Jaakko Pentinpoika Ilkka tuttu tuntematon

Jaakko Pentinpoika Ilkka tuttu tuntematon Jaakko Pentinpoika Ilkkaa ovat tutkineet mm. Yrjö Koskinen, Jaakko Laurila, Pentti Renvall, Armas Luukko ja Heikki Ylikangas. Koskisen tutkimuksen mukaan oli kaksi Jaakko Pentinpoika Ilkkaa, rikas ja köyhä. Köyhästä Ilkasta tuli kapinaliikkeen johtaja 1. Renvall kumosi Koskisen käsityksen kahdesta Jaakko Ilkasta osoittaen sen, että oli vain yksi Jaakko Pentinpoika Ilkka 2. Laurila esitti Kansallinen Elämäkerrasto II:ssa Jaakko Ilkan tulleen Ilmajoelle Lapualta 3. Renvall ei löytänyt siihen viittaavia tietoja ja kertoo Laurilan vahvistaneenkin kyseessä olleen tämän henkilökohtaisen otaksuman 2. Renvallin, Luukon ja Ylikankaan tutkimusten myötä käsitys Jaakko Pentinpoika Ilkasta vaikuttaa valmiilta ja muottiin valetulta. Tutkimustuloksia lainataan ja niitä julkaistaan eri yhteyksissä uudelleen. Valmiin muotin mukainen tieto löytyy esimerkiksi Kansallisgalleriasta. Jaakko Ilkan henkilökuvauksesta ajalta ennen Nuijasotaa voidaan Kansallisgalleriasta poimia mm. seuraavia kohtia 4 : - syntyi Ilmajoella 1550-luvulla - seurasi isäänsä Pentti Jaakonpoikaa Ilkan talon isäntänä 1585 - yhteiskunnallinen arvostus kasvoi, Ilkasta tuli Ilmajoen nimismies, hoiti virkaa 1586 1588 - tarjosi palveluksiaan kruunulle, sillä sota-aikana lisääntynyt kuljetusten tarve kannatti hyvin, Ilkan laiva vei kruunun rahtia Pohjanmaalta Tallinnaan ja Tukholmaan - osti toisenkin tilan, kyseessä oli todennäköisesti hallanarka uudistila jonka viljely ei kannattanut - varusti kaksi ratsukkoa, toista ratsasti Ilkka itse ja toista palkattu renki, osallistui kolmeen Venäjälle suuntautuneeseen sotaretkeen 1591 1592 - paikallinen valtataistelu Peltoniemen ja Ilkan sukujen välillä. Peltoniemet olivat kallistuneet marskin suuntaan; Jaakko Ilkka valitsi toisen tien - Ilkka laski Kaarle-herttuan voittavan sisäisen valtakamppailun Kirjallisina lähteinä Kansallisgallerian artikkelissa on käytetty Yrjö Koskisen kirjaa Nuija-sota, sen syyt ja tapaukset, Pentti Renvallin kirjaa Kuninkaanmiehiä ja kapinoitsijoita sekä Heikki Ylikankaan kirjaa Nuijasota. Syntymäaika Jaakko Pentinpoika Ilkan jälkeen tilaa isännöi Mikki Jaakonpoika Ilkka 5. Mikille kirjattiin vuoden 1627 Pohjanmaan rykmentin ruotu- ja väenottoluettelossa iäksi 60 vuotta 6. Kirjauksen mukaan Mikki oli syntynyt vuonna 1567. Jos Mikki Jaakonpoika oli Jaakko Ilkan poika ja jos ruotu- ja väenottoluettelon ikä on oikea, Jaakko Pentinpoika Ilkan on täytynyt syntyä viimeistään 1540- luvun puolivälissä. Isä Pentti Jaakonpoika Jaakko Sarvela: Renvallin tutkimuksen jälkeen ei kaivattu enää selvityksiä siitä, kuka oli ollut Jaakko Ilkan isä 5. Renvallin mukaan Jaakko Pentinpoika Ilkan isä oli talon edellinen isäntä Pentti Jaakonpoika 7. 1) Yrjö Koskinen. Nuijasota. Kolmas painos 1929. 2) Pentti Renvall. Jaakko Ilkka. Katkeroitunut pienviljelijä vai pohjalainen suurtalonpoika? Historiallinen aikakauskirja. 1935 N:o 3. 3) Kansallinen elämäkerrasto. II osa: F-I. 1929. 4) Kansallisgalleria. Sääty-yhteiskunnan Suomi (1150 1850). 1995. 5) Jaakko Sarvela. Jaakko Ilkan suku. Toinen painos. 1987. 6) Petander-kokoelma. Mikrofilmi WA 773. VMA. 7) Pentti Renvall. Kuninkaanmiehiä ja kapinoitsijoita. Toinen painos.1962.

Luukko 1 ja Ylikangas toistavat saman tiedon Jaakko Pentinpoika Ilkan isästä Pentti Jaakonpojasta. Ylikangas mainitsee lisäksi, ilman viitettä alkuperäislähteeseen, Pentti Jaakonpojan myös Pentti Ilkkana 2. Jaakko Pentinpoika Ilkka seurasi veroluettelojen mukaan isäntänä Pentti Jaakon- eli Joupinpoikaa (Jacobsson eli Jopsson / Jopersson) 3. Vuosina 1567 1584 Kokkolankylässä tilaansa isännöinyt Pentti Jaakonpoika on kirjattu voudintileihin etu- ja isännimellä, ei sukunimellä Ilkka. Pentti Jaakonpoika kirjattiin muutaman vuoden jälkeen vielä kerran verojen maksajaksi vuoden 1591 vuotuisveroluetteloon. Osa vuoden 1591 vuotuisveroluettelosta 4. Pentti Jaakonpojan (Bengtt Jopss) nimen yläpuolelle on myöhemmin lisätty, ehkä jonkun tutkijan toimesta, Jaakko Pentinpoika? (Jacob Pengtson?). Kymmenysverojen maksaja vuonna 1591 oli Jaakko Pentinpoika 5. Veroluettelojen perusteella isä / poika suhdetta ei voida varmistaa. Pelkkä sopiva isännimi ei riitä perusteeksi tiedolle, että Jaakko Pentinpoika Ilkka oli tilan edellisen isännän Pentti Jaakonpojan poika. Toistaiseksi ei ole löydetty, tai ainakaan julkaistu, alkuperäislähteeseen perustuvaa varmaa tietoa siitä kuka oli Jaakko Pentinpoika Ilkan isä. Sukunimi Ilkka esiintyy Ilmajoella ensimmäistä kertaa vuoden 1592 vuotuisveroluettelossa, siinä Jaakko Ilkan (Jacob Ilcka) nimiin on kirjattu kaksi tilaa Kokkolankylästä 6. Muualta Etelä- Pohjanmaalta Ilkka löytyy sukunimenä jo vuoden 1543 Isonkyrön talvikäräjiltä, tuolloin sakotettiin lapualaisia Hannu Ilkkaa (Hans Ilka) ja Lasse Ilkkaa (Lasse Ilka) 7. Pentti Renvallin mukaan myös muualla Kyrön suurpitäjän alueella asui Ilkkoja jo 1540-luvulla. Pelman kylän Olavi Niilonpoika Ilkka ja Pyhäkosken kylän Matti Juhonpoika Ilkka 8. Ylistaron Pelmaan kylässä asunut Olavi Niilonpoika on kuitenkin todennäköisemmin Ylkänen, koska Ylkänen-niminen tila löytyy myöhemmin Ylistaron seurakunnan kirkonkirjoista. Pyhäkosken Matti Juhonpojan kohdalla Renvallin esittämät erilaiset nimen kirjausmuodot alkuperäislähteissä, mm. Ylkeinen ja Ylken, ovat samantapaiset kuin Pelmaan Ylkästä koskevat. 1) Armas Luukko. Etelä-Pohjanmaan nuijapäälliköt ja heidän paikalliset vastustajansa. Kytösavut III. 1947. 2) Heikki Ylikangas. Nuijasota. Neljäs painos. 1997. 3) VA 4690:17 VA 4774:25 4) VA 4793:28. 5) VA 4794:33. 6) VA 4797:30. 7) VA 4531:14. 8) Pentti Renvall. Jaakko Ilkka. Katkeroitunut pienviljelijä vai pohjalainen suurtalonpoika? Historiallinen aikakauskirja, 1935, N:o 3.

Kehto keinui Peltoniemessä Jaakko Ilkan suvun nettisivuilla kerrotaan Jaakko Pentinpoika Ilkan syntyneen Peltoniemessä 1. Jaakko Ilkan suku kirjan mukaan: Jaakko Ilkan isä olikin ilmajokelaisen perimätiedon mukaan Peltoniemen vävy 2. Sukukirjassa on myös mainittu perimätiedon kertoja, joka oli kuullut tiedon isältään Antti Pojanluomalta. Sukulaisuussuhdetta Peltoniemeen Jaakko Sarvela perustelee myös muulla tavoin: Olettamalla, että Peltoniemen nuoremmat pojat Tuomas ja Manu, joista toinen oli Talvitien, toinen Pirilän isäntänä, olivat Jaakko Ilkan serkkuja, selittyy luontevasti myös se, että nuijamiehet jättivät syksyllä 1596 Tuomaan ja Manun talot polttamatta, vaikka Kyrönmaassa ratsutilat poltettiin. Tuomaan ja Manun vanhimman veljen Paavon asuma nimismiestalo Peltoniemi jäi koskematta ehkä siitäkin syystä, että se kenties oli Jaakko Ilkan oma syntymäkoti 3. Perimätiedon kertojan Antti Petteri Iisakinpoika Pojanluoman juuret vievät Pojanluoman torpan ja Latva-Jussilan kautta Taloselaan 4 sekä sieltä edelleen Juho Mikinpoika Ilkkaan 2. Tätä perimätietoa ei voida vahvistaa oikeaksi tai vääräksi, alkuperäislähteitä joista sen voisi varmistaa, ei ole. Perimätiedon vertailukohteena voinee käyttää Ilmajoen kirkkoherra Gabriel Peldanin lyhyttä kuvausta Nuijasodan ajoilta. Kertomuksensa Peldan kirjoitti 10.3.1674 ja mainitsee siinä nuijamiesten johtajan olleen Jacob Michelsson Jlcka 5. Perimätieto oli tuolloin jo 77 vuodessa vääristynyt kertoen Jaakko Pentinpojan olleenkin nimeltään Jaakko Mikinpoika, mutta perimätieto hänen syntymäpaikastaan olisi säilynyt oikeana n. 300 vuotta? Jaakko Pentinpoika Ilkan määräyksiä vastustanut edellä mainittu Pirilän isäntä Manu hukutettiin Jalasjärveen Nokialle menomatkalla joulukuussa 1596 6. Oletettu sukulaisuus Jaakko Ilkan kanssa ei Manun henkeä säästänyt, vaikka talonsa jäikin polttamatta. Nimismies Jaakko Pentinpoika Matti Pentinpoika Peltoniemestä oli ilmeisesti Ilmajoen ensimmäinen nimismies, hänen jälkeensä virkaa hoitivat 7 : - Paavo Matinpoika Peltoniemestä 1585 - Pentti Jaakonpoika Kokkolankylästä 1586 1587 - Jaakko Pentinpoika Kokkolankylästä 1588 - Paavo Matinpoika Peltoniemestä vuodesta 1589 eteenpäin Osa vuoden 1586 vuotuisveroluettelosta. Kokkolan kylä, Lendzman Bengt Jac(o)bsonn 8. 1) Jaakko Ilkan Suku ry:n nettisivu osoitteessa: http://www.nic.fi/~jaakkoil/lista.htm. Luettu 11.11.2008. 2) Jaakko Sarvela. Jaakko Ilkan suku. Toinen painos. 1987. 3) Jaakko Sarvela. Jaakko Ilkka -näyttely Ilmajoen museossa 1981 (moniste). 4) Ilmajoen seurakunnan kirkonkirjat. 5) Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen. 1858. 6) Edward Grönblad. Handlingar rörande klubbekriget. 1843. 7) http://www.netikka.net/tapio.piirto/. Ilmajoen ensimmäiset nimismiehet. Luettu 11.11.2008. 8) VA 4777:23

Pentti Renvallin tulkinnan mukaan maakirjoissa olisi säilynyt vanhentunut merkintä isännästä ja nimismies-kirjauksella tarkoitetaan tilan puolesta samana vuonna kymmenysverot maksanutta Jaakko Pentinpoikaa 1. Vuotuisveroluettelojen lisäksi ei ole löytynyt muita lähteitä joista voisi varmistaa sen, kumpi Pentti Jaakonpoika vai Jaakko Pentinpoika, oli nimismiehenä vuosina 1586 1587. Nimismiehen toimen hoitaminen toi Renvallin 1 ja Armas Luukon 2 mukaan Jaakko Ilkalle huomattavaa taloudellista hyötyä virasta saatavan verovapauden myötä. Ilmajoella nimismiehen viran hoito ei kuitenkaan kannattanut taloudellisesti niin hyvin kuin naapuripitäjissä. Ilmajoen nimismies ei saanut vuosittaisia verohelpotuksia kruunulle perittävistä veroista, kuningas ei voinut niitä myöntää, koska pitäjän verotulot menivät vuosina 1573 1591 tukholmalaisen porvarin kruunulle myöntämän lainan lyhennyksiin, eivät kruunulle 3. Luopuiko Pentti Jaakonpoika nimismiehen virasta siksi, että se ei tarjonnutkaan sellaista taloudellista etua kuin hän oli kuvitellut sillä saavuttavansa? Omalla laivalla Räävelissä ja Tukholmassa Ilmajoen kunnan nettisivujen lyhyessä kuvauksessa Jaakko Pentinpoika Ilkasta todetaan mm: Jaakko Pentinpoika Ilkka nousi Ilkkalan talon isännäksi 1585 isänsä jälkeen. Talo oli vauras ja vaurastui edelleen Jaakko Ilkan aikana. Hän toimi myös nimismiehenä ja maakauppiaana ja hänen tiedetään purjehtineen omalla laivallaan aina Tukholmaa ja Tallinnaa myöten 4. Mihin tieto omalla laivalla purjehtimisesta perustuu, ei nettisivuilla ole mainittu. Pentti Renvall: Tuskin näet se Jaakko Pentinpoika, joka voudin puolesta käy Tallinnassa asti Pohjanmaan veroja viemässä (viite SVA, 4777:109), on kukaan muu kuin Jaakko Ilkka, vaikka asianomaisessa kuitissa ei hänen kotipaikkaansa olekaan mainittu 1. Myöhemmin Renvall varmentaa: Jo v. 1586 tapaamme hänet (Jaakko Ilkan) kesällä ja syksyllä voudin puolesta viemässä Pohjanmaan veroja Tallinnaan (viite VA 4777:107 v 109) 5. Armas Luukko: Kesäkuun 8 päivänä 1586 kuittasi Tallinnan käskynhaltija Hans Wortman saaneensa Jaakko Pentinpojalta Ilmajoen kylästä (!) Pohjanmaan voudin Tuomas Yrjönpojan lähettämät veroparselit, mm. 7 tynnyriä rukiita, 3 tynnyriä maltaita, 100 tynnyriä ohria, 2 tynnyriä voita ja 38 tynnyriä suolakalaa(viite VA 4777:107) 6. Heikki Ylikangas: Jaakko Pentinpojalla oli yhteytensä rannikkoon, siellä käytössään laiva ja hän ymmärsi tarjota haaksensa myös kruunun rahdinajoon. Tämä toiminta kannatti hyvin, sillä sotaaika lisäsi kuljetusten tarvetta. Vuonna 1586 kulki Ilkan purressa Tallinnaan muun muassa 100 tynnyriä ohraa ja 38 tynnyriä suolalihaa (viite Renvall 1962, s. 186-187) 7. 1) Pentti Renvall. Jaakko Ilkka. Katkeroitunut pienviljelijä vai pohjalainen suurtalonpoika? Historiallinen aikakauskirja, 1935, N:o 3. 2) Armas Luukko. Etelä-Pohjanmaan historia I II. 1950. 3) http://www.netikka.net/tapio.piirto/. Nimismiehet ja verovapaus. Luettu 11.11.2008. 4) http://www.ilmajoki.fi/k-reitti/nuijasota.html. Luettu 17.11.2008. 5) Pentti Renvall. Kuninkaanmiehiä ja kapinoitsijoita. Toinen painos. 1962. 6) Armas Luukko. Etelä-Pohjanmaan nuijapäälliköt ja heidän paikalliset vastustajansa. Kytösavut III. 1947. 7) Heikki Ylikangas. Nuijasota. Neljäs painos. 1997.

Hans Wortmanin kuitti Jaakko Pentinpojalle Ilmolan kylästä 8.6.1586. Kuitti on voudintilien kirjauksiin kopioitaessa jakaantunut aukeaman 108 molemmille sivuille 1. Renvallin viite tähän kuittiin on VA 4777:107 v ja Luukon viite VA 4777:107. Viitteissä lähde on ilmoitettu sivunumeron, eli sivun 107 kääntöpuolen, mukaan. Hans Wortmanin kuitti Jaakko Pentinpojalle 29.10.1586 2. Kuiteista ei ilmene se miten ja millä tavalla Jaakko Pentinpoika oli tavarat Tallinnaan tuonut, omalla laivalla vai yhteiskuljetuksena muiden kanssa. Samana päivänä, 8.6.1586, on päivätty kuitit myös kahdelle vöyriläiselle. Toisessa kuitissa ei mainita Jaakko Pentinpojan kotipaikkaa. Kuiteista ei myöskään varmistu se, onko niissä mainittu Jaakko Pentinpoika Jaakko Ilkka. Pohjanmaalla oli tuohon aikaan kaksi Ilmola nimistä paikkaa, Ilmajoen pitäjä ja Kemin pitäjän Ilmolan kylä. 1) VA 4777:108. 2) VA 4777:109.

Pentti Renvall: Joka tapauksessa hän (Jaakko Ilkka) v. 1590 esiintyy virallisestikin maakauppiaana ja vie Tukholmaan voita ja tervaa (viite KA Tull och accis n:o 346 v:lta 1590) 1. Heikki Ylikangas: hänestä (Jaakko Ilkka) on maininta Tukholmasta, jonne hän oli kuljettanut voita ja tervaa (viite Renvall 1962, s. 186-187). Varmaa on, että hän retkeili myös pohjoisessa, vaikkei siitä ole jäänyt ajan harvoihin lähteisiin jälkiä 2. Osa Tukholman tulliluettelosta vuodelta 1590 3. Tulliluetteloon on kirjattu 6 miestä Kyrön pitäjästä sekä Jaakko Pentinpoika sen kappelista (Jacob Bengtss. i Capele). Jaakko Pentinpoika oli vienyt 2 tynnyriä voita ja 32 tynnyriä tervaa. Tullimaksuna Jaakko Pentinpojalta otettiin 2 leiviskää voita ja 2 tynnyriä (kirjurilla virheellisesti leiviskää) tervaa. Tulliluettelosta ilmenee vielä se, että veneessä oli ollut Jaakko Pentinpojan lisäksi kolmen hengen miehistö. Asetuksen mukaan Suomen puolen porvareilta, isänniltä ja saaristolaismiehiltä kannettiin tullia 1/16 tavarasta 3. Tavaraa saivat viedä muutkin kuin porvarit ja maakauppiaat. Renvallin maininta Jaakko Pentinpojasta vuonna 1590 virallisena maakauppiaana ei saa vahvistusta tulliluettelosta. Kyrön hallintopitäjään kuuluivat 1580 ja 1590 luvuilla Vöyrin, Ilmajoen ja Lapuan kappelikunnat sekä ajoittain tai osittain myös Laihia 4. Vöyriläiset kirjattiin Tukholman vuoden 1590 tulliluetteloon omana ryhmänään, joten Jaakko Pentinpoika Kyrön kappelista oli joko Ilmajoelta, Lapualta tai Laihialta. Tutkimuksissaan Pentti Renvall on päätynyt siihen tulokseen, että Ilmajoella eli vuosina 1585 1592 vain yksi Jaakko Pentinpoika niminen mies, Ilkan talon isäntä 1. Näin ei kuitenkaan ole. Veroluetteloihin kirjattiin vain isännät, verojen maksajat, mutta toki tilalla asui muutakin miesväkeä, veljiä, setiä, enoja, serkkuja, renkiä, itsellisiä tai sotilaita, joiden nimiä veroluetteloista ei löydy. Jaakko Pentinpoikaa Pitkärannasta (Rannosta) sakotettiin Ilmajoen talvikäräjillä vuonna 1585 5. Rannon tilan isännäksi Jaakko Pentinpoika kirjattiin vuosina 1594 1598 6. Jos tulliluettelossa mainittu Jaakko Pentinpoika Kyrön kappelista oli Ilmajoelta, se ei vielä todista sitä, että hän oli Jaakko Pentinpoika Ilkka. Pitäjässä saattoi Jaakko Pentinpoika Rannon lisäksi olla muitakin samannimisiä. 1) Pentti Renvall. Jaakko Ilkka. Katkeroitunut pienviljelijä vai pohjalainen suurtalonpoika? Historiallinen aikakauskirja, 1935, N:o 3. 2) Heikki Ylikangas. Nuijasota. Neljäs painos. 1997. 3) Stockholm, Tull och accis 1590, vol. 346. 4) Pohjanmaan voudintilit. 5) VA 4773:163. 6) VA 4805:18 VA 4812:71.

Tieto Jaakko Pentinpoika Ilkan harjoittamasta rahdin laivauksesta omalla laivalla Tallinnaan sekä purjehduksesta maakauppiaana Tukholmaan perustuu kahteen Tallinnassa kirjoitettuun kuittiin ja yhteen Tukholman tulliluettelon kirjaukseen. Jokainen Pohjanmaalta Tallinnaan tai Tukholmaan viety veroerä ja sen toimittaja kuitattiin voudintileihin. Jokainen Tukholmaan kauppatavaraa vienyt kirjattiin tulliluetteloihin. Sadoista kuiteista ja kirjauksista on löydetty kolme kirjausta Jaakko Pentinpojasta. Näiden kirjausten on tulkittu tarkoittaneen Jaakko Pentinpoika Ilkkaa. Tietoa Jaakko Pentinpoika Ilkan toimimisesta laivurina ja oman laivan käytöstä hyvin kannattavassa kruunun palveluksessa ei tiedon perusteena esitetyistä lähteistä voida varmistaa. Ruotsin ja Venäjän välisessä viisikolmattavuotisessa sodassa oli välirauha vuosina 1583 1590. Suurempia taisteluja ei käyty sotavoimien kesken, pienempiä kahakkoja sattui ja hävitysretkiä tehtiin molemmin puolin. Koko sodan ajan kruunulle tuotti ongelmia mm. palkanmaksu sotilaille, koska rahaa ei ollut riittävästi. Samoin jäivät hoitamatta lainojen maksut 1. Sota-aika kyllä lisäsi kuljetusten tarvetta, mutta kykenikö kruunu kuitenkaan jatkuvassa rahapulassa maksamaan kuljetuksista? Kuka kuljetti rahtia omalla laivalla ja miten kannattavaa se oli, sen selvittämiseksi on etsittävä kuitit maksetuista palkkioista. Maakauppias Heikki Ylikangas: Maakaupan tarpeiksi rakennetuista varastoaitoista löytyi ostoviljaa sekä suuria määriä voita, nahkoja ja tervaa 2. Armas Luukko: Kenties vieläkin enemmän kuin nimismiehenä ja ratsumiehenä oleminen Ilkan varallisuutta ja mahtiasemaa kuvastaa hänen huomattava maakauppiastoimintansa. Jaakko Ilkka oli siis todellakin suurtalollinen, jonka veroisia varallisuudessa oli tähän aikaan Pohjanmaalla vain muutamia harvoja 3. Vuoden 1590 maakauppiaitten luetteloon ei ole kirjattu Jaakko Ilkkaa tai Jaakko Pentinpoikaa Ilmajoelta 4. Jaakko Ilkka Ilmajoelta kirjattiin maakauppiaitten luetteloon vuonna 1591 5 sekä saman vuoden inventaarioluetteloon kirkkoherran ja maakauppiaitten omaisuuksista 6. Inventaarioluetteloon kirjuri on Jaakko Ilkan kohdalle lisännyt huomautuksen NB! Huomautuksella viitataan asiakirjan aukeamalle 96. Muita alkuperäislähteitä Jaakko Ilkan toimimisesta maakauppiaana Ilmajoella ei ole toistaiseksi löytynyt. Miksi huomattava maakauppias Jaakko Ilkka puuttuu vuoden 1590 ilmajokisten maakauppiaitten kirjauksista? Oliko maakauppias Jaakko Ilkan omaisuus niin ylivertainen kuin tutkimuksissa on annettu ymmärtää, siitä voi kukin seuraavan inventaarioluettelon kirjausten perusteella tehdä omat johtopäätöksensä. 1) Werner Tawaststjerna. Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota. Vuosien 1570 ja 1590 välinen aika. 1918 1920. 2) Heikki Ylikangas. Nuijasota. Neljäs painos. 1997. 3) Armas Luukko. Etelä-Pohjanmaan nuijapäälliköt ja heidän paikalliset vastustajansa. Kytösavut III. 1947. 4) VA 129:64. 5) VA 4790:72. 6) VA 129:87.

Jaakko Ilkan vuoden 1591 inventaarioluettelon mukainen omaisuus. Vertailukohteena toisen ilmajokisen maakauppiaan, Simo Prusinpoika Jouppilan (Simon Blusiusson i Jopila), omaisuus 1. Jakop Ilcka i Rahnasto*) Simon Blusiusson i Jopila Manttaaliluku 2**) 1 Viljelysala, panninmaata 39 40 Ruista, tynnyriä 6 8 Ohraa, tynnyriä 38 10 Voita, leiviskää 4 4 Lehmiä ***) 14 15 Nuorta karjaa 16 11 Mullia 5 Lampaita 32 35 Hevosia 4 2 Siankylkiä 2 Lehmänvuotia 7 Vasikannahkoja 9 Tervaa, tynnyriä 8 15 *) Ilkan isännöimä tila kirjattiin vuotuisveroluetteloissa Kokkolankylän ja kymmenysveroluetteloissa Rahnastonkylän yhteyteen. Inventaarioluettelossa on noudatettu kymmenysveroluettelojen mukaista paikannimeä. Rahnasto tarkoittaa Rahnastonkylää, ei tilan nimeä. **) Manttaaliluvun (tilaluvun) mukaan Ilkalla oli kaksi tilaa. ***) Vuoden 1591 vuotuisveroluettelon mukaan molemmilla oli 6 lehmää 2. Vuoden 1590 vuotuisveroluettelon mukaan Ilkalla oli 6 lehmää, samoin Simo Prusinpojalla 3. Vuoden 1592 kirjausten mukaan Ilkalla oli 6 ja Simo Prusinpojalla 3 lehmää 4. Mistä lehmien lukumäärien ero inventaarioluettelon ja vuotuisveroluettelojen välillä johtuu, ei asiakirjoista tule ilmi. Toinen tila Ilkan menestys näkyi myös maiden lisääntymisenä, sillä hän osti Ilmajoelta autiotilan. Kyseessä oli todennäköisesti hallanarka uudistila, jonka viljely ei kannattanut 5. Matti Erkinpoika Savolainen eli Suomalainen ( sukunimi esiintyy veroluetteloissa vaihdellen joko Savolainen tai Somalainen) kirjattiin ensimmäisen kerran vuoden 1554 nokkaveroluetteloon ja viimeisen kerran vuoden 1591 kymmenysveroluetteloon. Vuosina 1588 1591 vuotuisveroissa manttaaliluku 1 oli pudotettu puoleen manttaalin, syyksi on kirjattu hallan vievän vuosittain sadon. Vuonna 1591 Rahnastonkylään kuului 7 tilaa, jotka maksoivat keskimäärin 0,6 pannin kymmenykset ruis- ja ohrasadoista. Viljelysalojen keskiarvo tiloilla oli 28 panninmaata. Matti Erkinpojalla oli peltoa 17 panninmaata. Kymmenysveroina häneltä perittiin vuonna 1591 ½ pannia ohraa. Matti Erkinpoika Suomalainen / Savolainen oli isännöinyt tilaansa 38 vuotta, uudistilallinen hän ei 1) VA 129:98. 2) VA 4793:28. 3) VA 4790:22. 4) VA 4797:30. 5) Kansallisgalleria. Sääty-yhteiskunnan Suomi (1150 1850). 1995.

enää vuonna 1591 ollut. Tila ei myöskään autioitunut, sillä sellaista kirjausta veroluetteloissa ei ole 1. Vastaavat kirjaukset hallatuhoista ja manttaalinpudotuksen sai myös naapuritila, jota isännöi Matti Erkinpoika Hyövälti. Vuodesta 1592 lähtien kirjausta hallasta ja manttaalinpudotusta Matti Hyövältillä ei enää vuotuisveroluetteloissa ole. Vuonna 1591 Matti Erkinpoika Savolaisen tilalle vaihtui omistaja. Vuoden 1592 vuotuisveroluetteloon on kirjattu Jaakko Ilkan 38 panninmaan tila sekä Jaakko Ilkan 17 panninmaan tila 2. Vuoden 1591 maakauppiaitten inventaarioluettelossa Jaakko Ilkalle on jo kirjattu 2 tilaa 3, joten Savolaisen tila oli jo tuolloin Ilkalla, vaikka se veroluetteloissa onkin vielä kirjattu Matti Erkinpojan nimiin. Koskisen mukaan Jaakko Ilkkoja oli kaksi, kuten vuotuisveroluetteloihin kirjattiin. Pienen ja ison talon isäntä, rikas ja köyhä 4. Renvallin tutkimuksen mukaan vuotuisveroluetteloihin kirjattiin kaksi Jaakko Pentinpoikaa, kymmenysveroluetteloihin vain yksi Jaakko Pentinpoika 5. Oli siis vain yksi Jaakko Pentinpoika Ilkka, joka omisti kaksi tilaa. Veroluetteloja vertaamalla varmuutta ei saa. Kymmenysverot perittiin sadon määrän mukaan. Jos halla vei vuosittain sadon, kuten vuotuisveroluettelojen kirjauksista voisi päätellä, ei ollut verotettavaa, eikä syytä kirjata tilan isännän nimeä kymmenysveroluetteloon. Vuotuisveroluetteloihin tilat kirjattiin seuraavasti 6 : Vuosi Viljelysala Nokkia Lehmiä 1592 Jacob Ilcka 38 3 6 Jacob Ilcka 17 0 0 1593 Jacob Bengtzson 38 2 3 tekee ratsupalvelusta tilansa edestä Jacob Ilcka 17 1 4 1594 Jacob Bengtzson 38 tekee ratsupalvelusta tilansa edestä Jacob Bengtzson 17 2 3 1595 Jacob Bengtzson 38 2 3 ratsumies Antti Laurinpojan lipustossa Jacob Ilcka 17 tämä manttaali pantiin 95 autioksi maineen kaikkineen eikä lasketa myöskään manttaalia, 12 miehen lautakunnan tutkinnan mukaan. 1) VA 4552 VA 4797. 2) VA 4797:30. 3) VA 4790:72. 4) Yrjö Koskinen. Nuijasota. Kolmas painos. 1929. 5) Pentti Renvall. Jaakko Ilkka. Katkeroitunut pienviljelijä vai pohjalainen suurtalonpoika? Historiallinen aikakauskirja, 1935, N:o 3. 6) VA 4797:30, VA 4801:16, VA 4805:18 ja VA 4808:21.

Ilmajoen kirkkoherra Matti Laurinpojan 20.12.1594 kirjoittaman todistuksen mukaan Jaakko Pentinpojan ostama tila ei soveltunut viljelykseen, hänen oli täytynyt panna se niityiksi toisen tilansa tueksi. Tila oli autioitunut, vaikka Jaakko Pentinpoika oli siitä jonkin aikaa suorittanut vahingokseen täyden manttaaliveron 1. Vuoden 1598 vuotuisveroluetteloon on kirjattu Jaakko Pentinpojan tila, jonka viljelysala on 55 panninmaata, molemmat tilat on luettelossa yhdistetty yhdeksi 2. Vuosien 1599 1601 vuotuisveroluetteloissa on kirjattuna Jaakko Ilkan 17 panninmaan autiotila 3. Vuoden 1601 jälkeen tilaa ei enää esiinny veroluetteloissa. Kirkkoherra Matti Laurinpojan todistuksen ja vuoden 1598 vuotuisveroluettelon perusteella tilojen isänniksi kirjattuja Jaakko Pentinpoikia voi pitää samana miehenä, Jaakko Pentinpoika Ilkkana. Vuotuisveroluetteloissa Jaakko Ilkan hankkiman toisen tilan kohdalla ei vuodesta 1592 lähtien ole kirjausta hallatuhoista, kuten ei Matti Hyövältin tilankaan kohdalla. Miksi Ilkka sitten kirjautti toisen tilansa autioksi? Ylikangas näkee asiassa omituisen arvoituksen ja Ilkan pyrkimisen laillisuuden noudattamiseen 4. Autioksikirjaamisen syy saattaa liittyä Ilkan suorittamaan ratsupalvelukseen, siitä lisää myöhemmin. Toiseen tilaan liittyen Jaakko Ilkkaa koskevissa tutkimuksissa ei ole kiinnitetty huomiota siihen, että vuotuisveroluetteloissa tilalle on kirjattu vuonna 1593 yksi nokka (henkilö) ja 4 lehmää, vuonna 1594 kaksi nokkaa ja 3 lehmää. Jos nokat kuuluivat Jaakko Ilkan talouteen ja lehmät olivat hänen omaisuuttaan miksi ne kirjattiin toisen tilan yhteydessä? Suurin toista tilaa koskeva arvoitus tuntuisikin olevan se, kuka tällä toisella tilalla asui? Ratsumies kolmella sotaretkellä Antti Laurinpojan lipuston katselmuskirjurin Jaakko Pentinpojalle kirjoittama todistus 4.9.1592 5. 1) VA 4808:135. 2) VA 4811:41. 3) VA 4814:10, VA 4818:18 ja VA 4821:16. 4) Heikki Ylikangas. Nuijasota. Neljäs painos. 1997. 5) VA 4799:17.

Pentti Renvallin osittainen käännös todistuksen tekstistä: Jaakko Pentinpoika Ilmajoelta on ollut kahdella retkellä mukana ja nyt juuri kolmannella pitäen yhtä hevosta talon puolesta ja toista linnaleiriä vastaan. Lisäksi katselmuskirjuri pyytää (voutia) olemaan perimättä veroja Ilkan tilalta, kunnes ratsumestari, joka Turkuun tulematta oli lähtenyt sotaretkelle, antaisi tarkemman määräyksen 1. Tällä todistuksella Ilkka valvoi Renvallin mukaan omia etujaan: Syksyllä 1592 uuden tilivuoden alkaessa ja kun siis oli ratkaistava, kuka seuraavan vuoden aikana saisi nauttia verovapautta, Ilkka otti lomaa palveluksesta ja palasi kotiin mukanaan lippueensa katselmuskirjurin todistus, että hän palveluksensa nojalla oli oikeutettu toisen ratsun perusteella saamaan tilansa verovapaaksi ja että hänen oli toisesta ratsusta saatava korvaus linnaleirin muodossa 2. Heikki Ylikangas: Jaakko Ilkka kiiruhti myös korjaamaan sen hyödyn, mitä ratsupalvelusta oli saatavissa. Talosta pantiin ulos kaksi ratsukkoa; toisella ratsasti isäntä itse ja vapautti talonsa verosta, toisella taisteli palkkamies, josta isäntä sai periä edulliset linnaleiritulot. Syksyyn 1592 mennessä Jaakko Ilkka ehti olla mukana kolmella sotaretkellä (viite Renvall 1962, s. 187 f) 3. Pohjanmaan voudintilien ratsumiesten ja nihtien luettelojen mukaan ilmajokinen Jaakko Pentinpoika (kirjattu 1595 sukunimellä Ilkka) ratsumies (ryttare) piti verotilansa puolesta yhtä ratsuvarustusta (hevosta ja miestä) Antti Laurinpojan lipustossa vuosina 1593 1595 4. Vuotuisveroluettelojen mukaan Jaakko Pentinpoika teki ratsupalvelusta tilansa (verojen) edestä vuosina 1593 ja 1594 5. Vuoden 1595 vuotuisveroluettelon mukaan Jaakko Pentinpoika oli ratsumies Antti Laurinpojan lipustossa (är rytt_e under Anders Larsons phana) 6. Ruotsin ratsuväen jakojärjestystä muutettiin vuonna 1575. Hovilippu oli jonkinlainen kaarti, johon pestattiin etupäässä hovin palvelijoita, mutta myöskin muita, joilla oli niin paljon varoja, että voivat hankkia itselleen tavallista paremmat ratsumiehen tamineet. Perttu Iivarinpoika Grön asetettiin ratsumestariksi Klaus Yrjönpojan sijaan 1575. Knuutti Juhonpoika Kurki johti hovilippuetta vuosina 1579 1592. Vuosina 1592 1595 hovilippuetta komensi ratsumestari Antti Laurinpoika. 7, 8 Mitä nuo mainitut kolme sotaretkeä, joissa hankitun sotakokemuksen mm. Armas Luukko arvelee mahdollisesti olleen pääsyynä Ilkan valinnassa kapinaliikkeen johtoon 9, sitten olivat? Juhlapuheissa ja kirjoituksissa kerrotaan Jaakko Ilkan olleen jopa lipullisten päällikkönä ja siis toimineen upseerina 10. Sotahistorioista ei Jaakko Ilkan nimeä ole löydetty, hän oli ilmeisesti vain ratsumies noin neljänsadan muun hovilippueen ratsumiehen joukossa. Ei ole varmaa tietoa siitä milloin Jaakko Ilkka ratsumieheksi pestautui, eikä myöskään siitä, mihin sotaretkiin hän otti osaa. 1) Pentti Renvall. Jaakko Ilkka. Katkeroitunut pienviljelijä vai pohjalainen suurtalonpoika? Historiallinen aikakauskirja, 1935, N:o 3. 2) Pentti Renvall. Kuninkaanmiehiä ja kapinoitsijoita. Toinen painos. 1962. 3) Heikki Ylikangas. Nuijasota. Neljäs painos. 1997. 4) VA 4799:17, VA 4803:18 ja VA 4807:18. 5) VA 4801:16 ja VA 4805:18. 6) VA 4808:21. 7) Werner Tawaststjerna. Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota. Vuosien 1570 ja 1590 välinen aika. 1918 1920. 8) Werner Tawaststjerna. Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota, Sotavuodet 1590-1595 ja Täysinän rauha. 1929. 9) Armas Luukko. Etelä-Pohjanmaan nuijapäälliköt ja heidän paikalliset vastustajansa. Kytösavut III. 1947. 10) Ilkan patsas-muistomerkin suunnittelija Matti Vihannin puhe 7.1.1960. Ilmajoki-lehti N:o 92 13.11.2008.

Jos Jaakko Ilkka oli ratsumies jo vuoden 1591 alusta alkaen hän oli hovilippueen mukana Mauri Griipin johtamassa hyökkäyksessä kohti Novgorodia vuoden 1591 alkupuolella. Griipin sotaretki epäonnistui, taisteluja ei käyty, sotamiehiä kuoli nälkään, tauteihin ja kylmyyteen. Griip palasi Viipuriin 13.2.1591 1. Kirjaimellisesti Jaakko Ilkan saaman todistuksen ottaen hänen kolme siinä mainittua sotaretkeään, (eli ne retket, joihin hovilippueen tiedetään osallistuneen vuoden 1591 kesän ja vuoden 1592 syksyn välillä) olivat: 1. Vuoden 1591 heinäkuussa alkanut sotaretki, jonka tavoitteeksi Klaus Flemingin johtamille joukoille oli annettu mm. Novgorodin valloitus. Kaupungin valloitus jäi yrityksen asteelle mutta Olhavanjoen ja Peipsenjärven välinen maaseutu hävitettiin. Narvaan Flemingin johtamat joukot saapuivat 24.10, sieltä pääosa sotaväestä lähetettiin marraskuussa linnaleiriin Suomeen 1. Sotaretkellä käytiin muutama pienempien osastojen välinen kahakka venäläisten kanssa, muuten se oli ajalle niin tavanomainen siviiliväestöön kohdistuva ryöstö ja hävitysretki. 2. Venäläisten hyökkäyksen torjuminen vuoden 1592 alussa. Tieto venäläisten tulosta saatiin jo joulukuussa 1591, Klaus Fleming lähetti kaksi viikkoa ennen joulua sotaväen eri osastoille määräyksen saapua viipymättä Viipuriin. Ratsumiesten, jotka marraskuussa olivat palanneet Venäjän retkeltä, hevoset olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, että heitä ei saatu äkkiä lähtövalmiiksi. Vuoden 1592 tammikuun lopulla venäläiset saapuivat puolen silloisen peninkulman päähän Viipurista, Flemingillä oli liian vähän väkeä käydäkseen varsinaiseen kenttätaisteluun vihollisen kanssa, muutamia kahakkoja vihollisten kanssa kuitenkin käytiin. Venäläisjoukot poistuivat maasta ennen helmikuun 15 päivää. Tammikuun 31 päivään mennessä Suomessa olevat ratsumiehet eivät olleet kaikki saapuneet Viipuriin 1. Ehtikö Jaakko Ilkka mukaan hyökkäyksen torjuntaan, sitä ei tiedetä. 3. Klaus Flemingin johtama sotaretki Venäjälle kesällä 1592. Antti Laurinpoika vei lippueensa Suomesta Narvaan elokuussa 1592. Myöhemmmin syksyllä lipusto palasi Suomeen 1. Lipusto oli Narvajoen suulla 4.9.1592 1, samana päivänä Turkuun jäänyt katselmuskirjuri kirjoitti todistuksen Jaakko Pentinpojalle. Renvallin mukaan Jaakko Ilkka otti lomaa palveluksesta ja palasi todistus mukanaan kotiin. Kolmas sotaretki käsitti näin ollen vain todistuksen hakemisen Turusta ja sen toimittamisen voudille Mustasaareen. Vuoden 1593 tammikuussa solmittiin Ruotsin ja Venäjän välille kaksivuotinen välirauha. 25-vuotinen sota, pitkä viha, päättyi Täyssinän rauhaan 18.5.1595 1. Retkillä hankittu varsinainen sotakokemus ja taito näyttäisivät jääneen vähäisiksi. Viimeistään 1540-luvun puolivälissä syntyneenä Jaakko Ilkka olisi sotilasuransa alkaessa ollut iältään jo lähes 50-vuotias, joka pitää huomioida arvioitaessa Ilkan sotilaallisia saavutuksia ja palvelusajan kestoa. 1) Werner Tawaststjerna. Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota, Sotavuodet 1590-1595 ja Täysinän rauha. 1929.

Kaksi tilaa, kaksi ratsumiestä Jaakko Ilkan toinen ratsumies tuotti Renvallin ja Ylikankaan mukaan linnaleirituloja. Antti Laurinpojan lipuston katselmuskirjurin Jaakko Pentinpojalle kirjoittama todistuksen mukaan hänellä oli Een hest för gården annan på bårgarlegh 1. Kirjauksen annan på bårgarlegh on tulkittu tarkoittavan toisen hevosen pitämistä linnaleirituloja varten, onko tulkinta oikea? Renvallin mukaan vuonna 1590 suunniteltiin voutien, kirjurien, pappien ja porvarien omistamien tilojen yleistä kruunulle peruuttamista, samalla kiinnitettiin huomio myös Pohjanmaan maakauppiaisiin. Heidän tilansa ja irtain omaisuutensa vietiin samaan takavarikkoluetteloon (takavarikkoluettelo on sama kuin vuonna 1591 tehty inventaarioluettelo, jonka mukaiset Jaakko Ilkan ja Simo Prusinpoika Jouppilan omaisuudet olivat aiemmin esillä) kuin muiden maanviljelijäin ryhmään kuulumattomien maanomistajien; tarkoituksena ilmeisesti oli ottaa kaikki luetteloon merkitty kruunulle. Keväällä ja kesällä 1591 kuningas määräsi, että takavarikkoon otetuista voutien ja kirjurien - sekä nähtävästi myös pappien ja porvarien tiloista oli palautettava ne, joiden omistajat suostuivat korvauksesta asettamaan ratsumiehen vihollista vastaan. Renvall jatkaa: Lähellä olisi nyt ajatus, että Jaakko Ilkan yhtyminen näiden ratsupalvelusta suorittavien joukkoon johtuisi välttämättömyydestä, koska se oli edellytyksenä takavarikkoon otetun tilan takaisinsaamiselle. Näin ei kuitenkaan ole, sillä esim. Ilmajoella voimme nähdä kaikkien maakauppiaiden, niidenkin jotka eivät ryhtyneet ratsupalvelusta tekemään, saaneen tilansa takaisin 2. Jaakko Ilkka oli todistuksen mukaan varustanut kaksi ratsumiestä. Tawaststjernan mukaan kruunu maksoi ratsumiehille palkan. Niillä talollisilla, jotka ratsupalveluksen johdosta saivat huojennuksen veronmaksuihinsa, ei tietystikään ollut vuosipalkkaa, jos veronlyhennys täysin riitti tätä palkkaa korvaamaan 3. Toisella ratsumiehellä Jaakko Ilkka olisi saanut toisenkin tilansa verovapaaksi, jos verojen määrä oli suurempi kuin toisesta ratsumiehestä saatavat palkka- tai linnaleiritulot. Sen, ettei maakauppiaitten tilojen takavarikointia toteutettu tiedämme jälkeenpäin, tiesikö Jaakko Ilkka sen vuonna 1591? Ilkalla oli kaksi tilaa vuonna 1591, varustiko hän hevosen toisen tilansa puolesta ja toisen hevosen maakauppiaana porvari- eli kauppaoikeuksia ja toista tilaa vastaan? Toisen tilan autioksikirjaaminen vuonna 1594 saattoi johtua siitä, että Jaakko Ilkka ei kyennytkään pitämään varustettuna kahta ratsumiestä, tai toisesta ratsumiehestä saatavat palkka- tai linnaleiritulot ylittivät toisen tilan verojen määrän. Toisesta tilasta oli tullut rasite, sen säilyttäminen itsenäisenä tilana ei ollut taloudellisesti kannattavaa. Jaakko Ilkka sai lautakunnan todistuksen myötä tilan kirjattua autioksi. Veroja ei tarvinnut maksaa, mutta tilan pellot voi hyödyntää niittyinä. 1) VA 4799:17. 2) Pentti Renvall. Jaakko Ilkka. Katkeroitunut pienviljelijä vai pohjalainen suurtalonpoika? Historiallinen aikakauskirja, 1935, N:o 3. 3) Werner Tawaststjerna. Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota. Vuosien 1570 ja 1590 välinen aika. 1918 1920.

Puumerkki Jaakko Pentinpoika Ilkan puumerkkinä pidettiin pitkään jalkajousta. Puumerkki koristaa myös Ilmajoen kunnan vaakunaa. Vaakuna on vahvistettu 25.10.1950 ja on Ahti Hammarin käsialaa. Vaakunaselitys: Katkoisen kilven hopeisessa yläkentässä musta karhunpää edestäpäin. Sinisessä alakentässä kaksi hopeista puunuijaa ristissä, niiden alakulmassa jalkajousen muotoinen hopeinen puumerkki; jousen kaksikaarteinen virittäjä vastapalkeittain tukin päällä, yläpää kiinni jänteessä. Karhunpää on vanhasta sinetistä. Nuijat ja niiden alla oleva kuvio, joka on Jaakko Ilkan puumerkki, viittaavat nuijasotaan 1. Nykyisen käsityksen mukainen Jaakko Ilkan puumerkki 2. Onko tuossa Matti Pertunpojan ja Martti Tuomaanpojan vapautuskirjeessä sitten todella Jaakko Pentinpoika Ilkan omakätisesti piirtämä puumerkki? Yrjö Koskisen mukaan Nuija-päämiesten Jaakko Ilkan ja Yrjö Kontsahan päästökirja kahdelle raajarikolle löytyy Tukholman valtio-arkistossa, kopioituna Götrick Fincken Kopiokirjassa vuodelta 1597 3. Jaakko Ilkan omakätisesti piirtämää puumerkkiä ei ole säilynyt, ainoastaan sen perusteella piirretty kopio. Jaakko Ilkan puumerkki on Ilkan suvun nettisivulla yhdistetty häntä edeltäneeseen isäntään Pentti Jaakonpoikaan: poikansa Jaakko Ilkan puumerkki on samanlainen, mutta käännetty toisin päin 4. Ajatuksena edellisessä ilmeisesti on se, että Pentti Jaakonpoika piirsi puumerkkinsä asiakirjaan kirjuriin nähden pöydän toiselta puolelta. Samanlaisia puumerkit eivät kuitenkaan ole. Pentti Jaakonpojan puumerkki 5, merkki toisin päin käännettynä sekä käännettynä ja peilikuvana. Vasta toisin päin käännettynä ja peilikuvana merkki muistuttaa Jaakko Ilkan puumerkkiä. Jaakko Pentinpoika Ilkkaa seurasi tilan isäntänä Mikki Jaakonpoika. Mikki (Michill Jacobson i Ilkala) kuului ilmajokisista koostuneeseen lautakuntaan, joka vahvisti maantarkistuksen Lapualla vuonna 1608 6. Asiakirjasta löytyy Mikki Jaakonpoika Ilkan puumerkki. Mikki Jaakonpoika Ilkan puumerkki. 1) http://www.nalle.fi/suomi/heraldiikka/julkishal/kuntavaakunat_suomi.html. Luettu 11.11.2008 2) http://www3.kokkola.fi/historia/nuijasota/lupakirja2.htm. Luettu 11.11.2008 3) Yrjö Koskinen. Todistus-kappaleita Nuijasodan historiaan. Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen. 1857. Vapautuskirjeen teksti on kirjassa puhtaaksikirjoitettuna. 4) Jaakko Ilkan Suku ry:n nettisivu osoitteessa: http://www.nic.fi/~jaakkoil/lista.htm.luettu 11.11.2008. 5) VA 4739:131. 6) VA 4861d:67.

Samantyyppisiä puumerkkejä Jaakko Ilkan kanssa piirtelivät myös mm. vuonna 1590 venemies (Båtzman) Bengt Andersson joka kuljetti rahtia Pohjanmaalta 1, sekä vuonna 1608 Tuomas Martinpoika (Pukkila) Kauhajoelta 2. Bengt Andersson Tuomas Martinpoika Isän Pentti Jaakonpojan ja pojan Mikki Jaakonpojan puumerkit ovat erilaiset kuin Jaakko Ilkan puumerkki. Pentti Jaakonpojan puumerkki näyttäisi olevan yksinkertaisimmillaan vaikkapa etunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan P ja Mikki Jaakonpojan M. Jaakko Pentinpoika Ilkan puumerkistä voinee sanoa samoin kuin Samuli Paulaharju Kurikan Torkon talon puumerkistä: Mies seisoo käret leviällä, toinen polovi ylähällä koukus 3. Ilkan ja Peltoniemen suvut Heikki Ylikangas tuo esille Ilkan ja Peltoniemen sukujen, kahden talonpoikaisen mahtisuvun, välisen kilpailun. Peltoniemen sukuun kuuluvina Ylikangas mainitsee veljekset Matti, Pentti, ja Heikki Pentinpojat sekä Matin pojat Paavon ja Tuomaksen sekä vielä mahdollisesti Mauno Matinpojan 4, 5. Jaakko Sarvelan mukaan Matti Pentinpoika isännöi Peltoniemeä ja veli Pentti Pentinpoika Sihtoa. Matti Peltoniemen poikia olivat Paavo Matinpoika Peltoniemi, Tuomas Matinpoika Talvitie ja Maunu Matinpoika Pirilä. Pentti Sihdolla oli pojat Juha ja Sikstus 6. Ilmajoen rovastinkäräjillä vuonna 1575 sakotettiin Erkki Matinpoikaa Peltoniemestä 7. Erkkikin saattoi olla Matti Pentinpojan poika, mutta alkuperäislähteiden perusteella ei Peltoniemen sukulaissuhteita voida kaikilta osin varmistaa. Ylikangas ja Sarvela esittävät kuitenkin näkemyksensä siitä ketä Peltoniemen sukuun kuului. Mikä sitten oli talonpoikainen Ilkan mahtisuku ja keitä siihen kuului Jaakko Pentinpoika Ilkan itsensä lisäksi? 1) VA 4790:132. 2) VA 4861d:67. 3) Samuli Paulaharju. Rintakyliä ja larvamaita, Kurikan wanhaa elämää. Neljäs painos. 2001. 4) Heikki Ylikangas. Nuijasota. Neljäs painos. 1997. 5) Heikki Ylikangas. Jaakko Ilkka -näyttely Ilmajoen museossa 1981 (moniste). 6) Jaakko Sarvela. Jaakko Ilkan suku. Toinen painos. 1987. 7) VA 4742:136.

Puolen valinta Miksi Jaakko Pentinpoika Ilkka valitsi nuijasodassa puolensa niin kuin valitsi, ei asemansa (maakauppias ja ratsutilallinen) mukaisesti kuningas Sigismundin ja Klaus Flemingin puolta, vaan Kaarle-herttuan ja talonpoikien puolen? Renvallin mukaan valinnassa painoi ehkä Ilkan maakauppiastoiminta. Ilkka arvioi suurempien etujen olevan tarjolla, jos hän ryhtyisi johtamaan tyytymättömiä pohjalaisia, omia asiakkaitaan 1. Ylikangas ei näe Ilkan arvostaneen aineellista hyötyä, sen todistaa linnaleirituloista luopuminen. Mikäli siis otaksutaan Ilkan jättäytyneen Flemingin ja säätyläisten vanavedestä vahvan itsekkäistä syistä, täytyi vaikuttimien olla henkisiä. Yksi tällainen ainakin taustalla häämöttänyt syy voidaan todella osoittaa; kilpailu Peltoniemen suvun kanssa. Peltoniemeläiset näet heittäytyivät varauksia asettelematta Flemingin käsivarsille ja solmivat lujan kohtalonyhteyden Pohjanmaan voutiin ja lainlukijaan. Peltoniemet sitoivat itsensä nousevaan säätyvaltaan ja sen innokkaimpiin pystyttäjiin, ja tämä liitto oli niin vahva, ettei Ilkalla ollut vähintäkään toivoa toimitella itseään sillä suunnalla kilpailijoittensa ohi 2. Ylikangas näkee Ilkan myös oikeamielisenä sorrettujen puolustajana: Jaakko Ilkka kuuluu niihin harvoihin historian henkilöihin, joiden tiedetään toimineen oman ryhmänsä - tässä tapauksessa ratsutilallisten -etua ja pyrkimyksiä vastaan. Vielä harvemmassa on sekä menneisyydessä että nykyisyydessä henkilöitä, jotka asettuvat heikomman puolelle niitä vastaan, jotka tuosta heikommasta hyötyvät ja joihin itsekin ulkonaisesti kuuluu 3. Syitä Jaakko Ilkan puolen valintaan tuskin koskaan saadaan selville. Esitettyjen arvelujen lisäksi voidaan kuitenkin nostaa vielä ainakin yksi mahdollinen syy, uskonto. Juhana III laati nk. Punaisen kirjan, jonka mukaan kirkollista liturgiaa muutettiin vanhakirkolliseksi. Hän halusi palauttaa Ruotsin katolisen kirkon yhteyteen, mutta halusi kuitenkin itse johtaa Ruotsin kirkkoa. Juhanan kuoltua Kaarle herttua ryhtyi puolustamaan luterilaista uskoa Uppsalan kokouksessa 1593. Kokous tuomitsi Juhanan katolisvaikutteisen liturgian. Ruotsista tehtiin luterilainen valtio ja valta annettiin Kaarlelle. Kaarle käytti luterilaisuutta valtataistelun aseena katolista Ruotsin kruununperijää Sigismundia vastaan 4. Osa Upsalan kokouksen päätöksestä Tukholmassa heinäkuun 30. päivänä vuonna 1593: Siitä liturgiasta, jonka eräät papit maassamme ovat ottaneet käyttöön, me olemme jyrkästi sanoutuneet irti. Tämän jumalanpalveluskaavan on totisesti havaittu olevan alkuna ja syynä siihen monenlaiseen rauhattomuuteen, joka uskonnon asiassa on valtakunnassa vallinnut. Lisäksi on Raamatun perusteella osoitettu, että tuo liturgia on taikauskoa ja pohjimmaltaan samanlainen kuin paavilainen messu, joka herättää pahennusta sekä kaventaa ja halventaa Kristuksen, meidän Vapahtajamme, ansiota 5. Tawaststjerna ei näe liturgisen riidan tuntuneen, tai vaikuttaneen, oloihin Suomessa. Klaus Fleming oli liturgian kannattaja, talonpojat eivät edes tienneet Juhani III:n esteetillisuskonnollisista haaveiluista 6. Ylikankaan mukaan Pohjanmaan papit rovastiensa Kalajoen kirkkoherran Ljungo Tuomaanpojan ja Kyrön kirkkoherran Siimon Johanneksenpojan johdolla kallistuivat luterilaisuuden rumpua kumisuttavan herttuan puolelle 7. 1) Pentti Renvall. Kuninkaanmiehiä ja kapinoitsijoita. Toinen painos. 1962. 2) Heikki Ylikangas. Nuijasota. Neljäs painos. 1997. 3) Heikki Ylikangas. Jaakko Ilkka -näyttely Ilmajoen museossa 1981 (moniste). 4) http://hybris_x.tripod.com/kirkko.htm. Luettu 1.12.2008. 5) http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/upsala.html. Luettu 1.12.2008. 6) Werner Tawaststjerna. Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota. Vuosien 1570 ja 1590 välinen aika. 1918 1920. 7) Heikki Ylikangas. Nuijasota. Neljäs painos. 1997.

Niilo Liakka: Joitakin viittauksia siihen, että luterilaisen kristillisyyden elämänkäsitys kohtasi Ilmajoellakin ainakin jonkin verran vastustusta, on olemassa. Oliko tämä vastustus sitä katolista taantumusta, eli reaktioita, mikä protestanttisuuden oli monessa maassa kestettävä, siitä ei ole suoranaisia todisteita. Kihlakunnanoikeudessa v. 1584 syytettiin kerettiläisyydestä (ketterij) ja tuomittiin kuolemaan Jaakko Jaakonpoika Talvitie, joka pakenemalla pelasti henkensä. Samoissa käräjissä tuomittiin niinikään samasta syystä Yrjö Rahnasto vääräoppisuudesta. Hän pääsi jutusta 50 markan sakolla 1. Ilmajoellakin uskontoon liittyvät kysymykset olivat siis esillä aiheuttaen jopa kaksi kuolemantuomiota. Vaikuttivatko Jaakko Ilkan puolen valintaan ehkä uskonnolliset syyt, katolisen kuninkaan Sigismundin ja liturgian kannattajan Klaus Flemingin puoli vai Kaarle-herttuan johtama luterilainen puoli? Alkuperäislähteiden perusteella nousee myös esiin kysymys siitä, oliko Jaakko Ilkalla enää vuonna 1595 mahdollisuutta valita puoltaan? Ratsumiehen varustajiksi Jaakko Ilkan lisäksi Ilmajoelta kirjattiin ratsumiesten ja nihtien luetteloihin Tuomas Matinpoika vuosina 1592 1595 ja Mauno Matinpoika vuosina 1594 1595 2. Tuomas Matinpoika oli Talvitien isäntä ja Mauno Matinpoika Pirilän leskiemännän Malinin poika 3. Ratsupalveluksensa ansiosta Tuomas ja Mauno saivat kuningas Sigismundilta heinäkuun alussa vuonna 1594 vapaakirjan 4. Vapaakirjat antoivat verovapauden kaikista vuosittaisista maksuista heidän Peltoniemen kylässä olevista taloistaan. Vapaakirjat on Tuomas Matinpojan ja Malinlesken kohdalla huomioitu vuosien 1594 ja 1595 vuotuisveroluetteloissa: K:Mtts frihett breff a 94 5. Jaakko Pentinpoika Ilkka ei vastaavaa vapaakirjaa saanut. Vuotuisveroluetteloissa Tuomaksen ja Malinin tilojen kohdalla ei ole kirjattu nokkien eikä lehmien määriä, lukumäärillä ei ollut merkitystä, koska tilat olivat verovapaita. Jaakko Pentinpojan kohdalla nokat ja lehmät on kahtena vuonna kirjattu, vaikka veroluettelojen mukaan isäntä tekikin ratsupalvelusta tilansa edestä vuonna 1593 ja oli ratsumiehenä vuonna 1595. Samoja etuja kuin muut Jaakko Ilkka ratsumiehenä toimimisesta tai ratsumiehen varustamisesta ei näyttäisi saaneen. Verorästiluettelon mukaan Jaakko Pentinpojalla Kokkolankylästä oli maksamatta vuosien 1594 ja 1595 ylimääräisiä voiveroja 10 mk. 6. Kuningas Sigismund määräsi avoimella kirjeellä 16.5.1694 millä tavoilla ratsumiesten palkkavaatimukset oli tyydytettävä. Kirjeen mukaan mm. Antti Laurinpojan lipuston huovit eivät olleet saaneet kaikkea palkkaansa. Sigismundin määräyksen mukaan he saivat vapautuksen kaikista veroista, joita heidän olisi maksettava omista tiloistaan. Sen lisäksi he saivat vapautuksen kaikista ylimääräisistä veroista. Vuosina 1594 ja 1595 perittiin ylimääräinen voivero, jonka tuotolla yritettiin maksaa osa ratsumiesten palkoista 7. Kun kokkolankyläläisen Jaakko Pentinpojan piti maksaa voivero vuodelta 1594 tarkoittaa se sitä, ettei hän enää tuona vuonna kuulunut ratsumiesten varustajiin. Vuosien 1594 ja 1595 vuotuisveroluettelojen merkinnät ratsumiehestä tilan kohdalla olisi näin ollen kuitattava selityksellä maakirjojen vanhentuneista kirjauksista. 1) Niilo Liakka. Ilmajoen Pitäjä. Näköispainos 1986. 2) VA 4795a:23, VA 4799:17, VA 4803:18 ja VA 4807:18. 3) Tapio Piirto. Ilmajoki 1546 1634. 2007. 4) VA 4805:157 ja VA 4805:158. 5) VA 4805:18 ja VA 4808:21. 6) VA 4808:103. 7) Werner Tawaststjerna. Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota, Sotavuodet 1590-1595 ja Täysinän rauha. 1929.

Vuonna 1591 Jaakko Ilkka oli maakauppias ja kahden ratsumiehen varustaja, vuonna 1594 hän ei enää kyennyt, tai halunnut, ratsumiehen varustajaksi. Mitä vuosina 1592 1593 Ilkalle tapahtui, välirikko Klaus Flemingin tai tämän lähimpien miesten kanssa? Oliko rikas Ilkka muuttunut muutamassa vuodessa köyhäksi Ilkaksi, jolle ei edes ollut tarjolla paikkaa Sigismundin ja Flemingin puolella? Nuijapäämies Ilmajokisesta Jaakko Pentinpoika Ilkasta tuli nuijamiesten johtaja, sen osoitti jo Yrjö Koskinen 1. Tiedoista Jaakko Pentinpoika Ilkan aikaisemmista vaiheista osa osoittautuu kuitenkin alkuperäislähteistä tehdyiksi tulkinnoiksi, oletuksiksi. Tulkita ja olettaa toki voidaan, kunhan niitä ei esitetä varmoina tietoina. Ylikankaan toteamus: Jaakko Pentinpoika Ilkka on eräs Suomen historian arvoituksellisimpia ja kiistellyimpiä henkilöhahmoja 2 pitää edelleen paikkansa. Jaakko Pentinpoika Ilkkaa ei ole kirjattu vuoden 1590 ilmajokisten maakauppiaitten luetteloon. Hänestä ei ole kirjausta ratsumiehen varustaneiden luettelossa vuonna 1592, eikä merkintää siitä saman vuoden veroluettelossa, vaikka hän saamansa todistuksen perusteella oli jo vuonna 1591 ollut sotaretkellä. Sukunimi Ilkka kirjataan Ilmajoella ensimmäisiä kertoja vuosina 1591 1592. Kirjausten puuttumisen syyksi voi toki esittää tuonaikaista vajavaista kirjanpitoa. Voi kuitenkin myös kysyä löytyykö Jaakko Pentinpoika Ilkka aikaisemmin kirjattuna jonkin toisen pitäjän yhteydessä? Tuliko Jaakko Pentinpojan isännöimälle tilalle Ilmajoelle vuonna 1591 toinen Jaakko Pentinpoika joka, erottuakseen aikaisemmasta, kirjattiin sukunimellä Ilkka? Vuosikymmenien jälkeen Ilkan suku hylkäsi väärän puumerkin. Olisiko jo aika, ainakin osittain, hylätä myös se alkuperäislähteisiin perustumaton tieto, joka hänestä on eri julkaisuissa annettu. Aloittaa tutkimus uudelleen, pyrkiä selvittämään tarkemmin kuka oli ja mitä teki tuleva nuijapäämies Jaakko Pentinpoika Ilkka? Kiitos Markku Pihlajaniemelle avusta alkuperäislähteiden tekstien tulkinnoissa ja käännöksissä sekä Penni Airakselle aiheeseen liittyvistä keskusteluista, kysymyksistä ja kirjoitelman viimeistelystä. Tapio Piirto Ilmajoen suku- ja historiantutkimuksen ystäwät 2008. 1) Yrjö Koskinen. Nuijasota. Kolmas painos 1929. 2) Heikki Ylikangas. Jaakko Ilkka -näyttely Ilmajoen museossa 1981 (moniste).