkeen, mutta alueelta on saatavilla tarkempaa tietoa, joita on hyödynnetty alustavan arvioinnin päivittämisessä. Arvioinnissa nimetyille merkittäville tulvariskialueille on tehty tulvavaara- ja tulvariskikartoitus vuonna 2013 ja on laadittu koko vesistöalueen kattavat tulvariskien hallintasuunnitelmat vuonna Tulvariskien hallintasuunnitelmissa on esitetty tulvariskien hallinnan tavoitteet vesistöalueella sekä toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Rannikkoalueelle on saatu arvioinnin jälkeen uusi tarkempi maaston korkeusmalli (KM2) ja Suomen ympäristökeskuksessa on laadittu koko Suomen rannikkoalueen kattava merivesitulvakartta viidelle eri toistuvuudelle syksyllä Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 4

5 2 Merialueen kuvaus Perämeren alue käsittää Pohjanlahden Merenkurkusta pohjoiseen. Tässä raportissa tarkastellaan merivesitulvan aiheuttamia tulvariskejä Perämeren pohjoisosissa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella. Tarkasteltava merialue ulottuu Ruotsin rajalta, Torniojoen suistosta, Simoon (Kuva 2). Tarkasteltavan alueen kuntia ovat Perämeren rannikkokunnat Tornio, Kemi ja Simo ja pieneltä osiltaan myös Keminmaa. Kuva 2. Perämeren rannikkoalue Lapissa sekä alueen kunnat (meritulva-alue 1/1000a) 2.1 Korkeussuhteet ja maaperä Perämeren allas on kaksiosainen, altaat erottaa toisistaan luode-kaakkoissuuntainen harjanne. Perämeren rannikolla maankohoaminen on hyvin nopeaa, Kemissä maa kohoaa noin 7,35 mm vuodessa (Kahma ym. 1998). Rantalinja siirtyy vähitellen ulommaksi ja uusia saaria syntyy tai saaria yhtyy mantereeseen. Perämeren eliöstö on vähälajinen ja koostuu lähes kokonaan murtoveden sekä makean veden kasveista ja eläimistä. (Kronholm ym ) Perämeren rannikkoalue on hyvin alavaa ja tasaista seutua, korkeus merenpinnasta on rannikolla korkeimmillakin alueilla alle sata metriä (Kuva 3). Alavimmat kohdat sijoittuvat erityisesti mereen laskevien jokien suistoihin. Perämeren rannikolla on useita pohjavesialueita. Hyvin lähelle meren rantaa sijoittuu kaksi veden hankinnalle tärkeää pohjavesialuetta, Kemin Ajos ja Simon Maksniemi (Kuva 3). Kemissä on lisäksi lähellä rantaa Soti- Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 5

6 saaren, Kuivanuoron ja Vähä Kuivanuoron pohjavesialueet, jotka kuuluvat luokkaan vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet. Kaikkiaan Lapin rannikolla on 19 pohjavesialuetta noin kymmenen kilometrin säteellä rannasta, näistä on kahdeksan vedenhankinnalle tärkeitä pohjavesialueita, yhdeksän vedenhankintaa soveltuvia alueita ja kaksi muuta pohjavesialuetta. Kuva 3. Korkeussuhteet ja pohjavesialueet Lapin rannikkoalueella 2.2 Ilmasto-olosuhteet Perämeren rannikkoalue kuuluu keskiboreaaliseen lauhkeaan ilmastovyöhykkeeseen. Ilmastolle on tyypillistä sateisuus ympäri vuoden, pitkät ja kylmät talvet sekä lyhyt kesä. Alueen keskilämpötila on +1-2 astetta (ºC). Talven keskilämpötila on -10 asteen vaiheilla ja kesän keskilämpötila on noin +14 vaiheilla. Vuoden lämpimin kuukausi on tyypillisesti heinäkuu ja kylmin tammikuu. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on noin mm.. Sateisinta on heinäkuussa, jolloin sademäärä on millimetriä. Kuva 4 on esitetty vuosisadannat vuosilta Simon havaintoasemalta. Sademäärissä on havaittavissa vuosien välistä vaihtelua. Sateisimpia vuosia ovat olleet vuodet 1992, 1998, 2000 ja 2007, jolloin vuosisadanta on ollut yli 600 mm.. Suurin vuosisadanta on vuodelta 1998, jolloin se oli yli 800 mm.. Kuivimpia vuosia on havaintoaseman tietojen mukaan mm. vuodet 1969, 1976, 1978 ja 1980, jolloin vuosisadanta on ollut noin 400 mm tasolla. Lumipeite on Kemin ja Tornion seudulla keskimäärin marraskuusta toukokuun alkuun asti. Keskimääräinen lumipeitteen paksuus on cm. Lumipeite on talven aikana paksuimmillaan maaliskuun puolivälissä. Keväällä ja alkukesästä rannikkoalueella esiintyy tyypillisesti viileää merituulta. Meri lämpenee hitaammin kuin maanpinta rannalla, joten maan ja meren välille syntyy lämpötilaero, joka on suurimmillaan alkukesästä. Kovimmat tuulet ajoittuvat kuitenkin syksylle ja talvikuukausille. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 6

7 Kuva 4. Vuosisadanta vuosilta Simon Simonniemen havaintoasemalta 2.3 Hydrologia Perämeri on matala merialue, sen keskisyvyys on noin 40 metriä ja suurin syvyys 148 metriä. Perämerellä on pitkä jääpeitteinen kausi, jolloin jäät muokkaavat alueen rantoja ja saaria. Perämeren suolapitoisuus on Itämeren alhaisin, suurten mereen laskevien jokien ansiosta Perämeren vesi on lähes makeaa murtovettä ja se muistuttaa ominaisuuksiltaan järveä. Tarkasteltavalla rannikkoalueella mereen laskee sisämaasta viisi jokea, joiden valuma-alue on yli 100 km². Merkittävimmät Perämereen laskevat joet ovat Torniojoki, Kemijoki ja Simojoki. Näiden lisäksi mereen laskevat Viantienjoki ja Kaakamojoki. Mereen laskee myös muutamia pieniä jokia, joiden valuma-alue on alle 100 km². (Aaltojen alla, 2010; Kronholm ym ) Ilmatieteen laitos mittaa meriveden korkeutta Suomen rannikolla neljällätoista asemalla eli mareografilla. Lähin havaintoasema sijaitsee Kemissä, jossa merivedenkorkeutta on mitattu vuodesta 1922 lähtien. Merenpinnan korkeus käyttäytyy eri tavoin eri vuodenaikoina, mikä johtuu lähinnä tuulen ja ilmanpaineen käyttäytymisen vuotuisesta kierrosta. Keskimääräinen merenpinnan korkeus on Suomen rannikolla korkeimmillaan joulukuussa ja matalimmillaan toukokuussa. Kuva 5 on esitetty Kemin havaintoaseman keskivedenkorkeuksien vaihtelu viimeisen vuoden aikana. Kuva 5. Kemin havaintoaseman keskivedenkorkeuden minimi- ja maksimiarvot (cm) kuukausittain viimeisen vuoden ajalta (Lähde: Ilmatieteenlaitos 2018). Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 7

8 Vedenkorkeuden maksimiarvot ovat kasvaneet 1900-luvun aikana merkittävästi Suomen rannikolla (Johansson ym. 2001, Johansson 2014). Kasvu on sitä suurempaa, mitä harvinaisemmista vedenkorkeuksista on kysymys. Merivedenkorkeudet ilmoitetaan käyttäen korkeusjärjestelmänä teoreettista keskivettä (MW). Se on käytännön tarpeita varten tehty ennuste vedenkorkeuden pitkäaikaisesta keskiarvosta ja siinä on otettu huomioon maan kohoaminen, maailmanlaajuinen merenpinnan nousu sekä Itämeren kokonaisvesimäärän muutokset. Näiden muutosten vuoksi teoreettisen keskiveden nollataso ei ole vakio. Ilmatieteen laitos vahvistaa teoreettisen keskiveden korkeuden vuosittain, jolloin apuna käytetään uusinta tutkimustietoa siihen vaikuttavien tekijöiden havaituista ja tulevista muutoksista. Ilmatieteenlaitoksen vahvistama teoreettinen keskivedenkorkeus Kemin havaintoasemalla on vuonna 2018 N2000+1,07 cm. Tammikuussa 2018 merivedenkorkeus oli - 13 cm teoreettisen keskiveden suhteen (Ilmatieteenlaitos 2018a). 2.4 Asutus- ja maankäyttö Rannikkoalueella sijaitsee neljä kuntaa (kuva 1), Simo, Kemi, Keminmaa ja Tornio. Kemin kaupunki on suurin rannikkoalueen kaupungeista. Rannikkoalueen kunnissa oli vuonna 2016 yhteensä noin asukasta. Lisäksi rannikkoalueella on paljon vapaa-ajan asutusta vakituisen asutuksen lisäksi. Väestön määrän on hieman vähentynyt ensimmäisen tulvariskien alustavan arvioinnin jälkeen ja väestön määrän ennustetaan edelleen hieman vähentyvän vuoteen 2021 mennessä kaikissa Lapin rannikkoalueen kunnissa (Taulukko 1). Taulukko 1. Perämeren rannikkoalueen kuntien väestön määrä ja ennustettu kehitys (lähde: Tilastokeskus 2018) Kunta v v.2016 v.2021 v.2027 Muutos (%) Muutos (%) Simo ,81-10,18 Kemi ,13-4,86 Keminmaa ,21-2,02 Tornio ,87-1,15 Yhteensä ,79-3,25 1 Ensimmäisen kierroksen alustavan arvioinnin tilanne Maankäyttö Perämeren rannikkoalueen pohjoisosissa painottuu metsämaihin sekä avoimiin kankaisiin ja kalliomaihin (Kuva 6). Taajamien ympäristöt ovat rakennettuja alueita. Laajimmat rakennetut alueet rannikkoalueella ovat Kemin keskustan alueet sekä satama- ja tehdasalueet Kemin Ajoksessa, Veitsiluodossa sekä Tornion Röyttän alueella. Lisäksi Keminmaan alueella on laajasti rakennettua aluetta Kemijoen varrella. Suomen ympäristöministeriön tilastotietojen mukaan Perämeren rannikolla Lapin alueella yhteensä 25 % rantavyöhykkeestä on rakennettu. Rantavyöhykkeeseen on laskettu mantere sekä saaret joihin on siltayhteys. (Granö ym ) Rannikkoalueella on myös jonkin verran maatalousalueita, erityisesti Simossa ja Torniossa. Kosteikoita ja soita alueella on hyvin vähän. (kuva 3.) Maankäyttö alueella ei ole muuttunut ensimmäisestä alustavasta arvioinnista, jolloin käytössä oli vuoden 2006 maankäyttöaineisto. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 8

9 Kuva 6. Maankäyttö rannikkoalueella 2.5 Kaavoitus Kaavoitus on alueiden käytön suunnittelua, ja kaavoilla päätetään eri toimintojen, kuten asumisen ja työpaikkojen, sijoittuminen kaavoitetulle alueelle. Kaavoituksella alueiden tulvariskejä voidaan vähentää ohjaamalla merkittävät toiminnot tulvavaara-alueiden ulkopuolelle. Maankäytön suunnittelu on tehokkain keino vähentää alueiden tulvariskejä. Maankäytön suunnittelu perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin. Valtakunnallisten tavoitteiden lisäksi maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Maakuntakaava ohjaa periaatteet ja suuntaviivat alueiden käytölle ja yleiskaavoissa ja asemakaavoissa määrätään tarkemmat määräykset tulvauhan alaisen alueen rakentamisesta. Valtioneuvoston päättämät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista (MRL 24 ). Uusien VAT:ien mukaisesti tulva-asiat tulee huomioida seuraavasti: "Varaudutaan sään ääri-ilmiöihin ja tulviin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Uusi rakentaminen sijoitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muutoin." Ensimmäinen valtakunnallinen opas alimmista rakentamiskorkeuksista julkaistiin vuonna 1999 (Ollila ym). Suosituksia on päivitetty ja uusimmat suositukset ovat julkaistu vuonna 2014 (Parjanne - Huokuna). Ensimmäiset suositukset ylimpien vedenkorkeuksien huomioiseen rakentamisessa on julkaistu jo vuonna Oppaassa on annettu ohjeet ranta-alueille rakentamiseen ja valtakunnalliset suositukset minkä suuruiseen tulvaan ranta-alueella rakentamisessa tulisi varautua riippuen rakennuksen käyttötarkoituksesta. Suositukset pitävät sisällään myös toistuvuuksiin liittyvät epävarmuudet. Alin suositeltava rakentamiskorkeus Lapin rannikkoalueella on N2000+2,6 metriä. Korkeus tarkoittaa korkeustasoa, jonka alapuolelle ei tule sijoittaa kastuessaan Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 9

10 vaurioituvia rakenteita. Rakentamiskorkeudessa on lisäksi otettava huomioon paikkakohtainen aaltoiluvara ja matalissa lahtien pohjukoissa tuulen aiheuttama paikallinen kallistus. Maankuntakaavassa suunnitellaan rakentamisen ja ympäristön kehittämisen suunnat maakunnassa tuleville vuosikymmenille. Maakuntakaava on ohjeena kuntien kaavoitukselle ja muulle viranomaistoiminnalle, jolla vaikutetaan alueidenkäyttöön. Maakuntakaavan laatii ja siitä päättää maakunnan liitto. Maakuntakaavaa laadittaessa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on otettava huomioon ja kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Lapin rannikkoalueella on voimassa Länsi-Lapin maakuntakaava (Kuva 7), Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava sekä Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavat. Länsi-Lapin maakuntakaavassa on seuraava kaavamääräys tulvien huomioisesta: Tulva-, sortuma- ja vyörymävaara- alueet on osoitettava yleis- ja asemakaavoissa joko alueina tai rakentamisrajoituksina. Rakennuspaikkoja ei saa suunnitella sijoitettavaksi alueille, joilla on tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa. Maankäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon tulvariskialueet ja tulvien hallintasuunnitelmat. Kuva 7. Ote Länsi-Lapin maakuntakaavasta (Lähde: Lapin liitto 2018) (Merkintöjen selitykset löytyy alkuperäisestä kaavasta) Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Sen tehtävänä on yhdyskunnan eri toimintojen, kuten asutuksen, palvelujen ja työpaikkojen sekä virkistysalueiden sijoittamisen yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaavoituksella ratkaistaan tavoitellun kehityksen periaatteet, ja yleiskaava ohjaa alueen asemakaavojen laatimista. Lapin rannikkoalueen kaavoissa on huomioitu tulvariskit määräämällä kaavamääräys alimmasta rakentamiskorkeudesta. Kaavojen päivittämisen yhteydessä korkeustaso yleensä päivitetään uusimman suosituksen mukaiseksi. Seuraavat määräykset ovat voimassa rannikkoalueen yleiskaavoissa: Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 10

11 Kemi: "Kaikki kastumiselle arat rakenteet on sijoitettava tason +1,83 m NN (+2,20 m N60) yläpuolelle." Tornio: "Meren ranta-alueella kosteudelle alttiit rakennusosat tulee rakentaa vähintään korkeustasolle m N60- järjestelmässä". Simo: Simon merenrannikon yleiskaavan alueelle rakennettaessa kaikki kastumiselle arat rakenteet on sijoitettava tason +2,20 m N60 yläpuolelle mikäli rakennusluvan myöntävä viranomainen ei olosuhteista johtuen vaadi rakennusta sijoitettavaksi korkeammalle. Maankäytön suunnittelun tasoista asemakaava on yksityiskohtaisin kaava. Myös asemakaavoissa tulvariskit huomioidaan kaavamääräyksin ja kaavamerkinnöin. Asemakaavat pyritään suunnittelemaan jo lähtökohtaisesti siten, että tulvavaara-alueille ei sijoiteta uutta rakentamista (MRL 116 ). 2.6 Vesien tila Tulvariskien hallintaa ja vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö edellyttää, että tulvariskien hallinnan toimenpiteet on sovitettava yhteen vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa. Tulvariskien hallinnan suunnittelussa on otettava huomioon, että suunniteltavat toimenpiteet eivät saa vaarantaa merkittävästi vesienhoidossa suunniteltujen ja toteutettujen toimenpiteiden tavoitteita ja vaikutuksia. Perämeren rannikkoalue kuuluu Kemin, Keminmaan ja Simon kuntien osalta Kemijoen vesienhoitoalueeseen ja Tornion kunnan osalta Tornionjoen kansainväliseen vesienhoitoalueeseen. Perämeren rannikkovedet on jaoteltu kahteen tyyppiin, Perämeren sisemmät ja ulommat rannikkovedet. Perämeren sisempien rannikkovesien ekologinen tila on Kemin ja Tornion alueilla tyydyttävä (Kuva 8), koska sisempiin rannikkovesiin kohdistuu sekä jokivarsien että alueella sijaitsevien teollisuuden asutusjätevesien kuormitusta. Voimakkaimmin kuormitus näkyy Ajoksen alueella, missä myös veden laatu ja kasviplanktonin biomassa kuvastavat tyydyttävää tai välttävää tilaa. Voimakas kuormituksen vaikutus näkyy myös Röyttän itäpuolisella alueella. Simon alueella rannikkovesien tila on hyvä. Ulommat rannikkovedet on luokiteltu biologisten laatutekijöiden perusteella tyydyttäväksi ja veden laadun perusteella hyväksi. (Räinä ym ) Rannikkovesien kemiallinen tila on pääosin hyvä. Kohonneita pitoisuuksia Orgaanisia tinayhdisteitä (TBT) on löytynyt merisedimentistä Kemin ja Tornion edustalta ruoppausselvitysten yhteydessä. Lisäksi kohonneita pitoisuuksia palonestoaineita on löydetty rannikkovesien kaloista. (Räinä ym ) Kemijoen ja Tornionjoen vesienhoitosuunnitelmissa vesienhoidon ympäristötavoitteiksi on asetettu, että erinomaisessa tilassa olevien pintavesien tila säilyy erinomaisena ja hyvässä tilassa olevien pintavesien tila hyvänä. Hyvää huonommassa tilassa olevien pintavesien osalta pyritään saavuttamaan hyvä tila. Hyvää ja erinomaista tilaa tulee ylläpitää, jotta niiden tila ei pääse huononemaan. (Räinä ym ) Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 11

12 Kuva 8. Rannikkoalueen vesien ekologinen tila 2.7 Luonnonsuojelualueet ja kulttuuriperintökohteet Perämeren rannikkoalueen valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristökohteita ovat Simon alueella Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus sekä Pohjanmaan rantatie, joka jatkuu myös Kemissä, Keminmaalla ja Torniossa. Kemin alueella kulttuuriympäristökohteita ovat Karihaaran tehdasyhdyskunta, Kemin ruutukaavaalue ja kirkon ympäristö sekä Lapin uitto- ja savottatukikohdat. Lisäksi Kemissä sijaitsee Perämeren kalasatamat ja kalastustukikohdat sekä Isohaaran voimalaitos ja Vallitunsaaren voimalaitosyhdyskunta. Keminmaassa lähimpänä meren rantaa olevia kulttuuriympäristökohteita ovat Kemijoen jokivarsiasutus ja kirkkomaisemat. Tornion merkittävä kulttuuriympäristökohde on Alatornion kirkko ympäristöineen, joka on osa Struven ketjua ja se on luokiteltu maailmaperintökohteeksi. Näiden lisäksi Kemin ja Tornion vanhan rajan rajapyykit sijaitsee Kemin ja Tornion rajan läheisyydessä merellä. Taulukko 2 on koottu yhteen kulttuuriperinnölle arvokkaiden kohteiden määrät Lapin rannikkoalueella tai sen läheisyydessä (mukana kohteet jotka sijoittuvat moottoritien ja rannan välille tai saariin). Taulukko 2. Lapin rannikkoalueen kulttuuriympäristökohteiden määrät (lähde: Ympäristöhallinnon tietojärjestelmät) Kultuuriympäristökohde Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) Määrä (kpl) 11 Lisätieto Valtion asetuksella suojellut kohteet 2 Ailinpietin kalastajakämppä, Tornion alakouluseminaari Muinaisjäännösrekisterikohteet 82 pistemäiset 56, aluemaiset 26 (osittain samoja) Suojellut kirkot 4 Kemin, Simon, Alatornion ja Tornion kirkot Rautatiesopimuskohteet 2 Tornion ja Simon rautatieasemat Lapin rannikkoalueella on kaikkiaan viisi Natura aluetta (Taulukko 3 ja Kuva 9). Luontodirektiivin mukaisia erityisten suojelutoimien SAC-alueita on yhteensä hehtaaria ja lintudirektiivin mukaisia erityisiä Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 12

13 suojelualueita, SPA -alueita on noin 8700 hehtaaria. Osa Natura alueista kuuluu molempiin suojelutyyppeihin. Natura alueista osa on merkitty vesienhoidon kannalta erityisiin alueisiin. Ne ovat merkittäviä alueita vesiluontotyyppien ja lajien suojelun kannalta. Vesienhoidon kannalta tärkeitä Natura alueita ovat Kemin ja Tornion merialueilla sijaitseva Perämeren kansallispuisto (FI ) ja Simon ja Kemin merialueella sijaitsevat Perämeren saaret (FI ). Lisäksi Torniossa VPD-Natura-alue on Pajukari-Uksei-Alkunkarinlahti (FI ), joka on jokisuiston arvokas lintukohde. Simojoki (FI ) ja Tornio-Muoniojoen vesistöalue (FI ) on molemmat luokiteltu vesienhoidon kannalta tärkeäksi Natura alueeksi. Ko. vesistöalueiden suualueet vain sijoittuvat rannikkoalueelle. Taulukko 3. Natura alueet Perämeren rannikkoalueella sijaitsevat Natura alueet (Lindqvist ja Posio 2005 ja ympäristöhallinnon tietojärjestelmät) Sijaintikunta Nimi ID Pinta-ala Suojeluluokka Kemi ja Tornio Perämeren kansallispuisto FI SAC Simo ja Kemi Perämeren saaret* FI SPA Tornio Pajukari-Uksei-Alkunkarinlahti FI SAC/ SPA Tornio Tornio-Muonionjoen vesistöalue* FI SAC Simo Simojoki* FI SAC/SPA *Sijaitsee vain pieneltä osin Lapin rannikkoalueella. Kuva 9. Vesienhoidon kannalta tärkeät Natura 2000 alueet (VPD-Natura-alue) ja kulttuuriympäristökohteet Perämeren pohjoisella rannikkoalueella. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 13

14 3 Kokemukset meritulvista 3.1 Toteutuneet tulvat Suomessa vahinkoja aiheuttaneet merivesitulvat ovat olleet harvinaisia. Merivedenkorkeuden vaihtelut syntyvät paikallisen sään muutoksista. Niihin vaikuttavat eniten tuuli ja ilmanpaineen vaihtelut. Lisäksi vedenkorkeuteen vaikuttavat Tanskan salmen läpi kulkeva virtaus ja jäätilanne. Tuulisin ajanjakso Perämerellä on myöhäissyksy lokakuusta joulukuuhun (Kronholm ym. 2005). Voimakkaat syys- ja talvimyrskyt voivat aiheuttaa poikkeuksellisia merivesitulvia. Jos alueella vallitsee veden pintaa nostava matalapaine, ulapalta tuleva voimakas tuuli kerää vettä lahdelle, jolloin veden seisovat aaltoliikkeet aiheuttavat vedenkorkeuden heilahduksen kohti lahden pohjukkaa, tällöin veden pinta voi nousta lahdella hyvin korkealle. (Ilmatieteenlaitos 2018b) Ilmatieteenlaitos seuraa Perämeren vedenkorkeuksia kolmella havaintoasemalla (taulukko 4). Havaintoasemat sijaitsevat Kemissä, Oulussa ja Raahessa. Vedenkorkeutta on seurattu vuodesta 1922 lähtien. Vedenkorkeudet ilmoitetaan teoreettisen keskiveden suhteen ja ne voidaan muuntaa N2000-korkeusjärjestelmään. Suurin havaittu vedenkorkeus on Kemissä mitattu vuonna 1982, jolloin se oli +201 cm. Pienin mitattu vedenkorkeus on ollut vuonna 1923, jolloin se oli -125 cm. Taulukko 4. Havaitut vedenkorkeuden suurimmat arvot Perämeren havaintoasemilla. Havaintoasema Havaintopäivä Suurin havainto [m]* Suurin havainto [N m] Kemi ,01 2,33 Oulu ,83 2,12 Raahe ,62 1,90 (*verrattuna teoreettiseen keskivedenkorkeuteen) Ilmatieteenlaitos on kerännyt systemaattisesti tietoa voimakkaista myrskyistä vuodesta 1990 alkaen. Kemin alueella on ollut tällä ajanjaksolla kaksi voimakasta myrskyä, joulukuussa vuonna 1991 ja tammikuussa vuonna Vuonna 1991 tuulen nopeus oli 26 m/s ja vuonna 2007 tuulen nopeus oli 25 m/s. Lisäksi alueella on kesäaikaan mitattu voimakkaita vahinkoja aiheuttaneita lyhytaikaisia ukkosmyrskyjä. Vahinkoja aiheuttaneita voimakkaita tuulia on ollut Kemin alueella ainakin elokuussa 1983 (19 m/s) ja kesäkuussa 1984 (15 m/s). (Ilmatieteenlaitos 2010b.) Lapin rannikkoalueella vuosisadan yksi rajuimmista myrskyistä on ollut vuoden 1982 syyskuinen Maurimyrsky. Myrsky kesti kaksi päivää. Myrsky saapui Perämereltä Oulun korkeudelta ja kulki leveänä rintamana koilliseen viistosti halki Pohjois-Suomen. Mauri-myrskyn keskituulennopeus metriä sekunnissa ja puuskissa metriä sekunnissa. (Haukkovaara 2010.) Voimakkaan tuulen takia merivesi pakkautui Perämeren pohjukkaan ja aiheutti äkillisen voimakkaan vedenpinnan nousun. Se iski voimakkaimmin Perämeren pohjukkaan, jolloin Kemissä vesi nousi yli kaksi metriä ja aiheutti erilaisia vahinkoja eri puolilla rannikkoa. Suurin virallinen mitattu vedenkorkeus oli Kemissä N2000+2,33 metriä (MW cm). Merenpinnan nousu ja myrskytuuli aiheuttivat paikallisia vahinkoja rannikolla sekä Tornion saaristossa menehtyi kaksi ihmistä. Puuskainen tuuli kaatoi laajoilta alueilta metsää, vesi nousi kellareihin ja puita kaatui talojen päälle. (Yle, 2009.) Myrsky rikkoi Kemin ja Tornion venesatamat sekä Ajoksen meriliikennesatama kärsi pahoja vaurioita. Tulvavesi uhkasi myös Kemin sairaalaa, kulttuurikeskusta ja kunnantaloa. Rantojen läheisyydessä liikenneväylät kärsivät vaurioita kun merivesi vaurioitti perustuksia. (Korpela 2008.) Yksityisille ihmisille aiheutuneiden vahinkojen kokonaissumma on hieman alle (vahingot, joista on esitetty korvauspyyntö). Tarkistettuja vahinkoarvioita on yhteensä Simossa noin , Kemissä noin ja Torniossa noin (Vesihallitus 1983.) Kemin kaupungille vahinkojen yhteismäärä oli reilu euroa. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 14

15 3.2 Arvio vastaavien tulvien vaikutuksista nykytilanteessa Mauri-myrskyn suuruisen merivesitulvan vaikutuksia nykytilanteessa on vaikea arvioida, sillä rannikon olosuhteet muuttuvat koko ajan mm. merivedenpinnan nousun ja maankohoamisen myötä. Meriveden pinta nousee vuosittain Perämeren pohjoisilla alueilla muutamia millimetrejä ja samaan aikaan maa kohoaa alueella hieman enemmän (Kemi 7,35 mm/vuosi) (ks.luku 2). Nykytilanteessa maanpinta Perämeren rannikolla on hieman korkeammalla kuin vuonna Kemin ja Simon alueella kaavoituksessa on määrätty Perämeren rannikolle alimmaksi rakentamiskorkeudeksi N₆₀+2,20 metriä (N2000+2,61m), jolloin uusia rakennuksia ei sijoiteta sen tason alle. Torniossa alin rakentamiskorkeus on N60+2,30 m (N2000+2,71 m) (ks. luku 2.2). Mauri-myrskyn aikana veden korkeus oli korkeimmillaan N2000+2,33 m, joka 28 cm alempana kuin määrätty alin rakentamiskorkeus Kemissä. Uutta rakennuskantaa ei pitäisi olla tulva-alueella. Lisäksi Ajoksen satama-alueella Mauri-myrskyssä vaurioituneet rakenteet, kuten aallonmurtajat on tehty vahvemmiksi ja korkeammiksi korjauksen yhteydessä, jolloin ne kestävät uusia myrskyjä ja veden kohoamista paremmin. Mauri-myrskyn aikaisen meritulvan vaikutukset nykytilanteessa ovat saman suuruiset tai hieman pienemmät nykytilanteessa. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 15

16 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus Itämeren alueella on tutkittu ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia jo pitkään. Itämeren tutkijoiden tekemän ilmastonmuutoksen arviointiraportin, BALTEX Assesment of Climate Change (BACC), mukaan Itämeren alueella ilman lämpötila on kohonnut 0,07 C vuosikymmenessä. Myös ilman minimi ja maksimilämpötilat ovat kohonneet. Lisäksi talvikauden sadanta on lisääntynyt. BACC-raportin mukaan ilmasto lämpenee Itämeren alueella 3-5 C seuraavan sadan vuoden aikana ja lämpenemisen arvioidaan olevan suurinta talviaikana muun muassa Perämeren alueella. Meriveden pintalämpötilan arvioidaan kohoavan 2-4 C vuosisadan loppuun mennessä. Sadannan arvioidaan lisääntyvän hieman talviaikana. Ilmaston lämpenemisen johdosta valtamerten pinnan arvioidaan nousevan, jolloin myös Perämeren alueella vedenpinnan arvioidaan kohoavan muutaman millin vuodessa. Maan kohoaminen kuitenkin kompensoi tätä. (Itämeriportaali 2010a.) Maankohoamisen keskus on Perämerellä ja tämän vuoksi kohoaminen ja rannan siirtyminen on nopeinta Tornion ja Vaasan välisellä alueella. Alueella kohoamisnopeus on noin 90 cm vuosisadassa. Maa kohoaa nopeammin kuin vedenpinnan arvioidaan nousevan. (Hakala 2010.) Ilmaston lämpeneminen ja sademäärien kasvu vaikuttavat erityisesti talvikauden olosuhteisiin. Talvien leudontuminen vaikuttaa jääpeitteen laajuuteen ja jään paksuuteen. Merijääkenttien väheneminen näkyy rannikolla säiden vaihtelevuutena. Sademäärien lisääntyminen lisää myös jokivesien valuntaa mereen, jolloin meren suolapitoisuus pienenee ja jokivesien mukana mereen huuhtoutuu enemmän ravinteita. Meren lämpötilan nousu ja suolapitoisuuden lasku vaikuttaa koko meren vesiekosysteemin ja ravintoverkon toimintaan. (Itämeriportaali 2010a.) Ilmaston lämpeneminen voi myös lisätä myrskyjä ja tuulisuutta, jolloin merenkäynti voimistuu. Matalapaineen reittien mahdollista muuttumisesta tarvitaan lisää tutkimustietoa. (Ilmatieteenlaitos 2010a.) Muutokset tuulioloissa ja myrskyissä sekä talvisin vähentyvä jääpeite voivat myös vaikuttaa vedenkorkeuden lyhytaikaisiin vaihteluihin. Itämeren vedenkorkeusmaksimit sekä myös lyhytaikaiset vaihtelut ovat kasvaneet viime vuosisadan aikana, ja ilmiön taustalla näyttäisivät ainakin osittain olevan muutokset tuulioloissa. Joidenkin ilmastomalleilla tehtyjen tutkimusten mukaan maksimit voivat kasvaa tulevaisuudessakin. Tärkeä tekijä meritulvien taustalla on Itämeren kokonaisvesimäärä. Jos vettä on vähän, kovakaan myrsky ei riitä nostamaan vettä ennätyskorkealle. Itämeren kokonaisvesimäärän vaihtelun määrää pääasiassa veden virtaus sisään ja ulos Tanskan salmien kautta. Virtaukseen vaikuttavat muun muassa tuuli- ja ilmanpaineolot. 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Tulvariskien kehittyminen riippuu riskikohteiden määrän ja hydrologisten olosuhteiden muuttumisesta. Lapin rannikolla kuntien väestön määrän on arvioitu pysyvän melko saman suuruisena kuin nykyisin tai hieman vähentyvän (Taulukko 1). Nykypäivänä tietojen lisääntymisen myötä alueiden kaavoittamisessa sekä rakentamisessa otetaan yhä paremmin huomioon tulvariskit, jolloin tulvariskikohteiden määrä ei ole kasvamassa ihmistoiminnan seurauksena. Lapin rannikolla tulvariskeihin voi vaikuttaa myös uusi suunnitteilla oleva ydinvoimala. Fennovoima Oy on saanut eduskunnalta luvan ydinvoimalan rakentamiseksi ja uuden ydinvoimalan sijoituspaikkakunnaksi on valikoitunut Pyhäjoki. Yhtenä ydinvoimalan sijoituspaikan vaihtoehtona on ollut Simon Karsikkoniemi. Tulvariskit otetaan huomioon jo ydinvoimalan rakentamista suunniteltaessa, jolloin voimalaa ei sijoiteta tulvavaara-alueelle. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 16

17 5 Tulvariskien tunnistamisen menetelmä ja arviointitekijät 5.1 Vahingollisten seurausten arviointi Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. Tarkasteluissa ei ole arvioitu yksittäisten kohteiden tarkempaa tulvahaavoittuvuutta, vaan arvioissa on tarkasteltu kohteiden sijoittumista laskennalliselle tulva-alueelle. Tarkastelu perustuu saatavilla olevaan tietoon. Tulvariskien tunnistamisessa (luku 6) tulvien aiheuttamia vahingollisia seurauksia on arvioitu seuraavassa kuvassa esitettyjen tekijöiden mukaisesti. Kuva 10. Tulvariskien alustavassa arvioinnissa arvioidut tekijät Jos tarkasteltavalla alueella on esiintynyt tulva, josta on aiheutunut lain 8 :n tarkoittamia, yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia, voidaan tällainen alue nimetä merkittäväksi tulvariskialueeksi. Tällaisella alueella ei välttämättä tarvita harvinaisen tulvan tarkastelua. 5.2 Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot Tulvariski muodostuu vahingollisten seurausten lisäksi myös tulvan todennäköisyydestä. Tulvariskien alustavassa arvioinnissa mahdollisten tulevien tulvien aiheuttaman tulvariskin tarkastelu perustuu ensisijaisesti harvinaisen, vuotuiselta todennäköisyydeltään noin 0,1 % eli keskimäärin noin kerran tuhannessa vuodessa toistuvan tulvan vahingollisiin seurauksiin. Merkittävyyden arvioinnissa käytetään erittäin harvinaista tulvaa, koska näin on pyritty ottamaan huomioon erilaiset virhelähteet, kuten tulva-alueen määrittämiseen ja korkeusaineistoihin liittyvät epätarkkuudet sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvä epävarmuus. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 17

18 Ensimmäisessä tulvariskien alustavassa arvioinnissa vuonna 2011 käytettiin työkaluna alavien, mahdollisesti tulville alttiiden alueiden määrittämisessä Suomen ympäristökeskuksessa laadittua koko Suomen rannikkoalueen kattavaa paikkatietoanalyysiä (Turina-paikkatietoanalyysi). Analyysin vedenkorkeudet perustuivat entisen Merentutkimuslaitoksen määrittämiin alimpiin suositeltaviin rakennuskorkeuksiin (sis. minimiaaltoiluvara), joihin oli lisätty tässä 20 cm. Analyysin suurimpana ongelmana oli maaston korkeusaineiston heikko tarkkuus, joka on pääasiassa 2,5 metriä (25 m ruutuja) ja joiltakin osin 1 metriä (10 m ruutuja). Maastomallin epätarkkuudesta johtuen tulva-alueen laajuus oli yleispiirteinen. Arvioinnin tulvamallin merivedenkorkeutena käytettiin alinta rakentamiskorkeutta, johon oli lisätty 20 cm, eli korkeutta N60+2,39 metriä (N2000+2,80 metriä). Korkeuden arvioitiin vastaavan suunnilleen kerran 1000 vuodessa toistuvaa tulvaa. Uudessa tulvariskien alustavassa arvioinnissa ei ole käytetty ensimmäisen kauden turina-paikkatietoanalyysiä, vaan on hyödynnetty alueelle laadittua meritulvakarttaa. Ensimmäisen kierroksen alustavan arvioinnin jälkeen on saatu uusi tarkempi korkeusmalli rannikkoalueelta ja Suomen ympäristökeskus on laatinut koko Suomen rannikkoalueen kattavan merivesitulvakartan. Tulvakartan vedenkorkeustiedot perustuvat ilmatieteenlaitoksen havaintoasemien tietoihin. Vedenkorkeudet on interpoloitu mareografien väleille, joten vedenkorkeudet ovat suuntaa antavia mareografien ulkopuolella. Tulvariskien alustava arviointi on pystytty laatimaan hieman tarkemmalla tasolla kuin ensimmäisellä kaudella. Rannikkoalueen tulvariskien alustava arvioinnin perustana on käytetty sekä kerran 1000 vuodessa toistuvaa (1/1000a) tulvaa (Kuva 11). Kerran 1000 vuodessa toistuvan tulvan arvioidaan kuvaavan suurinta mahdollista tulvaa ja sen arvioidaan kattavan myös poikkeuksellisen suuret vedenkorkeudet. Vedenkorkeus Kemin havaintoasemalla on N2000+3,08 metriä. Asukkaiden ja rakennusten määriä on lisäksi tarkasteltu kerran 250 vuodessa toistuvalla tulvalla (korkeus N m). Kuva 11. Yleispiirteinen meritulvakartta Lapin rannikkoalueella, tulvan toistuvuus 1/1000a. (Mallinnetun tulvan vedenkorkeus on N ,08 metriä. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 18

19 6 Rannikkoalueen tulvariskien tunnistaminen 6.1 Tulvariskit terveydelle ja turvallisuudelle Tulvariskejä tarkasteltaessa yhtenä tärkeimpänä tekijänä tulvariskialueen nimeämisen tarkastelussa pidetään tulvan aiheuttamia vaikutuksia ihmisten terveyttä ja turvallisuudelle. Tulvasta voi aiheutua vaaraa asukkaille sekä terveydellisiä että taloudellisia haittoja. Tässä on koottu yhteen kuinka paljon asukkaita ja asuinrakennuksia sijaitsee mahdollisella meritulvan aiheuttamalla tulvavaara-alueella. On lisäksi koottu kaikkien kastuvien rakennusten määrät yhteensä, mutta niillä ei ole niin suurta painoarvoa tulvariskikohteen nimeämiseen kuin asuinrakennuksilla. Rannikolla on lisäksi merkittävä määrä vapaa-ajan asuinrakennuksia tulvavaara-alueella. Taulukkoon 5 on koottu Lapin rannikkoalueen kuntien meritulvavaara-alueella (tulvat 1/250a ja 1/1000a) olevien asukkaiden ja rakennusten määrät. Kemin kaupungin keskusta sijoittuu meren rantaan joten Lapin rannikkoalueen kunnista luonnollisesti Kemissä on eniten asukkaita ja rakennuksia tulvavaara-alueella. Simossa ja Torniossa on myös jonkin verran asukkaita ja rakennuksia tulva-alueella. Näiden lisäksi kaikissa kunnissa on runsaasti vapaa-ajan asuinrakennuksia tulvavaara-alueella. Asukkaiden ja rakennusten määrät olivat suurin piirtein samaa luokkaa ensimmäisessä tulvariskien alustavassa arvioinnissa. Erityisiä riskikohteita ihmisen terveydelle ja turvallisuudelle ovat tulvan uhatessa mm. sairaalat, terveyskeskukset ja vanhainkodit, koska niissä asuvien ihmisten liikkuminen voi olla rajoittunutta. Näitä kohteita pidetään vaikeasti evakuoitavina kohteita. Muita vaikeasti evakuoitavia riskikohteita ovat mm. päiväkodit ja koulut. Lapin rannikkoalueella vaikeasti evakuoitavia kohteita ei rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen mukaan ole muilla alueilla kuin Kemissä. Kemissä on tulvavaarassa osa Länsi-Pohjan keskussairaalan rakennuksista Sauvosaaressa Merikadun varrella sekä kehitysvammaisten asuntola (sisältää 8 asuntoa) Koivuharjussa Ellalankadulla. Molemmat kohteet voivat kastua jo kerran 250a vuodessa toistuvuuden suuruisella tulvalla. Ensimmäisessä tulvariskien alustavassa arvioinnissa oli tunnistettu yksi vaikeasti evakuoitava kohde Kemistä. Taulukko 5. Rannikkoalueen meritulvan tulvavaara-alueella (1/1000a) olevien asukkaiden ja rakennusten määrät. Suluissa asukkaiden ja rakennusten määrät kerran 250a vuodessa toistuvalla meritulvalla. (Tiedot: RHR 2016) Kunta Asukkaiden määrä Asuinrakennusten määrä Vapaa-ajan asuinrakennukset Rakennusten kokonaismäärä Tornion rannikko 90 (50) 60 (30) 300 (250) 690 (540) ei kohteita Keminmaan rannikko-osa <10 <10 <10 20 (10) ei kohteita Kemin rannikko 910 (210) 150 (50) 190 (150) 850 (500) Simon rannikko 60 (50) 30 (20) 270 (220) 540 (440) ei kohteita Vaikeasti evakuoitavat kohteet 2 kohdetta (sairaala ja kehitysvammaisten asuntola) 6.2 Tulvariskit välttämättömyyspalveluille Välttämättömyyspalveluilla tarkoitetaan yhteiskunnan infrastruktuuria ja sen ylläpitoa. Tässä luvussa tarkastellaan tulvariskejä lämmön- ja sähkönjakelulle, liikenneyhteyksille, vesihuollolle sekä tietoliikenneyhteyksille. Taulukko 6 on koottu yhteen Lapin rannikkoalueen kuntien tulvavaarassa olevien välttämättömyyspalveluiden kohteet. Alaluvuissa kohteista on kerrottu tarkemmin. Ensimmäisessä tulvariskien alustavassa arvioinnissa oli tunnistettu välttämättömyyspalveluiden kohteista lähes samat kohteet kuin tässä uudessa arvioinnissa lukuun ottamatta Kemin vedenottamoita sekä Tornion jätevedenpumppaamoita, joiden sijaintitieto on saatu käyttöön arvioinnin jälkeen. Lisäksi ensimmäisestä alustavasta arvioinnista tulvauhanalaisten teiden ja rautateiden määrät ovat tarkentuneet mm. tarkemman maaston korkeusmallin ja tulvakartan myötä. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 19

20 Taulukko 6. Lapin rannikkoalueen tulvavaarassa olevien välttämättömyyspalveluiden kohteiden määriä (tiedot: RHR 2016, Digiroad 2016, ympäristöhallinnon paikkatietoaineistot) Vahinkoryhmä Maastotietokannan muuntajat Tornion rannikko Keminmaa Kemin rannikko Simon rannikko Lisätietoa Kemissä lisäksi 30 suurjännitelinjan pylvästä, Torniossa lisäksi 76 suurjännitelinjan pylvästä RHR Yhdyskuntatekniikan rakennukset Tornio: Sähköasema Preekintiellä RHR Voimalaitos rakennukset Vedenottamot Torniossa lisäksi 2 lähdettä, Kemissä ei (kaivot) merkittäviä kaivoja Kemin Peurasaaren jätevedenpuhdistamo Jätevedenpuhdistamot Simon Maksniemen jätevedenpuhdistamo Keminmaan jätevedenpuhdistamo Valmarinniemi Jätevedenpumppaamot Katkeavien teiden pituus Kemi: 5 km moottoritietä vaarassa, tieyhteys Ajokseen ja Veitsiluotoon katkeaa ~ (m) Tulvauhanalaisen rautatien pituus (m) maan Rautatiet teollisuusalueille ja Ajoksen sata- ~600 0 ~ Paloasemat Röyttän paloasema voi jäädä tulvan saartamaksi Väestönsuojat RHR Tietoliikenteen rakennukset Yhdyskuntatekniikan rakennukset sisältävät RHR rakennusluokituksen mukaan (1994) kaasu-, vesi- ja jätehuollon rakennuksia, sisältää myös asuinrakennusten lämpökeskukset. 2 Kaikilta alueilta ei ollut tiedossa jätevedenpumppaamoiden sijaintitietoa Lämmön- ja sähkön jakelu Tulvat Suomessa aiheuttavat harvoin vahingollisia seurauksia voimalaitoksille tai sähköverkon rakenteisiin. Suurjännitelinjan kantaverkko kestää rajujakin tulvia, mutta jakeluverkon sähköpylväät voivat olla tulvahaavoittuvia. Muuntoasemien vioittuminen tulvassa voi aiheuttaa sähkökatkoksen laajoillakin alueilla. Yksittäinen vika Suomen sähkönjakelun kantaverkossa ei aiheuta vielä pitkiä sähkökatkoksia, mutta useamman merkittävän voimalaitoksen samanaikainen putoaminen kantaverkosta voi aiheuttaa laajan ja pitkäaikaisen sähkökatkoksen paikallisesti. Sähkönjakelukaappien kastuminen voi aiheuttaa alueellisia sähkön jakelun häiriöitä. Toisaalta sähkönjakeluverkostot on usein vahvasti silmukoituja, jolloin yhden jakokaapin kastuessa, voidaan sähköä toimittaa muiden jakokaappien kautta. Taulukko 6 on koottu sähkön- ja lämmönjakeluun liittyvien tulvavaarassa olevien kohteiden määrät Lapin rannikkoalueen meritulvalla (toistuvuus 1/1000a). Maastotietokannan muuntajia oli kaikissa rannikkoalueen kunnissa lukuun ottamatta Keminmaata. Rakennus- ja huoneistorekisterin voimalaitosrakennuksia oli Kemissä yhteensä yhdeksän ja yhdyskuntatekniikan rakennuksia oli yhteensä kuusi. Merivesitulvan tulvavaara-alueella on Kemissä kaksi lämpökeskusta (Karjalahti ja Eteläntie) sekä Länsi-Pohjan keskussairaalan öljylämpökeskus. Lisäksi meritulvavaara-alueella sijaitsee yhdyskuntatekniikan rakennus (Tornion Voima Oy:n energialaitos) Röyttän alueella. Simossa ja Keminmaalla ei ollut sähkön- ja lämmön jakeluun liittyviä kohteita tulvavaaraalueella Vesihuolto Tarkasteltaessa tulvariskejä vesihuollolle on selvitetty tulvavaara-alueilla sijaitsevia vedenottamoita, jätevedenpuhdistamoita ja jätevedenpumppaamoita. Rannikkoalueella sijaitsee muutamia tärkeitä pohjavesialueita rannikon läheisyydessä (ks. luku 2.1). Ajoksen pohjavesialueelle nousee osittain vesi mutta pohjavesialueen kaivot ovat kuivalla maalla. Lisäksi Ajoksen vieressä on yksi kaivo jonka sijainti on merkitty merelle. Osittain Vähä Kuivanuoron ja Kuivanuoron pohjavesialueille nousee myös tulvavesi ja Vähä Kuivanuoron pohjavesialueen kaivo on tulvavaarassa. Vähä Kuivanuoron ja Kuivanuoron pohjavesialueita ei ole kuitenkaan merkitty vedenhankinnalle tärkeiksi pohjavesialueiksi. Simossa ja Keminmaassa ei sijaitse yhtään vedenottamoa tulvavaara-alueilla. Torniossa ei sijaitse yhtään pohjavesialuetta tulvavaara-alueilla, mutta Koivuluodossa on yksi kaivo sekä kaksi lähdettä Kaakamon alueella rannikolla. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 20

21 Lapin rannikkoalueella meritulvan tulvavaara-alueella (toistuvuus 1/1000a) on kaikkiaan kolme jätevedenpuhdistamoa, Keminmaan Valmarinniemessä, Kemin Peurasaaressa sekä Simon Maksniemessä. Jätevedenpuhdistamoiden kastuminen keskeyttää jätevesihuollon tulvan ajaksi ja puhdistamattomia jätevesiä pääsee mereen. Kemissä ranta-alueella koko viemäriverkoston toiminta on vaarassa keskeytyä tulvan aikana. Rannikkoalueen kuntien osalta ei ole tiedossa jätevedenpumppaamojen sijaintia lukuun ottamatta Torniota, jossa on yhteensä kuusi jätevedenpumppaamoa meritulvan peittämällä alueella (tulvan toistuvuus 1/1000a). Jätevedenpumppaamoiden kastumisen seurauksena jätevesihuolto voi keskeytyä Torniossa Ruonajärventien ja Näätsaarentien alueella sekä Röyttän ja Kouvuluodon alueilla tulvan ajaksi ja jätevesiä voi päästä luontoon Liikenneyhteydet Teiden liikennöitävyys tulva-aikana voi keskeytyä, jos tielle nousee vettä. Lisäksi tierakenne voi vaurioitua vedenpaineen vaikutuksesta vaikka vesi ei vielä nousisi tien yli. Tierakenteissa ei ole veden kulkeutumista estävää kerrosta, joten tiepenger läpäisee helposti vettä sulana ollessaan. Jos tiepenkereen toisella puolella on vettä selvästi enemmän vettä kuin toisella puolella, kohdistuu tierakenteeseen voimakas vedenpaine. Tällöin on riski, että vesi löytää tiensä rakenteen läpi ja tie voi vaurioitua ja sortua. (Leskinen 2013.) Tiestöä on tarkasteltu Digiroad-aineiston avulla. Taajamien merkittävimpien kastuvien teiden määrät on esitetty Taulukko 6. Teiden määrät ovat suuntaa antavia. Meritulva voi aiheuttaa teiden katkeamisia Kemissä ja Torniossa. Kemissä moottoritietä on tulvavaarassa kaikkiaan 5 kilometrin matkalta, mikä vaikuttaa merkittävästi liikenteeseen alueella. Lisäksi alueella on muutamia pienempiä teitä tulvavaarassa ja tieyhteyden Ajokseen ja Veitsiluotoon voivat katketa. Rautatieyhteydet Ajoksen ja Veitsiluodon teollisuusalueille voivat myös katketa tulvan vuoksi. Torniossa tulva aiheuttaa ongelmia lähinnä Puuluodossa, jossa tie- ja rautatieyhteyksiä voi katketa Röyttän teollisuusalueelle. Tulvariskien alustavan arvioinnin ensimmäisellä kierroksella oli tunnistettu samat Kemin ja Tornion tie- ja rautatieyhteyksien katkeamiset kuin II kierroksen arvioinnissa Muut välttämättömyyspalvelut Lapin rannikkoalueella ei sijaitse meritulvavaara-alueella yhtään tietoliikenteen rakennusta. Meritulvavaaraalueella ei sijaitse myöskään yhtään paloasemaa eikä väestönsuojaa. Torniossa Röyttän paloasema voi jäädä tulvaveden saartamaksi, jolloin paloaseman toiminta voi estyä. 6.3 Tulvariskit kulttuuriperinnölle Tässä arvioinnissa merkittäviä tulvahaavoittuvia kulttuuriperintökohteita ovat sellaiset kohteet, jotka voisivat kärsiä kastuessaan korjaamatonta vahinkoa. Kulttuuriperintökohteiksi käsitetään myös arvokkaat arkisto- ja kokoelmatilat sekä kirjastot. Muinaisjäännöksille tulvaveden arvioidaan aiheuttavan vain harvoin vaurioita. Taulukko 7 on koottu meritulvavaarassa (toistuvuus 1/1000a) olevien kulttuuriperintökohteiden määrät Lapin rannikkoalueen kunnissa. Torniossa eikä Keminmaalla ei ole kulttuuriympäristökohteita tulvavaarassa. Simossa RKY-kohteista voivat osittain kastua Simonkylän ja Simoniemen kyläasutuksen rantakohteet. Kemissä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristö (RKY) -kohteista veden alle uhkaa jäädä Perämeren kalasatamat ja kalastustukikohdat Kemin rannikkoalueen saaristossa. Kemissä meritulva voi kastella myös Pajusaaren ja Karihaaran alueella sijaitsevien Karihaaran tehdasyhdyskunnan rakennuksia sekä Kemin ruutukaava-alueen ja kirkon ympäristön ranta-alueen rakennuksia. Museoista on tulvavaarassa Kemin kulttuurikeskus Marina Takalon kadulla. Kulttuurikeskuksessa sijaitsevat Kemin kaupunginkirjasto, kaupunginteatteri, taidemuseo, historiallinen museo, Kivalo-opisto sekä Meri-Lapin musiikkiopisto. Rakennuksessa sijaitseva taidemuseo on Pohjois-Suomen vanhin. Taidemuseon kokoelmassa on noin 2500 teosta: mm. maalauksia, piirustuksia, veistoksia ja grafiikkaa 1800-luvun alusta aina nykypäivään saakka. Kemin historiallisessa museossa on esillä laajasti Kemin kaupungin ja lähialueiden aineellista ja henkistä perintöä. Merivesitulvan tulvariskien alustava arviointi Perämeren pohjoisella rannikkoalueella, II suunnittelukausi 21