Joosua luvatun maan valloittaja
VALTTER LUOTO JOOSUA LUVATUN MAAN VALLOITTAJA JOOSUAN KIRJAN KOMMENTAARI
Samalta tekijältä ilmestynyt aikaisemmin: Ruut Moabilainen. Ruutin kirjan kommentaari. Aikamedia 2009. Aamos oikeudenmukaisuuden julistaja. Aamoksen kirjan kommentaari. Aikamedia 2010. 2011 Valtter Luoto ja Aikamedia Oy Kaikki oikeudet pidätetään. ISBN 978-952-252-054-8 (PDF), ISBN 978-951-606-935-0 (Sid.) Raamatunlainauksissa on käytetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottamaa suomennosta, ellei toisin mainita. Sivunvalmistus Aikamedia Oy Tämä sähkökirja on tuotettu Aikamedia Oy:n vuonna 2011 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto: Aikamedia Oy Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvausja rangaistusvastuun uhalla kielletty.
Sisältö Lukijalle... 9 Kartat... 11 Johdanto... 15 Vanhan testamentin historialliset kirjat...15 Kertomusten luonne... 16 Kertomukset eivät vastaa kaikkeen... 19 Varoitus virheellisistä lukutavoista... 21 Johdanto Joosuan kirjaan...24 Tekijä ja kirjoittamisen ajankohta... 24 Tapahtumien ajallinen sijoittuminen... 26 Arkeologiset löydöt ja historiallinen tausta... 27 Lupaus maasta... 30 Joosuan kirjan tarkoitus... 32 Kirjan pääjaottelu... 33 Osa I: Tulo Kanaaninmaahan (1:1 5:15)...34 Joosuan saama tehtävä (1:1 9)...34 Lupaus (1:1 5)... 34 Rohkaisu (1:6 9)... 41 Valloituksen valmistelu (1:10 2:24)...46 Israelin liikekannallepano (1:10 18)... 46 Vakoojien lähettäminen (2:1 24)... 51 Kulku Jordanin yli (3:1 17)...67 Ylitykseen järjestäytyminen (3:1 4)... 67 Ylitykseen pyhittäytyminen (3:5 13)... 71 Ylityksen toteuttaminen (3:14 17)... 78 Muistokivien pystyttäminen (4:1 5:1)...81
Muistokivien tarkoitus (4:1 7)... 81 Kivien pystyttäminen Jordaniin (4:8 18)... 84 Kivien pystyttäminen Gilgaliin (4:19 5:1)... 88 Kansan pyhittäminen (5:2 15)...91 Uusi asema: ympärileikkaus (5:2 9)... 91 Uusi alku: pääsiäinen (5:10)... 95 Uusi ravinto: maan tuotteet (5:11 12)... 97 Uusi päällikkö: Herra (5:13 15)... 99 Osa II: Maan valloittaminen (6:1 12:24)... 103 Taistelut maan keskiosassa (6:1 8:29)... 103 Jerikon taistelu (6:1 27)... 103 Tappio Ain luona (7:1 26)... 119 Voitto Aissa (8:1 29)... 134 Taistelut etelässä (9:1 10:43)... 151 Gibeonilaisten juoni (9:1 27)... 151 Amorilaisten tappio (10:1 27)... 162 Kaupunkien hävittäminen (10:28 39)... 175 Yhteenveto hävityksestä etelässä (10:40 43)... 180 Taistelut pohjoisessa (11:1 15)... 182 Pohjoisten kuninkaiden liittoutuma (11:1 5)... 182 Pohjoisten kuninkaiden voittaminen (11:6 9)... 185 Hasorin valloittaminen (11:10 15)... 187 Yhteenveto valloituksista (11:16 12:24)... 189 Yhteenveto valloitetuista alueista (11:16 23)... 189 Yhteenveto voitetuista kuninkaista (12:1 24)... 193 Osa III: Maan jakaminen (13:1 22:34)... 199 Alueen jako heimoittain (13:1 19:51)... 199 Alueen jako-ohjeet (13:1 7)... 199 Jako itäisille heimoille (13:8 33)... 203 6
Jako läntisille heimoille (14:1 19:51)... 210 Kaupunkien jako (20:1 22:34)... 246 Turvakaupungit (20:1 9)... 246 Leeviläisten kaupungit (21:1 42)... 251 Valloituksen päätös (21:43 45)... 257 Kiista alttarin rakentamisesta (22:1 34)... 258 Osa IV: Yhteenveto (23:1 24:33)... 268 Joosuan ensimmäinen puhe (23:1 16)... 268 Tapahtuneen kertaus (23:1 5)... 268 Kehotus (23:6 11)... 270 Varoitus (23:12 13)... 272 Päätös (23:14 16)... 273 Joosuan toinen puhe (24:1 28)... 275 Historiallinen esipuhe (24:1 13)... 275 Sopimus (24:14 24)... 281 Päätöksen vahvistaminen (24:25 28)... 285 Joosuan kuolema (24:29 33)... 287 Joosuan hautaaminen (24:29 33)... 287 Kirjassa esiintyvät raamatunkohdat... 291 Lähdekirjallisuutta... 307 7
Lukijalle Aikaisemmin tässä Vanhan testamentin kirjojen kommentaarien sarjassa ovat ilmestyneet selitysteokset Ruutin kirjasta ja profeetta Aamoksen kirjasta. Niistä saamani palaute lukijoilta on rohkaissut minua jatkamaan selitysteosten sarjaa. Nyt käsillä on kolmas teos, jonka kohteena on Vanhan testamentin historiallisiin kirjoihin kuuluva Joosuan kirja. Nämä selitysteokset ovat selvästi eksegeettisiä, mikä tarkoittaa, että pyrin antamaan tietoa tekstien taustalla olevista historiallisista ja kulttuurillisista yhteyksistä, jotta kirjojen sanoma tulisi paremmin ymmärrettäväksi. Suomen kielellä on tähän mennessä julkaistu varsin vähän Vanhan testamentin kirjoja koskevia selitysteoksia. Toivon, että nyt julkaistava selitysteosten sarja voisi olla omalta osaltaan auttamassa suomalaisia Raamatun lukijoita, jotta Vanhan testamentin kirjat tulisivat heille entistä läheisimmiksi ja niiden hengellinen sanoma voisi tulla helpommin ymmärrettäväksi. Olen kiitollinen kustantajalle, jolla on ollut näkyä tällaisen raamattukirjallisuuden tarpeellisuudesta ja rohkeutta jatkaa sarjan kustantamista. Ennen kaikkea olen kiitollinen Jumalalle, joka on antanut minulle vielä voimia työskennellä tämän jo varsin laajaksi paisuneen työn parissa minulle niin rakkaan Jumalan sanan äärellä.
Joosuan saama rohkaisu Jumalalta on rohkaissut myös minua, ja toivon sen rohkaisevan jokaista Joosuan kirjan selitysteoksen lukijaa. Muista, että olen sanonut sinulle: Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi. Joos. 1:9 Helsingissä Oulunkylän Veräjälaaksossa lokakuussa 2010 Valtter Luoto 10
HEETILÄISTEN MAA Sidonilaiset BASANIN KUNINGASKUNTA Jarmukjoki Kanaanilaiset Hivviläiset Jeriko Jebusilaiset Jebus K A A N A A N M A A SIHON Hesbon A M O R I L A I S E T Edrei Jabbokvirta AMMON Amalekilaiset Keeniläiset MOAB Arnonvirta EDOM Kanaaninmaa ennen valloituksia 11
DAN ASSER NAFTALI MANASSE SEBULON ISASKAR MANASSE GAD EFRAIM DAN BENJAMIN RUUBEN Ammon JUUDA MOAB SIMEON Edom Kanaaninmaan jakaminen 12
Kedes Galileanjärvi Golan Ramot Sikem Beser Hebron (Kirjat Arba) Kuollutmeri Turvakaupungit 13
Johdanto Vanhan testamentin historialliset kirjat Heprealaisessa kaanonissa 1 Joosuan kirja kuluu varhaisempiin profeettoihin, joita ovat Joosua, Tuomarien kirja, Samuelin kirjat ja Kuninkaiden kirjat. Olemme tottuneet sijoittamaan Joosuan kirjan kristillisen kaanonin mukaisesti Vanhan testamentin historiallisiin kirjoihin, jollaisena se jatkaa kertomusta siitä, mihin Viides Mooseksen kirja päättyy. Voimme jakaa Vanhan testamentin kirjat neljään ryhmään: 1. Laki: Viisi Mooseksen kirjaa. 2. Israelin historia: Joosua, Tuomarien kirja, Ruut, Samuelin kirjat, Kuninkaiden kirjat, Aikakirjat, Esra, Nehemia, Ester. 3. Runous ja viisaus: Job, Psalmit, Sananlaskut, 1 Raamatun kaanon (kr. kanon, mittapuu, ohjesääntö) tarkoittaa ohjeelliseksi tullutta Raamatun kirjojen kokoelmaa. Kaanonin ulkopuolelle jääneitä kirjoituksia nimitetään apokryfisiksi kirjoiksi (kr. apokryfos, salattu). Heprealainen kaanon (juutalaisten hyväksymä) poikkeaa kirjojen ryhmittelyn osalta protestanttisten kristittyjen kaanonista. Roomalaiskatolisen kirkon ja ortodoksisen kirkon kaanonissa on mukana myös apokyryfisiä kirjoja, joita he kutsuvat deuterokanonisiksi kirjoiksi (toisen kaanonin mukaisiksi).
Saarnaaja, Laulujen Laulu, Valitusvirret. 4. Profeetalliset kirjat: a) Suuret profeetat: Jesaja, Jeremia, Hesekiel ja Daniel. b) Pienet profeetat: Hoosea, Joel, Aamos, Obadja, Joona, Miika, Nahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja ja Malakia. Vanhan testamentin historialliset kirjat muodostavat laajan kokonaisuuden. Ne ovat pääasiassa eräänlaisia kertomuksia eli suorasanaista tapahtumien kerrontaa. 2 Vanhan testamentin teksteistä noin 40 prosenttia on kerrontaa, eli sitä on muuallakin kuin vain jaottelumme määrittelemissä historiallisissa kirjoissa. Vanha testamentti puolestaan kattaa kolme neljäsosaa koko Raamatun laajuudesta. Uudessa testamentissa vastaavanlaisia kerronnallisia osuuksia ovat evankeliumit ja Apostolien teot. Uskomme, että Pyhä Henki on ollut ohjaamassa Raamatun kaanonin synnyssä. Koska Raamatun kaanonissa on näin suuri osa kertomusta, on meidän uskottava, että kerronnallinen tyyli sopii hyvin Jumalan ilmoituksen välittämiseen. Kertomusten luonne 3 Kysymys on todella kertomuksista. Kertomuksella emme tarkoita fiktiivistä eli keksittyä tarinaa. Raamatun kertomukset ovat erään- 2 Kertomuksia nimitetään usein narratiiveiksi tai narratiiviseksi kirjallisuudeksi (lat. narratio, kertomus, selostus). 3 Raamatun kertomusten luonnehdinta perustuu suurelta osin Gordon Feen ja Douglas Stuartin teokseen How to Read the Bible for All Its Worth. Kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä Kirjojen kirja: avaimia Raamatun tulkintaan. Suom. Johan Autio. PerusSanoma Oy, Juva, 1996. Roland Harrison on käsitellyt VT:n tutkimuksessaan laajalti VT:n historiankirjoituksen yleisiä näkökohtia. Harrison, 291 347. 16
laisia Jumalan kertomuksia, koska niissä kaiken tapahtuneen takana halutaan nähdä Jumalan historiaa ohjaava käsi. Ne ovat sekä tosia että merkityksellisiä. Lisäksi ne ovat usein monimutkaisia rakenteeltaan. Vanhan testamentin historialliset kertomukset puhuvat tapahtuneista asioista, mutta niiden tarkoitus ei rajoitu siihen. Vanhan testamentin historiankirjoituksen tarkoitus on osoittaa, miten Jumalan toimii luomisessa, luonnossa ja oman kansansa Israelin keskuudessa. Kertomuksien tarkoitus on kirkastaa ja kunnioittaa Jumalaa, auttaa meitä ymmärtämään ja arvostamaan häntä ja antaa meille kuva Jumalan toiminnasta ja huolenpidosta. Samalla kertomukset välittävät meille monta muuta asiaa. Jokaisella kertomuksella on juonensa ja henkilönsä. Lisäksi yksittäiset kertomukset liittyvät suurempaan kokonaisjuoneen. Usein kertomuksien päähenkilö on Jumala itse. Vanhan testamentin kertomuksia lukiessamme meitä auttaa, jos huomaamme, että ne toimivat kolmessa eri tasossa. Ylin taso on Jumalan universaalinen suunnitelma ja toiminta luomisessa. Tämän tason ydinasiat ovat alkuperäinen luominen, syntiinlankeemus, synnin voima ja läsnäolo kaikkialla sekä lunastuksen tarve. Uuden testamentin puolella tähän juoneen liittyvät Kristuksen inkarnaatio ja hänen uhrinsa. Keskimmäisen tason ydin on Jumalan suunnitelma ja toiminta Israelin kansan historiassa. Tässä ovat tärkeitä kohtia Abrahamin kutsuminen, Abrahamin suvun vahvistaminen, Israelin joutuminen Egyptin orjuuteen, Jumalan vaikuttama vapautuminen orjuudesta ja luvatun Kanaaninmaan valloittaminen. Luvattuun maahan asettumisen jälkeen keskeisiä teemoja kansan historiassa ovat Israelin toistuva synninteko ja kasvava tottelemattomuus Jumalaa kohtaan, Jumalan kärsivällisyys hänen suojellessaan ja puolustaessaan kansaansa, pohjoisen Israelin ja eteläisen Juudan 17
kertakaikkinen tuho sekä Jumalan kansan uudelleen rakentaminen, restauraatio, maanpakolaisuuden jälkeen. Alimmalla tasolla meitä vastaan tulee suuri määrä yksittäisiä kertomuksia omine juoniaineksineen ja henkilöineen. Nämä yksittäiset kertomukset liittyvät kahteen ylempään tasoon. Yksittäisistä kertomuksista mainittakoon muun muassa kertomus siitä, miten Joosefin veljet myivät Joosefin ohikulkevalle karavaanille ja kuinka Joosef päätyikin Egyptiin, kertomus Gideonin epäröinneistä ja hänen testistään, jonka hän suoritti villojen avulla ja kertomus Daavidin aviorikoksesta Batseban kanssa. On syytä huomata, että jokainen yksittäinen kertomus on osa laajempaa Israelin historiakertomusta, mikä taas puolestaan on osa kertomusta Jumalan universaalista toiminnasta luomisen ja lunastuksen tasossa. Ellei tätä eri tasojen välistä yhteyttä ymmärrä, jäävät yksittäiset kertomukset Vanhassa testamentissa irrallisiksi. Ilman yhteyttä suurempaan ilmoituksen kokonaisuuteen meidän on vaikea löytää kaikista yksittäisistä kertomuksista niiden sanomaa. Jeesus sanoi, että Vanhan testamentin kirjoitukset todistavat (kertovat) hänestä (Joh. 5:37 39). Tällöin Jeesus ajatteli Vanhan testamentin tekstien luomaa kokonaisuutta, eikä jokaista yksittäistä kertomusta erillisenä. Ne Vanhan testamentin yksittäiset kertomukset tai jaksot, jotka on Uudessa testamentissa nostettu esiin messiaanisina tai muuten typologisesti 4 Kristukseen sovitettavina, ovat tärkeä osa Vanhan testamentin teksteistä. Tällaista typologista selitystä käyttää Paavali muun muassa puhuessaan Israelin kansan kokemuksista erämaavaelluksen aikana (1. Kor. 10:3, 4). 4 Typologia (kr. typos, tyyppi) on tulkintatapa, jossa Vanhan testamentin henkilöt ja tapahtumat kuvataan Uuden testamentin täyttymyksen esikuviksi. 18
Me voimme toki tutkia Vanhan testamentin yksittäisiä kertomuksia sellaisinaan, mutta saadaksemme niistä esille niiden lopullisen merkityksen ja sanoman meidän tulee liittää ne ylempiin kerronnan tasoihin, laajempaan yhteyteen. Kertomukset eivät vastaa kaikkeen Kertomukset eivät ole vain kertomuksia Vanhan testamentin aikana eläneistä ihmisistä. Ne ovat ennen kaikkea kertomuksia siitä, mitä Jumala on tehnyt näiden ihmisten kautta. Näin kertomusten varsinaiseksi keskushahmoksi ja sankariksi nousee itse Jumala. Kertomuksilla on tapahtumansa, juonensa ja henkilönsä, mutta näiden takana on Jumala kertomusten ja tapahtumien johtavana hahmona. Vanhan testamentin kertomukset eivät ole vertauskuvallisia, allegorisia kertomuksia, jotka olisivat täynnä salattua merkitystä. Tosin niissä on paljon sellaista ainesta, mitä ei ole helppo ymmärtää ja selittää. Tapa, jolla Jumala toimii historiassa, miten hän vaikuttaa ihmisen toimintaan ja miten hän käyttää ihmisiä oman tahtonsa toteuttajina, ei aina ole meille helposti ymmärrettävä. Meille ei aina edes kerrota, mitä Jumala teki tai miten hän vaikutti tapahtumien kulkuun. Me vain saamme lukea Vanhan testamentin kertomuksesta ikään kuin asioiden lopputuloksen. Tai vaikka vielä kerrottaisiin Jumalan teoista, meille ei selitetä, miten hän toteutti ne ja miksi. Kertomukset on kerrottu valikoiden ja epätäydellisinä. Niissä ei ole aina annettu edes kaikkia asiaan vaikuttaneita yksityiskohtia. Sen, mikä kertomuksessa esitetään, on katsottu riittävän meille. Kertomukset eivät siis vastaa kaikkiin kysymyksiin. Ne eivät välttämättä anna vastauksia myöskään teologisiin kysymyksiim- 19
me. Niiden merkitys on itse asiassa hyvin rajattu, ja ne antavat vain pienen näkymän suuresta kokonaisuudesta. Ne jättävät kylmästi sivuun asiaan liittyvät muut näkökohdat, ilmoitettavaksi meille muulla tavoin. Meidän on opittava tyytymään tähän hyvin rajattuun merkitykseen, jonka me näistä kertomuksista saamme irti, ja hillitsemään uteliaisuutemme muilta osin. Jos emme sitä opi, joudumme kiusaukseen lukea rivien välistä ja näin saatamme lukea kertomuksiin paljon sellaista, mitä niissä ei ole. Jumala ei todellakaan sano yksityiskohtaisesti, miten hän teki monia Vanhassa testamentissa mainittuja ihmeitään, mutta meidän uteliaisuutemme saattaa ajaa meidät laatimaan kaikenlaisia selityksiä yrittäessämme selvittää yksityiskohtia, joita ei ole meille ilmoitettu. Näin me voimme sortua merkillisiin tulkintoihin. Me saatamme yrittää esiintyä eri alojen tiedemiehinä ja selostaa monia tieteellisiä yksityiskohtia (mm. maailman syntyteoriat) siitä, miten nuo ihmeet olisivat voineet tapahtua. Näin on sorruttu moniin puolitieteellisiin, jopa aivan virheellisiin selityksiin. Vanhan testamentin kertomukset eivät aina anna opetusta suoraan. Kertomusten mukana me saamme nähdä ja kokea tapahtumat samalla tavalla kuin silloiset ihmiset. Me voimme oppia niiden kokemusten kautta, vaikka kertomuksessa ei olekaan suorasanaista opetusta. Vaikka tällainen kertomuksesta saatava tieto ei olekaan tekstin ensimmäinen merkitys, tämä tieto on kuitenkin todellinen apu meille, jotta ymmärtäisimme Jumalan toimintaa. Vaikka Vanhan testamentin kertomukset eivät usein opetakaan suoraan, ne kuitenkin kuvailevat sitä opetusta, joka jossakin muualla Raamatussa on suoraan annettu (eksplisiittisesti). Täten tuo opetus sisältyy kertomukseen (implisiittisesti). 5 5 Eksplisiittinen (lat. explicatio) merkitsee selvästi esitettyä, julki lausuttua. Implisiittinen (lat. implicatio) mrkitsee epäsuorasti ilmaistua, viitteellistä. 20