Pasi Hujasen lähetysrengas Kirje 6/2013, 04.07.2013 c/o Pasi Hujanen, SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen, osoite: Sley, PL 184, 00181 Helsinki. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Pankkisiirron viitenumero pysyy koko ajan samana, eli voit käyttää samaa pankkisiirtoa useamman kerran, jos maksat esimerkiksi automaatilla tai internetin kautta. Mikäli tarvitset viitenumeroa, ota yhteys Anna Poukkaan, puh. 09-251 390. Uudenmallisten yhteiseurooppalaisten tilinumeroiden mukaan Sleyn lahjoitustilin muoto on: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 - tiedonannolla Pasi Hujasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai - Pasi Hujasen yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 tai - henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Mikäli haluat renkaan jäseneksi, ota yhteys Pasi Hujaseen, tiedot yllä. Mikäli taas haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2013:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Keräyslupa 2020/2010/3611 Poliisihallitus on 26.11.2012 myöntänyt keräysluvan 2020/2012/361 Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle kerätä varoja 1.1.2013-31.12.2014 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla. Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn Keskustoimistolla. Terveisin Pasi Hujanen Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Mehtässä Virossa Jatkoimme Vladimir Batuhtinin ja Narvan suntion Robertin kanssa polttopuiden tekoa Vaivarassa kesäkuun puolivälin jälkeen kolme päivää. Tällä kertaa hieman pienemmin ongelmin kuin viimeksi. Toki aina jotain tapahtuu. Ensimmäisenä päivänä Vladimir unohti kaksi kännykkäänsä autoni katolle, kun lähdimme metsästä. Toinen oli kilometrin ajon jälkeen edelleen katolla, mutta toinen oli pudonnut. Yritimme soittaa siihen, mutta se oli pois päältä. Se oli pudonnut melko pian lähdön jälkeen ja akku oli irronnut. Akku takaisin ja puhelin rupesi toimimaan. Toisena päivänä lähtiessämme ihmettelin housun lahkeen tahroja. Syy selvisi: olin lyönyt vesurilla tai kuten meillä Itä-Suomessa sanottiin kassaralla jalkaani. Haava oli aika pieni ja hoitui laastarilla. Mutta on kai todettava, että tuntoaistini ei ole kaikkein herkimpiä, kun ei huomaa vesuriniskuakaan.
Vladimir on jo vuosia sitten sanonut, että pitäisi varata paikka Skuoritsan seurakunnan vanhainkodista. Kaipa me alamme olla holhouksen tarpeessa molemmat. Narvan seutua kutsutaan Virossa Viron Siperiaksi. Ilmeisesti paarmat ovat jotain erikoiskantaa suoraan Siperiasta, kun vielä viikon jälkeen puremat ovat selvästi näkyvissä en kyllä huomannut niidenkään puremia metsässä vaan vasta illalla Narvan pappilassa. Seurakunnan metsä on soiden ympäröimä eli erilaisia lentäviä otuksia piisasi. Moottorisahan pakokaasut karkottivat ne hyvin, mutta välillä piti karsia ja kantaa puita ja silloin ne kävivät kimppuun. 2. Vakuutus korvaa tai ei Aikanaan kun vakuutusyhtiö Sammon nimi vaihtui If :ksi, moni totesi, että osuva nimi vakuutusyhtiölle if on englanniksi jos : jos ei olisi sitä ja sitä, maksaisimme Eräs tuttava joutui kolariin Pietarin keskustassa. Hän oli pysähtynyt liikennevaloihin ja rattijuoppo ajoi perään. Kun poliisi tuli paikalle, rattijuoppo selitti, että autoa ajoi joku tuntematon mies, joka oli lähtenyt karkuun. Asian selvittelyyn poliisiasemalla meni koko yö. Rattijuopon vakuutusyhtiön olisi tietysti pitänyt maksaa syyttömän osapuolen auton korjaus, mutta se maksoi vain noin puolet. Se on Venäjällä enemmän sääntö kuin poikkeus. 3. Vain pakki puuttuu Tunturi mainosti aikanaan polkupyöriään Vain pakki puuttuu! Venäjällä moisella mainoslauseella ei olisi ollut menestystä. Kun Tuutarin kirkon kattoa alettiin maalata, muutama päivä ennen maalauksen aloittamista muutamat seurakuntalaiset alkoivat puhua, että kattohan on ihan hyvässä kunnossa, ei sitä kannata maalata. Sanoin, että voi olla, että parin vuoden päästä Kouvolan ystävät eivät enää löydä rahaa katon maalaamiseen ja kun katto on jo ruostunut, sen maalaaminen on paljon suurempi työ. Venäjällä suunnitelmien muuttaminen viime tipassa on enemmän sääntö kuin poikkeus. Onneksi työ aloitettiin ja ihmeellisesti Jumala antoi sellaiset säät, että maalaus onnistui. Lähes joka päivä satoi, mutta vain kerran siitä oli haittaa, mutta silloinkin oli kyseessä ensimmäinen maalikerros, jonka ongelmat peittyivät toisen maalikerroksen alle. 4. Uusiokäyttöä Tuutarissa autotallissa oli ollut jo noin 10 vuotta odottamassa maalit katon maalaamiseen. Nyt tietysti ne piti sekoittaa hyvin, etteivät itse väriaineet jäisi purkkien pohjalle. Otin Helsingistä vanhan vatkaimen, jolla litran purkki sekoittui hyvin. Katosta tuli tasaisen värinen. Huomasin sen, että kun paikalliset sekoittivat maalia, he jättivät vispilän kuivumaan. Onneksi maali pehmeni lakkabensiinissä ja sain vispilän puhdistettua. Joskus ihmettelee, miten ihan itsestäänselvyydet ovat kadoksissa. 5. Lisää puunpalasia Noin kuukausi sen jälkeen, kun sain Vaivarassa oksan päähäni, poskestani tuli pieni pala puuta. Vaahtera ei näköjään mätäne ei tosin myöskään aiheuttanut mitään tulehdusta. Arpi vielä elää ehkä arpi pienenee. Eräs ystäväni, joka oli vakavassa kolarissa, kertoi, että hänen nenänsä arpi parani aikaa myöten kokonaan. Eräs seurakuntalainen kehotti menemään plastiikkakirurgille ja laserilla arpi saataisiin katoamaan. venäjällä (varsinkin naisilla) ulkonäkö on tärkeä asia, johon ollaan valmiita tuhlaamaan suuriakin summia rahaa. Enpä taida tuhlata rahaa tuollaiseen turhuuteen. 6. Uusia lakeja Kesäkuussa Venäjän parlamentti eli duuma käytännössä yksimielisesti (96.9%) hyväksyi lain, joka kieltää homoseksuaalisen propagandan lapsia kohtaan. Samoihin aikoihin hyväksyttiin myös laki, joka kieltää uskonnollisen vakaumuksen pilkkaamisen. Venäjä on valtiona ja yhteiskuntana kristillisempi kuin Suomi! Mielipidetiedustelussa vain 7% 42 Venäjän eri alueella (kaikkiaan alueita on vajaa 80) haastatelluista 1600 henkilöstä ilmoitti vastustavansa uutta lakia. Eli sillä on myös kansan tuki takanaan. 7. Paluumuuttaja Vaalimaalla Kerran Vaalimaalla tai itse asiassa sitä vastapäätä olevalla Torfjanovkan venäläisellä rajaasemalla edessäni oli suomalaisessa rekisterissä oleva auto. Juttelin ajajan, noin 25-vuotiaan
miehen, kanssa. Hän kertoi syntyneensä Hatsinassa, eräässä sen esikaupungissa. Kerroin, että olen saarnaamassa seuraavana sunnuntaina Hatsinan kirkossa. Meitä oli 11 lasta. Kävimme koko perhe kirkossa, olimmehan inkeriläisiä. Silloin tuli tullimies, enkä ehtinyt kysyä miehen sukunimeä. Kun olin seuraavan kerran Hatsinassa, kysyin, tiesivätkö seurakunnan työntekijät tuollaista perhettä. Oli kaksikin perhettä, jossa oli 11 lasta. Toinen oli baptistiperhe. Nyt kaikki nuo 22 lasta asuivat Suomessa. Paluumuutto todella tyhjensi Inkerin seurakuntia. Omituisia ongelmia auton kanssa Autoni ilmastoinnin lauhduttimeen oli tullut reikä. Vaikea käsittää, miten se on mahdollista, kun puskurissa ei ole minkäänlaista jälkeä. Mieleen tulee jopa se, että joku on tahallaan rikkonut sen ruuvimeisselillä puskurin raoista. Onneksi ilman ilmastointiakin voi ajaa tosin kesäkuun puolivälin helteissä ilmastointi olisi ollut toivottu lisävaruste. Muutkin kulkineet hajosivat: helteiden tultua otin sandaalini esiin. Illalla ihmettelin, miksi lattialla on joku musta möykky. Ajattelin, että ehkä se on kengän pohjien kuvioissa sisään tullutta multaa. Kun katsoin sandaalien pohjia, ne olivat murenemassa ja huomasin pieniä kumin palasia pitkin kulkemaani reittiä. Myös toiset kengät hajosivat, olin jo pariin kertaan liimannut ne ja nyt repeämä oli niin suuri, että oli pakko heittää ne roskiin. Eikä kengillä ollut ikää kuin 8 vuotta. Myös farkkutakkini kului puhki. Se oli vain seitsemän vuotta vanha. Järjen käyttö kielletty? Merkittävä syy Pietarin ruuhkiin on se, että kaupungissa on paljon siltoja. Yksi keskeisimmistä silloista, Palatsi-silta on ollut jo jonkun aikaa remontissa. Välillä se on ollut kokonaan suljettu. Kesäkuun puolivälissä myös Kehätien Nevan yli sulkeva silta meni remonttiin parin vuoden ikäinen asfaltti oli kulunut loppuun. Se aiheutti tietysti valtavat ruuhkat kehätielle: nopeus putosi alle 10 km/h ja ruuhkaa riitti kymmenisen kilometriä. Ajattelin kiertää ruuhkan ajamalla Nevan rantatietä ja mennä Nevan yli toista siltaa pitkin. Mutta seuraava silta pohjoiseen oli myös remontissa nopeus rantatiellä oli noin 1 km/h. Sillalle oli pohjoisesta päin noin viiden kilometrin jono ja kun kello oli jo yli puolenyön, viimeiset odottajat olivat kotonaan vasta joskus viiden-kuuden aikaan aamulla. Ja sitten saman tien töihin Päätin mennä Nevan yli seuraavasta sillasta mutta kuten jo arvaattekin, sekin oli remontissa. Totesin, että en enää lähde katsomaan, onko seuraavakin silta pantu remonttiin. Pääsin sillan yli aika nopeasti. Siitä eteenpäin matka jatkui normaalia vauhtia, mutta ruuhkissa seisomiseen tärväytyi noin kolme tuntia. Poliisia ei tietenkään näkynyt ohjaamassa liikennettä. Poliisi ohjaa liikennettä käytännössä vain silloin, kun korkeiden vieraiden saattue tulee lentokentältä. Jopa pahoilla kolaripaikoilla monta kertaa poliisi ei ohjaa liikennettä. suomessa yksi poliisin ensimmäisiä tehtäviä on ohjata liikennettä, ettei tule uusia kolareita. Pietarin yksi apulaiskaupunginjohtaja joutui eroamaan, kun presidentti Putin oli arvostellut hänen työtään. Presidentillä on kerran vuodessa televisioesiintyminen, jossa hänelle aina esitetään suuri joukko ongelmia, joista suuren osan presidentti lupaa laittaa kuntoon. Venäjällä on ajatus, että jos muu ei auta, pitää ottaa yhteyttä presidenttiin. Mutta ei kai Pietarin kaupungin johto ole niin typerää, että se ei ymmärrä, mitä seuraa, kun keskustan tärkeistä silloista suuri osa on yhtä aikaa remontissa ja puolet kaistoista suljettu. Edellisellä viikolla näin vielä suuremman typeryyden. Yhdellä Nevan rantakaduista uusittiin asfalttia sekin remontti varmaan jatkui samaan aikaan kuin siltojen asfaltin uusiminen. Katsoin, että ihan kuin kaivonkansi puuttuisi kokonaan. Olin väärässä ei puuttunut vain kaivon kansi, vaan myös rengas sen
ympäriltä: kadussa oli noin metrin halkaisijaltaan olevia reikiä. Lisäksi ne eivät olleet missään siistissä rivissä, vaan mikä missäkin. Eikä tietenkään ollut mitään varoitusta aukoista. Näin kaksi autoa, jotka olivat ajaneet tuollaiseen mustaan aukkoon : toinen etupyörä oli täysin palasina. Kaipa joku oli valittanut, sillä kun seuraavan kerran ajoin katua, reikiin oli laitettu muovisia betoniporsaita. Joskus jää miettimään, olisiko parempi lähteä pois maasta, jossa järjen käyttö tuntuu (edelleen) olevan kielletty. Jos joku asfalttifirma Suomessa jättäisi tuollaisia aukkoja katuun, se joutuisi maksamaan autojen korjauksen. Mutta Venäjällä on turha kuvitella saavansa rahaa virheen tekijältä. Peili hajosi Olin sunnuntai-iltana menossa Pietarista Tuutarin kirkolle. Yleensä menen Kievin valtatietä, mutta nyt ajattelin tankata auton matkalla ja siksi meni Tallinnan valtatietä, joka on paljon kapeampi ja jossa sen takia voi myöhään illallakin olla ruuhkia. Sunnuntaina väki tulee datzoiltaan takaisin kaupunkiin. Yhdellä palaajalla oli kiire ja ohi edellä ajavasta autosta piti päästä ohituskieltoalueella. Ikävä kyllä hän tuli yli keskiviivan ja autojemme peilit osuivat toisiinsa. Ihme kyllä peilin sähkömoottorit yms. toimivat tärskyn jälkeenkin. Koko peilin uusiminen maksaisi noin 550 euroa, mutta nyt vain itse peili oli palasina ja yksi muovinpala lentänyt ties mihin. Kysyin, kuinka paljon tuo muovinpala maksaa: myydään vain kaikki kolme ulkopaneelia yhdessä, hinta 215 euroa ja maalaus päälle. Siis tuon pienen muovinpalasen (pienen pakasterasian kokoinen) vaihtaminen olisi tullut maksamaan noin 300 euroa eli vanhassa rahassa 2000 markkaa. Kyllä on muovilla hintaa! Mutta monet tuollaiset muoviosat esimerkiksi puskurit ovat ns. vakuutusosia, eli niitä vaihdetaan yleensä silloin, kun maksajana on vakuutusyhtiö. Siksi ne voivat maksaa ihan mitä vain. Teippasin peilin ja toimii ihan hyvin. Ehkä joku toinen tohelo rikkoo autoani joskus enemmän ja samalla saan vaihdettua myös peilin. Nyt korjaus maksoi vajaan sata euroa. Toivottavasti (paikalta vauhdilla poistunut) syyllinen maksoi oman peilinsä korvauksesta vähintään 500 euroa. Tällaiset onnettomuudet saavat joskus mielen masentumaan ja miettimään, viitsiikö enää pilata autoaan Venäjällä. Mutta silloin on hyvä muistaa Paavo Väyrysen (paljon haukuttu) hyvä neuvo ja nukkua yön yli. Aamulla asiat eivät usein enää näytäkään niin ikäviltä. Välillä iloinenkin autouutinen : viime korjauksen yhteydessä huomattiin, että toisen vetonivelen suojakumi oli rikki ja vetonivel oli aivan kuiva: rasvat olivat lentäneet tielle ilmeisesti jo pari tuhatta kilometriä aikaisemmin, jolloin nivel alkoi pitää ääntä. Eikä Suomesta löytynyt uutta vetoniveltä! Olisi pitänyt tilata Ranskasta ja se veisi viikon verran. Korjaamon työnjohtaja soitti ja sanoi, että nivel tuntuu olevan kunnossa. He vain lisäävät uudet rasvat ja vaihtavat suojakumin. Ääni katosi ja nivel tuntuu toimivan normaalisti. Olen ihmetellyt, että kumpikaan vetonivelistä ei ole vielä hajonnut, vaikka autolla on ajettu jo yli 250000 kilometriä. Aikaisemmin sai varautua vaihtoon noin sadantuhannen kilometrin välein. Mieltä lämmitti myös se, kun luin Tekniikan Maailmasta käytetyn Toyota Auriksen testin. Noin 120000 kilometriä ajetussa autossa takapyörän laakeri oli kulunut loppuun. Minulla laakeri kesti Venäjän röykkyytystä 230000 kilometriä! Itse asiassa nykyautot kootaan monien alihankkijoiden tekemistä osista. Sama laakeri voi löytyä monesta eri merkkisestä autosta.
Suomalaista typeryyttä Suomalaiset vieraat tuovat silloin tällöin Suomesta lehtiä ja kirjoja ja jättävät niitä kirkoille. Esimerkiksi Kotimaa-lehdet yleensä joutuu heittämään roskiin, kun niissä on kirjoituksia, jotka vain sekoittavat seurakuntalaisiamme. Joskus tuodaan myös outoja kirjoja. Selailen tuotuja kirjoja ja otan pois vähemmän rakentavat. Mitähän oli ajatellut se, joka oli jättänyt Skuoritsan kirkolle kirjan, jossa oli mm. seuraavat luvut: Irstailija ja Strippaaja? Luin kirjaa viitisenkymmentä sivua ja se todella oli aivan laadutonta tekstiä. Vapaapäivä meni Yleensä, kun olen Venäjällä, arkipäivät menevät kyliä kiertäessä. Kesäkuun lopulla oli kuitenkin viikko, jolloin tiistaiksi ei ollut kylillä käyntejä. Ajattelin pitää vapaapäivän oli ennustettu lähes 30 asteen helteitä. Edellisenä iltana erään Tuutarin seurakuntalaisen poika soitti ja kertoi, että äiti oli kuollut. Hän oli kuollut lauantaina ja hautajaiset olisivat tiistaina kello 12.00. Soitin myös kirkkoherra Viktor Vorontsoville ja hän lupasi tulla mukaan pitäisimme hautajaiset suomeksi ja venäjäksi. Viktor kysyi minulta, miten hänen pitää pukeutua. Sanoin, että minä olen hautajaisissa puvussa ja papinpaidassa. Viktor halusi ottaa mustan alban, joka on paksua kangasta. Hautaus alkoi vanhuksen kotitalon pihalla, jossa avoin arkku odotti meitä, kun tulimme paikalle. Naapureitakin kertyi paikalle. Itse siunaaminen oli hautausmaalla, joka oli pellon toisella puolella, mutta autolla sinne tuli melkoinen kierros yhden lähikylän läpi. Hautausmaalla Viktorin piti luopua mustasta kauhtanastaan ja mennä puun varjoon. Kävin antamassa ehtoollista mummolle edellisenä sunnuntaina. Silloin hän jo oli hyvin heikkona ja nukkui lähes koko ajan. Mutta ehtoollisen ajaksi hän virkistyi. Hautajaiset ovat mahdollisuus kertoa uskosta ja ylösnousemuksesta myös suklaisille, jotka läheskään aina eivät käy kirkossa. Naapuriapua Olimme aloittamassa seuroja. Yksi seuraväestä huomasi, että oli unohtanut silmälasit kotiin. Hän pyysi seuratalon tyttäreltä silmälaseja. Niitä löytyikin kolmet. Kaikkia kokeiltiin ja yhdet olivat aika hyvät ja virsien laulaminen onnistui ongelmitta. Samana päivänä olin menossa läheiseen kylään. Huomasin seurakuntalaisemme kävelemässä kadulla. Jäin odottelemaan häntä portin pieleen. Kävin katsomassa toista huonokuntoista (venäläistä) vanhusta. Meitä on kaksi tässä kylässä. Pitää käydä katsomassa! Jatkoa tuli Sleyn hallitus päätti jatkaa työtäni Venäjällä 31.08.2016 asti. Hieman omituinen jakso eli kaksi vuotta ja 8 kuukautta johtuu siitä, että Venäjällä oli useammallakin lähetillä kausi vuoden loppuun, mutta lähetysosasto toivoi, että kaikilla kentillä kaudet päättyisivät elokuun lopussa. Näin matkaan siunaaminen Evankeliumijuhlilla on luontevampaa. Minähän olin Lohtajalla matkaan siunattavien joukossa. Tämän kauden jälkeen tulen olleeksi 17 vuotta Venäjällä.
Huumori on välttämätöntä Erään Tuutarin seurakuntalaisen naapurissa asuu ambulanssinkuljettaja. Hän oli kertonut, että kerran he menivät hälytykseen ja kun he saapuivat paikalle, heille valitettiin, että samaan aikaan tilattu sushi oli tullut nopeammin! Joku voisi tietysti kysyä, miksi sushia piti tilata Pietarissa ei ole vain pizzatakseja, vaan myös sushi-takseja. Ja sushit kuulemma tehdään vasta tilauksen jälkeen, joten kaiken järjen mukaan ambulanssin olisi pitänyt ehtiä ensin. Tällä hetkellä ei ole erityisiä toiveita. Tavaraa kaivataan Venäläisiä erikoisuuksia Kun olen Narvassa, lukitsen venäläisen puhelimeni venäläiseen verkkoon. Tähän on kaksi syytä: jos joku soittaa Venäjältä, omassa verkossa puhuminen on ilmaista, mutta virolaisessa roamingissa se maksaa melko paljon. Lisäksi Narvassa on kohtia, joissa MegaFon (venäläinen operaattorini) toimii ja kohtia, joissa se ei toimi. Aina, kun siirryn virolaiseen verkkoon, MegaFon lähettää kaksi tekstiviestiä (tervetuloa Viroon) ja aina, kun palaan omaan verkkoon, tekstiviestejä tulee yksi (tervetuloa kotiin). Puhelin piipittää koko ajan. Jeesus itki. (Joh 11:35) Pieni opetuksen sana Kouluaikana joku taitelija teki taulun Naurava Jeesus. Hän sanoi, että kyllä Jeesus varmaan nauroikin. Evankeliumeissa ei ole kerrottu paljoakaan Jeesuksen ulkonäöstä. Se kuva, joka meillä on Jeesuksesta, perustuu pitkälti kristilliseen taiteeseen. Evankeliumit puhuvat Jeesuksen merkityksestä. Ne haluavat herättää uskon Jeesukseen (vertaa Joh 20:30-31). Tänä aikana on halu lukea rivien välistä ja jopa tekstin takaa. Saksalainen teologi Rudolf Bultmann kehitti myyteistä riisumisen teoria: pitää katsoa tekstin taakse itse teksti ei ole tärkeää, vaan se, mitä sillä on haluttu sanoa. Ei Jeesus noussut kuolleista ylösnousemus pitää ymmärtää niin, että Jeesuksen asia jäi elämään. jne. jne. Sleyn raamattukoulutuksen johtaja erkki Koskenniemi on sanonut hyvin: Kun mennään tekstin taakse, sieltä löytyy vain peili! Ihminen löytää tekstin takaa omat toiveensa ja odotuksensa. Siksi meidän pitää tyytyä kuivaan Raamatun sanaan. Luther korosti, että varsinkin pelastuksen asiassa Raamattu on selkeä kirja. Rukousaiheita: - Virkistävää lomaa - Auton pysyminen kunnossa Kiitosaihe: - Onnistuneet Lohtajan Evankeliumijuhlat