Standardiluonnos RA4.1 Suurten asiakasriskien ilmoittaminen Määräykset ja ohjeet
Miten luet standardia Standardi on aihealueittainen määräysten ja ohjeiden kokonaisuus, joka velvoittaa tai ohjaa valvottavia ja muita rahoitusmarkkinoilla toimivia, osoittaa valvojan tavoitteena olevan laatutason ja näkemyksen hyvästä menettelytavasta sekä perustelee sääntelyä. Standardissa esitetyt päivämäärät: Annettu Finanssivalvonta on tehnyt päätöksen ko. kappaleen antamisesta. Voimaan Kappale on astunut voimaan. Standardin jokaisella kappaleella on oma marginaali-merkintänsä: Normi: Viittaus voimassa olevaan lain tai asetuksen säännökseen. : Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuutensa nojalla antama velvoittava määräys valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. Suositus: Finanssivalvonnan suositusluonteinen toimintaohje valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. Soveltamisohje/-esimerkki: Normiin, an tai Suositukseen liittyvä käytännön soveltamisohje tai esimerkki. Viittaus Finanssivalvonnan standardiin tai standardin osaan. Katso viereinen esimerkki. Perustelu: Avaa sääntelyn ja säännösten tarkoitusta, tavoitteita ja taustaa. Finanssivalvonnan standardit ovat luettavissa osoitteessa.
dnro 11/790/2003 3 (76) SISÄLLYSLUETTELO 1 Soveltaminen 7 1.1 Kohderyhmä 7 1.2 Siirtymäsäännös 9 2 Tavoitteet ja rakenne 10 2.1 Standardin tavoite 10 2.2 Standardin rakenne 11 3 Kansainvälinen viitekehys 12 4 Normiperusta 13 4.1 Euroopan yhteisön sääntely 13 4.2 Kansallinen sääntely ja Finanssivalvonnan norminanto 14 5 Asiakasriskien määrittely ja asiakasriskejä koskevat rajoitukset 16 5.1 Mitä tarkoitetaan suurella asiakasriskillä 16 5.1.2 Asiakasriskikäsitteen ulkopuolelle jäävät vastuut 16 5.2 Vastapuoli eli asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden määritelmä 18 5.2.1 Määräysvaltasuhde asiakaskokonaisuuden määrittämisessä 20 5.2.2 Keskinäisistä liikesuhteista johtuva riippuvuus asiakaskokonaisuuden määrittämisessä 21 5.2.3 Asiakaskokonaisuuksien muodostaminen kohde-etuutena oleviin varoihin sijoittavien järjestelmien kohdalla 22 5.3 Asiakasriskien hallinta ja asiakaskokonaisuuksien tunnistaminen 25
dnro 11/790/2003 4 (76) 5.4 Suurten asiakasriskien enimmäismäärä 26 5.4.1 Yleinen suurten asiakasriskien enimmäismäärä 26 5.4.2 Rajoitusten ulkopuoliset asiakasriskit 27 5.4.3 Talletuspankkien yhteenliittymää ja sen jäsenluottolaitoksia koskevat erityissäännökset 30 5.4.4 Finanssivalvonnan poikkeusluvat 31 5.4.5 Kaupankäyntivarastosta johtuvat ylitykset (poikkeuslupa) 32 5.5 Vastuun määrittely 33 5.5.1 Yleistä 33 5.5.2 Rahoitustoimintaan liittyvät vastuut taseessa 33 5.5.3 Rahoitustoimintaan liittyvät vastuut taseen ulkopuolella 35 5.5.4 Kaupankäyntivarastoon liittyvät vastuut 37 5.6 Suurten asiakasriskien laskennassa hyväksyttävät vakuudet ja muut luottoriskin vähentämistekniikat 39 5.6.1 Luottoriskin vähentämistekniikkojen huomioon ottaminen suurten asiakasriskien laskennassa 39 6 Asiakasriskien raportointi finanssivalvonnalle 45 6.1 Yleistä 45 6.2 Raportoitujen tietojen oikeellisuuden varmentaminen 46 6.2.1 Ilmoitusten pohjatietojen säilyttäminen 47 6.3 Säännöllinen raportointi 47 6.4 Ylitysraportointi 49 6.5 Säästöpankkien ilmoitukset 50 6.6 Talletuspankkien yhteenliittymä ja siihen kuuluvien valvottavien ilmoitukset 50
dnro 11/790/2003 5 (76) 6.7 Yhteenliittymään kuulumattomien osuuspankkien ilmoitukset 51 6.8 Konsolidointiryhmän ilmoitukset 51 7 Ilmoituksen rakenne 53 8 Yleistietotaulukko 55 9 Taulukko U01/U01A "Omien varojen määrä" 56 9.1 Taulukko U01 56 9.2 Taulukko U02 (Rahoitus- ja vakuutusryhmittymä) 58 10 Taulukko U02/U02A "Suuret asiakasriskit" 59 10.1 Asiakasta ja asiakaskokonaisuutta koskevat tiedot 59 10.2 Vastuita koskevien tietojen yksilöinti 59 10.2.1 Vastuukoodit 60 10.2.2 Sarake 05; Vastuut taseessa (rahoitustoimintaan liittyvät asiakasriskit) 65 10.2.3 Sarake 10; Vastuut taseen ulkopuolella (rahoitustoimintan liittyvät asiakasriskit) 66 10.2.4 Sareke 15; Vastuut yhteensä (rahoitustoimintaan liittyvät asiakasriskit) 66 10.2.5 Sarake 20; Vähennyserät (rahoitustoimintan liittyvät asiakasriskit) 66 10.2.6 Sarake 25; Asiakasriskit yhteensä (rahoitustoimintaan liittyvät asiakasriskit) 66 10.2.7 Sarake 27; Siitä rahoitusalan asiakasriskit yhteensä (vain U02- taulukossa) 67 10.2.8 Sarake 30; Rahoitustoiminnan asiakasriski, % omista varoista67 10.2.9 Sarake 35; Vastuut (kaupankäyntivarastoon liittyvät asiakasriskit) 67
dnro 11/790/2003 6 (76) 10.2.10 Sarake 40; Vähennyserät (kaupankäyntivarastoon liittyvät asiakasriskit) 67 10.2.11 Sarake 45; yhteensä (kaupankäyntivarastoon liittyvät asiakasriskit) 68 10.2.12 Sarake 50; Koko toiminnan asiakasriski 68 10.2.13 Sarake 55 Koko toiminnan asiakasriski, % omista varoista 68 11 Määritelmät 69 12 Lisätiedot 73 13 Liitteet 74 14 Kumottu tulkinta ja kannanotto 75 15 Standardin muutoshistoria 76
dnro 11/790/2003 7 (76) 1 SOVELTAMINEN 1.1 Kohderyhmä (1) Tätä raportointistandardia sovelletaan seuraaviin yhteisöihin: luottolaitokset, lukuun ottamatta sähkörahayhteisöjä sijoituspalveluyritykset, lukuun ottamatta ainoastaan sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) 5 :n 1, 2, 4, 5 tai 7 kohdassa tarkoitettua toimintaa harjoittavat sijoituspalveluyritykset (rahoitusvälineitä koskevien toimeksiantojen välittäminen tai toteuttaminen, omaisuudenhoito, sijoitusneuvonta tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun järjestäminen ilman sen takaamista)edellä mainittujen luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten konsolidointiryhmien suomalaiset emoyritykset. Mikäli emoyrityksenä on muu kuin luottolaitos tai sijoituspalveluyritys, standardia sovelletaan siihen vain konsolidoituja asiakasriskejä koskevien vaatimusten osalta. talletuspankkien yhteenliittymästä annetun lain (xxx/2010) tarkoittama talletuspankkien yhteenliittymä rahoitusalapainotteisten rahoitus- ja vakuutusryhmittymien emoyritykset. 1 (2) Raportointistandardissa käytetään yleisnimitystä valvottava, kun tarkoitetaan a) luottolaitoksia, b) sijoituspalveluyrityksiä c) edellä mainittujen yritysten konsolidointiryhmän suomalaista emoyritystä talletuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisöä rahoitusalapainotteisen rahoitus- ja vakuutusryhmittymän emoyritystä. Jos standardin yksittäistä säännöstä on tarkoitus soveltaa talletuspankkien yhteenliittymään, sen keskusyhteisöön tai rahoitusalapainotteisen rahoitus- ja 1 Rahoitus- ja vakuutusryhmittymän valvonnasta annetun lain (699/2004) 6 :ssä on määritelty tarkemmin lain soveltamisala.
dnro 11/790/2003 8 (76) vakuutusryhmittymän emoyritykseen, viitataan näihin termillä valvottavaryhmä. Konsolidoitujen suurten asiakasriskien ilmoittamisen soveltamisala Annettu:12.12.2006 (3) Luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen, joka on luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmän ylin suomalainen emoyritys, tulee täyttää standardin vaatimukset myös konsolidoidusti. 2 (4) Konsolidoidut suuret asiakasriskit ilmoitetaan myös silloin, kun luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on Suomessa ja luottolaitos tai sijoituspalveluyritys on taseen loppusummaltaan suurin tällaisen omistusyhteisön tytärluottolaitoksista tai -sijoituspalveluyrityksistä luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on toisessa ETA-valtiossa ja kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy: a) emoyrityksen kotivaltiossa ei ole konsolidointiryhmään kuuluvaa ulkomaista luottolaitosta tai sijoituspalveluyritystä ja b) luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen taseen loppusumma on suurempi kuin emoyrityksen minkään muun sellaisen tytärluottolaitoksen tai -sijoituspalveluyrityksen taikka ulkomaisen tytärluottolaitoksen tai -sijoituspalveluyrityksen taseen loppusumma, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa Rahoitustarkastus on sopinut konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten valvonnasta vastaavien toisten ETA-valtioiden viranomaisten kanssa siitä, että Rahoitustarkastus toimii ulkomaisen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen konsolidoidusta valvonnasta vastaavana valvontaviranomaisena ja että konsolidoituun valvontaan sovelletaan Suomen lakia. 3 Konsolidoitujen suurten asiakasriskien ilmoitusvelvollisuuden soveltaminen alakonsolidointiryhmään Voimaan:1.3.2007 (5) Luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen, joka on toisen suomalaisen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen kirjanpitolain (1336/1997) tarkoittama tytäryritys, ei tarvitse erikseen ilmoittaa konsolidoituja suuria asiakasriskejä alakonsolidointiryhmän tasolla. (6) Alakonsolidointiryhmän konsolidoidut suuret asiakasriskit ilmoitetaan silloin, kun ryhmään kuuluu sellaisia tytäryrityksiä tai osakkuusyrityksiä, jotka 2 LLL:n 72 ja 79. 3 LLL:n 72 :n 2 momentti ja direktiivin 2006/48/EY art. 126.
dnro 11/790/2003 9 (76) ovat saaneet luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen tai rahastoyhtiön toimilupaan rinnastuvan toimiluvan Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa, tai kun ryhmään kuuluu Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa rekisteröityjä yhteisöjä, jotka ovat rahoituslaitoksia. Jos taas kaikki tytäryritykset ovat suomalaisia, ei alakonsolidointiryhmän konsolidoituja suuria asiakasriskejä ilmoiteta erikseen, vaan ne ovat osa ylemmän tason konsolidointiryhmän ilmoitusta. 4 1.2 Siirtymäsäännös (7) Luottolaitoksilta ja sijoituspalveluyrityksiltä oleviin vastuisiin, jotka ovat syntyneet ennen 31.12.2009 ja joiden alkuperäinen juoksuaika on 1-3 vuotta, voidaan soveltaa 31.12.2012 saakka säännöksiä, jotka olivat voimassa ennen 31.12.2010. Näin ollen vastuun määrästä tarvitsee ottaa huomioon vain 20 % laskettaessa rajoituksen alaisia suuria asiakasriskejä. 5 4 LLL:n 72 :n 2 momentti ja direktiivin 2006/48/EY art. 126. 5 Direktiivin 2006/48/Ey muutosdirektiivin 2009/111/EY artiklan 154 kohta 10
dnro 11/790/2003 10 (76) 2 TAVOITTEET JA RAKENNE 2.1 Standardin tavoite (1) Tämä raportointistandardi liittyy Luottoriskien hallinnan standardiin 4.4 a, joka on sijoitettu pääjaksoon 4 Vakavaraisuus ja riskien hallinta ja jolla on merkitystä myös suurten asiakasriskien ja riskikeskittymien hallinnan ja valvonnan kannalta. Standardi kattaa vain suppean osan luottoriskin keskittymäriskistä eli vain yksittäisistä asiakkaista ja asiakaskokonaisuuksista syntyvät riskikeskittymät sekä niille asetetut rajoitukset. Luottoriskin keskittymäriskiä syntyy myös toimialoista ja maantieteellisistä alueista, ja sen tarkoituksena on rajoittaa yksittäisen asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden suurten asiakasriskien määrää ja kokonaismäärää. Luottoriskin keskittymien arvioimista valvottavan vakavaraisuuden hallinnassa ja niiden merkitystä vakavaraisuuden ylläpidolle on käsitelty tarkemmin Rahoitustarkastuksen standardissa 4.2 Valvottavan vakavaraisuuden hallinta. (2) Suurten asiakasriskien ilmoittamisen kannalta tärkeitä standardeja ovat lisäksi jäljempänä luetellut pääjaksoon 4 Vakavaraisuus ja riskien hallinta kuuluvat standardit, sillä asiakasriskin määritelmä pohjautuu vakavaraisuuslaskennassa sovellettaviin määritelmiin. 4.3a Omien varojen määritelmä ja erityisesti tähän liittyvä raportointistandardi RA4.8 4.3c Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus standardimenetelmää käytettäessä 4.3e Luottoriskin vähentämistekniikat luottoriskin standardimenetelmää käytettäessä 4.3g Markkinariskin vakavaraisuusvaatimus 4.3h Arvopaperistamisen vakavaraisuusvaatimus 4.3k Vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus Tähän standardiin on viitattu myös standardissa 1.5 Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonta, joka kuuluu pääjaksoon 1 Corporate governance (hallintokulttuuri) ja liiketoiminta.
dnro 11/790/2003 11 (76) (3) Suurille asiakasriskeille säädetty ilmoitusvelvollisuus liittyy valvottavien ja valvottavaryhmien vastapuoliin sisältyvän luottoriskin seurantaan ja valvontaan. Vastapuoliriskin määrää rajoitetaan lainsäädännössä asettamalla enimmäismäärät yksittäisille asiakasriskeille ja niiden yhteismäärälle. (4) Standardin tavoitteena on opastaa suuria asiakasriskejä koskevan ilmoituksen täyttämisessä. Standardi sisältää myös Rahoitustarkastuksen suosituksenluonteisia kannanottoja tai esimerkkejä siitä, miten yksittäistapauksessa on tulkittu luottolaitostoiminnasta annetun lain luvun 5 säännöksiä. Tietojen konekieliseen ilmoittamiseen liittyviä teknisluonteisia sääntöjä, ohjeita ja kuvauksia ei käsitellä itse standardissa, vaan niistä on erilliset ohjeet standardin liitteenä. (5) Suurten asiakasriskien valvonta on rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa ulotettu myös rahoitus- ja vakuutusryhmittymiin. Ryhmittymän riskikeskittymien valvonnassa on tärkeää arvioida, aiheutuuko otetuista riskeistä vaaraa ryhmittymään kuuluvien säänneltyjen yritysten vakavaraisuudelle tai rahoitusasemalle. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien lisävalvonnasta annetun direktiivin 6 mukaan koordinoiva viranomainen valvoo riskikeskittymiä ja seuraa tällöin erityisesti mahdollista leviämisriskiä ryhmittymässä, eturistiriitojen riskiä, alakohtaisten sääntöjen kiertämisestä aiheutuvaa riskiä ja riskien tasoa tai määrää. 2.2 Standardin rakenne (6) Tämän standardin luvussa 5 kuvataan olennaisimmat suuriin asiakasriskeihin ja riskikeskittymiin liittyvät määrittelyt ja rajoitukset sekä hyväksyttävät vähennyserät.luvussa 6 kuvataan asiakasriskien raportointia Finanssivalvonnalle. Luvussa 7 käsitellään ilmoituksen rakennetta. Luvut 8-10 sisältävät taulukoiden täyttämisohjeet. Raportointistandardin liitteestä löytyvät lisäksi konekielisen ilmoituksen täyttämiseen liittyvät ohjeet. 6 Direktiivi 2002/87/EY ja sen liite II.
dnro 11/790/2003 12 (76) 3 KANSAINVÄLINEN VIITEKEHYS (1) Standardin valmistelussa on otettu huomioon seuraavat Euroopan pankkivalvojien komitean (CEBS) julkistamat ohjeistukset Guidelines on the implementation of the revised large exposures regime (annettu 11.12.2009) Guidelines on reporting reguirements for the revised large exposures regime (annettu 11.12.2009) Guidelines on Article 106 (2)( c) and (d) of Directive 2006/48/EC recast (annettu x.x.2010)
dnro 11/790/2003 13 (76) 4 NORMIPERUSTA 4.1 Euroopan yhteisön sääntely (1) Suuria asiakasriskejä koskeva kansallinen sääntely perustuu seuraaviin EU:n direktiiveihin: a) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (32006L0048); EUVL N:o L 177, 30.6.2006, s.1 b) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (32006L0049); EUVL N:o L 177, 30.6.2006, s.201 c) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/111/EY, direktiivin 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta (EUVL N:o L 302, 17.11.2009, s.97). d) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2002/87/EY finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta (32002L0087; EYVL N:o L 35, 11.2.2003, s. 1 31.10.201031.12.2010 (2) Euroopan yhteisön luomassa lainsäädännössä ei käytetä suurten asiakasriskien määritelmää, vaan siellä asiakasriskiä vastaa riskikeskittymän käsite. Suurten riskikeskittymien hallinnasta ja valvonnasta säädetään edellä mainitun direktiivin 2006/48/EY osaston V Vakavaraisuusvalvonnan ja tiedonantovelvollisuuden periaatteet ja tekniset välineet luvun 2 jaksossa 5. Tämä direktiivi sisältää myös säännökset konsolidoitujen suurten riskikeskittymien
dnro 11/790/2003 14 (76) hallinnasta ja valvonnasta. Direktiivin alkuperäisiä säännöksiä on tietyiltä osin muutettu direktiivillä 2009/111/EY. (3) Kaupankäyntivarastoon kuuluvien suurten riskikeskittymien hallinnasta ja valvonnasta säädetään edellä mainitussa direktiivissä 2006/49/EY. Tämä direktiivi määrittelee säännöt, joiden perusteella sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten kaupankäyntivarastoon liittyviä suuria riskikeskittymiä valvotaan. Se määrittelee myös säännöt siitä, miten sijoituspalveluyritysten suuria riskikeskittymiä kokonaisuudessaan valvotaan ja tarkastetaan. Direktiivin artiklat 28 32 ja liite VI koskevat suuria riskikeskittymiä, ja ne sisältävät useita viittauksia direktiiviin 2006/48/EY. (4) Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien suurten asiakasriskien ilmoittaminen perustuu edellä mainittuun direktiiviin 2002/87/EY ). 4.2 Kansallinen sääntely ja Finanssivalvonnan norminanto. Voimaan:31.12.2010 (5) Suurten asiakasriskien ja konsolidoitujen suurten asiakasriskien ilmoitusvelvollisuus perustuu luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007, jäljempänä LLL, luottolaitoslaki) 67 :n 4 momenttiin. Finanssivalvonnan norminanto-oikeus perustuu yhtäältä LLL:n 67 :n 4 momenttiin (valvonnan kannalta tarpeelliset määräykset ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä) ja 93 :n 1 momenttiin (direktiivien täytäntöönpanon edellyttämät tarkemmat määräykset LLL:n 5 luvussa säädettyjen vaatimusten soveltamisesta). 7 (6) Sijoituspalveluyrityksiin, jotka kuuluvat suuria asiakasriskejä koskevan sääntelyn piiriin, sovelletaan samoja säännöksiä kuin luottolaitoksiin sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007 jäljempänä SipaL) 46 :n 1 momentin nojalla. Momentissa säädetään, että sijoituspalveluyritykseen sovelletaan eräitä erikseen lueteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta LLL:n 5 ja 6 luvun säännöksiä. Luvussa 5 säädetään toiminnan taloudellisista edellytyksistä ja luvussa 6 taloudellisen aseman valvonnasta. (7) Myös luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten konsolidointiryhmiä koskevat LLL:n säännökset. Luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmän emoyrityksen on seurattava jatkuvasti luotettavalla tavalla konsolidoitujen asiakasriskien määrää ja luonnetta. 7 Direktiivin 2006/48/EY asiakasriskejä koskevat säännökset perustuvat neuvoston direktiiviin 92/121/ETY luottolaitosten riskikeskittymien valvonnasta ja tarkastamisesta sekä neuvoston direktiiviin 92/30/ETY luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta. Direktiivit kodifioitiin direktiiviin 2000/12/EY, jonka on korvannut nykyisin direktiivi 2006/48/EY vakavaraisuuslaskennan uudistuksessa. Direktiivin liitteenä olevasta vastaavuustaulukosta voi paikantaa aiemman direktiivin säännöksen asiasta. Luottolaitoksen velvollisuus täyttää asiakasriskeille säädetyt vaatimukset perustuvat direktiivin 2006/48/EY artiklaan 68.
dnro 11/790/2003 15 (76) (8) Talletuspankkien yhteenliittymän ja siihen kuuluvien jäsenluottolaitosten suurten asiakasriskien ilmoittamisesta säädetään talletuspankkien yhteenliittymästä annetun lain (xxxx/2010, jäljempänä TYL) 33 :ssä. Jäsenluottolaitoksen asiakasriskien ja konsolidoitujen asiakasriskien hallinnasta ja ilmoittamisesta säädetään TYL:n 22 :ssä. (9) Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain (699/2004, jäljempänä RavaL) 26 valtuuttaa Finanssivalvonnan antamaan tarkempia määräyksiä suurten asiakasriskien ilmoittamisesta., (10) Suurten asiakasriskien ylitystä koskeva ilmoitusvelvollisuus perustuu LLL:n 87 :ään. Talletuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisön ilmoitusvelvollisuus perustuu vastaavasti 33 :n. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymän emoyrityksen velvollisuus ilmoittaa ylityksestä perustuu RavaL:n 22 :n 3 momenttiin. (11) Luottolaitostoiminnasta annetun lain lisäksi suuria asiakasriskejä koskevia säännöksiä on myös valtionvarainministeriön antamassa asetuksessa (xxx/2010) luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen sekä rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omien varojen vähimmäismäärän ja suuria asiakasriskejä koskevien rajoitusten laskemisesta (jäljempänä VMA).
dnro 11/790/2003 16 (76) 5 ASIAKASRISKIEN MÄÄRITTELY JA ASIAKASRISKEJÄ KOSKEVAT RAJOITUKSET 5.1 Mitä tarkoitetaan suurella asiakasriskillä Soveltamisohje Soveltamisohje (1) Asiakasriskillä tarkoitetaan tässä standardissa niiden vastuiden yhteismäärää, joiden vastapuoleen liittyvä maksukyvyttömyysriski kohdistuu samaan luonnolliseen tai oikeushenkilöön tai tällaisen henkilön kanssa olennaisessa taloudellisessa etuyhteydessä olevaan luonnolliseen tai oikeushenkilöön. Vastuilla taas tarkoitetaan tässä standardissa varoja ja taseen ulkopuolisia sitoumuksia. 8 (2) Suuri asiakasriski on kyseessä silloin, kun vastuiden eli asiakasriskien yhteismäärä on vähintään 10 % valvottavan tai valvottavaryhmän omista varoista. 9 Vertailulukuna käytetään valvottavan omien varojen ja konsolidoitujen omien varojen määrää 10 5.1.2 Asiakasriskikäsitteen ulkopuolelle jäävät vastuut (3) Seuraavia vastuita ei katsota asiakasriskeiksi suuria asiakasriskejä määriteltäessä, eikä niitä tarvitse ottaa huomioon suurten asiakasriskien laskemisessa: 11 8 LLL:n 67 :n 1 momentti ja RavaL:n 21 :n 1 momentti 9 LLL:n 67 :n 4 momentti 10 Valvottavien omien varojen määrä riippuu käytännössä monesta tekijästä, ei pelkästään lakimääräisestä peruspääoma- tai vakavaraisuusvaatimuksesta. Valvottavan ilmoittaessa suuria asiakasriskejään, vertailurajana käytetään valvottavan omia varoja. Kun valvottava ilmoittaa konsolidoituja suuria asiakasriskejä, käytetään vertailurajana konsolidoituja omia varoja. Asiakasriski-ilmoituksissa käytettävien omien varojen määritelmiä käsitellään tarkemmin tämän standardin luvussa 9 (taulukko U01 "Omien varojen määrä"). Omista varoista ja konsolidoiduista omista varoista on annettu standardi 4.3a ja omiin varojen raportointiin liittyvä raportointistandardi RA4.8. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omat varat määräytyvät RavaL:n 18 :n mukaan. Tarkempia säännöksiä on 21.12.2004 annetussa valtioneuvoston asetuksessa 1193/2004 rahoitus- ja vakuutusryhmittymän vakavaraisuuden laskemisesta. 11 LLL:n 67 :n 1 momentti ja RavaL:n 21 :n 1 momentti; Direktiivin 2006/48/EY artikla 106, sellaisena kuin se direktiiviln 2009/111/EY voimaantulon jälkeen on
dnro 11/790/2003 17 (76) a) erät, jotka on vähennetty valvottavan, valvottavaryhmän tai rahoitusja vakuutusryhmittymän tasolla siihen kuuluvan yrityksen omista varoista; b) valuutan ostosta tai myynnistä syntyvät erät, jotka ilmenevät tavanomaisessa selvittelyssä kahden pankkipäivän kuluessa maksusta; c) arvopapereiden ostosta tai myynnistä syntyvät erät, jotka ilmenevät tavanomaisessa selvityksessä viiden pankkipäivän kuluessa maksusta tai arvopaperin luovutuksesta sen mukaan, kumpi näistä toteutetaan aikaisemmin;. d) maksujenvälitystä harjoittavalta luottolaitokselta olevat päivänsisäiset erät, jotka syntyvät asiakastoimintaan liittyvässä maksujenvälityksessä; e) maksujenvälitystä tai rahoitusvälineiden selvitystä tai säilytystä harjoittavan luottolaitoksen asiakastoiminnasta syntyvät erät, joita ei voida selvittää saman pankkipäivän aikana ja jotka selvitetään viimeistään seuraavana pankkipäivänä. 12 f) vakuutusyhtiölain 10 luvun 3 a :ssä tarkoitetut sijoitussidonnaisen vakuutuksen arvonkehityksen määräävät sijoituskohteet.(koskee vain rahoitus- ja vakuutusryhmittymän asiakasriskejä) 13 (4) Edella kohdissa d) ja e) tarkoitettujen vastuiden tulee täyttää kaikki seuraavat ehdot: vastuu on syntynyt tietyn tyyppisestä toiminnasta [maksujenvälityksestä (kohta d) tai maksujenvälityksestä tai rahoitusvälineiden selvityksestä tai säilytytyksestä (kohta e)], vastuu on syntynyt asiakastoiminnasta ja vastuu on erittäin lyhytaikainen: on päivänsisäinen (kohta d) tai kestää korkeintaan seuraavaan pankkipäivään (kohta e). Tarkemmat määrittelyt löytyvät CEBSin asiaa koskevasta ohjeesta. 14 12 LLL 67 :n 2 momentti,,raval:n 21 3 momentti, Direktiivin 2006/48/EY artikla 106, sellaisena kuin se direktiiviln 2009/111/EY voimaantulon jälkeen on,,cebsin "Guidelines on Article 106 (2)( c) and (d) of Directive 2006/48/EC recast" 13 RavaL:n 21 3 momentti 14 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 106 kohta 2, CEBS Guidelines on Article 106 (2)( c) and (d) of Directive 2006/48/EC recast
dnro 11/790/2003 18 (76) 5.2 Vastapuoli eli asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden määritelmä Voimaan1.3.2007 Soveltamisohje (5) Asiakasriskin ja riskikeskittymän määrittelemiseksi on välttämätöntä täsmentää myös, mitä vastapuolella tarkoitetaan. Vastapuoli on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Se voi olla myös toinen luottolaitos tai sijoituspalveluyritys sekä tietyin rajoituksin myös ilmoittajan kanssa samaan konserniin tai konsolidointiryhmään tai molempiin kuuluva yritys. Vastapuoli-termin ohella käytetään standardissa nimitystä asiakas. Asiakkaan ja vastapuolen käsitteet on ymmärrettävä laajasti. Sijoitustoiminnassa osakkeiden ja erilaisten joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijat ovat asiakasriskin ja riskikeskittymän kannalta myös asiakkaita, vaikka sijoittajan ja liikkeeseenlaskijan välillä ei perinteistä asiakassuhdetta välttämättä edes ole. (6) Toisiinsa sidoksissa olevat vastapuolet, jotka ovat keskenään olennaisessa taloudellisessa etuyhteydessä, muodostavat asiakaskokonaisuuden. 15 (7) Asiakaskokonaisuus-käsitteen tarkoituksena on tunnistaa vastapuolet, jotka joidenkin keskinäisten sidossuhteiden vuoksi muodostavat valvottavalle todellisuudessa yhden riskikokonaisuuden. Jos yksi vastapuolista joutuu taloudellisiin vaikeuksiin tietyn sitä kohdanneen tapahtuman vuoksi, myös muut siihen sidoksissa olevat vastapuolet joutuvat todennäköisesti taloudellisiin vaikeuksiin. 16 (8) Taloudellinen etuyhteys (keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmä) määritellään seuraavasti.. 17 Keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmillä tarkoitetaan a) kahta tai useampaa luonnollista tai oikeushenkilöä, jotka muodostavat kokonaisuuden riskin osalta, jollei toisin osoiteta, koska yhdellä niistä 18 on suoraan tai välillisesti määräysvalta toiseen tai toisiin nähden 15 LLL:n 67 :n 1 momentti ja RavaL:n 21 :n 1 momentti. 16 CEBS Guidelines on the implementation of the revised large exposure regime 17 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 4 kohta 45, sellaisena kuin se direktiivin 2009/111/EY voimaantulon jälkeen on. 18 Määräysvallalla taas tarkoitetaan direktiivin 83/349/ETY artiklan 1 määritelmän mukaista suhdetta emoyrityksen ja tytäryrityksen välillä tai samanluonteista suhdetta minkä tahansa luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön välillä. Emo- ja tytäryrityksen käsitteet on puolestaan määritelty saman direktiivin artikloissa 1 ja 2. Määräysvalta on määritelty kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 :ssä. Sen mukaan "Kirjanpitovelvollisella katsotaan olevan määräysvalta toisessa kirjanpitovelvollisessa tai siihen verrattavassa ulkomaisessa yrityksessä (kohdeyritys), kun sillä on: 1) enemmän kuin puolet kohdeyrityksen kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä ja tämä äänten enemmistö perustuu omistukseen, jäsenyyteen, yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin taikka muuhun sopimukseen; tai 2) oikeus nimittää tai erottaa enemmistö jäsenistä kohdeyrityksen hallituksessa tai siihen verrattavassa toimielimessä taikka toimielimessä, jolla on tämä oikeus, ja oikeus perustuu samoihin seikkoihin kuin 1 kohdassa tarkoitettu ääntenenemmistö. Edellä 1 momentissa tarkoitettua ääniosuutta laskettaessa ei oteta huomioon lakiin tai kohdeyrityksen yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin sisältyvää äänestysrajoitusta.
dnro 11/790/2003 19 (76) b) kahta tai useampaa luonnollista tai oikeushenkilöä, jotka eivät harjoita toisiinsa nähden mitään määräysvaltaa alakohdan a mukaisesti, mutta joita on pidettävä riskin kannalta kokonaisuutena sen vuoksi, että niiden välillä on sellainen sidossuhde, että on todennäköistä, että jos yhdellä niistä on taloudellisia ongelmia, erityisesti rahoitus- tai maksuvaikeuksia, niin yhdellä tai kaikilla muilla on todennäköisesti rahoitus- tai maksuvaikeuksia. Tämä direktiivin viimeksi mainittu kohta kiteyttää säännöksen tarkoituksen ja se on otettava huomioon, kun yksittäistapauksessa ratkaistaan, muodostuuko yksittäisistä vastapuolista asiakaskokonaisuus vai ei. Soveltamisohje (9) Asiakaskokonaisuuksia määritettäessä on otettava huomioon myös erilaiset järjestelmät, joihin liittyy vastuu kohde-etuutena oleviin varoihin. Valvottavan on arvioitava asiakaskokonaisuuden määrittämisessä itse järjestelmää tai kohde-etuutena olevia varoja, tai molempia. Arvioinnin kohteena on tällöin oltava järjestelmän taloudellinen sisältö ja sille ominaiset riskit. 19 (10) Euroopan pankkivalvojien komitea (CEBS) on antanut asiakaskokonaisuuksien määrittämisestä lisäohjeistusta. Finanssivalvonta on sisällyttänyt osia ohjeista jäljempänä oleviin lukuihin 5.2.2. - 5.2.4 ja 5.3, mutta valvottavien oletetaan ottavan koko ohje huomioon toiminnassaan. 20 Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, kirjanpitovelvollisella katsotaan olevan määräysvalta kohdeyrityksessä, jos sitä johdetaan yhteisesti kohdeyrityksen kanssa tai kirjanpitovelvollinen muulla tavoin tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa kohdeyrityksessä. Kohdeyrityksen kokonaisäänimäärän laskemiseksi vähennetään ne äänet, jotka liittyvät kohdeyritykselle itselleen tai sen 6 :ssä tarkoitetulle tytäryritykselle kuuluviin osakkeisiin tai osuuksiin. Omissa nimissään mutta toisen lukuun toimivan henkilön äänimäärät luetaan kuuluvaksi sille, jonka lukuun toimitaan. Kirjanpitovelvollisen 1 momentissa tarkoitettuihin äänimääriin ja oikeuksiin ei lueta niitä ääniä, jotka liittyvät, tai sitä oikeutta, joka liittyy 1) kohdeyrityksen osakkeisiin tai osuuksiin, joita kirjanpitovelvollinen hallitsee jonkun muun henkilön kuin itsensä tai kirjanpitovelvollisen määräysvallassa olevan muun yhteisön kuin kohdeyrityksen lukuun; 2) kirjanpitovelvollisen vakuudeksi saamiin kohdeyrityksen osakkeisiin tai osuuksiin, jos kirjanpitovelvollisen on käytettävä niihin liittyviä oikeuksia vakuudenantajan ohjeiden mukaisesti; tai 3) kohdeyrityksen osakkeisiin tai osuuksiin, joita kirjanpitovelvollinen hallitsee tavanomaiseen liiketoimintaan kuuluvan lainanannon perusteella, jos kirjanpitovelvollisen on käytettävä osakkeiden tai osuuksien äänioikeutta vakuudenantajan edun mukaisesti." 19 Direktiivin 2008/48/EY 106 artiklan 3 kohta sellaisena kuin se direktiivin 2009/111/EY voimaantulon jälkeen on 20 CEBS Guidelines on the implementation of the revised large exposures regime
dnro 11/790/2003 20 (76) 5.2.1 Määräysvaltasuhde asiakaskokonaisuuden määrittämisessä 21 (11) Määräysvaltasuhteen katsotaan olevan olemassa, kun vastapuoli omistaa suoraan tai välillisesti tytäryritysten kautta yli puolet yhteisön pääomasta tai äänivallasta, ellei erityisistä syistä kyetä selvästi näyttämään toteen, ettei tällainen omistus muodosta määräysvaltaa. 22 (12) Valvottavan tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että määräysvalta voi syntyä myös tilanteessa, jossa vastapuoli omistaa vähemmän kuin puolet yhteisön äänioikeuksista tai sillä ei ole lainkaan omistusoikeutta yhteisössä. Vastapuolella voi esimerkiksi erityisten sopimusten nojalla olla mahdollisuus käyttää yhteisössä sellaisia oikeuksia, jotka käytännössä johtavat määräysvallan käyttöön. (13) Tilanteissa, joissa vastapuolena olevan yhteisön omistaa kaksi henkilöä tai yritystä 50/50 -omistusosuuksin, ja jossa omistajat harjoittavat yhteisössä yhtenäistä määräysvaltaa, mutta eivät ole muutoin sidossuhteessa toisiinsa, tulee vastapuolena oleva yhteisö lukea osaksi molempien omistajien muodostamaa asiakaskokonaisuutta. Tällöin vastapuolelta oleva vastuu tulee sisällyttää kokonaisuudessaan molempia asiakaskokonaisuuksia koskevaan vastuuseen; vastuu ei rajoitu eikä ole suhteessa muodolliseen omistusosuuteen. (14) Vastapuolena olevat yritykset, jotka ovat sidoksissa yhteen tai useampaan toiseen yritykseen, koska niillä on sama emoyhtiö tai niitä johdetaan yhtenäisesti, on liitettävä samaan asiakaskokonaisuuteen. Johtaminen voi perustua yritysten väliseen sopimukseen tai niiden yhtiöjärjestysten määräyksiin tai siihen, että yrityksen ja yhden tai useamman toisen yrityksen hallinnollinen johto tai valvontaelimet muodostuvat suurimmalta osin samoista henkilöistä. (15) Valvottavan tytäryritykset, joita ei lueta konsolidointiryhmään, yhdistellään yhdeksi asiakaskokonaisuudeksi. Asiakaskokonaisuutta ei kuitenkaan tarvitse muodostaa tytäryrityksistä, jotka on jätetty valvottavan konsernin ulkopuolelle joko suoraan Rahoitustarkastuksen standardin 3.1 Tilinpäätös ja toimintakertomus perusteella taikka Rahoitustarkastuksen antamalla poikkeuslupapäätöksellä. Lisäksi edellytetään, ettei näiden yhteisöjen välillä ole muuta taloudellista etuyhteyttä. Tällaisten tytäryritysten vastuisiin sovelletaan 21 Lukuun sisältyvät uudet säännökset pohjautuvat CEBSin ohjeeseen: Guidelines on the implementation of the revised large exposures regime. Ohjeen tarkoitus on selventää Direktiivin 2006/48/EY artiklan 4 kohdan (45) sellaisen kuin se direktiivin 2009/111/EY voimaantulon jälkeen on, sisältöä. 22 Valvottavan on ensisijaisesti noudatettava luottolaitosdirektiivin mukaista määräysvallan määritelmää (direktiivin 2006/48/EY artiklan 4 kohta 9), joka on tilinpäätöksissä käytetyn määritelmän mukainen (konsolidoiduista tilinpäätöksistä annettu direktiivi 83/349/ETY, artikla 1). Määräysvallalla tarkoitetaan emoyrityksen ja tytäryhtiön välistä sidosta taikka samanluonteista minkä tahansa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välistä sidosta.