Carl Bengts - Valo puhuu

POHJANMAAN MUSEO TAMPEREEN TAIDEMUSEO Carl Bengts - Valo puhuu

Carl Bengts Valo puhuu

Tämä kirja on tehty Pohjanmaan museossa Vaasassa ja se on olemassa myös ruotsinkielisenä teoksena Carl Bengts ljuset talar. Toinen, tarkistettu painos. Kuva edellisellä sivulla: Vinjetti Piiritansseja -laulukirjaan 1906 (cat. 1255). Kuva seuraavalla sivulla: Puu rannalla 1914 (cat. 226). Pohjanmaan museon julkaisuja n:o 33 Tampereen taidemuseon julkaisuja 124 ISBN 978-952-5057-25-6 ISSN 0785-3491 Teoskuvat: Antti Bengts, paitsi ss. 15, 17, 19, 29, 36, 54, 59, 74, 106, 150, 184, 189 Keski-Suomen museo/pekka Helin Elämäkertaan liittyvät valokuvat: Antti Bengtsin arkisto (CBA) Toimitus: Marianne Koskimies-Envall / Jaakko Linkamo Ulkoasu: Jaakko Linkamo Ykkös-Offset Oy, Vaasa 2007

MARIANNE KOSKIMIES- ENVALL ANTTI BENGTS JAAKKO LINKAMO DAN HOLM Carl Bengts Valo puhuu Pohjanmaan museo, Vaasa Tampereen taidemuseo

Sisältö Marianne Koskimies-Envall: Carl Bengts idealisti ja juuret maassa... 7 Antti Bengts: Muistikuvia ja tallennettua Carl Bengtsistä ihmisenä... 111 Carl Bengtsin elämänkaari vuosilukuina... 136 Jaakko Linkamo: Kansanelämän kuvaaminen kansanmiehen kunniavelka... 139 Dan Holm: Carl Bengtsin piirustuksia ja pohdintoja... 163 Antti Bengts & Marianne Koskimies-Envall: Luettelo Carl Bengtsin teoksista Catalogue raisonné... 173 cat. = viittaa teosluettelon numerointiin Tupa Tiukasta. (cat. 1086)

Saatteeksi Carl Bengtsin elämäntyö oli ensi kertaa laajamuotoisesti esillä Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä 1976, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta taiteilijan syntymästä. Silloin puhuttiin yllätyksestä, nimenomaan taiteilijan monipuolisuus herätti huomiota. Nyt, kolmekymmentä vuotta tuon tapahtuman jälkeen esitämme yleisölle vielä täydemmän taiteilijakuvan Carl Bengtsistä. Saamme tutustua taiteilijan urakehitykseen sekä taideteosten että esinesuunnitelmien valossa. Kun Suomea rakennettiin, Carl Bengtsiä tarvittiin monella rintamalla: hän oli aktiivisesti mukana 1900-luvun alun vastarintaliikkeen toiminnassa Suomen irrottamiseksi Venäjästä ja maamme itsenäistyttyä hän tähtäsi Suomen taideteollisuuden uudistamiseen kansantaiteen pohjalta. Bengts oli arts and crafts -hengen läpitunkema: taiteen ammattilainen, käsityöläinen, osaaja. Monet mielikuvitukselliset suunnitelmat jäivät paperille, mutta nyt voimme avata tuon unohdetun aarrearkun. Aikanaan puhuttiin paljon Bengtsin suhteesta hänen suuresti ihailemaansa opettajaan, Akseli Gallen-Kallelaan. Käsillä oleva tutkimusja näyttelyprojekti nostaa Carl Bengtsin esiin omana itsenään, vaikkakin vääjäämättä Gallen- Kallelan arvoista ja Ruoveden erakon työpirtistä lähteneenä. Ilman häntäkin Bengtsin tarina kuulostaa legendalta. Taiteilijan pojanpojan Antti Bengtsin systemaattinen arkistointi- ja tallennustyö sekä Seija Tuomaalan sen pohjalta tekemä pro gradu -työ ovat olleet tämän näyttelyn ja tutkimuksen tiedollinen lähtökohta. Antti Bengts on paitsi kuvannut valokuvaajan ammattitaidollaan vuosien varrella löytämänsä Carl Bengtsin teokset myös ottanut yhteyttä niiden nykyisiin omistajiin. Kiitämme kaikkia, jotka hyväntahtoisesti ovat lainanneet omistamiaan teoksia Pohjanmaan museoon Vaasaan lähelle taiteilijan kotiseutua Närpiötä ja Tampereen Taidemuseoon. Jälkimmäisessä taidemuseossa näyttelymme tulee ikään kuin jatko-osaksi suurelle Akseli ja Nuori Suomi -näyttelylle. Ja onhan Bengtsillä myös jännittävä yhteys Tampereelle, yhteen sen komeista jugend-palatseista, Palanderin taloon. Kiitämme Hedmanin säätiötä, Veljekset Gröndahlin säätiötä, Tampereen taidemuseota, Närpiön kaupunkia, Planmeca Group/Heikki Kyöstilää ja jyväskyläläistä Kauko Sorjosta, jotka ovat mahdollistaneet tämän julkaisun painattamisen. Marianne Koskimies-Envall Pohjanmaan museo, Vaasa Janne Gallen-Kallela Sirén Tampereen taidemuseo

Marianne Koskimies-Envall Carl Bengts keväällä 1934 Jyväskylässä. Kuvaamo Päijänne. 6

Idealisti ja juuret maassa Carl Bengts - idealisti ja juuret maassa MARIANNE KOSKIMIES-ENVALL Carl Bengtsin kotitalo Närpiössä n. vuodesta 1881 lähtien. Carl Bengts oli suurten vastakohtien mies: hän eli yhteiskunnallisten tapahtumien kuohussa ja silti sivussa. Hän oli meren rannikolta lähtöisin, mutta ihastui sisämaan savupirtteihin. Hän oli suomalaisen kansallishengen läpitunkema ruotsinkielinen. Jo siinä on ristiriitaa tarpeeksi. On aika nostaa laajemman taideyleisön tietoisuuteen tämä varhaismodernistiemme vahvaan kärkikaartiin kuuluva taiteilija. Sinä olet ideoiden mies ja on todella vahinko, ettet saa tilaisuutta panna niitä täytäntöön elämässä... Voiko jotain johtua siitä että Sinä itse vetäydyt liian paljon sivuun? 1 ( Du är en idéernas man och det är skada, skada, att Du ej får tillfälle att sätta dem ut i lifvet... Kan något bero på att Du sjelf drar dig för mycket undan?- ) Kirjeessään Carl Bengtsille hänen nuoruudenystävänsä, kirjailija ja merikapteeni John W. Nylander tulee kertoneeksi jotain oleellista ystävänsä persoonasta. Bengtsin mieli pursui todellakin kaiken aikaa ideoita suuria ja pieniä, usein 7

Marianne Koskimies-Envall mahdottomia toteuttaa, niin kuin hänen uskomattomat suunnitelmansa Vienan Karjalaan, maan sisään kaivettavasta kalevalaisen taiteen pyhätöstä tai Gallen-Kallelan Kalevala-kuvitusten valamisesta pronssiin ja sijoittamisesta eri maanosiin. Niistä tulisi kansamme liitontaulut, Esko Aaltonen on kuvaillut Bengtsin ajatuksia. 2 Hourailuna pidettiin aikanaan myös hänen haaveitaan itsenäisestä Suomesta tai yhdistyneestä Euroopasta. Bengts oli käsittämätön ilmiö aikansa eteläpohjalaisessa talonpoikaisyhteiskunnassa, hänen sukulaisensa taiteilija Karin Klåvus on sanonut. Joitakin hurjista suunnitelmistaan Bengts kuitenkin toteutti. VUODET 1876-1894 Myrskyn voimaa Pohjanmaan rannikolta Carl Bengts syntyi ruotsinkielisellä rannikolla Närpiössä Finbyn kylässä 2.4.1876 talollinen Erik Anders Bengtsin ja hänen vaimonsa Anna Kristina o.s. Nixin kolmantena lapsena. Perheen nuorin lapsi Oscarkin ryhtyi aikanaan taiteilijaksi. Kantaisä oli muuttanut 1700-luvun lopulla Kristiinan läheltä Lapväärtistä rengiksi Ylimarkkuun (ÖstraYttermark) Bengts-nimiselle tilalle, jonka hän myöhemmin osti itselleen. Bengts-nimi otettiin käyttöön jo 1700-luvulla. 3 Suvun varhaisjuuria on löytynyt myös suomenkieliseltä alueelta Teuvalta ja Jurvasta. Sekä isän että äidin puolelta Bengts kuului kyvykkäiden käsityönosaajien sukuun. Puu- ja rautaseppiä oli lähisuvussa useitakin. Bengtsin kasvuympäristössä lähes kaikki mitä elämässä tarvittiin tehtiin itse; aikaa riitti jokapäiväisten tarve-esineidenkin kauniiksi muotoiluun ja koristeluun. Huonekalut maalattiin iloisen värisiksi ja tekstiilit kilpailivat niiden kanssa väriloistossa. Seudulla käytetty punainen Lapväärtin- Tiukan kansanpuku herätti aikanaan pääkaupunginkin taiteilijoiden mielenkiinnon. Jo ennen Bengtsin syntymää muutama taiteilija oli käynyt ikuistamassa tämän puvun ja muutakin rannikkoalueen kansanperinnettä. Bengts pystyi imemään itseensä tämän esineellisen kulttuurin ja myös omin käsin jatkamaan sitä. Hän toivoikin voivansa pelastaa kansanihmisten kätevyyden unohdukselta, niin että sen pohjalta joskus saisimme nähdä Suomen taideteollisuuden uuden kukoistuksen. Perhe muutti Näsbyn kylään Bengtsin ollessa 5- vuotias. Isä Erik Anders alkoi pitää kestikievaria siellä, kun Carl oli noin 12 ikäinen. Näin pojan maailmankuva avartui, kun hän sai olla kyytipoikana matkoilla ja tavata uusia jännittäviä tuttavuuksia. Elämän monet ulottuvuudet alkoivat hahmottua jo varhain matkustavaisten kanssa jutellessa. Miten maalaispoika löysi taiteen Talonpoikainen elämäntapa tyydytti taiteilijan lapsuuden aineelliset tarpeet. Henkisiä tarpeita varten oli ponnisteltava erikseen. Maatalossa ei ollut piirtämisvälineitä eikä kiinnostusta niiden hankkimiseen. Carl sai pyytämällä pyytää lainaksi rihvelitaulua naapurissa asuvalta tädiltään. Muistiinpanoihin, joissa Bengts kertoo ensi kosketuksestaan taiteen maailmaan, liittyy PIIRROS PIENES- TÄ POJASTA syventyneenä kuvan tekoon takkauu- Pieni poika piirtää. 8

Idealisti ja juuret maassa Omakuva käsi leuan alla. (cat. 62) Pihapiiri Lapväärtistä 1910. (cat.134) 9

Marianne Koskimies-Envall Gamla Hannusgård, Närpiö. (cat.82) Maisema, punainen hirsiseinä 1908. (cat. 122) 10

Idealisti ja juuret maassa Kaappisänky 1920. (cat. 412) nin tulen loisteessa. Siinä pikku taiteilijan oikea käsi näyttää epätavallisen pitkältä. Sille on ikään kuin annettu tärkeä tehtävä ja todellisuudessakin Bengtsin käsivarret olivat pitkät! Taiteellisena ihanteena olivat tuossa vaiheessa isoveli Augustin piirtämät, lapsen silmissä mestarilliset hevoset ja reet. 4 Hiilenpalalla ja päreellä pystyi jotenkin piirtämään, ja väriä tuli tupakka-askista tai värillisistä papereista liottamalla. 5 Kansakouluikäisenä Bengtsiä askarruttivat kovasti optiset ilmiöt, niin että hän mittaili harppia apuna käyttäen maisemaosasten mittasuhteita, kunnes selvitti perspektiivin salaisuuden itselleen. Eivätkä myöhemmät akateemiset opit enää päässeet sitä sekoittamaan. Hertta Tirranen onkin todennut Suomen taiteilijoita -teokseen kirjoittamassaan artikkelissa, että Bengts käytti omaa kotitekoista perspektiivioppiaan, jolla hän suorastaan suggeroi katsojan, imaisi hänet taulun sisään. Siitä tuli yksi hänen parhaista tehokeinoistaan. Bengts on kertonut heränneensä n. 6-vuotiaana öisin näkyihin valmiista maalauksista, jotka peittivät hänen huoneensa seinät tai hänen ajaessaan reellä kotiin tähtikirkkaan taivaan. Joitakin näistä visioista hän toteutti vuosia jälkeen päin. 6 Opettajaltaan Viktor Hannukselta Bengts sai painokuvia, joita hän käytti mallina kuvittaessaan kuulemiaan satuja. 7 Oli selvää, että vanhemmat eivät halunneet rohkaista poikaansa taiteilijaksi, sellaisesta ammatista ei käytännön elämässä puurtavilla talonpojilla ollut mitään hyvää sanottavaa. Kerran Bengtsin kestikievarin kyytiin tuli Vaasan läänin kuvernööri Waldemar Schauman, joka kuultuaan pojan maalausinnosta lahjoitti hänel- 11

Marianne Koskimies-Envall le öljyvärit. 8 Schaumanien suvulla on vieläkin pieni taulu, jonka 17-vuotias poika teki vastalahjaksi ja muistoksi kyytimatkasta. Tämä KIEVARI- KYYDISSÄ-niminen maalaus ja JOSEF GNIDARSIN TALO NÄRPIÖSSÄ ovat Bengtsin varhaisimmat öljytyöt, molemmat vuodelta 1893. Tulen valo pimeässä on ollut Bengtsille jo varhain jännittävä näky; hän on kuvannut muistumiensa perusteella TULIPALON NÄRPIÖSSÄ (1894), jossa lieskat purkautuvat katosta avuttoman väkijoukon seuratessa vierestä. Näissä varhaistöissä ote on vielä kehittymätön, mutta pyrkimys maalauksellisuuteen on jo näkyvissä. Samoihin aikoihin, Vaasan laulujuhlien (1894) yhteydessä olleessa näyttelyssä, Bengts sai ensi kerran nähdä Edelfeltin ja Gallen-Kallelan maalauksia. 9 Kyytimatkasta alkoi Bengtsin elämän toinenkin tärkeä aatesisältö: hän sai sytykkeen isänmaan asiaan. Nuorukainen oli viemässä paroni Eric von Troilia Kaskisiin, kun keskustelu kääntyi mahdollisuuteen päästä joskus itsenäiseksi valtioksi, vapaaksi Venäjän vallasta. Siemen jäi itämään intomielisen nuorukaisen ajatuksiin. Olihan näitä salaisia toiveita kuiskittu ja verhoiltuna levitettykin, muttei näin avomielisesti. Seutu oli umpiruotsalaista, mutta myös sinne olivat kiirineet kansalliset aatteet, silloin vielä ihanteellisessa kieliriidattomassa muodossa. Oli tavallista, että maaseudulla lahjakkaan nuoren henkiseksi tueksi asettui paikkakunnan kirkkoherra. Bengtsin tapauksessa se oli pastori Viktor Dahlberg. Hän neuvoi poikaa hakeutumaan Helsinkiin koristemaalari Karl Hellstenin oppiin. 10 Bengts aloittikin koristemaalariopinnot Helsingissä 1895. Iltaisin hän kävi Ateneumissa Taideyhdistyksen piirustuskoulua. 11 Aika pian hän tajusi, ettei koristemaalaus riittänyt hänelle, hän halusi maalata tauluja. Ainoa tunnettu maalaus tältä vuodelta on VILLENSAUNA (1896, s. 14), jonka harmonisuus antaa jo aavistella miehen lahjoja. Seuraavana talvena hän kirjoittautui Taideteollisuuskouluun ja kävi sitä vuoden. Tämän jälkeen Bengts vietti kaksi vuotta Turun maineikkaassa piirustuskoulussa, aluksi Elias Muukan, sitten Victor Westerholmin ja hänen viransijaisensa Dora Wahlroosin oppilaana. Välillä hän tosin yritti opiskella arkkitehdiksi Helsingissä, mutta varojen puutteessa se oli lopetettava. Hän palasi Turkuun, mutta ei enää viihtynyt piirustuskoulussa, kun pitkäaikainen opettaja Victor Westerholm oli lähtenyt pois keväällä 1898 ja tilalle oli tullut Bengtsin mielestä puolueellinen Kaarlo Vuori. 12 Kaikesta päätellen Bengts on menestynyt hyvin varsinkin piirtämisessä, jota koulun ohjelma etupäässä tarjosikin. Bengts halusi kuitenkin lähteä pois koulutuksesta, mennä armeijaan ja kokeilemaan siipiään leivän ansaitsemisessa. Hän etsi työtä Etelä-Suomesta keväällä 1899, ja hänet neuvottiin Hausjärvellä Mommilan kartanoon, insinööri Gösta von Schantzin VUODET 1895-1898 Lentävä lähtö opissa maailmalla Suurten toiveiden mies kesällä 1899 Turussa. 12

Idealisti ja juuret maassa Kievarikyydissä n. 1893. (cat. 3) luo, joka tunnettiin taiteensuosijana. Nuori taiteilijan alku otettiin avosylin vastaan kartanossa. Hän opetti lapsille piirtämistä, maalasi samalla ruokasaliin maanviljelyksestä kertovaa freskoa LEIVÄN SYNTY ( 1900-01), jonka hän viimeisteli myöhemmin sekä nikkaroi leikkikaluja lapsille. Tulipalo Närpiössä 1894. (cat. 4) 13

Marianne Koskimies-Envall Vilhon Sauna, akvarelli 1896. (cat. 8) VUODET 1899-1900 Ruovedelle Huolimatta ruotsinkielisestä taustastaan Bengts oli jo ennen Axel Galléniin tutustumistaan joutunut kansallisen projektin 90-luvun aallon viemänä Kalevala-mystiikan ja karelianismin lumoihin. Hän oli vuonna 1898 tuloksetta hakenut apurahaa Vienan Karjalan matkaa varten. 13 Vetovoima suomalaisuuden ydinseutuja kohtaan oli kasvanut suureksi, eikä ole ihme, että hän alkoi haaveilla sisämaan matkasta. Hän tiesi Gallénin oleskelevan Ruovedellä ja kirjoitti 23.4.1899 Victor Westerholmille pyytäen tätä ottamaan puolestaan yhteyttä Galléniin. Haaveena oli päästä hänen ohjaukseensa.... Carl Bengts, se on hänen nimensä, hänellä on vielä paljon puutteita yleissivistyksessä, mutta hänellä on mielestäni huomattavat taiteelliset lahjat yhdistyneenä laajaan mielikuvitukseen ja hyvä käsityskyky (... Carl Bengts, så heter mannen, har ännu mycket att inhemta af allmänbildning, men synes mig anmärkningsvärdt konstnärligt begåfvade med stor fantasi och bredd i uppfattningen ), Westerholm puolestaan kuvaili oppilastaan Gallénille. 14 Bengts oli myös samana keväänä tavannut sattumalta Jean Sibeliuksen ja pyytänyt tätäkin ottamaan yhteyttä Ruoveden mestariin. Vastausta odottaessaan Bengts vietti työntäyteistä aikaa von Schantzien kesäpaikassa Ekestensholmissa lähellä Naantalia. SAARISTOMAISEMA (1899) ja LAPILA, EKESTENSHOLM, RANTATIE (1899) ovat tuolta ajalta. Nämä maalaukset todistavat, että Bengts oli saavuttanut melkoisen varmuuden taiteilijana jo ennen Galléniin tutustumistaan. Tilan tunnun luominen, väriharmonia ja siveltimen notkea käyttö näyttävät olleen aloittelevan Bengtsin hallinnassa. Sekä Sibelius että Westerholm ottivat yhteyttä Kalelaan. 15 Molempien suositus lienee vaikuttanut 14

Idealisti ja juuret maassa siihen, että Gallén hyväksyi Bengtsin tulon. Niin tai näin, heti juhannuksen jälkeen Bengts oli pakannut tavaransa ja lähtenyt Ruovedelle. Kuin sadun unta taiteilijan omin sanoin oli seuraava vaihe Bengtsin elämässä, saapuminen Ruovedelle kesäkuun 29. päivänä 1899. 16 Bengts kertoo: Lapila, Ekestensholm, rantatie 1899. (cat. 23) Heti juhannuksen jälkeen pakkasin tavarani matkalle saaristosta Ruovedelle voi, saapumiseni Ruovedelle oli kuin sadun unta, vaikka en osannut suomea, niin miten hyväsydämisesti he kaikki ottivatkaan minut vastaan siellä. 17 ( Just efter Johanne så packade jag i hop för resa från skärgården till Ruovesi Ode som en sagans dröm var min ankomst till Ruovesi, utan att kunna finska så med hvilken godhet som alla tog emot mig der. ) Taiteilijoiden maalausmatkat Hämeeseen olivat alkaneet jo 80-luvulla, ja Gallén oli nyt luomassa Ruovedestä suomalaiskansallisen taiteen pyhäk- Saaristomaisema 1899. (cat. 22) 15

Marianne Koskimies-Envall Pääskyn torpan aitat Ruovedellä n. 1899. (cat. 34) köä. Westerholm oli tehnyt kaksi maalausmatkaa Ruovedelle ja Kaarlo Vuori oli sieltä kotoisin. Gallén oli rakentanut lähelle Pääskyniemen torppaa uuden uhkean Kalelansa, jonne Bengts nyt saapui ja löysi sieltä unelmiensa täyttymyksen. Ihmiset olivat kauniita ja luonto suurenmoista, saloseutujen puhdasta runebergiläistä, rehellistä talonpoikaiskansaa. Bengts, joka oli kotiseudullaan tottunut käteviin ihmisiin, ihaili ruoveteläisten taitavuutta, heidän venemalliaan ja ajokalujaan. Hän asettui asumaan Pääskyn torppaan, lähelle Kalelaa. Torppaan ei ollut edes kärrytietä. Siellä hän tutustui myöhemmin tulleeseen Alpo Sailoon ja heistä tuli elinikäiset ystävät. Yhdessä he kävivät taloissa talkoissa ja kuulivat savupirteistä. Mestari Gallén oli kesän poissa, mutta palasi syksyllä. Talvi-illat ateljeen lasikaton läpi tuikkivine tähtineen ja mestarin kanteleensoitto Kalelassa tekivät lähtemättömän vaikutuksen nuoreen Bengtsiin. Gallénin lähdettyä Bengts oli kertonut Maryrouvalle, että hetket Gallénin kanssa olivat opettaneet enemmän kuin vuosi muualla. 18 Bengts oli saapunut Suomen taiteen Mekkaan. Ruovedellä Kalelan ateljeessa olivat nähtävillä jo Kalevala-taiteen monumentaaliklassikot VÄINÄ- MÖISEN LÄHTÖ ja KULLERVON KIROUS sekä symbolistiset PROBLEEMI- ja AD ASTRA -teokset. Niistä latautui voimaa oppilaillekin. Gallénin vaikutus Bengtsiin oli sähköistävä. Myöhemminkin hän venyi mestarin läsnä ollessa parhaimpaansa. Bengts oli Ruovedellä ahkera oppilas, mutta hänen vähävaraisuutensa tuotti ongelmia lähipiirille. Gallénit yrittivät saada Bengtsin muuttamaan Kalelaan, että hän olisi saanut parempaa ruokaa, mutta Bengts on kertonut muistelmissaan, ettei voinut sitä tehdä. 19 Kultakauden eri taiteenlajien yhteishengestä kertoo se, että Sibelius aktivoitui auttamaan nuorta lahjakkuutta. Hän löysi Bengtsille mesenaatin, kauppias Renlundin Kokkolasta. Gallén vastaanotti kirjeen säveltäjältä: Weli hyvä! Muistan sanasi että Bengtsistä tulee kalua. Olen saanut nyt miljonäärin antamaan hänelle rahoja, jotta se saisi joka päivä ruokaa ja muuta jumalan viljaa. Mutta Bengtsin pitäisi tulla tänne Helsinkiin, jotta minä esittäisin hänet tuolle pohatalle. Voisimmehan änkyttää siellä yhdessä. 20 Järjestettiin tapaaminen. Tämä tapahtui syksyllä 1899. Sibelius, Gallén ja Bengts maalaukset kainalossaan lähtivät Renlundin puheille. Sovittiin, että Renlund alkaa maksaa 75 markan kuukausirahaa. Näin tapahtuikin kahden vuoden ajan. Sen jälkeen taiteilija ei halunnut enää vastaanottaa avustusta. 21 Ruovedellä Bengtsin maalaustyö ei lähtenyt aluksi sujumaan. Itsekritiikki lienee astunut kuvaan. Bengts muistelee: myöhemmin syyskesällä aloin tosissani maalata alastonmallia ja silloin kaikki alkoi selvitä uudelleen.( sednare på höstsommarn så blef det alvar med att måla naket och då börja alt klarna på nytt sätt igen. ) 22 Ilmeisesti hän halusi alkaa Ruovedellä kuin oppipoika ikään, juurilta, alastonmalliharjoituksista. SAIRAS LAPSI (1899, s. 18) kuuluu ensimmäisiin Bengtsin siellä tekemiin alastonmaalauksiin. Siinä mallina on ollut Pöytäniemen torpan tytär. Teos on ehkä jäänyt kesken, koska taiteilija on merkinnyt sen jälkikäteen. Ruoveden kauden aiheet liittyvät Pääskyn torppaan ja sen lähipiiriin sekä Kalelan ateljeetaloon. Talon isännän henki näyttää innoittaneen Bengtsin teokseen AKSELI GALLEN-KALLELAN KALELA RUOVEDELLÄ (1899) ja myöhempään sisäkuvaan SISÄNÄKYMÄ KALELASTA (1901). Molemmat todistavat jo melkoisesta varmuudesta volyymien käsittelyssä, vaikka niiden yhteydessä ei voi vielä puhua oman ilmaisun löytämisestä. Sen sijaan PÄÄSKYN TORPAN AITAT RUO- VEDELLÄ (n. 1899) on jo lähempänä taiteilijan mentaliteettia ja kertoo syvästä kiinnostuksesta kansanrakennusperinteeseen; aitat seisovat mäellä yksilöllisinä ja arvostaan tietoisina, kuin personifioituina olentoina. Joulun 1899 Bengts vietti Pääskyn torpassa. Uuden vuosisadan puolelle merkitty PUHDETYÖ PÄÄSKYN TUVASSA (1900) on Bengtsin ensimmäi- 16

Idealisti ja juuret maassa Akseli Gallen-Kallelan Kalela Ruovedellä 1899. (cat. 35) 17

Marianne Koskimies-Envall Sisänäkymä Kalelasta 1901. (cat. 64) Sairas lapsi 1899. (cat. 29) nen sisäkuva, jossa hän tutkiskelee valon käyttäytymistä sen alkulähteillä. Hän muovailee ihmisiä esiin pimeästä. Niukasta lähteestä lankeavan valon tutkiminen ennakoi taiteilijan tulevia kiinnostuksenkohteita tässä on lisäksi heikko kynttilänvalo taustalla. Tärkeimpänä henkilönä keskellä, takan edessä, mies pyörittää vannetta saavin ympärille. Naiset tekevät kehruu- Lukeva mummo 1900. (cat. 54) 18

Idealisti ja juuret maassa Puhdetyö Pääskyn tuvassa 1900. (cat. 53) työtään hämärämmässä ja lukeva nuorukainen seisoo tulen sivussa. Kukin henkilöhahmo edustaa lajiaan ja heistä muodostuva yhteisö vastaa Bengtsin ihanteellista näkemystä kansasta. Vaikka toiminnot on sidottu yhteen takan ääreen hieman pakonomaisesti, sommitelman luonteva tasapaino ja valon taitava käsittely eivät voi olla herättämättä kunnioitusta. Näistä takkatulen loisteessa askartelevista ihmisistä tuli yksi hänen eniten käsittelemistä aiheistaan. Bengts uskoi Suomen kansan voimavarojen ja psyykkisen terveyden lähteen olevan tässä yhteisessä käsin tekemisen maailmassa. Miesten keskeinen rooli tässä kuvastossa kiinnittää huomiota miesten voimaa ja mieskuntoa vaativia töitä ihannoidaan, naisten pienten toimien jäädessä taka-alalle. Pariisiin Gallénilla oli suuret suunnitelmat meneillään. Hän tarvitsi apua Pariisin maailmannäyttelyä varten Suomen paviljongin freskokartonkien val- mistamisessa. Yhdessä Eric Ehrströmin kanssa Bengts suurensi luonnokset kartongeiksi, jotka mitoitettiin kupolien oikeaan kokoon. Helmikuussa 1900 tuli sitten lähtö Pariisiin, kun Gallén pyysi nuoren oppilaan mukaansa freskotöitä toteuttamaan. Lähtö ei ollut helppo Bengtsille; hän oli ensin kieltäytynyt, mutta antoi lopulta periksi, kun Gallén lupasi hankkia hänelle valtion apurahan. 23 Bengtsin lisäksi Gallénin maalaustöihin osallistuivat Albert Gebhard ja Gabriel Engberg. Työ koleassa Pariisissa oli rankkaa ja vaikeata. Ruovesi ja Kalela jäivät läikkymään Bengtsin mielessä kuin ihana uni. Pariisissa hän päästi kansallistunteensa valloilleen kertoen muille suunnitelmistaan maanalaisesta, runonlaulajille ja Kalevala-taiteelle pyhitetystä mausoleumista. Luolasalissa olisi runonlaulajien patsaita, kaikki Kalevala-laitokset ja Gallénin SAMMON PUOLUSTUS värillisenä korkokuvana. Lasinen Aino-triptyykki ripustettaisiin vedenalaiseen Aino-komeroon siten, että sen takana oleva järvi kuultaisi maalauksen läpi. Muut kuuntelivat ihmeissään, kun Bengts vielä kuvaili, miten Suo- 19

Marianne Koskimies-Envall Vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn valmistamiseen osallistuneita miehiä. Vasemmassa reunassa Carl Bengts. mi olisi tulevaisuudessa itsenäinen valtio. Tuo kaikki oli siihen aikaan pelkkää fantasiaa. Bengts masentui, kun muut eivät ottaneet häntä tosissaan, ja hän joutui vielä elämään Pariisissa viikon ilman ruokaa valtion apuraha oli kulunut matkaan ja ylelliseen elämään. Bengtsin ja Gallénin erilainen elämäntapa ja tausta paljastui selkeästi Pariisissa; vaikka Gallén arvosti ja haki yksinkertaisia oloja, hän oli kotonaan myös urbaanissa ympäristössä. Pariisin matkalla hän halusi matkustaa luksus-luokassa, syödä ja asua hyvin. Bengtsin pieni matkakassa hupeni äkkiä. Lopulta kotoa Närpiöstä tuli apua rahapulaan. Bengts on myöhemmin kertonut, miten yhteys Galléniin katkesi Pariisissa. 24 Vaikka he myöhemminkin työskentelivät yhdessä, Ruoveden läheisyyttä ei enää syntynyt. On silmiinpistävää, että taiteilija ei muistiinpanoissaan kerro Pariisin vaikutelmistaan mitään. Suurkaupungilla ei ollut Bengtsille annettavaa, hän palasi kiireimmiten, heti näyttelyn avauduttua toukokuussa kotimaahan Ruovedelle ja suunnitteli hautautuvansa kokonaan Pohjois-Karjalan erämaihin. 25 Erikoista Bengtsissä on, että juuri ulkomailla ollessaan hän sai suurisuuntaisia kansallisromanttisia ideoita. Virikkeitä siis tuli, mutta ikään kuin päinvastaiseen suuntaan, kotimaan arvo vahvistui. Pariisin vaikutelmat eivät kuitenkaan voineet mennä ohi kokonaan jälkiä jättämättä. Hertta Tirrasen mukaan Bengtsin ihailu van Goghia kohtaan juontuu Pariisin maailmannäyttelyn ajalta. 26 Huolimatta etääntymisestä Pariisissa Gallén jäi Bengtsille kuitenkin jumaloiduksi Suureksi Mestariksi, joka oli innoittanut hänet muinaissuomalaisten tarunhohtoisen menneisyyden maailmaan. Myöhemmin Bengts toi usein esiin, että hän katui Pariisiin lähtemistään; hänen olisi pitänyt omasta mielestään jäädä lumottuun ilmapiiriinsä. Sen tunnelma ei koskaan enää palannut ja hänen mielensä tasapaino oli saanut kovan kolauksen. Pariisista paluun jälkeen syntyivät Ruovedellä kansanihmisiä kuvaavat LUKEVA MUMMO (1900, s. 18) ja KALLE HÄKKINEN (1900, cat. 55) sekä 20

Idealisti ja juuret maassa myöhemmin, ehkä Närpiössä maalattu, mutta Kalelassa luonnosteltu ALPO SAILO GALLEN-KAL- LELAN KESÄMÖKILLÄ RUOVEDELLÄ (1901, s. 151), jossa Bengts jatkoi tulenvalo-teemaansa. Poika 1902. (cat. 75) VUODET 1901-1903 Levotonta etsintää Kevättalvella 1901 Bengts oli kotona Närpiössä ja luki salaa italiaa. Hän aikoi lähteä Firenzeen. Myytyään yhden taulun Närpiössä hän osti puvun ja matkusti laivalla Turkuun. Sieltä hän meni von Schantzien luo Ekestensholmiin, jossa maalasi maisemia, vanhaa Turkua ja Naantalin näkymiä 27 ( gamla Åbo bilder och Nådendals vyer ). Matkarahojen toivossa hän lähti Kuopioon ja järjesti siellä yhdessä itäsuomalaisen ystävänsä John Engelbergin kanssa yhteisnäyttelyn. Tämä oli hänen ensimmäinen julkinen esiintymisensä. Mutta yhtään taulua ei myyty. Ilmeisesti von Schantzit ovat antaneet avustusta, vaikka mitään dokumenttia siitä ei ole. Bengts matkusti Helsinkiin, kävi Renlundin konttorissa nostamassa rahaa viimeisen kerran ja pääsi lähtemään ulkomaille. 28 Firenzessä Bengts nautti kyllä näkemästään taiteesta, etenkin freskoista, mutta ennen kaikkea arkeologisessa museossa esillä olleesta muinaisen Egyptin taiteesta, johon hän oli saanut kipinän jo Louvresta. Kyllä hän maalasikin jotain, ainakin hän vuokrasi kolme ateljeeta, joista vain kolmas täytti hänen toiveensa. Yrjö Liipola ja Alpo Sailo tapasivat Firenzessä syyskuussa 1901 pari viikkoa ennen heitä saapuneen Bengtsin. Liipola on kertonut muistelmissaan, millaisen vaikutelman heidän ensi oppaansa Kalle teki: he näkivät edessään jykevän ja pitkän närpiöläisen, joka ei osannut muuta kieltä kuin Närpiön ruotsia, mutta sillä hän tuli toimeen joka maassa. 29 Keskellä moninaisia virikkeitä Bengts kaipasi kuitenkin kotiin. Käy jälleen niin, että tämä ulkomaanmatka kirkastutti hänen omaa suomalaisuuttaan: suomalaisempana matkustin kotiin kuin olin tullut Firenzeen 30 ( som mera finne reste jag hem än jag kom till Florens ). Nyt myös poliittinen kehitys kotimaassa askarrutti hänen ajatuksiaan jatkuvasti, ja siinä ohessa heräsi taas henkiin ajatus kansanrunouden mausoleumista Karjalassa. Hän palasi jouluksi Helsinkiin taskut tyhjinä ja meni Mommilaan von Schantzien luo. Keväällä 1902 Bengts oli taas Närpiössä. Siellä hän kulkee jalan pitkiä matkoja Nämpnäsin kylän rantoja tutkien. Ilmeisesti hän etsi sopivia rantautumispaikkoja suunnittelemilleen salaisille kuljetuksille, jotka alkoivat myöhemmin kesällä 1904. Haave Karjalan matkasta toteutui kesällä 1902, kun Bengts suuntasi Nurmekseen John Engelbergin perheen luo. Taiteilijat lähtivät yhdessä maa- 21

Marianne Koskimies-Envall lausmatkalle Lieksan Virsuvaaraan. Siellä he saivat kutsun häihin Virsuvaaran taloon, jonne he asettuivat asumaan. Vasta siellä Bengtsin mieliala tyyntyi Pariisin jälkeen. Engelberg lähti elokuussa pois, mutta Bengts vietti kolme kuukautta talossa ja oppi samalla suomea. Näitä erämaan ihmisiä ja seutua taiteilija arvosti erityisesti. Vain yksi maalaus tunnetaan, joka on varmasti Virsuvaarasta: JÄRVENRANTAMAISEMA KIPRUN PEL- LOLTA (1902). Kypsä alastontutkielma POIKA (1902, s. 21) saattaa myös olla Virsuvaaran ajoilta. Bengts viipyi Karjalassa ensimmäisiin lumiin saakka. Käytyään vielä Mommilassa ja Helsingissä Bengts majoittui Tampereelle ja hän kertoo saaneensa sieltä talveksi 1902-03 ison ja valoisan ateljeen, ainoan kunnollisen elämänsä aikana. Se oli Viivi Palanderin ateljee Palanderin talon ylimmässä kerroksessa Keskustorin laidalla. Taiteilija oli tutustunut Viiviin Ruovedellä. 31 Palanderin ateljeerissa pidettiin myös Tampereen Taideyhdistyksen näyttelyitä 1900- luvun alussa. 32 Bengts asui ja maalasi siellä jouluun asti. Talvella hän suunnitteli Viivin puolisolle, varatuomari Verner Palanderille useita hirsirakennuksia kareliaaniseen tyyliin ja valvoi niiden rakentamisen Lempäälässä Kuljun kartanosta lohkotulla tilalla Höytämön rannalla. Palander palkkasi sitten Bengtsin freskomaalaustöihin, kuten jäljempänä kerrotaan. Kesällä 1903 Bengts oli erityisen levoton, luultavasti politiikan takia. Hän pani maalausvälineet syrjään ja teki töitä kotitalossaan Närpiössä. Ollessaan samana kesänä matkalla laivateitse Turkuun perustamaan Nuori taide -yhdistystä ( för att bilda en Ung Konst förening i Finland för ung konst och för ett nytt Finland ) Bengts pysähtyi Porissa katsomassa, miten Gallén oli edistynyt Juseliuksen mausoleumin freskojen Venettä korjataan 1919. (cat. 354) 22

Idealisti ja juuret maassa kanssa. Gallén oli heti pistänyt siveltimet Bengtsin käteen ja tämä oli joutunut maalaustöihin. Muistona episodista on säilynyt Bengtsin piirros mestarista maalaamassa Tuonelanjoki -freskoa (s. 85). Bengts kertoo olleensa Porissa viikon verran, siihen asti kunnes freskot valmistuivat eikä hän sitten enää mennytkään Turkuun, jossa hänen piti olla opettajana. 33 Joidenkin tietojen mukaan Bengts olisi ollut Tuonelanjoen venemiehen mallina. 34 Kenkää sitova nainen 1901/1903. (cat. 85) Bengts palasi Porista Tiukkaan ja alkoi maalata. Tiukassa hän tapasi Otto Anderssonin, jonka kanssa hän lähti samana syksynä (1903) Pohjanmaan rannikkoalueelle (Åbacka, Peninkylä) tallentamaan kansanperinnettä. Tällä matkalla syntyi teos OTTO ANDERSSON KARIJOELLA PENIN- KYLÄSSÄ HAASTATTELEMASSA VIULISTI PENIK JOO- SEPPIA (1903). Taiteilija kertoo ihastuneensa tuo- Otto Andersson Peninkylässä Karijoella haastattelemassa viulisti Penik Jooseppia 1903. (cat. 81) 23