Kaks- kerran kirkko
Pari miljardia vuotta sitten täällä rytisi. Mannerlaatat törmäsivät, tuliset massat ryöppysivät, vuoret syntyivät. Vuosimiljoonat ovat hioneet huiput mataliksi. Mutta yhä ruhjevyöhykkeet näkyvät saaren suuntaisina laaksoina, salmina ja lahtina. Saaristokirkko on rakennettu ikivanhan kallion lohkareista. Seinien sisällä kuuntelen: Vaikka vuoret järkkyisivät, minun rakkauteni sinuun ei järky. Ihmeellinen kalansaalis Tarina kertoo, että Kakskerran asukkaat saivat saarensa rannasta valtaisan kalansaaliin 1686. Se nähtiin Jumalan merkkinä: tähän rakennetaan kirkko. Saadut sata tynnyriä lahnaa myytiin Turun torilla. Tuloilla perustettiin kirkon rakennusrahasto. Kuningas myönsi rakentamiseen luvan 1693, mutta seuraavina vuosikymmeninä sota- ja katovuodet rusikoivat saarelaisia. Kirkon hallintokaan ei lämmennyt hankkeelle. Saaren kivikirkko Oli vaivalloista kulkea vesitse mantereelle Kaarinan emäkirkkoon. Saaren jumalanpalveluksia järjestettiin vain suurina juhlapyhinä Brinkhallin kartanossa. Jälleen käännyttiin kuninkaan puoleen, ja uusi rakennuslupa heltisi 1764. 1700-luvulla rakennettiin kustannuksiltaan edullisia puukirkkoja, mutta niukkuudesta huolimatta saarelaiset halusivat kivikirkon. Tärkeä tukija oli kartanon isäntä Henrik Johan Krey. Kakskertalaiset tekivät päivätöitä kirkon rakennustyömaalla. Yksi vuosisadan harvoista kivikirkoista nousi kartanon maille suojaisan salmen rannalle. Sinne oli hyvä saapua kirkkoveneillä saaristosta. Kirkko vihittiin joulukuussa 1769, vaikkakin keskeneräisenä.
Harmaa, keltainen, punainen Kirkon pääoven luota voi pihassa nähdä kolme rakennusta. Itse harmaakivisen kirkon mallina on ollut keskiaikainen perinne. Kirkon suunnitteli Turun kaupunginarkkitehti Christoffer Friedrich Schröder. Rakennusmestarina lienee toiminut Johannes Fogelberg, jonka nimi sekä vuosiluku 1765 on hakattu itäseinässä olevaan kiveen. Kirkon eteläpuolella on keltainen antiikin temppeliltä näyttävä rakennus doorilaisine pylväineen. Se on von Bonsdorff -suvun vuonna 1831 rakentama hautakappeli, joka edustaa Napoleonin hovityyliä, empireä. Suku omisti Brinkhallin kartanon 1800-luvulla. Pohjoispuolella seisoo puinen, punaiseksi maalattu kellotapuli, jossa on paanukatto. Uusklassinen tapuli rakennettiin 1826. Piirustukset teki arkkitehti A.W. Arppe ja ne vahvisti intendentti Charles Bassi. Kirkonkellot hankittiin vuosina 1812, 1816 ja 1821. Kirkkosalin kerrostumat Kirkkosalin rosoiset kiviseinät hohtavat valkoisina. Yllä kaartuu laudoista rakennettu tynnyriholvi vaaleansinisenä. Kattokruunujen kiinnityskohtiin on maalattu suuret ruusukkeet. Lattia on punaista tiiltä. Penkit ja urkuparvi ovat tummansiniset. Seiniä kiertää kolmihaaraisten kynttelikköjen rivi. Kirkkosalissa näkyvät kahden vuosisadan kerrostumat. Varojen puutteessa kirkkoa viimeisteltiin vuosikymmeniä. Vuosina 1786 1787
torppari Simo Tuulensuu rakensi puisen lattian ja ovelliset penkit. Kattoruusukkeet maalattiin 1843. Korjauksia ja muutoksia on tehty useita kertoja. Sali restauroitiin perusteellisesti professori Erik Bryggmanin johdolla 1939 1940. Lattia ja penkit uusittiin ja rakennettiin urkuparvi. Vuonna 1972 kirkko jouduttiin korjaamaan tulipalon jäljiltä. Myös Kangasalan Urkutehtaalta 1967 hankitut urut piti uusia. Töitä johti arkkitehti Pekka Pitkänen. Kirkkotekstiilit uudisti taiteilija Dora Jung.
Ehtoollisen ympärillä Alttari on puolipyöreän kaiteen suojassa. Alttaritaulussa Jeesus aterioi viimeistä kertaa opetuslastensa kanssa. Taulun yllä riippuu risti, jota kiertää viiniköynnös. Taulua ja ristiä kehystävät joonialaistyyliset pylväät ja holvikaari. Taulu on osa alun perin kak siosaisesta alttarikuvasta. Se on ilmeisesti 1600-luvulla tehty jäljennös alankomaalaisen Peter Candidin öljymaalauksesta. Kehyspylväät ovat vuodelta 1843, jolloin rakennettiin kirkkoon alttari kahdelta kirkon mieheltä, Johan Antinpoika Myllykylältä ja talonisäntä Henrik Henrikinpoika Keikkulalta. Ristin messinkiköynnöksineen ja alttarikaiteen suunnitteli Erik Bryggman 1940. Koruton voittaja Kuorin pohjoisseinällä riippuu puinen, pelkistetty krusifiksi, jonka on veistänyt puunleikkaaja Johan Grankulla 1832.
Krusifiksin alla on öljyvärimaalaus Vedenpaisumus, jonka lienee maalannut suomalainen kirkkomaalari Gabriel Gotthard Sweidel 1700-luvun lopussa. Sakastin oven vieressä on puinen rippikello. Se on peräisin vanhasta Turun Mikaelin kirkosta, joka purettiin 1700-luvun lopulla. Kiitettäväin avuilla Saarnatuolin kuutta kulmaa koristavat marmoroidut pylväät. Niiden välissä Pietari, Andreas, Jeesus, Jaakob, Johannes ja Filippus julistavat pelastuksen sanomaa. Kaikukatoksen yllä kohoavat liekkimäiset puuleikkaukset ja koristeellisesti veistetty kruunu. Saarnatuolin alaosaan on maalattu tieto: Vuonna 1843 kaunistettiin ja maalattiin tämä Kakskerran Kirkko Saarnaajan Markus Birkmanin toimesta sekä omain Sanankuulijainsa että muitten Kiitettäväin ihmisten lahjoittamilla avuilla... Myöhemmästä restauroinnista on merkintä: Sotavuosina 1939 40, presidentti Kyösti Kallion hallituskautena Barokkityyliseen saarnatuoliin noustaan suoraan sakastista. Saarnatuoli ostettiin Turun Mikaelin kirkosta 1783. Sen olivat sinne lahjoittaneet turkulainen porvari Niilo Kock ja hänen vaimonsa Pirita Matintytär 1679.
Pohjapiirros Kakskerran kirkko on harmaakivestä rakennettu yksilaivainen pitkäkirkko. Vihitty käyttöön 1769. Korjattu 1840- luvulla, 1895, 1939 1940, 1972. 9 1 1 Sakasti 2 Alttari 3 Vedenpaisumusmaalaus 4 Krusifiksi 5 Rippikello 6 Saarnatuoli 7 Urut 8 Kirkkolaiva 1803 9 Kellotapuli 10 Von Bonsdorffin hautakappeli 7 6 5 4 2 3 8 10 Kakskerran kirkko Kakskerran kirkkotie 110, 20960 Turku Lue lisää Kakskerran kirkosta: www.turunseurakunnat.fi Teksti: Tytti Issakainen Kuvat: Timo Jakonen Ulkoasu: Erkki Kiiski Paino: Jaakkoo-Taara Oy