Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 43/2006

Transkriptio

1 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 43/2006

2

3 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 43/2006 Tiehallinto Tampere 2006

4 ISSN X TIEH Verkkojulkaisu pdf ( Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 43/2006 ISSN TIEH v Edita Prima Oy Tampere 2006 Julkaisua myy/saatavana: Faksi Puhelin Tiehallinto Hämeen tiepiiri Åkerlundinkatu 5 B PL TAMPERE Puhelinvaihde

5 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 3 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys. Tampere Tiehallinto, Hämeen tiepiiri. Sisäisiä julkaisuja 43/ s. + liitt. 21 s. ISSN X, TIEH Asiasanat: tienpito, hirvieläimet, liikenneturvallisuus, liikenneonnettomuudet Aiheluokka: 30, 82 TIIVISTELMÄ Riistaeläinselvitys on osa Hämeen tiepiirin liikenneturvallisuustyötä. Selvitykselle asetettu päätavoite on parantaa liikenneturvallisuutta vähentämällä hirvieläinonnettomuuksien määrää tiepiirin alueella. Työssä analysoitiin tapahtuneita hirvieläinonnettomuuksia sekä toteutettiin kysely Hämeen tiepiirin alueen riistanhoitoyhdistyksille. Kyselyllä kartoitettiin hirvieläinten talvilaidunalueita, laidunalueiden välisiä kulkureittejä sekä teiden ylityskohtia. Analyysien perusteella esitettiin toimintalinjat ja toimenpideohjelmat hirvieläinonnettomuuksien vähentämiseksi. Suomessa tapahtuu vuosittain noin hirvieläinonnettomuutta, joista noin puolet on hirvionnettomuuksia ja puolet peuraonnettomuuksia. Vuoden 2005 hirvieläinonnettomuuksien laskennalliseksi kustannukseksi yhteiskunnalle on saatu 87 miljoonaa euroa. Hämeen tiepiirin alueella tapahtuu vuosittain noin hirvieläinonnettomuutta, joista peuraonnettomuuksien osuus on noin 2/3. Hämeen hirvionnettomuuksissa loukkaantuu noin 30 ja kuolee 2-3 ihmistä vuosittain. Peuraonnettomuuksissa loukkaantuu vuosittain noin 5 henkilöä. Hämeen tiepiirin alueen metsästyksen jälkeinen hirvikanta oli vuonna 2005 noin yksilöä. Valkohäntäpeuroja on noin yksilöä ja metsäkauriita noin yksilöä. Riistanhoitotyöhön liittyen on määritelty pienin hirvien talvikanta (2,5 eläintä / ha), jossa hirvikanta vielä voi ja lisääntyy hyvin. Hirvi liikkuu yleensä tiettyjä reittejä pitkin. Hirvionnettomuuksista noin puolet osuu ensimmäisen tunnin ajalle auringonlaskun jälkeen. Peuroilla ei ole niin selkeitä tienylityskohtia kuin hirvillä. Peurojen aiheuttamia onnettomuuksia tapahtuu selkeästi eniten loppusyksystä, erityisesti marraskuussa. Tienpitäjän tärkeimmät keinot eläinonnettomuuksien estämiseksi ovat tiedottaminen, varoittaminen, riista-aitojen rakentaminen, tienvarsien tehostettu raivaaminen, nopeuksien rajoittaminen sekä eläinten tienylitysjärjestelyt. Tässä työssä priorisoitiin tiejaksot niiden hirvieläinvaarallisuuden perusteella. Priorisointi ohjaa jatkossa osaltaan toimenpiteiden toteuttamista. Nykyisiä varoitusalueita on Hämeen tiepiirissä noin 630 km. Tässä selvityksessä tehtiin esitys uusista, säilytettävistä ja poistettavista varoitusalueista. Esityksen mukaan varoitusalueiden pituus vähenisi 100 km, mutta lisäksi merkittäisiin noin 150 km ns. peuravaarateitä. Nykyisin varoitusalueilla tapahtuu noin 1/3 hirvionnettomuuksista. Esityksen mukaisilla varoitusalueilla tapahtuu yli 50 % hirvionnettomuuksista. Työssä tehtiin myös esitys varoitusalueiden merkitsemisen toimintalinjoiksi. Hämeen tiepiirissä riista-aidoin varustettua maantietä on yhteensä 350 km. Riista-aitoja tehdään lähinnä muiden tiejärjestelyjen, kuten ohituskaistojen yhteydessä. Vanhat riista-aidat ovat pikaisen kunnostamisen tai uusimisen tarpeessa. Uusien riista-aitojen kestoikään tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Maantielaki mahdollistaa tehostettujen raivauksien tekemisen tien suoja-alueella liikenneturvallisuuden takia. Tehostetun raivauksen toimenpidekohteiden toteutusta ohjaa tiejaksoille tehty priorisointi. Työssä tehtiin esitys lyhyiden hirvivaarallisten tiejaksojen nopeusrajoituksen alentamiseksi. Nopeuden pudottaminen 100:sta 80 kilometriin tunnissa vaikuttaa erittäin paljon kuljettajan mahdollisuuksiin selviytyä hengissä hirvikolaritilanteessa. Tiehankkeiden yhteydessä pitäisi aina jollakin tavalla varautua myös ekologisiin käytäviin, joilla mahdollistetaan riistaeläinten turvallinen kulku tien puolelta toiselle. Ratkaisujen toteutuksessa täytyy ottaa huomioon toimivuusvaatimukset hirvieläinten kannalta. Tiedottaminen ja sidosryhmäyhteistyö ovat jatkossakin tärkeä osa hirvieläinonnettomuuksien vähentämistyötä. Hämeen tiepiiri pyrkii myös osaltaan vaikuttamaan hirvieläinkantojen hallintaan liikenneturvallisuuslähtökohdista. Telematiikan hyödyntämisessä ja erilaisten karkotteiden käytössä Hämeen tiepiiri seuraa alan kehitystä ja voi tarvittaessa testata kehitettyjä tuotteita.

6 4 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys

7 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 5 ESIPUHE Riistaeläinselvitys on osa Hämeen tiepiirin liikenneturvallisuustyötä. Työssä laadittiin selvitys hirvieläinkannoista ja hirvieläinonnettomuuksista, sekä analysoitiin nykyiset järjestelyt hirvieläinonnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden parantamismahdollisuudet. Työn tärkein tavoite oli laatia kehittämisohjelma hirvieläinonnettomuuksia vähentävistä toimenpiteistä. Kehittämisohjelman oleellisimmat osat ovat tiejaksojen priorisointi, varoitusaluemuutokset ja erilaiset toimenpidetarpeet vaarallisimmille tiejaksoille. Työhön kuului seminaari, johon kutsuttiin tiepiirien liikenneturvallisuusvastaavia, riistanhoidon, poliisin ja metsäkeskuksen edustajia sekä riista-aitoja markkinoivan yrityksen edustaja. Ulkomaisista käytännöistä selvitettiin, minkälaisia toimenpiteitä Ruotsissa ja Saksassa on käytössä hirvieläinonnettomuuksien estämiseksi ja vähentämiseksi. Selvityksessä suunnittelutyötä ohjaamaan perustettiin hankeryhmä, joka koostui Tiehallinnon Hämeen tiepiirin, Etelä- ja Pohjois-Hämeen riistanhoitopiirien ja Pirkanmaan metsäkeskuksen edustajista. Poliisin edustajat olivat mukana yhdessä ohjausryhmän kokouksessa kertomassa kokemuksiaan hirvieläinonnettomuuksista. Ohjausryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: Antti Jortikka Harri Vitikka Jani Körhämö Jyri Rauhala Heimo Liljeroos Hämeen tiepiiri Hämeen tiepiiri Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri Etelä-Hämeen riistanhoitopiiri Pirkanmaan metsäkeskus Tämän selvityksen on laatinut Ramboll Finland Oy. Konsultin projektipäällikkönä toimi DI Tuomas Miettinen. Työhön osallistuivat konsultin asiantuntijat DI Juha Rissanen ja DI Mervi Harju. Tampereella joulukuussa 2006 Tiehallinto Hämeen tiepiiri

8 6 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys Sisältö TIIVISTELMÄ 3 ESIPUHE 5 1 JOHDANTO Selvityksen tarkoitus ja tavoitteet Selvityksen taustaa Riistanhoidon ohjaus ja kehittäminen Kysely riistanhoitoyhdistyksille 10 2 RIISTAELÄINKANNAT JA ELÄINTEN LIIKKUMINEN Hirvieläinten kannat ja niiden arviointi Hirven levinneisyys ja kanta Peuran levinneisyys ja kanta Hirvi- ja peurakanta Hämeen riistanhoitopiirien alueella Hirvieläinten liikkuminen Hirvien vuodenaikaisvaellukset Hirvien liikkuminen eri vuorokauden aikoina Hirvien tien ylittäminen Peurojen ja kauriiden liikkuminen Hirvieläinten sijoittuminen ja liikkuminen Hämeessä 17 3 LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI Yleistä hirvieläinonnettomuuksista Hirvieläinonnettomuudet Hämeen tiepiirin alueella Hirvionnettomuudet Peuraonnettomuudet 30 4 TIENPITÄJÄN KEINOT JA TOIMINTALINJAT Tiejaksojen priorisointi Varoittaminen Nykytilanne Varoitusalueiden toimenpide-ehdotukset Varoitusalueiden asettamisen toimintalinjat Riista-aidat Riista-aitojen nykytilanne Riista-aitojen ennen/jälkeen tutkimus Riista-aitojen toteuttamisen toimintalinja Tienvarsien tehostettu raivaaminen Nopeusrajoitukset 48

9 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys Eläinten tienylitysjärjestelyt Telematiikkaan perustuvat varoitusjärjestelmät Pelottimet, houkuttimet ja muut tukitoimet Tiedottaminen ja sidosryhmäyhteistyö Eläinkannan hallinta 54 5 LÄHTEET 55 6 LIITTEET 56

10 8 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys

11 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 9 JOHDANTO 1 JOHDANTO 1.1 Selvityksen tarkoitus ja tavoitteet Riistaeläinselvitys on osa Hämeen tiepiirin liikenneturvallisuuden parantamistyötä. Selvitykselle asetettu päätavoite on parantaa liikenneturvallisuutta ja vähentää hirvieläinonnettomuuksien määrää tiepiirin alueella. Tarkastelualueena oli Hämeen tiepiirin maantieverkko. Selvityksen sisällölle asetettuja muita tavoitteita olivat: Selvittää hirvien käyttämät pääasialliset kulkureitit ja hyödyntää saatua tietoa jatkosuunnittelussa Varoitusalueiden ajantasaisuuden tarkistaminen Tiejaksojen vaarallisuuden arviointi riistaeläinten kannalta Uusien riista-aitakohteiden selvittäminen ja priorisointi Ideoida ja tuoda uusia ajatuksia nykyisten järjestelyiden parantamiseksi ja niiden rinnalle Tuottaa yleinen tietoaineisto hirvieläinonnettomuuksista ja kannoista tienpidon suunnittelun ja hankesuunnittelun tarpeisiin Löytää kustannustehokkaat ratkaisut hirvieläinonnettomuuksien ehkäisemiseen Edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä Hirvieläinonnettomuuksien vähentäminen edellyttää aktiivista yhteistyötä sidosryhmätahojen kanssa. Ristiriidassa olevat tavoitteet, esim. hirvieläinten määrän suhteen, edellyttävät vuoropuhelua ja yhteydenpitoa sekä vallitsevan tilanteen kartoitusta päätöksiä varten. Yhteinen sidosryhmien tiedottaminen mahdollistaa asian tehokkaan perille saamisen. 1.2 Selvityksen taustaa Liikenteen näkökulmasta hirvi on maamme vaarallisin eläin. Hirvionnettomuuksissa kuolee tai loukkaantuu vuosittain enemmän ihmisiä kuin muiden eläinten aiheuttamissa liikenneonnettomuuksissa yhteensä. Inhimillisten kärsimysten ja taloudellisten menetysten ohella jo uhka kolaroinnista suuren eläimen kanssa vaikuttaa tienkäyttäjiin, saaden aikaan pelkoa ja stressiä liikenteessä. Matkustamista ollaan myös valmiita välttämään varsinkin ajankohtina, jolloin riski törmätä eläimiin tiedetään suureksi. Tienkäyttäjätutkimusten mukaan moni kokee turvallisuuden teillä huonoksi eläinten takia. Hirvieläinonnettomuuksia tapahtuu Suomessa vuosittain arviolta noin kappaletta ja Hämeen tiepiirin alueella noin Koko maan hirvieläinonnettomuuksista, poroja lukuun ottamatta, noin puolet on hirvionnettomuuksia ja puolet peuraonnettomuuksia. Hämeen tiepiirin alueella peuraonnettomuuksien osuus on suurempi eli noin 2/3 hirvieläinonnettomuuksista. Hämeen tiepiirin alueella tapahtuu noin 20 % koko maan hirvieläinonnettomuuksista. Tiepiirin maantieverkon (9 785 km) osuus on noin 12 % koko maan maantieverkosta ( km). Liikennesuorite (5 992 milj. autokm/vuosi) on noin 17 % koko maan liikennesuoritteesta ( milj. autokm/vuosi). Hämeen tiepiirin alueella tapahtuu keskimääräistä enemmän hirvieläinonnettomuuksia verrattaessa muihin tiepiireihin.

12 10 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys JOHDANTO Hirvionnettomuuksista arviolta yksi sadasta on kuolemaan johtava ja lähes joka kymmenes on henkilövahinkoihin johtava onnettomuus. Peuraonnettomuuksista arviolta yksi sadasta johtaa henkilövahinkoihin. 1.3 Riistanhoidon ohjaus ja kehittäminen Metsästys- ja riistanhoitotoimen ylin johto ja valvonta kuuluvat Maa- ja metsätalousministeriölle, jonka ohjauksessa toimivat Metsästäjäin keskusjärjestö sekä maakuntatasolla 15 riistanhoitopiiriä. Riistanhoitopiirien tehtäviin kuuluu muun muassa hirvieläimiä koskeva pyyntilupahallinto, jota Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa suoralla tulosohjauksella. Pohjois-Hämeen ja Etelä-Hämeen riistanhoitopiirit kattavat pääosan Hämeen tiepiirin alueesta. Lisäksi osa Hämeen tiepiirin alueen kunnista sijaitsee Satakunnan, Etelä-Savon ja Uudenmaan riistanhoitopiirien alueella. Riistanhoitopiirit on edelleen jaettu riistanhoitoyhdistyksiin. Metsästäjät tekevät yhteiskunnan kannalta tärkeätä työtä. Metsästys on osa maamme kulttuuria, jossa metsästäjillä on merkittävä rooli luonnonvarojen monipuolisen talteenoton kannalta. Lisäksi metsästäjät suorittavat riistakantojen vapaaehtoista laskentaa ja hallintaa. Heillä on myös hyvä tuntemus eri eläinlajien elintavoista ja liikkumisista. 1.4 Kysely riistanhoitoyhdistyksille Työn aikana toteutettiin kysely Hämeen tiepiirin alueella sijaitseville riistanhoitoyhdistyksille. Kysely lähetettiin 42 riistanhoitoyhdistykseen, joista 40 vastasi. Vastausaktiivisuutta voidaan pitää erittäin hyvänä. Alkuperäinen kyselylomake on liitteenä 1. Kyselyllä kartoitettiin hirvieläinten talvilaidunalueiden sijaintitietoja, laidunalueiden välisiä kulkureittejä sekä pääasiallisia teiden ylityskohtia. Näiden hirvieläinten sijaintia ja liikkumista kuvaavien paikkatietojen lisäksi kyselyssä pyydettiin täydentäviä vastauksia liikkumisessa mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin viimeisten vuosien aikana. Hirvieläinten laidun- ja liikkumistietojen lisäksi kyselyllä haluttiin kartoittaa nykyisten hirvivaroitusalueiden ja riista-aitojen puutteita sekä saada kommentteja nykyisten aitojen ja varoitusalueiden laajuudesta, toimivuudesta, uusien varoitusalueiden/riista-aitojen tarpeellisuudesta ja siitä minne niitä tulisi riistahoitoyhdistysten mukaan sijoittaa. Kysely toteutettiin niin sanottuna avoimina kysymyksinä, jotka tulosten analysointivaiheessa luokiteltiin konsultin toimesta. Kyselyn luokitellut vastaukset on esitetty liitteessä 2 ja ne on esitetty suorina jakaumina. Vastaukset on huomioitu multiresponse-muuttujina, jolloin yksittäinen vastaus on saattanut sisältää useamman eri vastauksen, jolloin muuttujien luokkia ei ole kyetty yksiselitteisesti yhdistämään. Tämän vuoksi tulostaulukon prosenttilukujen summa on suurempi kuin sata.

13 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 11 RIISTAELÄINKANNAT JA ELÄINTEN LIIKKUMINEN 2 RIISTAELÄINKANNAT JA ELÄINTEN LIIKKUMINEN 2.1 Hirvieläinten kannat ja niiden arviointi Hirvieläinkannan arviointi perustuu pääasiallisesti metsästäjien tekemään arvioon alueelleen metsästyksen jälkeen jäävästä hirvieläinten lukumäärästä. Tämän lisäksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kerää metsästäjiltä tietoa hirvikannasta ns. hirvihavaintokortin avulla. Menetelmien antamat tulokset ovat yleensä melko yhdenmukaisia. Hirvikannan koko on vaihdellut suuresti vuosien saatossa luvun alusta 1950-luvulle asti hirvikanta oli varsin harvalukuinen. Kanta lähti 1950-luvun alussa kasvuun lähinnä muuttuneen metsätalouden johdosta. Kanta taantui kuitenkin muutamaksi vuodeksi 1900-luvun lopulla. Hirvi oli rauhoitettu laji vuosina Tämän jälkeen hirvikanta kasvoi aina 1980-luvun alkuun, jolloin kannan koko oli lähes yksilöä luvulla hirvikannan koko vakiinnutettiin suunnitelmallisella metsästyksellä noin yksilöön luvulle tultaessa kanta kuitenkin lähti merkittävästi kasvamaan. Vuonna 2002 hirvikanta oli suurimmillaan ollen noin yksilöä. Tuosta huippuvuodesta hirvikantaa on pienennetty metsästyksen avulla. Vuoden 2005 metsästyksen jälkeinen hirvikanta on noin yksilöä. Kuvassa 1 on esitetty koko maan hirvikannan vaihtelu vuosina eriteltynä metsästettyihin sekä jäävään kantaan. Kuva 1. Hirven metsästettävä ja jäävä kanta vuosina koko maan alueella. Ruotsin hirvikannan koko on metsästyksen jälkeen noin yksilöä. Kanta on noin kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Hirviä metsästetään Ruotsissa vuosittain noin yksilöä.

14 12 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys RIISTAELÄINKANNAT JA ELÄINTEN LIIKKUMINEN Hirven levinneisyys ja kanta Hirven levinneisyysalue on tunturialueita lukuun ottamatta koko maa. Runsaimmat hirvitiheydet saavutetaan rannikkosuomessa, sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Tiheyden vaihtelut riippuvat lumipeitteen paksuudesta ja talvella saatavan ravinnon määrästä. Kuvassa 2 on esitetty hirven levinneisyysalue. Lapista ja Kainuusta ei ole vertailukelpoisia jäävän kannan tietoja, joten näiden alueiden osalta levinneisyystietoja ei voitu esittää. Kuva 2. Hirven levinneisyysalue.

15 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 13 RIISTAELÄINKANNAT JA ELÄINTEN LIIKKUMINEN Peuran levinneisyys ja kanta Hirven lisäksi maassamme esiintyviä hirvieläimiä ovat hirveä pienikokoisemmat kuusipeura, metsäpeura, valkohäntäpeura ja metsäkauris, jotka ovat levinneet vain osaan maata. Kaurisja peuralajien ensisijaista levinneisyysaluetta ovat Lounais-Suomi ja Etelä-Suomen rannikkoalue lukuun ottamatta metsäpeuraa, joka on Itä-Suomessa ja Suomenselällä esiintyvä hirvieläinlaji. Valkohäntäpeura ei kuulu Suomen alkuperäiseen eläimistöön, mutta se on sopeutunut hyvin nykyisille levinneisyysalueilleen erityisesti Etelä- ja Lounais-Suomen rannikkoalueille, mistä se on edelleen levinnyt Keski-Suomeen. Valkohäntäpeuran syyskannan suuruus on arviolta noin yksilöä. Valkohäntäpeuran levinneisyysalue on esitetty kuvassa 3. Lumipeitteen paksuudella ja talvisella ruuansaantimahdollisuuksilla on huomattavasti suurempi vaikutus levinneisyyteen valkohäntäpeuralle kuin hirvelle. Valkohäntäpeura on nopeasti sopeutunut ihmisen läsnäoloon ja sen esiintyminen asutuilla alueilla on yleistä. Kuva 3. Valkohäntäpeuran levinneisyysalue. Metsäkauriskanta on suhteellisen runsas Ahvenanmaalla, jossa sitä arvioidaan olevan jo yli yksilöä. Manner-Suomessa kannaksi arvioidaan noin yksilöä. Metsäkauriskanta on selvässä kasvussa maan eri osissa, erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomessa. Kuusipeurakantamme on alun perin siirtoistutusten tulosta. Sitä on tuotu maahamme useaan otteeseen, mutta sen kanta on varsin pieni, kannaksi arvioidaan vain noin 600 yksilöä. Metsäpeura kuuluu alkuperäiseen eläimistöön, mutta sen kanta on pieni, arviolta noin yksilöä. Ruotsin metsäkauriskanta on noin sadassa vuodessa kasvanut muutamista sadoista yksilöistä yli miljoonaan yksilöön. Nykyisin metsäkauris on merkittävä riistaeläin ja vuotuisen saaliin osuus on satoja tuhansia yksilöitä. Ruotsissa metsäkauris luokitellaan pienriistaksi eikä pyyntilupakäytäntöä ole.

16 14 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys RIISTAELÄINKANNAT JA ELÄINTEN LIIKKUMINEN Hirvi- ja peurakanta Hämeen riistanhoitopiirien alueella Hämeen tiepiirin alueen hirvikannan koon vaihtelut ovat noudattaneet pitkälti koko maan kantojen vaihtelua. Hirvien määrän kannalta huippuvuosia olivat vuodet 2001 ja Suurimmat hirvitiheydet ovat Pohjois-Hämeen riistanhoitopiirin alueella. Metsästyksen jälkeinen hirvikanta tiepiirin alueella on vuonna 2005 noin yksilöä. Peurakanta on keskittynyt tiepiirin lounaisosiin. Valkohäntäpeuroja on noin yksilöä ja metsäkauriita noin yksilöä. Kuvassa 4 on esitetty Pohjois- ja Etelä-Hämeen riistanhoitoyhdistysten alueiden hirvieläinten metsästyksen jälkeen jäävät kannat vuonna Hirvien määräksi muualla, kuin Pohjois- ja Etelä-Hämeen riistanhoitopiirien alueella on arvioitu noin 500 eläintä Yksilöä Hirvi Valkohäntäpeura Metsäkauris Kuusipeura Kuva 4. Pohjois- ja Etelä-Hämeen riistanhoitoyhdistysten alueiden hirvieläinten metsästyksen jälkeen jäävät kannat vuonna Hirvieläinten liikkuminen Hirvien vuodenaikaisvaellukset Hirven elintavoille on tyypillistä vuodenaikaisrytmin mukainen liikkuvuus, jota määräävät ruoan etsintään liittyvä siirtyminen paikasta toiseen, kasvilajien erilainen saatavuus sekä kiimaja vasomisajankohdat. Hirvien vuotuinen elinpiiri on varsin laaja, monesti useita tuhansia hehtaareja. Hirvien suosimaa kesäravintoa on yleensä runsaasti vesistöjen ja teiden varsilla sekä luonnontilaisissa kosteikoissa, minkä vuoksi hirvillä ei ole tarvetta alueelta toiselle siirtymiseen. Suuren ravinnontarpeen vuoksi hirvet eivät yleensä elä kesäisin laumoissa eivätkä edes pienissä ryhmissäkään pitkiä aikoja, vaan ne liikkuvat laajoilla alueilla. Talvella ravintoa on tarjolla niukemmin. Hirvet kokoontuvatkin yleensä tihentymiksi tietyille talvilaidunalueille. Ravinnon hankkiminen eri kausina on hyvin johdonmukaista ja hirvien liikkeitä pystytään varsin hyvin ennustamaan.

17 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 15 RIISTAELÄINKANNAT JA ELÄINTEN LIIKKUMINEN Hirvien liikkuminen on aktiivisinta vaellusajankohtien ohella alkukesällä sekä syksyllä kiimaja hirvenmetsästyskausina. Keväisin huhtikuusta alkaen hirvet liikkuvat runsaasti lähinnä tuoreen ravinnon perässä siirtyen samalla talvilaitumilta kesälaitumille ja vasomisalueille. Hirvien kevätmuutto käynnistyy vasomispaikoille siirtyvien hirvilehmien johdolla Etelä-Suomessa yleensä huhtikuun puolessa välissä. Loppusyksystä hirvet siirtyvät talvilaitumille talviravinnoksi kelpaavien kasvustojen läheisyyteen. Hirvien syysmuutto käynnistyy vähitellen ja saattaa kestää vuodesta riippuen jopa tammikuulle asti. Yleensä talven ensimmäiset lumisateet vauhdittavat hirvien syysmuuttoa. Hirvien kesä- ja talvilaidunalueiden sijaintiin vaikuttavat lähinnä käytettävissä olevan ravinnon määrä sekä sukupolvelta toiselle siirtyneet liikkumistavat. Hirvien laidunalueilla tai paikallisen hirvikannan ympärivuotisilla elinalueilla on usein erotettavissa ydinalue, jolla hirvet viihtyvät tavallista enemmän. Hirvilehmien liikkumista rajoittaa alkukesän aikana syntyneet vasat ja niistä huolehtiminen. Syksyllä puolestaan hirvien kiima-aika aiheuttaa liikkumisen lisääntymistä. Kiima-aikaan liikkuvimpia ovat hirvisonnit. Samaan ajankohtaan ajoittuu siirtyminen talvilaitumille. Vähälumisina talvina hirvien on havaittu liikkuvan enemmän kuin runsaslumisina talvina, jolloin ne pysyvät lähes paikoillaan lähinnä mäntytaimikoissa sekä niiden läheisyydessä. Oman lukunsa hirvien liikkumisessa muodostaa nuorten hirvien siirtyminen uusille asuinalueille. Ennen uuden vasan syntymistä emo vieroittaa edellisvuonna syntyneet vasat, jotka yleensä joutuvat etsimään uuden elinalueen. Edellisvuotiset vasat voivat jäädä oleilemaan emonsa elinalueen läheisyyteen, mutta osa niistä voi kulkea kokonaan uusille seuduille useiden kymmenien, jopa satojen kilometrien päähän. Hirvien liikkumiskäyttäytymistä ei kuitenkaan voida ennakoida silloin, kun metsien rakenne muuttuu oleellisesti ja kun metsäympäristö kokonaisuutena tarjoaa runsaasti hirvien tarpeet täyttäviä olinpaikkoja. Huomattava osa hirvistä näyttää kuitenkin pysyvän samoilla olinpaikoilla varsinkin silloin, kun metsäinen rakenne ei juuri muutu Hirvien liikkuminen eri vuorokauden aikoina Hirvieläimien aktiivisuus ja niiden kulkema matka on havaittu useissa tutkimuksissa suurimmaksi juuri aamu- ja iltahämärän aikaan. Hirven vuorokausirytmi on tahdistunut siten ilmeisesti valoisuuden vaihtelun mukaan. Hirvet liikkuvat kuitenkin melko runsaasti vielä puolen yön tienoillakin. Tämän arvioidaan johtuvan siitä, että hirvet kokevat pimeässä liikkumisen valoisassa tapahtuvaa liikkumista turvallisemmaksi. Ruotsissa tehtyjen tutkimusten mukaan tammi toukokuussa hirvilehmien aktiivisuus on ollut huomattavasti keskitasoa korkeampaa hämärän laskeutumisen aikaan ja tammikuuta lukuun ottamatta myös aamun valkenemisen aikaan. Kesäaikaan liikehdintä on vilkasta läpi koko yön ja jatkuu vilkkaana jonkin aikaa vielä auringon noustuakin. Liikennevahinkoja tarkasteltaessa hirvien vuorokautisen liikkumisen on todettu keskittyvän selvästi auringonlaskun jälkeiseen noin kolmen tunnin aikaan. LVM:n tutkimuksen mukaan puolet kaikista ja peräti 67 % kuolemaan johtaneista kolareista vuosina sattui kolmen ensimmäisen tunnin kuluessa auringonlaskusta. Tästä ajasta ensimmäinen tunti on kaikkein vaarallisin. Tapahtuneista hirvionnettomuuksista noin puolet osuu ensimmäisen tunnin ajalle auringonlaskun jälkeen.

18 16 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys RIISTAELÄINKANNAT JA ELÄINTEN LIIKKUMINEN Hirvien tien ylittäminen Hirvet eivät liiku metsässä aivan sattumanvaraisesti, vaan niiden on todettu liikkuvan hajun ja kokemuksen opastamina sekä ravinnon, erilaisten kulkuesteiden ja epämieluisien alueiden ohjaamina usein samoja kulkureittejä siirtyessään alueelta toiselle. Reitit muuttuvat usein vasta silloin, kun jonkin talvilaidunalueen ravinto on ehtynyt ja on tarvetta hakeutua uusille alueille. Hirvien käyttämät teiden ylityspaikat vaihtelevat näin ollen harvakseltaan vuosien saatossa. Todennäköisimpiä hirven tienylityspaikkoja ovat pellonreunat, riista-aitojen päät sekä maantielle risteävät metsätiet ja voimalinjat. Hirvi ei yleensä lähde ylittämään tietä avoimelta paikalta vaan pyrkii kulkemaan suojassa. Ennen tien ylittämistä hirvi hakee vaistomaisesti suojaa tienvarren kasvustosta. Tästä johtuen autoilijan on yleensä vaikea havaita hirveä riittävän ajoissa. Päivällä tapahtuvien hirvikolareiden määrä on syksyllä suurempi, lähes kaksinkertainen verrattuna keskimääräiseen kesäpäivään. Eron on arvioitu johtuvan hirvien lisääntyneestä liikkumisesta ja käyttäytymisen muuttumisesta tienylitystilanteessa Peurojen ja kauriiden liikkuminen Peuroilla ei ole niin selkeitä tienylityskohtia kuin hirvillä. Valkohäntäpeura liikkuu hirveä huomattavasti vähemmän. Sen ruokailupaikat sijaitsevat ympäri vuoden samoilla alueilla. Liikkuvuutta voidaan vähentää entisestään aktiivisella riistanhoitotyöllä ja erityisesti järjestämällä peuroille talviruokintapaikkoja. Valkohäntäpeurasta on tullut lähes kulttuurieläin, sillä valtaosa peuralaumoista liikkuu asutun ympäristön liepeillä. Keväisin peurat uskaltautuvat ravinnon perässä jopa talojen pihapiireihin. Valkohäntäpeura on yöeläin, joskus se liikkuu myös päivisin. Metsäkauriiden vaelluskäyttäytymistä ei Suomessa vielä hyvin tunneta. Kolme erityyppistä liikkumismuotoa on nykyisellään havaittu. Nämä ovat liikkuminen reviirin sisällä, säännölliset kausivaellukset kesä- ja talvilaitumien välillä sekä muuttovaellukset.

19 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 17 RIISTAELÄINKANNAT JA ELÄINTEN LIIKKUMINEN 2.3 Hirvieläinten sijoittuminen ja liikkuminen Hämeessä Riistanhoitoyhdistyksille lähetetyllä kyselyllä selvitettiin hirvieläinten sijoittumista ja liikkumista Hämeen tiepiirin alueella. Riistahoitoyhdistyksiä pyydettiin merkitsemään valmiille karttapohjille hirvieläinten laidunalueet, kulkusuunnat, yleisimmät teiden ylityskohdat, tarpeettomat tai puutteelliset aitakohteet sekä mahdolliset uudet tarpeet hirviaidoille ja varoitusalueille. Laidunalueet Yli puolet riistahoitoyhdistyksistä kertoi, että alueella tapahtuu merkittävää hirvieläinten siirtymistä kesä- ja talvilaidunalueiden välillä. Vastaajista noin kolmannes puolestaan ilmoitti, ettei alueella tapahdu merkittävää siirtymistä kesä- ja talvilaitumien välillä (kysymys 2 a). Vastaajista noin 2/3 kertoi laidunalueiden sijaintien pysyneen lähestulkoon samana ja että pieniä muutoksia on tapahtunut viimeisten 10 vuoden aikana. Vastaajista noin viidennes mainitsi, että muutoksia laidunalueiden sijaintiin ovat aiheuttaneet laidunalueilla toteutetut metsähakkuut (kysymys 2 b). Hirvien liikkumisen ajankohta Hirvien siirtymisen ajankohtaan vaikuttaa talven tulo syksyllä sekä kevään lumitilanne ja lumen sulamisen ajankohta. Muutama vastaajista kertoi metsästyksen, metsähakkuiden sekä kiima-ajan vaikuttavan siirtymisen ajankohdan vaihteluihin (kysymys 2 c). Teiden ylityspaikat Viimeisen kymmenen vuoden aikana tiedossa olevat teiden ylityspaikat ovat pysyneet samana tai lähes samana lähes kaikilla vastaajilla. Vain viisi vastaajaa (14 % vastanneista) mainitsi ylityskohdan siirtyneen. Syinä tähän olivat alueella olleet metsähakkuut sekä ravinnon ehtyminen ja rakentaminen alueella (kysymys 2 d). Pienet hirvieläimet Kyselyssä selvitettiin myös pienten hirvieläinten liikkumista. Pieniä hirvieläimiä tavataan noin 2/3 alueista. Päivittäiset teiden ylityspaikat ovat käytännössä samoja kuin hirvillä. Lähes kaikki vastaajat kuitenkin kertoivat, että alueella suoritetaan pienten hirvieläinten ruokintaa. Vastaajista noin puolet kertoi, että ruokinta-alueet pyritään järjestämään siten, ettei tarpeettomia teiden ylityksiä pääse syntymään ruuan perässä liikuttaessa (kysymys 5 c). Kuvissa 5, 6 ja 7 on esitetty maakunnittain riistahoitoyhdistyksen merkitsemät laidunalueet, merkittävimmät ylityskohdat ja hirvieläinten vaelluksen kulkusuunnat.

20 18 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys RIISTAELÄINKANNAT JA ELÄINTEN LIIKKUMINEN Kuva 5. Kanta-Hämeen riistahoitoyhdistysten vastaukset alueen laidunalueista, hirvieläinten käyttämistä teiden ylityskohdista ja vaellussuunnista.

21 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 19 RIISTAELÄINKANNAT JA ELÄINTEN LIIKKUMINEN Kuva 6. Pirkanmaan riistahoitoyhdistysten vastaukset alueen laidunalueista, hirvieläinten käyttämistä teiden ylityskohdista ja vaellussuunnista.

22 20 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys RIISTAELÄINKANNAT JA ELÄINTEN LIIKKUMINEN Kuva 7. Päijät-Hämeen riistahoitoyhdistysten vastaukset alueen laidunalueista, hirvieläinten käyttämistä teiden ylityskohdista ja vaellussuunnista.

23 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 21 LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI 3 LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI 3.1 Yleistä hirvieläinonnettomuuksista Vuonna 2005 Suomen maanteillä hirvieläinonnettomuutta. Hirveen törmättiin yhteensä kertaa ja peuraan kertaa. Onnettomuuksissa kuoli 12 ja loukkaantui 222 ihmistä. Henkilövahinkoihin johtaneista onnettomuuksista suurin osa (87 %) johtui kolaroinnista hirven kanssa. Hirvionnettomuudet vähenivät vuodesta ,6 %. Kuvassa 8 on esitetty hirvi- ja peuraonnettomuudet vuosina Kuva 8. Hirvi- ja peuraonnettomuudet vuosina Valtakunnallisesti hirvionnettomuuksien huippuvuosi oli Tuolloin koko maassa sattui yhteensä hirvikolaria, joista henkilövahinkoihin johtaneita onnettomuuksia oli lähes 400 (12,6 % kaikista onnettomuuksista). Peuraonnettomuuksien lukumäärä on pitkän kasvun jälkeen asettunut korkealle, noin vuosittaisen onnettomuuden tasolle. Vuodesta 2001 hirvionnettomuuksien määrät ovat pudonneet noin kolmanneksen. Onnettomuuksien väheneminen johtui pääasiassa hirvikannan pienenemisestä. Kuvassa 9 on esitetty hirvi- ja peuraonnettomuuksissa kuolleet ja loukkaantuneet henkilöt vuosilta

24 22 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI Kuva 9. Hirvieläinonnettomuuksissa kuolleet ja loukkaantuneet henkilöt vuosina Ruotsissa tapahtuu hirvionnettomuuksia noin kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna. Ruotsissa tapahtuu peura- ja kaurisonnettomuuksia noin 10 kertaa enemmän kuin Suomessa. Taulukossa 1 on esitetty hirvieläinonnettomuudet vuosilta Taulukossa 2 on esitetty hirvieläinonnettomuuksissa kuolleet ja loukkaantuneet vuosina Taulukko 1. Hirvieläinonnettomuudet Ruotsissa vuosina Hirvi Kauris Peura Taulukko 2. Ruotsissa hirvieläinonnettomuuksissa kuolleet ja loukkaantuneet vuosina Hirvi Peura ja Kauris Kuoll. Loukk. Kuoll. Loukk Hirvionnettomuuksiin vaikuttavat tekijät Suurimmat hirvieläinonnettomuuksien määrään vaikuttavat tekijät ovat tien liikennemäärä sekä alueen hirvieläinkannan tiheys. Hirvieläinonnettomuuden todennäköisyyteen tietyssä paikassa vaikuttavat lisäksi jonkin verran erilaiset ympäristötekijät. Onnettomuuksien vakavuuteen puolestaan vaikuttaa ajonopeus. Henkilöautoilla ajetuista kuolemaan johtaneista hirvikolareista 75 %:ssa ajonopeus on ollut vähintään 100 km/h. Ajoneuvotyypeistä on huomionarvoista se, että kuolemaan johtaneista hirvionnettomuuksista 25 % sattui moot-

25 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 23 LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI toripyöräilijöille. Kaikista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista moottoripyöräilijöiden osuus on noin 12 %. Liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2001 teettämässä tutkimuksessa (LVM:n julkaisuja 32/2001) on arvioitu, että hirvionnettomuuksia vältetään nopean väistön tai hätäjarrutuksen ansiosta noin 30 kertaa enemmän kuin kolareita sattuu. Riski joutua hirvionnettomuuteen kasvaa ajokilometrien myötä. Hirvionnettomuuksiin joutuneet ovat yleensä paljon ajaneita ja heillä on aikaisempia kokemuksia hirvistä liikenteessä. Hirvionnettomuuden syntyyn on ollut usein mukana vaikuttamassa jokin häiriötekijä, kuten näköeste, vastaantulijan valojen häikäisy tai huonot sääolosuhteet, jotka ovat vaikeuttaneet hetkellisesti hirven havaitsemista. Pimeän aikaan tapahtuvista onnettomuuksista huomattava osa sattuu juuri ennen vastaantulijaa tai heti vastaantulijan jälkeen. Valoisalla sattuneista kolareissa hirvi on tavallisesti juossut tai loikannut tielle. Lähes joka neljännessä kolarissa hirvi on jollain tavalla muuttanut kulkusuuntaansa ennen törmäystä. Vain muutama prosentti tutkimukseen osallistuneista kuljettajista arvioi nähneensä muita hirviä jo ennen kolariin joutunutta eläintä. Vuodenajoista pahimpia hirvionnettomuuksien kannalta ovat keskikesä ja syksy, jolloin hirvien liikkuminen on vilkkainta. Talvella ja alkukeväästä hirvet ovat autoilijalle suhteellisen pieni riski. Alkukesästä teillä vaaroja aiheuttavat edellisvuoden, juuri vieroitetut, vasat. Hirvieläinonnettomuuksien yhteiskunnalliset kustannukset Onnettomuuksien yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset ovat merkittävät. Vuoden 2005 hirvieläinonnettomuuksien laskennalliseksi kustannukseksi yhteiskunnalle on saatu 87 miljoonaa euroa. Hirvionnettomuuksien osuus kustannuksista on 72 miljoonaa ja peuraonnettomuuksien osuus 15 miljoonaa euroa. Lähes puolet näistä kustannuksista kertyy henkilövahinkoihin johtaneista onnettomuuksista, joissa seuraukset olivat vakavia. Hirvieläinonnettomuudet tulevat keskimääräistä paremmin poliisin tietoon niistä maksettavien korvausten vuoksi. Hirvieläinonnettomuuksien maantieteellinen sijoittuminen Hirvionnettomuuksia tapahtuu runsaasti maan etelä- ja keskiosissa, lännessä aina Pellon korkeudelle asti. Suuria onnettomuustiheyksiä on mm. Perämeren ja Suomenlahden rannikkoseuduilla sekä kunnissa läntiseltä Uudeltamaalta Tampereen ympäristöön, Jyväskylästä Viitasaarelle ja Kajaanin seudulla. Teittäin tarkasteltuna vaarallisimmat tieosuudet sijoittuvat lähes poikkeuksetta vilkkaille pääteille. Peuraonnettomuudet keskittyvät voimakkaasti Lounais-Suomen alueelle, joskin muuallakin onnettomuusluvut vähitellen kasvavat eläinten laajentaessa elinpiiriään.

26 24 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI 3.2 Hirvieläinonnettomuudet Hämeen tiepiirin alueella Hämeen tiepiirin alueella on tapahtunut välisenä aikana keskimäärin kpl poliisin tietoon tullutta hirvieläinonnettomuutta. Hirvionnettomuuksia tapahtuu tasaisesti koko tiepiirin alueella. Peuraonnettomuuksista suurin osa tapahtuu tiepiirin lounaisosassa. Hämeen tiepiirin alueella hirvieläinonnettomuudet esiintyvät vuodenaikojen suhteen samoin kuin koko maassa. Onnettomuudet keskittyvät alkukesään ja loppusyksyyn, jolloin hirvien liikkuminen on aktiivisinta. Sydäntalvi on hirvieläinonnettomuuksien suhteen hiljaista aikaa. Keväisin huhtikuusta alkaen hirvet liikkuvat runsaasti lähinnä tuoreen ravinnon perässä siirtyen samalla talvilaitumilta kesälaitumille ja vasomisalueille, syksyllä hirvet liikkuvat kiimaajan ja hirvenmetsästyksen sekä talvilaitumille siirtymisen takia. Peuraonnettomuuksia tapahtuu eniten loppusyksyllä mm. hirvilehmien kiima-ajan ja ravinnon perässä liikkumisen takia. Kuvassa 10 on esitetty hirvieläinonnettomuudet kuukausittain vuosilta Hämeen tiepiirin alueella. Onnettomuudet kuukausittain Kpl Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Kuukausi Hirvi Peura Kuva 10. Hirvieläinonnettomuudet kuukausittain Hämeen tiepiirin alueella. Noin 40 % Hämeen tiepiirin alueella vuosina tapahtuneista hirvieläinonnettomuuksista sattuu klo välisenä aikana. Vastaavasti henkilövahinkoihin johtaneista onnettomuuksista lähes 50 % ajetaan vuorokauden kuuden viimeisen tunnin aikana. Hirvien vuorokautisen liikkumisen on todettu keskittyvän selvästi noin seuraavan kolmen tunnin aikaan auringonlaskun jälkeen. Valkohäntäpeura on yöeläin, eli se liikkuu pimeän aikaan. Kuvassa 11 on esitetty Hämeen tiepiirin alueella sattuneiden onnettomuuksien jakautuminen eri vuorokauden aikoina.

27 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 25 LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI Onnettomuudet eri vuorokauden aikoina Onnettomuuksia [kpl] Hirvet Peurat Tunti Kuva 11. Hämeen tiepiirissä vuosina tapahtuneet hirvi- ja peuraonnettomuudet eri vuorokauden aikoina Hirvionnettomuudet Hämeen tiepiirin alueella tapahtui vuosina yhteensä kpl hirvionnettomuutta. Näistä henkilövahinkoihin johti 133 kpl. Henkilövahinkoihin johtaneista onnettomuuksista kuoli yhteensä 13 henkilöä ja loukkaantui 167 henkilöä. Hirvionnettomuuksien määrä on ollut laskusuuntainen viiden viimeisen vuoden aikana. Huippuvuodesta 2001 onnettomuuksien määrä on laskenut lähes 40 %. Henkilövahinkoonnettomuuksien määrä sen sijaan ei ole laskenut samassa suhteessa. Henkilövahinkoihin johtaneiden onnettomuuksien määrä vaihtelee suuresti tarkastellussa viisivuotiskaudella. Viimeisen viiden vuoden aikana henkilövahinko-onnettomuuksia on tapahtunut enimmillään 38 kpl vuodessa ja pienemmillään 18 kpl. Keskimäärin Hämeen tiepiirin alueella tapahtuu vuosittain noin 323 hirvionnettomuutta, joista 27 johtaa henkilövahinkoihin. Kuvassa 12 on esitetty hirvionnettomuudet ja henkilövahinkoihin johtaneet onnettomuudet Hämeen tiepiirin alueella vuosina Henkilövahinkoihin johtaneista hirvionnettomuuksista 65 % sattui 100 km/h nopeusrajoitusalueella ja noin 15 % 80 km/h nopeusrajoitusalueella.

28 26 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI Hirvionnettomuudet Hämeen tiepiirin alueella Onnettomuuksia [kpl] Heva-onnettomuuksia Onnettomuuksia yht. Vuosi Kuva 12. Hirvionnettomuudet Hämeen tiepiirin alueella vuosina Hämeen tiepiirin maantieverkolle laskettiin tiekohtaiset onnettomuustiheydet (onn./km) vuosina tapahtuneiden hirvionnettomuuksien osalta. Onnettomuustiheystietojen ja kyselyn perusteella saatiin selville vaarallisimmat tieosuudet hirvien suhteen. Näitä tietoja hyödynnettiin toimenpideohjelmaa laadittaessa. Onnettomuustiheyskartta hirvien osalta on esitetty kuvassa 13.

29 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 27 LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI Kuva 13. Hirvionnettomuustiheyskartta. Kuvassa 14 on esitetty hirvionnettomuuksien sijoittuminen Hämeen tiepiirin alueella vuosina Suurin osa hirvionnettomuuksista, noin 60 %, tapahtuu varoittamattomalla alueella. Varoitusalueilla tapahtuu noin kolmasosa kaikista hirvionnettomuuksista. Riista-aitojen alueella on tapahtunut noin kymmenesosa kaikista hirvionnettomuuksista. Riista-aitojen kohdalla tapahtuneista onnettomuuksista on syytä mainita, että Orivesi-Jämsä osuuden riista-aita on valmistunut tarkasteluajanjaksolla ( ) Tarkasteluajanjaksolla tällä osuudella tapahtui 42 hirvieläinonnettomuutta. Riista-aidan valmistumisen jälkeen osuudella on tapahtunut 11 hirvieläinonnettomuutta.

30 28 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI Kuva 14. Hirvionnettomuudet Hämeen tiepiirin alueella vuosina Kuvassa 15 on esitetty hirvionnettomuuksien jakaantuminen riista-aitojen kohdalla, varoitusalueiden vaikutusalueilla sekä niiden ulkopuolella.

31 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 29 LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI Hirvionnettomuudet aitojen kohdalla, varoitusalueella ja ulkopuolella % Riista-aidat 32 % Varoitusalue Ei mitään 59 % Kuva 15. Hirvionnettomuudet riista-aitojen ja hirvivaroitusalueiden vaikutusalueilla sekä näiden ulkopuolella. Kuvassa 16 on esitetty Hämeen tiepiirin alueella tarkastelujaksolla sattuneiden henkilövahinkoihin johtaneiden hirvionnettomuuksien jakautuminen tieluokittain. Viiden vuoden tarkastelujaksolla sattuneita onnettomuuksista vain kuusi tapahtui moottoritiellä. Alle 10 % onnettomuuksista tapahtui vilkkaimmin liikennöidyillä teillä, joissa KVL > ajon. / vrk. Heva-onnettomuudet tieluokkitain % 15 % 53 % Valtatiet Kantatiet Seututiet Yhdystiet 19 % Kuva 16. Hämeen tiepiirin alueella sattuneiden, henkilövahinkoihin johtaneiden hirvionnettomuuksien jakautuminen tieluokittain vuosina

32 30 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI Peuraonnettomuudet Hämeen tiepiirin alueella on tapahtunut välisenä aikana yhteensä kpl poliisin tietoon tullutta peuraonnettomuutta. Peuraonnettomuusluvut sisältävät kaikki tiepiirin alueella esiintyvät peuralajit. Henkilövahinkoihin johtaneita onnettomuuksia tapahtui 19 kpl. Näissä onnettomuuksissa loukkaantui 23 henkilöä. Keskimäärin Hämeen tiepiirin alueella tapahtuu vuosittain noin 757 peuraonnettomuutta, joista 4 onnettomuutta johtaa henkilövahinkoihin. Kuvassa 17 on esitetty peuraonnettomuudet ja henkilövahinkoihin johtaneet onnettomuudet Hämeen tiepiirin alueella vuosina Peuraonnettomuudet Hämeen tiepiirin alueella Onnettomuuksia [kpl] Vuosi 795 Heva-onnettomuuksia Onnettomuuksia yht. Kuva 17. Peuraonnettomuudet Hämeen tiepiirinalueella vuosina Hämeen tiepiirin maantieverkolle laskettiin tiekohtaiset onnettomuustiheydet (onn./km) vuosina tapahtuneiden peuraonnettomuuksien osalta. Onnettomuustiheystietojen ja kyselyn perusteella saatiin selville vaarallisimmat tieosuudet peurojen suhteen. Näitä tietoja hyödynnettiin toimenpideohjelmaa laadittaessa. Onnettomuustiheyskartta peurojen osalta on esitetty kuvassa 18.

33 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 31 LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI Kuva 18. Peuraonnettomuustiheyskartta. Suurin osa peuraonnettomuuksista, noin 65 % tapahtuu varoittamattomalla alueella. Onnettomuuksista noin 8 % sattui riista-aitojen kohdalla ja noin 27 % hirvivaroitusalueella. Kuvassa 19 on esitetty peuraonnettomuudet vuosina Hämeen tiepiirin alueella. Peuraonnettomuuksia tapahtuu huomattavasti myös alemmalla tieverkolla. Kuvasta on selvästi havaittavissa peuraonnettomuuksien keskittyminen tiepiirin lounaisosiin sekä peurakannan laajeneminen koko tiepiirin alueelle.

34 32 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI Kuva 19. Peuraonnettomuudet Hämeen tiepiirin alueella vuosina Kuvassa 20 on esitetty peuraonnettomuuksien jakaantuminen riista-aitojen ja varoitusalueiden vaikutusalueilla sekä niiden ulkopuolella. Jatkossa peurakantojen kasvun myötä onnettomuudet tulevat lisääntymään riistaaitaosuuksilla. Peurat mahtuvat pienen kokonsa vuoksi helpommin riista-aitojen vauriokohdista tiealueelle. Peurat uskaltautuvat myös hirviä paremmin rakennettuun ympäristöön, mikä mahdollistaa peurojen kulun tiealueelle liittymien kautta.

35 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 33 LIIKENNETURVALLISUUSANALYYSI Peuraonnettomuudet aitojen kohdalla, varoitusalueella ja ulkopuolella % 27 % Riista-aidat Varoitusalue Ei mitään 65 % Kuva 20. Peuraonnettomuudet riista-aitojen ja hirvivaroitusalueiden vaikutusalueilla sekä näiden ulkopuolella vuosina Kuvassa 21 on esitetty henkilövahinkoihin johtaneet peuraonnettomuudet tieluokittain. Näitä onnettomuuksia on tapahtunut viiden vuoden aikana vähän, vain 19 kappaletta, joten niiden perusteella ei voi vetää tilastollisia johtopäätöksiä. Heva onnettomuudet tieluokittain % Valtatiet Kantatiet 11 % 5 % 52 % Seututiet Yhdystiet Kuva 21. Hämeen tiepiirin alueella sattuneiden, henkilövahinkoihin johtaneiden peuranonnettomuuksien jakautuminen tieluokittain vuosin

36 34 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys TIENPITÄJÄN KEINOT JA TOIMINTALINJAT 4 TIENPITÄJÄN KEINOT JA TOIMINTALINJAT 4.1 Tiejaksojen priorisointi Tärkeimmät tienpitäjän keinot eläinonnettomuuksien estämiseksi ovat varoittaminen, riistaaitojen rakentaminen, tienvarsien tehostettu raivaaminen näkyvyyden parantamiseksi ja nopeuksien rajoittaminen. Muita käytettyjä keinoja ovat olleet eläinten kulun eritasojärjestelyt sekä pelottimet ja houkuttimet. Näiden lisäksi Tiehallinto tiedottaa hirvieläinten liikkumisen lisääntymisestä keväisin ja syksyisin valtakunnallisilla tiedotteilla. Vaikuttavin keino on eläinkantojen pitäminen kohtuullisina. Liikenneturvallisuusanalyysien, hirvien kulkureittien ja laidunalueiden perusteella priorisoitiin tiejaksojen eläinvaarallisuus. Priorisointi ohjaa osaltaan jatkossa toimenpiteiden ohjelmointia. Toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi tienvarsien tehostetut raivaukset, nopeusrajoitukset sekä riista-aidat. Priorisointiin otettiin mukaan tiejaksot, joilla on selkeästi tapahtunut onnettomuuksia onnettomuusanalyysien perusteella. Tiejaksot priorisoitiin taulukon 3 mukaisia perusteita käyttäen. Taulukossa esitetyille ominaisuuksille annettiin 0-10 pistettä sen mukaan, miten ominaisuus esiintyy tarkastellulla tiejaksolla. Pisteet painotettiin taulukossa esitetyn painoarvon mukaisesti. Priorisoinnissa painotettiin hirvionnettomuuksien määrää, sillä hirvionnettomuudet ovat peuraonnettomuuksia vakavampia. Eri ominaisuuksien pisteet laskettiin yhteen ja kohteet priorisoitiin kokonaispisteiden perusteella. Taulukko 3. Tiejaksojen priorisointiperusteet. Ominaisuus Painoarvo hirvionnettomuustiheys 40 % peuraonnettomuustiheys 10 % KVL 10 % nykytila hvjo eläin/100km 10 % Vähenemä hvjo/100 km 20 % ylityskohta ja laidunalue 10 % Tiejaksot priorisoinnin mukaisessa kiireellisyysjärjestyksessä on esitetty taulukossa 4. Toimenpidekohteiden laajempi priorisointitaulukko on liitteenä 3. Kuvassa 22 on esitetty tarkastellut toimenpidejaksot kiireellisyysluokittain.

37 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 35 TIENPITÄJÄN KEINOT JA TOIMINTALINJAT Taulukko 4. Tiejaksot priorisoinnin mukaisessa kiireellisyysjärjestyksessä. Kohde nro Kiireellisyysluokka Yhteispisteet Tie Tiejakso 1 I 8,7 10 Renko-Hämeenlinna Renko, Hämeenlinna I 7,1 4 Lusi-Ositunkulma Heinola I 7,1 9 Nuutajärvi-Urjala Urjala I 7,1 338 Sorila-Kämmenniemi Tampere I 7,0 9 Urjala-Kylmäkoski Urjala, Kylmäkoski I 6,8 130 Valkeakoski pohjoispuoli Valkeakoski I 6,7 12 Stormi-Tottijärvi Vammala, Nokia I 6,6 3 Ikaalinen-Parkano Ikaalinen, Parkano II 6,5 10 Tammela-kt 54 liittymä Tammela II 6,3 11 Nokia, Linnavuori- Mouhijärvi, Salmi Nokia, Mouhijärvi II 6,1 54 Loppi-Riihimäki Loppi II 6,1 2 Uudenmaan tiepiiirin raja- Tammela, Häiviä Tammela II 6,0 54 Riihimäki-Hausjärvi Riihimäki, Hausjärvi II 5,8 12 Tottijärvi-Nokia Nokia II 5,8 10 kt 54 liittymä-renko Tammela, Hattula, Renko II 5,7 4 Hartola Hartola II 5,7 10 Hämeenlinna-Eteläinen Hämeenlinna, Hauho II 5,7 24 Joenkulma-Vääksy Asikkala III 5,3 54 Tammela-Juhala Tammela, Renko, Loppi III 5,2 10 Hauho, Eteläinen-Tuulos Hauho, Tuulos III 5,2 9 Humppila-Nuutajärvi Humppila, Urjala III 5,1 9 Orivesi keskusta Orivesi III 5,0 12 Hauho Hauho III 4,8 54 Juhala-Loppi Loppi III 4,7 4 Lahti Lahti III 4,7 12 Joutjärvi-Nastola Lahti, Nastola III 4,6 57 Hattula-Hauho Hattula, Hauho III 4,6 3 Ylöjärvi-Pinsiö Ylöjärvi III 4,6 12 Turun tiepiirin raja-kiikan liit. Äetsä III 4,6 12 Vammala-Stormi Vammala III 4,3 54 Kärkölä-Hollola Kärkölä, Hollola III 4,3 3 Parkano, keskusta- Ylhänkylä Parkano III 3,9 54 Hausjärvi-Kärkölä Hausjärvi, Kärkölä IV 3,8 304 Metsäkansa-Kärjenniemi Valkeakoski IV 3,7 130 Valkeakoski keskusta Valkeakoski IV 3,6 65 Ylöjärvi, Kyrönlahti-Kuru, Ylöjärvi, Viljakkala, Parkkuu Kuru IV 3,5 338 Kämmenniemi-Terälahti Tampere IV 3,5 66 Orivesi, Hirsilä-Ruovesi, Orivesi, Juupajoki, Jäminkipohja Ruovesi IV 3,3 23 Virrat, Uuranen-KS tiepiirin raja Virrat IV 3,2 284 Parkkiaron kohta Forssa IV 3,1 23 Kihniö k.raja-virrat Virrat IV 3,0 24 Iso-Äiniö-Padasjoki Asikkala, Padasjoki IV 2,9 46 Heinola Heinola IV 2,6 12 Lahti, Villähde- Orimattila, Nastola, Orimattila IV 2,5 53 Padasjoki Padasjoki IV 2,5 58 Kangasala Kangasala IV 2,5 12 Pälkäne-Hauho Pälkäne, Hauho V 2,2 337 Kuru-Ruovesi Kuru, Ruovesi V 2,2 68 Virrat Virrat V 2,1 307 Valkeakoski-Pälkäne Valkeakoski, Pälkäne V 1,8 346 Vilppula-Virrat Vilppula, Virrat V 1,5 130 Valkeakoski eteläpuoli Valkeakoski Kunta Hirvionn. yht. Hirvi HEVA Hirvitiheys (onn/100 km) Peuraonn. yht. Peuratiheys (onn/100 km) Nopeusrajoitus pääosin Liikennemäärä (KVL)

38 36 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys TIENPITÄJÄN KEINOT JA TOIMINTALINJAT Kuva 22: Tiejaksot priorisoinnin mukaisissa kiireellisyys- ja prioirisointiluokissa.

39 Hämeen tiepiirin riistaeläinselvitys 37 TIENPITÄJÄN KEINOT JA TOIMINTALINJAT 4.2 Varoittaminen Nykytilanne Hirvieläimistä varoittamiseen käytetään yleensä liikennemerkkiä 155 "hirvieläimiä", joka on esitetty kuvassa 23. Varoitusmerkkejä asetetaan hirvieläinten vuoksi vaarallisiksi todetuille tieosuuksille. Merkin käyttökohteita voivat olla esimerkiksi hirviaidan päättymiskohdat ja hirviaidassa olevat järjestetyt aukkopaikat, jos paikassa on runsaasti hirvien tienylityksiä. Hirviaidan päättyminen merkitään tällöin varoitusmerkin alle kiinnitettävällä lisäkilvellä, jossa on teksti Hirviaita päättyy. Hirviaidan aukkopaikan merkitsemisessä käytetään lisäkilpeä, jossa on teksti Aukko hirviaidassa. Kuva 23. Varoitusmerkki 155 hirvieläimiä. Merkin yhteydessä muualla käytetään lisäkilpeä 814 (vaikutusalueen pituus). Vaikutusalueen pituus määritellään onnettomuustietojen ja eläinten liikkumista koskevien tietojen avulla siten, että tarpeettoman pitkiltä varoitusalueilta vältytään. Merkki sijoitetaan vaaralliseksi todetun tieosuuden alkuun. Hirviaidan aukkopaikassa tai päättymiskohdassa merkki sijoitetaan metriä ennen aukkoa tai hirviaidan päättymistä. Merkki toistetaan vaarallisella tieosuudella jokaisen maantieliittymän jälkeen, mikäli liittymien väli on yli 500 metriä. Lisäksi käytetään toistomerkkejä siten, että kahden peräkkäisen merkin välinen etäisyys on enintään 2 km. Toistomerkit sijoitetaan sellaisiin kohtiin, missä hirvieläimet erityisesti liikkuvat, kuten metsän reunaan peltoaukean jälkeen. Varoitusta voidaan tehostaa merkin yhteyteen liitettävällä suosituksella enimmäisnopeudesta. Varoitusalueet määritellään ja tarkistetaan tapahtuneiden hirvieläinonnettomuuksien, tiepiirin saamien aloitteiden sekä poliisilta ja riistanhoitoyhdistyksiltä saatujen havaintojen perusteella. Varoitusalueita harkittaessa etusijalle asetetaan kohteet, joissa liikenne on vilkasta ja onnettomuudet seurauksiltaan vakavia. Kun onnettomuudet tieosuudella keskittyvät selvästi tiettyyn aikaan vuodesta, esim. laitumien vaihdon vuoksi, voidaan ko. paikassa varoitusta käyttää vain määräaikaisesti. Merkki poistetaan tai peitetään muuksi ajaksi. Suomen maantieverkolla on yhteensä noin km hirvivaroitusalueeksi merkittyä tietä, joka on 3,8 % koko Suomen maantieverkon pituudesta ( km). Hämeen tiepiirin alueella varoitusalueiden pituus on noin 630 km, joka on 6,4 % tiepiirin maantieverkon pituudesta (9 793 km). Pääosa Hämeen tiepiirin varoitusalueista on asetettu hirvien liikkumisen takia. Pelkästään peurojen takia asetettuja varoitusalueita Hämeen tiepiirissä on vajaa 100 km. Hämeen tiepiirin varoitusalueiden kohdalla vuosina tapahtui 32 % kaikista hirvionnettomuuksista ja 28 % kaikista peuraonnettomuuksista. Henkilövahinkoihin johtaneista