TOIMIALAKESKUSTELUT LUOVIEN SISÄLTÖJEN SÄHKÖISEN KAUPANKÄYNNIN EDISTÄMISESTÄ JA LUVATTOMAN VERKKOJAKELUN VÄHENTÄMISESTÄ Puheenjohtajan muistio oikeudellisen ryhmän keskusteluista 9.10.2008
SISÄLLYSLUETTELO SISÄLLYSLUETTELO... 2 1. JOHDANTO... 3 2. NYKYTILA... 4 2.1 Tekijänoikeudesta...4 2.2 Teleyritysten ja käyttäjien väliset sopimukset ja pakottava lainsäädäntö...4 2.3 Tekijänoikeuden loukkausten valvonta vertaisverkoissa...8 2.4 Ilmoitusmenettely laissa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta...12 3. LUVATTOMAN JAKELUN VÄHENTÄMINEN UUSIN KEINOIN... 14 3.1 Havaintoja nykyisestä keinovalikoimasta...14 3.2 Valistaminen kirjemenettelyn avulla...15 3.3 Kirjemenettely, johon liittyy seuraamuksia...15 3.3.1 Kirjemenettely täydennettynä tietojen luovutuksella...15 3.3.2 Kirjemenettely, johon liittyy teleliikenteen rajoittaminen tai katkaiseminen...16 3.4 Teleliikenteeseen puuttuminen kuluttaja-asiakkaan, yhteisötilaajan tai teleyrityksen toimesta...18 LIITE 1... 20 LIITE 2... 21 2
1. JOHDANTO Opetusministeriö käynnisti 13.8.2008 päivätyllä kirjeellä toimialakeskustelut luovien sisältöjen sähköisen kaupankäynnin edistämisestä ja luvattoman verkkojakelun vähentämisestä. Keskustelut aloittava tilaisuus pidettiin 2.9.2008 opetusministeriössä. Tilaisuudessa päätettiin muodostaa kolme työryhmää tekemään valmistelutoimia seuraavaan kokoukseen: 1. liiketoiminta- ja tiedotusryhmä, 2. oikeudellisia asioita käsittelevä ryhmä, ja 3. teknisiä asioita käsittelevä ryhmä. Tämä muistio sisältää yhteenvedon oikeudellisessa ryhmässä käydyistä keskusteluista. Keskustelut painottuivat suojatun aineiston luvattoman verkkojakelun vähentämistä koskeviin oikeudellisiin kysymyksiin. Muistiossa mainittujen keinojen tekniset toteuttamismahdollisuudet ja mahdolliset kustannusvaikutukset rajattiin työryhmän työn ulkopuolelle. Työryhmän työn ulkopuolelle jäi myös laillisten aineistojen markkinoiden edistäminen esimerkiksi aineiston saatavuutta, käytettävyyttä ja oikeaa hinnoittelua edistämällä tai kuluttajille (ml. vanhemmille) kohdennetulla tiedottamisella. Oikeudellisia asioita käsittelevän työryhmän kokouksiin osallistuivat: Marko Rajaniemi, Opetusministeriö, puheenjohtaja Hertta Hartikainen, Kuluttajavirasto Mikko Huuskonen, Työ- ja elinkeinoministeriö Antti Kotilainen, Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus Tatu Leppänen, Oikeusministeriö Jussi Mäkinen, Liikenne- ja viestintäministeriö Kirsi Salo, Viestinnän keskusliitto Riikka Tähtivuori, FiCom Muistion alussa käsitellään nykytilaa sopimusten ja oikeussuojakeinojen valossa. Sen jälkeen esitetään oikeudellisia arvioita uusista keinoista luvattoman jakelun vähentämiseksi. Keskustelussa on tarkasteltu mahdollisena ratkaisuvaihtoehtona teleyritysten ja asiakkaiden välisten nykyisten vakiosopimusehtojen muuttamista ja lainsäädäntöratkaisun tarvetta. Käytettävissä olleen ajan niukkuuden vuoksi asioita on voitu tarkastella vain melko yleisellä tasolla menemättä syvempään analyysiin. Keskusteluissa ei ole otettu kantaa siihen, mitä ehdotuksia olisi mahdollisesti syytä viedä eteenpäin. Tavoitteena on ollut saada aikaan neutraali oikeudellinen arviointi, josta puheenjohtaja on koostanut muistion 9.10. pidettävää keskustelutilaisuutta varten. 3
2. NYKYTILA 2.1 Tekijänoikeudesta Tekijänoikeus antaa tekijälle yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin esimerkiksi tietoverkossa. Tekijänoikeudella suojatun aineiston välittämiseen tietoverkoissa tarvitaan oikeudenhaltijan lupa. Tekijänoikeuden näkökulmasta tekniikka tarjoaa oikeudenhaltijalle mahdollisuuden saada taloudellista hyötyä oikeudesta. Mikään tekniikka ei tekijänoikeudenkaan näkökulmasta ole lähtökohtaisesti paha. Tekijänoikeuslain (404/1961, TekijäL) 2 lukuun sisältyy säännöksiä, joiden nojalla teoksen tai muun aineiston käyttö on sallittua lupaa kysymättä ja korvausta maksamatta. Keskeisimpiin säännöksiin kuuluu 12 :n mukainen oikeus valmistaa muutama kappale teoksesta yksityistä käyttöä varten. Säännöksen nojalla kappale voidaan tehdä paitsi itselle niin myös perheelle ja lähimmille ystäville. Kappaletta ei saa valmistaa ilman oikeudenhaltijan lupaa valmistetusta kappaleesta tai tietoverkossa ilman oikeudenhaltijan lupaa saatavilla olevasta teoksesta (ns. laillisen lähteen vaatimus). Tässä muistiossa käsitellään vain niitä tilanteita, joissa tekijänoikeudella suojattu aineisto on saatavilla ilman oikeudenhaltijan lupaa. Kaikki tietoverkoissa tapahtuva toiminta ei ole lain vastaista eikä kaikki aineisto ole tekijänoikeussuojan piirissä. Työryhmän keskustelut ovat koskeneet niin sanotuissa vertaisverkoissa tapahtuvaa teosten laitonta jakelua. Vertaisverkoissa tapahtuva laillinen toiminta on jätetty oikeudellisen tarkastelun ulkopuolelle. 2.2 Teleyritysten ja käyttäjien väliset sopimukset ja pakottava lainsäädäntö Teleyrityksen ja tilaajan välille syntyy viestintäpalveluja koskeva sopimus. Tilaaja voi olla yhteisötilaajana toimiva oikeushenkilö, kuten yritys tai korkeakoulu, taikka kuluttajan asemassa oleva luonnollinen henkilö. Yhteisötilaaja voi edellyttää liittymän käyttäjiltä sopimuksen tekemistä. Sopimusten kohtuullisuus Kuluttajalle annetaan erityistä suojaa viestintämarkkinalain (393/2003, VML) ja kuluttajansuojalain (38/1978, KSL) säännöksillä. Sääntelyä näissä laeissa ohjaa pyrkimys saavuttaa sopimustasapaino osapuolten välillä. Sopimusten on oltava kohtuullisia kuluttajan kannalta. VML 7 luvussa on säädetty käyttäjien oikeuksista ja teleyrityksen ja kuluttajaasiakkaan välisestä suhteesta. VML 7 luvun rinnalla sovelletaan kuluttajansuojalakia. Nyt esillä olevan asian kannalta relevantteja täydentäviä säännöksiä on erityisesti KSL 2 ja 3 luvuissa. KSL 2 luku koskee markkinointia ja menettelyjä asiakassuhteessa ja KSL 3 luku sopimusehtoja kuluttajasopimuksissa. 4
VML 66 1 momentin mukaan teleyrityksen on laadittava kuluttajan kanssa tehtäviä viestintäpalvelusopimuksia varten vakiosopimusehdot ja käytettävä niitä tehdessään sopimuksia kuluttajan kanssa. Sopimuksissa ei saa olla kuluttajan kannalta kohtuuttomia ehtoja tai rajoituksia. VML 66 3 momentin mukaan teleyrityksen on lähetettävä vakiosopimusehdot ja hinnastot tiedoksi kuluttaja-asiamiehelle ja Viestintävirastolle. Viestintävirastolla on Kuluttajaviraston/kuluttaja-asiamiehen kanssa rinnakkainen toimivalta valvoa viestintäpalvelusopimusten kohtuullisuutta ja lainmukaisuutta. Pakottavan lainsäädännön kuten VML 7 luvun säännösten vastaista ehtoa on pidettävä kuluttajan kannalta mitättömänä. Erityislain vastainen sopimusehto katsotaan aina myös kuluttajansuojalain vastaiseksi. Myös jokin elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnassaan soveltama menettelytapa tai käytäntö voi olla kuluttajan kannalta kohtuuton ja siksi kuluttajansuojalain vastainen. Teleyritysten nykyiset kuluttajasopimukset ja vastuu sopimusehtojen noudattamisesta Työryhmää on pyydetty tarkastelemaan teleyritysten kuluttajille tarjoamia viestintäpalveluita koskevia sopimuksia. Sopijapuolina viestintäpalveluita koskevissa sopimuksissa ovat esimerkiksi laajakaistapalveluja tarjoava teleyritys ja liittymän hankkinut kuluttaja, jonka tulee olla 18 vuotta täyttänyt henkilö. Liittymän hankkinut henkilö vastaa sopijapuolena teleyritykselle siitä, että hän noudattaa sopimusehtoja. Sopimukseen perustuva vastuu voi seurata myös tilanteissa, joissa liittymää on käyttänyt jokin muu kuin sopijapuoli itse. Vastuu tekijänoikeuslain noudattamisesta on viestintäpalvelun tilaajan ja oikeudenhaltijan välillä. Huoltaja tai muu valvontavelvollinen voi joutua vastuuseen alaikäisen aiheuttamasta vahingosta oman laiminlyöntinsä perusteella. Teleyritysten sopimuksiin sisältyy seuraavia ehtoja: Ehdot, joiden mukaan asiakkaan velvollisuutena on olla toimittamatta tai asettamatta muiden saataville kolmannen oikeutta loukkaavaa taikka lain tai hyvän tavan vastaista aineistoa. Tekijänoikeutta loukkaava sisältö mainitaan nimenomaisesti joissakin sopimuksissa. Ehdot, joiden mukaan edellä mainitun velvollisuuden rikkomisen seurauksena teleyritykset voisivat esimerkiksi rajoittaa liittymän käyttöä tai sulkea sen kokonaan tai osittain, tai pidättyä avaamasta uudelleen asiakkaalle jo toimittamaansa liittymää tai viestintäpalvelua. Näin voitaisiin toimia myös, jos poliisi tai muu toimivaltainen viranomainen sitä pyytää. Ehdot, joiden mukaan teleyrityksellä on oikeus estää pääsy materiaaliin, jonka viranomainen, kolmas osapuoli tai teleyritys perustellusti toteaa loukkaavan lain määräyksiä. Joihinkin sopimuksiin sisältyy myös ehtoja teleyrityksen oikeudesta priorisoida, suodattaa ja rajoittaa liikennettä lain sallimissa rajoissa. 5
Tunnistamistietojen käsittely Sähköisen viestinnän tietosuojalain (516/2004, SVTSL) 4 :n mukaan viesti, tunnistamistiedot ja paikkatiedot ovat luottamuksellisia, jollei tässä laissa tai muussa laissa toisin säädetä. Viesti ei ole luottamuksellinen, jos se on saatettu yleisesti vastaanotettavaksi. Viestiin liittyvät tunnistamistiedot ovat kuitenkin luottamuksellisia. Verkkoviestin tunnistamistietojen luovuttamisesta säädetään sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/2003) 17 :ssä. SVTSL 4 :stä seuraa, että vertaisverkkoliikenteessä yleisesti vastaanotettavaksi tarkoitettu tiedosto ei ole laissa tarkoitettu luottamuksellinen viesti. Viestiin liittyvät tunnistamistiedot ovat sen sijaan luottamuksellisia. Tunnistamistiedoilla tarkoitetaan SVTSL 2 8. kohdan mukaan tilaajaan tai käyttäjään yhdistettävissä olevaa tietoa, jota viestintäverkoissa käsitellään viestin siirtämiseksi, jakelemiseksi tai tarjolla pitämiseksi. SVTSL 3 luvussa on säädetty tunnistamistietojen käsittelystä. SVTSL 8 2 momentin mukaan tunnistamistietoja saa käsitellä viestin lähettäjän tai sen, jolle viesti on tarkoitettu, suostumuksella tai jos laissa niin säädetään. Henkilötietolaissa (523/1999) rekisteröidyn suostumuksella tarkoitetaan kaikenlaista vapaaehtoista, yksilöityä ja tietoista tahdon ilmaisua, jolla rekisteröity hyväksyy henkilötietojensa käsittelyn. Teleyritysten sopimuksiin sisältyy ehtoja, joiden mukaisesti teleyritys saa käsitellä asiakkaan henkilötietoja ja viestinnän tunnistamistietoja. Yleensä kyseiset ehdot eivät kuitenkaan ole sellaisia, että asiakkaat antaisivat teleyrityksille laissa säädettyä laajemman oikeuden käsitellä kyseisiä tietoja. Teleyritykset ovat pohjanneet käsittelyoikeuden lakiin, koska suostumus henkilötietojen ja viestinnän tunnistamistietojen käsittelystä tulee antaa nimenomaisesti, eivätkä teleyritykset näin ollen voi ottaa massasuostumuksia yleisillä vakioehdoilla. Kyseisten ehtojen voidaan katsoa olevan sopimuksissa informaatiotarkoituksessa ja tarkennuksina, miten lain mukaisia teleyrityksen oikeuksia toteutetaan. EY:n sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin (2002/58/EY) 15 artiklassa on säädetty tilanteista, joissa jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksia sähköisen viestinnän luottamuksellisuuteen. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan direktiivin viestinnän luottamuksellisuuden takaavien oikeuksien ja velvoitteiden soveltamisalaa, jos tällaiset rajoitukset ovat välttämättömiä, asianmukaisia ja oikeasuhtaisia demokraattisen yhteiskunnan toimenpiteitä kansallisen turvallisuuden (valtion turvallisuus) sekä puolustuksen, yleisen turvallisuuden tai rikosten tai sähköisen viestintäjärjestelmän luvattoman käytön torjunnan, tutkinnan, selvittämisen ja syyteharkinnan varmistamiseksi direktiivin 95/46/EY 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kyseinen direktiivi kuuluu niin sanottuun telecom-pakettiin, jonka uudistus on vireillä. Paketin käsittelyn yhteydessä Euroopan parlamentissa oli esillä mahdollisuus lisätä 15 artiklaan rajoittamisperusteeksi muiden oikeudet (protection of the rights and freedoms of others), mutta tämä esitys hylättiin täysistunnossa. 6
Tältä osin tilanne näyttäisi jäävän Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen Promusicae-ratkaisun (C-275/06, 29.1.2008) varaan. Sopimuksen muuttaminen VML 71 1 momentin mukaan teleyritys saa muuttaa viestintäpalvelusopimuksen mukaisia maksuja ja muita sopimusehtoja kuluttajan vahingoksi vain: 1) sopimusehdoissa yksilöidyillä perusteilla, edellyttäen, että sopimuksen sisältö ei kokonaisuutena olennaisesti muutu; 2) lainsäädännön muutoksen tai viranomaisen päätöksen perusteella; 3) muusta erityisestä syystä olosuhteiden erityisesti muututtua. VML 71 2 momentin mukaan teleyrityksellä on lisäksi oikeus tehdä sopimusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta sopimuksen keskeiseen sisältöön. Viestintävirasto on katsonut muistiossaan 18.10.2006, että olennaisia muutoksia sopimuksiin ei saa tehdä edes sopimuksessa yksilöidyllä perusteella. Olennaisuutta arvioidaan kuluttajan kannalta. Arvioinnissa keskeistä on se, mikä merkitys muutoksella on tarjottuun palveluun. Lisäksi muutosta arvioitaessa otetaan huomiooon esimerkiksi se, lisääkö muutos olennaisesti kuluttajan velvollisuuksia tai heikentääkö se kuluttajan sopimukseen perustuvia oikeuksia olennaisesti. Viestintäviraston tulkinnan mukaan mikäli sopimukseen tehdään olennainen tai olennaisia muutoksia, teleyrityksen on irtisanottava sopimus ja tehtävä käyttäjälle uusi tarjous. Jos teleyritys ilmoittaa tekevänsä viestintäpalvelusopimukseen yksilöidyillä perusteilla muita kuin olennaisia muutoksia, on käyttäjällä oikeus irtisanoa viestintäpalvelusopimus heti päättyväksi. Myös Kuluttajavirasto/kuluttaja-asiamies on laatinut omat linjauksensa sopimusehtojen muutostilanteista. Lähtökohtana on, että elinkeinonharjoittaja ei voi yksipuolisesti muuttaa kuluttaja-asiakkaan kanssa tekemäänsä sopimusta. Kuluttajalla on aina oikeus irtisanoa tekemänsä sopimus, ellei hän hyväksy sopimukseen tehtäviksi ehdotettuja muutoksia. 7
2.3 Tekijänoikeuden loukkausten valvonta vertaisverkoissa Seuraavassa käydään läpi nykyiset tekijänoikeuden loukkausten valvonta- ja oikeuksien täytäntöönpanomenettelyt vaihe vaiheelta. Menettelyä esittävä kuvio on otettu muistion liitteeksi (liite 1). Tekijänoikeuden loukkauksesta Tekijänoikeuslain 2 :n mukaan tekijänoikeus tuottaa, lain 2 luvussa säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan teos saatetaan yleisön saataviin, kun se välitetään yleisölle johtimitse tai johtimitta, mihin sisältyy myös teoksen välittäminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana. Hallituksen esityksessä (HE 28/2004 s. 78) on todettu, että yleisölle välittämisestä on kyse myös silloin, kun tietoverkkoon kytkeytynyt käyttäjä sallii tietokoneensa muistilaitteen sisällön käyttämisen tietoverkon välityksellä muille verkon käyttäjille tällaisen toiminnan mahdollistavan tietokoneohjelmiston välillä (peer to peer, vertaisverkot). Lain 2 :ssä tarkoitettu yleisölle välittäminen tulee kysymykseen riippumatta siitä, lataako kukaan tosiasiassa teoksia itselleen. Pelkkä mahdollisuus teoksen saataviin saamiseen riittää. Tekijänoikeuslain 12 :n 1 momentin mukaan julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöä varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen. Teoksen tallentaminen yleisön saataville avoimeen vertaisverkkoon ei ole edellä mainitun säännöksen mukaista kappaleen valmistamista yksityistä käyttöä varten. Tekijänoikeuslain 11 :n 5 momentista seuraa, että kappaletta ei saa valmistaa yksityiseen käyttöön sellaisesta teoksen kappaleesta, joka on valmistettu tai saatettu yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijan lupaa. Näin ollen suojatun aineiston itselle lataaminen tästä niin sanotusta laittomasta lähteestä on kielletty tekijänoikeuslaissa. Lataamista ei ole kuitenkaan säädetty rangaistavaksi teoksi. Lataamisesta voi seurata hyvitysvelvollisuus oikeudenhaltijalle. Säännös on periaatteellinen: laiton aineisto ei muutu lailliseksi pelkällä kopiointitoimella. Tekijänoikeuden loukkaus voi olla tekijänoikeusrikkomus tai -rikos. Rikoslain 49 luvun 1 3 momentin mukaan tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla loukkaa toisen oikeutta suojan kohteisiin siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle. 8
Monet vertaisverkko-ohjelmistot eivät mahdollista tai rajoittavat aineiston lataamista itselle ilman, että aineistoa vastavuoroisesti jaetaan eteenpäin myös kolmansille osapuolille. Näytönkeruu ja harkinta eri toimenpidevaihtoehtojen välillä Oikeudenhaltijat keräävät näyttöä tekijänoikeuden loukkauksista vertaisverkoissa. Näyttöä kerätään henkilöistä, jotka jakavat luvatta tekijänoikeudella suojattuja aineistoja. Näytön keruu ja loukkauksen todentaminen tapahtuu siten, että tarkastaja liittyy vertaisverkkoon yhtenä sen käyttäjistä. Tällöin hän saa nähdäkseen muiden käyttäjien jakoon asettamat tiedostot, jotka ovat siis jokaisen kyseiseen verkkoon kytkeytyneen käyttäjän ladattavissa. Tarkastaja tallentaa näytön näytönkeruun kohteista, joista on näkyvissä iptunnus ja käyttäjätunnus eli ns. nick, ja listaukset käyttäjien jakoon asettamista tiedostoista sekä suorittaa muutaman koelatauksen. Koelataukset tallennetaan vaihe vaiheelta (kuvaruutukaappaukset, lokitiedot sekä itse koeladattu tiedosto; tiedosto on aina sisältänyt sen teoksen, mihin tiedoston nimi viittaa). Näytön keräämisen yhteydessä oikeudenhaltija saa tiedon epäillyn oikeuden loukkaajan IP-osoitteesta ja hänen käyttämästään teleoperaattorista. Näytönkeruun jälkeen, jos oikeudenhaltija päättää jatkaa toimenpiteitä, hänen on käännyttävä asiassa viranomaisten puoleen. Oikeudenhaltijalla on kolme vaihtoehtoista menettelytapaa: 1. Rikosoikeusprosessi: tutkintapyyntö poliisille epäillystä tekijänoikeusrikoksesta tai -rikkomuksesta (TekijäL 56a tai RL 49 luku 1 3 momentti). 2. Siviiliprosessi ilman keskeyttämismääräystä: a. Teleliittymän haltijan yhteystietojen luovuttamista koskevan määräyksen hakeminen käräjäoikeudessa TekijäL 60a :n 1 momentin nojalla. Hakemus kohdistuu teleyritykseen. b. Jos käräjäoikeus hyväksyy hakemuksen ja henkilöllisyys saadaan selville, aloitetaan sovintoneuvottelut väitetyn loukkaajan kanssa. c. Jos sovintoon ei päästä, asia jatkuu kanteella käräjäoikeudessa tai tutkintapyynnöllä poliisille 3. Siviiliprosessi keskeyttämismääräyksellä: a. Keskeyttämismääräyksen hakeminen käräjäoikeudessa TekijäL 60c :n 2 ja 3 momentin nojalla. Samalla hakemuksella haetaan myös teleliittymän haltijan yhteystietojen luovuttamista koskevaa määräystä. Vaaditaan asian käsittelyä kiireellisenä. Hakemus kohdistuu teleyritykseen. 9
b. Jos käräjäoikeus hyväksyy hakemuksen, teleyrityksen on keskeytettävä laiton teleliikenne ja luovutettava tiedot väitetyn loukkaajan henkilöllisyydestä. Aloitetaan sovintoneuvottelut väitetyn tekijänoikeuden loukkaajan kanssa. c. Jos sovintoon ei päästä, asia jatkuu kanteella käräjäoikeudessa tai tutkintapyynnöllä poliisille Rikosoikeudellisesta tutkintapyynnöstä Mikäli tutkintakynnys ylittyy, poliisi selvittää teleyritykseltä poliisilain 36 perusteella ip-osoitteen (liittymän) haltijan henkilöllisyyden ja suorittaa asiassa mahdollisesti tarpeelliset pakkokeinot todisteiden turvaamiseksi. Useimmiten tämä tarkoittaa epäillyn tietokoneen takavarikoimista tietoteknistä tutkintaa varten. Esitutkinnan aikana kuulustellaan mahdollisesti liittymän haltijan lisäksi myös talouteen kuuluvia muita henkilöitä, jotka ovat voineet konetta käyttää. Tämä vaihe voi päättyä kolmella tavalla: a) Esitutkinnassa ei löydy seikkoja, jotka tukisivat epäilyä tekijänoikeusrikomuksesta tai -rikoksesta, tai tutkintaa ei jostain syystä muuten voida jatkaa, joten asia raukeaa, b) Esitutkinnassa paljastuu seikkoja (esim. epäilty on nuori henkilö), joiden perusteella oikeudenhaltijat suostuvat asian hoitamiseen sopimusteitse (ja myös vastapuoli suostuu siihen) ja asia raukeaa, tai c) Esitutkinnan perusteella löytyy selvitystä ja näyttöä tekijänoikeudellisesti suojattujen aineistojen luvattomasta valmistuksesta ja saataville saattamisesta ja oikeudenhaltijat vaativat rangaistusta asia etenee syyteharkintaan ja käsitellään yleensä lopulta tuomioistuimessa. Teleliittymän haltijan yhteystietojen hakeminen TekijäL 60a :n 1 momentin nojalla Oikeudenhaltijat laativat keräämänsä näytön pohjalta hakemuksen teleliittymän haltijan yhteystietojen (liitteessä teletunnistetietojen) saamiseksi TekijäL 60a :n 1 momentin nojalla ja toimittavat sen ao. teleyrityksen kotipaikan käräjäoikeuteen. Tuomioistuin pyytää ao. teleyritykseltä lausumaa hakemuksen johdosta ja tarvittaessa oikeudenhaltijoilta vastausta teleyrityksen esittämien väitteiden osalta. Tuomioistuin voi hylätä hakemuksen, jolloin asia oikeudenhaltijoiden kannalta raukeaa (esim. sellaisessa tilanteessa, että teleyritys ilmoittaa, ettei sillä ole ko. tietoja enää saatavilla). Tuomioistuimen hyväksyessä hakemuksen teleyritys velvoitetaan luovuttamaan oikeudenhaltijoille tarvittavat tiedot ( jotka mahdollistavat tunnistamisen ja tavoittamisen ) oikeudenloukkaukseen käytetyn liittymän haltijasta. 10
Toistaiseksi esillä olleissa tapauksissa yhdessä tilanne on ollut sellainen, että teleyritys ei ole teknisesti pystynyt selvittämään liittymän haltijaa. Toimitetut tiedot voivat joissain tapauksissa myös olla sillä tavoin puutteelliset, että väitetyn oikeudenloukkaajan henkilöllisyys jää epäselväksi (näin esim. silloin, jos ip-osoite on rekisteröity yritykselle tai taloyhtiölle); tällöin oikeudenhaltijat voivat kuitenkin lähettää tapahtuneesta huomautuskirjeen ko. taholle. Ip-osoitteen haltijan henkilöllisyyden selvittyä oikeudenhaltijat lähettävät hänelle kirjeen, jossa kuvataan tapahtunut ja pyydetään ottamaan yhteyttä asian selvittämiseksi. Tähän mennessä kaikissa tapauksissa oikeudenhaltijoihin on otettu yhteyttä. Valtaosassa tapauksia oikeudenloukkaus on myönnetty ja asia on hoidettu sopimusteitse. Tähän mennessä kolmessa tapauksessa vastapuoli ei ole ollut halukas sopimaan asiaa. Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa oikeudenhaltijat tekivät oikeudenloukkauksesta tutkintapyynnön poliisille. Toinen väitetyistä loukkaajista tuomittiin tekijänoikeusrikkomuksesta, toinen puolestaan muutti mielensä sopimisesta esitutkinnan aikana. Kolmannessa tapauksessa oikeudenhaltijat tulevat nostamaan siviilikanteen asiassa (ns. kieltotuomio TekijäL 56g :n nojalla sekä hyvitysvaatimus TekijäL 57 :n 1 momentti). Teleliittymän haltijan yhteystietojen hakeminen TekijäL 60a :n 1 momentin nojalla sekä ns. keskeyttämismääräyksen hakeminen TekijäL 60c :n 2 ja 3 momentin nojalla Oikeudenhaltijat hakevat teleliittymän haltijan yhteystietoja TekijäL 60a :n 1 momentin nojalla sekä sen lisäksi samassa hakemuksessa keskeyttämismääräystä TekijäL 60c :n 2 ja 3 momentin nojalla. Keskeyttämismääräystä haetaan teleyritystä vastaan: tuomioistuin määrää teleyrityksen sakon uhalla keskeyttämään tekijänoikeutta loukkaavaksi väitetyn aineiston saattamisen yleisön saataviin. Pääsääntöisesti oikeudenhaltijat hakevat keskeyttämismääräystä väliaikaisena ja kiireellisenä, väitettyä loukkaajaa kuulematta. Keskeyttämismääräystä on tähän mennessä haettu kolmessa tapauksessa. Ensimmäisessä tapauksessa tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen keskeyttämismääräyksen käsittelemisestä kiireellisenä ja varasi teleyrityksen lisäksi myös väitetylle loukkaajalle tilaisuuden tulla kuulluksi. Väitetty loukkaaja kiisti loukkauksen. Oikeudenhaltijat hakivat tämän jälkeen asiassa erillisen turvaamistoimipäätöksen (Laki todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa, 344/2000) tietokonelaitteiston takavarikoimiseksi ja tutkimiseksi. Turvaamistoimipäätöksen jälkeen tuomioistuin hylkäsi keskeyttämismääräyshakemuksen olennaisesti sillä perusteella, että keskeyttämismääräykselle ei enää ollut tarvetta, koska ko. liittymän haltijan tietokonevälineistö oli takavarikoitu. Asian oikeudellinen tuomioistuinkäsittely on vielä kesken. 11
Toisessa tapauksessa tuomioistuin on hyväksynyt vaatimuksen hakemuksen käsittelystä TekijäL 60 c :n 3 momentin mukaisesti kiireellisenä. Tuomioistuin on varannut ainoastaan teleyritykselle tilaisuuden lausua asiassa ennen keskeyttämismääräyksen antamista. Teleyritys ei vastustanut ja asia eteni hyvin nopeasti. Oikeudenhaltijat olivat heti liittymän katkaisun jälkeen yhteydessä liittymän haltijaan, joka oli väitetyn loukkaajan työnantaja. Väitetty loukkaaja myönsi oikeudenloukkauksen, ja asia sovittiin nopeasti osapuolten kesken. Kolmannessa tapauksessa teleyritys vastusti määräyksen antamista useilla perusteilla, mutta tuomioistuin kuitenkin hyväksyi oikeudenhaltijoiden hakemuksen. Prosessi kesti lähes viisi kuukautta. Keskeyttämismääräyksen antamisen jälkeen oikeudenhaltijat hakivat sen täytäntöönpanoa ulosottovirastosta, ja vakuuden tallettamisen jälkeen päätös pantiin täytäntöön. Täytäntöönpanoon kului viikko. Täytäntöönpanon jälkeen oikeudenhaltijat olivat välittömästi yhteydessä liittymän haltijaan ja asiassa päästiin sopimukseen noin viikossa. Edellä mainitut yksittäistapaukset ovat esimerkkejä. Niistä ei voida tehdä johtopäätöksiä tekijänoikeuslaissa säädetyn menettelyn yleisestä toimivuudesta tai nopeudesta. Osana sopimusta oikeudenhaltijat ilmoittavat ao. viranomaisille, että TekijäL 60b :n mukaista kannetta ei tulla nostamaan eivätkä oikeudenhaltijat vaadi enää keskeyttämismääräystä tai sen täytäntöönpanon jatkamista. 2.4 Ilmoitusmenettely laissa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta Tausta Jo 1990-luvulla keskusteltiin pitkälti samoista kysymyksistä kuin mitä toimialakeskusteluissa on tänään esillä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (ns. sähkökauppadirektiivi) tavoitteena oli varmistaa suotuisa toimintaympäristö sähköisen kaupankäynnin kasvulle. Sähkökauppadirektiivi on saatettu voimaan lailla tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (458/2002, sähkökauppalaki). 1990-luvun lopussa ei Internetissä tehdyissä tekijänoikeusloukkauksissa ollut vielä syntynyt ns. vertaisverkkoilmiötä (ensimmäinen versio ensimmäisen sukupolven p2p-ohjelmasta Napsterista, julkaistiin kesällä 1999). Sen sijaan, että tiedostojen vaihto olisi tapahtunut suoraan käyttäjien tietokoneiden välillä, laittomat mp3-musiikkitiedostot tallennettiin asiakkaiden toimesta palveluntarjoajien (ISP) palvelimelle kuten verkkosivuille, ja ne olivat sieltä ladattavissa muille käyttäjille. Sähkökauppadirektiivin kansallisen voimaansaattamisen yhteydessä Suomessa päädyttiin ehdottamaan tekijänoikeusloukkauksia varten erityistä ilmoitusmenettelyä, joka mahdollistaisi hyvin nopean puuttumisen lainvastaisuuksiin. Mallia haettiin Yhdysvalloissa käytössä olevasta menettelystä. 12
Sähkökauppalain 5 lukuun otettiin säännökset uudesta ilmoitusmenettelystä (liite 2) tekijänoikeutta loukkaavan aineiston saannin estämiseksi. Säännösten mukaan oikeudenhaltijan tulee ensisijaisesti pyrkiä olemaan yhteydessä suoraan loukkaavaan tahoon (sisällön tuottaja) ja esittää vaatimus tälle. Mikäli kyseistä tahoa ei voida kuitenkaan tunnistaa tai hän ei viipymättä poista luvatonta aineistoa, voi oikeudenhaltija kääntyä välittäjän puoleen lain edellyttämällä ilmoituksella. Ilmoituksen muodosta ja sisällöstä säädetään lain 22 :ssä. Sähkökauppalain 22 :n mukaisen ilmoituksen muoto ja sisältö Sähkökauppalain 22 :n mukaan ilmoitus on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että ilmoituksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja että se säilyy osapuolten saatavilla. Ilmoituksessa on oltava: 1) ilmoituksen tekijän nimi ja yhteystiedot; 2) yksilöityinä se aineisto, jonka saannin estämistä vaaditaan, sekä selvitys aineiston sijainnista; 3) ilmoituksen tekijän vakuutus siitä, että se aineisto, jota vaatimus koskee, on hänen vilpittömän käsityksensä mukaan lainvastaisesti saatavilla viestintäverkossa; 4) tieto siitä, että ilmoituksen tekijä on tuloksetta esittänyt vaatimuksensa sisällön tuottajalle tai että sisällön tuottajaa ei ole voitu tunnistaa; 5) ilmoituksen tekijän vakuutus siitä, että hän on tekijänoikeuden tai lähioikeuden haltija taikka oikeutettu toimimaan oikeudenhaltijan puolesta; 6) ilmoituksen tekijän allekirjoitus. Ilmoitus, joka ei täytä 22 :n 1 momentissa säädettyjä vaatimuksia, on tehoton. Jos ilmoituksen puutteet koskevat yksinomaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja, palvelun tarjoajan on kuitenkin ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin ilmoituksen tekijän tavoittamiseksi ja ilmoitettava tälle havaitsemansa puutteet. Palvelun tarjoajan on viipymättä ilmoitettava sisällön tuottajalle tämän toimittaman aineiston saannin estämisestä sekä toimitettava sisällön tuottajalle jäljennös ilmoituksesta, jonka perusteella esto on tehty. Lain 23 mukaan sisällön tuottajalla on oikeus saada aineisto palautetuksi vastineella, jossa hänen tulee mm. ilmoittaa nimensä ja yhteystietonsa. Vastineen perusteella palveluntarjoaja ei saa estää vastineessa yksilöidyn aineiston palauttamista ja sen pitämistä saatavilla. Tilanteessa, jossa aineisto on palautettu sisällön tuottajan vastineen seurauksena, oikeudenhaltijalla on mahdollisuus turvautua normaaleihin siviili- tai rikosoikeudellisiin oikeusturvakeinoihin. Käytännön kokemuksia ilmoitusmenettelystä Sähkökauppalaki tuli voimaan heinäkuun 2002 alusta lukien. Tuolloin Internetissä tehdyt tekijänoikeusloukkaukset olivat siirtyneet suurimmalta osin p2pverkkoihin, joihin tässä kuvattu menettely ei ole käytettävissä. Tekninen kehitys oli Napsterin jälkeen mennyt suuntaan, jossa aineistojen jakelu ja haku tapahtuivat suoraan yksittäisten kyseiseen verkkoon kytkeytyneiden tietokoneiden 13
välillä ilman, että hakutoiminnasta vastasi erillinen palvelin, kuten oli ollut Napsterissa. Tunnetuin uuden sukupolven p2p-ohjelmista oli tuolloin Napsterin käytännössä nopeasti korvannut Kazaa. Oikeudenhaltijoiden käytettävissä olevien suojakeinojen osalta tekniikka oli ajanut voimaan tulleen lainsäädännön ohitse eikä lain säätämää ilmoitusmenettelyä ole käytännössä harjoitettu laisinkaan. 3. LUVATTOMAN JAKELUN VÄHENTÄMINEN UUSIN KEINOIN Työryhmän työ keskittyi toimeksiannon mukaisesti oikeudellisten kysymysten analysointiin. Työryhmä ei ole pohtinut toimenpiteiden toteuttamisen tarvetta tai tarkoituksenmukaisuutta eikä tee toimialakeskusteluille ehdotusta minkään tässä luvussa mainitun toimenpiteen toteuttamisesta. Tässä luvussa mainitut toimenpiteet ovat nousseet työryhmän keskusteluun muiden maiden kuten Ranskan ja Ison-Britannian vastaavista hankkeista. Osa toimenpiteistä on mainittu opetusministeriön 13.8.2008 päivätyssä taustamuistiossa, joka oli samalle päivälle päivätyn toimialakeskusteluja koskevan kirjeen liitteenä. 3.1 Havaintoja nykyisestä keinovalikoimasta Vertaisverkoissa tapahtuneiden tekijänoikeuden loukkausten sovittelu on nykyisin mahdollista vasta siinä vaiheessa, kun asia on joko edennyt poliisitutkintaan tai teleyritykseen kohdistuva hakemusasia on ratkaistu käräjäoikeuden päätöksellä. Siviilioikeudellisten oikeussuojakeinojen ensi vaiheena on hakea tuomioistuimelta määräystä, jonka nojalla teleyritys luovuttaa liittymän haltijan henkilötiedot oikeudenkäyntiä varten. Loukkausten käsittelystä puuttuvat niin sanotut pehmeät keinot, joiden avulla yksittäisille käyttäjille voitaisiin kertoa, että he toimivat vastoin lakia. Tällaisten pehmeiden keinojen voitaisiin olettaa vaikuttavan ainakin joidenkin kiinnijäämisriskiä koskevaan arviointiin. Varsinkin nuorilla tulisi olla mahdollisuus korjata käyttäytymistään eli toimia toisin ilman, että heidän asiansa etenee poliisitutkintaan tai tuomioistuimeen. Myös vanhemmilla olisi tällöin mahdollisuus puuttua lastensa toimintaan. Seuraavassa on analysoitu keskustelussa esillä olleita uusia keinoja. 14
3.2 Valistaminen kirjemenettelyn avulla Näytön keräämisen yhteydessä oikeudenhaltija saa tiedon epäillyn oikeuden loukkaajan ip-osoitteesta ja hänen käyttämästään teleoperaattorista. Kirjemenettelyssä oikeudenhaltija lähettäisi omissa nimissään epäillyn loukkaajan teleyritykselle kirjeen, ja teleyritys välittäisi kirjeen perille liittymän haltijalle. Kirjeen välittäminen edellyttäisi sähköisen viestinnän tietosuojalaissa (SVTSL) tarkoitettujen tunnistamistietojen käsittelyä. SVTSL sallisi 8 2 momentin nojalla tunnistamistietojen käsittelyn käyttäjän suostumuksella, muttei sisällä tunnistamistietojen käsittelyn oikeuttavaa nimenomaista säännöstä. Nykyisin teleyritykset käsittelevät tunnistamistietoja SVTSL:n 9-14 :n nimenomaisiin säännöksiin tukeutuen. Lisäksi on otettava huomioon, että henkilötietolaissa rekisteröidyn suostumuksella tarkoitetaan kaikenlaista vapaaehtoista, yksilöityä ja tietoista tahdon ilmaisua, jolla rekisteröity hyväksyy henkilötietojensa käsittelyn. Voimassaoleva laki ei näin ollen salli henkilö- ja tunnistamistietojen käsittelyä kirjeen välittämiseksi. Vakiosopimusten muuttamisessa olisi otettava huomioon viestintämarkkinalain ja kuluttajansuojalain asettamat puitteet jo solmittujen sopimusten muuttamiselle ja uusien sopimusten solmimiselle. Olennainen muutos johtaisi siihen, että sopimukset on irtisanottava heti. Muu kuin olennainen muutos antaa käyttäjälle oikeuden irtisanoa sopimus heti päättyväksi. Sopimusten muuttamisen edellytyksiä on käsitelty tarkemmin aikaisemmin jaksossa 2.1. Työryhmässä ei ole käsitelty muiden tahojen kuin teleyritysten mahdollista roolia kirjeen välittämisessä. 3.3 Kirjemenettely, johon liittyy seuraamuksia 3.3.1 Kirjemenettely täydennettynä tietojen luovutuksella Kirjemenettelyssä oikeudenhaltija lähettäisi omissa nimissään epäillyn loukkaajan teleyritykselle kirjeen, ja teleyritys välittäisi kirjeen perille liittymän haltijalle. Jos teleyritys olisi oikeudenhaltijan aloitteesta toimittanut samalle liittymän haltijalle useita kirjeitä (vertaa ns. Ranskan malli), teleyritys luovuttaisi liittymän haltijan nimen ja yhteystiedot sekä tiedon liittymän haltijalle toimittujen kirjeiden määrästä oikeudenhaltijalle. Tässä mallissa teleyritys pitäisi rekisteriä lähettämistään kirjeistä. Oikeudenhaltija voisi tämän jälkeen sopia asian epäillyn loukkaajan kanssa tai käynnistää voimassaolevan lain mukaiset prosessioikeudelliset toimenpiteet. Tässä kuvattu toimenpide edellyttäisi lainsäädännön muuttamista, sillä nykyinen laki ei salli teleliittymän haltijan yhteystietojen luovuttamista ilman tuomioistuimen määräystä eikä sisällä menettelysäännöksiä tällaiselle toimenpiteelle. 15
Menettely edellyttäisi henkilörekisterin muodostamista tai nykyisten henkilörekistereiden muuttamista. Työryhmässä ei ole käsitelty muiden tahojen kuin teleyritysten mahdollista roolia kirjeen välittämisessä. Tätä menettelyä koskevat myös suurin piirtein samat perustuslakikysymykset kuin mitä on mainittu seuraavassa luvussa. 3.3.2 Kirjemenettely, johon liittyy teleliikenteen rajoittaminen tai katkaiseminen Kirjemenettelyssä oikeudenhaltija lähettäisi omissa nimissään epäillyn loukkaajan teleyritykselle kirjeen, ja teleyritys välittäisi kirjeen perille liittymän haltijalle. Jos teleyritys olisi oikeudenhaltijan aloitteesta toimittanut samalle liittymän haltijalle useita kirjeitä (vertaa ns. Ranskan malli), teleyritys voisi oikeudenhaltijan pyynnöstä I rajoittaa liittymän haltijan teleyhteyden nopeutta määräajaksi, ja/tai II katkaista liittymän haltijan teleyhteyden määräajaksi. Myös tässä mallissa teleyritys pitäisi rekisteriä lähettämistään kirjeistä. Teleyhteyden nopeuden rajoittamista voidaan pitää teleyhteyden katkaisua vähäisempänä toimenpiteenä, sillä monet palvelut (pankkiyhteys, sähköposti, viranomaispalvelut, verkkosivujen selailu) toimivat myös pienemmällä yhteysnopeudella. Perustuslakikysymykset Työryhmä on keskustelluissaan todennut, että kaikkia toimenpiteitä tulisi arvioida yksityiskohtaisesti eri perusoikeuksien kannalta. Arviossa tulisi kiinnittää huomiota käyttäjien yksityisyyden suojaan henkilötietojen luovuttamisen ja muun käsittelyn osalta sekä käyttäjien ja sivullisten sananvapauteen ja luottamuksellisen viestin salaisuuteen teleliikenteeseen puuttumisen osalta. Lisäksi niiden toimenpiteiden osalta, joista käyttäjälle voi aiheutua seuraamuksia, tulisi huolehtia riittävistä oikeusturvakeinoista sekä viranomaisvalvonnasta. Työryhmä on keskusteluissaan ollut yksimielinen siitä, että teleliikenteen katkaiseminen ja rajoittaminen edellyttäisi tarkkaa harkintaa eri perusoikeuksien turvaamisen kannalta. Perusoikeudet voitaisiin turvata vain säätämällä menettelystä lainsäädännössä. Mitä tulee uuden lainsäädännön säätämismahdollisuuksiin, olisi näitä säätämismahdollisuuksia tarkasteltava paitsi tekijänoikeudenhaltijan omaisuudensuojan niin myös erityisesti käyttäjän sananvapauden, luottamuksellisen viestin salaisuuden ja oikeusturvan kannalta. Myöskään teleyrityksen elinkeinovapautta ei tule unohtaa. 16
Teleyhteyden nopeuden rajoittaminen tai yhteyden katkaiseminen ilman sopimista merkitsisi, että teleoperaattori puuttuisi pakkotoimin käyttäjän oikeuksiin. Puuttumisen perusteena oleva oikeudenhaltijan yksipuolinen ilmoitus tekijänoikeuden loukkauksesta saattaisi kuitenkin olla riidanalainen. Lisäksi teleyhteyttä tarvitaan useisiin peruspalveluihin kuten verkkopankkiin ja muuhun lailliseen liikenteeseen, joka ei liity mitenkään tekijänoikeuden loukkauksiin. Jos teleyhteyden käyttöön on oikeus myös muilla henkilöillä kuin liittymän haltijalla, olisi arvioitava, puututaanko toimenpiteellä myös heidän oikeuksiinsa. Perustuslain 124 :n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain rajoitetusti, ja jos tehtävä sisältää merkittävää julkisen vallan käyttöä, sitä ei voida antaa muulle kuin viranomaiselle. Perustuslain 21 :ssä taataan jokaiselle oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Tämä oikeus ei ole vain muodollinen, vaan tuomioistuinkäsittelyyn täytyy olla todellinen mahdollisuus. Suomen oikeusjärjestyksessä tuomiovaltaa riita-asioissa käyttävät yleiset tuomioistuimet (perustuslain 3, 98 ja 99 ). Mainituista perustuslain säännöksistä seuraa, että teleyrityksille tai oikeudenhaltijoille ei saa siirtyä julkisen vallan käyttöön kuuluvia tehtäviä eikä menettely saa johtaa poikkeukseen siitä, että oikeuksista ja velvollisuuksista päättäminen on yksinomaan tuomioistuimen tehtävänä. Se seikka, että toimittaisiin "väitteen tasolla", edellyttäisi erityistä suojaa käyttäjän oikeusturvalle. Myös teleyrityksen oikeusturvaan tulee kiinnittää huomiota. Perustuslain säännöksistä seuraa niin ikään se, että käyttäjän pitäisi voida riitauttaa asia yksinkertaisesti. Toimimistaakan pitäisi olla yksinomaan oikeudenhaltijalla. Yhtenä muttei riittävänä käyttäjän oikeusturvaa lisäävänä keinona työryhmän keskusteluissa on ollut esillä esimerkiksi liittymän täyteen käyttöön palauttaminen esimerkiksi yhdellä puhelinsoitolla tai sähköpostilla. Kirjeen sisältö edellyttäisi tarkempaa tarkastelua erityisesti käyttäjän oikeusturvan kannalta. Toimenpiteet ovat sen laatuisia, että niiden toteuttaminen edellyttäisi sekä yksittäistapauksellista että yleistä, viranomaisten toimesta tapahtuvaa valvontaa. Työryhmän keskusteluissa ei ole pohdittu, kuka/ketkä ja miten valvoisivat. Tässä jaksossa mainitut toimet eivät saa estää asiakkaan ja mahdollisten sivullisten sananvapauden toteutumista (perustuslain 12 ). Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaus turvaa viestin ilmaisijan oikeutta tietojen, mielipiteiden ja muiden viestien ilmaisemiseen mutta myös viestin vastaanottajan oikeutta vastaanottaa näitä. Ennakolta ei saa estää oikeutta ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja viestejä. Sananvapaus on sisältöneutraali ja käsittää myös luovan toiminnan, itseilmaisun ja kaupallisen viestinnän muodot (HE 309/1993). Perustuslain sananvapaussäännös ei estä jälkikäteistä puuttumista sananvapauden 17
(väärin)käyttämiseen esimerkiksi rikoslain johdosta tai vahingonkorvaussyistä. Teleyhteyksien rajoittamista tai katkaisemista koskevilla toimilla puututaan myös sananvapauteen, sillä teleliikennettä ei voi tällöin käyttää myöskään muuhun ja lailliseen viestien lähettämiseen ja vastaanottamiseen. Sananvapautta rajoitettaessa on noudatettava perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä (PeVM 25/1994 vp), joista yksi on suhteellisuusvaatimus. Tekijänoikeus nauttii omaisuuden suojaa (perustuslain 15 ), ja tekijänoikeuden suojaaminen voi olla hyväksyttävä peruste rajoittaa sananvapautta. Tällöin on kuitenkin noudatettava suhteellisuusvaatimusta (oikeasuhtaisuutta): rajoituksen tulee olla välttämätön hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi eikä rajoitus saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että tekijänoikeutta suojaavan lainsäädännön tulee olla tasapainoista ja kohtuullista sekä oikeudenhaltijoiden että käyttäjien kannalta (PeVL 60/2001 vp, 7/2005 vp, 15/2006 vp). Keskeisiä tältä kannalta olisivat siten toimenpiteiden suorittamisen edellytykset ja toimenpiteiden vakavuusaste. Lainsäädännön muuttamisesta Edellä on perusoikeuksien osalta todettu, että toimenpiteiden toteuttaminen edellyttäisi uutta lainsäädäntöä muun muassa sähköisen viestinnän tietosuojalakiin, henkilötietolakiin sekä mahdollisesti yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) annettuun lakiin ja muihin yksityisyyttä suojaaviin lakeihin. Menettelysäännösten lisäksi jouduttaisiin pohtimaan kysymystä siitä, olisiko lainsäädäntö velvoittavaa tai toimet mahdollistavaa. Koska lähetetyistä kirjeistä olisi mahdollisesti muodostettava uusi henkilörekisteri tai nykyisiä henkilörekistereitä tulisi muuttaa, tulee ottaa huomioon myös henkilötietolain (523/1999) henkilötietojen käsittelyä koskevat säännökset. Jos tässä luvussa mainittuun keinoon liitettäisiin tietojen luovutus oikeudenhaltijalle, tulee lisäksi pohdittavaksi myös edellisessä luvussa 3.3.1 mainitut seikat. 3.4 Teleliikenteeseen puuttuminen kuluttaja-asiakkaan, yhteisötilaajan tai teleyrityksen toimesta Alla oleva koskee tekijänoikeuden loukkausten torjuntaa seuraavilla uusilla keinoilla: Estetään tai rajoitetaan pääsyä johonkin tiettyyn verkkopalveluun Suodatetaan teleliikennettä Kuluttajat Kuluttaja-asiakas voi tilata palvelun tai asentaa ohjelman, jolla estetään, rajoitetaan tai suodatetaan hänen omaa teleliikennettään. Kuluttajan tilaamana palvelu toimisi puhelinliittymiä koskevien estopalveluiden tapaan. Teleyritys ja tilaaja 18
sopisivat toimitusehdoista. Joissakin teleyritysten sopimuksissa edellytetään, että tilaaja noudattaa erityistä huolellisuutta luovuttaessaan liittymän toisen käyttöön, ja mainitaan esimerkinomaisesti asiakkaan mahdollisuudesta rajoittaa liittymän käyttöä erilaisilla estopalveluilla. Yhteisötilaajat Yhteisötilaajat kuten yritykset ja korkeakoulut voivat määrätä omasta verkostaan ja niiden kautta saatavista verkkopalveluista. Yhteisötilaajia koskevat suurin piirtein samat tunnistamistietoja koskevat käsittelysäännöt kuin teleyrityksiä. Teleyritykset Työryhmä ei ole tehnyt asiassa oikeudellista arviointia. 19
LIITE 1
LIITE 2 21