Puheenjohtajan tervehdys

Jäsentiedote 1/2013 5.2.2013

Puheenjohtajan tervehdys Aika on matkannut eri pitkiä aikoja, kun olemme lähteneet juuriltamme liikkeelle. Silloinen yhteiskunta oli niin toisenlainen. Maa- ja metsätalous oli suurin työnantaja. Kauppa ja liikenne kehittyi positiivisesti ja oli kattava sekä hyvin nopeasti etenevä toiminta-alue. Palvelualan tuottajat kasvoivat kysynnän mukana. Matkailuala nosti myöskin päätään. Teollisten alojen kehittyminen eteni verkkaisesti. Sellaista oli silloin. Miten me näemme tänään asiat? Meistä useimmat ovat suurimman osan elämäntyöstään tehneet ulkopuolella synnyin maakunnan. Eläkkeelläkään ei ole lähdetty synnyinseudulle takaisin. Työssä oleminen on tuonut vahvan tuttavaverkoston tälle alueelle. Tänne ovat jääneet myös meidän perheenjäsenemme. Lapsia ja lapsenlapsia on tärkeää nähdä usein ja seurata heidän kehitystään. Henkilösiteet synnyinseutuun ovat monin tavoin ruohottuneet. Vanhemmat ovat kuolleet. Syntymäkoti on jo seuraavien sukupolvien käsissä. Toki sieltä löytyy vielä sukua ja tuttavia. Vuosittain tulee kierrettyä paikkoja läpi. Siellä on muistoja, jotka käydessä ikäänkuin tuoreutuvat ja nousevat muistojen kautta vahvana mieliin. Niistä on hyvä kertoa lapsille ja lapsenlapsille. Ne ovat heidän mielestään helposti ankeita ja raskaita. On pakko avata, jolloin he huomaavat, ettei kenelläkään ollut toista paremmin. Aika oli vain silloin toinen. Tänään olemme mukana tietotulvaa uhkuvassa kehittyvässä yhteiskunnassa. Olemme pohjoisen rauhallisessa nurkkauksessa, johon kaikki pahuudet eivät ole vielä yltäneet tai tulleet. Taas on uusi vuosi alkanut ja me olemme yhdistyksenä pesseet kasvojamme. Levittäytyminen ja kylänkäynti Hyvinkäällä päin on antanut meille lisäarvoa, Lea Romppanen on valittu sieltä johtokuntaan. Tervetuloa toimintaan mukaan. Eero Haverinen jätti hallintopaikan. Eero on toiminut yhdistyksen johtokunnassa alusta alkaen, mutta on lupautunut tarvittaessa tukemaan toimintaa. Kiitos myös Eerolle! Oikein hyvää talvenjatkoa ja kaikkea hyvää tulevaan uuteen vuoteen 2013! Heikki Kilpeläinen

Vuoden tapahtumia 2013 Ulkoilupäivä Alajärvellä sunnuntaina 17.2.2013 klo 13.00. Omat eväät mukaan. Makkaranpaistoon mahdollisuus. Järvellä on ajetut ladut ja kävelyreitit. Ajo kaupungista Loimalahdentietä seurakunnan leirikeskuksen ohi uimarantaan. Irma antaa mielellään ajo-ohjeita, puh. 050 072 8545. Kevätkokous 14.3.2013, klo 18.00 Turengissa Pikku-Herkkulassa, Harvialantie 7 B, Osuuspankin talo kylän keskustassa. Varaa kahvirahaa mukaan. Kahvin kanssa tarjolla suolaista ja makeaa. Arpajaiset. Kirkkopyhä Janakkalan kirkossa huhtikuussa peruttu. Saunailta Rengossa Kakarin metsästysmajalla 14.8.2013. Saunaa aletaan lämmittää klo 15.00 alkaen. Tarjolla perinteisesti makkaraa, salaattia, kahvia ja pullaa. Teatteri- tai konserttimatka syys-lokakuussa. Tarkentuu myöhemmin. Kirjallisuusilta loka- ja marraskuussa. Kirja & Idea ja kaupungin kirjasto järjestävät kirjallisuusillan, johon Hämeenlinnan Seudun Kainuulaisilla on mahdollisuus osallistua. Ajankohdasta tiedotamme syksyllä jäsenkirjeessä. Kirkkopyhä Hyvinkään kirkossa 27.10. klo 10.00. Jumalanpalveluksen jälkeen mahdollinen tutustumisretki johonkin lähiseudun kohteeseen. Syyskokous ja kekrijuhla torstaina 7.11.2013 klo 18.00 Kerhoravintola Seiskassa, Suomenkasarmi rakennus 7, (Käynti Vuorikatu 22:n portista). Ensin syyskokous ja sen jälkeen päivällinen noutopöydästä.

Kirkkopyhä Hyvinkäällä 2012 Hyvinkäällä vietettiin kainuulaisten kirkkopyhää toisen kerran lokakuun 28. päivänä 2012 Hyvinkään kirkossa. Messussa saarnasi Suomussalmelta kotoisin ja nyt jo eläkkeellä oleva pastori Pekka Keränen. Kahvitilaisuudessa kirkon yläsalissa oli runsaasti väkeä. Hyvinkään seurakunta tarjosi kirkkokahvit, lisäksi Hyvinkään kainuulaiset olivat leiponeet kakkuja ja hankkineet rönttösiä maistiaisiksi. Ohjelmassa kuultiin Kainuun kirkoista ja niiden vaiheista viime vuosisatojen aikana, pieni pätkä Ilmari Kiannon kirjasta "Punainen viiva". Lisäksi kuulimme Hämeenlinnan seudun kainuulaisten puheenjohtajan laulua ja terveisiä yhdistyksestä varapuheenjohtajan tuomana, pastori Pekka Keräsen päätössanat. Tietysti lauloimme reippaasti maakuntalaulun pianon ja sellonsoiton säestyksellä. Pentti Helttunen

Minun Kainuuni Olen kainuulainen äitini puolelta. Äitini isä Lauri Juntunen syntyi v.1862. Suurten nälkävuosien aikaan hän oli pieni poika. Hänestä kasvoi kuitenkin pitkä mies. Aikanaan hän nai pienen 11 vuotta nuoremman Anna Liisa Kurkisen. Heille syntyi 3 tytärtä, joista äitini oli keskimmäinen. Isoisäni palveli aluksi pappilassa isäntärenkinä. Hän oli taitava puuseppä ja monitoimimies. Eläkkeelle hän pääsi seurakunnan kirkkoväärtin toimesta. Mummu hoiteli pappilan ruuat ja toimi pidoissa emäntänä. Synnyin v.1937 Suomussalmen kirkonkylässä, missä isäni toimi suojeluskunnan paikallispäällikkönä ja äitini kaupan myyjänä. Vanhempieni kertomusten mukaan elämä oli tulevaisuuteen luottavaa ja kesä 1939 oli lämmin ja kaunis. Ristijärven vaakuna Varhaislapsuuden muistikuvat ovat välähdyksenomaisia tuokiokuvia. Muistan yhden tuollaisen hetken, kun istuin lämpimässä kuorma-auton kopissa. Ylitimme jäitse Haukiperän salmea evakkomatkalla marraskuun 30. päivänä 1939. Vainolaiset olivat tulossa! Jouduimme lähtemään matkaan kahden tunnin kuluessa hälytyksestä vain kaksi matkalaukkua mukanamme. Katsoin auton takaosan ikkunasta että äitini oli varmasti mukana. Siellä hän oli ja vilkutti minulle. Niin alkoi evakkomatkani. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli äitini koti, Ristijärven Hakala. Isovanhempieni Lauri ja Anna Liisa Juntusen koti, jossa asuivat myös minun kaksi tätiäni. Ristijärvikin kuului sotatoimialueeseen ja evakkomatka jatkui joulukuun alkupäivinä Paavolan kuntaan Pohjois-Pohjanmaalle, jonne majoituimme erään opettajan luo. Muistan sieltä korkeat huoneet ja ystävällisen opettajahahmon, joka silloin tällöin muisti minua makeisilla. Palasimme Ristijärvelle Talvisodan päätyttyä mummolan turvalliseen ilmapiiriin. Isä lähti sotaan uudestaan. Asuimme ensimmäiset vuodet mummolassa. Miehistä oli pulaa. Viljan korjuu ja heinänteko oli nuorukaisten ja naisten vastuulla. Kerran saimme apua perunan nostossa, kun venäläiset luottovangit Hyrynsalmelta tulivat avuksi. Muistan kun eräänä päivänä näimme kaukana pohjoisessa lentokoneen, josta irtaantui kolme laskuvarjoa. Miehet jättivät työnsä ja kiirehtivät autolla pohjoisen maisemiin. Desantit saatiin kiinni, toimitettiin Ouluun ja tiettävästi teloitettiin. Kuuntelin aikuisten kertomuksia. Miten jännittävää oli kuunnella erään ristijärveläisen miehen kertomusta Hakalan pirtissä hänen paostaan Neuvostoliitosta vankileiriltä. Isä kävi välillä lomalla ja hänen tulonsa oli kuin Joulun saapuminen. Sota tuli yhä lähemmäksi ihmisiä. Saksalaisten joukkoja oli leiriytyneenä järven toisella puolella. Saksalaiset kaivoivat juoksuhautoja Ristijärven keskustassa. Niinpä lähdimme syksyllä 1944 uudelle evakkomatkalle. Ristijärvemäisten sijoituspaikka oli ruotsinkielinen Uusikaarnepyy. Saksalaiset vetäytyivät eräänä yönä marssille kohti Hyrynsalmea. He räjäyttivät lossin ja Siltasuon rautatiesillan. Vahingot jäivät tosi pieniksi, kun niitä

vertaa esimerkiksi Hyrynsalmen polttamiseen. Ristijärvi olikin viimeinen pitäjä 5-tien varressa, jota ei hävitetty. Myöhemmin, seuraavana keväänä järven jäiden alettua sulaa olimme kahdestaan naapurin Sakarin kanssa pappilan rannassa jäälautoilla soutelemassa. Huomasin jotain kiiltävää järven pohjassa. Siellä oli muutama kymmen peltisiä purkkeja. Yksi purkin kansi oli puhkaistu, ja näimme, että purkit sisälsivät jotain lihaa. Ei muuta kuin äkkiä hakemaan reput, jotka sulloimme täyteen purkkeja ja sitten kotiin. Meidän koiramme Turre söi hyvällä ruokahalulla puhkaistun purkin sisällön ilman sairautta. Kun koirakaan ei kuollut, uskalsimme itsekin käyttää purkkien sisällön, joka oli erinomaista maksapasteijaa. Riittihän niistä purkeista ravinnon lisää muillekin. kuin oman perheen jäsenille. Joku saksalainen oli jättänyt purkit tarkoituksella rantaveteen. Radiosta kuunneltiin uutiset, lastentunti torstaisin ja tietysti Kalle Kustaa Korkin seikkailut. Aika kului pääasiassa urheilun parissa. Talvella hiihdeltiin, kiivettiin vaaroille ja laskettiin mäkeä. Keväällä päivien pidentyessä hiihdettiin koulun päättymisen jälkeen parikin kertaa 5-10 kilometrin ladut. Kesällä aika kului urheilukentällä, jossa järjestimme monenlaisia otteluja. Vuonna 1949 aloitin oppikoulun Kajaanin Yhteiskoulussa. Matka Ristijärven ja Kajaanin välillä kesti siihen aikaan yli tunnin, joten asuin täysihoidossa ystävällisessä Taskisen perheessä kasarmialueella. Seuraavana kesänä muutimme elokuussa Ouluun. Ikävä tuli rakasta Hakalan mummolaa ja Haukirinteen serkkuja. Ristijärvi säilyi lomakohteena muuton jälkeenkin. Oulun tasangoilta oli mukava tulla hiihtelemään tuttuihin maisemiin lomien aikana. Ja kesäloma vietettiin pääasiassa Hakalassa. Haukirinteen serkkujen kanssa rakensimme mäenlaskupaikkoja, - jotka olivat suksieni surma. Nuoruusvuodet kuluivat nopeasti, Pääsin ylioppilaaksi v. 1957 Oulun Lyseosta. Tuosta koulusta, jonka oppilaana ovat olleet 3 tasavaltamme presidenttiä; K.J. Ståhlberg, Kyösti Kallio ja Martti Ahtisaari. Edessä oli Kauppakorkeakoulu ja työelämän haasteet. Vappuheilakin löytyi. Hän on ollut puolisoni yli viidenkymmenen vuoden ajan. Ristijärvi pysyi lomakohteenamme vielä vuosien ajan. Vanhin tädeistäni kuoli v. 1981. Senkin jälkeen kävin perheeni kanssa ainakin kerran vuodessa Ristijärvellä tapaamassa sisaruksista nuorinta, joka kuoli 99 vuotiaana 2012. Minun Kainuuni on lapsen ja nuoren miehen muistoja. Opin arvostamaan kainuulaisuutta myös työssäni. Ristijärven vaarat ja vedet olivat ja ovat edelleen minulle hyvin rakkaita. Kirkonkylä on muuttunut. Sotien jälkeisistä rakennuksista on vain muistot. Pieni pitäjä elää sinnittelee hiljaisesti odottaen kuntaliitoksia. Kyläkoulut ovat jo lakkautetut. Pitäjän asukasluku on laskenut vuodesta 1950 alle puoleen. Mutta maisemat vaaroineen ja vesineen pysyvät. Juhani Laru

Kuka olet? - Lea Romppanen, o.s. Suutari Kainuusta muuttanut Mistä muutit ja minne? - Sotkamon Pohjavaaralta lähdin v. 1972 työharjoittelukierrokselle Raaheen, Oulaisiin ja Tuusulaan. Vuonna 1973 pääsin opiskelemaan Joensuuhun, jonka jälkeen sain työpaikan ensin Hämeenkoskelta, sitten Mäntsälästä, Pohjois-Karjalan Pyhäselästä, josta palasin takaisin Mäntsälään ja sieltä sitten v. 1986 päädyin Hyvinkäälle. Eli olen kiertänyt Suomea kuin Jerusalemin suutari ; ) Mikä sai sinut lähtemään Kainuusta? - Kuten moni muukin, työ ja leipä Miten olet sopeutunut uusmaalaiseen työelämään ja mitä teet? - Meni useita vuosia sopeutua täkäläiseen kulttuuriin ja toisaalta tulla hyväksytyksi uusmaalaisten joukkoon. Olen ollut valtion virkamiehenä lähes 24 vuotta Hyvinkään käräjäoikeudessa käräjäsihteerinä. Oliko Hyvinkäällä tukiverkosto valmiina? - Ei ollut! Tulin täysin vieraana. Saitko ystäviä helposti? - Alkuun oli vaikeampaa, mutta nykyään voin jo valita ystävät Ymmärtävätkö työkaverit ja ystävät murrettasi? - Koska olen ollut kauan poissa Sotkamosta, eipä tule juuri käytettyä Kainuun murretta. Joskus tulee joku sanonta, josta sitten keskustellaan. Yksi vakio-aiheeni on Kainuun juustoleipä Mikä on tärkeintä ja minkä toit mukanasi? - Olla oma itsensä. Mukanani toin sinnikkyyden ja sen, että teen työni mahdollisimman hyvin. Kuinka hyvin tunnet sukujuuresi? - Suutari-sukuseura on perustettu v. 1994 ja sukututkimus yltää 1550-luvulle. Olen tällä hetkellä sukuseuran puheenjohtaja. Äidin puolelta (Tervonen) en tunne läheskään sukua samalla tavalla. Mikä on Uudellamaalla parasta? - Perhe, ystävät, työ. Hyvät liikenneyhteydet. Hyvinkäällä on todella hyvä latuverkosto, mitä on ilo hiihdellä. Miten erotat uusmaalaisen ja kainuulaisen? - Uusmaalaiset ovat oman arvonsa tuntevia, vaikeammin lähestyttäviä. Kainuulainen on mutkattomampi.

Paras saavutuksesi, mikä ei olisi onnistunut Kainuussa? - Tulipa vaikea kysymys! Kyllä se sittenkin taitaa olla työ, jota en saanut Kainuusta. Ja voinkin jo sanoa, että onneksi Mitä veisit Uudeltamaalta Kainuuseen ja päinvastoin? - Kainuuseen veisin työtä ja Kainuusta toisin lupsakkuutta. Oletko koskaan harkinnut paluumuuttoa? - Kainuussa on kiva käydä, mutta ei enää jäädä asumaan. Mitä jäit eniten kaipaamaan Kainuusta? - Maisemia Vuokatista ja Naapurinvaaralta, Sotkamoa itsessään. Siellä asuessa ei osannut nähdä niiden arvoa. Mitä Kainuussa näyttäisit uusmaalaisille ystävillesi? - Edellä mainittuja Vuokatin ja Naapurinvaaran vaaroja, Hiidenportin patikka-reissun. Kainuuta ylipäänsä. Kuva puhuu puolestaan...

Hyvinkään kirkko 28.10.2012

Kekrijuhla Idänpään Torpalla 7.11.2012

Tämä on tuttu Kainuun vaakuna mustavalkoisena. Ilmoitamme yhdistyksen tapahtumista Kaupunkiuutisissa. Seuraa tätä vaakunaa ja ilmoituksia Kaupunkiuutisten seurapalstalta. Kotisivut www.hmlkainuulaiset.net Käy katsomassa! Palautetta tiedottamisesta voit antaa: pirjo.nordenswan@gmail.com Jäsenmaksu on 10. Voit maksaa joko suoraan pankkiin, nettipankissa, Irma Kainulaiselle tai Heimoliiton toimistoon Sinikka Keinolle. Tilinumero FI84 5680 0040 2561 88. Käytä maksaessa saamaasi tilisiirron viitenumeroa. Jos jäsenmaksu on maksettu 28.2.2013 mennessä, niin osallistut kahden elokuvalipun arvontaan Bio Rexiin. Puhelinnumerot, posti- ja sähköpostiosoitteet Jos puhelinnumerosi tai osoitteesi on muuttunut, ole ystävällinen ja ilmoita muutoksesta sihteeri Sinikka Keinolle Hämeen Heimoliittoon 0400 138 358, sp. sinikka.keino@hameenheimoliitto.fi. Jos Sinulla on uusi sähköpostiosoite, niin lähetä se sihteerille. Näin voimme lähettää postia tarvittaessa. Yhteydet muihin yhdistyksiin Yhdistyksemme jäsenet voivat osallistua myös Hämeen Heimoliiton ja Hämeenlinna Seuran järjestämiin tilaisuuksiin ja matkoille. Hämeen Heimoliitto Yhdistys kuuluu jäsenenä Hämeen Heimoliittoon, jonka toimiston osoite on Linnankatu 1, Hämeenlinna. Toimistossa on myytävänä kirjoja, julkaisuja, kortteja ym. Kannattaa tutustua. Hämeen Heimoliiton toiminnanjohtaja Sinikka Keino hoitaa Hämeenlinnan Seudun Kainuulaisten yhdistyksen kirjanpidon ja toimii sihteerinä. Sinikalle toimistoon voi käydä maksamassa jäsenmaksut suoraan. Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistys www.hml-taideyhdistys.fi

Hämeenlinnan Seudun Kainuulaiset Yhdistyksen toimihenkilöt toimintavuosi 2013 Puheenjohtaja: Heikki Kilpeläinen (toimikausi 1 vuosi, 2013) Kunniapuheenjohtaja: Sulo Kurkinen (jatkuva) Varapuheenjohtaja: Kyllikki Räsänen (toimikausi 1 vuosi, 2013) Rahastonhoitaja: Irma Kainulainen (toimikausi 1 vuosi, 2013) Sihteeri: Sinikka Keino (toimikausi 1 vuosi, 2013) Johtokunnan jäsenet: Lea Romppanen (2013-2014) Martta Salminen (2013-2014) Pasi Pieskä (2013-2014) Kyllikki Räsänen (2012-2013) Irma Kainulainen (2012-2013) Erkki Leinonen (2012-2013) Varajäsenet: Enni Kilpeläinen (valittu 2013) Pirjo Nordenswan (valittu 2013) Kirjanpito: Sinikka Keino Toiminnantarkastajat: Liisa Pieskä (valittu 2013) ja Juhani Laru (valittu 2013) Varatoiminnantark.: Riitta Leinonen (valittu 2013) ja Reino Malinen (valittu 2013) Hämeen Heimoliitto ry tiedottaa Heimoliiton toimisto sijaitsee osoitteessa Linnankatu 1 (Kastellia vastapäätä) Hämeenlinnan Seudun Kainuulaiset on Heimoliiton jäsenyhdistys. Kainuulaisten jäsenet sekä jäsenyhdistykset saavat -20 % alennuksen kopiopalveluista. Heimoliiton toiminnnanjohtaja Sinikka Keino on myös Kainuulaisten sihteeri. Jäsenyhdistyksille vuokrattavissa kokoustilaa iltaisin klo 15-21 ja viikonloppuisin hintaan 30 /kokous. Ei-jäsenille hinta on 50 /kokous. Yhteystiedot löytyvät www.hameenheimoliitto.fi Tervetuloa tutustumaan!

Tyylikkäitä neitejä Suomussalmen kirkonkylän raitilla keväällä 1938. Taitto: Marika Kantola Toimitus: Pirjo Nordenswan Lähettäjä: Hämeenlinnan Seudun Kainuulaiset c/o Hämeen Heimoliitto Linnankatu 1 13100 Hämeenlinna