KULTTUURIVENE RY MATKALLA RUHNULLE 30.6.-1.7.2015 Kaksitoista kulttuuriveneläistä kokoontui Roomassaaren satamaan 30.6.2015 kello 9.30. Paikalla olivat Maija-Liisa ja Matti Seppä, Marjatta ja Kauko Salmi, Seija Korpinoro, Christina Noureau, Mikko Rinne ja Minna Maaria Mattila, Sinikka ja Matti Suominen ja oppaamme Maria Peep. Ruhnu-laiva oli satamassa odottamassa meitä matkalle kohti Ruhnun saarta. Ilma oli sateen sijasta aurinkoinen ja sadevarusteiden mukanaolo piti ilman kauniina ja aurinkoisena koko matkamme ajan. Aallokko tosin keikutti laivaa aika lailla menomatkallamme, mutta matkasta selvittiin mukavasti parissa tunnissa. Saavuimme Ruhnulle noin kello 12.00. Liise-talun (http://www.liisetalu.ee) emäntä Luise Jöers oli meitä vastassa pikkubussin kanssa ja ajelimme ensin pikitietä pitkin ja loppumatkalla hiekkatietä. Majoittuminen tapahtui pikaisesti olki/ruokokattoisiin viehättäviin mökkeihin. Ruokailu oli sitten seuraavana ohjelmassamme ja meille oli varattu ruokasalista kaksi pöytää, jotka täytimme sujuvasti. Oppaamme Maria Peep kertoi meille ruokailun jälkeen Ruhnun saaren ensimmäisenä asuttaneista ruotsalaisista, jotka mainitaan jo 1300-luvun alkupuolella. Ruotsalaiset olivat muuttaneet Ruhnulle (Runö) ylikansoittuneesta Gotlannista ja mahdollisesti muilta Ruotsin rannikon saarilta. Saattaa olla, että he olivat siirtyneet sinne Turun saariston kauttakin. Kuva 1. Luise Jöers ja Maria Peep Kuva 2. Retkeläisiä talon pihalla Ruhnun saari sijaitsee Liivinlahden (Riianlahti) keskiosassa. Saaren pinta-ala on 11.9 km² ja rantaviivan pituus on 23,5 km. Saari on noussut merestä suunnilleen 11500 vuotta sitten. Saari on ollut luultavasti hylkeenpyytäjien majapaikkana yli 7000 vuoden ajan. Myöhemmin saari kuului ruotsalaisille kalastajille ja hylkeenpyytäjille. Saaren pinta-alasta on 60 % sekametsää, jossa voi tavata metsäkauriita ja kettuja. Ruhnu on Eestin pienin kunta, jonka ainoassa kylässä asuu 60 ihmistä. Työtä antavat: koulu, (jossa vuonna 2014 oli 7 oppilasta), kunnanhallitus, kirjasto, museo, dieselvoimalaitos, lentoasema, satama ja meteorologinen asema. Saarella on palomies, pelastustyöntekijä ja lääkintähenkilö. Saaren viljelijät hoitavat lehmiä ja viljelevät viljaa ja kasviksia. Saarella on kolme ammattikalastajaa, kaksi kauppaa ja 5 majoituspaikkaa, jotka tarjoavat palvelujaan turisteille ja muille asiakkaille. Ruhnun saaresta on ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 1341, kun Kuurinmaan piispa antoi saarelle vapautuskirjan, jossa taattiin saarella asuneille ruotsalaisille oikeus asua saarella Ruotsin lakien mukaisesti. Ruhnu oli aikanaan Ruotsin lain alainen ja ihmiset olivat vapaita, kun taas mantereella ja muualla Eestissä asuneet alkuperäiset asukkaat olivat maaorjia. Ensimmäisen päivän aikana tutustuimme omin avuin saareen ja kävimme katsomassa Liise-talon lähistöllä olevia rakennuksia ja luontoa.
Iltaruokailun jälkeen kävimme seurantalolla katsomassa elokuvia. Museon johtaja Andre Nöu toivotti meidät tervetulleiksi elokuviin ja katselimme sitten kolme lyhyttä elokuvaa saaren elämästä. Hylkeenpyynti ja kalastus olivat tärkeä osa saarelaisten elämää. Saarella oli neuvostoaikana kalastuskolhoosi. Elämä oli joidenkin mielestä silloin parempaa, sillä kaikilla oli työtä. Kuva 3. Ruhnun kartta
Kuva 4. Liise-talossa illallisella Kuva 5. Yöpymispaikka Toinen päivä koitti kauniina ja aurinkoisena. Aamiaisen jälkeen museon johtaja Andre Nöu saapui opastamaan meitä parin tunnin saarikierrokselle. Maria Peep tulkkasi hänen kertomaansa suomeksi kiertokävelyllämme. Museon johtaja toimii myös muissa tehtävissä ambulanssin mukana. (Hälytyksiä on ollut alkuvuonna noin 20 kappaletta.) Opas kertoi, että ruotsalaisille oli palautettu heidän omistamiaan maita Ruhnulla joskus 1990-luvun alkupuolella Eestin itsenäistymisen jälkeen. Nykyään saarella on kaksi toimivaa maatilaa. Korsin talo on ainoa ruotsalaisten ajalta säilynyt talo. Talo on 48 m pitkä ja siihen on tehty uusi ruokokatto Eestin valtion ja Ruotsin valtion tuella. Alkuperäinen katto oli olkikatto, mutta nykyinen katto on ruokokatto, joka tuli maksamaan 60000. Tekijät olivat Saarenmaalta ja Hiidenmaalta. Talo on rakennettu pohjois-eteläsuuntaan ja kaikki tilat olivat saman katon alla. Asuintilat olivat toisessa päässä ja muut tilat peräkkäin, viimeisenä olivat talli ja navetta. Savupiippuja ei rakennuksessa ollut, joten savu poistettiin seinässä olleesta tuuletusluukusta. Samanlaisia taloja oli saarella parhaimmillaan 27 kpl. Tämän talon rakennusvuosi on ollut 1772. Saarella olleista taloista 22 oli jaettu puolivälistä seinällä ja kummassakin päässä asui perhe. Kuva 6. Korsin talo
Eniten saarella oli asukkaita 1880-luvulla, jolloin heitä oli n. 380. Alkuaan kylä oli meren ääressä, mutta myöhemmin se siirrettiin sisämaahan merirosvoilta piiloon. Vuonna 1677 merirosvot kävivät saarella, mutta ostivat vain polttopuuta ja kuivattua kalaa saarelaisilta. Kesällä saarelle pääsee laivalla satamaan ja talvella lentokoneella, mikäli sää sallii. Parhaat kalastuspaikat ovat saaren eteläpuolella, jossa on syvimmillään noin 50 metriä vettä. Saaren majakka oli tilattu tsaarin toimesta ja tämä hankki samanlaisia majakoita 2 kpl. Majakan pystytyksen aikana yksi rakentaja putosi tukijalkaan ja on edelleen siellä. Putoamisen jälkeen porattiin putkeen kaksi reikää ja katsottiin onko mies vielä hengissä. Majakalle emme päässeet vierailemaan, sillä se oli suljettu edellisellä viikolla. Kunta on suurin työllistäjä saarella. Kunnassa on suojeluskunta, joka käy säännöllisesti harjoittelemassa saaren pohjoisrannikon ampumaradalla. Saarella on tällä hetkellä myös rakentajia, kalastajia ja pari maanviljelijää. Vierailimme sitten saaren museossa, jossa oli paljon asumiseen liittyvää tarviketta hyvässä järjestyksessä. Otimme paljon kuvia käyntimme aikana ja ostimme museon kaupasta saaren historiaa kuvina ja kertomuksina. Ruhnun museo avattiin vuonna 1990. Vuodesta 1998 lähtien siellä on ollut pysyvä näyttely Museokierroksen jälkeen käytiin tutustumassa Ruhnun kirkkoihin, jotka ovat vierekkäin pyhällä paikallaan. Hautausmaa on kirkkojen ympärillä. Kävimme kummankin kirkon sisällä ja ulkona hautausmaalla, joista otetut kuvat kertovat omaa tarinaansa. Paikalla on kaksi kirkkoa, vanha kirkko (v. 1644) ja uusi kirkko (20.7.1912). Maria Peep oli selvittänyt meille ruokailun yhteydessä, että puiset hautaristit oli suojattu yläpuolelta puulistoilla ja jos ristissä oli iso risti ja pieni risti samassa ristissä, niin silloin äiti ja lapsi olivat kuolleet synnytyksessä. Yksi sellainen risti löytyi hautausmaan aidan vierestä. Paikalla oli myös Tuntemattoman sotilaan hautamuistomerkki. Paikalle ei ole kuitenkaan haudattu yhtään sotilasta. Kuva 7. Ruhnun uusi kirkko Kuva 8. Ruhnun kirkot
Kuva 10. Ruhnun kirkon alttari Kuva 9. Ruhnun kirkon urut
Kuva 11. Vanhan kirkon sisällä Kuva 12. Synnytyksessä kuolleet äiti ja lapsi Kiertokäynnin jälkeen palasimme Liise-talulle ja söimme lounaan ennen laivalle siirtymistä. Pakkasimme tavaramme ja siirryimme Luisen pikkubussiin, jolla saavuimme satamaan noin tunti ennen Ruhnu-laivan lähtöä. Kuva 13. Laivan odottelua satamassa Tuuli oli aika navakkaa, mutta lähdimme liikkeelle kohti Pärnua. Laivamatka oli erittäin töyssyinen ja yksi joukostamme kaatui ja loukkasi jalkansa pahasti. Laivaväki oli tilannut ambulanssin Pärnun satamaan. Ain Rand oli meitä odottamassa pikkubussillaan satamassa. Päätimme joukolla mennä sairaalaan odottamaan tietoa loukkaantuneen tilasta. Odottelun jälkeen saimme tiedon potilaan tilasta ja jatkoimme sitten matkaa Virtsun lautalle. Saavuimme Kuresaareen hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Matti Suominen Kulttuurivene ry:n tiedottaja sihteeri