Pelastusyksikön alkuselvitykset tutkimuksen kohteena Selvityksiin lisää tehoa kylkikolari mallinnettu

Transkriptio

1 Tutkimus Pelastusyksikön alkuselvitykset tutkimuksen kohteena Selvityksiin lisää tehoa kylkikolari mallinnettu Mitä tapahtuu kohteeseen saapumisen ja varsinaisiin pelastustoimiin ryhtymisen välillä? Tätä tietoa on kansainvälisestikin erittäin vähän saatavilla. Liikenneonnettomuuksissa ja tulipaloissa lyhyetkin viiveet pelastustoimien aloittamisessa tai tulipalon rajoittamisessa johtavat nopeasti suurempiin vahinkoihin. Mikä on tarkoituksenmukaisin tehtävien jako tällöin kunnes seuraava yksikkö saapuu? Artikkeli julkaistu Palokuntalainen-lehdessä nro 26, Laaja yhteistyöhanke Pelastusopistossa tehdyn tutkimuksen rahoittajina toimivat Pelastusopisto ja Palosuojelurahasto. Merkittävällä oman työn osuudella hankkeeseen osallistuvat myös Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen pelastuslaitokset sekä Tampereen aluepelastuslaitos. Pohjois-Savosta Pelastusopistolla ovat vuorollaan käyneet autoja pilkkomassa ja letkuja vetämässä 1+3 vahvuiset ryhmät pääasiassa valtateiden varsilla toimenpidepalkkaisina toimivat sammutusmiehet Keiteleen, Lapinlahden, Leppävirran, Suonenjoen ja Riistaveden palokunnista. Tampereen keskuspaloaseman valvomossa puretaan radioliikenteestä jälkikäteen pelastustoimiin kulunut aika kaikista Pirkanmaalla tapahtuneista rakennuspaloista ja liikenneonnettomuuksista, joissa palokunta irrottaa potilaita onnettomuusajoneuvoista. Kuva 1. Tieliikenneonnettomuuksissa kuolleet onnettomuustyypeittäin. Lähde: Tilastokeskus ja Liikenneturva, 2008 ennakkotietoja tilanne Opiston selvitysmalleista Tavoitevahvuisen (1+5) pelastusyksikön perustyönjaossa yksikönjohtaja johtaa yksikkönsä toimintaa. Kohteeseen saavuttuaan hän määrää yksikön paikan, suorittaa tiedustelun ja antaa ensimmäiset toimintakäskyt. Ensimmäisen parin tärkein tehtävä on onnettomuuden uhrien pelastaminen. Ykkönen ottaa hydraulisen pelastusvälinesarjan levittimen esille ja käyttää sitä. Tarvittaessa ykkönen kytkee/vaihtaa hydrauliletkut työkaluun ja käyttää myös tankolevittimiä. Kakkonen käyttää vastaavasti leikkuria. Toisen parin tehtävänä on avustaa ensimmäistä paria. Kolmonen ja nelonen tukevat eli stabiloivat onnettomuusajoneuvon liikkumattomaksi siihen asentoon, johon se on onnettomuushetkellä jäänyt. Toinen pari myös tekee onnettomuusajoneuvon virrattomaksi, eliminoi laukeamattomia turvavarusteita ja leikkaa turvavyöt samanaikaisesti kun ensimmäinen pari jo pilkkoo autoa. Auton kuljettajana toimiva konemies käyttää generaattoria ja huolehtii hydraulisten pelastusvälineiden pumppuyksikön virransyötöstä. Kun pumppuyksikköä ei tarvitse kantaa onnettomuuspaikalle, konemies käyttää myös pumppuyksikköä. (Saarela, 2003). Pimeässä konemies huolehtii alkuvaiheessa myös tilannepaikan valaisemisesta, ellei siihen ole osoitettavissa muuta resurssia. Pienemmällä vahvuudella yksikön jäsenten tehtävät lisääntyvät Jos yksikön vahvuus on 1+4 tai 1+3, ykkösen, kakkosen ja konemiehen työt lisääntyvät. Jos poikkeuksellisesti joudutaan toimimaan vahvuudella 1+2, niin tehokas ja turvallinen työskentely edellyttää, että myös yksikönjohtaja osallistuu kaluston selvittämiseen. Nyt käynnissä olevan tutkimushankkeen aikana on Pelastusopistolla kehitetty tarkempi työnjako potilaiden irrottamiseksi tavoitevahvuutta pienemmillä voimavaroilla. Tieliikenneonnettomuudet voidaan ryhmitellä erilaisiin perusonnettomuustyyppeihin: nokkakolari, kylkikolari, peräänajo ja ympäriajo. Palokuntalainen 26 1/

2 Tutkimus Kehitettyä toimintamallia testataan tällä hetkellä käytännössä ja tullaan vertaamaan tilanteeseen, jossa voimavaroja on yllin kyllin: O11 (1+5), O15 (0+2), O191 (0+2), O192 (0+2) ja lääkinnällistä pelastustoimintaa johtamassa L4. la ja epästabiili lantio. Tien puolella istuvalla oli myös ruhje päässä ja hän oli muistamaton, mutta tajuissaan valittaen nilkkansa murtumaa. Kohdattaessa kummankin potilaan hemodynamiikka oli vielä vakaa. Tutkimuksessa kylkikolari Toimintamalli vähentää turhia liikkeitä - ja seisoskelua Onnettomuustyyppi ja siinä vaikuttanut energia sekä potilaiden tila määräävät hälytettävien kalusto- ja henkilöresurssien tarpeen. Jokainen onnettomuustilanne on erilainen. Etukäteen ei voi määrittää yhtä ja ainoaa oikeaa kaikkiin tilanteisiin sopivaa toimintamallia. Tutkimuksessa useamman ajoneuvon kohtaamisonnettomuudet (vastakkaiset, samat ja risteävät ajosuunnat) rajattiin pois ensimmäisinä, koska niissä usein tarvitaan yksikköä suurempia pelastusmuodostelmia. Yksittäinen ajoneuvo suistuu tieltä ja törmää puihin, valaisinpylväisiin tai muihin tiealuetta reunustaviin esteisiin. Onnettomuusskenaario lavastettiin Pelastusopiston harjoitusalueelle ns. saunan mutkaan siten, että henkilöauto olisi luisunut kylki edellä kaarteessa ulos ja paiskautunut etuoven kohdalta 10 metrin päässä tien reunasta suuren männyn runkoon (kuva 2). Auton etuistuimille turvavöihin sijoitetuille kahdelle potilaalle ensihoidon opettaja määritteli kyseisessä onnettomuustyypissä mahdolliset vammat. Puun puolella istuva oli tajuton, hänellä oli ruhje ohimol- Pelastusyksikkö (1+3) ja ambulanssi (0+2) sijoitetaan aivan tien reunaan samalle puolelle kuin onnettomuuteen joutunut ajoneuvo. Jos ambulanssi on ensimmäisenä paikalla, siitä on hyvä ottaa jauhesammutin jo kohteeseen mentäessä. Sairaankuljettajat selvittävät uhrien tilan (kiireellisyysjärjestyksen), antavat pelastusyksikön johtajalle tarvittavat tiedot ja aloittavat tajuttoman potilaan ensihoidon mahdollisuuksiensa rajoissa. Nopeimmin annettava ensihoitotoimenpide onnettomuuspaikalla on lisähapen antaminen. Vaikeavammaisen potilaan selviytymismahdollisuuksia voidaan edesauttaa parhaiten nopeuttamalla hänen kuljettamistaan sairaalaan, jossa on valmius aloittaa tehohoito. Ensimmäinen sairaankuljettajista menee onnettomuusajoneuvon takapenkille tarvittaessa takasivuikkunan tai takaikkunan ikkunapiikillä rikkomalla elleivät ovet aukea. Sairaankuljettaja kääntää auton virta-avaimen off-asentoon penkkien välistä ja ryhtyy tukemaan tajuttoman potilaan niskoja (ilmatien varmistus). Varustuksena sisään menevällä sairaankuljettajalla tulee Kuva 2. Pelastusopiston harjoitusalueen saunan mutkassa rytisee jatkuvasti. Tässä tutkimuksessa on videoitu analyysiä varten vakioidun kylkikolarin pelastustoimet kahdella kameralla jo kymmeniä kertoja. 18 Palokuntalainen 26 1/2009

3 olla kypärä ja vähintään viltti potilaiden suojaamiseksi sekä lämmittämiseksi. Toinen sairaankuljettajista tuo paikalle tarvittavat hoitovälinelaukut, hoitaa potilaita sivuikkunoiden kautta ja huolehtii viestiliikenteestä. Paarit kannattaa jättää autoon ja pitää ambulanssin ovet kiinni kunnes potilaat on saatu irrotettua. Tutkimusolosuhteissa tähän mennessä (n=36) aikaa kummankin potilaan irrottamiseen on mennyt keskimäärin noin 20 minuuttia (vaihteluvälin ollessa noin min). Auton kylki auki tai katto pois Yksikönjohtaja kohteeseen saavuttuaan tuo paikalle jauhesammuttimen, elleivät sairaankuljettajat ole sitä vielä tuoneet ja sijoittaa sen onnettomuusajoneuvon etupuolelle noin 5 metrin päähän siitä. Sairaankuljettajilta saamiensa tietojen pohjalta ja omaan tiedusteluunsa tukeutuen yksikönjohtaja tekee tilannearvion ja päätöksen tarvittavasta irrotustavasta. Käytännössä tajuttomalla lonkkamurtumapotilaalla on kova kiire leikkauspöydälle ja hänen rangan suuntainen nostonsa edellyttää katon poistamista. Lonkkamurtumaan liittyy usein voimakas verenvuoto, joka ei tyrehdy muutoin kuin leikkauksella. Tutkimuksellisista syistä Pelastusopistolla autoista poistettiin ensin tien puoleinen kylki ja sen jälkeen katto. Ennen onnettomuusauton pilarien leikkaamista ne vaadittiin stabiloitaviksi. Stabilointi on ryhmätyötä Konemies kytkee generaattorin ja pumppuyksikön toimintavalmiiksi. Ykkönen ottaa samanaikaisesti levittimen esille ja selvittää letkut auton keulan kautta puun puolelle. Aina auton stabilointi ei ole itsetarkoitus. Tässä skenaariossa auton nostaminen on tärkeää aloittaa esteen puolelta, sillä muutoin on vaarana, että potilas kiilautuu entistä tiukemmin sitä vasten. Ykkönen nostaa levittimellä autoa puun juuresta, potilaasta ja konemies asettaa paikalle tuomansa stabilointiportaat a- ja b-pilarin kohdalle auton alle. Tällä välin kakkonen on selvittänyt hydraulisen pelastusvälinesarjan leikkurin onnettomuusauton eteen ja mahdollisesti koettanut jo avata konepeltiä päästäkseen kiinni akkukaapeleihin. Konepellin avausvipua ei usein pääse käyttämään varsinkaan jos iskemä on tullut kuljettajan puolelle, minkä vuoksi konepellin aukaisuun tarvitaan sekä levitintä että leikkuria. Kakkonen pystyy käsin muovisiin koristeritilöihin tarttumalla repäisemään sellaiset irti, jolloin ykkönen onnistuu paremmin sijoittamaan levittimen kärjet tukevien peltiosien väliin ja levittämään konepeltiä auki sen verran, että kakkonen mahtuu leikkurilla katkaisemaan lukkomekanismin. Konemies on ennättänyt hyvin hake- maan toisen parin stabilointiportaita pelastusyksiköstä ennen kuin ykkönen on vapautunut konepellin aukaisemisesta. Ykkönen nostaa jälleen hieman autoa ja laskee sen konemiehen asettamien stabilointiportaiden varaan. Kakkonen tekee auton virrattomaksi irrottamalla tai katkaisemalla akkukaapelit maadoitusjohdosta aina aloittaen. Yksikönjohtaja johtaa, valvoo ja jatkaa tiedusteluansa Onnettomuusajoneuvossa saattaa olla laukeamattomia turvavarusteita ja polttoainevuotoja. Yksikönjohtajan tulee jatkaa tiedusteluansa ensimmäisten tilannearvioiden, päätösten ja käskyjen jälkeenkin. Vahvuudella 1+3 toimittaessa hänellä ei ole enää vapaita alaisia, joten hänen on luontevaa osallistua irrottamistyötä tukeviin tehtäviin. Yksikönjohtaja laskee alas tai rikkoo hallitusti vielä ehjinä olevat sivuikkunat, ilmoittaa havaitsemistaan laukeamattomista turvavarusteista kaikille tilannepaikalla oleville ja asettaa paikoilleen turvatyynyjen suojukset. Yksikönjohtaja katkoo turvavyöt turvavyönleikkurilla tai puukolla myös takapenkiltä helpottaakseen katon poistamista. Saksia ei ole suositeltavaa käyttää turvavöiden leikkaamiseen sormien vahingoittumisriskin vuoksi silloin kun autossa on turvavyön kiristimet. Jos auton polttoainetankki vuotaa, yksikönjohtaja yrittää tukkia vuodon ja varautuu sammuttamaan liekit vedellä tai jauheella. Suojavaahdotus tehdään tarvittaessa. Käyttämänsä työkalut jokaisen yksikön jäsenen kannattaa laskea muutaman metrin päähän onnettomuusautosta, sillä muutoin ne pyörivät vain jaloissa aiheuttaen kompastumisvaaraa. Suositeltavaa olisi, että työkalut tuotaisiin auton keulan etupuolella noin 5 metrin päässä sijaitsevan sammuttimen läheisyyteen. Tällöin niitä myöhemmin uudelleen tarvittaessa ei kulu aikaa niiden etsimiseen hangesta, onnettomuusautosta tai pelastusyksiköstä. Katon poistaminen Kuva 3. Kattoa poistettaessa konemies sahaa liimalasin halki. Leikkurin hydrauliletkut on viety auton keulan kautta iskemän puolelle. Tutkimuksessa autoista avattiin ensin kylki ovien saranat ja b-pilari poikki leikkaamalla. Leikkuria saranoiden katkaisemiseen käytettäessä auto tärähtelee huomattavasti vähemmän kuin levittämällä. Kakkonen hydraulisen pelastusvälinesarjan leikkurin käyttäjänä joutuu fyysisesti kovimmalle, koska hän leikkaa pyörillään olevasta autosta kaikki 6 tai 8 pilaria. Leikkaaminen kannattaa aloittaa iskemän eli tässä esimerkissä puun puolelta a-pilarista noin 20 cm kojelaudan yläpuolelta. Syntyneestä aukosta konemies sahaa tuulilasin halki sairaankuljettajan suojatessa potilasta lasin siruilta ja -pölyltä (kuva 3). Uusissa autoissa, joissa on käytetty Palokuntalainen 26 1/

4 Tutkimus Auton jäädessä kyljelleen stabiloinnin merkitys korostuu. Uhrit voivat olla maan vetovoiman johdosta päällekkäin. Reitti heidän tilansa arvioimiseksi tehdään rikkomalla takaikkuna. suurlujuusteräksiä ja useampaa peltikerrosta saattaa pilareiden katkaisussa esiintyä ongelmia. Jos leikkuri ei kunnolla pure pilaria, niin yksi keino on avata terät ja kääntää leikkuria 90 astetta pilariin nähden aina ennen uutta leikkausyritystä (Saarela 2003). Leikattuaan iskemän puolen kaikki pilarit kakkonen kiertää auton keulan kautta tien puolelle ja leikkaa pilarit jälleen järjestyksessä a-b-c keulasta perään päin edeten. Pilareita leikattaessa ykkösen on tuettava kattoa koko ajan. Yksikönjohtaja ja konemies siirtyvät muihin kulmiin kannattelemaan kattoa viimeisten leikkausten ajaksi. Selkänoja poikki ja pala pois ohjauspyörästä Puu työntyy helposti sen verran sisään autoon, että istuimen säätömekanismit eivät toimi: penkki siirry taaksepäin tai selkänoja ei laskeudu alas. Eräänä konstina näissä tapauksissa on leikata penkin selkänojan sisältä metalliset kehikot poikki. Potilasta on tuettava katon poistamisen jälkeen yläkautta penkin ja potilaan väliin varovasti ujutetun rankalaudan tai kauhapaarin avulla. Kärkkäisen ideoima kaksiosainen rankalauta saattaisi toimia jopa ilman katon poistamista (ks. edellinen Sopimuspalokuntalainen). Edelleen kuljettajan paikalla istuvan jalat saattavat olla kiinni ohjauspyörän alla tai ohjauspyörä ainakin vaikeuttaa potilaan rangan suuntaista nostamista. Jos ohjauspyörässä on laukeamaton turvatyyny, ohjauspyörän kääntöä tulisi välttää. Joskus saattaa riittää, että leikkaa palan pois ohjauspyörän kehästä. Autonvalmistajat antavat tähän luvan, kunhan ei leikata ohjauspyörän puolia eikä keskiötä. Toinen hitaampi vaihtoehto on kääntää koko keula eteen tankolevittimen ja a-pilarin alapäähän leikattujen saranaviiltojen avulla. Tällöin auton etuovet tulee poistaa. Uusissa autoissa keulan voi yrittää kääntää myös siten, että leikkaa etuoven alasaranan kohdalta palan pois ja levittää levittimellä kolosta. Vanhoissa tai ruosteisissa autoissa levitin uppoaa pilariin eikä ohjauspyörä tällöin nouse. Auton ovien poistaminen Auton ovea kannattaa aina kokeilla kahvasta vetämällä. Jos ovi ei aukea ilman voimakeinoja, niin ensimmäisenä rikotaan ikkunat hallitusti potilasta suojaten. Silloin kun ovien rako kahvan puolella on niin pieni, etteivät levittimen kärjet mahdu väliin, voidaan rakoa avata puristamalla takaikkunan kautta takaovea kasaan. Vastaavasti saranoiden puoleinen huullos 20 Palokuntalainen 26 1/2009 Kyljelleen jääneen henkilöauton stabiloinnissa voi hyödyntää myös metsurien käyttämää työntövälinettä (esim. sekä tukivarsien ympäri kierrettyjä ja sammutusauton vanteiden tms. kiinnityspisteiden väliin kiristettyjä kuormaliinoja. voidaan avata puristamalla (etu)lokasuojaa ja työntämällä lokasuojaa saranaa vasten eteen (ks. kuva 3). Avaamiseen kahvan puolelta käytetään levitintä. Kun levittimen kärjet saadaan menemään oven rungon ja auton rungon väliin, työnnetään ovi auki. Tarvittaessa leikataan leikkurilla lukkomekanismi (Saarela 2003). Kun leikkurin voima riittää, niin saranoiden katkaisu leikkaamalla on potilaiden kannalta miellyttävämpi kuin levittimellä rysäyttely. Kukaan potilaista ei myöskään kaipaa levittimen iskemistä voimalla ovenrakoon! Puuta vasten sisään painuneen oven poistaminen on vaikeaa ja sen irrottamisessa kannattaa huomioida, että väärällä levittimen asennolla ovi painuu aluksi helposti entistä enemmän sisään. Autoissa on myös suuria eroja siinä, miten nopeasti pelti antaa voiman edessä periksi. Tutkimuksessa pilkottujen autojen ikä on vaihdellut 13 ja 28 vuoden välillä ja kovimman vastuksen on antanut näistä toistaiseksi vanhin Volvo 244. Tutkimuksen tuloksista Nyt kehitetty toimintamalli ei välttämättä ole vielä paras mahdollinen. Sen toimivuudesta tässä vaiheessa kerätyn aineiston pohjalta on vielä liian varhaista lähteä tekemään tilastollista päättelyä. Kentällä kantapään kautta kehitetyistä malleista olisi mielenkiintoista saada myös tietoa pohdittaviksi. Näitä vinkkejä voi lähettää tutkijoille esimerkiksi sähköpostiosoitteisiin alla. Oletettavasti kehittämistä tulee vielä jatkaa tämän tutkimuksen päättymisen jälkeenkin. Mallia tulisi testata myös rajauksen ulkopuolelle jäävissä tapauksissa (kuvat 4-8). Erityisen mielenkiintoista olisi selvittää ensihoidon ja auton pilkkojien välistä yhteistyötä sekä parhaita käytäntöjä potilaan selviytymisen kannalta. Tutkimusaineistoa kerätään ja analysoidaan tämän vuoden syksyyn saakka. Ensimmäisiä tuloksia tullaan esittelemään Palotutkimuksen päivillä Espoossa. Loppuraportti julkaistaan Pelastusopiston julkaisusarjassa ja laitetaan kaikkien netistä ladattavaksi osoitteesta kuvakkeen palo portti kautta 2009 loppuun mennessä. Projektipäällikkö Jarkko Jäntti ja tutkija Kati Tillander (VTT) Tiivistelmä ja väliotsikot toimituksen.

5 Katollaan olevassa autossa tilaa on vähän. Etsi virheet (3 kpl) kuvasta. Katollaan olevan auton käsittelyssä huomioitava myös, että kaikki roskat ja sirpaleet putoavat potilaiden päälle. Lisätilaa voi tehdä katon ja kynnyskotelon väliin asetetulla tankolevittimellä. Kun auto on tuettu kunnolla, katon kääntö on mahdollista suorittaa palkkien ja lasien poistamisen jälkeen pelastushenkilöstön omalla massalla näin. Lisätietoja: Projektipäällikkö opettajat ja tutkija Lähteet: Kokki, E Miljoona selostetta ei voi olla väärässä. Pelastustieto Vol 59, Nro 10/2008, s LINTU 3/2007. Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa. Vertanen, V., ym. Tilastokeskus. LINTU -julkaisuja 3/2007. Miettinen, P Pelastusyksikön ensitoimenpiteisiin kuuluvat selvitykset vedenkuljetuksessa. Pelastusopiston julkaisu. Sarja A: Oppimateriaalit 2/2007. Saarela, T Tieliikenneonnettomuuksien pelastustoiminta. Pelastusopiston julkaisu 17. Palokuntalainen 26 1/