Raamatun historiallis-kiitollisen lukemisen ohjelma JUMALAN VOIDELTUA SEURATEN -- JUMALAN LUOMAKUNNASSA JUMALAN LAPSENA PROFEETAT. Edelliset profeetat

Transkriptio

1 Neljäs etappi: Luvattuun maahan PROFEETAT Edelliset profeetat Viikko Psalmi Kirja Luvut Sananlaskut ETAPPI: LUVATTUUN MAAHAN Luvatun maan valloitus Joosua 1-8 7: Tuomareita johtajina Tuomarien kirja 1-9 8: : ETAPPI: KOHTI KUNINGASVALTAA Valtiollinen tilanne Kartta: Lähi-itä Edellisten profeettojen aikaan: Heettiläisten valtakunta, Egypti ja Assyria Kun siirrytään Laista Profeettoihin, tullaan keskelle Kanaaninmaan ja koko Lähi-idän valtiollista tilannetta vähän yli tuhat vuotta ennen Kristuksen syntymää. Tulee ongelmia, kun yritetään yhdistää Raamatun kertomukset aikakaudelta säilyneisiin historiallisiin tietoihin, mutta meille on tärkeämpää todeta Raamatun kirjoitusten välillä näkyviä selviä kytkentöjä kuin löytää vastineita arkeologien kaivausten tuloksista. Mooseksen johdolla halki autiomaan vaeltavat heimot saavat Laissa tehtävän vallata Joosuan johdolla Kanaaninmaa siellä asuvilta kansoilta. Joosua toteuttaa tämän Profeetoissa. Viholliskansojen luettelo toistuu Joosuan kirjassa samanlaisena kuin Laissa, kun kerrotaan maahan tunkeutumisesta. Hyökkäys alkaa Jerikon valtauksella, ja Joosuan kirjan lopussa Israelin heimot ovat edenneet kaikkialle Kanaaninmaahan. Kaupunkivaltioiden ja heimojen joukossa Kanaaninmaan asukkaina mainitaan heettiläiset. Näiden Vähässä Aasiassa sijainnut valtakunta oli ulottunut Syyriaan asti, mutta Egypti oli pystynyt pitämään Kanaaninmaan omassa valtapiirissään. Heettiläisten valtakunta oli jo sortunut, kun Egyptin ote Kanaaninmaasta heikkeni. 1

2 Vaikka Egyptin valtapiiri kutistui, egyptiläiset pystyivät torjumaan Välimeren yli purjehtineet filistealaiset omilta rannoiltaan, ja nämä asettuivat Kanaaninmaahan. Filistealaiset muodostivat vuoden 1175 ekr. tienoilla Välimeren rannikolle Kuolleenmeren kohdalle viisi ruhtinaskuntaa eli kaupunkivaltiota. Sotataidossa ja aseistuksessa he olivat kanaanilaisia edellä, mutta heidän asutuksensa ei levittäytynyt syvälle sisämaahan. Kun Kanaaninmaahan tunkeutui kansoja mereltä ja autiomaasta, kanaanilaiset joutuivat kahden tulen väliin eivätkä pystyneet torjumaan tulijoita. Lähi-idässä alkoi näihin aikoihin kehittyä uusi suurvalta Assyria, mutta se hyökkäsi Kanaaninmaahan vasta israelilaisten vallan vakiinnuttua. Kanaaninmaa sijaitsee Niilin laaksosta Kaksoisvirran laaksoon ulottuvan Hedelmällisen puolikuun keskivaiheilla Egyptistä Mesopotamiaan kulkevien kauppateiden varrella. Pohjoisesta etelään jatkuva vuorimaa ja Jordanin laakso erottavat rantatasangon ylängöstä, jonka itäpuolella leviä Arabian autiomaa. Kartta: Luvattu maa Vanhan testamentin aikaan I Rantatasanko II Vuorinen maa Jordanin laakson länsipuolella III Jordanin laakso IV Jordanin itäpuolinen ylänkö Syyrian ja Egyptin yhdistävät tiet: Merentie, Surintie ( Surin autiomaan kautta) ja Kuninkaan valtatie 2

3 Maan jakaminen Joosua jakaa maan Joosuan kirjassa kahdelletoista heimolle. Leeviläiset puuttuvat näiden kahdentoista joukosta, ja Jaakobin poikien lukua 12 täydennetään antamalla perintöosuus erikseen Joosefin kahdelle pojalle Manasselle ja Efraimille. Näin perintöosuuksien määrä vastaa myös vuoden kuukausien lukua. Leeviläiset saavat yhtenäisen perintöosuuden asemesta 48 kaupunkia kahdentoista heimon alueilta. Heille kuuluu laidunmaita kotikaupunkiensa luota ja oikeus osuuteen uhreista. 3

4 Vanhan testamentin Profeetat Kreikasta suomeen lainattu sana profeetta rakentuu kahdesta osasta. Alkuosa pro tarkoittaa edessä tai edestä. Jälkiosa tulee puhumista tarkoittavasta sanasta. Yhdessä nämä merkitsevät henkilöä, joka puhuu jonkun edestä, siis Raamatussa ihmistä, joka puhuu Jumalan edestä. Koska kirkossa on luettu Vanhan testamentin profeettojen kirjoituksista ennustuksia tulevasta, profeetat on nähty henkilöiksi, jotka puhuvat tulevista asioista ja tapahtumista etukäteen. Tämä ei vastaa sanan alkuperäistä koko merkitystä, koska Vanhan testamentin profeetat puhuvat menneisyyden, oman aikansa ja tulevaisuuden tapahtumista. Juutalaisen perinteen mukaan he ovat täydentäneet kirjoitettua Lakia välittämällä Jumalan suullisen lain kansalle. Juutalaisessa Raamatussa Lakia seuraa Profeetat ja tämä kokoelma koostuu kahdesta osasta: Edelliset profeetat ja Jälkimmäiset profeetat. Edelliset profeetat luetaan suomalaisessa Raamatussa historiallisiin kirjoihin, ja Jälkimmäisten profeettojen luettelo sisältyy kokonaisuudessaan suomalaisen Vanhan testamentin profeettakirjojen luetteloon. Vertailu: Juutalainen Raamattu Suomalainen Vanha testamentti Edelliset profeetat Joosuan kirja Tuomarien kirja Ensimmäinen Samuelin kirja Toinen Samuelin kirja Ensimmäinen kuninkaiden kirja Toinen kuninkaiden kirja Historialliset kirjat Joosuan kirja Tuomarien kirja Ruutin kirja Ensimmäinen Samuelin kirja Toinen Samuelin kirja Ensimmäinen kuninkaiden kirja Toinen kuninkaiden kirja Ensimmäinen aikakirja Toinen aikakirja Esran kirja Nehemian kirja Esterin kirja Ruutin kirja ja Aikakirjat sekä Esran, Nehemian ja Esterin kirjat eivät siis kuulu juutalaisessa Raamatussa historiallisiin kirjoihin vaan Kirjoituksiin. Daniel ja Valitusvirret luetaan siis Kirjoituksiin eikä Profeettoihin. Tooraa eli Lakia kutsutaan kreikasta saadulla nimellä Pentateukiksi eli suomeksi Viisi kirjaa. Vanhan testamentin tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, miten Joosuan kirja jatkaa siitä, mihin Viides Mooseksen kirja lopettaa. Niinpä sitä on alettu pitää saman kirjasarjan kuudentena niteenä. Tätä ajatusta on kehitelty edelleen ja nähty Tuomarien kirjan sekä Samuelin ja Kuninkaiden kirjojen jatkavan samaa kertomusta, ja näin on päädytty puhumaan yhdeksän kirjan kokonaisuudesta, joka alkaa Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja päättyy Toiseen kuninkaiden kirjaan. Tällöin sekä Samuelin kirjat että Kuninkaiden kirjat lasketaan molemmat yhdeksi kirjaksi. Näin saadaan kirjoja = 9. Koska Viidettä Mooseksen kirjaa kutsutaan Deuteronomiumiksi, tutkijat puhuvat myös Israelin historiasta, joka alkaa Mooseksen kirjoissa ja jatkuu Deuteronomistisena historiana Joosuan kirjassa. Se seuraa kansan vaiheita Salomon temppelin tuhoon asti ja päättyy pakkosiirtolaisuuden aikaan. Sen lisäksi että Mooseksen kirjojen kertomus jatkuu melkein saumattomasti Edellisissä profeetoissa, kytkentä Lain ja Profeettojen välillä näkyy sisällössä. Edellisissä profeetoissa kuvataan, miten Viidennessä Mooseksen kirjassa lausutut opetukset ja varoitukset toteutuvat historiassa. Jumalan kansa menettää Luvatun maan, koska se ei noudata Lakia. Pakkosiirtolaisuus ei johdu siitä, että Jumala pettäisi lupauksensa vaan siitä että kansa luopuu Jumalasta ja saa rangaistuksen synneistään. 4

5 Me luemme nyt Tiekarttamme mukaan Vanhaa testamenttia sellaisessa järjestyksessä, että juutalaiseen tapaan Laki erottuu selvästi muista Vanhan testamentin kirjoista eli Profeetoista ja Kirjoituksista. Yhtäläisyydet Lain ja Edellisten profeettojen välillä voidaan tällöin johtaa siitä, että muut Vanhan testamentin kirjat rakentuvat Lain perustalle. Yhtenäinen kansallinen historia Vaikka Edelliset profeetat muodostavat yhtenäisen sarjan, kullakin kirjalla on omat erityispiirteensä. Joosuan kirjassa maa valloitetaan ja jaetaan eli läänitetään heimoille. Tuomarien kirjassa kuvataan niitä kansan johtajia, jotka nousevat vaikeina hetkinä pelastamaan kansan, kun sen keskuuteen ei ole vielä perustettu pysyvää kuninkuutta. Sanalla tuomari on tässä yhteydessä laajempi merkitys kuin tavallisesti. Tuomarit kokoavat sotajoukkoja ja johtavat niitä menestyksellisesti. Ainoastaan naispuolisesta tuomarista Deborasta kerrotaan, kuinka hän ratkaisee ihmisten riitakysymyksiä, mutta hänkin kunnostautuu sotatantereella. Oheinen vertailu osoittaa Lain ja Profeettojen eroja ja yhteisiä piirteitä. Vertailu: Laki ja Profeetat LAKI 1 5 Moos. Ensi sijalla pysyvät määräykset Määräyksiin liittyy kertomusta kansan vaiheista Kansan vaiheet Jordanille asti PROFEETAT Edelliset profeetat: Joos., Tuom., 1 2 Sam. ja 1 2 Kun. Jälkimmäiset profeetat: Jes., Jer., Hes. ja 12 pientä. Ensi sijalla kehityskulku Tapahtumiin liittyy opetus Lain noudattamisesta Kansan vaiheet Jordanilta eteenpäin 12 heimoa hajallaan, yhteinen pyhäkköteltta Juudan heimo johtoasemaan, Jerusalem pääkaupungiksi Joosef ja Leevi tärkeitä Voideltu ylipappi Aaron Daavidin suku tulee tärkeäksi Voideltu kuningas Daavidin suvusta, kuningas ottaa ja erottaa ylipapin Kanaaninmaa taistelukenttänä Joosuan kirjassa kuvataan Mooseksen seuraajan Joosuan kutsumusta työn jatkajana ja korostetaan jatkuvasti, miten Joosuan toiminta perustuu Mooseksen kirjoihin. Viholliskansat ovat tuttuja jo Lain alkulukujen sukutaulusta, ja ne mainitaan myöhemminkin. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ihmiskunta alkaa jakaantua vedenpaisumuksen jälkeen, ja Nooan pojista Seemistä, Haamista ja Jafetista tulee sukukuntien kantaisät. Näiden mukaan puhutaan seemiläisistä kielistä, joihin kuuluu muiden muassa heprea. Haamilaisiksi sanotaan eräitä Afrikan kieliä ja Jafet on liitetty lähinnä eurooppalaisiin kieliin ja kansoihin. Nooan poikien sukuluettelossa Haamin pojan Kanaanin jälkeläisten joukkoon kuuluvat muiden muassa Het sekä jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset ja hivviläiset. Tosin heettiläisten valtakunnassa ainakin hallitseva luokka puhui indoeurooppalaista eikä seemiläistä kieltä. Haam ei auta, kun Nooa on nukahtanut humalassa puolialastomana, mutta veljet Seem ja Jafet huolehtivat isästä tässä kiusallisessa tilanteessa. Kun Nooa on herännyt ja kuullut tapahtuneesta, hän kiroaa Haamin pojan Kanaanin ja tuomitsee Kanaanin sukulaistensa orjienkin orjaksi. Kanaaninmaan kansojen raakaa 5

6 kukistamista voidaan täten pitää Kanaanin saaman kirouksen toteutumisena, sillä kantaisä Abram ja siis tästä polveutuvat israelilaiset kuuluvat Seemin jälkeläisiin. Kun Joosuan kirjassa luetellaan Kanaaninmaassa tuhottavat viholliskansat, siinä toistuvat samat edellä mainitut kuusi kansan nimeä eli Kanaan ja viisi tämän jälkeläisten sukukuntaa, jotka esitellään jo Toisessa Mooseksen kirjassa. Jumala antaa israelilaisille tehtäväksi valloittaa Luvattu maa juuri näiltä kansoilta. Kun luetaan maan julmasta valloituksesta, tulee ottaa huomioon pari näkökohtaa: Kanaaninmaan asukkaita ei tuhota siksi, että he kuuluvat vieraisiin kansoihin vaan siksi että he palvelevat vieraita jumalia ja houkuttelisivat naapureina israelilaisetkin näitä vieraita jumalia palvelemaan. Vanhan testamentin kaudella rauhan aika on poikkeuksellista, sillä sotiminen kuuluu tavalliseen elämänmenoon. Pyhäkköteltta Jaakobin suvussa erottuvat Laissa selvimmin muista Joosef ja leeviläiset. Joosef kohoaa päähenkilöksi Ensimmäisen Mooseksen kirjan loppupuolella, vaikka hän on toiseksi nuorin koko velisarjassa. Kun Joosef ennen kuolemaansa siunaa kahta poikaansa, nuorempi heistä eli Efraim saa arvokkaamman siunauksen ennen esikoista Manassea. Tämä vastaa efraimilaisten asemaa Kanaaninmaassa monen sadan vuoden ajan. Leeviläiset Mooses ja Aaron johtavat kansaa läpi autiomaan, ja leeviläisten kutsumukseksi jää vastata pyhäkköteltan jumalanpalveluksesta, joka yhdistää kaksitoista sukukuntaa järjestäytyneeksi kansaksi. Joosuan kirjan alussa liitonarkku kannetaan Jordanin poikki. Jerikon valloituksen jälkeen liitonarkku sijoitetaan aluksi lähellä Kuolleenmeren pohjoisrantaa sijaitsevaan Gilgaliin. Se viedään rintamalle, kun Joosua joukkoineen taistelee Efraimin alueella Ain kaupunkia vastaan. Edelleen Efraimin alueella Silossa pyhäkköteltan edessä Joosua jakaa Luvatun maan heimoille. Arkun ympärille on kansa kokoontunut Manassen alueelle lähelle Sikemiä, missä liitonarkku on kannettu Ebalin vuorelle, ja Joosua lukee Laista, kuinka sen noudattamisesta seuraavat siunaukset ja sen rikkomisesta seuraavat kiroukset. Tuomarien kirjassa israelilaiset kokoontuvat liitonarkun luo Beteliin Efraimin alueelle. Samuelin kirjojen alussa pyhäkköteltta liitonarkkuineen sijaitsee taas Silossa. Näin israelilaisten uskonnollisen ja kansallisen elämän painopiste sijoittuu Joosuan kirjassa ja Tuomarien kirjassa heimojen alueen pohjoisosaan Joosefin jälkeläisten alueelle. Samuelin ja Kuninkaiden kirjoissa seurataan edelleen liitonarkun vaiheita, kunnes se saa leposijan temppelistä. Kun Edellisten profeettojen kirjoissa seurataan pyhäkköteltan vaiheita, havaitaan näin, miten Israelin heimojen keskuudessa pohjoisessa asuvat Joosefin poikien heimot eli Efraim ja Manasse tulevat selvästi esiin. Israelilaisten yhteiskunnalle on löytynyt vertauskohtia toisten kansojen keskuudesta. Kreikkalaisten heimoliitoilla oli yhteisiä jumalanpalveluspaikkoja samaan tapaan kuin israelilaisilla pyhäkköteltta. Lähi-idästä tunnetaan liittosopimuksia joissa hallitsija läänittää vasallilleen tietyn alueen, kuten Jumala Israelin heimoja edustaneille heimopäälliköille. Jos Israelin papistossa nähdään Intian pappiskastia muistuttavia piirteitä ja sotajoukossa Intian soturikastia muistuttavia piirteitä, voidaan yhtäläisyyksiä yhteiskunnan rakenteessa löytää enemmänkin. Kauppaa harjoittavat kanaanilaiset muodostavat kauppiaskastia muistuttavan yhteisön ja loput maan asukkaat jäävät alakastiin tai alakasteihin tai kokonaan kastittomien joukkoon. Joosuan kirjassa todetaan, että maahan tunkeutuneet israelilaiset 6

7 eivät tuhoa aikaisempaa väestöä kokonaan, vaan maahan jää muita asukkaita israelilaisten rinnalle, mutta nämä eivät kuulu ainakaan täydellisesti Israelin uskonnolliseen ja kansalliseen yhteisöön. Kartta: Liitonarkkuun liittyviä paikkoja Jeriko, Gilgal, Sikem, Betel (Kirjat Jearimin ja Silon puolivälissä), Silo, Kirjat Jearim, Jerusalem (vähän ennen puolimatkaa Kirjat Jearimista Kuolleen meren rantaan) ) Jumalan Pojan olemus Kirja kirjalta etenevän Vanhan testamentin lukemisen rinnalla luetaan Psalmeja ja Sananlaskuja luku luvulta. Psalmien kirjaa on sanottu temppelin virsikirjaksi ja tarkastellaan sitä temppelin yhteydessä. Ajattomia opetuksia tarjoavaan Sananlaskujen kirjaan sisältyy kohtia, joissa hahmottuu tärkeitä kristillisiä oppeja. Eräs näistä on Sananlaskujen kuvaus Jumalan viisaudesta. Hepreankielisessä alkutekstissä puhutaan Viisaudesta, mutta se vastaa paljolti sekä filosofiasta että Raamatusta tuttua Sanaa, kreikaksi logos. Tämä Jumalasta alkunsa saanut iankaikkinen vaikuttaja on Jumalan poika, joka toimii jumalallisella voimalla ja vallalla ihmisten keskuudessa. Myöhempi keskustelu Jumalan Sanasta ja Jumalan Pojan olemuksesta liittyy siis Vanhan testamentin kuvaukseen Jumalan viisaudesta. Tämä Viisaus eli Sana syntyy ihmiseksi, kun Jeesus syntyy. Kun vainojen aika loppui ja kristinuskosta tuli suvaittu ja suosittu uskonto Rooman keisarikunnassa 300- luvulla jkr., kiisteltiin ankarasti Jumalan Pojan olemuksesta. Kiista levisi Aleksandriasta koko Rooman valtakuntaan ja sen ulkopuolellekin. Vastakkaisten käsitysten johtohahmoiksi nousivat Athanasios ja Areios. Athanasios korosti sitä, että Poika on iankaikkisuudessa syntynyt ja samaa olemusta kuin Isä, ei puolijumala 7

8 eikä yli-ihminen. Areios selitti, että Isä on luonut Pojan aikojen alussa ja tämä on siten Isää alempi. Tämän kiistan ratkaisemiseksi ja yhtenäisyyden saavuttamiseksi keisari Konstantinus järjesti piispainkokouksen eli ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen Nikeaan vuonna 325. Athanasioksen kanta voitti, ja se toistetaan jumalanpalveluksissa, kun luetaan ääneen Nikean uskontunnustuksessa, että Poika on: samaa olemusta kuin Isä syntynyt, ei luotu. Kirkolliskokous tuomitsi Areioksen käsityksen harhaopiksi. Sitä voitaisiin tosin puolustaa Sananlaskujen kirjan kahdeksannen luvun kohdalla, jossa sanotaan kahdella tavalla Jumalan Viisaudesta eli Sanasta. Siinä kuvataan Viisaus lapseksi, joka on syntynyt Jumalasta ennen luomista, mutta samassa kohdassa sanotaan myös Herran luoneen Viisauden. Jehovan Todistajat pitävät arvossa Areiosta. Voideltu Mooses voitelee Aaronin Laissa ylipapiksi ja tässä yhteydessä myös hänen poikansa saavat pyhän voitelun. Kun Aaron kuolee, ennen kuin kansa on päässyt Luvattuun maahan, Aaronin poika Eleasar jatkaa isänsä virassa. Mooseksen palvelija Joosua ja Aaronin poika Eleasar toimivat työparina Joosuan kirjassa, aivan kuten Mooses ja Aaron palvelevat rinnakkain Laissa. Joosua ei tarvitse arvovaltansa vakuudeksi pyhää voitelua kuten ei Mooseskaan, mutta Eleasar on perinyt Aaronin saaman voitelun. Joosuan kirjan lopussa kerrotaan, että Eleasarin poika Pinehas saa isänsä jälkeen ylipapin viran. Hänen mainitaan tässä tehtävässä vielä Tuomarien kirjassa. Aaronin saama voidellun ylipapin virka juontuu Laista ja jatkuu siis hänen suvussaan. Sen sijaan Mooseksen virka jatkuu Raamatussa kättenpäällepanemisessa Joosualle ja vanhimmille. Juutalainen perimätieto opettaa, että Mooses saa kirjoitetun Lain ohessa Jumalalta suullisen lain ja opettaa sen Joosualle. Virkaan asetettujen tulee jatkaa se aina edelleen seuraavalle sukupolvelle. Joosuan jälkeen ei kukaan saa samaa asemaa kansan johtajana, ja vielä keskeneräinen taistelu naapurikansoja vastaan ei edisty Jumalan lupausten mukaisesti. Tuomarien kirjassa kerrotaan, miten Israelin kansa aina uudelleen luopuu Jumalasta ja Laista ja joutuu vaikeuksiin. Kun he hädissään pyytävät Jumalalta apua, tämä antaa tuomarin, joka johtaa taistelua ja torjuu viholliset. Nimitys tuomari tosin vastaa huonosti näiden henkilöiden toimintaa, koska he kunnostautuvat sotapäällikköinä. Tuomarien kirjassa puhutaan voidellusta kuninkaasta. Tuomari Gideonin poika Abimelek tappaa veljensä, ja hänet huudetaan Sikemissä kuninkaaksi. Tässä yhteydessä puhutaan voidellusta kuninkaasta, mutta Abimelekin valta jää lyhytaikaiseksi, sillä Sikemin miehet kostavat Gideonin muiden poikien kuoleman ja Abimelek menettää henkensä. Voitelu ei siirry hänen kuolemansa jälkeen kenellekään toiselle. Historia toistuu moneen kertaan. Kansa luopuu, huutaa Jumalalta apua, saa tuomarin johtajaksi, tämä pelastaa kansan ja kansa taas noudattaa Jumalan tahtoa jonkun aikaa, kunnes se luopuu uudestaan. Tuomarien kirja päättyy toteamukseen: Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein. VIIDES ETAPPI Tuiran kirkossa Kohti kuningasvaltaa 1 2 Sam. Kuningas johtajaksi Onnellinen se kansa, jonka Jumala on Herra, kansa, jonka Jumala on valinnut omakseen. Ps. 33:12 8