ALANKOMAIDEN ELÄKEJÄRJESTELMÄ Suunnitteluosasto 2011 Antti Mielonen
Alankomaiden eläkejärjestelmä Päivitetty: joulukuu 2011 Lisätietoja: Antti Mielonen puh. 010 751 2472 e-mail: antti.mielonen@etk.fi Kv-tiimi: Antti Mielonen, Hannu Ramberg, Mika Vidlund Eläketurvakeskus 00065 ELÄKETURVAKESKUS Puhelin 010 7511 Faksi (09) 148 1172 Pensionsskyddscentralen 00065 PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Tfn 010 75111 Fax (09) 148 1172 Finnish Centre for Pensions FI-00065 Eläketurvakeskus Finland Tel. +358 10 7511, Fax +358 9 148 1172
Alankomaiden eläkejärjestelmä Eläkejärjestelmän rakenne Alankomaissa asumiseen perustuva kansanvakuutusjärjestelmä takaa vähimmäiseläketurvan kaikille 65 vuotta täyttäneille. Järjestelmästä maksetaan vanhuuseläkkeiden lisäksi perhe-eläkkeitä sekä työkyvyttömyyseläkkeitä nuorille. Eläkkeet ovat tasasuuruisia, perheolosuhteiden mukaan määräytyviä etuuksia, joiden taso perustuu maan vähimmäispalkkaan. Palkansaajilla on lakisääteinen ja ansiosidonnainen työkyvyttömyyseläkejärjestelmä, josta käytetään lyhennettä WIA. Yrittäjät eivät kuulu WIA järjestelmään ja he voivat vakuuttaa itsensä työkyvyttömyyden suhteen vapaaehtoisesti esimerkiksi vakuutusyhtiön kautta. Työeläketurva on järjestetty työnantajan, toimialan tai ammattikunnan yhteisen järjestelmän puitteissa. Nämä ns. työmarkkinaeläkkeet kuuluvat yleensä työehtosopimuksissa määriteltyihin etuihin, joten sopimusten piiriin kuuluvien yritysten työntekijät kuuluvat automaattisesti työmarkkinaeläkejärjestelmään. Toimialan yhteiseen eläkejärjestelmään on usein myös työehtosopimusten ulkopuolistenkin yritysten pakollista liittyä. Vaikka työmarkkinaeläkejärjestelmät eivät ole lailla määrätty pakollisiksi, kuuluu niihin em. syiden johdosta jopa yli 90 prosenttia maan työvoimasta. Lakisääteinen eläketurva Hallinto Sekä lakisääteinen eläkejärjestelmä että lisäeläkkeet kuuluvat sosiaali- ja työministeriön (Ministerie van Sociale Zaken en Werkgelegenheid) hallinnonalaan. Lakisääteisen eläketurvan toimeenpanosta vastaavat sosiaalivakuutuspankki (Sociale Verzekeringsbank, SVB) sekä erillinen sosiaalivakuutuslaitos (Uitvoeringsinstituut Werknemersverzekeringen, UWV). Sosiaalivakuutuspankki vastaa yleisen vanhuuseläkelain (AOW) ja yleisen perheeläkelain (Anw) mukaisten etuuksien hallinnosta. SVB on itsenäinen organisaatio ja sen päätoimipaikka sijaitsee Amstelveenissa. SVB:llä on myös useita aluetoimistoja sekä ulkomaanasioita hoitavia toimipisteitä. Suomessa asuvien eläkeasioita hoidetaan Bredan toimipisteessä. ELÄKETURVAKESKUS 3
SVB:tä valvoo sosiaali- ja työministeriö ja sen hallinto koostuu sosiaali- ja työministerin nimittämistä kolmijäsenisestä johtokunnasta sekä neuvoa antavasta lautakunnasta. Lisäksi SVB:n hallintoon osallistuu asiakasneuvosto, joka tuo SVB:n asiakaskunnan näkemykset mukaan päätöksentekoon. SVB toimii yhdyslaitoksena EU:n sosiaaliturvaasetuksen vanhuus- (AOW) ja perhe-eläke (Anw) -asioissa. Työntekijöiden sosiaaliturvan toimeenpanosta ja hallinnosta vastaa UWV. UWV:lle kuuluvat näin lakisääteisen työkyvyttömyyseläkejärjestelmän (WIA) ja nuorten yleisen työkyvyttömyyseläkejärjestelmän (WAJONG) hallinnointi. Sosiaali- ja työministeriö valvoo myös UWV:ta ja nimittää sen kolmijäsenisen hallituksen. UWV:n hallintoon osallistuvat myös keskeisten asiakas- ja palkansaajajärjestöjen edustajat keskusasiakasneuvoston kautta. UWV toimii yhdyslaitoksena EU:n sosiaaliturva-asetuksen mukaisissa työkyvyttömyyseläkeasioissa. Yleisen vanhuuseläke- ja perhe-eläkelain sekä työkyvyttömyyseläkelakien mukaisten etuuksien rahoittamiseksi perittävät vakuutusmaksut kerätään veroviranomaisen (Belastingdienst) toimesta. Rahoitus Eläkkeiden rahoitus perustuu jakojärjestelmään, jossa kulloisenkin vuoden eläkemeno rahoitetaan saman vuoden eläkemaksuilla. Osa eläkemenoista rahoitetaan valtion budjetista. Yleisen vanhuuseläke- ja perhe-eläkejärjestelmän vakuutusmaksut peritään työntekijöiltä ja yrittäjiltä verotuksen yhteydessä. Nuorten työkyvyttömyyseläkejärjestelmä kustannetaan valtion varoin. Ansiosidonnaiset WIA työkyvyttömyyseläkkeet työnantaja rahoittaa yksin. Palkansaajien vanhasta työkyvyttömyyseläkejärjestelmästä (WAO) maksettavien etuuksien rahoittamiseen käytetään osa työkyvyttömyyseläkkeen perusmaksusta. Työkyvyttömyyseläkemaksu jakautuu kahteen osaan: ns. perusosaan, jolla rahoitetaan täysin ja pysyvästi työkyvyttömien eläke-etuudet sekä osa- ja/tai määräaikaiset eläkkeet kattavaan lisämaksuun. Mikäli työnantaja haluaa itse kantaa osa- ja/tai määräaikaisten työkyvyttömyyseläkkeiden riskin, lisämaksua ei tarvitse maksaa. Työnantaja on velvollinen maksamaan sairausajalta palkkaa ensimmäisen kahden vuoden ajan ennen mahdollisen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä. ELÄKETURVAKESKUS 4
Lakisääteisen eläketurvan vakuutusmaksut v.2011: Yleinen vanhuuseläke (AOW) (työntekijä) 17,90 % Yleinen perhe-eläke (ANW) (työntekijä) 1,10 % Nuorten yleinen työkyvyttömyyseläke (WAJONG) valtio rahoittaa Työkyvyttömyyseläke perusmaksu 1 (WAO/WIA) (työnantaja) 5,10 % Työkyvyttömyyseläke lisämaksu 2 (WGA) (työnantaja) 0,62 % Maksukatto (määrät v.2011 tasossa) Vakuutusmaksut peritään vain määrättyjen tulorajojen väliin jäävästä palkan osasta. Sekä yleinen vanhuuseläkemaksu että yleinen perhe-eläkemaksu peritään enintään 33 436 euron vuosituloista. Vanhuuseläkemaksun ylärajaksi on sovittu 18,25 %, jota korkeammaksi vanhuuseläkemaksun ei tulevaisuudessa pitäisi muodostua (nykyisin 17,90 %). Vakuutusmaksut ansiosidonnaisten työkyvyttömyyseläkkeiden (WAO/WIA -eläkkeiden) rahoittamiseksi peritään vain alle 49 297 euron vuosituloista (4 108 /kk). Valtion rahoitusosa AOW maksut kattavat nykyisin vain osan maksetuista etuuksista. Vuonna 2010 valtio rahoitti AOW-menoista reilun kolmanneksen. Valtion osuus on noussut merkittävästi viime vuosina väestön ikääntymisen, suurten ikäluokkien eläkkeellesiirtymisen sekä sovitun eläkemaksukaton vuoksi. Kokonaisuudessaan vanhuuseläkemenot (AOW) muodostivat 5,0 prosenttia BKT:sta vuonna 2010. Väestön ikääntymisen vuoksi menojen ennustetaan kasvavan lähivuosina ja saavuttavan huippunsa vuosina 2038 40, jolloin ne olisivat noin 8,5 prosenttia BKT:sta. Tästä eteenpäin AOW-menojen ennustetaan laskevan. Yleinen vanhuuseläke (AOW) Nykyinen yleinen vanhuuseläkelaki (Algemene Ouderdomswet) on vuodelta 1957. Siitä käytetään lyhennettä AOW. Vakuutus kattaa laillisesti maassa asuvat tai työskentelevät ja sosiaalivakuutusmaksuja maksavat henkilöt. Vakuutus ei kata maassa lyhytaikaisesti tehtyä työtä (muusikot, urheilijat, ym.) tai maassa tilapäisesti opiskelevia henkilöitä. 1 Työnantajan perusmaksu, kattaa täydet tk-eläkkeet. 2 Keskimääräinen työnantajan lisämaksu. Riippuu yrityksen alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden historiasta sekä yhtiön koosta. ELÄKETURVAKESKUS 5
Oikeus eläkkeeseen Vanhuuseläkeikä on 65 vuotta. Eläkeoikeus muodostuu 1.4.2012 alkaen henkilön 65- vuoden iän täyttämispäivästä. Ennen 1.4.2012 eläke myönnetään henkilön 65-vuoden iän täyttämiskuukauden alusta. Eläkeoikeuden muodostumisen jälkeen eläke voidaan myöntää riippumatta siitä, lopettaako eläkkeensaaja työnteon vai ei. Eläkkeen varhennus- tai lykkäysmahdollisuutta ei tällä hetkellä ole. Eläke voidaan myöntää myös ulkomailla asuvalle ja AOW-eläkkeet kuuluvat EU:n sosiaaliturva-asetusten piiriin. Alankomaissa on päätetty joustavan vanhuuseläkeiän ottamisesta käyttöön vuodesta 2020 lähtien, jolloin ns. normaali eläkeikä nousee 66 vuoteen. Tällöin eläkeikä myös sidotaan elinajanodotteen kehitykseen. Normaali eläkeikä nousee todennäköisesti 67 vuoteen vuonna 2025. Eläkkeen saa tällöinkin yhä 65-vuotiaan mutta siihen tehdään 6,5 prosentin varhennusvähennys jokaista varhennusvuotta kohden. Eläkkeen voi varhentaa maksimissaan kahdella vuodella (mutta ei alle 65-vuoden iästä) ja sen voi myös lykätä enintään viidellä vuodella. Lykkäyskorotus on myös 6,5 prosenttia vuodessa. Eläkkeen määräytyminen AOW-eläkettä karttuu 2 prosenttia vuodessa. Täyden eläkkeen vaatiman 50 vakuutusvuoden saamiseksi on täytynyt asua tai työskennellä Alankomaissa koko 15 ja 65 ikävuoden välisen ajan. Varsinaista vähimmäisvakuutusaikaa eläkkeen saamiseksi ei ole. Täyden eläkkeen määrä pienenee kuitenkin 2 prosenttia jokaiselta puuttuvalta vakuutusvuodelta. Eläke määräytyy myös perhetilanteen mukaan. Yksin asuvan täysi eläke on 70 prosenttia nettovähimmäispalkasta. Vuonna 2011 eläke on tällöin 1041,74 euroa kuukaudessa. Mikäli yksinasuvalla on yksi tai useampi huollettava, alle 18-vuotias lapsi, on eläkkeen määrä 1 321,40 euroa kuukaudessa. Naimisissa olevien ja avoliitossa asuvien (myös samaa sukupuolta olevien) eläkkeen täysi määrä on 100 prosenttia nettovähimmäispalkasta, eli 50 prosenttia molemmille puolisoille. Eläkkeen enimmäismäärä on tällöin 715,46 euroa kuukaudessa. Jos puoliso ei ole vielä eläkeiässä, voidaan eläkettä saavan eläkkeeseen maksaa vielä puolisolisää, joka on enimmillään myös 50 prosenttia vähimmäispalkasta. Puolison omat työ-, etuus- tai eläketulot pienentävät lisän määrää. Elokuun alusta 2011 puolisolisää on leikattu 10 prosenttia perhekunnilta, joiden yhteenlasketut kuukausitulot ylittävät 2 511,02 euroa. Vuoden 2015 alusta lähtien puolisolisä lakkautetaan kokonaan. ELÄKETURVAKESKUS 6
Täydet AOW-eläkkeen määrät 1.7.2011 alkaen Eläke, e/kk Lomaraha, e/kk Yksinasuva 1 041,74 56,98 Yksinhuoltaja 1 321,40 73,26 Puoliso 715,46 40,70 Puoliso + täysi eläkelisä 1 430,92 81,40 Eläkkeen maksaminen Eläke maksetaan yleensä kuukauden 23. päivä. Kuukausieläkkeen sijaan eläke voidaan maksaa myös neljännesvuosittain tai kerran vuodessa. Eläkkeeseen kuuluu erillinen lomaraha, joka maksetaan koko vuoden osalta toukokuussa. Yleinen perhe-eläke (ANW) Kansanvakuutuksen perhe-eläkejärjestelmästä (Algemene Nabestandewet, ANW) maksetaan eläkkeitä mies- tai naisleskelle (myös avopuolisoille sukupuolesta riippumatta), entiselle puolisolle (mikäli edunjättäjä oli kuollessaan velvollinen maksamaan tälle elatusapua), orvoille lapsille sekä edunjättäjän kanssa samassa taloudessa eläneelle, esim. siskolle tai veljelle. ANW-eläkkeet ovat tulovähenteisiä toisin kuin AOWvanhuuseläkkeet. Leskeneläke Oikeus eläkkeeseen edellyttää, että edunjättäjä kuului ANW-vakuutukseen kuollessaan (asui tai työskenteli Alankomaissa). Leskeneläke voidaan myöntää alle 65-vuotiaalle puolisolle, avopuolisolle tai asuinkumppanille mikäli jokin seuraavista ehdoista täyttyy: 1. edunsaaja on syntynyt ennen vuotta 1950, 2. edunsaajalla on vähintään yksi, alle 18-vuotias lapsi huollettavanaan, 3. edunsaajan työkyky oli edunjättäjän kuollessa tai nuorimman lapsen täyttäessä 18 vuotta alentunut vähintään 45 prosenttia Eläke lakkaa edunsaajan nuorimman lapsen täytettyä 18 vuotta tai edunsaaja menee naimisiin tai muuttaa avoliittoon. Eläke lakkaa myös silloin, kun edunsaaja täyttää 65 vuotta tai työkyvyttömyyden ehdot eivät enää täyty. Leskelle tai asuinkumppanille maksettava eläke on enimmillään 70 prosenttia maan nettovähimmäispalkasta. Leskeneläke on tulovähenteinen. ANW-leskeneläkkeestä vähennetään täysimääräisesti edunsaajan omat työtuloihin perustuvat etuustulot (esim. ELÄKETURVAKESKUS 7
työttömyyspäiväraha tai työkyvyttömyyseläke). Työ- tai varhaiseläketulot vähentävät leskeneläkettä 2/3:lla 712,20 euron ylittävältä osalta. Kaikkiin Anw-eläkkeisiin maksetaan myös kuukausittainen yleislisä (tegemoetkoming), jonka määrä 1.1.2012 alkaen on 15,88 euroa kuukaudessa. Lapseneläke Leskeneläkkeeseen maksetaan huollettavasta, alle 18-vuotiaasta lapsesta puoliorvon eläkettä. Puoliorvon eläke ei ole tulovähenteinen ja se maksetaan siitä riippumatta, onko edunsaajalla oikeutta leskeneläkkeeseen tulojen tarkistuksen tai siviilisäädyn muutoksen jälkeen. Puoliorvon eläke on samansuuruinen riippumatta huollettavien lasten lukumäärästä. Lapseneläke maksetaan alle 16-vuotiaalle täysorvolle lapselle. Eläkettä voidaan maksaa myös 18-vuotiaaksi asti kun lapsi on työkyvytön ja 21-vuotiaaksi asti, mikäli lapsi opiskelee täysipäiväisesti. Jos lapsilla ei ole huoltajaa ja he vastaavat itse taloudenpidosta (esim. siskokset), eläke maksetaan myös 21-vuotiaaksi saakka. Lapseneläke ei ole tulovähenteinen. Perhe-eläkkeiden määrät 1.1.2012 alkaen, mukaan lukien Anw-yleislisä Etuuden määrä, e//kk Lomaraha, e/kk Leskeneläke 1 127,83 73,27 Leskeneläke + puoliorvon eläke huollettavasta lapsesta 1381,60 94,19 Orvoneläke alle 10-vuotiaalle 371,70 23,45 Orvoneläke 10 16-vuotiaalle 549,62 35,17 Orvoneläke 16 21-vuotiaalle 727,53 46,89 Nuorten yleinen työkyvyttömyyseläke (WAJONG) Nuorten yleisestä työkyvyttömyyseläkejärjestelmästä (Wet Arbeidsongeschiktheidsvoorziening jonggehandicapten,) myönnetään työkyvyttömyysetuuksia nuorena vammautuneille tai sairastuneille sekä opiskelijoille. WAJONG -järjestelmä uudistettiin vuonna 2010, jolloin etuuksien saamisedellytyksiä tiukennettiin ja huomio siirrettiin työkyvyttömyyden asteesta jäljellä olevan työkyvyn arviointiin. Oikeus eläkkeeseen Eläke voidaan myöntää, kun sairaudesta tai vammasta kuntoutuminen tai parantuminen ei ole todennäköistä vuoden sisällä ja henkilö asuu Alankomaissa. Lisäksi vaaditaan toisen alla mainituista ehdoista täyttyvän: ELÄKETURVAKESKUS 8
1. Eläkkeenhakija on täyttänyt 17 vuotta ja hänellä ei ole mahdollisuutta ansaita vähintään 75 prosenttia vähimmäispalkasta. Työkyky arvioidaan 17 vuoden iässä vuoden kestävän arvioinnin perusteella. 2. Eläkkeenhakija on 17-30-vuotias opiskelija ja hän on opintojensa aikana menettänyt mahdollisuuden ansaita vähintään 75 prosenttia vähimmäispalkasta opintojen jälkeen. Lisäksi edellytetään vähintään 6 kuukauden täysipäiväistä opiskelua työkyvyttömyyttä edeltävän vuoden aikana. Eläke myönnetään aikaisintaan 18-vuotispäivästä alkaen ja sitä maksetaan enimmillään 65-vuotiaaksi saakka. Työkykyä voidaan arvioida uudelleen, erityisesti 18 27 vuotiaiden etuudensaajien kohdalla. Eläkkeen määräytyminen WAJONG-eläke lasketaaan vähimmäispalkan suhteen. Työssäkäymättömät saavat 75 prosenttia minimipalkasta, joka määräytyy iän mukaisesti. Työssäkäyvät saavat tuloperusteista etuutta, jolloin etuus sekä palkka ovat minimissään 75 prosenttia ja maksimissaan 100 prosenttia vähimmäispalkasta. Opiskelijat saavat 25 prosenttia minimipalkasta. Opiskelijat voivat myös ansaita maksimissaan 25 prosenttia minimipalkasta ennen kuin etuutta vähennetään. WAJONG-eläkkeisiin maksetaan myös eläkelisä. Vähimmäispalkka ja WAJONG-eläkkeen määrät iän mukaan 1.7.2011, e/kk Ikä Vähimmäispalkka Eläke (75 %) Eläkelisä 18 19 20 21 22 23-653,00 753,50 882,65 1040,50 1219,90 1435,20 489,75 565,13 661,99 780,38 914,93 1076,40 15,21 14,58 8,74 4,31 1,76 0,00 Vapaaehtoinen vakuutus Ulkomailla oleskelun aikana yleisen vanhuuseläkevakuutuksen ja perheeläkevakuutuksen voi pitää voimassa maksamalla vapaaehtoisia vakuutusmaksuja. Vakuutusmaksut riippuvat tuloista samoin kuin Alankomaissa normaalisti asuvilla. Vapaaehtoinen vakuutus täytyy ottaa vuoden kuluessa siitä, kun pakollinen vakuutus päättyi. ELÄKETURVAKESKUS 9
Ansiosidonnainen työkyvyttömyyseläke (WIA) Alankomaissa lakisääteisistä eläkkeistä vain työkyvyttömyyseläke on tulosidonnainen. Järjestelmä on tullut voimaan vuonna 2006 ja siitä käytetään lyhennettä WIA (Wet Werk en Inkomen naar Arbeidsvermogen). Vanhan järjestelmän (WAO) mukaisia eläkkeitä ei ole myönnetty vuoden 2006 jälkeen mutta jo myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet pysyvät vanhan järjestelmän mukaisina. Myös yrittäjien ja itsenäisten ammatinharjoittajien työkyvyttömyyseläkejärjestelmä (WAZ) on lakkautettu, ja uusia eläkkeitä ei ole myönnetty 1.8.2004 jälkeen. WIA-järjestelmän eläkkeet kuuluvat EU:n sosiaaliturva-asetuksen piiriin. WIA-järjestelmään pääsemiseksi vakuutetun täytyy olla ollut 104 viikkoa osa- tai täysin työkyvyttömänä, jolta ajalta työnantajan täytyy maksaa työkyvyttömyyskorvausta 70-100 prosenttia sairautta edeltäneestä ansiotulosta. Korvauksen täytyy kuitenkin olla vähintään minimipalkan suuruinen. Kahden vuoden sairausajan päättymisen jälkeen UWV arvioi ovatko sekä työnantaja että työntekijä tehneet parhaansa, jotta työntekijä olisi kuntoutunut. Jos kaikki tarvittavat toimenpiteet on tehty työnantajan sekä työntekijän osalta, eläke voidaan myöntää, jos työkyvyttömyyden aste on vähintään 35 prosenttia. Työkyvyttömyys määritellään suhteessa henkilön kykyyn ansaita työkyvyttömyyttä edeltänyttä palkkaa. Jos kuntoutustoimenpiteet ovat olleet puutteellisia, työnantajalle voidaan määrätä ylimääräinen, maksimissaan yhden vuoden palkanmaksuvelvollisuus. WIA jakaantuu kahteen eri osaan, joista ensimmäinen osa koskee ainoastaan täysin ja pysyvästi työkyvyttömiä työntekijöitä (Regeling Inkomensvoorziening Volledig Arbeidsongeschikten, IVA) ja toinen osa koskee osittain tai tilapäisesti työkyvyttömiä työntekijöitä, jotka voivat vielä uudelleen työllistyä (Werkhervattingsregeling voor Gedeeltelijk Arbeidsgeschikten, WGA). IVA-järjestelmä täysin sekä pysyvästi työkyvyttömille henkilöille IVA-etuuden piiriin pääsemiseksi henkilön työkyvyttömyysasteen täytyy olla vähintään 80 prosenttia. Lisäksi työkyvyttömyyden tulee olla suurella todennäköisyydellä pysyväluonteista. Jos henkilöllä on pienikin mahdollisuus työkyvyn (osittaiseen) parantumiseen, arvioidaan työkyvyttömyyden tasoa vuosittain ensimmäisen viiden vuoden ajan. IVA-työkyvyttömyyseläkettä maksetaan vanhuuseläkeikään (65 vuotta) saakka. IVA-etuuden määrä on 75 prosenttia henkilön aikaisemmasta palkasta (enintään 190,32 /päivä). Toukokuussa maksetaan lisäksi lomaraha, jonka määrä on 8 prosenttia vuotuisesta etuudesta. ELÄKETURVAKESKUS 10
WGA-järjestelmä osittain työkyvyttömille henkilöille 35 80 prosenttisesti työkyvyttömät henkilöt kuuluvat WGA-järjestelmän piiriin. Lisäksi 80 100 prosenttisesti työkyvyttömät henkilöt, jotka eivät ole pysyvästi työkyvyttömiä kuuluvat myös WGA:n alaisuuteen. WGA-etuus sisältää ansiosidonnaisen työkyvyttömyyskorvauksen ja sitä seuraavan palkkalisän tai jatkoetuuden. Ansiosidonnaisen korvauksen maksimipituus riippuu työhistorian pituudesta. Minimivaatimuksena on kuitenkin viimeisten 36 viikon aikana vähintään 26 viikkoa työskentelyä. Korvausta voi saada vähintään 3 ja enintään 38 kuukautta. Ensimmäisen kahden kuukauden ajan ansiosidonnaisen korvauksen määrä on 75 prosenttia ennen työkyvyttömyyttä ansaitusta palkasta, jonka jälkeen korvaus pienenee 70 prosenttiin. Jos etuudensaaja työskentelee, korvauksen määrä on 75 prosenttia työkyvyttömyyttä edeltävien ja nykyisten palkkatulojen erotuksesta (maksimi 190,32 päivässä). Kahden kuukauden jälkeen korvaustaso on 70 prosenttia ansionalenemasta. Näin etuudensaajan kokonaistulot kasvavat aina työtulojen kasvaessa. Ansiosidonnaisen korvauksen loputtua voidaan maksaa joko jatkoetuutta tai palkkalisää riippuen etuudensaajan sen hetkisistä työtilanteesta. Osittain työkykyinen henkilö on oikeutettu saamaan jatkoetuutta tai palkkalisää enintään 65 vuoden eläkeikään saakka. Jatkoetuus Jos osittain työkykyinen henkilö on työtön tai ansaitsee enintään puolet siitä, mitä voitaisiin edellyttää hänen työkyvyttömyysasteesta laskettuna, on hän oikeutettu saamaan jatkoetuutta. Jatkoetuuden määrä on tietty osuus vähimmäispalkasta (1.7.2011 lähtien minimipalkka 1435,20 e/kk). Osuus riippuu työkyvyttömyysasteesta alla olevan taulukon mukaisesti. Työkyvyttömyysaste Jatkoetuus vähimmäispalkasta 35% - 44% 28% 45% - 54% 35% 55% - 64% 42% 65% - 79% 50,75% ELÄKETURVAKESKUS 11
Palkkalisä Henkilö, joka työskentelee ja ansaitsee vähintään puolet jäljelle jääneestä työkykyansiosta on oikeutettu saamaan palkkalisänä 70 prosenttia nykyisen palkan ja työkyvyttömyysasteeseen perustuvan arvioidun palkanansaintakyvyn erotuksesta. Lisäeläketurva Lakisääteistä eläkejärjestelmää täydentävät työmarkkinaperusteiset lisäeläkejärjestelmät (ns. II-pilari), jotka kattavat jopa noin 95 prosenttia palkansaajista. Työmarkkinaperusteinen lisäeläke muodostaa keskituloisella, normaalin työuran tehneellä eläkkeensaajalla noin puolet kokonaiseläketuloista. Mitä suuremmat tulot henkilöllä on ollut, sitä suurempi on lisäeläkejärjestelmän merkitys kokonaiseläkkeessä. Vastaavasti pienituloisilla, esim. osa-aikatyötä tehneillä tai työelämästä paljon poissa olleilla lisäeläkkeiden merkitys on vähäisempi. Lisäeläkejärjestelmät ovat alan yhteisiä, yhtiö- tai ammattikohtaisia järjestelmiä. Työnantajan on mahdollista järjestää lisäeläketurva myös vakuutusyhtiössä. Suurin lisäeläkejärjestelmä sekä jäsenmäärän että sijoitusvarallisuuden suhteen on lähes kaikki julkisen alan työntekijät kattava ABP, jossa aktiivijäseniä oli vuoden 2010 lopussa lähes 1,2 miljoonaa työntekijää. Suurilla yrityksillä (esim. Shell, Philips, KLM) on usein oma lisäeläkejärjestelmänsä. Ammattikohtaisia lisäeläkejärjestelmiä on pääsääntöisesti yksityisillä ammatinharjoittajilla, kuten esimerkiksi lääkäreillä ja asianajajilla. Viime vuosina eläkerahastojen lukumäärä on pudonnut voimakkaasti erityisesti pienten yritysten lakkauttaessa omia eläkerahastojaan. Vakuutusyhtiöissä vakuutettujen määrä on puolestaan kasvanut. Vuoden 2008 lopussa lisäeläkerahastoja oli kaiken kaikkiaan 567, joista 470 oli yhtiökohtaisia, 85 toimialakohtaisia ja 12 ammattikuntakohtaisia rahastoja. Aktiivijäsenten lukumäärät lisäeläkejärjestelmissä v. 2010 Lukumäärä, milj. Osuus aktiivijäsenistä, % Toimialajärjestelmät 5,0 74 Vakuutusyhtiöt 0,936 14 Yhtiökohtaiset 0,745 11 Ammattikohtaiset 0,053 1 Lähde: Eläketurvan rakenne ja työmarkkinaeläkkeiden merkitys eri maissa. ETK 2011. http://www.etk.fi/fi/service/julkaisut/440/julkaisut?firsttime=false# ELÄKETURVAKESKUS 12
Rahoitus Työmarkkinaperusteiset lisäeläkkeet ovat täysin rahastoituja eläkejärjestelmiä. Näiden järjestelmien eläkevarallisuus oli vuoden 2010 lopussa noin 107 % BKT:sta. Eläkkeiden rahoittamiseksi peritään eläkemaksuja. Eläkemaksua peritään vain AOW-eläkkeen määrän ylittävästä palkan osasta. Työnantaja maksaa eläkemaksusta yleensä noin 2/3 ja työntekijä 1/3. Lisäeläkemaksut olivat vuonna 2011 keskimäärin 16,9 prosenttia palkoista. Pakollinen jäsenyys Lisäeläkejärjestelmistä sovitaan alan tai yhtiön työehtosopimuksissa ja näin palkansaajat kuuluvat usein automaattisesti työmarkkinaeläketurvan piiriin. Työ- ja sosiaaliministeriö voi myös määrätä ala- tai ammattikohtaisen eläkejärjestelmän jäsenyyden pakolliseksi kaikille alalla toimiville yrityksille, jos vähintään 60 prosenttia alan työnantajista tätä pyytää. Pakollinen jäsenyys koskee myös sellaisia työnantajia ja työntekijöitä, jotka eivät ole työmarkkinasopimuksen tehneiden järjestöjen jäseniä. Työnantaja voi saada vapautuksen eläkejärjestelmään liittymisestä vain, jos työnantajan itse järjestämä lisäturva antaa vähintään samantasoiset etuudet kuin alakohtainen järjestelmä. Hallinto Lisäeläketurvan järjestäminen on Alankomaissa periaatteessa työnantajan vapaaehtoisesti järjestämää mutta jos työnantaja tarjoaa lisäeläketurvaa, on järjestelmän täytettävä lisäeläkelainsäädännön (mm. Pensioenwet, 2007) velvoitteet mm. rahoituksen, hallinnoinnin ja informaatiovelvoitteiden suhteen. Lisäeläkejärjestelmien täytyy olla eläkelain mukaan täysin rahastoivia ja ne on järjestettävä yhtiöiden ulkopuolisissa rahastoissa tai vakuutusyhtiöissä. Lisäeläkkeet ovat pääsääntöisesti järjestetty säätiömuotoisten (stichting) rahastojen kautta. Säätiön toimintaa johtaa hallitus, jonka päätäntävallassa ovat eläkkeen määräytymisen muutokset, eläkemaksut sekä eläkkeiden ja karttuneiden etuuksien indeksointi. Hallitus toimii vain ja ainoastaan eläkejärjestelmän jäsenten, entisten jäsenten (vapaakirjan omaavat) eläkkeensaajien sekä työnantajan hyväksi, eikä sillä saa olla muita intressejä. Alakohtaisissa säätiöissä hallituksen muodostavat yhtäläisin osuuksin työmarkkinajärjestöjen edustajat, työnantajakohtaisissa säätiöissä yhtiön sekä työntekijöiden edustajat. Lisäksi myös eläkkeensaajilla voi olla edustaja hallituksessa tai hallitukselle neuvoa-antavassa lautakunnassa. ELÄKETURVAKESKUS 13
Alankomaiden keskuspankki (De Nederlandsche Bank) sekä finanssivalvontaviranomainen (Autoriteit Financiële Markten, AFM) valvovat lisäeläkerahastoja sekä lisäeläketurvamarkkinoilla toimivia vakuutusyhtiöitä. Sosiaali- ja työministeri kantaa poliittisen vastuun lisäeläkejärjestelmän toiminnasta. Eläkeikä Normaali vanhuuseläkeikä on lisäeläkejärjestelmissä 65 vuotta. Eläkkeelle voi kuitenkin usein siirtyä tätä aikaisemmin, jolloin eläkkeeseen tehdään aktuaarinen varhennusvähennys. Eläkettä voi myös lykätä 70-vuotiaaksi asti, jolloin siihen maksetaan lykkäyskorotusta. Eläkkeen lykkääminen yli 65-vuoden iän edellyttää kuitenkin työnantajan suostumusta. Vuonna 2013 lisäeläkejärjestelmien normaali eläkeikä nousee 66 vuoteen ja edelleen 67 vuoteen vuonna 2015. Vanhemmilla ikäluokilla (1950 ja ennen syntyneet) on vielä siirtymäajan puitteissa mahdollisuus siirtyä alle 65-vuotiaina VUT-järjestelmän kautta eläkkeelle. VUTvarhaiseläkejärjestelmien veroetuudet lakkautettiin vuoden 2006 alussa ja tilalle on tullut uusi säästöjärjestelmä (Levensloopregeling), jossa työntekijät voivat säästää verotuettuna enintään 12 prosenttia vuosituloistaan maksimisäästökertymän ollessa 210 prosenttia. Tilin säästöjä voidaan käyttää varhentamaan eläkkeellesiirtymistä tai rahoittamaan muuta työelämästä poissaoloa. Eläkeoikeus työnantajan vaihtuessa sekä eläkkeen maksaminen ulkomaille Oikeus lisäeläketurvaan tulee lain mukaan säilyä myös työsuhteen päätyttyäkin, jos työntekijälle on karttunut eläkettä järjestelmässä vähintään 418 euroa (v. 2009). Tämän summan alle jäävä eläkekarttuma voidaan suorittaa kertasuorituksena viimeistään kahden vuoden kuluessa järjestelmästä eroamisesta. Suurempien eläkekarttumien kohdalla työntekijällä on oikeus työnantajan vaihtuessa siirtää karttunut eläkeoikeus uuden työnantajan lisäeläkejärjestelmään kustannuksitta. Lisäeläkkeet eivät kuulu EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 piiriin mutta lisäeläkejärjestelmissä karttunut eläke on eläkelain (Pensioenwet 2007) mukaan tarvittaessa maksettava myös toiseen EU-maahan. Eläkkeestä voidaan tällöin vähentää siirtokulut. Eläke-etuudet ja eläkkeen muodostuminen Työntekijän tulee päästä lisäeläkejärjestelmän jäseneksi viimeistään 21 vuotiaana. Vanhuuseläkkeen karttumisen alkamiseen voi kuitenkin kuulua enintään kahden kuu- ELÄKETURVAKESKUS 14
kauden odotusaika 21 vuoden iän täyttämisen jälkeen. Työkyvyttömyys- ja perheeläkkeiden kohdalla odotusaikoja ei saa olla. Etuudet maksetaan jatkuvina eläkkeinä. Ainoastaan alle 418 euron (v.2009) jäänyt eläkekarttuma voidaan maksaa kertakorvauksena. Maksuperusteisissa eläkejärjestelmissä kertynyt varallisuus on muutettava eläkkeelle siirryttäessä kuukausittain maksettavaksi annuiteetiksi. Etuuksina maksetaan yleensä vanhuuseläkkeitä ja perhe-eläkkeitä. Jotkin järjestelmät tarjoavat myös osa-aikaeläkkeitä. Työkyvyttömyyseläke voi usein puuttua etuuksista, koska lakisääteinen työkyvyttömyyseläkejärjestelmä kattaa työtulot 49 297 euron vuosituloihin saakka (v.2011). Eläkkeen määräytyminen Etuusperusteisiin järjestelmiin kuuluu noin 90 prosenttia kaikista lisäeläkejärjestelmissä vakuutetuista. Näissä järjestelmissä eläke karttuu 1,75 2,25 % vuotuisesta eläkepalkasta. Yleisimmin eläke lasketaan jokaisen vuoden palkasta ns. keskipalkkaperiaatteen mukaisesti. Aiemmin eläke laskettiin usein uran loppupalkasta tai muutaman viimeisen vuoden keskiarvopalkasta. Alankomaissa on aikoinaan asetettu täyden työuran eläketason tavoitteeksi 70 prosenttia uran viimeisestä palkasta. Nykyjärjestelmissä tämä edellyttää noin 35 vuoden työuraa. Verolainsäädäntö puolestaan rajoittaa eläkkeen tason maksimissaan 100 prosenttiin uran viimeisestä palkasta normaalissa eläkeiässä. Maksuperusteisia järjestelmiä on noin 7 prosentilla kaikista lisäeläkejärjestelmissä vakuutetuista ja niissä eläke muodostuu pääomasta, joka kertyy työnantajan ja työntekijän maksuista sekä näille saaduista tuotoista. Pääoma muutetaan eläkkeelle siirryttäessä kuukausittaiseksi annuiteetiksi. Maksuperusteisissa järjestelmissä eläkemaksutaso voi vaihdella eri vuosina, jos kyseessä ei ole ns. CDC (collective defined contribution) järjestelmä, jossa maksutaso on sovittu määräajaksi, yleensä 5-10 vuoden ajaksi. Lisäeläkejärjestelmissä eläkepalkka lasketaan vähentämällä kansaneläkkeen määrä palkasta (AOW-franchise). Myös eläkemaksuja maksetaan ainoastaan kansaneläkkeen ylittävästä määrästä. ELÄKETURVAKESKUS 15
Työkyvyttömyyseläkkeet Jos järjestelmään kuuluu työkyvyttömyyseläke, myöntäminen edellyttää, että vakuutetulle maksetaan lakisääteistä työkyvyttömyyseläkettä. Jos työkyvyttömyyseläkettä maksetaan, sen määrä on yleensä yhdessä lakisääteisen eläkkeen kanssa 70 80 prosenttia sairautta edeltävästä palkasta. Perhe-eläkkeet Perhe-eläkkeenä maksetaan leskelle (myös rekisteröitynyt parisuhde) enintään 70 prosenttia edunjättäjän vanhuuseläkkeestä tai karttuneesta vanhuuseläkeoikeudesta mukaan lukien tuleva aika vanhuuseläkeikään asti. Myös avoliitossa asuvat ovat oikeutettuja vastaavaan perhe-eläkkeeseen, jos he täyttävät yhteisasumisen ehdot. Työntekijöillä on mahdollisuus valita parannettu vanhuuseläketurva perhe-eläketurvan sijaan sellaisissa eläkejärjestelmissä, joihin sisältyy perhe-eläke. Mikäli työntekijä ei halua kuulua perhe-eläke-vakuutukseen, hän voi valita korkeamman vanhuuseläkkeen tai mahdollisuuden siirtyä varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Alle 18-vuotiaalle toisen vanhemman menettäneelle lapselle maksetaan lapseneläkettä enintään 14 ja täysorvolle enintään 28 prosenttia edunjättäjän vanhuuseläkkeestä tai vanhuuseläkeoikeudesta tuleva aika mukaan lukien. Orvoneläkettä maksetaan 21- vuotiaaksi saakka. Eläkkeen maksamista voidaan jatkaa 27-vuotiaaksi, jos edunsaaja opiskelee täyspäiväisesti tai on työkyvytön. Eläkeoikeutettujen lasten lukumäärälle ei ole yleensä asetettu rajoituksia. Eläkeoikeuden jakaminen Indeksiturva WVPS (1995) lain mukaan avioeron yhteydessä kummallakin puolisolla on oikeus 50 prosenttiin avioliiton aikana karttuneesta eläkeoikeudesta. Avioliiton voivat myös solmia samaa sukupuolta olevat henkilöt. Rekisteröityjä parisuhteita käsitellään pääsääntöisesti samoin ehdoin kuin avioliittoa. Eläkeoikeuden jakaminen tehdään ilman oikeuden päätöstä aina avioerotilanteessa, jollei sitä ole erityisesti estetty avioehto- tai muussa sopimuksessa. Yleistä vanhuuseläkettä, perhe-eläkkeitä sekä lakisääteisten työkyvyttömyyseläkkeiden ansiorajoja tarkistetaan vähimmäispalkan kehityksen mukaisesti tavallisesti kahdesti vuodessa, tammikuussa ja heinäkuussa. ELÄKETURVAKESKUS 16
Työmarkkinaperusteisia lisäeläkkeitä tarkistetaan yleisimmin alakohtaisen palkkakehityksen mukaisesti, mikäli rahaston vakavaraisuus sen sallii. Vastaavasti eläkkeitä ei indeksoida lainkaan, mikäli vakavaraisuus painuu alle määrätyn alarajan. Välimaastossa eläkkeitä tarkistetaan osittain palkkojen mukaan. Keskimäärin tämä tarkoittaa, että eläkkeet indeksoidaan täysin ansioiden nousun mukaan, kun rahaston vakavaraisuus nousee 135 prosenttiin (puskurirahat ylittävät vastuuvelan 35 prosentilla). Vastaavasti indeksointia ei suoriteta, jos rahastoissa on alle 100 prosenttia vastuista. Eläkkeiden ja eläkemaksujen verotuskohtelu Alankomaissa kansanvakuutusjärjestelmän (AOW, Anw) eläkemaksut ovat veroihin rinnastettavia maksuja. Nämä eläkemaksut muodostavat pääosan palkansaajan tuloveroasteikon kahden ensimmäisen portaan verotettavasta tulosta. Eläkemaksuihin sovelletaan erilaisia verovähennyksiä ja palkansaajan todellinen veroaste poikkeaa nimellisistä 17,90 % AOW ja 1,1 % Anw-maksutasasoista. Aikanaan maksettavat lisä- ja kansaneläke-etuudet ovat verotettavaa tuloa. Eläkkeensaajat eivät kuitenkaan maksa AOW-maksuja, joten heidän veroasteensa on matalampi kuin vastaavatuloisen palkansaajan. Lisäeläkemaksut ovat sekä työnantajalle että työntekijälle verovähennyskelpoisia, jos eläkejärjestelmän normaali eläkeikä on 65 vuotta. Eläkeote Oma eläketurva on mahdollista tarkistaa sähköisen palvelun kautta: https://www.mijnpensioenoverzicht.nl/ Eläkeotteelle on koottu eläkekarttuma sekä kansanvakuutusjärjestelmästä että lisäeläkejärjestelmistä. Lisäeläkejärjestelmien jäsenet saavat myös omasta järjestelmästään vuosittain eläkeotteen, jossa ilmoitetaan sekä karttunut eläke että ennuste tulevasta eläkkeestä. ELÄKETURVAKESKUS 17
Yleistä Alankomaista Väkiluku (2011 arvio) 16,7 miljoonaa Odotettavissa oleva elinikä (2010) Miehet 83,0 Naiset 81,1 Huoltosuhde 65+/15 64 (2011) 23,3 % Työttömyysaste (2010) 4,5 % Työllisyysaste 15 64-v. (2010) 74,7 % BKT/asukas, ostovoimakorjattu (2010) 32 600 BKT:n reaalikasvu (2010) 1,7 % Inflaatio (2010) 2,0 % Lähteet: Eurostat ELÄKETURVAKESKUS 18