Tallinna-Naissaaren matka Kadriorg-puisto

Transkriptio

1 Tallinna-Naissaaren matka Kokoonnuimme Tallinna kadulle linja-autoaseman kohdalle tuttuun lähtöpaikkaamme klo Meillä oli hiukan tiukennettu aikataulu lauttayhteyksien takia. Kuivastuun ajelimme Ain Randin ajamalla pikkubussilla Kuresaaresta tulevalla porukalla: Marjatta ja Kauko Salmi, Seija Korpinoro, Kirsi Salmi, Christina Nourou, Salme Rinne, Sinikka ja Matti Suominen. Kuivastuun ehdimme juuri sopivasti ja ylitimme salmen autolautalla ja saavuimme Virtsuun aikataulun mukaisesti. Tarkoituksena oli ehtiä Tallinnaan klo 13.00, jossa tapasimme Helsingistä tulevat matkalaiset hotelli Metropolissa. Matka sujui mukavasti seurustelun merkeissä ja olimme perillä hyvissä ajoin. Majoituimme hotelliin ja lähdimme sen jälkeen tapaamaan muita matkatovereitamme. Paikalle ilmaantuivat Helsingistä saapuneet: Laila Purja, Terttu Juska, Johanna Pähti, Marja-Liisa ja Matti Seppä, Eija ja Simo Järvinen ja Aija Olin. Kadriorg-puisto Ain Rand odotti meitä hotellin edessä ja ajelimme siitä Kadriorgin puistoon, jossa meille oli varattu suomenkielinen opastus. Meitä vastassa oli Kadriorgin puiston johtaja Ain Järve, joka opasti meitä ansiokkaasti ja miellyttävästi puiston eri osien läpi. Kadriorg-puisto on Viron näyttävin palatsi- ja kaupunkipuisto, joka kattaa noin 70 hehtaarin alueen. Puistoa aloitettiin rakentamaan vuonna 1718 Pietari Suuren määräyksestä. Kadriorgissa näkee tyypillisiä esimerkkejä 1700-, ja 1900-luvun puistosuunnittelusta. Uusimpana kohteena puistossa oli japanilainen puutarha, johon tutustuimme kierroksemme loppupäässä. Puutarhassa on tehty Pietari Suuren aikakauden jälkeen paljon laajennuksia ja sitä on kehitetty eri tyylisuuntien mukaisesti kaiken aikaa. Naisten vaikutus on ollut aina suuri puiston perustamisesta lähtien. Pietari rakennutti vaimolleen palatsin ja muita rakennuksia, jotka ovat vieläkin puiston alueella. Kuva 1. Kadriorgin puistossa oppaamme Ain Järve vasemmalla.

2 Kuva 2. Puiston keskusalueen ympäröivä vesirakennelma Kuva 3. Puistossa kävelemässä Ain Järven johdolla

3 Ain Järve kertoi puiston ympärille rakennetun vesirakennelman nousevan 4 m ala-osasta yläosaan koko pituudeltaan. Puiston puutkin oli sijoitettu ovelasti, jotta pystyttiin hämäämään etäisyyden vaikutuksia katsojan silmissä. Ain Järve selosti meille paljon rakentamiseen liittyviä yksityiskohtia ja välähdyksiä historiasta tuli siinä sivussa. Puiston suosituimpia kävelypaikkoja ovat Joutsenlammen (Luigetiik) ympäristö, joka on täynnä kukkapenkkejä, ja sieltä palatsille vievä promenadi. Tässä osassa puistoa emme käyneet, mutta kuvia tuli siitäkin alueesta otettua. Kadriorg-puistossa sijaitsevat useat museot, kuten Viron suurin kuvataiteen museo Kumu, Kadriorg-taidemuseo (Kadrioru kunstimuuseum) ja Johannes Mikkelin taidemuseo (Mikkeli muuseum). Puistossa seisovat sellaisten kulttuurihahmojen muistopatsaat, kuten kuvanveistäjä Amandus Adamson, kirjailija Friedrich Reinhold Kreutzwald ja kuvataiteilija Jaan Koort. Japanilainen puutarhan toteutus alkoi heinäkuussa 2011 ja sen suunnittelijana oli ollut japanilainen puutarhasuunnittelija Masao Sone. Virolaisia edustamassa oli Ain Järve, Kadriorgin puiston johtajana. Puutarha oli saatu todella ihastuttavaksi ja nyt puutarha on valmis vastaanottamaan katselijan. Puutarhassa on kaksi siltaa, eikä penkkejä lainkaan. Puutarhassa olet vain sinä ja luonto. Japanilaisessa puutarhassa viihdyimme pitkään ja lepuutimme jalkojamme puiston vieressä olevalla jäätelökioskin penkeillä ja nautimme jäätelöstä ja muista virvokkeista. Kuva 4. Japanilaista puutarhaa

4 Kuva 5. Kadriorgun japanilainen puutarha Kuva 6. Kadriorgun japanilaisessa puutarhassa

5 Kuva 7. Japanilainen puutarha taustalla ja huilaustauko Kuva 8. Kadriorgin puiston valtava pahka tammen kyljessä.

6 Kuva 9. Kadriorgin puistossa Kulttuurivene ry:n matkalaisia. Kuva 10. Kadriorgin palatsin puutarhaa

7 Kuva 11. Kiitokset oppaallemme Kuva 12. Kadriorg ja puiston johtaja Ain Järve kertomassa tarinoita

8 Johannes Mikkelin taidemuseo (Mikkeli muuseum) Osa porukasta kävi katsomassa puistokierroksen jälkeen Mikkelin museon tarjonnan. Muut jäivät ostamaan virvokkeita ja lepuuttelemaan uupuneita jäseniään. Pääsalin kattokoristeet ja pääsali kokonaisuudessaan valmistui ja se on ainoa palatsi, joka on säilynyt Euroopassa barokkiajalta. Meillä ei ollut opasta museossa, joten kiersin museon yksin pikaisesti ja otin muutamia kuvia paikalla. Rakkaus oli yhden osaston teemana ja siellä oli tauluja aiheeseen liittyen todella paljon. Museon perusnäyttelyssä on paljon maalauksia ja veistoksia luvuilta Saksan ja Italian taiteilijoilta. Varhaisempaa tuotantoa oli myös paljon. Museossa oli esillä myös hollantilaista vanhaa taidetta. Kuva 13. Kadriorgin linnan pääsalin katto Kuva 14. Taide-esineitä museossa Kuva 15. Venäjän hallitsijoita

9 Kuva 16. Kadriorgin palatsin takka Kuva 17. Kadriorgin palatsin pääsalin takka Kuva 18. Seija museokierroksella

10 Illallinen Mix-ravintolassa vanhassa kaupungissa Illalliselle lähdettiin vähän ennen iltaseitsemää Ain Randin kyydissä. Ruokailukuvia on alla. Kuva 19. Illallisravintola Vanhassa kaupungissa Kuva 20. Mix-ravintolassa alkupalat

11 Kuva 21. Salme ja Simo Järvinen oikealla, Terttu Juska ja Laila Purja vasemmalta lukien Kuva 22. Alkupaloja odotellessa

12 Kuva 23. Johanna Pähti ja Kirsi Salmi odottelemassa illallista Kuva 24. Ruokaa ja juomaa tullut

13 Naissaareen tutustuminen Aamulla kävimme aamupalalla ja runsaan aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme ja veimme ne hotellin matkatavarasäilytykseen. Lähdimme klo 9.15 ajelemaan Ain Randin kyydissä satamaan, jossa meitä odotti Monica niminen laiva. Naissaarelle oli n. tunnin matka ja etäisyys satamasta oli n. 13 km. Kuva 25. Monican lähtöä Naissaareen odotellessa Kuva 26. Iloisia matkalaisia Laila, Sinikka, Terttu ja Seija

14 Kuva 27. Matkalla Naissaarelle Kuva 28. Naissaaren satamaan saapumassa

15 Kuva 29. Naissaaren satamassa Kuva 30. Naissaaren satamassa

16 Kuva 31. Retkiautoon nousemassa Christina Kuva 32. Kemsun lavalla

17 Kuva 33. Naissaaren kartta

18 Oppaamme Naissaaren Haben ajamalla sotilasajoneuvolla ajelimme kohti saaren pohjoisosaa, jossa oli kohteemme Pietari Suuren rannikkotykistöpatteri. Perille saavuttiin melkoisen röykytyksen jälkeen. Kohteessa oli maamerkkinä majakka ja selviä viitteitä saaren Neuvostoaikaisesta käytöstä sotilaallisiin tarkoituksiin. Matkalla huomattiin myös jäänteitä saarella olleesta kapeasta rautatieverkosta. Etäisyys Suomen puolelle oli lyhin tällä kohdalla, sillä etäisyys on vain n. 34 km. Tsaarinvallan aikaan, sillä kohtaa oli myös Suomen puolella Porkkalan niemellä vastaava tykkipatteri. Näillä pystyttiin sulkemaan hyvin Leningradiin johtava laivaväylä tykeillä. joiden kantama oli n. 25 km. Tykkipatterien rakentamisen aikaan saarella oli enimmillään miestä varustuksia rakentamassa. Palkattuja rakentajia oli n ja loput olivat pakkotyövankeja. Saarella oli myös salainen miinoja valmistava tehdas, joka valmisti kuukaudessa n miinaa. Sodan aikana Suomenlahteen upotettiin ainakin miinaa. Saarella oli ollut bunkkereita 9 kappaletta. Yksi ainoa bunkkeri on jäänyt ehjäksi ihan vahingossa, sillä kaikki muut tuhottiin räjäyttämällä sodan jälkeen. Saaren nimi on vaihdellut sen melkein tuhat-vuotisen tunnetun historian aikana omistajavaihdosten takia. Saarella on ollut lähes 30 nimeä tänä aikana. Saarella toimi myös merirosvoja jossain vaiheessa ja amatsoneistakin on kuultu juttuja. Kävelimme saaren pohjoispäähän, jossa ohitimme monta tuhottua patteria ja sitten menimme tykkipatteriin 10 A, joka oli hyvin säilynyt yli satavuotisen historiansa aikana. Pimeään bunkkeriin menimme taskulamppujen valossa ja tila oli todella uskomattoman suuri ja tilava. Sota-aikana bunkkeriin sopi 80 miestä ja siellä oli ruokailu- ja majoitustilat kaikille. Ammukset tuotiin rataa pitkin pattereihin ja siirrettiin ammusvarastoon, josta ne voitiin siirtää hisseillä tykeille. Uskomattoman mielenkiintoinen ja monimutkainen paikka. Betoniseinien paksuus oli ampumasuuntaan ja sivuilla 30 cm ja takana 17.5 cm. Meillä oli todella innostunut opas mukana kierroksella. Hän oli ollut Suomessa monia vuosia töissä ja oppinut siellä Suomen kieltä. Hän oli oppinut saarella elämään kiireetöntä elämää ja kertoi saarella olevan asukkaita kymmenkunta. Saarella ei ole koulua, joten kotiopetus on ainoa mahdollisuus ympärivuotisella oleilijalla. Saarelle ei ole vedetty sähkölinjaa mantereelta. mutta agregaatti ja aurinkopaneelit hoitavat sähkön tuotannon. Saarella oli kyllä aika rauhoittava vaikutus ja nautimme oleskelustamme saarella. Kuva 34. Pietari Suuren patterin tietoja bunkkerista

19 Kuva 35. Pietari Suuren tykkipatterilla Kuva 36. Säilynyt bunkkeri vasemmalla

20 Kuva 37. Saaren miinatehtaan tuotantoa Kuva 38. Kierros tehtynä ja satamaan paluuta odottamassa

21 Kuva 39. Saaren pohjoinen majakka Kiitokset kaikille mukana olleille mukavasta matkaseurasta. Jürille ja Salmelle erityiskiitokset todella onnistuneista järjestelyistä. Ruokailu Monica-laivalla Naissaaren satamassa oli todella päivän kohokohta ja yksinkertainen ruoka maistui todella mainiolta. Matka Tallinnaan sujui mukavasti ja palasimme hotellille matkatavaroita noutamaan. Veimme Suomeen lähtevät Tallinnan satamaan ja Kuresaareen palaavat pääsivät Ainin kyydissä Kuresaareen aikataulun mukaisesti. Opastajamme Ain Järve, Kadriorgin puistossa ja Naissaaren Habe olivat ensiluokkaisia ja asiaansa perehtyneitä oppaita. Ain Randia voimme kiittää mainiosta kuljetuksesta paikasta toiseen. Matti Suominen Kulttuurivene ry sihteeri ja tiedottaja