Jaakko Liukkonen piti tämän esitelmän Helsingissä Karjalatalolla 5.11.2009. 1
Johannes Takanen 1849 1885 Kuvanveistäjä Johannes Takanen syntyi Virolahdella Ylä-Urpalan kylässä 8.12.1849. Maria Wiik: Johannes Takanen, 1885, hiilipiirros. 2
Vuonna 1852 Takasen perhe siirtyi asumaan Ala-Urpalaan kun isä Eerikki sai töitä kartanon laivaveistämöllä. Molemmat kylät ovat nykyisin Venäjän puolella. Nuori JohannesTakanen veistää lintua. 3
Takanen opiskeli piirustusta Viipurissa 1864 ja Helsingissä Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1865 1867. Leijona, puusta veistetty, 1860-luku. 4
Takanen Kööpenhaminassa 19-vuotiaana. Kuvanveistäjäksi hän opiskeli Tanskassa Kööpenhaminan Kuninkaallisessa taideakatemiassa vuosina 1867 1873. Rintakuva Carl Thomsenista, medaljonki Thea Thomsenista. 5
Poika, joka leikkii koiran kanssa, 1870. Hänen opettajinaan olivat Henrik Vilhelm Bissen ja tämän kuoltua hänen poikansa Vilhelm Bissen. 6
Fredrik Cold, 1871, kipsi. 7
Väinämöinen, kannelta soittava, 1872, sinkki. 8
Takanen muutti Roomaan vuonna 1873 ja asui siellä elämänsä loppuun saakka. Venus ja Amor, 1873, marmori. 9
Takasella oli yhteinen työhuone toisen suomalaisen kuvanveistäjän Robert Stigellin kanssa Vicolo delle Lavandaie -kujalla lähellä Piazza del Popoloa. Aino, merelle katsova, 1876, kipsi. 10
Rebekka kaivolla, 1877, kipsi. Vuonna 1879 Takasen taloudellinen tilanne parani. Tästä rohkaistuneena hän uskalsi mennä naimisiin roomalaisen Giacinta Biavascon (1851 1926) kanssa. 11
Andromeda, kallioon kahlittuna, 1879, marmori. Heidät vihittiin avioliittoon 11.5.1879. Nuoret asettuivat asumaan pieneen asuntoon osoitteessa Via Gregoriana 17. 12
Amor, sydämiä kiduttava, 1881, marmori. Esikoispoika Kullervo Eerikki (Enrico) syntyi 1880. Hän kuoli kaksivuotiaana kuumetautiin. Takanen käytti poikaansa Kullervoa mallina teoksessaan Amor, sydämiä kiduttava. 13
J. V. Snellman, 1879, kipsi. 14
J. V. Sanelman Kuopiossa, 1884, pronssi. 15
Aleksanteri II:n muistomerkki (keisarin hahmo Takasen luonnoksen mukaan). Suomen Suuriruhtinaskunnan keisari Aleksanteri II:n muistomerkkikilpailun voitti Johannes Takanen vuonna 1885. 16
Muistomerkin toteutti Valter Runeberg. Se paljastettiin 29.4.1894. Takasen ja Runebergin piti toteuttaa työ yhdessä, mutta Takanen kuoli ennen hankkeen toteutumista. Muistomerkin toteutti Valter Runeberg veistäen keisarin hahmon Takasen luonnoksen mukaan. 17
La nuova modella, 1885, kipsi. Takasen viimeinen työ. 18
Takasen haudalla 22.10.2009. Flavio Takanen (vas.), Suomen Italian suurlähettiläs Pauli Mäkelä ja puolisonsa Leena Kurko (oikealla) sekä Takasen seuran väkeä. 19
Erkki Kannoston veistämän Johannes Takasen patsaan paljastustilaisuus Virojoella 4.8.1985. 20
Vuodesta 2004 patsas on lakitettu vappuna mustalla baskerilla. 21
Uuno Klami 1900 1961 Säveltäjä Uuno Klami syntyi 20.9.1900 ja kuoli 29.5.1961. Hänen isänsä oli Anton Klami (1864 1904) ja äitinsä Amalia Korpela (1864 1916). 22
Amalia, Vieno, Anton ja Uuno Klami kesällä 1903. Vuonna 1904 kuolivat Uunon alle 2-vuotias sisko Vieno Helvi sekä isä Anton keuhkotautiin. 23
Koululainen Uuno Klami esittelee uutta pyörää. Ensimmäiset sävellykset syntyivät 12- tai 13-vuotiaan koulupojan kynästä. 24
Helsingin Musiikkiopiston oppilaaksi 1915. 25
Miina-kanootissa Klamilan vesillä. Klami aloitti musiikkiopinnot Helsingin Musiikkiopistossa syyskuussa 1915. Hän muutti äitinsä kanssa Helsinkiin. 26
Nuori opiskelija. Kesällä 1923 Uuno oli pianistina Imatran Valtionhotellissa. Siellä hän tapasi ensimmäisen kerran tulevan vaimonsa Toini Nykäsen. 27
Toini Nykänen. 24.7.1932 Uuno Klami vihittiin avioliittoon Toini Nykäsen kanssa. 28
Lallukassa. Klamit muuttivat Helsingissä taiteilijakoti Lallukkaan 1943 ensimmäisten asukkaiden joukossa. 29
Kujaholmissa 1947. Klamilaan Kujaholmin saareen rakennettiin kesäasunto 1945. Sen suunnitteli arkkitehti Lars Sonck. 30
Kujaholmissa. 10 vuotta myöhemmin rakennettiin venevaja, joka toimi myös Klamin työhuoneena (arkkitehti Aulis Blomstedt). 31
Klami rakasti purjehtimista. hän omisti myös moottorija soutuveneen. 29.5.1961 Uuno Klami sai sydänkohtauksen palatessaan soutuveneellä maidonhakumatkalta Tinkasen kylästä Kujaholmiin. 32
Hän kuoli samana päivänä Virojoen sairaalassa. Pia Hinttula: Klamin talo, 2004, akvarelli. 33
Uuno Klamin patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Ben Renvall, 1963. 34
Muistomerkki on Klamilan kyläkirkon pihalla. 35
Uuno ja Toini Klamin hauta Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla. 36
Kirja Uuno Klamista. 37
Klamin työn eli musiikin kannalta meri oli erittäin tärkeä. Hän luonnosteli sävellyksiään kesällä Virolahdella ja viimeisteli niitä talvella Helsingissä. Klami alkoi saada suosiota 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. Hän otti musiikkiinsa vaikutteita ranskalaisilta säveltäjiltä, kuten Maurice Ravellilta sekä Igor Stravinskilta venäläisen kauden teoksista. Esimerkiksi Yö Montmartnella (1925). Ranskalaisen hienostuneisuuden vastapainona hänen musiikistaan löytyy myös maanläheistä huumoria Kuvia maalaiselämästä (1932). KALEVALA Kalevalaan perustuvia tai siitä vaikutteita saaneita sävellyksiä ovat seuraavat: Lemminkäisen seikkailut saarella (1934) Vipusessa käynti (1938) Kalevala-sarja (valmis 1943, teki koko 1930- luvun) Pyörteitä, keskeneräiseksi jäänyt baletti (1957 1961) MUUT MERKITTÄVÄT TEOKSET Oratorio Psalmus (1932 36) Viulukonsertto (1943/1954) 2 pianokonserttoa (1925 ja 1951) Kymenlaakson laulu (1934) Nummisuutarit alkusoitto (1936) Laulu Kuujärvestä (1956), sanat Yrjö Jylhä ELOKUVAMUSIIKKI Ne 45 000 (1933) Jumalan myrsky (1940) Yli rajan (1942) Uuno Klamin teosluettelossa on yli 150 teosta. Hänet nimitettiin Suomen akatemian jäseneksi 1959. Hän toimi vuosikymmeniä Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen musiikkikriitikkona. 38
Samuli Paronen 1917-1974 Syntyi Virolahdella Ravijoen kylässä 23.5.1917. Hän elätti itsensä työmiehenä tehden metsä- ja maataloustöitä. Aloitti kirjailijan uransa 47-vuotiaana vuonna 1964. Isä kuului kansalaissodassa punaisiin ja kuoli Tammisaaren vankileirillä 1918. Äiti kuoli Parosen ollessa 14-vuotias. 10 vuoden aikana häneltä ilmestyi 7 romaania ja yksi novellikokoelma. 39
Ensimmäinen romaani, Kesä Aataminkylässä (1964), on WSOY:n kustantama. Aataminkylä on itse asiassa Ravijoki, jonka kylää tunteva lukija heti huomaa. Painos oli ilmeisesti hyvin pieni koska kirja on todellinen harvinaisuus. Muut Parosen kirjat kustansi Otava. 40
Toinen kirja on sotakuvaus Kuolismaantie (1967), joka Pekka Tarkan mukaan oli hänen nousunsa mestaruuteen. 41
Kolmas teos on Lallinkorven leipä (1968). Omintakeinen ja veikeä kuvaus kyläyhteisöstä. 42
Romaaneista Kaivos (1970) ja Huone puutalossa (1971) otettiin myöskin toiset painokset. Kuolismaantiestä ja Lallinkorven leivästä julkaistiin myös toiset painokset. Samoin Parosen neljännestä kirjasta, joka on novellikokoelma Tämä on huone 8 (1968). 43
Romaani Laiva ilmestyi 1972. 44
Romaani Kapina ilmestyi 1973. 45
Samuli Paronen kuoli 57-vuotiaana 26.8.1974 Hämeenlinnassa. Samana vuonna ilmestyivät postuumisti romaani Kortteeri ja mietekokoelma Maailma on sana. 46
Kustantajan edustaja ja Parosen hyvä ystävä, kirjailija Hannu Mäkelä saattoi julkisuuteen vuonna 1999, 25 vuotta Parosen kuoleman jälkeen, Testamantti-nimisenä laajan uuden kokoelman Parosen mietteitä. Niiden olemassaolosta lapuilla vuoteensa alla kirjailija kertoi Mäkelälle kuolinvuoteellaan sairaalassa. Elinaikanaan Paronen ei saavuttanut lukevan yleisön suurta suosiota, vaikka kriitikot häntä kiittivätkin. Mietekokoelma Maailma on sana on nyttemmin noussut pysyvään asemaan mietekirjallisuuden huipulla. Siitä on tähän mennessä otettu kolme painosta. Kai Laitinen kirjoitti vuonna 1981: Proletariaatin kurjinta kerrostumaa, yhteiskunnan ulkolaidoilla ja toimeentulon alarajalla eläviä ihmisiä kuvasi teoksissaan vaikuttavasti Samuli Paronen. Hannu Tulkki sanoo kirjassaan Virolahti ja Kirjallisuus: Samuli Paronen on kirjailija, jonka nimi tulee aina olemaan mukana, kun puhutaan merkittävistä suomalaisista kirjailijoista. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen arvioi Suomen kuvalehdessä kiittävästi Parosen kirjaa Huone puutalossa. Hän kertoi ensin kirjan synkkyydestä ja jatkoi: Mutta kirjaa ei ole raskas lukea, koska siinä on omaperäistä huumoria, remakkaa naurua kyynelten läpi. Siinä on omalaatuista yhteiskunnallista pohdiskelua, näkökohtia, jotka saattavat olla riemastuttavan yllättäviä ja tuoreita. Kun nyt on eduskuntavaalit edessä, toivoisin, että mahdollisimman moni ehdokas ottaisi Parosen teoksen opinto- ja kurssikirjakseen. Samaa toivon minä nykypolitiikoilta, joiden kannattaisi ottaa opinto- ja kurssikirjoiksi koko Parosen tuotanto. Maailma muuttuu, mutta jotkut asiat pysyvät ja pahenevat. Jaakko Liukkonen 47
48