Suomen Ratsastajainliiton urheilufoorumi 23.11.2013 Esteratsastuksen lajiseminaari Seminaarin juontajana Markus Backlund Muistion kirjasivat Anni Kallio ja Marja Nuuttila 1. Perustaidot kunnossa parempiin suorituksiin Esittelijä: Raija Jensen Perusopetuksella ja valmennuksella on selkeä ero: perusopetuksessa opetetaan pelkästään ratsastajaa, kun taas valmennuksessa opetetaan ratsukkoa kokonaisuutena ja opetetaan ratsastajaa opettamaan hevosta. SROY:n seminaarissa tänä syksynä nousi esille, että esteratsastuksen opettaminen on monelle haaste. Tämä kielii siitä, että ratsastuksenopettajaksi pyrkii paljon kouluratsastuspohjaisia henkilöitä. Ratsastuksenopettajanäytössä hylkäykset tulevat lähes yksinomaan estenäytöissä sekä esteratsastustunti-näytöissä. Ratsastuksenopettajilla pitäisi olla parempi oma tietotaito esteratsastuksesta, nyt liikaa koulupainotteisuutta. Opetuksen pitäisi ruokkia muitakin kuin kilparatsastajia. Suomesta puuttuu ratsuttajia ja hevosen kouluttajia; ei ole riittäviä taitoja esim. Pysyä 3- vuotiaan selässä ja opettaa sitä hyppäämään. Hevosetiketin opettaminen kunniaan. Tyyliarvostelun muuttaminen takaisin taitoarvostelu-nimikkeen alle. Mahdollisesti nykyisten viisi- ja yksinumeroisten tyylipöytäkirjojen lisäksi käyttöön 2- tai 3-numeroinen tyylipöytäkirja? Kritiikkiä SRL:n Ratsaille-oppaan kansikuvasta ( suttuinen mielikuva) 2. Valmentaja ohjaa suunnitelmallisuuteen Esittelijä: Teppo Hakala Onnistumisten ja epäonnistumisten syiden tiedostaminen; avain onnistumiseen on valmennussuunnitelman toteuttaminen, kun taas syinä epäonnistumisiin esim. huono valmistautuminen. Tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttamisen suunnittelu on ensiarvoisen tärkeää: tarpeeksi vaativa, mutta realistinen päätavoite, välitavoitteet, taidolliset tavoitteet, tulostavoitteet... nämä kuitenkin niin, että tavoitteiden muuttaminen on tarpeen tullen mahdollista (etenemisen pysähtyminen, hevosen tai oma loukkaantuminen jne) ja nuorille taidolliset tavoitteet ovat tärkeämpiä, tulostavoitteet tulevat kun taidot riittävät. Valmennuksen suunnittelun edellytyksiin kuuluu sekä ratsastajan että hevosen lähtötason määrittely. Sitoutuminen ja sitouttaminen valmennuksiin avainasemassa, lisäksi aito halu oppia hevosesta. Suunnitelmia on monenlaisia, esimerkiksi kilpailusuunnitelma, harjoitussuunnitelma, koulu(tus)suunnitelma, työsuunnitelma, muiden suunnitelmat (erit. poni- ja juniori-ikäisillä huoltajan menot ja sitoutuminen lapsen harrastukseen). Hyvä harjoitussuunnitelma on haasteellinen ja eritelty eri aikajaksoihin (ura-, vuosi-, kausi-, viikko-, päivä- ja tuntisuunnitelmat), mutta sisältää muunteluvaraa. Suunnitelman toteutus edellyttää sitoutumista: kaikessa tekemisessä tulee olla systeemi, jota
noudattaa. Sitoutuminen koskee paitsi ratsastajaa ja valmentajaa, myös ratsastajan perhettä ja muita sidosryhmiä. Ratsastajan kehitys huipulle vie n. 10 vuotta, jolloin estekorkeuden nostamisvauhti on 10cm vuodessa. Arvokilpailumenestys edellyttää lähes aina myös arvokilpailukokemusta. Esimerkki ratsastajan kehityksestä: - 10-12v pikkuponimestaruus - 13-14v poni-sm - 14-16v poni-pm - 15-16v poni-em - 16-17v juniorien sm,pm - 17-18v juniorien sm,pm,em - 19v nuorten sm, pm - 20-21v nuorten em (mahd. Nations Cup, World Cup) - 22-65v avoimet kansainväliset kilpailut Hevosen kehitys 4-5-vuotiaasta huipulle tapahtuu 4-6 vuodessa. Tärkeitä hevosen kehityksen kannalta ovat myös johdonmukaisesti ikäluokkakilpailut, avoimet sarjat, mestaruussarjat. Valmentaudu tavoitteellisesti -kirja/opas julkaistaan lähiaikoina, ja sen suunnattu erityisesti ratsastajille ja heidän tukijoukoilleen. 3. Tulevaisuuden radat Esittelijät: Mikael Forstén (kilpailijan roolissa) ja Aki Ylänne (ratamestarin roolissa) Radat tulisi linjata Suomen kilpailutoiminnan tavoitteiden mukaisiksi, ero kansainväliseen tasoon on aivan valtava (vert. esim. Suomen 140-radat vs. kv 140-radat); Suomen radat ovat merkittävästi kansainvälisen tason alapuolella. Jos halutaan tavoitella kansainvälistä urheilun tasoa, niin ero ratojen vaikeudessa on aivan liian suuri. Kaksi vaihtoehtoa, eli tavoitellaanko massaa ja kilpailijoita Suomen omalle tasolla ja odottaa että massasta nousee lahjakkuuksia, jotka sitten lähtevät kilpailemaan ulkomaille ja kovemmalle tasolle. Vai aletaanko kansallisten kilpailujen ratoja muuttamaan pikkuhiljaa niin, että niillä tavoitellan kansainvälistä tasoa. Estepuolen kilpailujärjestelmä pohjautuu tällä hetkellä todella vahvasti harrastajiin, ja ratamestari joutuu miettimään myös lajin imagoa: miltä radat (ja niiltä saatavat tulokset) näyttävät ulkopuolisille, miten voidaan rakentaa riittävän isoja ratoja mutta niin, että kilpailijat selviävät niistä (teknisyys). SRL:n estemateriaali (mainosesteet erityisesti) on kestävää ja vanhaa, raskasta ja tylsää. Seuroilla tulisi olla myös omaa, uudenaikaista materiaalia nykyistä enemmän. Jos hevoset hyppäävät sunnuntaina paremmin kuin perjantaina, kertoo se hyvästä radanrakennuksesta. Pystytäänkö ratamestarin koulutusta tältä osin täydentämään, eli enemmän ymmärrystä rakentamiseen koulutuksen ja kokemuksen (mm. ratojen seuraaminen esim ulkomaisissa kv-kilpailuissa). Kilpailunjärjestäjille kokeneiden kansallisen tason kilpailijoiden kommentteja radoista ja ratamestareista. Ratamestareiksi kilpailutaustan omaavia ja halukkaita itsensä kouluttajia (myös taitojen kehitys, ylläpito ja into). Kentät ja maneesit ovat kv-tasoon verrattuna alimittaisia, ja on vaikeampi rakentaa niihin ratoja sujuvaa ratsastusta varten. Tällöin joudutaan tekemään kompromisseja, kun on hankala rakentaa hyvää rytmiä ylläpitäviä ratoja. Ratamestarin kokemus on tärkeää, ja rakentaminen on helpompaa kun hevosmateriaali on
tasaisempaa. Ratamestarit ovat esteillä yhtä isossa roolissa kuin koulutuomarit kouluratsastuksessa. Kalusto määrää paljon radan luonnetta (mainokset, johteiden koko, televisiointi jne). Ratojen rakennuksen kulmakivet: Tiet, etäisyydet, kohderyhmä, estekorkeudet/pituudet, esteoptiikka (kalusto), tempovaatimukset 4. Mitä vaaditaan tulevaisuuden kilpailujen järjestelyiltä? Esittelijä: Mia Maukonen Ryhmäkeskustelu koko seminaarin kesken annetuista teemoista. Mistä löytää toimihenkilöitä kilpailuihin? Miten kannustaa ja palkita toimihenkilöitä? Haluaako seura ylipäätään järjestää kilpailuja, onko se seuran toivomaa toimintaa? Miten sujuu yhteistyö seurojen välillä kilpailun järjestämisessä? Välivuodet toimihenkilöjen jaksamiseksi, muuten kilpailuja ei voi järjestää joka vuosi, ei välttämättä edes joka toinen vuosi. Tavoitteiden asettaminen (mitä halutaan, keitä tarvitaan), jonka jälkeen voi koota toimihenkilöstrategian eli rekrytä ja laittaa lumipallon vyörymään (houkuttele töihin yksi, joka tuo mukanaan yhden tai kaksi kaveria). Henkilökohtaisen kontaktin ottaminen ja pyyntö toimihenkilöksi; seuran aktiiviporukan jalkautuminen jäsenten joukkoon ja kontaktin ottaminen jäsenistöön ja esim. juniorien vanhempiin. Selkeä tehtäväjako ja työvuorojako, ei siis pyydetä koko päiväksi (12h) töihin, vaan valitaan osa-alueille osaavat vastaavat jotka jakavat oman porukkansa vuoroihin ja auttavat perehdytyksessä. Aamu- ja iltavuoro koettu toimivaksi systeemiksi Tampereella. Talkootöihin tullaan mielummin, kun siihen saa kunnon koulutuksen: uskalletaan tulla töihin kilpailuihin. Koulutukset saattavat houkutella helposti myös muiden seurojen jäseniä. Esimerkkinä ratahenkilökunnan koulutus, jossa ratamestari ja estetuomari kertoivat n. tunnin ajan radan rakennuksesta ja radalla työskentelystä, ja tämän jälkeen rakennettiin esterata seuraavan päivän kilpailua varten. Vapaaehtoisten pitäisi kokea työnsä ja panoksensa tärkeäksi: MINÄ olin mukana tekemässä kilpailua. Miten viesti saadaan perille? Lahjonta, ruokatarjoilu, toimihenkilötuotteet ym. Seurojen toimiva yhteistyö kilpailun järjestämisessä edellyttää erittäin selkeitä linjanvetoja ja tehtävien jaon erittelyä ja vastuunjakoa. Sponsorihankinta ja kilpailujen tuottavuus Yhteistyökumppanien hankintaa ei voi jättää vain yhdelle henkilölle: vertaistuki on korvaamatonta, sillä tehtävä ei ole helppo. Parhaiten toimii ns. Sponsorihankkijaryhmä. Harrastajien yritykset ja lasten vanhempien yritykset mukaan yhteistyöhön. Pienten paikkakuntien pienet yritykset: pienistä rahavirroista kasvaa isompi joki. Jokainen euro on euro järjestäjälle. Onko mahdollista keventää kilpailunjärjestämisen byrokratiaa? Miten, toimihenkilöiden vähentämiselläkö? Kentältä tulleen palauteen mukaan kilpailujärjestelmä sekä sen järjestäjille asettamat vaatimukset ovat monilta osin liian raskaita. Turvallisuusaspekti: ell, lääkäri, ambulanssi, turvallisuuspäällikkö, turvallisuusasiakirjat Turvallisuudesta ei haluta tinkiä, mutta onko kaikki tarpeellista? Toimihenkilöiden kierrättäminen: SRL on ohjeistanut vaihtamaan toimihenkilöitä (ratamestarit, tuomarit). Tässä on hyvät ja huonot puolensa: toisaalta vaihtelu on hyvästä ja antaa muillekin kokemusta (nyt iso osa kilpailuista on pienen henkilömäärän vastuulla),
mutta toisaalta hyväksi koetuista toimintatavoista ja tutuista tuomareista ja ratamestareista pidetään kiinni. Tuomareiden urapolulla etenemisestä kansallisella tasolla on tehty kovin hankalaa, byrokratia on raskasta. Miten olisi tuomarien määrän vähentäminen? Yhden tuomarin kilpailu mahdolliseksi? Eläinlääkärimaksut kuriin: SRL:n kannattaisi koota ns. ell-pankki, jossa olisi tietoja ketkä eläinlääkärit olisivat valmiita lähtemään kilpailuihin, ja näin saataisiin maksuja alaspäin. Ensi vuonna on tulossa ns. Kilpailueläinlääkärikurssi, jossa kootaan tällaista pankkia. Esim stewardin ja muiden vaadittujen toimihenkilöjen laatuvaatimukset kovia, mikä johtaa siihen, että ei haluta lähteä koulutuksiin ja sitoutua toimimaan näiden laajojen ja määrättyjen ohjeiden mukaan. Tämän vuoksi esim. Evitskogissa ei lainkaan aluekilpailuja, vaan vain seurakilpailuja. Miten tehdä kilpailutapahtuma yleisölle houkuttelevaksi? Ypäjä on keskellä ei mitään, esim. SM- tai GP-kilpailuissa ei juuri lainkaan katsojia, kun taas sh-kuninkaalliset vetävät katsomot täyteen ( omalle kohdeyleisölle suunnattu erikoistapahtuma). Laakson katsomo on lähes poikkeuksetta tyhjillään hyvästä sijainnista huolimatta, mutta pääkaupunkiseudulla kilpailu yleisöstä eri tapahtumien välillä on kova ja valinnanvaraa on todella paljon. Hangossa (SHW) sijainti on erinomainen: keskellä kesän turistikaupunkia, mikä tuo ennätysmäärän katsojia paikalle. Hevoset Stadikalla keräsi hyvät katsojaluvut. Probleemana hevosihmisten aktivointi: millä hevosista kiinnostuneet saisi katsomaan kilpailuja. Erikoisluokilla voi myös tuoda jännitystä (esim. Salon Six Bar). Suurten kilpailujen järjestäjille vaatimuksia ja edellytyksiä: hyvä kuuluttaja, väliaika/oheisohjelmaa, talutusratsastusta, expo-alue, tiedotus ennen, aikana ja jälkeen kilpailun. Tapahtumasta on siis tehtävä uniikki ja luotava brändi. Mitkä ovat kilpailun järjestämisen suurimmat haasteet? Pohjat, kalusto, toimihenkilöt, sää, ulkoiset tekijät, rahoitus/yhteistyökumppanit, tilan käyttö (pysäköinti, hevosten majoitus, verryttelyalueet, tilan tarve on suuri). Kilpailunjärjestäjien pitkään jatkunut vastakkainasettelu osallistumismaksuihin ja palkintotasoon liittyen. Onko kilpailuja nyt riittävästi, liian vähän vai liian paljon? Tänä vuonna on jouduttu perumaan useita, niin alue- kuin kansallisiakin kilpailuja lähtijämäärien pudottua. Erityisesti alueluokkien lähtijämäärät ja GP-kilpailujen avointen kansallisten 120-130 luokkien kutistuminen. Kilpailujen määrä on ollut vuonna 2013 sama, mutta kilpailijoiden määrä estepuolella on n. 1000 kilpailijaa vähemmän, eli n. -10% (koulupuolella -5%) Kilpaileminen on huomattavan ja huolestuttavan kallista: pitää valita paitsi kilpailut, myös jopa hevoset joilla kilpailee. Kilpailija säästävät kuluissa, eli he jäävät pois monipäiväisistä kilpailuista ja käyvät sen sijaan hyvin järjestetyissä yksipäiväisissä kilpailuissa hyvissä olosuhteissa. Ehdotus: Yksi iso kilpailu/vuosi/seura? Kilpailukalenterin jakautuminen: voidaanko järjestää useampia kansallisia kilpailuja samana päivänä? Voidaan, kunhan kilpailupaikat ovat riittävän kaukana toisistaan ja jos ovat
suhteellisesti lähellä, niin kohderyhmien eroavaisuus (ponit, suomenhevoset, avoimet luokat). 5. Estekomitea Uusien jäsenten valinta, komitean vanhojen jäsenien eroaminen ja selvitykset. Alustus: Ossi Tarkoitus on viedä ehtouksia ja linjauksia hallitukselle tämän seminaarin pohjalta. SRL:n hallitus vahvistaa estekomitean uuden kokoonpanon aikaisintaan joulukuun lopulla, viimeistään tammikuussa 2014. Estekomitean roolit (puheenjohtaja ja n. 6 jäsentä): kilpailija, kilpailunjärjestäjä, sääntö- ja koulutusosaaminen, hallituksen mandaatti. Onko halua lähteä estekomiteaan, mitkä syyt johtivat nykyisen komitean eroamiseen? Wrede: 7 jäsenen komitea on liian raskas elin: puheenjohtaja ja neljä jäsentä olisi parempi vaihtoehto, jolloin komitea on helpommin hallittavissa ja saatavissa kokoon. Karkkolainen: Komiteassa on ollut 9 ihmistä, ja organisaatio on ollut kohtuullisen uusi, toiminut vasta kaksi vuotta. Ongelmana vastuualueiden päällekkäisyys: säännöt päätetään toisessa komiteassa, koulutus kolmannessa. Käytännössä estekomitean vastuualue oli kotimainen kilpailutoiminta ja pieni osa budjettia. Komitean yli on kävelty oikein kunnolla ja välillä vähän vähemmän kunnolla. Kaikki jäsenet ovat kuitenkin kokeneita aktiivitoimijoita estepuolella, ja tämän vuoksi heidän sivuuttamisensa luonnollisesti turhauttaa. Eroamispäätös oli yksimielinen, jäsenet olivat sitä miettineet itse jo pidemmän aikaa. T. Ehrnrooth: Komitean jäsenet vaihtuvat turhautumisen vuoksi usein, mutta loppuorganisaatio pysyy samana: olisiko aika vaihtaa se toinen organisaatio. Ketä monimutkainen järjestelmä palvelee? Nykyisessä järjestelmässä on vallalla sisäinen ihailu, ja organisaatio on toimimaton. Tällöin syntyy myös epävirallinen organisaatio, joka on ottanut vallan kulisseissa Piude: Ollut 15v komiteassa. Komitea kysyi viime vuonna organisaatiouudistuksen tullessa hallitukselta, mistä mistä se saa päättää. Komiteassa oli myös hallituksen mandaatilla toimiva edustaja. Jos komiteassa käsitellyt ongelmat eivät ole menneet eteenpäin, niin missä mennään ja missä on vika? Myös tämän vuoden estekomiten 1. pöytäkirjassa maininta siitä, että on epäselvää, mistä komitea saa ja voi päättää. Kaleva: Muistan, että keskustelua on käyty siitä, mikä on estekomitean tehtävä. Olennainen asia on muistaa se, että liiton hallitus tekee lopulliset päätökset. Komiteat tekevät ehdotuksia ja suosituksia, mutta hallitus päättää. Ossi: Olen lukenut HHT-projektin 43 sivua. Dokumentissa on erityisen selkeä rooli- ja vastuuristiriita erityisesti estekomitean ja KUJOn välillä. HUJOn toimenkuva on melko selkeä. KUJO ja lajikomiteat polkevat toisiaan melko lailla. Toimenkuvissa on siis paljon kirkastettavaa. Uuno: maalis-huhtikuussa Matti K. on ottanut roolien ristikkäisyyden esille. Silloin vakuutettiin, että vastaantulevat ristikkäisyydet ratkaistaan keskustelemalla. Nyt keitossa on ollut yksi jos toinenkin kauha. HHT:stä puuttuu asioita, se jätti paljon asioita ilmaan.
Tom G. Peiliin katsominen on hyvä juttu, en ota sitä kunniaa, että olisin kakkosagendalla ajanut komitean yli. HUJOa on käytetty monta kertaa verukkeena ei ole milloinkaan käsitellyt kotimaan kilpailuasioita. Minusta tuntuu, että komiteat eivät ole käyttäneet, kuin murto-osan liikkumavarastaan. Kyllä tässä on ollut jonkunlainen yliherkkyys. Olen pettynyt siihen, että komitea on eronnut. Wrede: HHT ei kata kaikkea. Hallitus on vastaava elin, komitea on ohjaava elin. Liiton toimiston henkilöt ovat toimeenpaneva elin. Valtaa ei anneta, se otetaan? JP: organisaatiouudistus on uusi asia, ja edelleen keskeneräinen ja sudenkuoppia toki on. Pitäisi neuvotella ja keskustella. Matti K: pääsihteeri on ollut kolmessa eri estekomitean tämän vuoden kokouksessa mukana fyysisesti. On esitetty kysymyksiä, mutta ei ole saatu vastauksia esim seuraavista aiheista: Sarjakilpailut, kilpailujärjestelmän uudistus, palkintorahojen tuonti kotimaan arvokilpailuihin. 5% budjetilla ei tehdä ihmeitä. Kun toistuvasti kysytään, mutta ei saada vastauksia vaan ohitetaan olankohautuksella, niin jossakin tulee raja vastaan. Uuno: kun noin suuri joukko komiteaosaamista on jättämässä paikkansa on se mielestäni erittäin huolestuttavaa. Pöytäkirjojen lisäksi tulisi komiteaan jäädä X määrä osaamista ja pääomaa jotta uusi komitea ei aloittaisi tyhjän päältä ja tietäisi mm., missä ovat herkät kohdat ja keskustelua vaaditaan. Estekomitean uudet roolit: Kokemusta historiasta, osaamista organisaatiouudistuksista, kilpailunjärjestäjä, kilpailijoiden edustaja, sääntö- ja koulutusedustus, maajoukkuevalmennuksen edustaja Tom G. ehdotti Ossia tunnustelemaan uuden estekomitean kokoonpanoa. Otetaan ns. aikalisä herkkään aiheeseen.