Suomalaisten vakuutusyhtiöiden Solvenssi II -vaikuttavuustutkimus

Muistio 1 (14) Suomalaisten vakuutusyhtiöiden Solvenssi II -vaikuttavuustutkimus Sisällys 1 Sääntelykehikko... 2 1.1 Solvenssi II -vakavaraisuussääntely... 2 1.2 Oma varallisuus... 3 1.3 Vakavaraisuuspääomavaatimus SCR... 5 1.4 Vähimmäispääomavaatimus MCR... 7 2 Vaikuttavuustutkimuksen tulokset... 8 2.1 Markkinariskit kasvattivat henkivakuutusyhtiöiden pääomavaatimusta... 8 2.2 Henkivakuutusyhtiöiden solvenssisuhde jäi tutkimuksessa alhaiseksi... 9 2.3 Vahinkovakuutusyhtiöiden pääomavaatimukset olivat suhteellisen alhaiset... 11 2.4 Vahinkovakuutusyhtiöiden oma varallisuus riitti vaatimusten täyttämiseen... 13

Muistio 2 (14) Tämän analyysin tarkoituksena on selvittää, kuinka henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden vakavaraisuuslaskenta muuttuu tulevan Solvenssi II -sääntelyn myötä, sekä miten nämä muutokset vaikuttavat kotimaisen vakuutussektorin vakavaraisuuteen. Analyysi perustuu vakuutusyhtiöiltä saatuihin QIS5- vaikuttavuustutkimuksen tuloksiin, jotka laskettiin 31.12.2009 tietojen perusteella. Vakuutusyhdistykset sekä ryhmittymät on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. 1 Sääntelykehikko Vuoden 2013 alussa 1 voimaan tuleva Solvenssi II -direktiivi uudistaa vakuutusyhtiöiden vakavaraisuutta koskevat säännökset ja kerää useita vakuutustoimintaa koskevia direktiivejä yhdeksi kokonaisuudeksi. Uuden sääntelyn keskeinen tavoite on riittävän suojan tarjoaminen vakuutuksenottajille ja edunsaajille. Tämä edellyttää, että vakuutusyrityksiin sovelletaan riittäviä vakavaraisuusvaatimuksia, jotka johtavat tarvittavan pääoman riskiperusteiseen määrittämiseen ja kohdentamiseen. Uudistuksen tavoitteena on myös yritysten oman riskienhallinnan edistäminen, maakohtaisen lisäsääntelyn ja optioiden purkaminen sekä EU:n sisäisen kilpailun edistäminen ja pääomien tehokas hyödyntäminen. Muutokset koskevat Suomessa henki- ja vahinkovakuutusyhtiöitä, vakuutusyhdistyksiä, sekä näiden omistusyhteisöjä. 1.1 Solvenssi II -vakavaraisuussääntely Solvenssi II -direktiivin vakavaraisuussäännökset perustuvat markkinaehtoisesti arvostettuun taseeseen. Markkinaehtoinen vastuuvelka vastaa arvoa, jolla vakuutusyritys voisi luovuttaa vakuutussopimuksista aiheutuvan vastuunsa toiselle vakuutusyritykselle. Pääsääntöisesti vastuuvelan arvo on vakuutussopimuksista aiheutuvien velvoitteiden täyttämiseen liittyvien tulevaisuuden kassavirtojen odotettu nykyarvo eli paras estimaatti, johon on lisätty riskimarginaali. Parasta estimaattia laskettaessa käytetään riskitöntä korkokäyrää. Myös kaikki varat ja muut velat arvostetaan markkina-arvoon. Solvenssi II -sääntelyssä vakavaraisuuslaskennan lähtökohtana toimii vakavaraisuuspääomavaatimus. Tämän vaatimuksen tarkoituksena on asettaa yrityksen oma varallisuus vähintään sellaiselle tasolle, jolla vakuutuksenottajien edut on kohtuullisella varmuudella turvattu. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen alittaminen edellyttää valvojaa vaatimaan tilanteen korjaamista. Vakuutusyritykselle määritetään myös vakavaraisuuspääomavaatimusta alempi vähimmäispääomavaatimus, jonka alittuessa vakuutuksenottajiin ja edunsaajiin kohdistuisi kohtuuton riski, jos yrityksen sallittaisiin jatkaa toimintaansa. Vähimmäispääomavaatimuksen alittaminen edellyttää valvojalta yrityksen toimiluvan peruuttamista, jollei vaatimusta pystytä lyhyessä ajassa täyttämään. Pääomavaatimukset tulee täyttää Solvenssi II -taseeseen perustuvalla hyväksyttävällä omalla varallisuudella. Lähtökohtana oman varallisuuden määrittämisessä pidetään varojen ja velkojen erotusta markkina-arvoin laskettuna. Vakuutusyrityksellä tulee jatkuvasti olla riittävästi hyväksyttävää omaa varallisuutta pääomavaatimusten täyttämiseksi. 1 Euroopan komission ehdotus direktiivin 2009/138/EC muuttamiseksi, ns. Omnibus II

Muistio 3 (14) QIS5-vaikuttavuustutkimuksen tuloksia arvioitaessa täytyy myös muistaa, että yritykset ovat vasta sopeutumassa Solvenssi II -sääntelyyn eikä vakavaraisuussäännösten lopullinen muoto ole vielä selvillä. Solvenssi II -direktiivin sääntelyä tullaan täsmentämään komission antamilla ns. 2-tason säännöksillä sekä EIOPA:n määräyksillä ja ohjeilla. Nämä vahvistetaan vuoden 2012 aikana. Seuraavassa käydään lyhyesti läpi oman varallisuuden määritelmät sekä vakavaraisuus- ja vähimmäispääomavaatimuksen laskenta. Sääntelyn lähteenä on käytetty Solvenssi II -direktiiviä 2 sekä komission QIS5 Technical Specifications -julkaisua 3. 1.2 Oma varallisuus Vakuutusyrityksellä on jatkuvasti oltava riittävästi hyväksyttävää omaa varallisuutta pääomavaatimusten täyttämiseksi. Vähimmäispääomavaatimus täytyy täyttää hyvälaatuisella omalla perusvarallisuudella. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämiseksi käy tietyin rajoituksin koko hyväksyttävä oma varallisuus. Hyväksyttävä oma varallisuus koostuu perus- ja lisävarallisuudesta. Omaan perusvarallisuuteen luetaan markkina-arvoisten varojen ja velkojen erotus (Net Asset Value) sekä etuoikeudeltaan huonommat velat. Omaan lisävarallisuuteen kuuluvat ne erät, jotka eivät kuulu perusvarallisuuteen ja joita voidaan käyttää tappioiden vaimentamiseen. Lisävarallisuuteen voi kuulua esimerkiksi takuita, maksamatonta osakepääomaa tai muita taseen ulkopuolisia sitoumuksia. Lisävarallisuuden käyttöön vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämiseksi on saatava valvojan ennakkohyväksyntä. Tämä koskee Suomessa esimerkiksi keskinäisten yhtiöiden vakuutuksenottajaosakkaiden mahdollista lisämaksuvelvoitetta. Solvenssi II -taseen rakennetta havainnollistetaan kuviossa 2. 2 http://eurlex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=oj:l:2009:335:full:fi:pdf 3 https://www.ceiops.eu/fileadmin/tx_dam/files/consultations/qis/qis5/qis5-technical_specifications_20100706.pdf

Muistio 4 (14) Kuvio 2. Solvenssi II -tase Solvenssi II -taseen mukaiset omaan perus- ja lisävarallisuuteen kuuluvat erät jaetaan kolmeen luokkaan (tier) taulukon 2 mukaisesti. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämiseksi hyväksytään luokkien 1, 2 ja 3 erät siten, että luokan 1 tulee olla vähintään 50 % ja luokan 3 enintään 15 % vaatimuksesta. Vähimmäispääomavaatimuksen täyttämiseksi hyväksytään luokkien 1 ja 2 oma perusvarallisuus siten, että vähintään 80 % vaatimuksesta täytetään luokalla 1. Omaa lisävarallisuutta tai luokan 3 varallisuutta ei voi käyttää lainkaan vähimmäispääomavaatimuksen kattamiseen. Tasoitusmäärä huomioitiin QIS5-laskennassa luokkaan 1 kuuluvana oman perusvarallisuuden eränä.

Muistio 5 (14) Taulukko 2. Omaan varallisuuteen kuuluvien erien luokittelu Luokka 1 Omaan perusvarallisuuteen kuuluvat: osakepääoma tai muu vastaava pääoma oman pääoman rahastot ylijäämävarallisuus vapaaehtoiset varaukset pääomalainat tietyin edellytyksin tasoitusmäärä Luokka 2 Omaan perusvarallisuuteen kuuluvat erät, joilla on huonompi etuoikeusasema mutta jotka eivät välttämättä ole pysyvästi saatavilla. Omaan lisävarallisuuteen kuuluvat erät, jotka ovat pysyvästi saatavilla ja joilla on huonompi etuoikeusasema. Luokka 3 Muut omaan perus- ja lisävarallisuuteen kuuluvat erät. Käytännössä vakuutusyrityksille ei riitä, että oma varallisuus kattaa vakavaraisuuspääomavaatimuksen. Yrityksen sisäinen pääoman tavoitetaso on normaalisti lakisääteisiä pääomavaatimuksia korkeammalla. Pääomapuskuria saatetaan pitää myös sellaisille riskeille, jotka eivät välttämättä ole kaikilta osin mitattavissa. Solvenssi II -sääntelyssä yrityksen tulee tarkastella pääoman riittävyyttä suhteessa todelliseen riskinottohalukkuuteen ja -kykyyn yhtä vuotta pidemmällä aikavälillä riski- ja vakavaraisuusarvion avulla (Own Risk and Solvency Assessment). 1.3 Vakavaraisuuspääomavaatimus SCR SII-vakavaraisuussääntely perustuu vakavaraisuuspääomavaatimukseen (Solvency Capital Requirement). Se voidaan laskea joko standardikaavalla tai yrityksen omalla sisäisellä mallilla. Standardikaavan on tarkoitus kuvata useimpien vakuutusyritysten riskiprofiilia. Joissakin tapauksissa standardilähestymistapa ei anna riittävän oikeaa kuvaa, jolloin yritys voi hakea Finanssivalvonnan suostumuksen sille, että se laskee vakavaraisuuspääomavaatimuksensa käyttäen joko kokonaista tai osittaista sisäistä mallia. Valvoja voi tietyissä tilanteissa myös edellyttää sisäisen mallin käyttöä. Vahinkovakuutuksessa on mahdollista käyttää myös standardikaavan mukaisessa laskennassa yrityksen omia parametreja. Tässä raportissa tarkastellaan ainoastaan standardikaavalla laskettuja pääomavaatimuksia. Vakavaraisuuspääomavaatimus vastaa sellaista oman varallisuuden tasoa, jolla vakuutusyritys pystyy kattamaan merkittäviä tappioita ja antamaan vakuutuksenottajille ja edunsaajille kohtuullisen varmuuden siitä, että vastuut tulevat suoritetuiksi. Direktiivin mukaisesti pääomavaatimus kalibroidaan tasolle, jolla vakuutusyritys pystyy vähintään 99,5 % todennäköisyydellä täyttämään vakuutuk-

Muistio 6 (14) senottajia ja edunsaajia koskevat velvoitteensa seuraavan 12 kuukauden ajan. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen tavoitteena on kuvata euromääräisesti vakuutusyrityksen mitattavissa olevien riskien määrää ottaen huomioon näiden välisen korrelaation. Standardikaavalla laskettu vakavaraisuuspääomavaatimus koostuu kuvion 1 mukaisista riskiosioista. Lopullinen pääomavaatimus saadaan lisäämällä perusvakavaraisuuspääomavaatimukseen (BSCR) operatiivisen riskin pääomavaatimus (Op) ja huomioimalla vastuuvelan ja laskennallisten verojen vaimennusvaikutus (Adj). Operatiiviseen riskiin liittyvä pääomavaatimus lasketaan kiinteällä kaavalla maksutuottojen, vastuuvelan ja vakuutusten hoitokustannusten perusteella. Vaimennusvaikutus alentaa pääomavaatimusta, ja se perustuu tappioiden kompensoitumiseen vastuuvelan tai laskennallisen verovelan samanaikaisesti pienentyessä. Kuvio 1. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan riskiosiot Perusvakavaraisuusvaatimus (Basic Solvency Capital Requirement) sisältää kuuden ennalta määritetyn riskiosion pääomavaatimukset. Vakuutusteknisistä riskeistä erikseen huomioidaan henkivakuutusriskit (Life), vahinkovakuutusriskit (Non-life) sekä sairausvakuutusriskit (Health). Näiden lisäksi lasketaan markkinariskit (Market), vastapuoliriskit (Default) sekä aineettomiin hyödykkeisiin liittyvät riskit (Intang). Useimmat riskiosiot muodostuvat useista alariskiosioista. Kaava 1. BSCR

Muistio 7 (14) BSCR lasketaan standardikaavan riskiosioiden pääomavaatimusten (SCR i ) perusteella kaavan 1 mukaisesti. Eri osioiden väliset korrelaatiokertoimet (Corr ij ) saadaan taulukosta 1. Kertoimet on tarkoituksella jätetty karkealle tasolle, joten niiden tavoitteena ei ole kuvata täydellisesti hajautuksesta saatavia hyötyjä, jotka voivat muuttua markkinatilanteiden muuttuessa. Taulukko 1. Riskiosioiden väliset korrelaatiot Useimmissa riskiosioissa pääomavaatimus määräytyy skenaariopohjaisesti, jolloin tarkastellaan epäsuotuisan tapahtuman kokonaisvaikutusta oman varallisuuden määrään ( NAV). Kokonaisvaikutus saadaan selvittämällä tapahtuman vaikutus sekä Solvenssi II -varoihin että -velkoihin. Pääomavaatimus tulkitaan nollaksi sellaisissa tapauksissa, joissa tapahtuma kasvattaisi omaa varallisuutta. Vakavaraisuuspääomavaatimusta voidaan täydentää valvojan asettamalla lisäpääomavaatimuksella. Lisäpääomavaatimuksen tulisi kuitenkin olla poikkeuksellinen. Direktiivin mukaisesti lisäpääomavaatimusta voidaan käyttää viimeisenä keinona sellaisissa tapauksissa, joissa vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskenta standardikaavalla tai sisäisellä mallilla ei anna oikeaa kuvaa toiminnan riskeistä. 1.4 Vähimmäispääomavaatimus MCR Oman perusvarallisuuden ehdottomaksi alarajaksi katsotaan vähimmäispääomavaatimus (Minimum Capital Requirement). Se kalibroidaan tasolle, jolla vakuutusyritys pystyy 85 % todennäköisyydellä täyttämään vakuutuksenottajia ja edunsaajia koskevat velvoitteensa seuraavan 12 kuukauden ajan. Vähimmäispääomavaatimuksen tulee olla aina vähintään 25 % ja enintään 45 % vakavaraisuuspääomavaatimuksesta. Vähimmäispääomavaatimus lasketaan lineaarisesti volyymitietojen perusteella. QIS5-tutkimuksessa volyymitietoina käytettiin vastuuvelkaa sekä maksutuloa. Vähimmäispääomavaatimuksen ehdoton euromääräinen alaraja on henkivakuutusyhtiöillä 3,2 milj. euroa ja vahinkovakuutusyhtiöillä 2,2 milj. euroa. QIS5-laskennassa useimmat suomalaiset henkivakuutusyhtiöt tulkittiin kuitenkin ns. komposiiteiksi, jolloin niiden vähimmäispääomavaatimus oli vähintään 5,4 milj. euroa. Tulkinta perustui siihen, että suomalaisilla henkivakuutusyhtiöillä on useimmiten lupa myydä vahinkovakuutusluokkiin kuuluvia tapaturma- ja sairausvakuutustuotteita.

Muistio 8 (14) 2 Vaikuttavuustutkimuksen tulokset 2.1 Markkinariskit kasvattivat henkivakuutusyhtiöiden pääomavaatimusta Henkivakuutussektorin tulokset perustuvat kotimaisten henkivakuutusyhtiöiden Finanssivalvonnalle toimittamiin QIS5-tutkimuksen kvantitatiivisiin vastauksiin. Tutkimukseen osallistui 10 kotimaista henkivakuutusyhtiötä. Otos kattaa lähes 100 % henkivakuutussektorin vastuuvelasta. Tutkimuksessa merkittävää oli se, huomioidaanko tietynlaiset vakuutuksenottajien tulevat lisäedut Solvenssi II - taseen vastuuvelkaan vai ei. QIS5-laskelmissa nämä erät eliminoitiin tiettyjen henkivakuutusyhtiöiden vastuuvelasta, mikä kasvatti merkittävästi koko sektorin omaa varallisuutta. QIS5-tutkimukseen osallistuneiden henkivakuutusyhtiöiden yhteenlaskettu SCR oli vuoden 2009 lopussa noin 4,4 mrd. euroa ja MCR noin 1,2 mrd. euroa. Vastaavasti yhteenlaskettu nykyisen sääntelyn mukainen toimintapääoman vähimmäismäärä oli 1,1 mrd. euroa. Toisin sanoen SCR oli sektoritasolla 4-kertainen tämän hetkiseen lakisääteiseen toimintapääoman vähimmäismäärään verrattuna. Toisaalta pääoman ehdoton alaraja säilyi käytännössä ennallaan. Useimmilla henkivakuutusyhtiöillä MCR asettui jopa toimintapääoman vähimmäismäärää alemmaksi. Henkivakuutusyhtiöiden jo käytössä olevassa kansallisessa ennakoivan valvonnan mukaisessa pääomavaatimuksessa otetaan huomioon yhtiön riskit laajemmin kuin voimassa olevassa direktiivien, ns. Solvenssi I:n, mukaisessa vaatimuksessa. Tämän kansallisen lisäsääntelyn tarkoituksena on ollut edesauttaa Solvenssi II-sääntelyyn siirtymistä. Ennakoivan valvonnan mukaisessa jatkuvuustestissä verrataan yhtiön laajennettua toimintapääomaa nykyistä sääntelyä riskiperusteisempaan pääomavaatimukseen. Jatkuvuustestin mukainen pääomavaatimus oli noin 1,5 mrd. euroa, eli lähes 40 % toimintapääoman vähimmäismäärää korkeampi, mutta reilusti pienempi kuin QIS5-laskennan mukainen SCR, joka oli sektoritasolla lähes 3-kertainen jatkuvuustestin pääomavaatimukseen verrattuna. Jatkuvuustestin ja QIS5-laskennan välinen ero johtui pääosin erilaisista markkina- ja vakuutusteknisten riskien pääomavaatimuksista. Ennakoivassa valvonnassa markkina-, vastapuoli- ja operatiivisten riskien pääomavaatimus on kalibroitu 99 %:n varmuustasolle, ja vakuutusteknisten riskien pääomavaatimus on mitoitettu suhteessa karkeampaan Solvenssi I mukaiseen toimintapääomavaatimukseen. QIS5:ssä kaikkien riskialueiden pääomavaatimus oli kalibroitu 99,5 % varmuustasolle. QIS5-tutkimuksessa henkivakuutusyhtiöiden yhteenlaskettu MCR oli 26 % SCR:stä, kun direktiivin mukainen alaraja on 25 % ja yläraja 45 %. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että SCR:n ja MCR:n välinen puskuri jää useimmilla yhtiöillä melko suureksi. Taulukossa 3 esitetään henkivakuutussektorin pääomavaatimusten muodostuminen. Riskiosioiden väliset korrelaatiot eli hajautushyödyt huomioiva BSCR oli noin 5,3 mrd. euroa eli 119 % SCR:stä. Markkinariskit aiheuttivat ylivoimaisesti suurimman pääomavaatimuksen. Markkinariskien pääomavaatimus ennen hajautushyötyjä oli peräti 91 % lopullisesta BSCR:stä. Henkivakuutussektorin pääomavaatimusten kannalta on merkittävää, että vastuuvelkaan liittyvän korkoriskin ja sijoitusten korkoriskin yhteisvaikutus luetaan standardikaavassa kokonaisuudessaan markkinariskiosioon.

Muistio 9 (14) Taulukko 3. Henkivakuutussektorin vakavaraisuuspääomavaatimusten muodostuminen 1000 eur MCR 1 162 556 26 % SCR 4 445 161 100 % Operatiiviset riskit 122 223 3 % prosenttia SCR:stä Vaimennusvaikutus -988 227-22 % BSCR 5 311 164 119 % Hajautushyöty -727 175-14 % Markkinariskit 4 859 310 91 % Vastapuoliriskit 38 150 1 % Henkivakuutusriskit 1 093 117 21 % Sairausvakuutusriskit 37 811 1 % Vahinkovakuutusriskit 0 0 % Aineettomiin hyödykkeisiin liittyvät riskit 9 952 0 % prosenttia BSCR:stä Vakuutusteknisten riskien osuus BSCR:stä oli 22 %, josta pääosa oli henkivakuutusriskiä. Vastapuoliriskin osuus oli ainoastaan 1 %. BSCR:n ulkopuolelle jäävän operatiivisen riskin pääomavaatimus oli sektorille noin 122 milj. euroa eli 3 % SCR:stä. Hajautushyötyjen vaikutus pääomavaatimukseen (727 milj. euroa) oli henkivakuutuksessa suhteellisen vähäinen. Hajautuksen osuus BSCR:stä oli henkivakuutussektorilla -14 % kun se vahinkovakuutussektorilla oli -40 %. Hajautuksen suhteellisesti pienempi vaikutus johtui siitä, että henkivakuutuksessa vakuutusteknisten riskien paino oli pieni. Lisäksi henkivakuutuksessa riskiosioiden välinen korrelaatio oli hieman vahinkovakuutusta vahvempi. Vastuuvelan ja laskennallisten verojen vaimennusvaikutus muodostui pääomavaatimuksen kannalta merkittäväksi. Vaimennusvaikutus pienensi henkivakuutusyhtiöiden pääomavaatimusta noin 990 milj. eurolla eli -22 % lopullisesta SCR:stä. Yksittäisten yhtiöiden väliset erot pääomavaatimusten määrässä ja niiden rakenteessa olivat suuria. SCR:n vaihteluväli oli 12 1394 milj. euroa. Yleisesti ottaen pääomavaatimus muodostui suhteellisen alhaiseksi niillä henkivakuutusyhtiöillä, joiden markkinariskit olivat alhaiset ja joilla riskien tasapaino osioiden välillä johti hajautushyötyihin. Vastaavasti joidenkin yhtiöiden nykyiseen laskutapaan nähden korkea pääomavaatimus johtui siitä, että BSCR painottui poikkeuksellisen voimakkaasti markkinariskeihin, jolloin hajautushyötyä ei päässyt syntymään. 2.2 Henkivakuutusyhtiöiden solvenssisuhde jäi tutkimuksessa alhaiseksi Henkivakuutusyhtiöiden yhteenlaskettu hyväksyttävä oma varallisuus oli noin 5,3 mrd. euroa. Tämä on 24 % enemmän kuin yhtiöillä oli nykyisen sääntelyn mukaista toimintapääomaa. Ero johtui ennen kaikkea siitä, että Solvenssi II -taseen vastuuvelka muodostui QIS5-tutkimuksessa aiempaa pienemmäksi. Omasta varallisuudesta luokkaan 1 kuuluvia varoja oli yli 95 %. Luokkaan 2 kuuluvia varoja oli ainoastaan 167 milj. euroa ja luokkaan 3 kuuluvia 61 milj. euroa.

Muistio 10 (14) Solvenssisuhde saadaan kun hyväksyttävä oma varallisuus jaetaan vakavaraisuuspääomavaatimuksella. Suomalaisilla henkivakuutusyhtiöillä tämä suhde jäi alhaiseksi ollen 1,2. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen ylittävää hyväksyttävää omaa varallisuutta oli euromääräisesti tarkasteltuna noin 800 milj. euroa. Tutkimuksessa aivan kaikki kotimaiset henkivakuutusyhtiöt eivät täyttäneet QIS5- parametreilla laskettua vakavaraisuuspääomavaatimusta. Toiminnan jatkumisen edellytyksenä pidettävä MCR ei ollut uhattuna yhdessäkään yhtiössä. Henkivakuutussektorilla oli omaa varallisuutta vähimmäisvaatimukseen nähden noin 4,5-kertaisesti, jolloin puskurina oli noin 4,1 mrd. euroa. Nykyisiin vaatimuksiin verrattuna vakavaraisuusvaatimukset kiristyvät henkivakuutuksessa merkittävästi Solvenssi II:n myötä. Vuoden 2009 lopussa laskettuna sektorin vakavaraisuusasema oli 3,8 ja vakavaraisuusaste 17,8 %. Samasta ajankohdasta lasketun QIS5-tutkimuksen mukaisen solvenssisuhteen henkivakuutussektori läpäisi vain niukasti. Vakavaraisuusasemalla tarkoitetaan Solvenssi I mukaista toimintapääoman ja sen vähimmäismäärän suhdetta ja vakavaraisuusasteella vakavaraisuuspääoman ja omalla vastuulla olevan vastuuvelan suhdetta, jossa vastuuvelasta on vähennetty tasoitusmäärä ja 75 % sijoitussidonnaisesta vastuuvelasta. Solvenssi I ja Solvenssi II -mittarit eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia keskenään. Uudet pääomavaatimukset ovat riskiperusteisia nykyisten Solvenssi I mukaisten vaatimusten perustuessa toiminnan volyymiin. Henkivakuutussektorin alhaiseksi jäänyt solvenssisuhde voi merkitä sitä, että yritysten on alennettava pääomavaatimusta vuoden 2009 lopun tasolta alentamalla tai suojaamalla riskejä tai vaihtoehtoisesti hankittava lisää omaa varallisuutta. On myös huomattava, että osa yrityksistä kuuluu konserneihin, joissa pääomia voidaan hallinnoida konsernitasolla. Vähimmäispääomavaatimus jäi omaan varallisuuteen nähden alhaiselle tasolle, ja käytännössä se vastaa nykyistä toimintapääoman vähimmäismäärää. Yhteenveto henkivakuutussektorin omasta varallisuudesta sekä pääomavaatimuksista Solvenssi I sekä Solvenssi II -kehikoissa esitetään kuviossa 3.

Muistio 11 (14) Kuvio 3. Henkivakuutussektorin oma varallisuus ja pääomavaatimukset 31.12.2009 6 Mrd. euroa 5 4 3 2 1 Tier 3 Tier 2 Tier 1 Tasoitusmäärä TPO SCR MCR TPOmin SI SII Finanssivalvonta Huom. Tasoitusmäärää ei huomioida Solvenssi I - vakavaraisuuslaskennassa. 2.3 Vahinkovakuutusyhtiöiden pääomavaatimukset olivat suhteellisen alhaiset Vahinkovakuutussektorin tulokset perustuvat 16 yhtiön toimittamiin QIS5-tutkimuksen vastauksiin. Otos kattaa yli 99 % kotimaisten yhtiöiden vastuuvelasta. Vahinkovakuutusyhtiöiden yhteenlaskettu SCR oli vuoden 2009 lopussa noin 2 mrd. euroa ja MCR noin 0,6 mrd. euroa. Vastaava nykysääntelyn mukainen toimintapääoman vähimmäismäärä oli myös 0,6 mrd. euroa. Sektoritasolla SCR oli 3,3-kertainen lakisääteiseen toimintapääoman vähimmäismäärään nähden. Vahinkovakuutusyhtiöiden kansallisessa ennakoivan valvonnan mukaisessa pääomavaatimuksessa yhtiön riskit otetaan huomioon laajemmin kuin Solvenssi I:n mukaisessa vaatimuksessa. Vakavaraisuuspääoman tavoiterajaa laskettaessa otetaan huomioon sijoitus- ja vakuutustekniset riskit sekä suurin mahdollinen yhtiön omalle vastuulle jäävä korvausmäärä yksittäisestä vahinkotapahtumasta. Vahinkovakuutusyhtiöiden yhteenlaskettu ennakoivan valvonnan mukainen oikaistun vakavaraisuuspääoman tavoiteraja oli noin 2 mrd. euroa, eli se oli lähes samansuuruinen kuin SCR.

Muistio 12 (14) Vahinkovakuutusyhtiöiden yhteenlaskettu MCR oli noin 32 % SCR:stä, kun direktiivin mukainen alaraja on 25 % ja yläraja 45 %. Henkivakuutusyhtiöillä vähimmäispääomavaatimuksen suhde vakavaraisuuspääomavaatimukseen oli selvästi matalampi. Taulukossa 4 on esitetty vahinkovakuutussektorin vakavaraisuuspääomavaatimusten muodostuminen. Riskiosioiden väliset hajautushyödyt huomioiva BSCR oli noin 2,1 mrd. euroa eli 106 % SCR:stä. Myös vahinkovakuutuksessa markkinariskit aiheuttivat suurimman pääomavaatimuksen. Markkinariskien osuus ennen hajautushyötyjen huomioimista oli 69 % BSCR:stä. Vakuutusteknisten riskien osuus oli kuitenkin lähes yhtä suuri 66 %. Vahinkovakuutusriskin osuus oli 41 %, sairausvakuutusriskin 22 % ja henkivakuutusriskin 3 %. Vastapuoliriski muodosti noin 5 % BSCR:stä. Operatiivisen riskin pääomavaatimus oli sektorille noin 118 milj. euroa eli 6 % SCR:stä. Henkivakuutukseen verrattuna vahinkovakuutuksen riskit olivat siis jakautuneet tasaisesti eri moduuleihin. Tämä johtaa Solvenssi II -laskennassa hajautushyötyihin, joiden arvo oli sektorille noin 846 milj. euroa eli - 40 % BSCR:stä. Hajautushyödyt ovat yksi merkittävä syy siihen miksi vahinkovakuutuksen pääomavaatimukset jäivät QIS5-tutkimuksessa suhteellisen alhaisiksi.

Muistio 13 (14) Taulukko 4. Vahinkovakuutussektorin vakavaraisuuspääomavaatimusten muodostuminen 1000 eur MCR 631 061 32 % SCR 1 984 537 100 % Operatiivinen riski 118 470 6 % Vaimennusvaikutus -236 172-12 % BSCR 2 102 237 106 % Hajautushyöty -845 694-40 % Markkinariskit 1 456 999 69 % Vastapuoliriskit 96 930 5 % Henkivakuutusriskit 69 590 3 % Sairausvakuutusriskit 455 448 22 % Vahinkovakuutusriskit 865 361 41 % Aineettomiin hyödykkeisiin liittyvät riskit 3 604 0 % prosenttia SCR:stä prosenttia BSCR:stä Vastuuvelan ja laskennallisten verojen vaimennusvaikutuksella ei ollut vastaavaa merkitystä kuin henkivakuutuksessa. Vahinkovakuutusyhtiöiden vaimennusvaikutus pienensi pääomavaatimusta noin 236 milj. eurolla eli 12 % lopullisesta SCR:stä. Yksittäisten yhtiöiden väliset erot pääomavaatimusten määrässä ja niiden rakenteessa olivat suuria. SCR:n vaihteluväli vahinkovakuutusyhtiöissä oli 3-474 milj. euroa. Vahinkovakuutuksessa pääomavaatimukset jäivät alhaisiksi niillä yhtiöillä, joilla kokonaisriski on hajautettu tasaisesti eri riskiosioihin. Kuten edellä huomattiin, hajautuksella voi vahinkovakuutuksessa eliminoida jopa puolet kokonaisriskistä. Henkivakuutuksessa markkinariskit korostuivat, jolloin hajautuksen merkitys jäi selvästi pienemmäksi. 2.4 Vahinkovakuutusyhtiöiden oma varallisuus riitti vaatimusten täyttämiseen Vahinkovakuutusyhtiöiden yhteenlaskettu hyväksyttävä oma varallisuus oli noin 4,7 mrd. euroa. QIS5-laskennassa omaa varallisuutta oli noin 118 % enemmän kuin nykyisen sääntelyn mukaista toimintapääomaa. Ero johtui pääosin muutoksista vastuuvelan käsittelyssä. QIS5-tutkimuksessa tasoitusmäärä luettiin kokonaisuudessaan luokkaan 1 kuuluvaksi omaksi varallisuudeksi. Tasoitusmäärän osuus vahinkovakuutuksen omasta varallisuudesta oli noin 50 %, kun se henkivakuutuksessa oli vain noin 4 %. Vahinkovakuutusyhtiöillä oli luokkaan 1 kuuluvia varoja noin 97 % omasta varallisuudesta. Luokkaan kaksi kuului ainoastaan 144 milj. euroa ja luokkaan kolme kuuluvia varoja ei ilmoittanut yksikään yhtiö. Koko vahinkovakuutussektorin solvenssisuhde oli vuoden 2009 lopussa vahva 2,4. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen ylittävää hyväksyttävää omaa varallisuutta oli noin 2,7 mrd. euroa. Kaikki vahinkovakuutusyhtiöt täyttivät QIS5-tutkimuksen mukaiset pääomavaatimukset.

Muistio 14 (14) Toiminnan jatkamisen edellytyksenä pidettävä MCR jäi vahinkovakuutuksessa puskurina oleviin pääomiin nähden matalaksi. Omaa varallisuutta oli vähimmäispääomavaatimukseen verrattuna noin 7,5-kertaisesti, jolloin puskuria oli noin 4,1 mrd. euroa. QIS5-tutkimuksen perusteella Solvenssi II ei tulisi merkittävästi kiristämään vahinkovakuutussektorin kansallisen ennakoivan valvonnan vaatimuksiin nähden. Tutkimuksessa vakavaraisuuspääomavaatimus asettui vahinkovakuutussektorilla noin 2 mrd. euroon, mikä oli puskurina oleviin pääomiin nähden melko alhainen taso. Lisäksi omaa varallisuutta oli QIS5-tutkimuksessa selvästi nykyistä mallia enemmän. Kuvio 4. Vahinkovakuutussektorin oma varallisuus ja pääomavaatimukset 31.12.2009 5 Mrd. euroa 4 3 2 1 Tier 3 Tier 2 Tier 1 Tasoitusmäärä TPO SCR MCR TPOmin SI SII Finanssivalvonta Huom. Tasoitusmäärää ei huomioida Solvenssi I - vakavaraisuuslaskennassa.