Havainnointikäsikirja. Salo S., & Mäkelä, J. (2006). Psykologien Kustannus oy. KOPIO kustantajan luvalla, ei kopioitavaksi edelleen.

Transkriptio

1 Havainnointikäsikirja. Salo S., & Mäkelä, J. (2006). Psykologien Kustannus oy. KOPIO kustantajan luvalla, ei kopioitavaksi edelleen. Vauva/taaperoMIM lisäykset 1/10 MIM Emotionaalinen vuorovaikutustyyli arvio MIM- vuorovaikutustyylin arvio toteutetaan koko havainnointitilanteen perusteella. Arvioinnissa korostuu kokonaisvaltaisten ja olennaisten vuorovaikutusmallien erottaminen satunnaisesta vaihtelusta. Eri osa-alueita arvioitaessa onkin tärkeää havainnoida yleistä vuorovaikutusmallia, toisin sanoen ilmiöitä, jotka toistuvat eri tilanteissa ja jotka kuvaavat vanhemman (hoitajan) ja lapsen yleistä käyttäytymistä kyseisellä osa-alueella. Yksittäiset havainnot eivät usein riitä pisteityksen antamiseen, ellei niillä ole erityisen suurta painoarvoa (esimerkiksi selkeä lapsen laiminlyönti yhdessä tehtävässä laskee annettavia pisteitä vaikka muissa tehtävissä laiminlyöntiä ei suoraan esiintyisikään). Arviointiasteikko on jatkuva siten, että asteikon alapään arvot edustavat huolestuttavia vuorovaikutusmalleja ja yläpään arvot myönteisiä. Pisteityskohdat 5 ja 4 kuvaavat hyvää tai riittävää, tavallista vuorovaikutusta vanhemman ja lapsen välillä. Saadakseen kohdan 5 ei vuorovaikutuksen tarvitse olla täydellistä ja virheetöntä kyseisellä osa-alueella, mutta sen erottaa pisteityskohdasta 4 jokin erityisen myönteinen hetki. Pisteityskohta 3 on jo huolestuttava pisteityskohta. Sen erottaa kohdasta 2 selkeimmin se, että arvioija kokee terapeuttisen työskenneltävyyden olevan mahdollisempi tässä kohdassa (vaikka yleisellä tasolla huolta ilmenee, arvioija näkee myös videolla poikkeamia ja parempia yksittäisiä hetkiä). Pisteityskohta 2 kuvaa selkeää, yleistynyttä huolta kyseisellä osa-alueella. Pisteityskohta 1 on erittäin huolestuttava pisteitys, joka suoraan viittaa siihen, että vuorovaikutusterapeuttisen - ainakin lyhytterapeuttisesti orientoituneen - työn mahdollisuudet on arvioitava tarkasti vakavien vuorovaikutuspuutteiden vuoksi. Koska kyseessä on jatkuva skaala, on myös mahdollista antaa puolikkaita (usein arviot eivät sovi suoraan tiettyyn pisteityskohtaan vaan jäävät niiden väliin). Huolirajan alle jäävissä pisteityskohdissa - 3 ja siitä alaspäin - käytettyjä kuvailevia luokkia ei ole välttämätöntä valita tai niistä voi valita useampia. Kuvailevat luokat (vanhemman kohdalla a ja b sekä lapsen kohdalla a, b ja c) on tarkoitettu kuvantamaan sitä tosiasiaa, että samanarvoinen vuorovaikutuksellinen huoli voi ilmetä käyttäytymisen tasolla usealla eri tavalla. Kuvailevat luokat voivat helpottaa löytämään vanhemmalle/lapselle sopivan kuvauksen, mutta joskus vanhemmalla/lapsella on piirteitä useammasta luokasta.

2 JÄSENTÄMINEN: lapsen Ei Vähäinen Vaihtele Riittävä Hyvä kehitystasoinen suuntaaminen koskaan va 1. Vanhemman kyky ohjata ja kannustaa 1 a b 2 a b 3 a b Lapsen yhteistyökyky ja innostuneisuus 1 a b c 2 a b c 3 a b c 4 5 EMOTIONAALINEN VASTAVUOROISUUS ja ALOITTEELLISUUS 3. Vanhemman emotionaalinen 1 a b 2 a b 3 a b 4 5 vastavuoroisuus ja aloitteellisuus 4. Lapsen emotionaalinen vastavuoroisuus 1 a b c 2 a b c 3 a b c 4 5 ja aloitteellisuus HOIVAAVUUS 5. Vanhemman kyky toimia 1 a b 2 a b 3 a b 4 5 hoivahahmona 6. Lapsen asettautuminen hoivatilanteisiin 1 a b c 2 a b c 3 a b c 4 5 LEIKKISYYS 7. Vanhemman leikkisyys 1 a b 2 a b 3 a b Lapsen leikkisyys 1 a b c 2 a b c 3 a b c 4 5 TARINA-TEHTÄVÄ 9. Mielikuva lapsesta

3 Jäsentäminen: lapsen kehitystasoinen suuntaaminen Tässä arvioidaan vanhemman yleistä kykyä auttaa lasta suuntautumaan sekä kokonaistilanteeseen että yksittäisiin tehtäviin siten, että ne ovat lapselle mielekkäitä ja ymmärrettäviä. Vanhempi vaikuttaa tuntevan sekä lapsensa tiedollisen kehitystason, eli ymmärtää kuinka paljon lapsi tarvitsee ohjausta ja jäsennystä, sekä persoonan, eli keksii joustavia ja motivoivia ratkaisuja tilanteen eteenpäinviemiseksi myönteisessä hengessä. Vanhemman kohdalla arvioidaan myös yleistä suhtautumista lapsen ohjaamiseen ja keinoja, joilla hän kutsuu lasta ikätasoiseen yrittämiseen. Toisin sanoen vanhempi osoittaa kiinnostusta ja kykyä lukea lapsensa kehitysvaihetta ja osaa rakentaa kokonaistilanteesta sekä yksittäisistä tehtävistä sellaisia, että lapsi pääsee näyttämään niissä osaamistaan. Lapsen kohdalla arvioidaan aitoa yhteistyöhalua ja kiinnostusta vanhemman kanssa yhdessä tekemiseen. Lapsi vaikuttaa siten luottavan vanhemman antamiin ohjeisiin ikäänsä nähden sopivilla tavoilla, ja suhtautuu kiinnostuneesti ja innostuneesti tehtäviin. Lapsen kohdalla on oleellista havainnoida keskittymistä, aitoa yrittämistä ja onnistumisen iloa. Vauvat/Taaperot: Vanhemmman kyky rakentaa vauvalle fyysisesti turvallinen ja orientaation ja/tai vastavuoroisen tutkimisen (yli 3 kk) mahdollistava olotila on tärkeintä. Vanhempi koskee, liikuttaa lasta luontevasti suunnaten lasta toisaalta kohti itseään tai kohti objektimaailmaa tehtävän edellyttämillä tavoilla. Vanhemmalla on kyky kutsua lapsi kiinnostumaa toisesta ihmisestä ja tavaroista; hän osaa asettaa itsensä tavarat oikeille etäisyyksille ja mahdollistaa aina myös itsenäisen tutkimisen ja kokeilun. Vanhempi jakaa lapsen kiinnostuksen kohteen ja antaa mahdollisuuden jaetun tarkkaavuuden kehittymiseen. Vanhempi innostaa lapsen sopivilla tavoilla yrittämään uusia kehityshaasteita, mutta auttaa tarvittaessa. Vanhemman yleinen kyky ohjata ja innostaa HYVÄ 5 p Vanhemman ohjaamisessa korostuu joustavuus, kekseliäisyys ja kyky innostaa lasta yrittämään. Vanhempi kantaa joustavalla ja kekseliäällä tavalla kokonaisvastuun koko tilanteesta ja toteuttaa erityisesti haastetehtävät lasta motivoivalla tavalla (2 ja 7). Esimerkiksi vanhempi lukee selkeästi tehtävälaput itse ääneen ja pitää huolta annetusta etenemisjärjestyksestä, pilkkoo ohjeet tarvittaessa ymmärrettäviksi tai auttaa muutoin tilanteen eteenpäinviemisessä (esimerkiksi vanhempi selittää omin sanoin tehtävät uudestaan). Vanhempi ei jätä lasta toimimaan omassa varassaan vaan jäsentää jatkuvasti tilannetta lapselle siten, että se säilyy lapsen näkökulmasta mielekkäänä ja loogisena, esimerkiksi vastaa lapsen kysymyksiin kuka on peilin takana, miksi herkkuja saa vasta lopuksi jne. Vanhempi kantaa myös lopullisen vastuun tilanteen etenemisestä esimerkiksi siten, että tekee

4 päätöksen tehtävän lopettamisesta ja keksii mielekkään tavan toteuttaa se yhdessä lapsen kanssa. Vanhempi kannustaa lasta positiivisesti yrittämään ja mikäli rajoituksia tarvitaan, ne ovat aiheellisia ja/tai vanhempi auttaa lasta palaamaan positiiviseen vuorovaikutukseen tämän käyttäytyessä negatiivisesti. Vanhempi ottaa tehtävien asettamisessa huomioon sekä lapsen kehitystason (ei vaadi liikaa eikä liian vähän) että motivaation (muokkaa itse tarvittaessa ohjeitaan, keksii joustavasti erilaisia vaihtoehtoja joiden avulla tilanne saadaan mielekkäästi vietyä läpi). Vanhempi vaikuttaa tuntevan lapsensa kehitystason (tiedollisesti ja taidollisesti) ja valitsee tehtävät sen mukaan, esim. vanhempi tuntee lapsen kyvyt piirtää monimutkaisia kuvioita. Valitut tehtävät eivät myöskään ole liian helppoja, vaan ne säilyttävät lapsen innostuneisuuden ja motivaation. Mikäli lapsi ehdottaa tehtäviä, vanhempi auttaa muokkaamaan ne sellaisiksi, että ne on mahdollista toteuttaa tilanteessa onnistuneesti. Hyvään jäsennystaitoon kuuluu myös se, että vanhempi jättää tilaa lapsen aloitteellisuudelle ja vastauksille, toisin sanoen vanhempi ei tee liikaa lapsen puolesta. Vauvat: Vanhemman käsittelee vauvaa/pientä lasta luontevasti, mahdollistaen uusien asioiden (lelujen, palikoiden) tutkimisen myös itsenäisesti. Vanhempi valmistaa puheella ja rauhallisella etenemisellä tehtäviin siirtymisen ja vaihtamisen tehtävätilanteiden välillä. Vanhemman ensijainen huomio ja tavoite on pitää vauva/pieni lapsi valppaassa ja kiinnostunessa tilassa, eikä tehtävän suorittaminen, ts. vanhempi lopettaa tai muuttaa toimintaansa heti kun vauva/pieni lapsi ilmaisee kyllästymistä, tyytymättömyyttä jne. Vanhempi anta lapsen itse koskea tavaroihin, tutkia niitä suullaan jne. Vanhempi kommentoi puheella lapsen ja omia tekemisiään. vanhempi mahdollistaa omalla asettautumisellaan jaetun tarkkaavuuden (katse objekteihin+vanhemman kasvoihin). vanhempi huomaa ja vahvistaa kaikkia havaitsemiaan lapsen aloitteita (käyttää sanamuotoja: sinä halusit/et halunnut, pidit/et pitänyt jne.). Tehtävistä toiseen siirtyminen on riittävän nopeaa, luontevaa ja vanhempi säilyttää hyvän kosketus tai puheyhteyden lapseen. Taaperon (yli 12 kk) on olennaista kyky neuvotella ja valmistaa/ohjata positiivisesti kohti tulevaa siirtymää. Vanhempi osaa ottaa lapsen avuksi siirtymissä (laitetaan yhdessä kortit pois, kerätään tavarat pusseihin, pyytää lasta etsimään pusseja. Taaperon kanssa vanhempi sallii ynpäristön tutkimisen, huomion kiinnittymisen ajoittain myös muihin kuin tehtävään liittyviin asioihin. Vanhempi pystyy kuitenkin ohjaamaan taaperon huomion takaisin tehtäviin myönteisellä tavalla ilman fyysistä liikuttamista (kantamista). Vanhempi havaitsee ja sanoittaa taaperon tapailemia sanoja tai näyttämisiä ja pyrkii jatkamaan vuorovaikutusta aina taaperon mielenkiinnon kohteiden mukaan. Vanhempi saa kuitenkin taaperon positiivisella tavalla mukaansa siirtymätilanteissa, ts. saa taaperon huomion siirtymään myös oman etenemisen mukaan. RIITTÄVÄ 4 p Vanhemman ohjaaminen on selkeää. Vanhempi on selkeästi vastuussa tilanteen etenemisestä, mutta joko hieman enemmän ulkokohtaisen aikuisjohtoisesti tai syrjään vetäytyen kuin yllä on kuvattu. Vanhempi saattaa esimerkiksi olla huomioimatta joitain lapsen aloitteita tai jättää joissain tehtävissä lapsen enemmän suoriutumaan itsekseen. Joissain tehtävissä (esimerkiksi opetustehtävä) vanhempi voi olla hieman hidas keksimään mielekästä toteutustapaa, jolloin vastuu tilanteen eteenpäinviemisestä saattaa siirtyä hetkellisesti lapselle tai tehtävä kokonaisuudessaan venyy suoritukseltaan pitkäksi (usein 1.tehtävä). Kokonaisuudessaan tilanne säilyy kuitenkin lapsen näkökulmasta loogisena ja

5 mielekkäänä. Tyypillistä on myös se, että vanhemman ohjaaminen paranee tilanteen edetessä. Vanhemman mahdolliset rajoitukset ovat aiheellisia ja kohdistuvat lapsen negatiiviseen käyttäytymiseen. Vanhempi kykenee huomioimaan lapsen kehitystason (ei vaadi liikaa, eikä liian vähän), ja motivaation (ainakin ajoittain), eli osoittaa ainakin jotain kekseliäisyyttä tilanteiden eteenpäinviemisessä (ei aina käytä samaa strategiaa). Vauvat: Vanhempi säilyttää hyvän katseyhteyden siirtyessään tehtävistä toiseen suurimman osan aikaa. Vanhempi toteuttaa tehtävät luontevalta fyysiseltä etäisyydeltä, huomaa vauvan aloitteita ja sanoittaa niitä sekä omaa toimintaansa. Ajoittain tehtävät jatkuvat pitkään ilman selkeää jaettua merkitystä, vanhempi antaa esimerkiksi vauvan tutkia lelua uudestaan ja uudestaan kunnes vauva itse kyllästyy. Taaperot: Vanhempi etenee selkeästi ja saa pääosin taaperon mukaansa siirtymiin hyvin. Ajoittain parin välille syntyy etäisyyttä, kun taapero tutkii itsekseen tavaroita jne. ja vanhempi tuntuu tyypillisesti ohjaavan taaperon tehtävään (esim. antaa palikat) ja sitten vetäytyy taaemmas seuraamaan. Vanhempi kuitenkin kantaa vastuu riittävän nopeasta siirtymisesti eteenpäin (ilman että lapsi turhautuu, protestoi) ja saa siirtymät pääasiassa toteutumaan joustavasti. VAIHTELEVA 3 p Vanhemman ohjaaminen on ulkokohtaista. Kontrollova tyyli. (a) Vanhemman ohjaaminen on ajoittain liian aikuisjohtoista siten, että vanhempi antaa liian vähän tilaa lapsen aloitteille ja kysymyksille. Ulkokohtaisella tasolla tilanteiden eteneminen sujuu oikeassa järjestyksessä, mutta itse tehtäviin pysähdytään vähäksi aikaa ja/tai ne toteutetaan ilman aitoa paneutumista. Kehityksellisesti vanhempi saattaa asettaa joskus vaikeita tehtäväksiantoja tai muuten odottaa lapselta kehitystasoon nähden liian itsenäistä suoriutumista. Vanhempi valitsee (ja rakentaa tilanteista) kehityksellisesti liian haastavia, esim. opettaa 4-vuotiaalle kellotaulua tai pyytää 8-vuotiasta selittämään miten ydinenergia toimii. Palikkatehtävässä tai piirtämistehtävässä suoriutumiskeskeisyys voi nousta esille siten, että vanhempi keskittyy huomattavan tarkkaan oman rakennelman/piirustuksen tekemiseen, mutta ei anna lapselle tukea tai ohjeita tekemiseen. Vanhempi voi myös reagoida epäsuoran negatiivisesti lapsen käyttäytymisvihjeisiin ja tunnetiloihin (esim. kyllästyminen, ymmärtämättömyys, epävarmuus). Esimerkiksi vanhempi ei lopeta selvästi liian vaikean tehtävän tekemistä vaan vaatii sen loppuunviemistä tai palaa uudestaan jo epäonnistuneen tehtävän suorittamiseen, huomioimatta lapsen viestejä siitä, ettei lapsi pidä toiminnasta tai toiminta on liian vaikeaa. Oleellista on seurata, pystyykö vanhempi itse muokkaamaan tehtävää, mikäli se osoittautuu liian vaikeaksi (jos ei pysty, ja vanhempi jatkaa tehtävän suorittamista kohtuuttoman pitkään tulee antaa alempi piste kuin tämä). Tätä tyyliä kuvaa ulkokohtainen opetuksellisuuden ja suoriutumisen ylikorostaminen. Vauvat: Vanhempi on toiminnassaan nopeahko ja aktiivinen, hän puhuu paljon, ottaa leluja nopeasti esille ja siirtyy vauhdikkaasti eteenpäin. Vanhempi ei tarkista, pysyykö vauvan huomio samassa tahdissa, esimerkiksi vanhempi pitää esiteltävä lelua omassa kädessään antamatta sitä vauvalle, vaikka pyrkii kääntelemään sitä. Siirtymissä on äkkinäisyyttä; vanhempi ei aina valmista vauvaa uuteen tehtävään vaan saattaa esimerkiksi nostaa uuteen asentoon ilman orientoimista puheella jne. Taaperot: Vanhempi lukee tehtävät tarkkaan ja pyrkii toteuttamaan ne hyvin viimeistellysti. Vanhempi vaatii usein taaperoa liian pitkään palaamaan aina samaan tehtävään. Vanhemman

6 on vaikea lukea/poimia taaperon aloitteita ja rakentaa kontaktia ja leikkejä niiden varaan, vaan erityisesti siirtymissä voi olla myös liiallista fyysistä ohjaamista (kädestä vetämistä jne.). Vetäytyvä tyyli. (b) Vanhempi on reaktioissaan hidas, jumiutuva ja jättää tilanteen etenemisen osittain lapsen vastuulle (esim. antaa lapselle liikaa vastuuta tehtävien keksimisessä ja/tai tilanteiden aloittamisessa ja lopettamisessa). Vanhempi ei ohjaa lasta kehitystasoon nähden riittävästi ja tilanteet jäävät sen vuoksi lapsen näkökulmasta vaikeasti ymmärrettäviksi (esimerkiksi vanhempi yrittää liian kärsivällisellä, hitaalla puheella ohjata levotonta ja rauhattomasti ympäristössä liikkuvaa lasta). Valitut tehtävät voivat olla liian helppoja ja latteita, esim. 7-vuotiaalle yhdellä jalalla hyppiminen tai toistuva toiminnan suunnan kysely lapselta ( mitä haluat tietää vauva-ajastasi tai mitä haluaisit oppia ). Vanhempi ei reagoi lapsen käyttäytymisvihjeisiin ja tunnetiloihin (esim. kyllästyminen, ymmärtämättömyys, epävarmuus) vaan jatkaa omaa toimintaansa jäykästi ja muuttumattomasti seuraamatta lapsen reaktioita (esim. ei tarkista katseella lapsen ilmeistä lapsen reaktioita vaan keskittyy katsomaan kortteja). Tätä tyyliä kuvaa vetämättömyys ja aikuisen aktiivisten aloitteiden ja haastamisen puuttuminen. Vauvat/taaperot: Vanhemman eteneminen on korostetun rauhallista, jolloin lapsen huomio usein häviää. Erityisesti tehtävien lopettaminen on vaikeaa ja hidasta, vanhempi juuttuu toistamaan esimerkiksi rasvaamista ja tai kukkuuta monia kertoja itseään toistaen. VÄHÄINEN 2 p Vanhemman ohjaaminen on niukkaa. Pakottava tyyli. (a) Vanhemman jäsentäminen on jatkuvasti aikuisjohtoista siten, että vanhempi ei anna tilaa lapsen aloitteille ja kysymyksille. Ulkokohtaisella tasolla tilanteiden eteneminen voi sujua oikeassa järjestyksessä, mutta itse tehtäviin pysähdytään hyvin niukasti tai osa niistä sivuutetaan. Vanhempi ei seuraa lapsen aloitteita, vaan etenee tilanteissa omassa tahdissaan (esim. alun leikissä äiti sivuuttaa kaikki lapsen vinkueläinten ulkonäköön liittyvät kysymykset ja ehdottaa itse koko ajan uusia toimintoja leluille). Kehityksellisesti vanhempi asettaa useimmiten aivan liian vaikeita tehtäväksiantoja tai muuten odottaa lapselta kehitystasoon nähden liian itsenäistä suoriutumista. Keskeistä on havainnoida sitä, vaatiiko ja/tai palaako vanhempi yhä uudelleen jo epäonnistuneen suorituksen pariin tai jatkaako vanhempi kohtuuttoman pitkään liian vaikean tehtävän yrittämistä. Vanhempi etenee tehtävissä omassa tahdissaan, ja erityisesti yhteinen tehtävän lopettaminen on epäselvää. Kannustus ja onnistumisesta palkitseminen puuttuu, eikä vanhempi pysähdy seuraamaan lapsen reaktioita (erityisesti jos vanhempi ei huomaa lapsen pettymystä omasta osaamattomuudesta vaan jatkaa tehtävien suorittamista, tulee antaa tämä piste). Tätä tyyliä kuvaa vaativa, jopa pakottava suoriutumispyrkimys. Vauvat/taaperot: Vanhempi nostaa ja käsitelee lasta useasti fyysisesti ilman riittävää jaettua tarkkaavuutta ja orientoimista.vanhempi jättää tehtäviä lukematta, ja laittaa esimerkiksi hyvin äkkiä lelun pois sanomatta mitään. Vanhempi ei valmista lasta esimerkiksi tuttuun leikkiin, vaan ryhtyy äkkiarvaamatta nostamaan käsiä ylös-alas. Kosketuksessa tuntuu pakottavuus, liiallinen kiinnipito/liian tiukat otteet, äkkinäisyys. Katseyhteys on vähäistä. Passiivinen tyyli. (b) Vanhempi on toimintatyyliltään selkeän passiivinen eikä ohjaa lasta kehitystasoon nähden riittävästi, esimerkiksi toistuva puheella selittäminen lapselle, joka ei ymmärrä puhetta. Vanhempi

7 ei reagoi lapsen käyttäytymisvihjeisiin eikä tunnetiloihin (esim. kyllästyminen, ymmärtämättömyys, epävarmuus) vaan jatkaa omaa toimintaansa jäykästi ja enemmän omaan itseen kuin lapseen keskittyen (esim. pysähtyy pitkiksi ajoiksi ohjeen lukemisen jälkeen pohtimaan tehtävää huomioimatta lapsen tarvetta saada toimintaohjeita). Vanhempi voi esimerkiksi naureskella hämillisenä luettuaan kortteja ilman, että selittää lapselle tilannetta tai omaa hämmennystään. Keskeistä on havainnoida sitä, jättääkö vanhempi toistuvasti tarkistamatta, miten lapsi ymmärsi annetun ohjeen. Jossain vaiheessa tilanne myös tyypillisesti kääntyy siihen, että lapsi joutuu vastuuseen tilanteen etenemisestä (joko ryhtyy lukemaan kortteja, päättämään aktiviteettien sisällöstä tai aloittamisesta ja lopettamisesta), tai lapsi rupeaa vaeltelemaan levottomasti tai pakenee muutoin tilanteesta. Vanhempi voi myös lapsen ottaessa vastuuta mitätöidä kuitenkin tämän aloitteet ( ei tässä pidä näin tehdä ). Tätä tyyliä kuvaa vetämättömyys, passiivisuus, aikuisen aloitteiden ja vastuunottamisen puuttuminen. Vauvat/taaperot: Vanhempi puhuu hyvin vähän tai kuiskaamalla lapselle. Vanhemman fyysisen yhteys saattaa olla vähäistä TAI vanhempi saattaa pitää lasta hyvin voimakkaasti sylissä, ilman puhe/muuta yhteyttä. Katseyhteys on poissaolevaa. OLEMATON (erittäin riittämätön) 1 p Vanhemman jäsentäminen ja haastaminen on täysin riittämätöntä. Pakottava, uhkaava tyyli. (a) Vanhempi ei tarkista onko lapsi ymmärtänyt toiminta-ajatuksen tai odota lapsen vastausta vaan menee itse eteenpäin (vaikka sinänsä oikeassa järjestyksessä). Joku/jotkut tehtävät jäävät tekemättä. Vanhempi antaa aivan liian vaikeita ohjeita pienelle lapselle tai ei lue kortteja ollenkaan. Vanhempi ei selitä mitä tehdään, jolloin tilanteessa eteneminen tapahtuu täysin aikuisen ehdoilla. Vanhempi saattaa rajoittaa lasta antamalla komentoja, lahjomalla, ja/tai uhkaamalla seuraamuksilla ( nyt istut nätisti ). Vanhempi jatkaa kaikkia tehtäviä kohtuuttoman pitkään ja vaatii lapselle liian vaikean tehtävän tekemistä ( mikset sä tee ei mitään asiaa opi heti ). Tätä tyyliä kuvaa välinpitämättömyys ja kyvyttömyyys asettautua lapsen asemaan. Vauvat/taaperot: Vanhemman tapa koskea ja käsitellä on äkkinäinen, turvaton ja jopa pakottava (esimerkiksi käsien vääntäminen tiettyyn asentoon jotta lelu pysyy niissä, pakottava kävelyttäminen, 20:n laskutehtävässä liiallinen kiinnipitäminen). Asettautuminen voi olla outoa (epätasapainoinen asento polvien päällä jne). Lasta ylistimuloidaan kosketuksella (kutittaminen, tökkiminen, lapsen kiihdyttäminen). Vauvan huomiota saatetaan houkutella esimerkiksi heiluttamalla lelua vauvan edessä, mutta vauvan pyrkiessä tarttumaan leluun se siirretään kauemmaksi. Huom. yksikin selkeä merkki pakottavasta vauvan suuntaamisesta /käsittelystä /tunkeutumisesta/ylistimuloinnista/ tavaroilla kiusaamisesta riittää. Irtaantunut tyyli. (b) Vanhempi ei jäsennä tilannetta kunnolla vaan jää odottamaan lapsen aloitteita tai istuu hiljaa katsellen kortteja. Osa tehtävistä jää toteutumatta. Tätä tyyliä kuvaa luovuttaminen. Vauvat/taaperot: Vanhempi asettuu vauvan/taaperon selän taakse, fyysistä ohjausta tai pyrkimystä/kykyä saaada jaettua huomiota on vähän. taaperon kanssa lapsi jää useimmiten hyvin pitkiksi ajoiksi omaan varaansa tutkimaan tavaroita, leluja vailla vanhemman minkäälaista jäsennyspyrkimystä.

8

9 2. Lapsen yhteistyökyky ja innostuneisuus HYVÄ 5 p Lapsi on keskittynyt, innostunut ja ilmaisee aitoa kiinnostusta tehdä tehtäviä yhdessä vanhemman kanssa. Lapsi lähtee aidon vapautuneesti ja yhteistyöhaluisesti mukaan vanhemman aloittamaan leikkiin/tehtäviin ja tekee omia aloitteita tilanteissa, esimerkiksi ehdottelee alun leikissä mitä kaikkea vinkueläimet voisivat tehdä ( syödä kukkia metsässä ja mennä sitten uimaan ). Lapsi vaikuttaa luottavan aikuisen antamiin ohjeisiin, hän esimerkiksi malttaa innostuksesta huolimatta odottaa, kunnes kuulee uuden tehtävän. Lapsi toimii kehitystasonsa mukaisesti tilanteissa (paitsi 1. ja hoivatehtävät): on motivoitunut, päämääräsuuntautunut ja keskittynyt (esim. ei luovuta ja jätä kesken). Lapsi osaa pyytää apua, mikäli tehtävä on liian vaikea. Lapsi vaikuttaa ilahtuvan/innostuvan (erityisesti pienet lapset) saadessaan positiivista palautetta ja kannustusta. Vauvat/taaperot: Vauva ilmaisee kiinnostustaan katseen kohdistamisella, pään kääntämisellä, (yli 3 kk) tavoittelulla, tarttumalla (yli 6 kk) lähestymällä. Vauva orientoituu aina uusiin asioihin (kuten lelut, vaihtuva tahti leikissä) pidempään ja habituoitumisen jälkeen (noin 30 s) siirtyy tarkastelemaan uusia asioita. Täten erityisesti pienten vauvojen kohdalla- on oleellista seurata tiivin fokusoitumisen ja kiinnostuksen herpaantumisen luonnollista vaihtelua, päinvastoin mikäli vauva joka kerran säpsähtäen seuraa aina uudelleen ja uudelleen samaa lelua/vanhemman kasvoja, voi kyse olla muusta). Isomman vauvan ja taaperon kohdalla keskittyminen ja vastavuoroinen toimintakyky lisääntyy, mutta on aina suhteutettava kehitysvaiheen potentiaaliin mikäli lapsi aidosti ilmaisee vapautunutta innostumista, kykyä ja halua seurata vanhemman tarjoamia tavaroita, osallistua sosiaaliseen leikkiin jne. annetaan tämä piste. RIITTÄVÄ Lapsi on yhteistyökykyinen. 4 p Lapsi reagoi selkeästi vanhemman tilanneohjaukseen ja pysyy hyvin mukana suurimmassa osassa tehtäviä. Lapsi innostuu ainakin hetkittäin aidosti yrittämään haastetehtävissä ja ottaa positiivista palautetta saadessaan sitä vastaan. Kokonaisuudessaan lapsi voi olla yrittämisessään ponnettomampi ja vetäytyneempi kuin edellisessä pisteityskohdassa. Vauvat/taaperot: Lapsi ilmaisee kehitystasonsa mukaista kiinnostusta ja kykyä suuntautua yhteiseen tekemiseen ja/tai sosiaaliseen leikkiin (esimerkiksi reagoi ojentamalla kättään ja ottaa vastaan tavaroita 1 v) mutta ajoittain tuntuu vetäytyvän enemmän ominpäin tavaroiden tutkimiseen ja jättää vanhemman toiminnanohjauksen huomiotta. VAIHTELEVA 3 p Lapsi osallistuu tilanteeseen ulkokohtaisella tavalla. Vaikka lapsi tekee tehtävät, hän on: (a) Lapsi on rauhattoman oloinen ja pyrkii muutaman kerran ottamaan kontrollin itselleen,

10 esimerkiksi ottamalla tehtävät vanhemmalta lukeakseen ja/tai ottamalla tehtävien vaatimat tarvikkeet ja/tai lähtemällä vaeltelemaan huoneessa, kiinnittää huomion muihin asioihin (tms. fyysinen levottomuus). Lapsi saattaa myös pyrkiä määräämään tehtävien lopettamisesta tai jonkin tehtävän sivuuttamisesta. Lapsi saattaa myös tilanteen alussa olla vaimeasti reagoiva, mutta ryhtyä protestoimaan erityisesti jos vanhemman kontrolloiva tyyli jatkuu. Vauvat/taaperot: Vastustava vauva on rauhaton ja levottoman oloinen. Vauva kääntyilee, ja hänen huomiotaan on vaikea tavoittaa. Itsekseen makuualustalla oleva lapsi (yli 5 kk) katsoo usein poispäin ja saattaa fyysisesti vastustaa vanhemman yritystä rakentaa leikkiä. Taaperot vaeltelevat huoneessa, tutkivat tavaroita itsekseen ja vastustavat ajoittain vanhemman yrityksiä saada yhteistä leikkiä. Kuitenkin myös jossain tehtävässä jaettu kiinnostuminen ja spontaani osallistuminen näkyy. (b) Lapsi on ajoittain vetäytyvä, vaisu, ja reagoi hitaasti ja laimeasti vanhemman leikkiehdotuksiin, mutta piristyy jossain tehtävässä (esimerkiksi hattutehtävä). Vauvat/taaperot: Vetäytyvät vauvat tarvitsevat useita toistoja, eivätkä he reagoi tyypillisesti puheeseen. (c) Lapsi saattaa olla näennäisesti hyvin yhteistyöhaluinen, esimerkiksi suostumalla kaikkeen mitä vanhempi ehdottaa. Todellisesta yhteistyöhalusta tämä ylimukautuvuus eroaa kuitenkin siinä, että on innokkaan ja myöntyväisen oloinen vain silloin, kun vanhempi katsoo/kiinnittää huomion häneen ja muina aikoina hän suhtautuu tilanteeseen vaisusti. Vauvat/taaperot: Lapsi on ylivirittyneen oloinen, seuraa hyvin valppaasti vanhempaa, erityisesti käsiä syrjäsilmällä. Kuitenkin myös ajoittain aidompaa vastavuoroisuutta nousee esile NIUKKA (riittämätön) 2 p Lapsi ei asetu yhteistyökykyisesti tilanteeseen. (a) Lapsi on selkeän vastustava ja pyrkii usein ottamaan tilanteen kontrollin itselleen, esimerkiksi lukemalla toistuvasti itse kortteja, hakemalla pusseista tavaroita ja/tai pyrkien määräämään tehtävien lopettamisesta tai jonkin tehtävän sivuuttamisesta. Lapsi luovuttaa herkästi haastetehtävissä (esimerkiksi painaa pään alas ja ilmoittaa nopeasti ettei osaa), eikä ota vastaan aikuisen apua. Vauvat/taaperot; Itkevät, protestoivat toistuvasti ja voimakkaasti. (b) Lapsi on jatkuvasti poispäinkääntynyt, hidas, reagoi laimeasti vanhemman ohjaukseen tai vetäytyy yrittämästä. Vauvat/taaperot: Hiljaisuus, korostunut ilmeettömyys. (c) Lapsi hyväksyy korostuneen ja keinotekoisen oloisesti vanhemman äkkinäisetkin tilannemuutokset, vaikka katsoja näkee joidenkin tilanteiden olevan liian vaativia/epämiellyttäviä lapselle (vanhemman miellyttäminen omien tarpeiden kustannuksella). Lapsi voi myös olla keinotekoisen pirteä ja mukaankutsuva erityisesti passiivisen vanhemman kohdalla; tämä vaikuttaa kuitenkin pikemminkin pakotetulta aikuisen kannattelulta kuin aidolta yhteistyöhalulta, esimerkiksi pettyneen oloinen kommentti eikö mulle anneta yhtään kun vanhempi pitkään rakentaa vain omaa palikkatornia ilman että lapsi kuitenkaan uskaltaa ojentaa omaa kättään palikoita kohti.

11 Vauvat/taaperot: Lapsi hyväksyy ilman adekvaattia protestia vanhemman epämiellytt vän lähestymisen (esimerkiksi tavaroiden viemisen kädestä). Kuitenkin myös vapautuneempi hetki saattaa nousta esille, missä on spontaania aloitteellisuutta esimerkiksi saada vanhempi mukaan leikkiin, esim. pallon vierittäminen vanhemmalle etäämmältä. OLEMATON (erittäin riittämätön) Lapsella on vaikeuksia toimia jäsentyneesti (ja kehitystasonsa mukaisesti) tilanteessa 1 p (a) Lapsi on jatkuvasti täysin avoimen vastusteleva, levoton, ei tule istumaan paikalleen tai pakenee siitä toistuvasti, vastustaa aina kuullessaan uuden tehtävän jne. Huom. vaikka lapsi ajoittain istuutuisi paikalleen yrittämään, jos vastustelu on toistuvaa ja voimakasta suhteessa aikuisen ohjaukseen voi antaa tämän pisteen. Vauvat/taaperot: Lapsi vastustaa suurta osaa aikuisen lähestymisyrityksiä, itku on paniikinomaista tai valittavaa. Keho on jännittynyt, lapsi heittäytyy kaarelle, juoksee karkuun ja erittäin ärtyisä. Ominpäin (tai saadessaan itse päättää) lapsi saattaa lähteä tutkimaan pusseja tai tavaroita hetkeksi, mutta ei pyri saamaan aikuista mukaan tähän millään tavoin. (b) Lapsi on täysin passiivinen, reagoimaton suhteessa aikuiseen, esimerkiksi istuu apaattisen ja hiljaisen oloisena, ottaa vain vaisusti annettaessa tavaroita käteen. Vauvat/taaperot: Lapsi ei reagoi puheeseen, aikuisen liikehdintään orientoimalla tai tekee sen erittäin hitaasti. Lapsen saa mukaan toimintaan vain esimerkiksi asettamalla lelun suoraan lapsen käteen. Katseyhteys kukkuu-leikissä (tms) on niukkaa ja lapsi kääntyy helposti poispäin. (c) Lapsi on korostuneen jäykästi ja pakotetun oloisesti myöntyväinen eli pelokas, ilmeetön ja jäykän oloinen olemukseltaan. Vauvat/taaperot: Keho on jännittyt ja saattaa jähmettyä outoihin asentoihin vanhemman lähestyessä.

12 EMOTIONAALINEN VASTAVUOROISUUS ja ALOITTEELLISUUS Tässä kohdassa arvioidaan vanhemman kykyä rakentaa lapseen aitoa vastavuoroista emotionaalista yhteyttä. Kyse on emotionaalisesta viestinnästä, sen selkiydestä ja aitoudesta, joten pelkkä toiminnallinen vastavuoroisuus ei riitä. Vanhempi on suuntautunut lapseen (katsomalla kohti, asettautumalla kehon asennoltaan lapsen saataville) ja kykenee lukemaan lapsensa viestejä ilosta, turhautumisesta, pettymyksestä jne. sekä reagoimaan niihin asianmukaisesti. Vanhempi ilmaisee itse avoimesti myönteisiä tunteita: iloa, innostumista ja nautintoa seuratessaan lastaan. Lapsen osalta keskeisintä on tarkastella tunneviestien selkeyttä ja aitoutta: kykeneekö tämä lapsi aidosti ilmaisemaan omia tunteitaan ja tarpeitaan? Lapsen kohdalla havainnoidaan myös tasapainoa vanhempaan suuntautumisen ja leluista ja itse tehtävistä aktiivisen kiinnostumisen välillä (eksploraatio); leikki-ikäisen lapsen kohdalla tämä tasapaino ilmenee huomaamattomasti ja luontevasti keskustelun, katseiden ja tunteiden vaihdon lomittuessa osaksi yhteistä tekemistä. Kiintymyskäyttäytymistä (aktiivista lohdun hakemista) ei tulekaan tämänikäisellä suoraan ilmetä lukuunottamatta ero- ja jälleennäkemistilanteita tai tilanteita, joissa lapsi jostain syytä pelästyy tai turhautuu. Vauvat/taaperot: Pieni vauva tarvitsee korostuneita tunneilmaisuja pystyäkseen tulkitsemaan niitä. Vanhemman kyky selkeään, myönteiseen tunneilmaisuun, ihailu, lapsesta välittäminen ja nauttiminen näkyy fyysisessä läheisyydessä, lasta kohti suunnatussa jatkuvassa katseessa, lämpimässä hymyssä. Vauvat ilmaisevat katseella, hymyllä ja iloääntelyllä aidosti kokemiaan hyviä hetkiä (ts positiivisia tunteita ei voida falsifioida). 3. Vanhemman emotionaalinen vastavuoroisuus ja aloitteellisuus HYVÄ 5 p Vanhempi osoittaa ilmeikkyyttä, aitoa lämpöä ja kykyjä etsiä ja ylläpitää lapseen tunnetason yhteyttä. Vanhempi on luontevan, sopivan fyysisen etäisyyden päässä lapsesta, koskettaa lasta luontevasti ja pyrkii kommunikoimaan kaikin tavoin siten, että lapsi voisi mahdollisimman hyvin tämän viestinnän tavoittaa. Vanhempi seuraa jatkuvasti lapsen ilmaisua, mm. katsoo lasta avoimesti silmiin, muttei pyri pakottamaan lasta liialliseen katsekontaktiin. Vanhemman eleet, ilmeet ja äänenpaino viestivät lapselle tilanteen turvallisuutta. Vanhempi korostaa kielellisesti tilanteen positiivisia puolia ja pyrkii kehuen tukemaan lasta yhdessä jaettavaan tekemisen iloon. Vanhemman ilme on eloisa ja hänen emotionaaliset reaktionsa ovat herkkiä tilanteen ja/tai lapsen tunnetilojen vaihteluille. Vanhemman reaktiot peilaavat lapsen tunteita eivätkä ole niiden kanssa ristiriidassa (esim. ei pyri kuittaaman naurulla lapsen hämmennystä vaikean tilanteen edessä). Vanhempi

13 ajoittaa kontaktinottonsa lapsen viestien perusteella ja antaa aikaa lapsen reagoinnille. Vaikka lapsi ajoittain protestoisikin, mutta jos vanhempi pystyy kohtaamaan lapsen kiukun aidosti ja saamaan kontaktin jälleen toimimaan, voidaan antaa tämä piste. Lisäksi, aikuinen reagoi myönteisesti kaikkiin huomaamiinsa lapsen aloitteisiin ja antaa tilaa myös lapsen tutkivalle leikille ja aloitteille. Aikuinen esim. nyökkää, koskettaa, kehuu tai muilla tavoin viestittää osallistumistaan emotionaalisesti lapsen kanssa toimimiseen ja lapsen oman viestinnän tukemiseen ja kuulemiseen. Vauvat/taaperot: Vanhempi välittää positiivisia tunteita eri aistikanavien kautta, katseella, hymyllä ja samanaikaisella synkronisella kosketuksella. Vanhemmalla on kykyä lähestyä lasta, paijata, helliä, ja aito ilo lapsesta näkyyvanhemman katseesta ja kasvoilta myös silloin kun lapsi ei katso vanhempaa. Vanhempi peilaa aidosti lapsen tunteita, vahvistaen ja tai pyrkien eläytymään nihin. Vanhemmalla on kykyä liioitella tunneilmaisuja ja venyttää puheilmaisuaan siten, että vauva tavoittaa sen. Vanhemman tunnereaktiot ovat kuitenkin selvästi lapsilähtöisiä, eli hän pikemminkin pyrkii liittymään ja vahvistamaan lapsen positiivista tunnekomusta (ja samalla tavoin aidosti, empaattisesti peilaa ja eläytyy negatiivisiin) kuin saamaan lapsen huomion kiinnittymään itseensä itsetarkoitukselllisesti. RIITTÄVÄ 4 p Vanhempi on myönteisellä ja vakaalla tavalla läsnäoleva. Vanhempi on luontevan, sopivan fyysisen etäisyyden päässä lapsesta, koskettaa lasta luontevasti ja pyrkii useimmiten kommunikoimaan siten, että lapsi voisi mahdollisimman hyvin tämän viestinnän tavoittaa. Vanhempi katsoo lasta avoimesti silmiin, muttei pyri pakottamaan lasta liialliseen katsekontaktiin. Vanhemman eleet, ilmeet ja äänenpaino viestivät lapselle tilanteen turvallisuutta. Kielellisesti vanhempi kertoo olennaiset seikat tilanteesta, jotta lapsi voi kokea olonsa turvalliseksi. Vanhempi saattaa olla ajoittain omissa ajatuksissaan ja ajoittaa reaktionsa lapsen viestintää huomioimatta (esimerkiksi etenee tehtävissä vaikka lapsi viestii haluavansa vielä jatkaa). Kokonaisuudessaan kuitenkin vanhempi on riittävästi emotionaalisesti suuntautunut lapseen, jotta lapsi voi kokea tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Vauvat/taaperot: Vanhemman seuraa lasta vakaalla ja myönteisellä tavalla, ilme on tasainen ja rauhallinen ja ajoittain selvästi kirkastuva (erityisesti kun lapsi katsoo vanhempa, tulee ilmeen muuttua). VAIHTELEVA 3 p Vanhemman tunnetason suuntautuminen on ulkokohtaista. (a) Vanhempi vaikuttaa näennäisen iloiselta, ilmeiden ja kommunikaation vaihdellessa liian vähän tilanteeseen/lapsen käyttäytymisvihjeisiin nähden. Vanhempi ei kykene huomioimaan kaikkia lapsen tunne-ilmaisuja, vaan vaikuttaa pikemminkin keskittyneeltä omaan suoriutumiseensa tilanteessa. Korostuneen pirteät, keinotekoisen oloiset lapseen suuntautunet kannustukset voivat olla myös merkkejä epäaidosta tunneyhteydestä lapseen. Vanhemman ja lapsen välistä kontaktia sävyttää keinotekoisuus ja emotionaalinen etäisyyden tuntu (ehkä keinotekoiselta tuntuva, ulkokohtainen opetuksellisuus). Vauvat/taaperot: Vanhempi lähestyy muutamia kertoja voimakkaasti lapsen kasvoja, esimerkiksi kutittaa poskesta pyrkien saamaan vauvan nauramaan. Vanhempi pyrkii useita kertoja

14 tavoittamaan lapsen katsekontaktia, esimerkiksi kommentoiden ääneen että haluaa lapsen katsovan tännepäin (itseään kohti). (b) Vanhempi on ainakin ajoittain selvästi laimeasti lapseen reagoiva, ts. katsekontaktia, lapsen tunnetilan tarkistamista esiintyy vain vähän ja vanhemman oma tunneilmaisu on niukkaa. Vanhempi vaikuttaa enemmän huolestuneen keskittyneeltä tehtävien tekemiseen kuin lapsen reaktioihin. Vanhemman ja lapsen välistä tunneyhteyttä kuvaa epävarmuus ja vaikutelma toisistaan irrallaan toimimisesta. Vauvat/taaperot: Vanhempi asettaa lasta itseään kohti selin, vaikka hänen perustunnevireensä on tasainen, myönteinen. Samoin vanhempi saattaa pyrkiä rauhoittamaan lasta liiallisesti (esimerkiksi laittaa nopeasti tuttia suuhun, etenee tehtävissä) vaikka lapsi ei osoita kyllästymistä vaan pikemminkin kontaktihalukkuutta. NIUKKA (riittämätön) 2 p Vanhempi ei ole aidosti emotionaalisesti lapsensa saatavilla tai häneen suuntautunut. (a) Vanhempi on jatkuvasti korostuneen ja teennäisen pirteä, ilmeet vaihtelevat liian vähän tilanteeseen/lapsen käyttäytymisvihjeisiin nähden. Ilme ja vanhemman puhe ovat myös ristiriidassa lapsen ilmaiseman tunnetilan kanssa, esimerkiksi keinotekoiselta tuntuva puhe ja teennäiset hymyt kovin totisen ja hiljaisen tai vastustavan lapsen kanssa. Vanhemman tapa ottaa kontaktia on myös usein epäsuoran, peitetyn vihamielinen (kireä tai kyllästynyt äänensävy, silmien pyörittely tms.). Vanhempi saattaa myös vaihtaa äkkiarvaamatta tunneilmaisunsa sävyä, esimerkiksi aluksi maanittelemalla ( tee nyt kulta pieni, olet tosi taitava ) lasta suoriutumaan ja sitten vaihtamalla kriittiseen äänensävyyn ( nyt tämä pitää saada loppuun ja nopeasti ). Vanhemman ja lapsen välistä kontaktia sävyttää selkeästi tunnelma ristiriitaisista tunteista lapsen ja vanhemman välillä ja/tai epäsuorat vihamielisyyden osoitukset lasta kohtaan (esim. kritiikki tilannetta, lapsen osaamista kohtaan, lapsen vastuuttaminen tehtävien keksimisestä jne.). Vauvat/taaperot: Vanhemman tunneilmaisussa on selkeää vaihtelua, välillä vanhempi suukottelee, halailee tai nostaa lasta tiivisti syliin toisissa hetkissä vaikuttaa ärtyneeltä ja hermostuvalta, usein silloin kun lapsi liikkuu poispäin tai ei katso kohti vanhempaa. (b) Vanhempi on innoton, latteasti reagoiva ja saattaa katsella paljon lapsesta poispäin. Vanhempi ei toisaalta itse reagoi juurikaan ilmeillään, eleillään kutsuakseen lasta kontaktiin kanssaan eikä toisaalta itse reagoi lapsen mahdollisiin aloitteisiin. Esimerkiksi vanhempi juuttuu tehtävien keksimiseen huomattavan pitkiksi ajoiksi kykenemättä reagoimaan (tai huomaamatta) lapsen ilmaisemaa levottomuutta tai kyllästymistä. Vanhemman ja lapsen tunnesuhde on etäinen ja passiivinen. Vauvat/taaperot: vanhempi asettautuu etäälle/selin lapsesta (esim. istuu liian kaukana, jotta vauva -alle 3kk- voisi tavoittaa vanhemman ilmeet). Vanhemman ilmekieli on pääasiassa totinen, surullinen ja/tai huolestuneen oloinen, vaikka ajoittain hän pyrkisikin lähestymään lasta saavuttaakseen katseyhteyden. OLEMATON (erittäin riittämätön) 1 p Vanhempi on torjuva ja vihamielinen (joko suoraan ilmaistuna tai epäsuorasti poissaolevuudella).

15 (a) Vanhemman tapa olla kontaktissa on avoimen torjuva ja hylkivä. Esimerkiksi vanhempi saattaa tunkeutua äkkiarvaamatta hyvin lähelle lasta tai viedä lelun lapsen kädestä. Vanhempi ei seuraa lapsen ilmeitä eikä eleitä, ja vanhemman tunneilmaisut voivat olla vahvasti ristiriidassa lapsen tunneilmaisun kanssa. Suuttuminen, maltin menettäminen, suoraan lapsen kysymysten mitätöinti ( no keksi itte ) ovat ilmauksia vanhemman kyvyttömyydestä olla tunneyhteydessä lapseen. Vanhempi voi kritisoida lasta ( miksi sä käyttäydyt noin huonosti, aina sä olet noin vaikea ) tai nauraa lapsen osaamiselle esimerkiksi piirustustehtävässä ( no ei se ole yhtään samanlainen ). Sarkastisen huumorin käyttö, lapsen fyysisten ominaisuuksien mitätöinti jne. ovat kaikki tähän pisteitykseen kuuluvia merkkejä. Vauvat/taaperot: Vanhempi on selkeästi fyysisesti ylistimuloiva ; kutittelee, tökkii, nostelee vauvaa, suukottelee liian voimakkaasti (eleissä on aggressiivinen sävy). Ärtymys, kiukku, esimerkiksiki vastustavan taaperon riuhtaisut kuuluvat tähän. (b) Vanhempi on aivan hiljainen, vetäytynyt. Vanhempi voi puhua liian hiljaa tai kuiskata. Vanhempi saattaa olla asettunut tilanteessa lapsen taakse tai muutoin siten, että lapsen on vaikea nähdä häntä. Vanhempi vastuuttaa nopeasti lapsen tilanteesta. Vanhempi ei tee juuri mitään kontaktialoitteita lapsen suhteen. Vauvat/taaperot: Vanhempi on hyvin laimea ilmeissään (katse on tyhjä, eikä hymyä juuri esiinny), vaikka saattaa ajoittain olla kasvoyhteydessä lapseen. 4. Lapsen emotionaalinen vastavuoroisuus HYVÄ 5 p Lapsi reagoi innostuneesti ja avoimen positiivisesti vanhempaan ja hakee aktiivisesti (positiivisella tavalla) vanhemman huomiota. Lapsi ilmaisee avoimesti positiivisia tunteita vanhemman hakiessa kontaktia häneen (mm. katsoo kohti, hymyilee, nauraa). Lapsen tunneilmaisu on kokonaisuudessaan välitöntä ja aitoa. Lapsi viestii omia ajatuksiaan, tunteitaan ja halujaan avoimesti vanhemmalle. Lapsella on myös selkeitä pyrkimyksiä vetää aikuisen huomio itseensä tai yhteiseen tekemiseen ( engagement ), esimerkiksi lapsi katsoo useasti suoraan aikuista kohti ilmaisten sanoin ja/tai ei-kielellisesti (kättä ojentamalla, pyytämällä huomiota ja/tai apua) haluavansa aikuisen huomion ja/tai hoivaa. Lapsi lähestyy aikuista luontevasti (menee aikuisen syliin, koskettaa aikuista ja/tai katsoo avoimesti silmiin). Vauvat/taaperot: Pienet lapset ilmaisevat mielihyvää suoraan, jo alle 2 kk ikäisestä valikoivalla hymyllä, 3-4 ikäisestä naurulla. Vaikka pieni lapsi saattaa protestoida, olla ajoittain poispäinkääntyvä, jos havainnoinnin aikana näkyy aitoa katseyhteyttä toistuvasti, jaettuja hymyjä voidaan antaa tämä piste. RIITTÄVÄ 4 p Lapsi reagoi vakaan myönteisesti vanhempaan.

16 Lapsi osoittaa kiinnostusta vanhempaa ja yhteisiä toimintoja kohti, mutta on hetkittäin vaisu tai poispäinkääntynyt eikä aina jatka spontaanisti kontaktia omalla vuorollaan. Lapsen sosiaalisia aloitteita (leikkiin pyytäminen, hoivan hakeminen jne.) voi olla vähemmän kuin edellisessä kohdassa. Lapsi kuitenkin lähestyy aikuista halutessaan jotain ja ilmaisee sanoin ja/tai eikielellisesti (kättä ojentamalla, ääntelemällä) haluavansa aikuisen huomion. Osan ajasta lapsi voi kuitenkin olla enemmän suuntautunut tavaroiden tutkimiseen kuin yhteiseen leikkiin. Vauvat/taaperot: Lapsi on suurimman osan ajasta rauhallinen ja reagoi vanhemman kasvoihin ja ääneen katsomalla kohti ja ilmeen kirkastumisella. VAIHTELEVA 3 p Lapsen reagointi vanhempaan vaihtelee neutraalista vastustavaan/välttelevään (omat kontaktialoitteet puuttuvat lähes kokonaan). (a) Lapsi on ainakin ajoittain vanhemman lähestymistä vastustava, aktiivisesti katsekontaktia väistävä, leikkeihin ominpäin uppoutunut ja ilmaisee äänen sävyllä, ilmeillä ja/tai toiminnalla jännittyneisyyttä, kireyttä tai ärtymystä (tai muulla tavoin ilmaisee fyysisesti rauhattomuutta ja levottomuutta). Vauvat/taaperot: Ajoittain itku, voimakas vastustaminen/ärtyisyys. (b) Lapsi on ainakin ajoittain pitkästyneen tai alakuloisen oloinen. Esimerkiksi lapsi saattaa reagoida vanhemman puheeseen ja kontaktialoitteisiin toimimalla mekaanisesti ohjeen mukaan, mutta innottomasti ja latteasti katse poispäinkääntyneenä. Vauvat/taaperot: Ajoittain hidas reagointi esimerkiksi katseella vanhemman kasvoihin. (c) Lapsi on ainakin ajoittain korostuneen valpas, ylipirteä ja seuraa vanhemman ilmeitä ja eleitä jatkuvasti ikään kuin pyrkien mukailemaan niitä. Lapsi saattaa myös sietää kohtuuttoman pitkään itselleen epämukavaa tilannetta, esimerkiksi liian vaativan tehtävän tekemistä. Vauvat/taaperot: Ajoittain liioitellulta tuntuvat varovaisuus ja vanhemman korostunut seuraaminen katseella. NIUKKA (riittämätön) 2 p Lapsen reagointi vanhempaan on jatkuvasti vastustavaa/välttelevää (omat kontaktialoitteet puuttuvat tai ovat negatiivisia). (a) Lapsi on jatkuvasti levoton, rauhaton, vastustava, aktiivisesti katsekontaktia väistävä, leikkeihin ominpäin uppoutunut ja ilmaisee äänen sävyllä, ilmeillä ja/tai toiminnalla jännittyneisyyttä ja kireyttä. Lapsi saattaa olla myös valittava, takertuva tai ärtyisän oloinen. Lapsi saattaa myös heittäytyä toimimaan kehitystasoaan nuoremman lapsen tasolla, esimerkiksi lässyttää, heittäytyä avuttomaksi jne. Todellisesta kontaktin kaipuusta tämän erottaa se, että kun aikuinen antaa huomiota, lapsi ei kuitenkaan asetu myönteisellä tavalla vuorovaikutukseen vaan jatkaa valittavaa käyttäytymistä tai ryhtyy vastustelemaan. Vauvat/taaperot: Usein toistuva itku, vastustaminen erityisesti vanhemman pyrkiessä lähestymään/rauhoittamaan. (b) Lapsi on pitkästyneen tai alakuloisen oloinen. Lapsi on enemmän poispäinkääntynyt kuin

17 vanhempaa kohti suuntautunut. Esimerkiksi lapsi saattaa reagoida vanhemman puheeseen toimimalla ohjeen mukaan, mutta innottomasti ja latteasti katse poispäinkääntyneenä. Lapsella ei myöskään ole selkeitä vuorovaikutusaloitteita vanhempaa kohtaan, vaikka hän saattaa keskittyneesti leikkiä tavaroilla. Vauvat/taaperot: Lapsi on ilmekieleltään jähmeä, saattaa katsoa kohti, mutta ei hymyile, reagoi selvästi vanhemman ilmeisiin / kääntää katsetta pois. (c) Lapsi on korostuneen valpas, seuraa vanhemman ilmeitä ja eleitä jatkuvasti ja pyrkii mukailemaan niitä ilman omia vuorovaikutusaloitteita (vanhemman miellyttäminen). Lapsella saattaa olla keinotekoiselta tuntuvia tunneilmaisuja, kuten teennäisen pirteä, lapsekas äänen käyttö, viiveellä hymyily (mutta tyhjän oloinen ilme kun vanhempi ei katso). Lapsi saattaa sietää kohtuuttoman pitkään itselleen epämukavaa tilannetta, esimerkiksi liian vaativan tehtävän tekemistä. Pettymys saattaa ilmetä epäsuorasti, esimerkiksi lapsi juuttuu itsekseen toistamaan epäonnistunutta tehtävää, lipsauttaa ääneen mielipahaansa vanhemman toiminnasta ( enkö mä saakaan yhtään ), mutta vaikuttaa siltä, että lapsi ei kykene aidosti ilmaisemaan tätä tunnettaan vaan joutuu sen mahdollisimman nopeasti tukahduttamaan. Vauvat/taaperot: pienellä lapsella on korostuneita kiljahduksia, jännittyneeltä kuuluvaa ääntekyä, toistuvaa, mekaanisen oloista nauramista (esimerkiksi ylistimuloivaan vanhempaan). Vauvat saattavta olla kehollisesti jäykkiä, jähmettyviä. Taapero väistää suoraa katseyhteyttä, mutta tarkkailee syrjäsilmällä vanhempaa. OLEMATON (erittäin riittämätön) 1 p Lapsen reagointi vanhempaan on hajanaista ja negatiivista (ahdistuneisuus, vihaisuus). (a) Lapsi on usein avoimen vihainen ja suoraan vuorovaikutusta vastustava. Lapsi ärtyy herkästi, lähtee pois tilanteesta sekä vastustaa usein ja suoraan vanhemman yrityksiä ottaa kontaktia. Lapsen vuorovaikutusaloitteet vanhempaa kohtaan ovat negatiivista vastustusta. Huom. vaikka ajoittain saattaa näkyä myös muunlaista käytöstä, mutta jos lapsen vastustelu on voimakasta ja toistuvaa tai lapsi ilmaisee selkeän ahdistusreaktion, tulee antaa tämä piste. Vauvat/taaperot: Toistuva, voimakas ärtyneisyys, paniikinomainen itku. (b) Lapsi on apaattinen, poissaoleva. Lapsen omat vuorovaikutusaloitteet ovat täysin latteita ja kehitystasolle kuulumattomia. Vauvat/taaperot: lapsi ei reagoi vanhemman kasvoihin, tai tekee sen erittäin hitaasti. (c) Lapsi hyvin varovainen, väistelevä ja pakonomaisesti kontaktiin mukautuva. Esimerkiksi lapsi jättää korostuneen jäykästi aiemman tekemisen kesken, mikäli vanhempi vihjaa eteenpäin siirtymisestä; lapsi seurailee vanhempaa jatkuvasti syrjäsilmällä varoen (pakonomainen mukautuminen). Lapsen emotionaalinen ilmaisu on jäykän ja pakotetun oloisia (esim. keinotekoinen naureskelu). Lapsi vaikuttaa ulkoisesti ilmeettömältä, hitaalta ja jähmeältä reaktioissaan. Lapsella voi myös olla outoja jähmettymisiä tai putoamisia, esimerkiksi jää yhtäkkiä tuijottamaan tyhjyyteen vanhemman lähestyessä. Vauvat/taaperot: Vauva on ilmeetön, jähmettyy outoihin asentoihin, saattaa toisaalta äkkiarvaamatta tunkeutua itse esimerkiksi vanhemman kasvojan kohti.

18 HOIVAAVUUS Tässä kohdassa arvioidaan vanhemman kykyä tarjota lapselle yleisiä kokemuksia ihailtuna ja hoivattuna olemisesta sekä perusturvan tuottamisesta stressitilanteessa (erotilanne). Vanhempi pystyy olemaan luontevasti fyysisesti lähellä viestien omaa turvallisuuttaan, kykyään huolehtia ja lohduttaa lasta sekä lapsen fyysisen perusolemuksen hyväksymistä ja ihailua. Lapsen kohdalla havainnoidaan turvallista ja luontevaa asettautumista hoivattavaksi. Lapsi nauttii vanhemman kosketuksesta ja toisaalta on myös kiinnostunut itse lähestymään fyysisesti aikuista. Oleellista on myös havainnoida, pystyykö lapsi aidosti ottamaan vastaan ja nauttimaan aikuisen tarjoamasta huomiosta ja hoivasta vai vetäytyykö lapsi, pyrkiikö suoriutumaan enemmän omissa oloissaan jne. Stressitilanteessa (erotilanne) havainnoidaan keskeisesti sitä, 1) miten vanhempi selittää poistumisensa ja mihin/miten ohjaa lasta toimimaan poissaollessaan ja 2) miten vanhempi huomioi lapsen palatessaan huoneeseen. Lapsen kohdalla arvioidaan kehitysvaiheeseen kuuluvia itsesäätelykeinoja ja toisaalta keinoja/motivaatiota palata jälleennäkemistilanteessa uudelleen yhteyteen vanhemman kanssa. Vauvat/taaperot: Vanhempi tarjoaa pienelle lapselle jatkuvasti riittävä fyysistä tukea ja rauhoittamista koko havainnoinnin ajan. Vanhemman syli on käytettävissä ja lapselle löytyy sieltä luonteva paikka. Vanhempi saa lapsen luontevasti nostettua, siirrettyä ja käyttää aktiivisesti käsiään ja kehoyhteyttä toimiessaan lapsen kanssa myös muissa kuin rauhoitustilanteissa. Stressitilanteissa rauhoittaminen tapahuu aina myös fyysisen yhteyden kautta. Vanhempi nostaa lapsen ylös tms. Hoivatehtävissä vanhemman kosketus on luontevaa, koko kämmenen sivelyä lapsen käsiin ja jalkoihin (harvemmim kasvoihin). Erotilanteessa vanhempi on selkeä ja valmistaa lapsen eroon- harkinnanvaraisesti voi myös olla hyvä ratkaisu että vanhempi ei poistu. Jälleennäkemisessä lapsi hyväksyy myös fyysisen yhteyden. 5. Vanhemman kyky toimia hoivahahmona HYVÄ 5 p Vanhempi on turvallinen, luonteva ja lämmin tarjotessaan lapselle hoivaa. Vanhemman ilmeet ja eleet ovat sopusointuisia hänen tarjotessaan joko kertomalla (tehtävä 4) tai tilanteessa toimimalla (tehtävät 3 ja 9) hoivaansa lapseelle. Vanhempi on aktiivinen hoivan tarjoamisessa eikä odota saavansa sitä ensin (joko epäsuorasti tai suoraan pyytämällä). Esimerkiksi pienen lapsen kohdalla on luontevaa ottaa lapsi lähelle tai syliin ja tarjota siinä hoivaa. Antaessaan hoivaa vanhempi kykenee myös isomman lapsen kohdalla suuntautumaan lapseen fyysisesti luontevan läheisesti (katsekontakti, otteiden varmuus ja luontevuus). Hoivakokemuksen tarjoamiseen kuuluu pysähtyminen lapsen tarpeiden tarkkaan havainnointiin. Vaikka intensiivinen kohtaaminen voikin kestää vain hetken, jatkuva puhuminen, huomion kääntäminen vaatteisiin, tavaroihin ympärillä tms. voidaan tulkita etäännyttäväksi käyttäytymiseksi eikä sen vuoksi kuulu tähän pisteityskohtaan. Tärkeää on myös havainnoida, että aikuinen reagoi myönteisesti kaikkiin huomaamiinsa lapsen pyrkimyksiin saada hoivaa vastaamalla niihin välittömästi, myös silloin kun

19 lapsi ilmaisee tarpeitaan epäsuoremmin. Erotilanteessa vanhempi selittää tilanteen ja varmistaa, että lapsella on luottavainen ja rauhallinen olo tilanteessa, esimerkiksi vanhempi vastaa lapsen kysymyksiin mihin vanhempi menee ja/tai auttaa lasta kestämään eron antamalla leluja tai muita suuntautumisen kohteita. Jälleennäkemisessä vanhempi kykenee suuntautumaan ensin lapseen (pieni kosketus, katse riittää usein emotionaalisen yhteyden uudelleenrakentamiseksi) ja sitten käsillä olevaan leikkiin/tehtäviin. Vauvat/taaperot: Vanhemman fyysisen kontakti on olemassa koko ajan, yli 6 kk ikäsillä vanhempi sallii/rohkaisee vauvan itsenäisen tutkimisen ja liikkumista poispäin mutta säilyttää oman asentonsa peilaavana siten, että vauva/taapero hyvin helposti voi nojatua vanhempaan, putoaa vanhemman tukea vasten, esimerkiksi vanhemman kädet ojentuvat automaattisesti tueksi jne. Koskettaminen on rauhallista, koko kämmenen kosketusta, vanhemman kyky nostaa syliin, käsitellä on vakaata ja turvallista. Siirtymät ennakoidaan puheella. Kasvojen aluetta ei kosketa, ellei siihen ole jotain selvää syytä (pulautettu maito tms.). RIITTÄVÄ 4 p Vanhempi on vakaa ja miellyttävä tarjotessaan lapselle hoivaa. Vanhempi tarjoaa lapselle hoivaa vakaalla ja miellyttävällä tavalla ja ottaa huomioon lapsen kehitystason ja suuntautumisen tilanteessa, esimerkiksi varmistaa sanallisesti, että lapsi tietää mitä on tarkoitus tehdä. Vanhempi kantaa selvästi myös vastuun hoivan tarjoamisesta lapselle, mutta saattaa tehdä sen tyylillisesti hieman etäisemmin kuin edellisessä pisteityskohdassa. Erona alempiin pisteityskohtiin on kuitenkin se, että vanhemmalla ja lapsella on vähintään yksi selkeä myönteisen kohtaamisen hetki hoivatilanteessa (esimerkiksi vaihdettu pieni hymy, katsekontakti tai tarkistus vanhemman puolelta, miltä lapsesta todella tuntui). Erotilanteessa vanhempi jäsentää asianmukaisesti tilanteen lapselle turvalliseksi, esimerkiksi kertoo mihin menee, kuinka pitkäksi aikaa ja ohjaa lapsen tarvittaessa jonkun tekemisen pariin. Vanhempi ei kuitenkaan välttämättä tavoita jälleennäkemistilanteessa lapsen epäsuorasti tai vaivihkaa ilmaisemia merkkejä ahdistuksesta, vaan ohjaa lapsen nopeasti toiminnan pariin tai vaikuttaa muuten liikaa omissa ajatuksissaan olevalta. Vauvat/taaperot: Vanhemman psykosfyysinen läheisyys on turvallista (esim. riittävä läheisyys, turvallinen syli), samoin kosketus ja liikuttelu luontevaa. Vanhempi saattaa kuitenkin tarjota hoivaa hieman vähemmän kuin ed.kohdassa. VAIHTELEVA 3 p Vanhempi suorittaa hoivatehtävät ulkokohtaisesti (lyhyesti ja etäisesti). (a) Vanhemman tarjoama hoiva on liian aikuislähtöistä, esimerkiksi vanhempi tuntuu pysähtyvän hyvin lyhyesti lapsen käsien rasvaamiseen ja/tai suorittaa sen etäisellä tavalla, esimerkiksi ei katso lasta silmiin hoivatessaan, koskee vain sormenpäillä lasta jne. Vanhemman toiminta erotilanteessa voi olla nopeaa ja korostaa sitä, että lapsen tulisi suoriutua itsenäisesti. Jälleennäkemisessä korostuu se, ettei vanhempi huomioi lapsen tunnetilaa vaan jatkaa heti tekemistä ilman katsetta tai muuta emotionaalista kontaktia lapseen. Vauvat/taaperot: Vanhemman liikkeet ovat äkkinäisiä ajoittain, ja hän saattaa lähestyä lapsen