Eveliina Latomaa. 1-3-vuotiaan lapsen puheen kehitys ja terveydenhoitajan antama tuki lastenneuvolassa

Transkriptio

1 Eveliina Latomaa 1-3-vuotiaan lapsen puheen kehitys ja terveydenhoitajan antama tuki lastenneuvolassa Opinnäytetyö Syksy 2013 Sosiaali- ja terveysalan yksikkö Hoitotyön koulutusohjelma

2 2 SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU Opinnäytetyön tiivistelmä Koulutusyksikkö: Sosiaali- ja terveysalan yksikkö Koulutusohjelma: Hoitotyön koulutusohjelma Suuntautumisvaihtoehto: Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto Tekijä: Eveliina Latomaa Työn nimi: 1-3- vuotiaan lapsen puheen kehitys ja terveydenhoitajan antama tuki lastenneuvolassa Ohjaaja: Vierre, Else, THM, lehtori & Toukola, Marja, THM, lehtori Vuosi: 2013 Sivumäärä: 58 Liitteiden lukumäärä: 3 Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää keinoja, joita terveydenhoitaja voi käyttää työssään tukeakseen 1-3-vuotiaan lapsen puheen kehitystä. Tarkoituksena oli myös kuvailla puheen kehitystä joka ikävuosi yksivuotiaasta kolmevuotiaaseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli antaa terveydenhoitajille ja vanhemmille lisää tietoa 1-3-vuotiaan lapsen puheen kehityksestä sekä miten terveydenhoitaja voi tukea työssään 1-3-vuotiaan lapsen puheen kehitystä lastenneuvolassa. Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla haastattelemalla kahta lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa. Haastattelut sisälsivät 16 avointa kysymystä. Haastattelut toteutettiin elokuussa Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Haastatteluiden avulla haluttiin kerätä monipuolista tietoa 1-3- vuotiaan lapsen puheen kehityksestä ja puheen tukemisesta lastenneuvolassa. Lisäksi haastatteluiden tavoitteena oli saada enemmän tietoa normaalista puheen kehityksestä sekä selvittää mitä erilaisia puheen häiriöitä on. Tuloksista selvisi, että terveydenhoitajat pitivät tärkeänä sitä, että lapsen puheen kehitys tapahtuu hyvin yksilöllisesti. Terveydenhoitajat korostivat puheen tukemisen keinojen tärkeyttä. Terveydenhoitajan ja vanhempien välisellä yhteistyöllä oli suuri merkitys lapsen puheen kehityksen seurannassa. Terveydenhoitajan on hyvä ottaa huomioon koko lapsen kehitys. Avainsanat: Puheen kehitys, lastenneuvolat, terveydenhoitajat, tukeminen

3 3 SEINÄJOKI UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Thesis abstract Faculty: Scholl of Health Care and Social Work Degree programme: Degree Programme in Nursing Specialisation: Public Health Nurse Author/s: Eveliina Latomaa Title of thesis: 1-3-Year-Old Children s Speech Development and Support for Public Health Nurses in a Child Health Centre Supervisor(s): Vierre, Else, THM, lehtori & Toukola, Marja, THM, lehtori Year: 2013 Number of pages: 58 Number of appendices: 3 The purpose of this thesis work was to find out the means which a public health nurse can use in her work to support 1-3-year-old children s speech development. Another purpose was to describe speech development in every year of life, from one year old to three years old. The aim was to provide public health nurses and parents more information about the 1-3-year-old children s speech development and also how public health nurses can support in their work 1-3-year-old children s speech development in a child health centre. In this thesis work, a qualitative research method was used. The material was collected using a theme interview. Two public health nurses working in a public health centre were interviewed. The interviews included 16 open questions and were executed in August The research material from the interviews was analyzed by using content analysis. The interviews aim was to gather multifaceted information about 1-3-year-old children s speech development and speech support in a public health centre. The target was also to get more information about normal speech development as well as to find out what different types of speech disorders there are. The results showed that public health nurses considered that it is important that children s speech development occurs individually. The public health nurses emphasized the importance of the means of speech support. Cooperation between public health nurses and parents played an important role in monitoring children's speech development. Public health nurses should take into account the size of a child's development. Keywords: Speech development, child health centres, public health nurses, support

4 4 SISÄLTÖ Opinnäytetyön tiivistelmä... 2 Thesis abstract JOHDANTO LAPSEN PUHE LASTENNEUVOLASSA TERVEYDENHOITAJATYÖ Kielihäiriöisen lapsen tunnistaminen ja arviointi Puheen kehityksen tukeminen Puheterapian tarve LAPSEN PUHEEN KEHITYS Normaali puheen kehitys Puheen kehitys ensimmäisenä ikävuotena Puheen kehitys toisena ikävuotena Puheen kehitys kolmantena ikävuotena Kuulon ja kielijänteen merkitys puheen kehityksessä YLEISIMPIÄ PUHEEN HÄIRIÖITÄ Puheen kehityksen viivästyminen Äännevirheet Änkytys ja puheen sujuvuus Kielellinen erityisvaikeus SLI eli dysfasia Puhe-elinten motoriikan häiriöt OPINNÄYTETYÖN TAVOITE, TARKOITUS JA TEHTÄVÄ OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS Tutkimusmenetelmä Aineiston keruu ja kohderyhmä Tiedonhankinta Aineiston analyysi OPINNÄYTETYÖN TULOKSET Normaalin puheen kehityksen kriteerit 1-3-vuotiaalla lapsella Tavujen ja sanojen muodostuminen ja sanamäärän kasvaminen Ohjeiden noudattaminen ja vanhemmilta saatu tieto... 37

5 Puheen yksilöllinen kehittyminen Puheen selkeys, monikot ja aikamuodot Kehityksen seuranta ja vuorovaikutus Kehityksen seurannan merkitys Aistihavaintojen löytäminen Vuorovaikutus ja kommunikointi Yhteistyö vanhempien kanssa puheen kehitykseen liittyen Puheen tukemisen keinot Puheen kehitys tavujen ja sanojen avulla Äännevirheet Puheen kehityksen viivästyminen ja änkytys Puheen kehittymisen hitaus Sanojen ilmaisemisen hankaluus ja toistot OPINNÄYTETYÖN EETTISYYS JA LUOTETTAVUUS Eettisyys Luotettavuus Haastatteluaineiston luotettavuus JOHTOPÄÄTÖKSET Opinnäytetyön ajankohtaisuus Johtopäätökset POHDINTA Jatkotutkimusaiheet LÄHTEET LIITTEET... 58

6 6 1 JOHDANTO Puheen kehitys, ylipäänsä puhumaan oppiminen, on ollut minulle henkilökohtaisesti haastavaa ja aikaa vievää. Puheeni on ollut yli kolmevuotiaana vielä hyvin epäselvää. Siihen aikaan ei ollut tarjolla puheterapiaa. Olen kuitenkin oppinut puhumaan, ilman mitään erikoisempia konsteja. Henkilökohtaista kokemusta omaavana, erityisesti 1-3- vuotiaan lapsen puheen kehitys aiheena herättää mielenkiintoa. Opinnäytetyön aiheeksi valittiin 1-3-vuotiaan lapsen puheen kehitys ja terveydenhoitajan antama tuki lastenneuvolassa. Terveydenhoitajan ammatissa on hyvä tietää, miten lasta voidaan tukea puheen kehityksessä lastenneuvolassa. Tulevana terveydenhoitajana aihe on mielestäni ajankohtainen nykyään ja myös tulevaisuudessa. Aiheen valintaan vaikutti myös oma kiinnostus lapsiin ja 1-3-vuotiaan puheen kehitykseen. Opinnäytetyössä kuvataan lapsen puheen kehitystä 1- vuotiaasta 3-vuotiaaseen. Lisäksi työssä kerrotaan yleisimmistä puheen häiriöistä ja miten terveydenhoitaja voi tukea lapsen puheen kehitystä lastenneuvolassa. Opinnäytetyössä käytetään puheen häiriö- ja puheen kehitys - käsitteitä. Kirjallisuudessa puhutaan puheen- ja kielenhäiriöstä sekä puheen ja kielen kehityksestä. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa terveydenhoitajille ja vanhemmille tietämystä 1-3- vuotiaan lapsen puheen kehityksestä sekä siitä, miten terveydenhoitaja voi tukea 1-3- vuotiaan lapsen puheen kehitystä lastenneuvolassa. Tavoitteena on myös tulevana terveydenhoitajana saada ajankohtaista tietoa lapsen puheen kehityksestä ja terveydenhoitajan antamasta tuesta lapsen puheen kehitykselle. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata 1-3- vuotiaan lapsen puheen kehitystä ikä vuosittain. Tarkoituksena on myös selvittää haastattelujen avulla keinoja, joita terveydenhoitaja voi työssään käyttää tukeakseen 1-3- vuotiaan lapsen puheen kehitystä. Tutkimukseen on haastateltu kahta lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa. Lastenneuvolassa edistetään alle kouluikäisten lasten ja lasten perheiden hyvinvointia ja terveyttä. Lastenneuvolan tehtävänä on seurata ja tukea lapsen kasvua

7 7 ja kehitystä, niin fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalista. Lastenneuvolan tehtävänä on myös tukea vanhempia lapsilähtöisessä ja turvallisessa kasvatuksessa sekä parisuhteen ylläpitämisessä ja hoidossa. Hyvä huolenpito on tärkeää lapsen kehitykselle. Neuvolassa keskitytään huomaamaan lapsen ja perheen tuen tarpeet niin varhain kuin se on mahdollista. (Kasvun kumppanit 2013.) Eräs terveydenhoitaja kertoo keinoja, jotka ovat hyviä lapsen puheen kehityksen tukemisessa ja joita hän suosittelee lastenneuvolassa käytettäväksi. Lapselle puhuminen ja lapsen huomioiminen ja hyväksyminen ovat tärkeää. Leikkien ja pelien avulla lapsi oppii käyttämään kieltään ja uusia sanoja. Lukeminen ja kirjojen katselu kasvattaa lapsen sanavarastoa ja hän oppii yhdistämään sanan ja kuvan toiseensa. Laulaminen on myös hyvä keino. Siitä monet kolmevuotiaat lapset tykkäävät. Lorut vahvistavat lapsen puhetta. Niitä toistettaessa lapsi rupeaa tarkkailemaan sanoja. (Terveydenhoitajien haastattelu 2013.) Jos lapsi ei kaksivuotiaana sanoa sanoja tai ymmärrä yksinkertaisia ohjeita, mietitään onko hänen kuulossaan ongelmaa. Lapsi laitetaan puheterapeutin arvioon, jos kuulo on normaali. Kolmevuotiaana lapsi lähetetään puheterapeutille arvioon, jos ohjeiden ja kysymysten ymmärtämisessä on vaikeuksia, puhe on epäselvää tai niukahkoa ja lapsi ei keskity kuuntelemaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 146, 149.)

8 8 2 LAPSEN PUHE LASTENNEUVOLASSA Neuvola seuraa lapsen puheen ja kielen kehitystä lapsuudessa. Puheen ja kielen kehityksen erityisvaikeus ei ole aina helposti havaittavissa. Joskus se huomataan vasta kouluiässä oppimisvaikeuksien yhteydessä. Lapsi ohjataan puheterapeutin ja erikoislääkärin tutkimuksiin, jos lapsen puheen ja kielen kehityksessä huomataan viivästymää. Hyvissä ajoin alkanut kuntoutus helpottaa ja ehkäisee jo ennalta tulevia mahdollisia vaikeuksia. (Ahonen, Siiskonen & Aro 2003, 19.) Lastenneuvola työ on perhekeskeistä, yhteistyö perheen ja terveydenhoitajan välillä korostuu. Lastenneuvolassa korostuu tukeminen mahdollisissa ongelmatilanteissa. Lasten psyykkiseen ja fyysiseen terveyden ennaltaehkäisyyn pyritään lastenneuvolassa. Jotta neuvolan toiminnan laatu kehittyisi sekä olisi turvattu, työntekijältä odotetaan tutkivaa, innostavaa ja omatoimista työtapaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004,18, 20.) Keskeisenä tavoitteena lastenneuvolassa on lasten ja perheiden hyvinvointi, terveyden ja vanhemmuuden tukeminen sekä voimavarojen riittävyyden turvaaminen. Huolenpito, perheen terveysongelmien, lasten sairauksien, kasvun ja kehityksen ehkäisevien tekijöiden aikainen tunnistaminen on tärkeää. Parisuhteen ylläpitämiseen ja vanhemmuuteen kannustetaan neuvolassa. Lastenneuvolan toimintaa ohjaaviin periaatteisiin kuuluvat mm.: yhteisöllinen terveyden edistäminen, perhekeskeinen ja asiakaslähtöinen toiminta sekä neuvolatyön vaikuttavuus ja laatu. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 20.) Terveydenhoitajat käyttävät lastenneuvolassa leikki-ikäisten lasten neurologisen kehityksen arvioinnin pohjana Lene - tutkimusta. Lenellä tarkoitetaan leikki-ikäisen lapsen neurologista arvioita. Lene on tarkoitettu 2½-6-vuotiaille lapsille. Sen tarkoituksena on löytää kehityksellisiä ongelmia. Jos tuen tarvetta ei tunnisteta, kielenkehityksen, tarkkaavaisuuden, hahmotuksen ja motoriikan ongelmat voivat vaikuttaa tunne-elämän ja käyttäytymisen alueille. (Valtonen 2011, 85.) Lenen sisältö muuttuu lapsen ikäryhmän mukaan. Tarkkaavaisuuden, vuorovaikutuksen, karkeamotoriikan, näkö- ja kuulohavainnon, puheen tuottamisen, puheen

9 9 ymmärtämisen ja käsitteiden, leikin, visuaalisen hahmottamisen, kuullun hahmottamisen, omatoimisuuden, silmä-käsi yhteistyön sekä lukivalmiuksien arviot sisältyvät Lene - tutkimukseen. (Valtonen 2011, 87.) Yksivuotiaan tarkastuksessa lapselta tutkitaan puheen kehitykseen liittyen seuraavia asioita: miten lapsi ymmärtää yksinkertaisia kieltoja ja ohjeita, onnistuuko sanojen tapailu sekä miten lapsi reagoi tuttuihin nimiin ilman, että lasta autetaan osoittamaan kohdetta eleellä tai katseella. Kaksivuotistarkastuksessa katsotaan, miten lapsi osaa noudattaa yksinkertaisia ohjeita ja kuinka hän ymmärtää kieltoja. Lapselta seurataan myös, miten hän onnistuu tuttujen esineiden nimeämisessä kuvasta sekä leikkiikö lapsi vuorovaikutuksellisesti. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 142, 146; Haarala, Honkanen, Mellin & Tervaskanto-Mäentausta 2008, 303.) Kolmevuotiaan tarkastuksessa keskitytään puheen ymmärtämiseen ja tuottamiseen. Lapselta katsotaan, osaako hän näyttää kasvojen ja raajojen osat ja noudattaako hän yksinkertaisia ohjeita. Lapselta tarkastetaan, tietääkö hän sukupuolten erot. Terveydenhoitaja kiinnittää huomiota, onko lapsen puheessa kolmen sanan lauseita ja monikkomuotoja. Tärkeitä asioita ovat myös käsitteiden ymmärtäminen ja kuullun hahmotus. Käsitteiden ymmärtämisellä tarkoitetaan sitä, että lapsi ymmärtää pienen ja suuren eron kuvatehtävässä. Kuullun hahmotuksessa testataan, osaako lapsi erottaa samantyyliset sanat, jotka tarkoittavat eri asiaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 149; Haarala ym. 2008, 304.)

10 10 3 TERVEYDENHOITAJATYÖ Terveydenhoitaja on terveyden ammattilainen, joka on laillistettu ammattiinsa ja on suorittanut sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajatutkinnon. Terveydenhoitaja voi työskennellä terveydenhoitajana tai sairaanhoitajana. Terveydenhoitaja on hoitotyön ja terveydenhoitotyön asiantuntija. Terveydenhoitaja pyrkii edistämään ihmisen terveyttä. (Terveydenhoitaja, [viitattu ].) Terveydenhoitotyössä keskeistä on yksilöiden, perheiden, väestön, ympäristön ja työyhteisöjen terveyden ylläpitäminen ja edistäminen. Terveydenhoitajan työssä tärkeää on sairauksien ehkäiseminen. Asiakkaan voimavarojen ja itsehoidon tukeminen ja vahvistaminen on osa terveydenhoitotyötä. Terveydenhoitajan työ tapahtuu lähellä ihmistä; esimerkiksi kodissa, äitiys- ja lastenneuvolassa, kouluterveydenhuollossa sekä perhesuunnitteluneuvolassa. Terveydenhoitaja tarvitsee ihmissuhde-, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. (Terveydenhoitaja, [viitattu ].) Terveydenhoitaja seuraa alueensa lapsen kehitystä ja kasvua. Terveydenhoitaja pitää vastaanottoa lastenneuvolassa ja käy myös kotikäynneillä. Terveydenhoitaja voi lisäksi toimia ryhmän vetäjänä sekä kehitellä ja suunnitella pienryhmätoimintaa. Terveydenhoitajan työkuvaan kuuluu rokotusten antaminen sekä seulontatutkimukset. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, ) Terveydenhoitajan työssä korostuu perhekeskeisyys sekä voivavaralähtöisyys. Yhdessä perheen kanssa terveydenhoitaja rakentaa terveysseurannan suunnitelman, jossa käy ilmi, miten perheen ja lapsen terveyttä seurataan ja arvioidaan. Tuen tarpeen tunnistaminen ja tämän jälkeen tilanteeseen puuttuminen on yksi tärkeimmistä terveydenhoitajan tehtävistä lastenneuvolassa. Terveydenhoitajalla on mahdollisuus konsultoida asiantuntijaa ongelmien ratkaisutilanteissa. (Sosiaalija terveysministeriö 2004, ) Terveydenhoitaja tekee lastenneuvolassa lapselle ensimmäisen ikävuoden aikana yhdeksän terveystarkastusta. Kaksi näistä on lääkärin tarkastusta ja yksi laaja terveystarkastus. Ensimmäisen ikävuoden jälkeen tarkastuksia on harvemmin, vähin-

11 11 tään kuusi. Kaksi näistä on laajaa terveystarkastusta, jossa on myös lääkäri mukana. Tarkastus on joka ikävuosi kaksivuotiaasta eteenpäin, seuraava on kolmevuotiaana ja niin edelleen. (Mäki 2011, ) 3.1 Kielihäiriöisen lapsen tunnistaminen ja arviointi Kielihäiriöisen lapsen tunnistaminen on vaikeaa neuvolan terveydenhoitajalle. Terveydenhoitaja kohtaa työssään sekä lapsen että perheen. Terveydenhoitaja toimii työssään kasvun ja kehityksen alueiden asiantuntijana ja tukijana. Monesti puheen kehityksen arviointiin ei ole tarpeeksi aikaa, koska perheessä voi olla kaikenlaisia ongelmia ja näin neuvolakäynteihin kuluu aikaa. Terveydenhoitaja tukee perhettä sekä seuraa lapsen kasvua ja kehitystä. Lapsen hyvinvointi on tärkeää, jonka tulee näkyä terveydenhoitajan työskentelyssä. (Siiskonen, Aro, Ahonen & Ketonen 2003, 108.) Eräät terveydenhoitajat kertovat 1-3- vuotiaan lapsen normaalin puheen kehityksen joitakin kriteereitä, joita lapsen puheessa tulee olla tietyssä iässä. Näitä kriteereitä kyseiset terveydenhoitajat käyttävät apunaan arvioidessaan lapsen puheen kehitystä lastenneuvolassa. Vauvan puhe alkaa vastavuoroisella jokeltelulla. 8-9 kuukauden iässä lapsen puheessa on tavuja. Yksivuotiaana lapsi sanoo ensimmäisiä muutamia sanoja. Puolitoistavuotiaalla tulee keskimäärin kymmenestä kahteenkymmeneen aktiivista sanaa. Puolitoistavuotias lapsi ymmärtää oman nimensä ja ohjeita sekä osaa noudattaa ohjeita. Kaksivuotiaana lapsella alkaa tulla jo kahden sanan lauseita ja siitä eteenpäin puhe alkaa kehittyä hurjaa vauhtia. Kolmevuotiaan puheessa on kolmen, neljän sanan lauseita, aikamuotoja ja monikkoja. Kolmevuotiaan puhe on lähes kokonaan ymmärrettävää. Puheen kehitys on hyvin yksilöllistä. (Terveydenhoitajien haastattelu 2013.) Neuvolakäynnit kaksi - kolmevuotiaana on tärkeitä puheen ymmärtämisen ja tuottamisen arvioinnin näkökulmasta. Erityistä huomiota terveydenhoitajana on hyvä kiinnittää lapsiin, joiden suvussa on esiintynyt kielellisiä vaikeuksia. Tarvittaessa terveydenhoitaja voi antaa perheelle pidemmän neuvolakäyntiajan, jos lapsen kehityksestä ollaan huolissaan. Terveydenhoitaja seuraa lapsen puhetta vapaassa

12 12 tilanteessa ja perheen vuorovaikutusta. Perheeltä voi kysyä millainen päivärytmitys kotona on ja millaista perheen vuorovaikutus on. Edellä mainitut asiat voivat myös auttaa vanhempia havainnoimaan ja tukemaan lapsensa kehitystä. (Siiskonen ym. 2003, ) Perheen olosuhteiden ja elämäntilanteen kokonaisvaltainen näkemys ja ymmärtäminen ovat osa puheen kehityksen ongelmien arviointia ja kehityksen tukemista. Terveydenhoitaja tarjoaa vanhemmille tietoa lapsen puheen kehityksen seuraamisesta ja tukemisesta. Lisäksi terveydenhoitajalta saa tietoa keinoista, joita voi hyödyntää tukeakseen lapsen puheen kehitystä. Terveydenhoitajan huoli herää, kun vanhemmat eivät tiedä lapsen normaalista puheen kehityksestä tai eivät huomaa lapsen kehityksen viivästymistä. Terveydenhoitaja painottaa vanhemmille, että he voivat yrittää kartoittaa kotona lapsen puheen kehityksen ongelmia muista taidoista. (Siiskonen ym. 2003, 108.) Uhmaiässä oleva lapsi koettelee vanhemmuutta. Vanhemmat kasvattavat lapsensa ja asettavat lapselle rajat. Apua tähän saa neuvolasta. Terveydenhoitajien käytettävissä olevat tutkimusmenetelmät ovat vähäisiä lapsen puheen kehityksen tutkimiseen liittyen. Vastaanotolla oleva lapsi ei aina ole innokas ja halukas yhteistyöhön terveydenhoitajan kanssa. Kyseiset tilanteet tuovat haastetta terveydenhoitajalle lapsen taitojen arvioimiseksi. Vanhempien kirjaamat havainnot lapsen kielellisistä taidoista ovat avuksi seuraavalla vastaanotto kerralla. Ne auttavat terveydenhoitajaa arvioinnissa. (Siiskonen ym. 2003, 109.) Puheen kehityksen arviointi perustuu ensiarvoisesti terveydenhoitajan ja vanhempien tekemiin havaintoihin. Kirjat, lelut ja kuvat ovat hyvä apuväline. Lapsen puheen kehitykseen seurantaan kannattaa asennoitua vakavasti, koska monella lapsella voi auttaa, kun tukea on saatu tarpeeksi ajoissa. (Siiskonen ym. 2003,110.) Terveydenhoitaja seuraa imetyksen onnistumista sekä kuolaamista. Nämä kertovat varhaisesta suun motoriikan kehityksestä. Vauvan ääntelyä, itkuääntä, ääniin ja ympäristön ärsykkeisiin vastaamista on tärkeää seurata, kun vanhempi tulee neuvolakäynnille vauvan kanssa. Ongelmien varhaista tunnistamista auttaa lapsen esikielellisen kehittymisen tarkka seuranta. (Siiskonen ym. 2003, 109.)

13 13 Yhteistyö terveydenhoitajan, koulun ja sosiaali- ja terveystoimen kanssa on tärkeää. Lapsen käynti neuvolassa terveydenhoitajan vastaanotolla on usein melko lyhyt aika. Lapsen kasvaessa myös neuvolakäynnit harvenevat. Terveydenhoitaja saattaa nähdä lapsen seuraavan kerran vuoden kuluttua. Tämän vuoksi päivähoidon merkitys korostuu. Yhteistyö vanhempien sekä lapsen kanssa työskentelevien kanssa on tärkeää. Eri alojen henkilöt voivat yhdessä pohtia, onko lapsen kehitykseen mahdollista tuoda uusia näkökulmia. Lapsen ja perheen tilannetta olisi hyvä pohtia yhdessä vanhempien ja asiantuntijoiden tuumin. Terveydenhoitaja käy kotikäynneillä tai sisarukset voivat tulla mukaan neuvolakäynnille, jossa terveydenhoitaja voi nähdä ja arvioida, kuinka lapsi on vuorovaikutuksessa muiden kanssa. (Siiskonen ym. 2003, ) Jatkuva yhteistyösuhde päivähoidon kanssa on tärkeää. Terveydenhoitaja voi käydä tapaamassa päivähoidon työntekijöitä sekä käydä päiväkodissa tarkkailemassa lasta vanhempien luvalla. Kotikäyntejä ja kehitysarvioita päivähoidon henkilökunnan kanssa voi myös järjestää. Yhteistyö neuvolalääkärin, psykologin ja puheterapeutin kanssa on hyvä olla ajan tasalla. (Siiskonen ym. 2003, 113.) Terveydenhoitajalle haastetta tuo perheet, joissa on vaikea ottaa tietoa vastaan mahdollisesta lapsen kehityksen poikkeavuudesta. Näissä tilanteissa on tärkeää, että terveydenhoitaja antaa perheelle ja lapselle aikaa sopeutua tilanteeseen. Terveydenhoitaja voi hyödyntää voimavarana myös muiden alojen asiantuntijoita, joilta lapsi ja perhe voi hakea tukea ja rohkeutta ottaa asia puheeksi uudelleen perheen kanssa. (Siiskonen ym. 2003, 112.) 3.2 Puheen kehityksen tukeminen Terveydenhoitaja ohjaa puheen kehitykseen tukemiseen eri-ikäisenä, ettei tulisi ongelmia (Pihlaja & Viitala 2004, 197). Lapsen puheen kehityksen tukemisen perustana on lämpimän tunnesuhteen luominen sekä ylläpitäminen ja osoittaminen, että lapsi on arvokas ja hänet hyväksytään omana itsenään, sellaisena kuin on. Lapselle on hyvä puhua heti alusta alkaen. Puheen sisältö ei niinkään ole lapsen ensimmäisinä kuukausina tärkeää, vaan se, että lapselle puhutaan. Vanhemman

14 14 tai terveydenhoitajan mielenkiinto, seuraaminen ja kiinnostuksen kohteiden jakaminen auttavat lapsen puheen kehitystä. (Siiskonen ym. 2003, ) Pieni lapsi tarvitsee rakkautta, tukea ja turvaa aikuiselta. Kannustamalla lasta jatkamaan ja rohkaisemaan eläytymällä tarinaan, tukevat lapsen puheen kehitystä. Aikuinen puhuu lapselle eri tyylillä kuin aikuiselle. Lapselle puhuttaessa on hyvä käyttää yksinkertaisia ja lyhyitä ilmaisuja sekä tarvittaessa toistamista keskeisistä asioista. Lasta tulee kannustaa ja rohkaista sekä osoittaa kiinnostusta, jotta lapsi rohkenee ilmaista itseään. Lapselle on tärkeää, että arkirutiinit ja päivärytmit pysyisivät säännöllisinä. (Siiskonen ym. 2003, , 167.) On tärkeää, että lapsi käyttää puheensa apuna toistoja ja kertausta (Siiskonen ym. 2003, 201). Yksivuotiaan lapsen puheen ja kielen kehityksen kannalta on huomioitavaa, että lapsi tarvitsee keskustelua, aikaa, leikkiä, laulua, hellyyttä ja seuraa. Lapsi kokee tärkeäksi, kun häntä kehutaan ja tarvittaessa toistetaan sanoja. Yksivuotiaalle lapselle on tärkeää, että hän saa olla huomion keskipisteenä. Lapsi hakee paljon huomiota. Vuoden ikäisenä lapsi kuuntelee ympäristöään. (Leppäkases 2006.) Lapsen sanavarasto kehittyy ja kasvaa, kun lapselle lukee kirjaa. Pienet lapset tykkäävät seurata kuvia ja kuunnella, kun heille luetaan. Lapsen mielenkiinto puheeseen ja kieleen kasvaa. (Woolfson 2003, 62.) Kun lukee lapselle kirjaa, tekstin voi muokata lapsen tasolle soveltuvaksi ja korostaa tärkeitä sanoja. On tärkeää varmistaa katsekontaktilla, että lapsi kuuntelee, kun hänelle puhutaan. Lapsen kiinnostuksen kohteet on myös huomioitava. Kuvat ja viittomat ovat avuksi käsitteiden harjoituksissa. Sanojen mieleen palauttamisharjoitusten avulla voidaan harjoitella käsitteitä. (Siiskonen ym. 2003, ) Puheessa kannattaa korostaa sanojen päätteitä, jos lapsen sanojen taivutukset ovat riittämättömiä. Kun katsellaan kirjojen kuvia, lauseita voi keksiä yhdessä lapsen kanssa. Kuvia voi käyttää kerronnan apuna. Kuvasta kertomisessa on mahdollista käyttää apuna laittamalla pieniä kuvia lauseiden ja kysymyssanojen harjoittelua varten. Tällöin pienistä kuvista muodostuu lause. (Siiskonen ym. 2003, 195.)

15 15 Yksivuotiaalle lapselle on tärkeää, että hänen kanssaan oleva henkilö kuuntelee häntä ja toimii kiinnostavasti häntä kohtaan. Lapsi kokee tärkeäksi, että hänet hyväksytään jokeltelemallakin, jos ensimmäisiä sanoja ei ole vielä tullut. Lapsi oppii, kun hän kuulee puhetta. (Woolfson 2003, 62, ) Lapsen muisti kehittyy kasvun myötä. Yksivuotiaana lapsi pystyy muistamaan, mihin on laittanut jonkin tietyn lelun tai missä jotain tiettyä tavaraa pidetään kotona. (Oppiminen ja älyllinen kehitys... [viitattu ].) Puheen ymmärtämisen ja tuottamisen tukeminen kulkevat käsi kädessä. Olemalla lapsen kanssa vuorovaikutuksessa ja kommunikoidessa, lapsi haluaa ilmaista oman ajatuksensa. Lapsen on ymmärrettävä hänelle osoitetut viestit, jotta voi itse ilmaista ajatuksensa. Harvat lapset eivät ymmärrä puhetta ollenkaan. Tällöin puhutaan puheentunnistamisvaikeudesta, joka tarkoittaa konkreettisesti sitä, että lapsi pystyy rajoittuneesti erottelemaan ja tulkitsemaan puhetta sekä erilaatuisia ääniä. Lapsi saattaa ymmärtää kuulemastaan puheesta yksittäisiä sanoja. (Siiskonen ym. 2003, 189.) Lapsella voi olla hankaluuksia ympäristön äänien tunnistamisessa. Kuullun ymmärtämisen harjoittelu on hyvä tällaisille lapsille. Lapsen on ymmärrettävä tehtävän ohje ja se on hyvä varmistaa. Ohje voidaan tarvittaessa toistaa, jos lapsi unohtaa mitä kuulee. Leikin ohessa ohjeiden ja puheen ymmärtämisen harjoittelu sujuu helposti. Ohjeita antaessa aikuinen huomaa, millaiset ohjeet lapsi ymmärtää sekä millaiset ohjeet tuottavat lapselle hankaluuksia. Arkiaskareita tehdessä voi selostaa lapselle lyhyin selkein lausein mitä tekee. Tämä tukee lapsen puheen ymmärtämistä. Apuna voidaan käyttää myös kuvia ja viittomia. (Siiskonen ym. 2003, ) Kielihäiriöisellä lapsella saattaa esiintyä vaikeuksia siinä, että hän ei jäljittele muiden lasten tai aikuisten puhetta. Lasta tulee kannustaa siihen tehtävien ja leikkien avulla. Tehtävien ja leikkien avulla lasta houkutellaan matkimaan erilaisia ääniä ja liikkeitä, myöhemmin sanoja ja tavuja. Tuttujen ilmaisujen sanomaan kannustaminen on myös tärkeää, kuten esimerkiksi hei, hei, kun pitää vilkuttaa. Palkitseminen on välttämätöntä, kun lapsi onnistuu jäljittelyn ilmauksia. (Siiskonen ym. 2003, 191.)

16 Puheterapian tarve Lapset, joiden puheen kehitys ei kehity iänmukaisesti, on tunnistettava. Lapsen tyyliin olla vuorovaikutuksessa on kiinnitettävä huomiota, kun arvioidaan lapsen puheen kehitystä. Lapsen kyvykkyys ymmärtää puhetta ja käyttää tiedonvälitystä, antavat viitteitä puheen kehityksen sujumisesta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 146.) Kehityksen ongelmia esiintyy usealla kehityksen osa-alueella yhtä aikaa. Ongelmat kielen, hahmotuksen, oman toiminnan ohjauksen, motoriikan, tarkkaavaisuuden, kontaktikyvyn, käytöksen ja sopeutumisen alueilla kuuluvat erityisvaikeuksiin. Vanhempien ja päivähoidon työntekijöiden tekemät havainnot on hyvä ottaa huomioon, kun selvitetään lapsen kokonaistilannetta. (Mustonen & Valtonen 2011, 81.) Kaksivuotiaisiin lapsiin, jotka eivät osaa sanoa sanoja tai lähisuvussa on ollut kielellisiä vaikeuksia, kiinnitetään erityisesti huomiota. Jos lapsi ei kaksivuotiaana puhu sanoja tai ymmärrä yksinkertaisia sanallisia ohjeita, mietitään onko lapsen kuulo normaali, vai onko siinä jotain ongelmaa. Lapsi laitetaan puheterapeutin arvioitavaksi, jos kuulo vaikuttaa normaalilta. Jos huomataan tai on epäilys siitä, ettei lapsi kuule normaalisti, keskussairaalaan tai kuulokeskuksen tutkimuksiin voidaan tehdä lähete. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 146.) Jos lapsen puhe on kolmevuotiaana vielä epäselvää tai niukkaa, lyhyiden ohjeiden ja kysymysten ymmärtäminen on vaikeaa, lapsi ei keskity kuuntelemaan tai anna ymmärrettäviä vastauksia tai lapsi vastaa asian vierestä, lähetetään hänet puheterapeutille arvioon. Terveydenhoitaja pystyy tekemään lähetteet. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 149.)

17 17 4 LAPSEN PUHEEN KEHITYS 4.1 Normaali puheen kehitys Laihon ja Vehka-ahon (2008) mukaan lapsen puheen ja kielen kehitys alkaa heti syntymän jälkeen. Aluksi lapsen kommunikointi alkaa itkulla, tämän jälkeen kommunikointi muuttuu. Lapsi ääntelee jo pikkuhiljaa. Ääntely tulee monipuolisemmaksi ja muuttuu vähitellen jokelteluksi. Lapsen puheen kehitystä voidaan seurata ikä vuosittain, kuinka lapsen puhe on kehittynyt. Jokaisella ikävuodella on piirteitä, jotka kuuluvat normaaliin lapsen puheen kehitykseen tietyssä ikävaiheessa. Sisään hengityksen ja ajatuskatkojen aiheuttamat keskeytykset ja sujumattomuudet (lauseenosien ja kokonaisten sanojen toistot) ovat osa normaalia puhetta. Puheen avulla lapsi kommunikoi ja työskentelee jokapäiväisessä elämässä. Puheeseen kuuluu mm. erilaiset äänteet, sanat ja lauseet. Vanhemmat vastaavat vauvan viestittämiin elintoiminnan tarpeisiin ensimmäisten kuukausien aikana. Vauvalle on tärkeää, että perustarpeet (mm. uni- ja ruokailurytmi) ovat tyydyttävät. Vanhempien vastaamalla vauvan perustarpeisiin, vauva saa mielikuvia, että viestien ilmaiseminen on hyödyllistä ja hänen viestinsä otetaan huomioon ja ymmärretään. Koko lapsen kehitykseen vaikuttaa varhaiset vuorovaikutuskokemukset. Vuorovaikutusta tukevat mieluisat kokemukset vuorovaikutuksesta. Ne myös tuovat hyvää mieltä ja kannustusta eteenpäin. (Martikainen 2007, 5.) Kielen ja puheen kehitys on yksilöllistä lapsella. Siihen vaikuttavat kasvuympäristö, perhe, kokemukset ja kehittyvät taidot sekä geeniperimä. Lapsen puhe ja kieli kehittyvät yksilöllisesti. Tärkeimpiä asioista lapsen elämässä on puheen oppiminen. Puhe auttaa lasta oppimaan uusia asioita. Lapsi kyselee ja ihmettelee. Puhe antaa lapselle mahdollisuuden jakaa mielipiteitä, ajatuksia ja tunteita. Varhaisella kielen kehittymisellä on vahva yhteys lapsen tunteisiin. Varhaisella vuorovaikutuksella on tärkeä osa lapsen puheen ja kielen kehityksessä. (Leppäkases 2006.)

18 18 Lasten kesken on eroja kielen varhaisessa kehityksessä. Eroja voi ilmetä mm. seuraavissa asioissa: miten lapsi ymmärtää hänelle puhuttua kieltä ja milloin lapsi alkaa puhua. Toisilla lapsilla puheen kehitys ilmenee jo ennen ensimmäistä syntymäpäivää. Toisilla lapsilla ensimmäiset sanat voivat tulla paljon myöhemmin, vaikka he ymmärtävätkin jo puhetta. Puheen ilmaisu ei välttämättä vielä onnistu. (Leppäkases 2006.) On tärkeää, että lapselle jutellaan paljon pienestä alkaen erilaisissa tilanteissa. Näin lapsen kieli kehittyy ja sana varasto laajenee. Kielen avulla lapsi pärjää. Kielellinen kehitys voi alkaa ennen kauan odotettua ensimmäistä sanan ilmaantumista. Lapsi hankkii tietoa ympäristöstä kielen avulla. (Leppäkases 2006.) Kieltä käytetään ajattelun, ymmärtämisen, oppimisen ja vuorovaikutuksen välineenä (Ahonen, Siiskonen & Aro 2003, 19). Sanaston periytyminen on suurempaa pojilla mitä tytöillä. Sanayhdistelmien käytön periytyminen sen sijaan on tytöillä poikia suurempaa. Iso osa yksilöllisistä vaihteluista pojilla ja tytöillä saattaa johtua yhteisestä ympäristöstä. (Van Hulle & Lemery 2004, 904.) On tärkeää, että kielen ongelmat saadaan varhaisessa vaiheessa selville. Kielen ongelmien taustalla voi olla muita ongelmia: mm. neurologiset syyt, kehitysvamma, kuulon heikkeneminen, autismi tai kaikkien näiden tekijöiden yhdistelmä. Lapsen kielen ongelmien tunnistamiseen on lukuisia englantilaisia seulonta välineitä, joita voi käyttää. (Luinge, Post, Wit & Gooshuis-Brouwer 2006, ) Kielenkehityksen erityisvaikeudella tarkoitetaan neurobiologista häiriötä, jossa lapsi ei opi kieltään odotetun normaalin kehityksen mukaan. Kielenkehityksen erityisvaikeuksille on monia nimiä. Yleisimpiä näistä ovat dysfasia, kielihäiriö sekä puheen ja kielen kehityksen häiriö. (Ahonen ym. 2003, 19.) 4.2 Puheen kehitys ensimmäisenä ikävuotena Ensimmäisten kuukausien jälkeen vauvalla alkaa kehitysvaihe, jossa vahvistuvat kommunikointi-, tunne- ja vuorovaikutustaidot. Vauva alkaa kertoa ilmeillään, eleillään ja olemuksellaan ajatuksia siitä, miten hän kokee ulkomaailman. Vauva ei

19 19 keskity enää vain tarpeidensa ilmaisemiseen. Vauva kokee olonsa turvalliseksi, kun hänen viesteihinsä vastataan. Muutaman kuukauden iässä vauva käyttää ääntään monipuolisemmin, kun on vuorovaikutuksessa. Leikeissä ja vuorovaikutustilanteissa vauva ilmaisee itseään päristellen, kirkuen ja ääntelemällä. Ääntelyä vahvistavat vartalon liikkeet ja raajojen sätkyttelyt. Hiljalleen vauvan ääntely kehittyy jokelteluksi. (Martikainen 2007, 6-7.) Puolen vuoden ikäisenä lapsi jokeltelee monipuolisesti. Jokelteluvaiheessa lapsi oppii yhdistelemään äänteitä ja kontrolloimaan ääntelyn ja hengityksen yhdistämistä. Pihlaja ja Viitala (2004, 194) toteavat, että lapsen kommunikoinnille on tärkeää, kun aikuinen vastaa lapsen jokelteluun ja liittää heidät yhteiseen kommunikointiin ja vuorovaikutukseen. Tulkitsemalla lapsen ääntelyitä ja antamalla niille merkityksiä, aikuinen vahvistaa lapsen vuorovaikutustaitoja. Ensimmäinen ikävuosi edustaa esikielellistä vaihetta, kommunikointia, johon kuuluvat lapsen katsekontakti ja tunneilmaisu, kommunikatiiviset eleet ja toiminnot, ääntelyn kehittyminen, jaettu tarkkaavaisuus sekä symbolinen leikki. Esikielellisen ja varhaisen kielen kehityksen vaiheessa lapsi omaksuu ympäristön tapahtumat ja merkityksen. Pihlajan ym. (2004, 195) mukaan ensimmäisen ikävuoden aikana lapsen viestinnässä ja kommunikaatiossa huomaa äidinkielelle ominaisia äänteitä. Lapsi alkaa osoittaa esineitä. Lapsi osaa antaa ja ottaa esineitä. Passiivinen sanavarasto alkaa kehittyä lapsen alkaessa osoitella esineitä sormellaan. Lapsen sanavarasto kehittyy vähitellen, jokaisella lapsella yksilöllisesti. (Leppäkases 2006.) Vuoden ikäisenä lapselta voi olla kuultavissa joitakin ensimmäisiä sanoja. Yleisiä ensimmäisiä sanoja ovat esimerkiksi "ättä" (äiti), "itä" (isä) ja "eiei" (heihei). Yksivuotias lapsi tunnistaa muiden perheenjäsenten nimet, ymmärtää sekä kykenee noudattamaan yksinkertaisia ohjeita oikein ja selkeästi. Ensimmäiset sanat ovat yleensä helposti sanottavia ja äännettäviä sanoja. Jotkut lapset sanovat ensimmäisen sanansa jo 9-10 kuukauden ikäisenä, kun taas toisilla ensimmäinen sana tulee puolentoista vuoden ikäisenä. (Woolfson 2003, ) Yksivuotiaana lapsi hankkii puheesta monenlaista tietoa. Pieni lapsi ei yleensä erota kuulemastaan puheesta useita sanoja erikseen. Lapselle tuo haastetta se,

20 20 että hän saisi jatkuvaan puheeseensa kerättyä yksittäisiä sanoja. Kehityksensä alussa lapsi osaa vastata kuulon (auditiivisesti) ja näön (visuaalisesti) avulla puheeseen. Puheen havainnoimisessa olennaisena tekijänä on, että kykenee yhdistämään kuullun puheen ja nähdyn ääntämisen yhdeksi havainnoksi. (Teinonen 2009, 11, 13, 15.) 13 kuukauden ikäiselle lapselle on ominaista, että hän tietää oman nimensä mutta ei osaa vielä sanoa sitä. Lapsi tietää, että häntä tarkoitetaan, kun hänen nimi sanotaan. Woolfsonin (2003, 78) mukaan 13 kuukauden ikäinen lapsi voi muodostaa viisi tai kuusi sanaa asianmukaisissa yhteyksissä. Puolitoistavuotiaana lapsen sanavarasto koostuu kahden sanan lauseesta (Leppäkases 2006). 4.3 Puheen kehitys toisena ikävuotena Toinen ikävuosi on lapselle jännittävää aikaa. Hän valmistautuu kertomaan ajatuksiaan sanoilla ja lauseilla. Kaksivuotiaalla lapsella puhe sujuu mutta siinä ei välttämättä ole aikuisen puheeseen totuttuja taivutuksia. Taivutusmuodot kehittyvät ajan myötä yksilöllisesti. Sanajärjestys ei vielä kaksivuotiaalla ole oikea. Lapsella on ns. sanajärjestystaju, jonka mukaan hän muodostaa lauseen. Hän ei käytä samoja sanontoja kuin aikuinen on sanonut. (Woolfson 2003, 106.) Kaksivuotias lapsi ymmärtää hyvin puhetta. Sanat voivat ääntyä epäselvästi. (Martikainen 2007, 12.) Kaksivuotiaalla on sanoja keskimäärin 200. Lapsen sanavarasto kasvaa nopeasti kaksivuotiaana ja siitä ylöspäin. Yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin suuri. (Martikainen 2007, 12.) Uusia sanoja tulee joka päivä. Kaksivuotiaan sanavaraston laajennuttua, hänen puheensa on helpommin ymmärrettävissä, jos vertaa yksivuotiaan lapsen puheeseen. Sanojen lausuminen on selkeämpää. Kaksivuotias lapsi kyselee. Yleiset kysymykset kaksivuotiaalla on mikä -kysymykset. (Woolfson 2003, 107,115.) Kaksivuotiaana lapsi alkaa käyttää sanoja "minä", "sinä", "minun" (Einon 1999, 154). Kun kaksivuotiasta lasta kehotetaan osoittamaan jotain ihmisen kehonosaa, lapsi ymmärtää tämän ohjeen ja tekee niin. Kaksivuotias kykenee siis tunnistamaan ja

21 21 nimeämään kehonosia sekä osoittamaan niitä. Tutuimpia kehonosia ovat esimerkiksi suu, nenä, silmä ja korva. (Woolfson 2003, 106.) Kaksivuotias käyttää hyväksi puheessaan substantiiveja ja verbejä. Lapsi osaa taivuttaa verbejä eri persoonissa. Tavallisin aikamuoto kahdenvuoden ikäisen lapsen puheessa on preesens, esimerkiksi, vauva nukkuu. Kaksi - kolmevuotiaan lapsen puheessa on preesens- ja imperfektimuotoja. Yksikön ensimmäistä ja kolmatta persoonaa esiintyy kaksi - kolmevuotiaan puheessa eniten. Kaksivuotiaana lapsi voi nimetä esineitä ja asioita (ruokia, vaatteita), ihmisiä ja eläimiä. Kaksivuotiaan puheessa ilmenee toimintaa ilmaisevia verbejä, joihin kuuluvat mm. tulla, antaa, mennä, keinua ja ajaa. (Siiskonen ym. 2003, 52, ) Kaksivuotias lapsi ymmärtää kirjan tarinan kulkua aiempaa paremmin ja selvemmin sekä osaa nimetä esineitä. Esineitä nimetessä lapsi tietää, mitä hän tarkoittaa. Kahden vuoden ikäinen lapsi osaa sanoa sanojen oikeita nimiä. Esimerkkinä voidaan pitää sanaa "hevonen", joka on nelijalkainen eläin. Woolfson (2003) kertoo kirjallisuudessaan kaksivuotiaasta lapsesta seuraavasti: "Hän ei esimerkiksi käytä sanaa "kissa" kuvaamaan jokaista nelijalkaista eläintä, vaan käyttää sen sijaan eri sanaa koirasta ja kissasta". Kaksivuotias ymmärtää, että nelijalkaisia eläimiä on useita. (Woolfson 2003, 107.) Kaksivuotias käyttää yksinkertaisia kahden sanan lauseita. Lapsi jaksaa kuunnella lyhyitä satuja (Einon 1999, 154). Lapsen puhe kärsii, jos lapsi ärsyyntyy tai innostuu. Hätäillessään puhe muuttuu epäselväksi. Kiihtyessään lapsi ei keskity puhumiseen. Puheen tuotto herpaantuu. Lasta täytyy tällöin rauhoitella, jotta puheen tuotto selvenee. Kaksivuotiaana lapsi kykenee muodostamaan lyhyitä lauseita yhdistämällä sanoja lauseisiin. On tärkeää antaa lapselle aikaa puhua. Lasta ei pidä keskeyttää tai korjata hänen sanomisiaan, kun hän puhuu. Näin lapselle annetaan mahdollisuus puhua ja sanoa sanottavansa. (Woolfson 2003, ) Lapsen puheen kehityksen kannalta on huomioitava, että hän saa sanoa asiansa sillä tavalla kuin itse haluaa. Tämä vahvistaa lapsen itsetuntoa. Vanhempi näyttää lapselleen, että on kiinnostunut lapsensa puheesta ja sanoista. Nyökkäämisellä ja pään pudistelulla vanhempi välittää lapselle tietoa, että hän ottaa lapsen huomi-

22 22 oon. Kaksivuotias lapsi on kiinnostunut ikäisenään kuuntelemaan toisten puhetta. Hän saattaa kuunnella muiden ihmisten keskustelua. (Woolfson 2003, ) 4.4 Puheen kehitys kolmantena ikävuotena Lapsen puhe on lähes täysin ymmärrettävää. Kolmevuotiaan lapsen puheen kehityksen kannalta on hyvä lukea ja puhua paljon lapselle. Sanavarasto kasvaa entisestään ja kuuntelemisen taito kehittyy. Monimutkaisia juttuja ja asioita kertoessaan, kolmivuotiaalla on tapana käyttää kahta, kolmea lausetta. Sanajärjestys alkaa vähitellen muotoutua. Kun lapsi selittää jotakin asiaa, hän käyttää apunaan sanajärjestystä. (Einon 1999, 154.) Kolmivuotiaan sanavarasto käsittää noin 1000 sanaa (Woolfson 2003, 138). Kielto-, kysymys- ja käskylauseet ovat tyypillisiä kolmevuotiaalla lapsella (Siiskonen ym. 2003, 53). Lapsi käyttää puheessaan kysymyksiä "missä" ja "miksi. Kolmen vuoden ikäisen puhe on sujuvampaa, selkeää ja ymmärrettävää. Kolmevuotiaalla on käytössä lyhyitä lauseita ja monia sanoja. Lapsi kykenee kokoamaan kieliopillisia rakenteita sekä taivuttamaan sanat paremmin. (Einon 1999, 154.) Kolmivuotiaan lapsen puheessa voi olla toistoja ja änkytystä. Lapsella on paljon sanottavaa, eikä hän aina ehdi saada sanoja järjestykseen. (Leppäkases 2006). Puhumisen pelko, jännitys ja änkytyksen välttäminen saattavat aiheuttaa lapselle tunteita ja mielikuvia, jonka vuoksi hän änkyttää (Tietoa änkytyksestä [viitattu ]). Kolmevuotiaan puheessa voi esiintyä kielellisiä virheitä. Lapsi lausuu sanoja ja yksittäisiä äänteitä. Yksittäiset äänteet voi korvautua toisella tai äänteet puuttuvat kokonaan. (Oppiminen ja älyllinen kehitys...[viitattu ].) Lapsi alkaa taivuttaa sanoja. Kolmevuotiaana lapsen puheessa on apuverbejä ja eri aikamuotoja. Lisäksi lapsi osaa jo taivuttaa verbit eri persoonamuodoissa. (Siiskonen ym. 2003, 56). Kolmevuotiaana lapset osaavat jopa kertoa pieniä tarinoita aikuisten avustuksella (Oppiminen ja älyllinen kehitys...[viitattu ]).

23 23 Kaksi - kolmivuotias lapsi tunnistaa eroavaisuuden ison ja pienen esineen välillä. Lapsi osaa tunnistaa kahdesta pallosta ja palikasta, kumpi niistä on isompi tai kumpi palikoista on pienempi. Esineiden sijainnin ja paikan kertominen kuuluu kolmevuotiaan normaalissa puheessa. (Siiskonen ym. 2003, 56, 60.) 4.5 Kuulon ja kielijänteen merkitys puheen kehityksessä Puheen kehitys vaikeutuu oppimisessa, puheessa sekä kommunikoinnissa, jos lapsella on kuulo-ongelmia. Puheen kehityksen viivästymää tulee, jos kuulon alentumaa on kestänyt pitkään. Kouluiässä olevan lapsen kielelliset taidot voivat olla ikäisiään heikommat, koska kuulovammalla voi olla vaikutusta varhaiseen puheen kehitykseen, mm. hidastamalla puheen kehitystä. (Erilaiset kuulovammat...[viitattu ].) Kuulo auttaa lapsen puheen kehitystä. Lapsen puheen kehitys alkaa syntymästä. Pieni vauva keskittyy kuuntelemaan. Äidin ääni tulee tutuksi vauvalle. Äänteet muodostuvat vauvalla haukotellessa, itkiessä, aivastaessa ja yskiessä. Jos lapsella on kuulossa ongelmaa, myös puheen kehitys kärsii ja näin ollen puhe viivästyy. Hoitamalla ja vahvistamalla kuulo-ongelmaa lapsen puhe saattaa kehittyä niin, että puhe on ymmärrettävissä. (Miksi lapsen kuulolla [viitattu ].) On tärkeää, että kuulon aleneminen havaitaan ajoissa. Mitä aiemmin kuulon kuntoutus aloitetaan, sen parempi. Kuulo-ongelmasta kärsivä lapsi oppii puhumaan paremmin, kun kuulon alentuma huomataan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa. Lievä kuulon alentuma on usein helpommin tunnistettavissa kuin vaikean kuulon alentuma. Kuulokojeen voi sovittaa muutaman viikon tai kuukauden ikäiselle lapselle. Erityisiä viestintätekniikoita on mahdollista käyttää, jos lapsen kuulon alentuma on niin vaikea, ettei kuulokojeesta ole apua. (Miksi lapsen kuulolla [viitattu ].) Puhuminen on tärkeää silloinkin, kun lapsella todetaan kuulovamma. Kuulovammainen lapsi aistii keholla äänen. Lapsi kokee vuorovaikutuksen mieluisena asiana, kun hänen sanattomiin viesteihin vastataan. Vuorovaikutuksella ja kommuni-

24 24 kaatiolla on suuri merkitys puheen ja kommunikointitaitojen kehityksessä. Kosketus ja katse ovat tärkeää kuulovammaiselle lapselle. Puheterapeutti päättää yhteistyössä vanhempien kanssa, millaisia keinoja lapsen puheen ja kommunikaatiotaitojen tukemiseen käytetään. Kotona annetaan lapselle mallia, jota hän käyttää apunaan opetellessaan puhumaan. Jos on tarve, lapsi laitetaan puheterapeutille. (Vuorovaikutus kielen ja kommunikaation perustana 2012.) Kireä kielijänne on synnynnäinen rakennevirhe. Suurella osalla se on perinnöllinen. Kireällä kielijänteellä on yhteyttä kehityshäiriöihin. Kireä kielijänne on hyvin yleistä vastasyntyneillä. Joidenkin äänteiden muodostuminen hankaloituu, jos kireä kielijänne rajoittaa kielen liikkeitä. Kireä kielijänne on syytä katkaista, jos leikkiikäisellä on puheessa äännevirheitä. (Klockars 2013.) Kireä kielijänne vaikeuttaa kielen liikkumista. Kireä kielijänne voi aiheuttaa lapsen puheen tuottamisessa ongelmaa (Hermanson 2012). Kireä kielijänne saattaa aiheuttaa äännevikoja, esimerkiksi R:n ääntäminen voi olla vaikeaa. Kielijänne voidaan katkaista paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa. (Hiiri 2009.)

25 25 5 YLEISIMPIÄ PUHEEN HÄIRIÖITÄ 5.1 Puheen kehityksen viivästyminen Viivästyneellä puheenkehityksellä tarkoitetaan sitä, että lapsen kommunikaatiotaidot kehittyvät normaalia hitaammin ja lapsen kielelliset taidot ovat kauttaaltaan jäljessä omaan ikäluokkaan nähden. Viivästynyt puheen kehitys saattaa lapsella nivoutua johonkin selvään kehityspoikkeamaan (kuulovamma, CP-vamma, epilepsia, kehitysvammaisuus, psyykkiset häiriöt). Puheen kehitys voi viivästyä myös itsenäisesti liittymättä mihinkään muuhun. (Korpilahti 2003, ) Oppiminen puheen ja kielen välityksellä tuottaa hankaluuksia lapselle. Viivästynyttä puheenkehitystä esiintyy noin 20 %:lla lapsista. (Asikainen & Rintahaka 2005, ) Puheen kehityksen viivästymiseen voi olla useita syitä. Puheen kehitys voi viivästyä, jos lapsella on vaikeuksia oppia ja tuottaa motorisia liikemalleja. Asikaisen ja Rintahaan (2005, 39) mukaan suurella osalla lapsista puheen kehityksen viivästyminen on peräisin äidinkielen tai kasvuympäristön kielen, mm. sanaston, omaksumisen ja säätelyn puutteista. (Asikainen ym. 2005, 39.) Syitä puheen kehityksen viivästymiseen voi olla lisäksi mm. ympäristön vähäiset virikkeet, perimä, koko kehityksen hitaus, kuulovamma tai jokin aivotoiminnan häiriö, esimerkiksi ADHD (Ivanoff ym. 2006, 62). Suun rakenteellisilla poikkeavuuksilla, kuten kielenkärjen toimintaa rajoittavalla kireällä kielijänteellä, näkyvällä tai piilevällä suulakihalkiolla, keskushermoston tai perifeerisen lihas-hermojärjestelmän vammoilla ja sairauksilla on vaikutusta puhemotoristen liikemallien oppimiseen ja tuottamiseen. Äidinkielen hallintaa ja oppimista voi häiritä keskushermostonkehityshäiriöt, vammat ja sairaudet. Sosioemotionaalinen kehitys vaikuttaa kielelliseen kehitykseen. Kuulovamma tai aivovaurio voi hidastaa puheen kehitystä. Lapsen perusturvallisuuden puutteet ja perheen vuorovaikutusongelmat voi hidastaa kielen kehitystä. (Asikainen ym. 2005, )

26 Äännevirheet Artikulaatiovirhe tarkoittaa äänteiden virheellistä tuottamista. Artikulaatiohäiriöt ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä. Lapsi lausuu äänteet väärin. Äänteet voivat puuttua kokonaan lapsen puheesta tai lapsi sanoo ne väärin. Tavallisia äännevirheitä lapsella on r:n ja s:n virheet. Lapsi saattaa korvata äänteen toisella kirjaimella. (Kunnari ym. 2012, ) Usein s-kirjain korvataan t:llä. R-kirjain voi muuttua l-kirjaimeksi. Näissä tapauksissa lapsi ääntää sanan sika sanomalla tika ja sana koira ääntyy koila. S- kirjaimen korvautumista /r/llä ja r-kirjaimen korvautumista /l/:llä esiintyy useimmin puheen kehityksen varhaisina vuosina. Ääntämisongelmia aiheuttavat myös /k/, /t/ ja /j/. (Kunnari ym. 2012, ) Terveydenhoitajat kertoivat haastatteluissaan, että äännevirheet ovat yleisimpiä puheen häiriöitä 1-3-vuotiaalla lapsella (Terveydenhoitajien haastattelu 2013). 5.3 Änkytys ja puheen sujuvuus Änkytyksellä tarkoitetaan kehityksellistä puheen sujuvuuden häiriötä, motorisen hallinnan vaikeutta. Sujuva puhe syntyy oppimisen ja kehityksen aikaansaannoksena. Intonaatio, helppous, jatkuvuus ja puheen rytmi ovat hankaloituneet, kun puhe on sujumatonta. Sujuvassa puheessa puhe ei ole katkonaista ja se on sujuvaa. Puheen rytmi ja nopeus ovat normaaleja. Puheen tulee edetä vaivattomasti sekä taukojen on oltava lyhyitä ja vähäisiä. Kielellisen kehityksen edetessä puheliikkeiden suunnittelu- ja koordinaatiokyky sekä nopeus lisääntyvät ja näin puheen sujuvuus parantuu. Puheen motorinen tuotto ja ilmaisun kielellinen sisältö ovat keskeistä sujuvassa puheessa. (Kunnari & Savinainen - Makkonen 2012, 226.) Sujumattomassa puheessa sanavarasto voi olla vajavainen. Motorisen tuoton vaikeudet aikaansaavat puheen sujumattomuutta. Sujumaton puhe on ponnistelevaa, aikaa vievää ja katkonaista. Sanan tai lauserakenteen vaihto, korjaaminen, kesken jättäminen, myös koko sanan tai ilmauksen toistaminen ovat sujumatonta puhetta. (Kunnari ym. 2012, )

27 27 Änkytystä voidaan pitää yhtenä yleisimpänä ongelmana lapsen puheen kehityksessä. Pojilla änkytystä esiintyy enemmän kuin tytöillä. (Laiho ym. 2008, 3.) Useimmiten änkytys alkaa lapsella 2-4 vuoden ikäisenä, mutta se voi alkaa myös vasta kouluiässä. Pienellä lapsella on hyvin tavallista änkytyksen vaihtelu tilanteen mukaan sekä sujuvien ja sujumattomien aikakausien vaihtelut. Pitkät ja vaikeasti lausuttavat sanat ja hankalat puheliikkeet voivat vaikuttaa lapsen puhemotoriikkaan. (Kunnari ym. 2012, 228, 230.) Änkytykselle on monia syitä ja siihen vaikuttavat useat tekijät. Perinnöllisyys vaikuttaa änkytykseen. Jos lähisuvussa on jollain ollut änkytystä, on suurempi riski, että lapsella esiintyy änkytystä. Taustalla voi olla puheen motorisen koordinaation vaikeus, uusi tilanne kotona tai lapsen palaaminen päiväkotiin kesäloman jälkeen. Lapsella änkytystä esiintyy yleensä yleisön edessä ollessa tai keskustelutilanteessa toisen henkilön kanssa. Esiintyminen ja sitä varten jännittäminen lisäävät änkytystä. Kun lapsi on yksin, laulaa tai leikkii yksikseen, puhe sujuu hyvin eikä änkytystä esiinny. (Laiho ym. 2008, 3.) Änkytys näkyy lapsen puheessa tavallisesti lukkoina, toistoina ja venytyksinä. Suomen änkyttäjien yhdistyksen (2008, 6) mukaan kevyin muoto änkytyksessä on toisto. Toisto esiintyy yleisimmin yhdessä äänteessä (k-k-koira), tavussa tai tavun osassa (ko-ko-koira) tai koko sanassa (koirakoira). Lukot tulevat sanojen alussa. Sanan ääntäminen ei ala normaalisti vaan lapsi jumittuu äänteeseen. Venytyksessä äänne pidentyy, esimerkiksi sana lintu ilmenee sanana (lllllintu). Lapselle täytyy antaa aikaa, kun hän kertoo asiansa. (Laiho ym. 2008, 5-6.) Änkytystä esiintyy terveydenhoitajan kertoman mukaan yleensä silloin, kun lapsella rupeaa tulemaan lauseita. Lapsella on kiire sanoa asiaa ja ajatus menee aivoissa nopeampaa, kuin se puhe. Näin puheeseen tulee toistoja, ka ka ka ka ka, katso katso tätä tätä. (Terveydenhoitajien haastattelu 2013.) Sokellus lukeutuu myös änkytyksen lailla puheen kehityksellisen sujuvuuden häiriöön, mutta se on änkytystä harvinaisempi (Kunnari ym. 2012, 226). Sokellus on nopeaa puhetta, josta ei saa selvää ja puhetta on vaikea ymmärtää. Lapsi toistaa sanoja ja tavuja. Äänteet korvautuvat tai vaihtuvat toisilla äänteillä. Yksittäiset äännevirheet ovat yleisiä sokeltavilla lapsilla. Lapsi ei itse tiedosta puhevaikeuksia.