Kathmandu 22.10.2012 Nepalin vammaiset lapset ja nuoret Kummikirje 2/2012 Hyvä tukija! Terveisiä Nepalin vammaisilta lapsilta ja nuorilta! Kuva 1: Sokeiden koulun oppilaiden aamujumppa, Dharan (kuva: Christina Grönholm) Nepal on yksi maailman taloudellisesti köyhimpiä maita; lähes puolet asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Kastijärjestelmä on virallisesti lopetettu, mutta kastiajattelu elää yhä käytännössä vahvana. Kasti määrää aseman ja kohtalon yhteiskunnassa. Sekä alimpaan kastiin kuuluvat että vammaiset lapset ja nuoret ovat yhteiskunnassa huonoimmassa asemassa. Suomen Lähetysseura haluaa toimia ja parantaa nimenomaan kaikkein köyhimpien ja hyljeksityimpien ihmisten elämää. Lähetysseura on tukenut Nepalissa kummityön kautta vammaisten lasten ja nuorten koulutusta vuodesta 2006. Yhteistyöjärjestönä on paikallinen kansalaisjärjestö Forward Looking, jonka toiminta on kasvanut nopeasti viime vuosina. Vammaistyön tarve Nepalissa on suuri. Vammaisuuden uskotaan olevan seurausta edellisen elämän synneistä ja ansaittu kohtalo, siksi vammaisia lapsia usein piilotellaan. Vammaisten lasten koulutukseen pääseminen on usein kummiohjeman kaltaisen avun varassa! Kummityön tarve kasvaa sitä mukaa kuin vammaisten tietoisuus omista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan lisääntyy. Forward Lookingin työ on ollut erittäin merkittävää myös siksi, että sen vaikuttamistyö on lisännyt tietoisuutta vammaisuudesta ja muokannut ympäristön asenteita sitä kohtaan. Te suomalaiset kummit tuette Forward Lookingin kautta yhteensä 450 lapsen ja nuoren koulunkäyntiä ja ammattiopintoja. Työ on laajaa; kummioppilaita on monissa oppilaitoksissa eri puolilla Nepalia. Pyrimme siihen, että kaikki kummioppilaamme koulutetaan ammattiin asti, jolloin heillä on mahdollisuus itsenäisesti tulla toimeen ja he voivat pärjätä heitä syrjivässä yhteiskunnassa.
Vaikka Nepalissa yleisesti on edetty viime vuosina kohtalaisen hyvin YK:n vuosituhattavoitteessa koulutus kaikille (yli 95 % kouluikäisistä aloittaa koulun), eri tutkimusten mukaan arvioidaan, että esimerkiksi kuuroista yhä jopa 70 % on jäänyt vaille minkäänlaista koulutusta. Kuva 2: Buddhiman Tamang Satyawoti Higher Secondary Schoolista Dhadingin läänistä, jossa tuemme neljää fyysisesti vammaista nuorta. Työmme arvioitiin Suomen Lähetysseuran Forward Lookingin kautta tekemä kummityö vammaisten lasten ja nuorten parissa arvioitiin viime keväänä Lähetysseuran aloitteesta. Arvioinnin teki ulkopuolinen taho. Taloudenhoidossa löytyi puutteita, jotka johtivat muutoksiin järjestön hallinnossa. Itse kummitoiminta todettiin vaikuttavaksi, vaikka kehitettävää toki löytyi siitäkin. Nepalin kummiyhdyshenkilönä ja vammaistyön neuvonantajana pitkään toiminut Kirsti Kirjavainen toteaa, että: Nepalissa korruptio on valitettavan yleistä ja on selvä, että kaikkea toimintaa pitää seurata jatkuvasti ja perusteelliset evaluaatiot on tehtävä muutaman vuoden välein. Lähetysseuralle on hyvin tärkeää, että toiminta on läpinäkyvää ja että me itse sekä yhteistyöjärjestömme olemme esimerkkejä ympäristölle, emme vain sanoissa vaan myös teoissa. Forward Lookingin taloudenhoito tutkittiin perusteellisesti. Henkilökuntaa jouduttiin osittain vaihtamaan ja järjestöllä on nyt uusi toiminnanjohtaja, joka on aiemmin toiminut sairaalan johtajana, sekä taloudenhoitaja, jolla on maisteritason tutkinto taloudessa. Johtokuntaa on vahvistettu talousasioiden asiantuntemuksella ja seurantaa tehostetaan entisestään. Järjestön taloushallinnon tarkistuksen yhteydessä tehtiin myös kummitoiminnan evaluaatio, jota varten haastateltiin yli sataa kummituen saajaa, perheitä ja opettajia. Evaluaatiossa todettiin, että järjestön taloushallinnon puutteet eivät ole vaikuttaneet kummituen saajiin. Rahat ovat tulleet joskus vähän myöhässä, mutta kaikki ovat saaneet heille kuuluvat avustukset. Oli liikuttavaa nähdä se kiitollisuus, mitä kummituen saajat tuntevat opiskelumahdollisuuksistaan. Kummituki on pieni, parikymmentä euroa kuussa, mutta näiden ihmisten kohdalla se on tosiaan merkinnyt koko elämän muuttumista. Ilman sitä he eivät olisi päässeet kouluun tai voisi opiskella ammattiin., Kirsti Kirjavainen kertoo ja jatkaa: Kummituen saajien määrää ei ole lähiaikoina tarkoitus paljon kasvattaa vaan keskitymme laatuun.
Tavoitteena ei ole tarjota vain koulutusmahdollisuuksia vaan myös ammattikoulutusta ja tukea työllistymiseen. Koulutuksen seurauksena on mm. luotu noin sata uutta työpaikkaa vammaisille ja tälläkin hetkellä 20 näkö- ja kuulovammaista on opettajaharjoittelussa voidakseen aikanaan työskennellä opettajina. Kuva 3: Tyttö Gorkhan Manakamanan kuurojen koululta pelaamassa hirsipuuta. (Kuva: Riikka Vuoristo-Virta) Kertomus Prithvi Narayan Campukselta Prithvi Narayan Campus Pokharassa Keski-Nepalissa on oppilaiden lukumäärällä mitattuna yksi Nepalin suurimmista valtion ylläpitämistä kouluista. Suomen Lähetysseuran kummit tukevat Forward Lookingin kautta kuutta vammaista koulun oppilasta. Kuumana ja sateisena heinäkuun päivänä kävimme yhdessä nepali-työparini Mandiran kanssa tutustumassa kampukseen ja kummioppilaisiimme. Koulu toimii suurella alueella ja koulurakennuksia on paljon. Kävelemme poikien asuntolalle, jossa meitä on vastaanottamassa pieni joukko noin 20-vuotiaita, iloisia ja kohteliaita nuoria miehiä. Damodar Regmi, 28, kävelee ontuen meitä vastaan. En kuitenkaan kiinnitä huomiota ontumiseen, vaan iloisina tuikkiviin silmiin. Hän esittelee meille hieman poikien asuntolaa, jossa sade ropisee sisään vähän sieltä täältä ja etsii meille sitten paikan, jonne voimme istua. Istumme hämärään saliin, ruokalaan. Muurahaisia kipittää lattioilla ja pöydillä, joku pojista peseytyy ulkona pienen suihkun alla kulman takana. Damodar hymyilee ja juttelee paljon. Minulle tulee kiire kirjoittaa kaikki ylös. Välillä nuoria miehiä kävelee ohitsemme, joku pysähtyy tervehtimään ja kuuntelemaan. Joku kysyy Mandiralta, miten voisi päästä Forward Lookingin kummioppilaaksi. Damodar opiskelee kasvatustieteiden maisteriksi. Forward Looking alkoi tukea hänen opintojaan jo neljä vuotta sitten, minkä ansiosta hän pystyi lukemaan kandidaatiksi. Nyt hän opiskelee uuden stipendin turvin maisteriksi. Damodar on kotoisin Tanahunin läänistä, ja omassa kylässään hän on edelleen ainoa maisteriksi opiskeleva. Hän kasvoi köyhässä yksinhuoltajaperheessä ilman isää kuuden veljen ja kahden siskon kanssa. Hän on perheen ainoa vammainen; polio vammautti hänen toisen jalkansa täysin liikuntakyvyttömäksi. Damodarilla on kuitenkin tekojalka, joten hän pystyy nykyisin liikkumaan melko hyvin. Damodar hyväksyttiin kylässään kouluun vammaisuuden takia vasta 7-vuotiaana (yleensä nepalilaiset lapset aloittavat koulun hyvin varhain, jo 3-4- vuotiaina). Naapurit hyljeksivät häntä hänen vammansa takia, eikä hän päässyt kulkemaan kouluun, jonne oli 1,5 tunnin kävelymatka yhteen suuntaan. Niinpä hän pääsi aloittamaan koulun vasta 12-vuotiaana. Köyhän perheen äiti päätti kuitenkin tehdä kaikkensa vammaisen lapsensa kouluttamiseksi ja myi perheen omistaman vesipuhvelin, jotta Damodar sai aloittaa koulunkäynnin Prithvi Narayan Campuksella.
Damodar on kovin kiinnostunut teatterista ja draamallisesta ilmaisusta. Hän haluaa kertoa vammaisten elämästä ja kokemuksista draaman avulla. Damodar sai myös mahdollisuuden osallistua viikon kestäneeseen koulutukseen Kathmandussa, jossa vammaiset opiskelijat laativat yhdessä esityksen Nepalin hallitukselle, miten vammaiset tulisi ottaa huomioon uudessa, suunnitteilla olevassa perustuslaissa. Toivon voivani parantaa Nepalin vammaisten asemaa ja kasvattaa tietoisuutta vammaisista ja heidän ihmisoikeuksistaan., Damodar toteaa silmät tuikkien. Kuvat 4 & 5: Damodar (vasemmalla), Rajesh (oikealla). Alamme juuri saada haastattelua valmiiksi, kun ruokasaliin tulee valkoisen kepin kanssa kävelevä toinen iloisen näköinen nuorimies, Rajesh Aryal. Rajesh tervehtii meitä iloisesti ja melkein ensimmäisenä huudahtaa, ettei hän tarvitse enää tukea Forward Lookingilta, sillä hän on saanut työpaikan! Rehellinen, iloinen, ystävällinen nuorimies, kirjoitan vihkooni. Kristitty Rajesh on valittu opettajaksi peruskouluun Länsi-Nepaliin Salyan-nimiseen lääniin, josta hän on myös kotoisin. Hän opiskelee kuitenkin samanaikaisesti kolmatta vuotta kandidaatin tutkintoa ja nyt Rajesh onkin tullut kampukselle suorittamaan tenttejä. Peruskoululaisilla on sopivasti juuri kesäloma. Kristityksi Rajesh kääntyi viisi vuotta sitten. Rajeshin elämään on mahtunut kovin monta hylätyksi tulemista. Rajeshin ollessa 1-vuotias perhe muutti Intiaan. Elämä oli vaikeaa, eikä muuttunut ainakaan helpommaksi perheenäidin kuoltua kuuden Intiassa vietetyn vuoden jälkeen. Äitipuoli muutti perheeseen, mutta Rajesh ja hänen siskonsa kokivat, etteivät saaneet osakseen oikeaa äidin rakkautta ja huomiota. 14-vuoden ikäisenä Rajesh sai pahan silmätulehduksen. Isä ei kuitenkaan suostunut viemään poikaa sairaalaan. Seitsemän päivän päästä Rajesh oli menettänyt näkökykynsä, eikä näköä voitu enää palauttaa. Samoihin aikoihin Rajeshin siskon oli lopetettava koulunkäynti kotitöiden takia. Rajesh ja hänen siskonsa olivat surullisia ja masentuneita ja sisarukset päättivät karata kotoa. Heidän onnistuikin paeta ja palata Nepaliin Intiasta. Sisko kuitenkin hylkäsi Rajeshin heidän päästyään Nepaliin. Onnekseen Rajesh pääsi töihin hotelliin, joten hän pystyi jotenkuten elättämään itsensä. Ystävän avulla Rajesh sai kuulla sokeiden yhdistyksestä (Nepal Association of Blind, NAB). Yhdistyksen työntekijät opettivatkin Rajeshille pistekirjoituksen, jonka avulla Rajesh oppi hyvin nopeasti lukemaan ja kirjoittamaan. Pistekirjoitus avasi ovet koulutukseen. Ilman rahaa ei kuitenkaan koskaan voi saada korkeampaa koulutusta, ja jälleen kerran Rajesh koki itsensä hylätyksi ja elämän nujertamaksi. Rajeshin sinnikyys kuitenkin palkittiin kun hän sai stipendin koulua varten Forward Lookingin kautta.
Rajeshin elämässä on asiat nyt hyvin. Rajesh on kuitenkin huolissaan vammaisten, erityisesti sokeiden, tilanteesta Salyan-läänissä, jossa hänen kokemuksensa mukaan eivät edes siellä toimivat pienet vammaisjärjestöt huomioi sokeita. Rajesh on alkanut ajaa sokeiden oikeuksia, mutta helppoa se ei ole ollut, ja hän onkin saanut toisinaan pelätä jopa henkensä puolesta. Rajesh toivoo voivansa alkaa tehdä yhteistyötä Forward Lookingin kanssa Salyanissa. Lopuksi Rajesh toteaa, että vaikka ihminen kokisi olevansa elämässään kuinka yksin ja hylätty, Jumala ei koskaan hylkää ja Hän on aina kanssamme. Vaikka mitä esteitä elämässä tulisi vastaan, ne voi aina voittaa kun uskoo itseensä ja luottaa Jumalaan., hän toteaa. Minun ja Mandiran on aika sanoa jäähyviset Prithvi Naryanin vammaisille opiskelijoille. Sade on lakannut, kävelemme liukasta polkua pitkin takaisin. Osaisinpa minäkin kiittää ja iloita kaikesta siitä, mitä on tässä ja nyt, mietin. Uuden työntekijän terveiset Tämän kirjeen takana on Suomen Lähetysseuran uusi Nepalin kummiyhdyshenkilö Anni Takko. Muutin perheeni (mies ja 6-, 4- ja 2-vuotiaat lapset) kanssa Kathmanduun helmikuun alussa 2012. Aluksi olimme kielikoulussa ja viime kesäkuusta lähtien olen työskennellyt Lähetysseuran kummiyhdyshenkilönä ja tiedottajana. Työhöni kuuluu kummityömme arviointia ja kehittämistä, kaikissa kummikohteissa vierailua ja niistä tiedottamista. Olen iloinen saadessani tehdä työtä yhdessä työparini Mandiran ja koko Lähetysseuran Nepal-tiimin kanssa. Olen vaikuttunut siitä, miten kummituki todella auttaa ja menee perille! Minuun voit olla yhteydessä sähköpostitse: anni.takko@felm.org postitse: FELM Jhamsikhel, Lalitpur -3 G.P.O. 8975 E.P.C. 2250 Kathmandu, Nepal Kummina teet todella arvokasta työtä! Kiitos kaikkien Nepalin vammaisten lasten ja nuorten puolesta! Kuva 6: Uusi kummiyhdyshenkilö perheineen jeepin kyydissä (kuva: Maria Westerling) Kummina olet korvaamaton kutsu ystäväsikin! Suomen Lähetysseura, PL 154 (Käyntiosoite: Tähtitorninkatu 18), 00141 Helsinki, puh. 09 12971 kummit@suomenlahetysseura.fi www.suomenlahetysseura.fi/kummit Tilaa uutiskirje: www.suomenlahetysseura.fi/uutiskirje