1 Espoon Golf 18.9.2010 Selvitys kentän pelikunnosta Selvityksen tarkoituksena on kartoittaa kentänhoidon, kenttärakenteiden, henkilökunnan valmiuksien ja resurssien vaikutus kentän nykyiseen tasoon sekä huomioida ongelmat ja esittää tarkennuksia joiden avulla kentän pelattavuutta ja yleisilmettä voidaan kohentaa. Viheriöt Lähtötilanne EGS:n viheriöheinä on perinteisesti ollut kylänurmikkaa. Kylänurmikan kasvattaminen viheriöheinänä myös viheriöremontin jälkeen oli tietoinen ja kaikkien hyväksymä valinta. Valintaan luonnollisesti vaikutti viheriöiden saaminen nopeasti jälleen peliin mukaan, mikä onnistui siirtonurmitekniikalla. Jos viheriöiden peruskunnostuksen yhteydessä viheriöheinä olisi vaihdettu, olisi uuden heinän kasvattamiseen kulunut yksi pelikausi. Kylänurmikka yksivuotisena heinänä on erittäin altis sekä jääpoltteelle että lumihomeelle. Viime vuosien lyhyet talvet ovat kuitenkin suosineet kylänurmikan talvehtimista. Viime talvi oli poikkeuksellisen pitkä ja luminen. Lumipeitteen alla lumihomeen nopea leviäminen vain muutamaa viikkoa ennen lumen sulamista yllätti kentänhoidon usealla kentällä. Etenkin kylänurmikka kärsi pahoin homeesta. Näin pahoilta lumihomevaurioilta olisi todennäköisesti vältytty, jos lumi olisi poistettu viheriöiltä muutamaa viikkoa aiemmin. Paksun lumipeitteen poisto sulilta viheriöiltä olisi kuitenkin aiheuttanut suuria mekaanisia vaurioita. Lumenpoistoon ei ryhdytty koska ei millään voitu olettaa homeen vaurioittavan viheriöitä tässä mittakaavassa näin lyhyessä ajassa. Lumihometuhot voivat olla varsin eri asteisia sekä määrällisesti, että laadullisesti. Usein lumihome vie vain lehden, mutta heinän kasvupisteet jäävät henkiin, jolloin ongelma on lyhytaikainen ja lähinnä kosmeettinen. Viheriöiden kuntoutumista jarrutti kylmä kevät (aurinkoiset ja lämpimät päivät eivät riitä, vaan keskilämpötilan on oltava vähintään kymmenen astetta). Juhannuksen jälkeen sää muuttui täysin päinvastaiseksi; kuumaksi ja kuivaksi, joka on pintajuuriselle vedestä pitävälle kylänurmikalle huonoin mahdollinen sää. Kylänurmikka on huonosti talvehtiva, sillä on heikko vastustuskyky kasvitauteja vastaan, se on herkkä stressioireille ja syksyisin altis voimakkaalle harvenemiselle. Kylänurmikalla on kuitenkin yksi hyvä ominaisuus: se muodostaa siemeniä matalassa leikkuukorkeudessa ja näin kartuttaa jatkuvasti maahan siemenpankkia jonka avulla se uusiutuu ja paikkaa vauriokohdat. Suomessa viheriöt ovat pääsäätöisesti kylänurmikan ja rönsyröllin muodostamia sekaviheriöitä. Puhtaat kylänurmikkaviheriöt on noin kymmenellä Suomen kentällä.
Suurin syy kylänurmikan suureen osuuteen on viheriöiden huonot rakenteet ja heikko pintavesien ohjailu. 2 Monivuotisten heinien suosiminen Monivuotisten viheriöheinien käyttöä kannattaa tehostaa ja pyrkiä niiden osuuden kasvattamiseen. Nykyisillä pinnanmuodoilla ja kasvualustoilla monivuotisten röllien elinmahdollisuudet ovat hyvät. Viheriöiden täydennys- ja paikkokylvöt on pääosin tehty Green B (S:G:Nieminen) seoksella joka sisältää karheanurmikkaa, rönsyrölliä ja puistonataa. Se on Suomessa yleisin viheriöiden täydennyskylvöissä käytetty seos. Viheriöiden tasalaatuisuuden parantamiseksi karheanurmikka on kuitenkin syytä jättää viheriöseoksesta kokonaan pois. Tänä keväänä näin oli toimittukin. Natoja kannattaa suosia (etelännata ja puistonata) etenkin keväällä ja röllejä vastaavasti kun ilmat ovat lämmenneet. Heinä- elokuun vaihde, jolloin kosteus maassa lisääntyy ja kylänurmikan hiipuminen alkaa, on rölleille hyvää kylvöaikaa. Tuolloin on riittävästi lämpöä nopeaan itämiseen ja taimien vahvistumiseen ennen talven tuloa. Heinän kasvuolot viheriöillä Viheriöiden kasvuolosuhteita tarkasteltaessa on viheriöiden pinnanmuotojen ja kasvualustan lisäksi syytä tarkastella mm. kulkureittejä viheriöille, viheriöiden ilmankiertoa ja valonsaantia. Viheriöille saapuminen ja poistuminen. Kun viheriö on suunniteltu siten, että sinne saavutaan ja poistutaan vain yhtä reittiä pitkin, kuormittaa se viheriötä epätasaisesti. Kulkureitin kohdalta viheriö tiivistyy, heinän kunto heikkenee ja talven jälkeen kuntoutuminen viivästyy. Tämän kaltaisia viheriöitä ovat mm. 1,7,8 ja 9. Lähestyminen väylällä 8: kulkureittejä viheriölle menoon ja poistumiseen on vain yksi. Viheriön etureuna kuluu herkästi ja kuluneen kulkureitin nurmettaminen pelikaudella on vaikeaa.
Jyrkät pinnanmuodot Hoitoa haittaavia jyrkkiä pinnanmuotoja on muun muassa viheriöillä 5, 8, 13 ja 15. Herkillä viheriöillä leikkuukoppien tyhjentäminen ennen kunniakierrosta on suositeltavaa. 3 Viheriön 8 jyrkkä kumpu ei kestä leikkuuta, vaan skalppautuu ja altistuu vetävien pyörien ruhjomaksi. Ilmavirtaukset Ilmavirtaukset ovat rajoitettuja mm. viheriöillä 2 ja 3, mikä osaltaan heikentää nurmikon kasvua. Valo Puiden läheisyys vaikuttaa aina nurmikon kuntoon erittäin epäedullisesti. Alueilla, joille varjo osuu, etenkin keväällä ja syksyllä, on havaittavissa laatuongelmia. Lisäksi varjoisuus edistää levän lisääntymistä. Puun varjossa nurmikko ei saa valon niitä aallonpituuksia, joita se tarvitsee yhteyttämiseen ja kasvuun, koska puu pyydystää ne ennen kuin ne osuvat nurmikkoon. Alue, joka on varjossa aamulla, kärsii valonpuutteesta enemmän kuin sellainen, joka on varjossa illalla. Varjoiset kohdat pysyvät pitkään märkinä, tiivistyvät, ja kasvitaudit tarttuvat nurmikkoon herkemmin. Puiden juuret hakeutuvat nurmikon alle, vievät vettä ja ravinteita sekä tukkivat kasvualustaa ja salaojia. Puiden ja nurmikon kasvattaminen samalla alueella johtaa aina laatutappioihin. Suosittelen useiden puiden kaatamista viheriöiden lähiympäristöistä. Viheriöitä varjolla pilaavat puut on helppo havaita. Viheriöille valon saaminen on elintärkeää syksyllä, jotta nurmikko voi tuottaa vararavintoa talvehtimiseen. Keväällä taas viheriöiden kasvuunlähtö ja kuntoutuminen viivästyy kun puut estävät aurinkoa lämmittämästä kasvualustaa. Viheriöt joiden valon saanti varjostavien puiden takia on vähäistä ovat 5,7,9,14,16,18 ja osittaisesta puiden varjostuksesta kärsivät mm. viheriöt 2,3, 11 ja 12.
4 Puiden varjot viheriöllä 11 Puiden varjot ja kuluma viheriöllä 6
5 Puiden varjot viheriöllä 18 Viheriöiden hoitotyöt Lannoituskäytännöt ja - määrät Jokaisella suomalaisella golfkentällä on yksilöllinen lannoitusohjelmansa. Tarkastelun kohteena olivat lähinnä ravinteiden annon ajoitus, jaksotus ja määrät. Espoossa lannoitetaan osittain rakeisilla lannoitteilla (Green Care) joilla varmistetaan esim. kalsiumin ja hivenaineiden saannin riittävyys. Pelikauden typpi- ja fosforilannoitus annetaan pääosin nesteenä (Bio Golf), jolloin lannoitusten vaikutus peliin jää vähäiseksi ja heinän ravinnetarpeeseen on helppo ja nopea reagoida. Tällainen rae- ja nestelannoituksen yhdistelmä on todettu käytännössä parhaaksi. Lannoitteista saatavat ravinteet ja ravinnetasot eivät poikkea vastaavilta kentiltä maassamme. Pääpaino typpilannoituksissa on oikeaoppisesti kevätkesällä. Kattaus Viheriöiden kattaukseen käytetään 0,4-0,7 mm hiekkaa vain harvoin hienompaa 0,1-0,7 mm. Raekoko on optimaalinen viheriöiden kattaukseen. Kattauksia on tehty nykysuositusten mukaisesti lähes viikoittain pienellä hiekkamäärällä. Kattauskertoja kauden aikana on tähän asti ollut 12 kertaa. Kertakattausmäärä 0,3-0,5m3/viheriö. Tiivis ja matala kasvusto vaikeuttaa hiekan painumista maahan, vaikka ennen hiekkausta tehdään sekä pystyleikkuita että tähtiteräilmastuksia. Hiekan painumista kasvuston tyvelle voidaan tehostaa holkki- ilmastuksilla ja hajakylvökoneella tehtävillä rei illä. Homesienitorjunnat Homesienitorjunta- aineiden käyttöä voidaan tarkentaa (monipuolistaa resistenssien kantojen syntymisen ehkäisemiseksi) Esim. Rovralin käyttö kannattaa jatkossa keskittää myöhäiseen syksyyn talven vastaiseen hometorjuntaan. Samalla käyttömäärää/levityskerta lisätään vastaamaan n. 5-8l/ha annosta. Jos lumet sulavat keskellä talvea on torjuntakäsittely myös syytä tehdä. Pienet määrät loskalunta voidaan poistaa viheriöiltä ja suorittaa torjunta esim. työnnettävällä ruiskulla. Sadetuskäytännöt Vaikka viheriösadetus onkin uusittu, sadetusmäärät mm aikayksikköä kohti tulisi tarkistaa, samalla varmistaa astiakokein sadetuksen tasaisuus sekä viheriökohtaisesti että viheriöiden välillä. Sadetustekniikalla, jossa kesän edetessä pyritään sadetusvälejä kasvattamaan ja vastaavasti kertasadetusmäärää lisäämään ohjataan heinän juuristoa syvemmälle. Syvempi juuristo kestää sekä poutaa että sadetta paremmin. Näin voidaan myös säästää vettä. Jyrkät kumpujen muodot ovat alttiita
kuivumiselle, vaikka kostutusaineita onkin käytetty, kuivumista näin kuumana kesänä on ollut lähes mahdotonta välttää. 6 Vauriokohtien korjaukset Vauriokohteita niin lumihomeen, kuivuuden, palamisen kuin kulumisenkin aiheuttamia on korjattu keväästä alkaen. Leikkuukorkeuden laskiessa alle 4 mm, heikkokuntoisten kohtien korjaantuminen vaikeutuu oleellisesti. Karkeasti voidaan sanoa, että yli 60 cm halkaisijaltaan olevat heinättömät alueet eivät tuolloin korjaannu lainkaan. Viheriöiden kunniakierroksissa mekaaninen kuormitus on suurin ja sieltä suurimmat ongelmat löytyvätkin. Vastaisuudessa vauriokohtien kuormituksen välttämiskeinoja voidaan tarkentaa. Leikataan tyhjillä keruukopilla, jätetään heikoimmat kohdat leikkaamatta, tehdään kulunohjausta ja reagoidaan heti ongelman alkuvaiheessa. Leikkuujätteet Viheriöiltä kertyvien leikkuujätteiden levittäminen kasoihin on sekä visuaalinen että ympäristöhaitta. Jätteet tulee levittää karheikkoihin lannoitteeksi. Kasoihin heitettynä leikkuujätteet tappavat alle jäävän ruohon ja haisevat. Niistä huuhtoutuu ravinteita ja kasat ovat epäsiistejä. Lyöntipaikat Riittävän kokoisia ja rakenteeltaan hyviä lyöntipaikkoja ovat muutaman viime vuoden aikana uusitut: 2 keltainen, 3 kaikki, 7 valkoinen, keltainen ja punainen, 10 kaikki, 11 valkoinen, 13 punainen, 15 valkoinen ja punainen. Korjaustarpeessa ovat vielä ainakin lyöntipaikat 2 valkoinen, 5 valkoinen ja keltainen, 6 valkoinen ja keltainen, 8 valkoinen, keltainen ja punainen, 14 valkoinen, keltainen ja punainen, 18 valkoinen, keltainen ja punainen. Niiden rakenteet ja koko eivät vastaa nykypäivän kulutusta ja vaatimustasoa, eikä niissä vallalla oleva kylänurmikka ole sopiva lyöntipaikkaheinäksi. Heinän vaihtaminen ilman rakenteiden uusimista ei onnistu. Väylät Väylät ovat savisia niiden pinnassa on muutaman senttimetrin vahvuinen hiekkakerros. Väylillä on leveälehtistä piharatamoa ja etenkin tatarta. Kesällä on aktiivisesti pyritty torjumaan apilaa ja voikukkaa joita on tänä kesänä ollut poikkeuksellisen paljon. Tiiviit saviväylät suosivat rikkakasveja heinän kustannuksella. Väylät ilmastetaan syksyisin ja katetaan hiekalla kevättalvella. Työtapa on hyvin vakiintunut kentillä. Näillä toimilla ylläpidetään väylien kuntoa, mutta kunnon kohentamiseksi työt ovat riittämättömiä. Kesäkaudella tehtävillä ilmastuksilla; viilto,- tappi- tai holkki, sekä hiekkakattauksilla parannetaan väylien pelattavuutta. Pelikaudella tehtävät väyläholkitukset ja hiekkaukset kuitenkin
7 häiritsevät pelaamista sekä lisäävät terähuollon tarvetta, eivätkä tämäntyyppiset hoitotoimet kesäkaudella ole kovin yleisiä (vrt. Golf Talma). Täydennyskylvöillä niittynurmikan osuutta voidaan jonkin verran lisätä, mutta heikosti vettä läpäisevät maat suosivat kylänurmikkaa. Säännöllisellä harjauksella väyläruoho nousee pystyyn jolloin se kantaa palloa paremmin. Karheikot Karheikkopinta- alaa on runsaasti; osa on täysin pelin ulkopuolella. Pelillisesti merkityksettömien alueiden leikkaaminen on lähinnä visuaalista. Karheikkojen leveälehtisiä rikkakasveja on torjuttu kesän aikana. Tiivis kasvukerros tuo rikkakasveille kilpailuedun heinään nähden, joten rikkakasvitorjunta on jokavuotinen toimenpide. Vesiesteet Gumbölen joen penkkojen muotoilu Pelin kannalta esim. ykkösväylän joenpenkan nostaminen olisi hyvä ratkaisu. Luonnon uomien muokkaaminen on kuitenkin lakisääteisesti rajoitettua. Jos penkan muotoiluun saisikin luvan on todennäköistä, ettei penkka kestä lisääntyvää maapainetta ja sortuu. Puiden tai muiden puuvartisen kasvien poistaminen saattaa niin ikään heikentää penkkaa juuriston sitovan vaikutuksen vähetessä.
Hiekkaesteet 8 Bunkkeri väylällä 1 Tarkastellut hiekkaesteet olivat sekä reunoiltaan että hiekkamäärältään hyvässä kunnossa. Keskustelussa ilmeni, että osassa bunkkereista on hiekan lisäystarvetta. Hiekkaa on jo osaan vajaahiekkaisista bunkkereista lisätty. Hiekkaesteiden hoitoon liittyy ajamisen (hiekan tasaaminen) lisäksi, myös hiekkakerroksen tasaisuudesta huolehtiminen ja sen määrän tarkkailu. Kalusto Kalusto on leikkureiden osalta hyvä. Erikoishoitokoneissa on puutteita. Esimerkiksi kunnollista viheriöiden hajakylvökonetta ei ole ja rivikylvökonekin on jo vanha, hidas ja epävarmatoiminen. (mm. Sommerfeld AG Qvick- seeder on hyvä vaihtoehto hajakylvökoneeksi). Rivikylvökoneen ja viiltoilmastuslaitteen uusimista kannattaa myös harkita. Väyläilmastukset ja kattaukset tehdään tällä hetkellä ostopalveluna joten niihin ei tarvita kalustoa. Jos hiekoitus ja ilmastumääriä lisätään on kalustohankintaa mietittävä erikseen. Vedensaanti Kentän vedensaantiongelma on näkynyt kentän kunnossa. Etenkin väylät ja karheikot ovat kärsineet vesipulasta. Karheikoissa ei normaali tapaan automaattista kastelujärjestelmää ole, mutta väylien kastelua on rajoittanut vedenoton rajoitukset. Vähäinen vesimäärä on käytetty viheriöiden ja lyöntipaikkojen kasteluun. Vesiongelman ratkaisuksi on esitetty suurten vesialtaiden kaivamista. Laskennallinen vedentarve 18- reikäiselle kentälle on 40 000 m3. Keskimääräinen vedenkulutus hieman kentästä riippuen on noin 25-30 000 m3/kausi. Kaivettavien lampien tilavuus tulisi olla yhteensä noin 50 000 m3. Lampien keskisyvyyden ollessa 2,5 m niiden yhteispinta- alaksi tulisi 2 ha. Veden riittävyyden varmistamiseksi olisi tehtävä laskelmat: 1. saadaanko sulamisvesistä kerättyä riittävästi vettä (huomioiden joen virtaama ja muut valuma- alueet). 2. Veden haihtuminen altaista. 3. Pohjatutkimuksin on syytä varmistaa kuinka syviä altaita valittuihin kohteisiin on mahdollista kaivaa. Jos altaat sijoitetaan pelillisesti ja visuaalisesti tärkeisiin kohtiin, ei niiden vesivarantoja voida myöskään kokonaan hyödyntää. Vesialtaiden kaivusta irtoavat maamassat ovat valtavia: 50 000 m3 kiintokuutiota savimaata on irtokuutioina noin 85 000 m3. Massojen kuljettamiseen tarvitaan 3500 täysperävaunurekan ajokertaa. Päätöstä tehtäessä olisi huomioitava mihin ko. massat sijoitetaan(kaatopaikalle
9 kuljetettaessa niistä seuraa jätemaksut), minkälaisia vaurioita lampien tekeminen muille kentän osille aiheuttaa (kaivu, siirtokuljetus). Lisäksi on huomioitava kuinka lampien vedet siirretään järjestelmään: Runkolinjojen läheisyys, siirtopumpputarpeet ja putkituskustannukset. Epävarmuustekijöitä on paljon ja pidänkin massiivisten lampien kaivuuta kenttäalueelle lähes toivottomana vaihtoehtona. Lampia ei pystytä kaivamaan aiheuttamatta kentälle suuria vaurioita. Ainoa tapa rakentaa lampi kenttää vaurioittamatta olisi tehdä se kokonaan kenttäalueen ulkopuolelle. Mielestäni varteenotettavin vaihtoehto olisi noin viikon- kahden viikon vesitarvetta vastaavan altaan (7000-14 000 m3) rakentaminen nykyisen pumppukopin läheisyyteen joen virtaussuunnassa pumpun yläpuolelle ja liittyminen kunnan vesiverkkoon. Lisäksi tulisi maahan sijoittaa n. 1000 m3 umpisäiliö (siilo) johon vesi johdetaan kaikista vesilähteistä; joesta, lammesta ja kunnan verkostosta. Vesi imetään säiliöstä syötettäväksi kentälle. Koska säiliön puhtaana pitäminen on helppoa paranee pumppujen toimintavarmuus ja kallis verkostovesi saadaan täysmääräisenä käyttöön (ei haihdu, eikä imeydy maahan) Kentän läheisyydessä oleva 600 mm runkoputki mahdollistaa 90 mm haaroituksen josta vettä voidaan maksimissaan ottaa 80m3/h, (1900 m3/vrk). Vuorokautinen vedentarve on n. 1000 m3. Toinen vaihtoehto on 63 mm haara jolloin vesimäärä on 30 m3/h, mikä vastaa 720 m3/vrk eli kutakuinkin ¾ vuorokautisesta vedentarpeesta koko kenttää sadetettaessa. Viheriöiden ja lyöntipaikkojen laskennallinen vedentarve on 200 m3/vrk. Veden kustannukset ilman jätevesimaksua ovat noin 1 /m3. Kertakustannuksena liittymä putkituksineen. Töiden organisointi Varsinaisesta työnjakotilanteesta ja työntekijöiden työtahdista on mahdotonta antaa arviota. Jos työntekijöiden työtehon tarkkailu katsotaan tarpeelliseksi on se kentän johdon tehtävä. Hoitotöiden aikatauluttamisesta tai niiden priorisoinnista ei ole huomautettavaa. Työt on kirjanpidon mukaan tehty ajallaan ja tarkoituksenmukaisesti. Jälkikäteen on kuitenkin mahdotonta arvioida onko esimerkiksi kylvötyöt suoritettu huolellisesti, huolehdittu riittävästä kastelusta ja jälkihoidosta. On syytä muistaa, että ollaan tekemisissä elävien organismien kanssa; päätökset erinäisistä kunnostus-, parannus- ja hoitotöistä tehdään kullakin hetkellä parhaaksi harkitulla tavalla. Tilanteet ovat erilaisia ja muuttujia on paljon. Saman kaavan mukaan toimiminen ei joka kerta tuota yhtä hyvää lopputulosta. Vasta myöhemmin voidaan työn tulokset puntaroida. On kuitenkin jälkikäteen mahdotonta tietää olisiko jokin muu työtapa tuottanut parempaa tulosta. Työvoima Kentällä on kenttämestarin lisäksi kolme vakituista kentänhoitajaa. Lisäksi kausityöntekijöitä on huoltomiehen ohella kolme. Lyhytaikaisempia kesätyöntekijöitä on niin ikään kolme. Työvoiman määrä vastaa 18- reikäisen kentän työntekijämäärän keskitasoa. Kenttä on avoin ja puistomainen joten sen hoidettavuus on selkeää. Karheikon pinta- ala tosin on poikkeuksellisen suuri. Nykyisellä työvoimalla pystytään hoitamaan tarvittavat leikkuut, lannoitukset, ruiskutukset, bunkkereiden hoito sekä muut mekaaniset hoitotyöt. sekä sadetusjärjestelmän, muun tekniikan ja kaluston ylläpito. Mitä tarkempaa ja perusteellisempaa työnjälkeä halutaan sen enemmän se
10 työvoimaa vaatii. Koneilla tehty perustyö suoriutuu melko pienelläkin henkilöstöllä, mutta kun siirrytään käsityötä vaativaan viimeistelyyn henkilöstö tarve kasvaa jyrkästi. Silloin kun kentällä on paljon käsityötä vaativaa hoitoa, kuten esim. heikkokuntoiset viheriöt, jää muille kenttätöille vähemmän aikaa. Viheriöt asetetaan aina etusijalle silläkin uhalla, että jokin muu alue kärsisi vähentyneestä hoidosta. Bunkkereiden kunnostusta, välialueiden ja luiskien siimausta yms. voidaan tuolloin siirtää eteenpäin. Klubin tulee itse määritellä haluttu hoitotaso, ja se onko jokaisen kohteen oltava koko pelikauden täsmällisesti hoidettuja, vai voidaanko katsoa nykyisen työvoiman riittävän ja olosuhteiden mukaan priorisoida töitä. Jos halutaan varmistaa hoitotaso joka vastaa esim. Mid- tour kilpailujen tasoa, vaatii se vähintään yhden, mieluummin kahden lisätyöntekijän palkkaamista. Tällä hetkellä jokainen kentällä tehtävä mekaaninen kunnostustyö aiheuttaa henkilökunnan ylityötarpeen. Suurimmat työtuntimäärät painottuivat kevätkunnostukseen ja syksyn kilpailuihin. Esimerkiksi toukokuussa työtunteja kentänhoitoon käytettiin enemmän kuin heinäkuussa, vaikka heinäkuussa työntekijöitä oli yksi enemmän. Syksyllä kesätyöntekijöiden väheneminen on kasvattanut ylityötarvetta, vaikka leikkuumäärät syksyn edetessä vähenevätkin. Työvoiman kartoituksessa ilmeni, että työntekijät suoriutuvat hyvin annetuista työtehtävistä. Työtehtävät tehdään huolella ja oikein. Kentänhoitajilla ei kuitenkaan ole ammatillista koulutusta. Koulutuksen puute alentaa valmiutta huomioida kentällä olevia omaan työhön liittymättömiä ongelmia tai muutoksia (kuten viheriöillä olevat taudit, levä, kuivalaikut, lannoitusvirheet yms.). Kun kentän havainnointi on yksinomaan kenttämestarin harteilla on väistämätöntä, että asioita jää huomioimatta ja myöhäinen reagointi voi johtaa laadun heikkenemiseen. Kenttähenkilökuntaa tulisi joko opastaa oman väen keskuudessa tai ulkopuolisen kouluttajan johdolla. Pyrkimyksenä laajentaa hoitajien vastuuta oman työn suorittamisen lisäksi myös kentällä tapahtuvaan havainnointiin ja siitä raportoimiseen. Henkilökunnan golfharrastus parantaa osaltaan huomiokykyä. Golfkentänhoitajan koulutusta järjestetään mm. Lepaalla (HAMI) ja Vierumäellä(SUO). Koulutuksen ongelmana on sen teoreettisuus. EGS:ssa olisi kenttämestarin lisäksi oltava joko apulaiskenttämestari tai kokonaisvastuuta jakava ammattitaitoinen kentänhoitaja, joka tuntee kentän, hallitsee siellä tehtävät työt, osallistuu työnjakoon, opastaa muita työntekijöitä ja huomio epäkohtia sekä tarkkailee kentällä tapahtuvia muutoksia. Tällä hetkellä kenttämestarin työtaakka on raskas. Tuntiarvion mukaan kuukausittaiset työtuntimäärät kohoavat jopa 220-250h/kk. Pelaajat ja kilpailut Kentänhoitoa hankaloittaa suuri pelaajamäärä. Etenkin mekaanisten hoitotöiden mukauttaminen ruuhkaiseen pelaamiseen aiheuttaa häiriöitä. Kuitenkin sellaiset työt kuten esimerkiksi hiekoitukset ja ilmastukset ovat kentän kunnon kannalta välttämättömiä ja tehtävä ajallaan. Peli- ja kilpailukalenteri pitää sovittaa hoitotöitä vaarantamatta. Kalenterissa pitäisi olla väljyyttä siten, että joustoa löytyisi viikoittain, ja viikko- ohjelma voitaisiin toteuttaa myös esim. muuttuneissa sääolosuhteissa.
11 Yhteenveto Kenttäkierroksella 10.9.2010 en ole voinut havaita että kentän kunto olisi heikentynyt hoidon laiminlyönneistä tai riittämättömyydestä johtuen. Havainto EGS:n heikosta yleiskunnosta verrattuna muihin tarkastelussa olleisiin kenttiin ei myöskään muutamaa viheriötä lukuun ottamatta ollut käyntihetkellä todennettavissa. Kenttä ei ole ollut toivotussa pelikunnossa, mutta pääasiallinen syy on ollut vaikea talvi, kylmä kevät ja kylänurmikalle sopimattoman kuuma kesä yhdistettynä veden puutteeseen. Joiltakin työrutiineja voidaan toki tehostaa. Ääriolosuhteiden kesänä toimet jotka normaalikesänä riittävät, eivät nyt ole tuottaneet toivottua lopputulosta. Samaan ongelmaan on törmätty lukuisilla kentillämme tämän kesän aikana. Kentänhoidon ongelmat kiteytyvät mielestäni seuraaviin seikkoihin: 1. Veden puute: ilman vettä ei toivottua tasoa voida saavuttaa. 2. Kylänurmikan heikko lämmön- ja kuumansietokyky: korostunut tänä kesänä. 3. Kunnollisten väylärakenteiden puuttuminen: vaikeuttaa väylien kunnossapitoa. 4. Kylmä kenttäalue: varjoisten paikkojen kasvuunlähtö ja kuntoutuminen on hidasta 5. Suuri pelaajamäärä: rajoittaa mekaanisia hoitotöitä 6. Viheriöiden avaamisen aikaistaminen keväällä pidentää niiden kuntoutumista 7. Vastuuta ottavan/ottavien kenttätyöntekijöiden puuttuminen 8. Henkilökuntavajaus ongelmatilanteissa nykyisiin vaatimuksiin nähden 9. Kenttätoimikunnan ja kenttämestarin välisten selkeiden pelisääntöjen puute Klubin on yhteisesti päätettävä mitä kentänhoidolta halutaan ja mitä pelaajaryhmää varten kenttää ensisijaisesti hoidetaan. Kun päätökset on tehty toimitaan niiden mukaan. On syytä tiedostaa; mitä matalammat leikkuukorkeudet tai nopeammat viheriöt, sitä enemmän tarvitaan myös muuta mekaanista hoitoa. Viheriöiden avaamisesta keväällä pelille on myös sovittava. Halutaanko viheriöt auki mahdollisimman nopeasti vai mahdollisimman hyvässä kunnossa. Mitä parempikuntoisina ne avataan sen paremmin ne kulutusta kestävät, mutta peliaika viheriöille saattaa jäädä oleellisestikin lyhyemmäksi. Aikaisempina vuosina käytäntönä oli avata viheriöt myöhään ja hyväkuntoisina, tähtäimenä syksyn kisat. Viime vuosina ne on vastaavasti pyritty saamaan peliin mahdollisimman nopeasti. Tiedottamisen lisäämisellä karsitaan aiheetonta kritiikkiä ja parannetaan pelaajien ymmärrystä kentällä tehtäviä hoitotöitä kohtaan. Harri Walden Kenttäkonsultti