Keskustelutilaisuus sisävesien lohikalojen kestävästä kalastuksesta Savonlinnassa 10.12.2013 Aloitus-lohikalojen nykytilanne sisävesissä Savonlinnaan 10.12.2013 kokoontui monipuolinen joukko vapaa-ajankalastajia, ammattikalastajia ja virkamiehiä tarkoituksenaan pohtia miten edistää sisävesien lohikalojen kestävää kalastusta. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen Saimaan lohikalat hankkeen järjestämässä paneelikeskustelutilaisuudessa olivatkeskustelijoina Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tutkijat Jorma Piironen ja Juha Jurvelius, Sampsa Vilhunen maailman luonnonsäätiöstä (WWF), vetouistelija Mika Kärkkäinen, ammattikalastaja Markku Turtiainen, troolisäleikköä kehittävä Furure Missions yrityksen Niilo Valkonen sekä kalatalousneuvoja Harry Härkönen Etelä- Savon kalatalouskeskuksesta. Tilaisuuden aiheen ajankohtaisuudesta ja tarpeesta vastaavien tilaisuuksien järjestämiseen kertoo se, että yleisöä tuli paikalle noin 130 henkilöä. Tämä oli noin 60 henkeä enemmän kuin Puumalan keskustelutilaisuudessa troolauksesta vuosi sitten. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Jorma Tiitinen. Keskustelu alkoi tutkija Jorma Piirosen puheenvuorolla sisävesien lohikalakantojen nykytilasta. Piironen selvensi, että järvilohi- ja taimenkannat ovat täysin kalanviljelyn ja istutusten varassa ja niiden luontainen lisääntyminen on lähes olematonta. Piironen muistutti, ettei kalanviljelykään ole pitkäjänteisesti mahdollista ilman luonnonkierron läpikäyneitä yksilöitä geneettisen materiaalin huonontumisen vuoksi viljelyn aikana. Hänen mukaansa viime vuosina on tullut ilmi, että myös Vuoksen vesistöalueen taimenen osalta tilanne on hyvin huolestuttava ja nojaa vuositasolla muutaman yksilön geneettisen materiaalin varaan.taimenen huonontuneesta tilanteesta ei ollut aiemmin tietoa, koska taimenen suuret istutusmäärät saivat kannan näyttämään pintapuolisesti tarkasteltuna elinvoimaisemmalta kuin todellisuudessa. Lohikalojen kestävän kalastuksen edistäminen Keskustelussa siirryttiin pohtimaan lohikalojen kestävää kalastusta edistäviä keinoja. Jorma Piironen piti rasvaevällisten lohikalojen rauhoittamista kannan säilyttämisen kannalta kaikista parhaana yksittäisenä ratkaisuna. Mika Kärkkäinen kysyi mitä rajoituksia muihin pyyntimuotoihin
tulisi ottaa, sillä rasvaevällisten lohikalojen vapautuspakko koskee käytännössä vain uistelijoita. Kysymystä seurasi hetken väittely verkkokalastuksen merkityksestä lohikalojen pyyntiosuudessa. Etelä-Savon kalatalouskeskuksen kalatalousneuvoja Harry Härkönen piti kuhan verkkokalastuksen yhteydessä saatavia lohikaloja yksittäisinä ja harvinaisina. Rantasalmelainen ammattikalastaja kertoi kuhan verkkokalastuksen yhteydessä saatavien lohikalojen vähentyneen lähes olemattomiin norpan vuoksi asetettujen lankavahvuusrajoitusten myötä. Jorma Piirosen mukaan verkkokalastukseen tarvitaan ennen kaikkea paikallisia täsmärajoitteita, sillä lohikalojen nousureitit ja ajat tietävät yksittäisetkin verkkokalastajat voivat halutessaan pyydystää muutamalla verkolla ison osan kudulle nousevista kaloista. Saimaan lohikalayhdistyksestä Mikko Poutanen kysyi panelisteilta mitä mieltä he ovat uusista alamittasäädöksistä, jotka astuvat voimaan vuoden 2014 alusta. Mika Kärkkäinen piti uusia lakisääteisiä alamittoja erittäin toivottuina ja kertoi näitä noudatetun jo pitkään osan uistelijoista keskuudessa. Jorma Piironen piti 60 cm alamittaa järvilohelle riittämättömänä, mikäli asiaa tarkastellaan yhden kutukerran periaatteen mukaisesti eli ajatellen alinta mittaa jossa järvilohi on sukukypsä. Piirosen mukaan kudulle nousevat järvilohinaaraat ovat keskimäärin 70 cm:n ja koiraat 80 cm:n mittaisia. Uuteen kalastuslain myötä rasvaevällisten lohikalojen vapauttaminen tullee pakolliseksi ja tämän myötä 60 cm:n alamitta on Piirosen mukaan kalastettavaksi tarkoitettujen kalojen kohdalla asiallinen.taimenelle 60 cm alamitta oli Piirosen mielestä riittävä myös yhden kutukerran periaatteella tarkasteltuna; hänen mukaansa kudulle nousevat taimennaaraat ovat keskimäärin 60 cm mittaisia ja osa koiraista hieman pienempiä. Ammattikalastaja Markku Turtiainen piti uusia alamittoja ammattikalastajien kannalta merkityksettöminä, koska heidän ansionsa kertyvät muikusta. Valtioneuvoston säädös nieriän täysrauhoittamisesta koko Vuoksen vesistössä sai voimakasta kritiikkiä Etelä-Savon kalatalouskeskuksen kalatalousneuvoja Harry Härköseltä. Härkönen kritisoi sitä, että asetus koskee myös järviä, joissa nieriä ei lisäänny luontaisesti. Tällöin myös istutetut kalat ovat rauhoitettuja. Juha Jurvelius ja Jorma Piironen pitivät tilannetta harmittavana, mutta pitivät koko Vuoksen vesistön kattavaa asetusta perusteltuna lainsäätäjän näkökulmasta tarkastellen. Harry Härkönen piti ongelmallisena, että päätöksentekovalta viedään pois paikalliselta tasolta valtiotasolle. Kalastusalueet pystyvät hänen mukaansa tekemään tarvittavat päätökset lohikalojen suojelusta itse. Saimaan lohikalat hankkeen projektipäällikkö Mirko Laakkonen myönsi, että toiset kalastusalueet ovat asettaneet lohikaloja suojelevia rajoituksia kalastukseen, kun taas tietyillä kalastusalueilla ei Laakkosen mukaan olla oltu valmiita juuri mihinkään rajoituksiin. Yleisön joukosta esitettiin useita kriittisiä kommentteja uusista alamittarajoituksista vedoten virkistyskalastuksen kärsimiseen. Ruunaan kalastusalueen puheenjohtaja Jukka Turunen katsoi,
että virkistyskalastustoiminta loppuu Ruunaan koskilla alamitan nousun myötä. Jorma Piironen piti keskeisenä valintojen tekemistä suojelutoimien ja virkistyskalastuksen välillä virtavesi-alueilla. Piironen selvensi, että istutetut ja aiemmin sukukypsiksi tulevat taimenet risteytyvät luonnontaimenten kanssa ja lisäksi kilpailevat kutualueista luonnonkalojen kanssa. Meillä on hyvin vähän virta-alueita Vuoksen alueella ja hyvin monessa paikassa pyritään sekä järjestämään maksullinen kalastustoiminta ja elvyttämään viimeisiä rippeitä. Nyt täytyy tehdä valintoja, ilman säilyttämistä meillä ei ole tulevaisuutta, jos emme säilytä viimeisten kalakantojen rippeitä loppuu istutustoiminta. Geneettinen materiaali rappeutuu, elinkelpoisuus huononee, tarvitaan enemmän ja enemmän istukkaita että saataisiin edes sama tulos aikaan. Näitä asioita joudutaan laittamaan tärkeysjärjestykseen, joudutaan tekemään valintoja, jotka saattavat olla kipeitäkin, Piironen kommentoi. Metsähallituksen edustaja kommentoi, että kalanviljelijät ovat todenneetistukkaiden kasvattamisen 60 cm:iin asti olevan käytännössä mahdotonta kustannussyistä. Hän jatkoi kysyen tuleeko tietyt virkistyskalastuskohteet sulkea kymmeneksi vuodeksi ennenkuin kalastusta voidaan niissä jatkaa. Mika Kärkkäinen kommentoi, että 40 cm taimen kasvaa kahdessa vuodessa 60 cm:iin ja siirtymäaika olisi todellisuudessa hyvin lyhyt. Kärkkäinen ja WWF-edustaja Sampsa Vilhunen painottivat myös saalisvarmuuden parantumista ja sen myötä kalastusmatkailun edellytysten uusien alamittasäädösten myötä. Vilhunen perusteli alamittojen noston järkevyyttä myös istutusten tuoton parantumisena. Troolikeskustelu Sisävesien troolikalastus on kalastusmuoto, josta on käyty viime aikoina kiivasta keskustelua. Savonlinnassa keskustelu troolauksesta pysyi asiallisena. Sisävesitroolauksessa kohdekala on yksinomaan muikku, mutta sivusaalista tulee vaihtelevia määriä riippuen vetopaikasta, vetonopeudesta, vuorokauden ajasta, yhtämittaisesta vetoajasta ja troolin koosta. Panelisteista suurin osa koki troolin tärkeänä pyydyksenä muikun pyynnissä. Yleisöstä kommentoitiin, että muikku loppuisi suomalaisten ruokapöydistä ilman troolausta. Vetouistelija Mika Kärkkäinen kysyi, että eikö muikkua ollut pöydissä ennen troolaustakin ja otti esille nuotan ja verkkojen käytön muikun kalastuksessa. Ammattikalastaja Markku Turtiaisen mielestä trooli on välttämätön pyyntimuoto suurille selille kun kalaan on päästävä säästä riippumatta. Hän piti nuottaa soveltuvana pienille vesialueille. Kaikki panelistit myönsivät, että trooliin jää myös vaihtelevia määriä lohikaloja, riippuen siitä vedetäänkö troolia lohikalojen esiintymisalueella. Saimaan lohikalayhdistyksestä Jukka Tiihonen esitti Turtiaiselle erään Päijänteen troolikalastajan menetelmän, jossa troolipussin sisältö kipataan suureen vesisammioon ja lohikalat etsitään muikun
joukosta nopeasti hämmentämällä sammion sisältöä lapiolla, jolloin sivusaalis nousee pintaan. Päijänteen kalastaja vapauttaa kaikki lohikalat niiden koosta huolimatta. Turtiainen vastasi, että kyseinen menetelmä on ollut Saimaalla käytössä jo 90-luvulta lähtien ja on käytössä edelleen. Yleisöstä ammattikalastaja ja troolikalastaja Timo Luukkanen Pihlajavedeltä otti puheenvuoron. Hänen mukaansa troolikaluston koko on moninkertaistunut 90-luvulta tähän päivään ja on nykyään ylimitoitettu vesistöjen kokoon nähden. Luukkanen katsoi, että tietyille alueille on myönnetty liikaa lupia troolikalastukseen. Luukkanen esitti, että lohikalojen määrä troolin sivusaaliissa on selkeästi riippuvainen vetonopeudesta. Luukkasen mukaan lohikalojen osuus troolissa on yksittäisiä yksilöitä vetonopeuden ollessa 3,0-3,5 km/h. Sivusaaliin määrä moninkertaistuu nopeuden noustessa yli neljään kilometriin tunnissa. Luukkasen katsoi, että yhtämittaisen vetoajan tulisi kestää maksimissaan kaksi tuntia mikäli lohikalat halutaan vapauttaa hyväkuntoisina takaisin veteen. Trooleihin ollaan kehittämässä parasta aikaa säleikköä, jonka tarkoituksena on vähentää sivusaaliin määrää. Hanketta vie eteenpäin Niilo Valkonen Future Missions-yrityksestä. Säleikkö toimii kahdella tavalla: se estää lohikalojen pääsyä troolipussiin mutta laskee muikut lävitseen. Lisäksi troolipussiin päätyneet lohikalat voivat uida säleikössä olevasta aukosta ulos. Tilaisuudessa katsottiin videoita säleikön toiminnasta. Tulokset ja säleikön toiminta on Valkosen mukaan ollut lupaavaa. Toimiessaan säleikkö olisi tervetullut menetelmä vähentämään uhanalaisten lohikalojen päätymistä troolipussiin. Saimaan lohikalayhdistys katsoo, että ennen säleikön yleistä käyttöön ottoa tarvittaisiin virallinen ja riippumaton lohikalapitoisella vesialueella suoritettu tutkimus, jossa sivusaaliin määrää verrataan troolatessa säleikön kanssa ja ilman säleikköä. Yhteenveto Savonlinnan keskustelutilaisuudessa yllätti positiivisesti aiempaa avoimempi ilmapiiri. Kaikkien pyyntimuotojen ongelmat tunnustettiin eikä tällä kertaa sorruttu riitelyyn ja syyttelyyn. Huoli uhanalaisten lohikalojen tulevaisuudesta oli kaikilla yhteinen. Valitettavasti keskustelu jäi ajanpuutteen vuoksi osin pintapuoliseksi. Saimaan lohikalayhdistys toivoo, että alkuvuodesta 2014 järjestettäisiin paneelikeskustelun toinen osa, jossa olisi mukana myös vesivoiman edustajia. Ala-Koitajoella yritetään elvyttää äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen luonnonkantaa ja luonnonkutu on mahdollista ensimmäistä kertaa puoleen vuosisataan. Ala-Koitajoella tulisi tehdä yhteistyössä Vattenfallin kanssa suojeluohjelma, jotta järvilohen kudun onnistuminen turvattaisiin. Toisena tärkeänä asiana tulee keskustella istukkaiden heikentyneestä laadusta. Tämä voi olla merkki järvilohen liiallisesta geneettisestä rappeutumisesta, mutta myös liian nopeasta ja epäluonnonmukaisesta poikasten kasvattamisesta kalanviljelylaitoksissa.
Kalanviljelymenetelmiä tulee tarkastella kriittisesti mahdollisimman hyvän poikaslaadun ja istukkaiden elinkelpoisuuden turvaamiseksi. Keskustelu sisävesien lohikalojen pelastamiseksi jatkuu toivottavasti aktiivisena ja rakentavana. Savonlinnan keskustelutilaisuudesta jäi mieleen tärkeä viesti: riitelemällä ja toisten kalastusmuotojen edustajia syyttelemällä emme edistä uhanalaisten lohikalojen asemaa. Rivit on koottava ja tehtävä yhteistyötä. Saimaan lohikalayhdistys toivottaa jäsenilleen ja toimintaa seuraaville onnellista, menestyksellistä ja vastuullista uutta vuotta 2014!