Sää- ja ilmastoriskien arviointi ja toimintamallit (SIETO) KATSAUS KANSALLISTEN RISKIARVIOINTIEN JÄRJESTÄMISEEN

Transkriptio

1 Sää- ja ilmastoriskien arviointi ja toimintamallit (SIETO) KATSAUS KANSALLISTEN RISKIARVIOINTIEN JÄRJESTÄMISEEN Sirkku Juhola Ekosysteemit ja ympäristö-tutkimusohjelma Helsingin Yliopisto TIIVISTELMÄ Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 (MMM 2014) päämääränä on, että suomalaisella yhteiskunnalla on kyky hallita ilmastonmuutokseen liittyvät riskit ja sopeutua ilmastossa tapahtuviin muutoksiin. Tässä raportissa käydään läpi kansallisen riskiarvioinnin järjestämistä kolmessa Euroopan maassa, Isossa Britanniassa, Ruotsissa ja Sveitsissä. Näiden maiden arviointeja tarkastellaan niitä kahden teeman kautta. Ensimmäiseksi riskiarvioinnin järjestämisessä on siihen liittyvät institutionaaliset velvoitteet hyvä tarkentaa, sekä toiseksi vertailla, että miten työhön liittyviä resursseja käytetään. Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ JOHDANTO SELVITYKSEN TUTKIMUSKYSYMYKSET Riskiarvioinnin institutionaaliset perusteet Riskiarvioinnin resurssiarvio AINEISTO JA MENETELMÄT Valitut maat Aineisto TULOKSET Institutionaaliset seikat Resurssien käyttö LOPUKSI LÄHDEVIITTEET... 8 LIITE 1. TARKEMPI MAAKOHTAINEN ANALYYSI

2 1. JOHDANTO Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 (MMM 2014) päämääränä on, että suomalaisella yhteiskunnalla on kyky hallita ilmastonmuutokseen liittyvät riskit ja sopeutua ilmastossa tapahtuviin muutoksiin. Tavoitteiden saavuttamiseksi kansallisessa sopeutumissuunnitelmassa on tunnistettu keskeisimmät sopeutumista tukevat, lähivuosina toteutettavat toimenpiteet, joista eräs on ilmastoriskien arvioinnin ja hallinnan kehittäminen mm. täydentämällä jo olemassa olevia riskinarvioinnin ja -hallinnan menettelyjä. Kansainvälisen ilmastosopimuksen mukaan kaikkia valtioita kannustetaan raportoimaan haavoittuvuusarviointiin liittyvistä toimista, ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja sopeutumistoimista (FCCC/CP/1999/7). Tämän kansainvälisen velvoitteen lisäksi Suomen ilmastolaki velvoittavaa ilmastoriski ja haavoittuvuusarvioinnin tekemiseen tulevina vuosina. Eduskunnan säätämän Suomen ilmastolain 8 mukaan valtioneuvosto hyväksyy ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumissuunnitelman vähintään kerran kymmenessä vuodessa. Tämä sopeutumissuunnitelma sisältää riski- ja haavoittuvuustarkastelun, sekä tarpeen mukaan hallinnonaloittaisia sopeutumista koskevia toimintaohjelmia. Ilmastolaissa ei tarkemmin määritellä, että mitä riski- ja haavoittuvuustarkastelulla tarkoitetaan ja kenen vastuulla sen järjestäminen on. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) viimeisin viides arviointiraportti ei tuo kattavasti esille kansallisia riski- tai haavoittuvuusarviointeja, vaan käsittelee niitä muutaman kansallisen, alueellisen ja paikallisen arviointiesimerkin avulla. Kansainvälisesti erilaiset riskikartoitusmenetelmät ovat nousemassa tärkeään asemaan, kun tarkastellaan kansallista sopeutumispolitiikkaa (Oppenheimer et al. 2014, Hewitson et al. 2014). Kansallisesti kattavaa ilmastoriski tai haavoittuvuusarviointia ei ole vielä Suomessa tehty, vaikkakin aluetason (Juhola et al. 2012), ja sektorikohtaisia arviointeja on (Wang et al. 2014, Buotte et al. 2016, Pizarro et al. 2017). Tämän selvityksen tarkoituksena on luoda tietopohjaa Suomessa järjestettävälle arvioinnille ja tuoda esille käytäntöjä muista ilmastotyössä pitkälle edenneistä maista. Tämän vuoksi tarkastellaan miten riskiarviointi on järjestetty ja toteutettu maissa, joissa on kokemusta riskinarvioinnin käytöstä riskienhallinnassa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Selvitykseen on valittu kolme maata eri kriteerein. Tässä kartoituksessa tuodaan esille, miten riskinarviointi on järjestetty, mitä resursseja on ja miten niitä käytetään, sekä miten itse arvioinnin tuloksia käytetään hyväksi. Erityisesti tarkastellaan eri toimijoiden roolia ja koordinointia, peilaten sitä riskikartoituksen tarkoituksiin, sekä laajuuteen eri maissa. Selvityksen yhteenvetona tarjotaan näkökulmia, että mitä kansainvälisestä tarkastelusta voidaan soveltaa Suomen kontekstiin. 2. SELVITYKSEN TUTKIMUSKYSYMYKSET Ilmastoriski ja haavoittuvuusarviointeihin keskittyviä kansainvälisiä artikkeleita, jotka tuovat yhteen niihin liittyvää tietoa tai arvioivat niitä, ei juurikaan ole julkaistu. Osaltaan tämän voi johtua aiheen uutuudesta, toisaalta siihen saattaa vaikuttaa myös se, että menetelmällisesti arviointimenetelmien kehittämiseen on panostettu etenkin paikallisella ja alueellisella tasolla, joista 2

3 lähdekirjallisuutta löytyy runsaammin (Malone ja Engle 2011, Tapia et al. 2017, Mainali ja Pricope 2017). Tässä selvityksessä kansallisella ilmastoriski ja haavoittuvuustarkastelulla tarkoitetaan viranomaisvetoista prosessia, jossa tuotetaan arvio mahdollisista ilmastoriskeistä, kvantitatiivisillä ja/tai kvalitatiivisillä indikaattoreilla, joita kerätään kansallisella tasolla ja joiden avulla voidaan arvioida kansallisia ilmastoriskejä ja haavoittuvuuksia, ja niiden muuttumista ajassa, sekä sopeutumistoimien toteutumista. Tarkemmin tätä selvitystä ohjaa kaksi aihealuetta, riskiarvioinnin institutionaaliset perusteet ja riskiarvioinnin resurssiarvio, jotka ovat jaettu useisiin tarkentaviin alakysymyksiin, joiden avulla arvioidaan eri maiden käytäntöjä. 2.1 Riskiarvioinnin institutionaaliset perusteet Tässä aiheessa keskitytään tarkemmin vastuutuksiin liittyviin kysymyksiin, raportointivaatimuksiin ja aikatauluihin, sekä arvioinnin tulosten käyttöön ja viestintään. Näiden kysymysten tarkoituksena on selkeyttää arviointiin liittyviä laillisia perusteita, sekä vastuutahoja. Kiinnostuksen kohteena on myös tiedonkäyttö, sillä se on hyvin pitkälle riippuvainen siitä, että miksi arviointia tehdään. Kokoavana kysymyksenä on A. Miten riskiarviointi on järjestetty? Tarkemmin analyysiä ohjaavat kysymykset ovat: Taulukko 1: Institutionaaliset kysymykset Ohjaavat kysymykset A1. Mikä on riskiarvioinnin lailliset tai institutionaaliset vaatimukset? A2. Mitkä raportointivaatimukset ovat osana riskiarviointia? A3. Mihin riskiarvioinnin tuloksia käytetään Perustelu Vastuutahot, vaatimukset Raportointitahot (UNFCC etc.), aikataulu Käyttötarkoitus, sisältö, viestintä 2.2 Riskiarvioinnin resurssiarvio Toinen aihealue keskittyy tarkastelemaan riskiarviointiin käytettävissä olevia resursseja ottaen huomioon muun muassa henkilöstöön ja tietoon liittyviä näkökulmia. Aihepiiriin liittyvää kansainvälistä tutkimusta on viime aikoina tehty aika paljon (Smit ja Wandel 2006, Hill ja Engle 2013). Resurssit ovat luonnollisesti tärkeitä, sillä oletuksena on, että arviointi tullaan järjestämään tietyillä aikaväleillä, sekä sitä varteen tullaan tarvitsemaan seurantatietoa. Kokoavana kysymyksenä on B. Mitä resursseja arvioinnin järjestämiseen on? Tarkemmin analyysiä ohjaavat kysymykset ovat: Taulukko 2: Resurssikysymykset Ohjaavat kysymykset B1. Mitä henkilöstöresursseja arviointiin on käytössä? Perustelu Henkilöstö, tietotaito 3

4 B2. Miten riskiarviointi on järjestetty? Mistä kerätään? Valmista? Uutta? B3. Miten tiedonkeruu ja seuranta on järjestetty? Kuka on vastuussa? Kuinka usein arviointi järjestetään? 3. AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Valitut maat Tähän katsaukseen on valittu tarkasteluun kolme Euroopan Unionin jäsenmaata, Iso Britannia, Ruotsi, sekä Sveitsi. Valinta on ollut harkinnanvarainen ja sitä perustellaan nimenomaan valittujen maiden ominaisuuksilla, jotka tuovat erilaista tietoa riskiarviointien järjestämiseen. Ison Britannian valinnan perusteena on ollut riskiarviointien tekeminen ja edelläkävijyys ilmastonmuutoksen sopeutumiseen liittyen. Ensimmäinen riskiarviointi tehtiin Isossa Britanniassa jo vuonna 2012 ja toinen arviointikierros on juuri saatu päätökseen ja uusi raportti on julkaistu Tämän lisäksi maan parlamentti hyväksyi vuonna 2008 ilmastolain, joka myös säätää riskiarviointiin liittyvistä asioista, jonka tarkastelu on mielekästä ottaen huomioon Suomen oman ilmastolain. Ruotsin valintaa tarkasteluun puoltaa sen kattava kansallinen haavoittuvuusarvio, joka tehtiin jo vuonna Tämän jälkeen sitä ei ole kattavasti toistettu, mutta sitä pohjusti perusteellinen ja osallistava prosessi. Ruotsissa ei ole tällä hetkellä kattavaa kansallista sopeutumissuunnitelmaa, vaan sopeutuminen on linjattu tapahtuvan enemmän alueellisen lähestymistavan kautta. Ruotsissa on lähtökohtaisesti hyvin samankaltainen hallinto, minkä avulla voidaan saada näkemyksiä kansallisen arvion valmistelusta ja toimeenpanosta. Sveitsi on valittu tarkasteltavaksi maaksi, koska siellä on julkaistu vuonna 2014 kattava ilmastoriskien tarkastelu. Siinä otetaan huomioon kattavasti maata koskettavat uhkat ja niitä on tarkasteltu monipuolisesti. Sveitsi on myös liittovaltio maa, joka on kiinnostavaa aluehallinnon näkökulmasta. 3.2 Aineisto Aineistoksi on valittu kunkin maan ilmasto- ja sopeutumispolitiikkaan liittyvät keskeiset politiikkadokumentit, katso taulukko 3. Aineiston on analysointi teemojen kautta, jotka muodostuvat tarkemmista ohjaavista kysymyksistä. Tämän lisäksi lähteinä on käytetty tieteellistä kirjallisuutta, sikäli kun sen on ollut relevanttia ja analyysiä tukevaa. 4

5 Taulukko 3. Analysoidut dokumentit. Maa Dokumentti Iso Britannia ASC UK Climate Change Risk Assessment 2017 Synthesis Report: Priorities for the next five years. Adaptation Sub-Committee of the Climate Change Commission, London. Ruotsi Sveitsi DEFRA UK Climate Change Risk Assessment: Government Report. Department for Environment, Food & Rural Affairs. London: The Stationery Office. Lotta Andersson, Anna Bohman, Lisa van Well, Anna Jonsson, Gunn Persson och Johanna Farelius Underlag till kontrollstation 2015 för anpassning till ett förändrat klimat. KLIMATOLOGI Nr 12. SMHI, Norrköping. Swedish Government Sweden facing climate change threats and opportunities. Final report from the Swedish Commission on Climate and Vulnerability. Stockholm, Swedish Government Official Reports. CH2014-Impacts (2014), Toward Quantitative Scenarios of Climate Change Impacts in Switzerland, published by OCCR, FOEN, MeteoSwiss, C2SM, Agroscope, and ProClim, Bern, Switzerland, 136 pp. 4. TULOKSET Tässä osiossa esitetään analyysin tulokset maittain, käyttäen apuna analyysitaulukkoja. Jokaisen maan kohdalla myös lyhyesti kerrotaan, miten sopeutumispolitiikka on kehittynyt ja mikä kansallisen riskiarvioinnin suhde on siihen verrattuna. 4.1 Institutionaaliset seikat Isossa Britanniassa ilmastolaki asettaa tarkat määräykset sille, että miten ja milloin riskikartoitus järjestetään. Ilmastolain kautta riskikartoituksella on määritelty, että on valtiosihteerin vastuulla raportoida parlamentille ilmastonmuutoksen mahdollisista riskeistä. Raportilla on myös selkeä aikataulu, jossa ohjeistetaan kuinka usein se pitää tehdä uudistaa (vähintään viiden vuoden välein). Eri raporttien käyttötarkoitukset ovat myös hyvin selkeät Isossa Britanniassa. Hyvänä esimerkkinä tästä on, jossa eri raporttien tarkoitus ja yleisö on tarkalleen määritelty. Esimerkkinä tästä on viimeisiin UKCRRA raportti ja taulukko vuoden 2017 raportista, jossa tuodaan esille arvioinnin eri raporttien tuottajat ja tekijät, käyttötarkoitus ja yleisö selkeästi esille. 5

6 (Lähde: UKCCRA 2018). Ruotsissa ei ole ilmastolakia, joka ohjaisi kansallista riskiarviointia, ja uusi kansallinen sopeutumisstrategia tulee valmistumaan ensi vuoden puolella. Kansallisessa sopeutumispolitiikassa on lähtökohtaisesti otettu alueellinen taso tärkeäksi, mikä tarkoittaa sitä, että kansallisen koordinaation määrä on vähäisempi, kuin esimerkiksi Suomessa. Sveitsin ilmastolaki käsittelee lähtökohtaisesti, mutta kansallista sopeutumispolitiikkaa vie aktiivisesti eteenpäin kansallinen poikkisektoraalinen komitea. Sopeutumistoimien yleiset linjaukset tehdään kansallisessa strategiassa, mutta tarkempi toimien tunnistaminen ja toteuttamien on eri hallintoalueiden vastuilla, sekä alueellisilla ja kuntatason toimijoilla. Analyysistä voidaan siis päätellä, että kansallinen lainsäädäntö tai sen puute on suurin institutionaalinen vaikutin riskiarviolle. Maissa, joissa ilmastolaki ohjaa riskiarviointia tarkoittaa myös sitä, että sillä on tarkempi aikataulu, se on toistuva ja sen tuloksia käytetään sopeutumispolitikan suunnitteluun tai mahdollisesti sen arviointiin. Tämä on kuitenkin vielä alustava kehitys, jota vie pisimmälle Iso Britannia. 6

7 Riskiarvioinnit, joiden tarkoitusta tai sisältöä ei säädellä, on usein tehty vain kerran, noin vuoden mittaisena prosessina. Ne ovat usein laajoja, tutkimusinstituutteja ja yliopistoja osallistavia. Niissä usein käsitellään riskejä laajasti käyden läpi eri sektoreita. Niiden käyttötarkoituksena on usein olla keskustelua avaavia, sekä tuottaa ensimmäinen kattava katselmus mahdollisista riskeistä eri sektoreilla. Riskiarvioiden viestintä on usein keskittynyt laajoihin raportteihin, joita pääasiallisesti esitellään valtionhallinnolle. Nämä tulokset ovat hyvin samankaltaisia kuin laajempi Euroopan ympäristöviraston (EEA) ensi vuonna julkaistava raportti (EEA 2018). Sen analyysin mukaan riskiarvioinnit ovat heterogeenisiä ja niiden rooli kansallisen sopeutumiseen liittyvän tiedon tuottajana on tärkeä. 4.2 Resurssien käyttö Resurssien käyttöön liittyen Iso Britannia on selkeästi muita edellä. Tähän liittyy olennaisesti ilmastolaissa turvattu asema ilmastonmuutoskomitealle, joka toimii pitkälle neuvonantaja asemassa ja koordinaattorina riskikartoitukselle, sekä ilmastopolitiikalle laajemmin. Ilmastonmuutoskomitean sopeutumisen alakomitean resurssit, vaikkakin hillintään verrattuna pienet, ovat huomattavan suuret. Riskiarviointi on järjestetty nyt jo kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla siihen otettiin laajasti mukaan tutkimuslaitoksia ja yliopistoja. Etenkin toisella kerralla huomioitiin poikkisektoraalisia riskejä, sillä ensimmäisellä kerralla sektorikohtaisiin riskeihin kiinnitetiin enemmän huomiota. Ruotsissa sopeutumispolitiikkaa on lähtökohtaisesti jalkautettu alueelliselle tasolle ja kansallisen koordinaation rooli on jäänyt vähemmälle - tosin tämä on muuttumassa hieman ensi vuonna ja tämä saattaa vaikuttaa myös kansallisen tason resursseihin. Vuonna 2007 tehty kartoitus järjestettiin laajalla yhteistyöllä, mutta siihen liittyvää arviointia ei ole täydennetty, eikä haavoittuvuuden arvioinnista ole seurantaa. Sveitsin tilanne on hyvin samanlainen kuin Ruotsin. Resursseja on tällä hetkellä käytetty lähinnä yksittäisiin arvioihin, joita on rahoitettu eri ministeriöiden tai valtion/liittovaltion budjetista. Riskiarvioinnissa käytetty tieto perustui hyvin pitkälle jo olemassa olevaan tietoon, jota kansalliset tutkimuslaitokset tuottavat. Tällä hetkellä ei ole tietoa tullaanko arviointia toistamaan ja miten sen käyttöä kansallisessa sopeutumispolitikassa tullaan kehittämään. Kaiken kaikkiaan resurssit näyttelevät suurta osaa siinä, että minkälaisiksi riskiarvioinnit muotoutuvat ja miten usein niitä toistetaan. Maissa, joissa riskiarvioinneista säädetään laissa on usein käytettävissä enemmän resursseja, sillä niihin on resursseja jyvitetty lain kautta. Muuten tarkastelu on usein jäänyt yhteen kertaa ja lisäselvityksiä voidaan tehdä tarkemmin tai tietyille aloille, mutta kattavasti niitä ei ole juurikaan toistettu. Resursseja tarkasteltiin myös EEA:n raportissa. Siinä todettiin, että niiden käyttö vaihtelee laajasti eri maissa (EEA 2018). Arviointeihin osallistuneiden määrä on ollut muutaman kymmenen ja satojen välillä, joista osa on ollut mukana osa-aikaisesti ja osa päätoimisesti. Taloudellisia resursseja koettiin hankalaksi arvioida eri maissa, mutta lähtökohtaisesti kokonaissummat vaihtelivat kymmenistä tuhansista yli miljoonaan euroon. 7

8 7. LOPUKSI Ilmastoriskiarvioinnit ovat nousemassa tärkeään asemaan kansallisessa sopeutumispolitiikassa. Ensimmäisen sukupolven tarkastelut ohjasivat pitkälti ensimmäisten sopeutumisstrategioiden ja suunnitelmien tekoa. Nyt toisen sukupolven arvioinnit ovat tässä vielä tärkeässä osassa, mutta niiden roolia sopeutumispolitiikan arvioinnissa pohditaan. Tärkeään osaan nousevat niihin osoitetut käyttötarkoitukset ja resursointi. 6. LÄHDEVIITTEET Buotte, P. C., Peterson, D. L., McKelvey, K. S., & Hicke, J. A. (2016). Capturing subregional variability in regional-scale climate change vulnerability assessments of natural resources. Journal of environmental management, 169, CH2014-Impacts (2014), Toward Quantitative Scenarios of Climate Change Impacts in Switzerland, published by OCCR, FOEN, MeteoSwiss, C2SM, Agroscope, and ProClim, Bern, Switzerland, 136 pp. Hewitson, B., A.C. Janetos, T.R. Carter, F. Giorgi, R.G. Jones, W.-T. Kwon, L.O. Mearns, E.L.F. Schipper, and M. van Aalst, 2014: Regional context. In: Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part B: Regional Aspects. Contribution of Working Group II to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Barros, V.R., C.B. Field, D.J. Dokken, M.D. Mastrandrea, K.J. Mach, T.E. Bilir, M. Chatterjee, K.L. Ebi, Y.O. Estrada, R.C. Genova, B. Girma, E.S. Kissel, A.N. Levy, S. MacCracken, P.R. Mastrandrea, and L.L. White (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA, pp Hill, M., & Engle, N. L. (2013). Adaptive capacity: tensions across scales. Environmental Policy and Governance, 23(3), Juhola, S., Peltonen, L., & Niemi, P. (2012). The ability of Nordic countries to adapt to climate change: assessing adaptive capacity at the regional level. Local Environment, 17(6-7), Mainali, J., & Pricope, N. G. (2017). High-resolution spatial assessment of population vulnerability to climate change in Nepal. Applied Geography, 82, Malone, E. L., & Engle, N. L. (2011). Evaluating regional vulnerability to climate change: purposes and methods. Wiley Interdisciplinary Reviews: Climate Change, 2(3), Oppenheimer, M., M. Campos, R. Warren, J. Birkmann, G. Luber, B. O Neill, and K. Takahashi (2014) Emergent risks and key vulnerabilities. In: Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects. Contribution of Working Group II to the Fifth Assessment Report of S. MacCracken, P.R. Mastrandrea, and L.L. White (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA,

9 Pizarro, J., Sainsbury, B., Hodgkinson, J., & Loechel, B. (2017). Australian uranium industry climate change vulnerability assessment. Environmental Development. Smit, B., & Wandel, J. (2006). Adaptation, adaptive capacity and vulnerability. Global environmental change, 16(3), Tapia, C., Abajo, B., Feliu, E., Mendizabal, M., Martinez, J. A., Fernández, J. G.,... & Lejarazu, A. (2017). Profiling urban vulnerabilities to climate change: An indicator-based vulnerability assessment for European cities. Ecological Indicators, 78, Wang, B., Ke, R. Y., Yuan, X. C., & Wei, Y. M. (2014). China s regional assessment of renewable energy vulnerability to climate change. Renewable and Sustainable Energy Reviews, 40,

10 Liite 1. Tarkempi maakohtainen analyysi. Tarkasteltavat maat Iso Britannia A1. Mikä on riskiarvioinnin lailliset tai institutionaaliset vaatimukset? 2008 säädetty ilmastolaki, osa 4, Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Ilmastolaissa säädetään kansallisesta raportista ja ohjelmasta ja niiden aikataulusta. Osa (pykälä) 56 käsittelee raportointia ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Tässä pykälässä säädetään, että valtiosihteerin vastuulla on raportoida parlamentille arviointi ilmastonmuutoksen tämän hetkisistä, sekä tulevista mahdollisista riskeistä. Raportointi täytyy tehdä 3 vuotta lain voimaanastumisesta ja sen jälkeen vähintään viiden vuoden välein. Raportointiväliä voidaan pidentää valtiosihteerin toimesta, mutta siitä täytyy antaa selvitys erikseen parlamentille. Ennen kuin riskiarviointiraportti jätetään parlamentille, valtiosihteerin tulee ottaa huomioon ilmastokomitean neuvonanto (pykälä 57). Ruotsi Kansallista ilmastopolitiikka ohjaa 2008 valmistunut yhdistetty ilmasto- ja energiapolitiikka. Tämän lisäksi jokaisesta läänistä löytyy erikseen sopeutumissuunnitelma, ja myös kuntatason suunnitelmia on tehty paljon. Ilmastonmuutoksen sopeutumisen liittyviä vastuut on jaettu eri hallintotasojen kesken Ruotsissa. Kansallisella tasolla yhdelläkään yksittäisellä ministeriöllä ei ole vastuuta aiheesta, vaan useat eri ministeriöt osallistuvat kansalliseen verkostoon, jossa koordinoidaan sopeutumiseen liittyviä toimia. Jokaisella ministeriöllä on vastuu sopeutumisesta omalla hallinnonalallaan. Ruotsin ilmatieteellinen laitos (SMHI) on vastuussa kansallisesta sopeutumistietokeskuksesta ja sen ylläpidosta. Tarkoituksena on tuottaa ja päivittää tietoa haavoittuvuudesta ja sopeutumisesta. Uusin julkaisu kansallisesta sopeutumisesta on vuodelta 2016, jossa käydään läpi uusinta ja myös puuttuvaa tietoa liittyen sopeutumiseen, siihen liittyviä vastuita hallinnon eri tasoilla. Vuonna 2017 keväällä valmistuu kansallinen sopeutumisstrategia, jossa linjataan ilmastomuutokseen sopeutumiseen liittyvistä vastuista. Tämän hetkisten tietojen mukaan siihen ei ole tulossa mukaan kattavaa kansallista riskiarviointia, eikä siihen liittyvää seurantaohjelmaa. Sveitsi Sveitsillä on ilmastolaki (CO2 Act (Act ), mutta se keskittyy hillintään. Sopeutumistoimet valtavirtaistetaan kautta eri hallinnonalueiden eri toimijoiden välillä. Ilmastostrategian tekoa koordinoi Interdepartmental Committee on Climate (IDA Climate). Sopeutumisstrategia ei listaa toimenpiteitä vaan niiden vastuu ja kehittäminen on eri hallinnonalueiden vastuulla. Tähän liittyy myös kiinteästi yhteistyö 10

11 liittovaltion, kantoneiden ja kuntien tasolla, ja yltää myös henkilökohtaisen vastuun tasolle. Liitovaltion ympäristövirasto (Federal Office for the Environment, FOEN) on vastuussa siitä, että strategian ja taustatutkimuksen viitekehykset olivat yhtenäiset. Tarkasteltavat maat Iso Britannia Ruotsi A2. Mitä raportointivaatimuksia on osana riskiarviointia? Vuoden 2008 ilmastolaki säätää, että hallituksen täytyy tehdä kansallinen sopeutumisohjelma, vastauksena kansalliseen riskiarviointiin. Kansallinen riskiarviointi tuottaa tietoa tärkeimmistä (urgency) riskeistä ja niiden perusteella tehdään kansallinen sopeutumissuunnitelma. Ilmastokomitea vuorostaan arvioi kansallisen sopeutumisohjelman toimeenpanoa liittyen sen tavoitteisiin, ehdotuksiin ja politiikkatoimiin, jotka hallitus esittelee parlamentille Ilmastolaissa on myös olemassa kansallinen raportointi (National reporting authority, pykälä 62). Tämä tarkoittaa sitä, että valtiosihteeri voi halutessaan pyytää mitä tahansa julkista tahoa valmistelemaan arvion olemassa olevista tai tulevista ilmastonmuutoksen vaikutuksista kyseiselle toimijalle. Raportin tulee myös kattaa mahdolliset sopeutumistoimenpiteet eri aikaväleillä. Valtiosihteeri voi halutessaan pyytää myös yhteisen raportin saman toimialueen julkisilta tahoilta. Ensimmäisellä kierroksella , raporttia pyydettiin lähinnä vesi- energia, ja liikennesektorin toimijoilta. Nyt on meneillään toinen kierros (2013), joka on vapaaehtoinen ja raporttia on pyydetty pienemmältä määrältä toimijoita. Tällä hetkellä sopeutumisesta raportoidaan ainoastaan UNFCCC maaraporteissa. Muuta pakollista raportointia ei ole. Sveitsi Sveitsi ei ole Euroopan Unionin jäsen, mutta sen lainsäädäntö on hyvin pitkälle yhteensopiva EU:n ja Euroopan talousalueen kanssa. Tarkasteltavat maat A3. Mihin riskiarvioinnin tuloksia käytetään? 11

12 Iso Britannia Ruotsi Sveitsi Ilmastolain mukaan kansallisen riskiarvioinnin tuloksia käytetään kansallisen sopeutumissuunnitelman valmisteluun. Hallitus ottaa huomioon riskiarvioinnin tulokset, kun esittelee ilmastonmuutokseen liittyvän riskiarvionsa tarkemmin parlamentille. Tämän perusteella päivitetään kansalliset suunnitelmat. Kansallinen haavoittuvuuskartoitus alkoi vuonna 2005 kun hallitus asetti Ilmasto- ja haavoittuvuuskomission (Klimat- och sårbarhetsutredningen, Commission on Climate and Vulnerability). Komission tarkoituksena oli arvioida yhteiskunnan haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle käyttäen apunaan alueellisia ja paikallisia ilmastomallinnuksia, sekä siitä aiheutuvia kuluja ja kustannuksia. Tämän lisäksi komission oli tarkoitus ehdottaa sopeutumistoimenpiteitä, joilla näihin varaudutaan. Vuonna 2007 valmistuneen riskiarvioinnin tuloksia on käytetty sopeutumispolitiikan suunnitteluun, joskin se ei ole johtanut suoraan kansalliseen sopeutumisstrategiaan tai suunnitelmaan. Kansallista arviointia ei ole uudelleen toteutettu. Riskiarvioinnin tuloksia käytetään sopeutumistoimien suunnitteluun eri hallinnonaloilla. Niitä ei käytetä sopeutumistoimien onnistumisen/tehokkuuden analysointiin. Tarkasteltavat maat B1. Mitä resursseja arviointiin on käytössä? 12

13 Iso Britannia Ilmastolaki määrää pysyvän sihteeristön, kansallisen ilmastokomitean (UKCCC). Se koostuu puheenjohtajasta, ja kahdeksasta itsenäisestä jäsenestä. Sen rahoitus tulee Department for Business, Energy and Industrial Strategy (BEIS) - ministeriöstä, sekä Pohjois-Irlannin hallinnolta, Skotlannin ja Walesin hallituksilta. Sopeutumisen alakomitea (Adaptation Sub-Committee, ASC), on osa UKCCC:tä ja se vastaa kaikista sopeutumiseen liittyvistä asioista. Sitä johtaa puheenjohtaja, joka on osa UKCCC:tä ja sen lisäksi siinä on kuusi asiantuntijajäsentä. Sitä rahoittavat the Department for Environment, Food and Rural Affairs (Defra), pohjois-irlannin hallinto, Skotlannin ja Walesin hallitukset. Kokonaisuudessaan UKCCC palkkalistoilla on noin 30 täysipäiväistä henkilöä. Näistä kuusi työskentelee ASC:ssä. ACS:ssän rooli on tarjota tukea ja koordinoida kansallisen riskiarvion tekemistä. Riskiarviota varten ASC rahoitti neljä tutkimushanketta tukemaan riskiarvioinnin tekemistä. Ruotsi Sveitsi Komissio työskenteli laaja-alaisesti eri yhteiskunnan sidosryhmien kanssa, ottaen huomioon eri hallinnontasojen viranomaiset, talouden ja vientisektorin eri toimijoita, tieteellisiä instituutioita sekä kolmannen sektorin toimijoita. CH2014-Impacts on kattavin kansallinen aloite, jossa pyrittiin kartoittamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia Sveitsissä kvantitatiivisin menetelmin, käyttäen uusimpia tieteellisiä menetelmiä. Se käyttää lähteinään 2011 kehitettyjä ilmastoskenaarioita. Tarkasteltavat maat B2. Miten riskiarviointi on järjestetty? 13

14 Iso Britannia Ruotsi Ensimmäisessä riskiarvioinnissa Defra antoi tehtävän konsulteille (HR Wallingford), joiden tarkoituksena oli tuottaa riskiarvio. Se julkaistiin vuonna Tässä raportissa ASC antoi menetelmällistä apua liittyen riskien arviointiin, auttoi tulosten vertaisarviointiprosessissa ja keräsi tietoa uutta riskiarviointia varten. Vuoden 2017 riskiarviointi aloitetiin 2014 ja sitä johti ASC, joka työskenteli yhdessä hallituksen ja useiden sidosryhmien kanssa. Toisessa riskiarvioinnissa ASC:tä pyydettiin kokoamaan itsenäinen (evidence report), joka toimisi hallituksen raportin pohjana parlamentille. Riskiarvioinnin tekemiseen osallistui satoja tieteentekijöitä ja asiantuntijoita, jotka arvioivat noin kuusikymmentä yksittäistä riskiä, liittyen niiden nykyiseen tasoon, tulevaisuuden kehitykseen pitkällä aikavälillä, sekä myöskin niiden priorisointiin seuraavan viiden vuoden aikana. Kokonaisuudessaan the CCRA Evidence report koostuu yli 2000 sivusta analyysiä ja siinä on käytetty yli 2000 lähdettä analyysin tukena. ASC sekä kirjoittajat käsittelivät yli 6000 arviointikommentteja ja työstivät tuloksista kuusi tärkeintä tulosta. Koko arviointiprosessi kesti yhteensä kolme vuotta. Kansallisen riskiarvioinnin on arvioinut kokonaisuudessaan riippumaton ryhmä teknisiä asiantuntijoita, hallituksen sidosryhmä ja kolmannen sektorin sidosryhmä. Prosessin aikana osallistaminen oli tärkeässä roolissa. Alustava open call for evidence avattiin 2014, jolloin kerättiin julkaisuja, jotka koettiin tärkeäksi arvioinnin kannalta. Laajoja sidosryhmäpalavereja järjestettiin 2014 ja 2015 (n. 100 osallistujaa molemmissa), joissa käytiin läpi, miten CRRA tehdään ja miten urgency määritellään. Pienempiä kokouksia järjestettiin yksittäisten lukujen kohdalla (noin osallistujaa per kokous), joissa käytiin läpi kunkin luvun keskeisiä menetelmällisiä asioita, sekä arvioista saatuja politiikkasuosituksia. Työ järjestettiin neljään eri sektoriin (maatalous ja ympäristö; terveys, vesi ja vedenlaatu; tekninen infrastruktuuri ja suunnittelu; tulvat). Tämän lisäksi perustetiin erikoisryhmiä muutamille teemoille, kuten kalastus ja turismi. Näille ryhmille jaettiin Rossby Centerin alueelliset ilmastoskenaariot, joita käytetiin työn pohjana. Työ perustui kokouksiin, joissa käytiin läpi tieteellistä pohjaa, ilmastoskenaarioita, laadittiin indikaattoreita siitä, että mitä voitaisiin käyttää haavoittuvuuden arvioinnissa. Arvioinnin tuloksena näistä tuloksena johdettiin karttoja (climate index maps), joiden avulla voidaan arvioida useita ilmastonmuutoksen vaikutuksia. 14

15 Sveitsi Raportin tekoa rahoittivat seuraavat laitokset: the Oeschger Centre for Climate Change Research (OCCR, University of Bern), the Federal Office for the Environment (FOEN/BAFU), the Federal Officeof Meteorology and Climatology MeteoSwiss, and the National Centre of Competence in Research on Climate (NCCR Climate). Eri lukujen kirjoittajat osallistuivat vapaaehtoisesti lukujen kirjoittamiseen. Raportti kävi läpi myös vertaisarviointiprosessin, jossa 35 kansainvälistä tieteellistä ja sidosryhmä asiantuntijaa kommentoivat raporttia. Näistä 22 tarkasteli raporttia nimenomaan sen poikkileikkaavien teemojen kautta. ProClimillä oli avoin pyyntö arvioinnille ja sitä kautta tuli 13 vertaisarviointia. Yhteensä noin 900 kommenttia saatiin ja ne kaikki tarkastettiin, jonka jälkeen arvioijat pystyivät uudelleen tarkistamaan kommenttinsa. Tarkasteltavat maat Iso Britannia Ruotsi B3. Miten tiedonkeruu ja seuranta on järjestetty? Hallitus julkaisi ensimmäisen arvioinnin 2012 ja toisen riskiarvioinnin Molempiin riskiarviointeihin prosessi luotiin erikseen ja niiden välillä ei ole suoraa yhteyttä. Tiedonkeruu ja sopeutumissuunnitelman vaikutus riskien vähentämiseen arvioidaan erikseen. Vuonna 2017 valmistunut Evidence Report johtaa seuraavan sopeutumissuunnitelman valmisteluun. Tällä hetkellä SMHI on vastuussa kaikesta sopeutumiseen liittyvästä tiedonkeruusta ja sen jakamisesta. Koska sopeutumisen vastuita on jaettu eri hallinnontasoille, ei ole selvää tullaanko Ruotsissa tekemään uutta kansallista riskiarviointia. Sveitsi CH-2014 oli yksittäinen tiedonkeruu, jonka tarkoituksena oli tuoda tietoa uusimpien skenaarioiden perusteella eri sektoreille. Sitä ei päivitetä. 15