Lausunto 1 (8) Valtiovarainministeriölle Lausuntopyyntö vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskeva lainsäädäntö Finanssialan Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskevan direktiivin (AIFMD) täytäntöönpanosta. Yleistä ehdotuksesta ja sen valmistelusta Pidämme kannatettavana valtiovarainministeriön yleisiä linjauksia sekä pyrkimystä saattaa säännökset voimaan direktiivin asettamassa määräajassa. Kiinnitämme kuitenkin huomiota siihen, että suunnitellulla aikataululla toimijoille jää kohtuuttoman lyhyt aika valmistautua muutoksiin. Tämän tulee mielestämme heijastua siirtymäsäännöksissä, kuten jäljempänä esitetään. Nyt lausunnolla oleva kokonaisuus kattaa luonnoksen hallituksen esityksen yleisperusteluiksi, mikä mahdollistaa ehdotuksen yleisen kommentoimisen. Lakiehdotusten puuttuminen vaikeuttaa kuitenkin asioiden yksityiskohtaista kommentointia. Pidämme hyvänä 28.1.2013 pidetyssä kuulemistilaisuudessa esiin tuotua mahdollisuutta osallistua myös yksittäisten lakiehdotusten kommentointiin ennen hallituksen esityksen antamista. Tärkeimmät tavoitteet direktiivin täytäntöönpanossa Sijoitusrahastot ovat käytännössä yksi helpoimmin rajan yli markkinoitavista sijoitustuotteista. UCITS IV-muutosten myötä rajan yli toimintaa on helpotettu myös siten, että rahastoyhtiö voi perustaa ja hallinnoida sijoitusrahastoa toisessa EU-valtiossa. Samainen muutos mahdollistaa myös eri maissa sijaitsevien sijoitusrahastojen fuusioimisen keskenään. Tätä mahdollisuutta on myös käytetty ja muun muassa yksittäisiä ruotsalaisia sijoitusrahastoja on fuusioitu suomalaisiin rahastoihin. Käytännössä EU:n sijoitusrahastopääomat ovat keskittyneet voimakkaasti muutamaan maahan. Osa maista on muutoinkin isoja talouksia, mutta osa, Irlanti ja Luxemburg, ovat muodostuneet kansainvälisiksi rahastokeskittymiksi. Olennainen osa Luxemburgin menestystä on selkeä ja toimiva lainsäädäntö. Suomen Pankin tilastojen mukaan suomalaiset olivat vuoden 2011 lopussa sijoittaneet ulkomaille rekisteröityihin rahastoihin n. 60 miljardia euroa eli saman verran kuin Suomeen rekisteröidyissä rahastoissa oli pääomia. Tästä 43 miljardia oli sijoitettu Euroopassa kotipaikan omaaviin rahastoihin. Näistä sijoituksista 16 miljardia oli sijoitettu rahastoihin, joiden kotipaikka oli Luxemburg ja 8 miljardia Irlantilaisiin rahastoihin. Muualle tehdyistä sijoituksista suurimmat kohdistuivat Yhdysvaltoihin (11 miljardia) ja Cayman-saaret (5,6 miljardia). FK:n näkökulmasta AIFMD:n täytäntöönpanon keskeinen lähtökohta pitäisi olla kotimaisten rahastoalan toimijoiden kilpailukyvyn edistäminen suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin,
Lausunto 2 (8) erityisesti Ruotsiin ja Luxemburgiin. Tämä tarkoittaa, että Suomessa ei pidä säätää kilpailijoita tiukempia vaatimuksia eikä muita rajoitteita toiminnan harjoittamiselle. Suomessa toimivat rahastoyhtiöt ylläpitävät suomalaisia työpaikkoja ja tuottavat verotuloja. Asia on tärkeä myös institutionaalisten sijoittajien, kuten eläkeyhtiöiden näkökulmasta. Nyt rahastosijoituksia joudutaan tekemään ulkomaisiin rahastoihin, sillä kotimaassa ei ole mahdollista tarjota vastaavia vaihtoehtoja. Niin ikään suomalaiset finanssialan yritykset ovat olleet pakotettuja perustamaan eräitä rahastotyyppejä Luxemburgiin ja Irlantiin. AIFMD:n toimivalla täytäntöönpanolla voidaan myös edistää kotimaisten yritysten rahoituksen saatavuutta. Luonnoksen jakso 2: Nykytila Jakson kohdassa 2.2 kuvataan kansainvälistä kehitystä sekä Euroopan unionin lainsäädäntöä. Kuvauksen sisältöön ei sinänsä ole huomautettavaa. Kiinnitämme kuitenkin huomiota siihen, että tekstissä kuvatut ongelmat liittyvät ensi sijassa kansainväliseen ja eurooppalaiseen kehitykseen. Tiedossamme ei ole, että käsitellyissä kysymyksissä olisi suomen markkinoilla esiintynyt erityisiä ongelmia. Ehdotamme tämän tuomista esiin myös lopullisessa hallituksen esityksessä. Kohdan 2.2.4 muuta Euroopan unionin lainsäädäntöä koskevan kuvauksen osalta toteamme, että EuVECA ja EuSEF asetukset ovat tämän hankkeen osalta erityisen tärkeitä. Niissä annetaan tietyille rahastotyypeille, jotka muutoin olisivat kuuluneet AIFMD:n soveltamisalaan, mahdollisuus tarjota palveluja EU:n laajuisesti AIFMD:tä kevyemmin edellytyksin. Niitä on suoraan sovellettavan EU-asetuksen nojalla ammattimaisten sijoittajien lisäksi mahdollista tarjota ns. varakkaille sijoittajille. Nämä säännökset tulee ottaa huomioon, kun määritellään kriteerejä AIF-rahastojen tarjoamiselle muille kuin ammattimaisille asiakkaille. Jakson 2.3.1 sisältämän nykytilan arvioinnin osalta kiinnitämme huomiota siihen 28.1. pidetyssä kuulemistilaisuudessakin todettuun seikkaan, että ehdotuksessa kuvataan pääomasijoittamista ja kiinteistösijoittamista, mutta ei lainkaan erikoissijoitusrahastoja. Tammikuun lopussa Suomessa oli reilut 130 erikoissijoitusrahastoa, joissa oli marraskuun lopussa varoja n. 9,8 miljardia euroa. Erikoissijoitusrahastojen sijoituspolitiikat eroavat toisistaan. Osa on ns. hedge-rahastoja, osa perinteisiä osake- tai korkorahastoja, joiden sijoituspolitiikka poikkeaa esimerkiksi sijoitusrahastoa koskevista sijoitusten hajautusvaatimuksista. Osalla sijoituskohteena voi olla jalometallit (kuten kulta), hyödykkeet tai kiinteistösijoitukset. Olemme tarvittaessa valmiita toimittamaan lisätietoja jäsentemme hallinnoimista erikoissijoitusrahastoista. Direktiivin soveltamisalan arviointia koskevassa jaksossa 2.3.2 on kattavasti selostettu direktiivin soveltamisalaan liittyviä eri näkökohtia. Tältä osin haluamme tuoda esiin, että AIFMD:n laaja soveltamisala aiheuttaa tarpeen ottaa huomioon varsin erilaisten toimijoiden tarpeet. Tämä näkyy mm. siinä, miten perusedellytykset direktiivin soveltumisesta implementoidaan. Yksi keskeinen kriteeri on, että direktiivin tarkoittamiin rahastoihin haetaan pääomaa useilta sijoittajilta. Tähän liittyy kaksi toisistaan poikkeavaa näkökulmaa. Pienehkön, AIF-rahastoja suppealle joukolle tarjoavan toimijan näkökulmasta ei välttämättä ole järkevää kuulua direktiivin soveltamisalan piiriin. Lausunnolla olevassa luonnoksessa on ymmärtääksemme lähestytty asiaa pääosin tästä lähtökohdasta. Toisaalta ESMA on omassa tulkintakannanotossaan päätynyt siihen, että yksikin sijoittaja voi olla riittävää
Lausunto 3 (8) direktiivin soveltamiselle. Monet FK:n jäsenet harjoittavat toimintaa, joka edellyttää AIFMD:n mukaista toimilupaa. Tällöin minimisijoittajamäärää joudutaan lähestymään siitä näkökulmasta, onko tarkoitus rajoittaa rahastojen perustamista pienehkölle joukolle. Emme pidä tällaista rajoitusta tarkoituksenmukaisena ja pidämme ESMAn näkemystä tältä osin parempana. Samalla kuitenkin ymmärrämme tarpeen tiettyjen erikoistoimijoiden osalta joustavampaan tukintaan. Tulevan lainsäädännön tulisi mahdollistaa molemmat näkökulmat. Lopputuloksena ei myöskään saisi olla selvä ristiriita ESMAn tulkintojen ja Suomen lainsäädännön välillä. Lainsäädännön nykytilan arviointia 2.3.3 Ehdotuksen kohdassa sijoitusrahaston verotus käsitellään vuonna 1996 tehdyn lakimuutoksen taustoja. Toteamme, että tämän jälkeen sijoitusrahastotoiminta on osittain muuttunut. Alkuperäisen yksityishenkilöiden yhteisen sijoitustoiminnan rinnalle on tullut enenevässä määrin institutionaalisille sijoittajille suunnattuja rahastoja. Näiden näkökulmasta sijoitusrahasto tarjoaa monissa tilanteissa käytännön kannalta tehokkaan tavan hoitaa instituution sijoitustoiminta tai osa siitä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että työeläkeyhtiöt käyttävät tietyn tyyppisten sijoitusten tekemisessä rahastosijoituksia. Suomeen rekisteröidyistä rahastoista oli joulukuun lopussa 2012 kotitalouksien suorassa omistuksessa vain n. 19 prosenttia. Pääoman jakautumisesta tarkemmin liitteessä. Tämä muuttunut toimintapa on mielestämme syytä ottaa huomioon, kun pohditaan AIFMD:n täytäntöönpanoa sijoitusrahastolain tarkoittamien rahastomuotojen osalta. Jakso 3: esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Suomalaisten rahoitusmarkkinoiden kilpailukyky ja vakaus -osiossa kuvataan markkinoiden rakennetta ja pyrkimyksiä eliminoida liiketoiminnan haitallista keskittymistä. Pidämme tavoitetta sinänsä kannatettavana, mutta toteamme että markkinoiden rakenne määrittyy ennen kaikkea markkinaosapuolten toimesta. Toimenpiteet kilpailun edistämiseksi ovat toivottavia, mutta lainsäädännöllä ei tule pyrkiä keinotekoisesti ohjaamaan markkinarakenteita. Markkinoiden keskittyneisyyttä kuvaavien lukujen osalta toteamme, että käsityksemme mukaan markkinarakenne vastaa pääosin tilannetta Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa. Kotimaisten toimijoiden lisäksi tulee ottaa huomioon ulkomailta Suomeen myytävät rahastot, joita on n. 400 ja jotka olivat Suomen Pankin tilastojen mukaan vuoden 2011 lopussa määrältään n. 60 miljardia euroa. Tämän huomioon ottaen kotimaisten toimijoiden todelliset markkinaosuudet ovat esitettyä pienemmät. Direktiivin täytäntöönpanon toteuttamisvaihtoehtojen (3.2) osalta toteamme, että sijoitusrahastolaki on monien muutosten jäljiltä jo nykyisellään vaikeaselkoinen. Nyt ehdotettu täytäntöönpanoapa ei ole omiaan selkeyttämään eri rahastomuotoja koskevaa sääntelyä. Ottaen huomioon täytäntöönpanolle varatun ajan, pidämme ehdotettua ratkaisua oikeana. Rahastotoiminnan sääntelyä koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksen valmisteluun on kuitenkin ryhdyttävä mahdollisimman pian AIFMD:n säännösten tultua voimaan. Kuten esityksessä todetaan, uusia muutoksia EU-lainsäädäntöön on jo valmisteilla. Rahastolainsäädännön rakenteellisen uudistuksen toteuttaminen näiden eri
Lausunto 4 (8) muutosten yhteydessä ei ole toimiva ratkaisu, vaan lainsäännön rakenne on syytä saattaa valmiiksi jo ennen tulevia EU-muutoksia. Rakenteen muuttaminen helpottaisi olennaisesti myös uusien EU-säännösten implementointia. Keskeiset direktiivin täytäntöönpanoon liittyvät ehdotukset jakso 3.3. Erikoissijoitusrahastojen asema Sijoitusrahastolain mukaisesti on mahdollista perustaa erikoissijoitusrahastoja, jotka voivat monissa kohdin poiketa UCITS-direktiivin asettamista vaatimuksista. Erikoissijoitusrahastomuotoa tulee mielestämme edelleen kehittää, jotta AIFMD:n mahdollistamia mahdollisuuksia voidaan täysimääräisesti hyödyntää. Ehdotamme erikoissijoitusrahastojen jakamista kahteen ryhmään. Nykyisen kaltaiset erikoissijoitusrahastot ovat toimiva ja käyttökelpoinen muoto varsinkin ei-ammattimaisille sijoittajille. Niiden lisäksi tarvitaan joustavampi, ensi sijassa institutionaalisille sijoittajille suunnattu rahastomuoto, joka hyödyntää täysimääräisesti direktiivin sallimat mahdollisuudet sijoitusrahastolain tunnistamassa rahastomuodossa. Näistä on jäljempänä käytetty työnimeä erikoissijoitusrahasto-pro. Vaihtoehtoisten rahastojen markkinointi ei-ammattimaisille sijoittajille FK pitää hyvänä VM:n esittämää lähtökohtaa ottaa käyttöön AIFMD:n sallima mahdollisuus markkinoida AIF-rahastoja myös ei-ammattimaisille sijoittajille. Asia on olennaisen tärkeä ja säännösten muotoilussa pitää ottaa huomioon useita näkökohtia. FK lähtee siitä peruslähtökohdasta, että etukäteen ei ole syytä kategorisesti rajoittaa erilaisten sijoituskohteiden tarjoamista ei-ammattimaisille sijoittajille. Sijoittajilla on muun muassa erilaisten listattujen instrumenttien kautta mahdollisuus sijoittaa hyvinkin eksoottisiin sijoituskohteisiin. Lähtökohtana tulisi olla, että kunhan sijoittajalla on käytössään riittävät tiedot ja myyntikanavassa noudatetaan sitä koskevia sääntöjä, tuotteiden markkinointi on mahdollista. Tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa, että ESMAasetuksessa on mahdollisuudet äärimmäisissä poikkeustapauksissa kieltä yksittäisten sijoitustuotteiden markkinointi. Emme näe perusteita asettaa rahastoja muita sijoituskohteita huonompaan asemaan. AIFMD:ssä on asetettu kriteeriksi MiFID:ssä määritelty ammattimainen ja ei-ammattimainen sijoittaja. Vaikka valinta on direktiivissä jo tehty, on se mielestämme eräiltä osin ongelmallinen. Ei-ammattimaisten asiakkaiden ryhmä on iso ja sisällöltään heterogeeninen lähtien tavanomaisesta piensäästäjästä ja päätyen kohtuullisen isoihinkin sijoittajiin. Rahastosijoittamisen osalta tätä asiaa mutkistaa ammattimaisuuden määrittelyssä käytettävät kriteerit, jotka on tehty pääosin aktiivisen arvopaperikaupankäynnin tarpeisiin. Tämä pätee erityisesti säännösten edellyttämään oman kaupankäynnin aktiivisuuteen. Rahastot (sekä UCITS mutta varsinkin eräät AIF:t) eivät luonteeltaan ole aktiivisia kaupankäynti-instrumentteja, joten lain edellyttää 10 kauppaa vuosineljänneksellä täyttyy varsin harvoin. Toinen asiaan liittyvä seikka on, että samaan aikaan AIFMD:n kanssa voimaan tulevaksi suunnitellut EuSEFja EuVECA sallivat tietynlaisten pääomarahastojen ja sosiaalisten
Lausunto 5 (8) sijoitusrahastojen markkinoinnin AIFMD:tä kevyemmin edellytyksin ammattimaisille sijoittajille ja muille sellaisille sijoittajille, joiden tekemä sijoitus on vähintään 50.000 euroa. Tietyntyyppisten suljettujen rahastojen markkinointi puolestaan on mahdollista esitedirektiivin ns. private placement poikkeuksen pohjalta ilman esitettä kun minimimerkintä on vähintään 100.000 euroa. Jotta näiden eri säännösten pohjalta päädytään käyttökelpoiseen ja tasavertaiseen ratkaisuun, tulisi miettiä kotimaisiin tarpeisiin räätälöityä ratkaisua, joka voisi pohjautua seuraaville lähtökohdille: kaikkia AIF-rahastoja (mukaan lukien erikoissijoitusrahasto-pro ) tulisi voida markkinointi ei-ammattimaisille asiakkaille, kunhan rahastosta on AIFMD:n mukaisen informaation lisäksi tehty UCITS-KIID:ä vastaava avaintietoesite ja merkintä on vähintään 50.000 euroa Sijoitusrahastolain mukaisia erikoissijoitusrahastoja, joiden säännöt on vahvistettu pääosin nykyistä sääntelyä vastaavasti, voidaan markkinoida ilman vähimmäismerkintärajaa. Ehdotettu sääntövahvistus Lausunnolla olevassa luonnoksessa ehdotettu sääntövahvistus kaikille vähittäissijoittajille markkinoitaville AIF-rahastoille aiheuttaisi mielestämme sekä periaatteellisia että käytännön ongelmia. Periaatteessa ehdotus on ongelmallinen, koska AIFMD on rakennettu rahaston hallinnoijaa koskevan sääntelyn ympärille, ei rahastotuotteen sääntelyn pohjalle (toisin kuin UCITS-direktiivi). UCITS-rahaston sääntöjen vahvistamisen pohjana ovat direktiivin asettamat, varsin tiukat ja yksityiskohtaiset, säännökset sallituista sijoituskohteista, sijoituksia koskevista rajoista ja hajautusvaatimuksesta, rahaston-osuuden lunastamisesta jne. AIF-rahastojen osalta tällaisia rahaston toimintaa koskevia rajoituksia ei direktiivissä ole eikä pidäkään olla. On siten vaikea nähdä, mihin sääntövahvistus perustuisi tai mitä säännöissä kerrottaisiin, kun direktiivi ja lainsäädäntö eivät aseta rajoituksia. Oman vaikeutensa asiaan tuo se, että AIF-rahastoja voidaan perustaa erilaisessa juridisessa muodossa. Jää epäselväksi, mitä esimerkiksi kommandiittiyhtiö- tai osakeyhtiömuotoisessa rahastossa hyväksyttäisiin. Erityinen ongelma vahvistuksesta tulisi nähdäksemme rajan yli tilanteissa. Muussa EUmaassa ei välttämättä ole vastaavaa sääntöhyväksyntää. Emme pidä lainkaan mahdollisena sitä, että ulkomaista rahastoa voitaisiin tällöin markkinoida kevyemmin edellytyksin kuin kotimaista. Toisaalta, myös ajatus siitä että Finanssivalvonta hyväksyisi sellaisen ulkomaisen rahaston säännöt, jonka kotimaassa ei tunneta sääntöhyväksyntää, tuntuu oudolta. Lopuksi, ottaen huomioon, että sääntövahvistukselle ei ole lainsäädännössä vastaavia kriteerejä kuin UCITS-rahastoilla, on olemassa vaara että sääntöhyväksyntä ymmärrettäisiin jonkinlaiseksi viranomaisen suositukseksi tai osoitukseksi siitä, että kyseinen rahaston on jotenkin parempi tai vähäriskisempi kuin sellainen rahasto, jonka sääntöjä ei ole hyväksytty.
Lausunto 6 (8) Sijoitusrahastolakiin tehtävät muutokset Kuten aiemmin on todettu, sijoitusrahastolakia tulisi muuttaa erikoissijoitusrahastoja koskevilta osin. Muutoksia tarvitaan sellaisiin säännöksiin, joissa nykyiset erikoissijoitusrahastoja koskevat säännökset pohjautuvat UCITS-direktiivin säännöksiin mutta ne tarjoavat rajoitettua joustavuutta verrattuna UCITS-säännöksiin. Lähtökohtana tulisi olla, että asioista ei olisi pakottavia säännöksiä laissa, vaan niistä määrättäisiin erikoissijoitusrahaston säännöissä. Esimerkiksi sallittujen sijoituskohteiden osalta tulisi mahdollistaa sijoittaminen kaikkiin AIFMD:n mahdollistamiin sijoituskohteisiin. Vaatimus sijoitusten hajauttamisesta ei myöskään perustu AIFMD:hen. Säännökset rahaston avoimuudesta merkintöjen ja lunastusten suhteen olisi myös syytä muuttaa avoimemmiksi. Toinen ryhmä muutoksia jotka olisivat tarpeen, liittyy muiden AIF-rahastojen, kuin erikoissijoitusrahastojen perustamiseen rahastomuodossa. Kuten yllä on todettu, näiden rahastojen markkinointi ei-ammattimaisille sijoittajille olisi rajoitettua, joten niiden suhteen ei tulisi laissa asettaa sellaisia rajoituksia rahaston toiminnalle tai sääntöjen sisällölle, joita ei aseteta muussa yhteisömuodossa perustettaville AIF:eille, kuten kommandiittiyhtiöille tai osakeyhtiöille. Erilaiset rahastorakenteet olisivat pääpiirteissään seuraavat: Rahastomuoto Sääntely Sijoituskohteet + rajoitukset Sijoitusrahasto SRL Nykyiset (UCITS) Erikoissijoitusrahasto (AIF) Erikoissijoitusrahasto-PRO (AIF) SRL:n ulkopuoliset vaihtoehtoiset rahastot (KY, OY) Uusi AIFMlaki + SRL Uusi AIFM laki + SRL vain valitut säännökset Uusi AIFMlaki + ao. erityislaki säännökset Nykyiset, mutta valikoidusti lisää väljyyttä ei säännöksiä ei säännöksiä Sääntövahvistus Kuten nykyisin Kuten nykyisin, Retailmyynti Kuten nykyisin AIFMD + KIID ei AIFMD + KIID + min. 50.000 ei AIFMD + KIID + min. 50.000 Osuudenomistajarajoitukset Kuten nykyisin, 50 Nykyistä pienempi, 10 ei lukumäärärajoituksia, AIFMD:n perusedellytykset ei lukumäärärajoituksia, AIFMD:n perusedellytykset
Lausunto 7 (8) Siirtymäsäännökset Kuten yllä on todettu, toimijoille jää varsin lyhyt aika sopeutua uuden sääntelyn tuomiin muutoksiin. Tämä tulee mielestämme ottaa huomioon ainakin kahdesta näkökulmasta. Ensinnä, tulkinnan direktiivin yhden vuoden siirtymäajasta tulisi olla mahdollisimman joustava. Sellaisten toimijoiden, jotka lain voimaantullessa hallinnoivat AIF- rahastoja tulisi voida jatkaa nykyistä toimintaa sekä hakea toimilupaa ja järjestää toimintansa AIFMsäännösten mukaiseksi vuoden siirtymäajalla heinäkuuhun 2014. Suomessa ei näissä toimijoissa ole käsittääksemme ollut merkittäviä ongelmia ja monet niistä ovat jo jossakin muodossa Fivan valvonnan alaisina. Toisaalta direktiivi tulee kattamaan monia sellaisia toimijoita, joilla jo nykyisin on rahastoyhtiön toimilupa. Koska nykyinen lupa on myönnetty UCITS-direktiiviin pohjautuen, tulisi uuden luvan myöntämisprosessin olla mahdollisimman joustava mm. siten, että erilaisia lisäselvityksiä vaaditaan vain, jos toiminta olennaisesti muuttuu. Lausuntopyynnössä esitetyt kysymykset Lausuntopyynnössä pyydetään ottamaan kantaa käytettävään terminologiaan. Finanssialan keskusliitto toteaa, että kuten yllä on tuotu esiin, rahastosijoittamista koskeva sääntely muodostaa väkisin monimutkaiseksi ja vaikeaselkoiseksi. Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista käytettävään terminologiaan vaikuttaa EU-sääntelyn rakenne, missä 1-tason direktiivin täsmennetään 2-tason EU-asetuksella ja vielä ESMA:n 3-tason ohjeistuksella. Kotimaisessa lainsäädännössä käytettävän terminologian tulisi olla yhdenmukaista 2- ja 3 tasojen kanssa. Käytetäänkö kotimaisessa lainsäädännössä termiä vaihtoehtoinen sijoitusrahasto vain vaihtoehtorahasto ei itsessään ole suurta merkitystä. Olennaista on, että lainsäädännössä käytettävä terminologia vastaa 2- ja 3 tasojen suomenkielisiä käännöksiä. FINANSSIALAN KESKUSLIITTO Lea Mäntyniemi johtaja
RAHASTOPÄÄOMAN (66,3 MRD ) JAKAUTUMINEN OMISTAJASEKTOREITTAIN 31.12.2012 kotitalouksien sijoitussidonnaiset vakuutukset (arvio 9/2012) 18 % Vakuutuslaitokset 5 % Työeläkelaitokset 7% Rahoituslaitokset 13 % Yhteensä 37 % Kotitaloudet 19 % Muut instituutiot 9% Lähteet: Suomen Pankki, Finanssialan Keskusliitto Yritykset 5% Ulkomaat 24 % 1