Pasi Hujasen lähetysrengas Kirje 3/2014, 31.03.2014 c/o Pasi Hujanen, SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen, osoite: Sley, PL 184, 00181 Helsinki. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Pankkisiirron viitenumero pysyy koko ajan samana, eli voit käyttää samaa pankkisiirtoa useamman kerran, jos maksat esimerkiksi automaatilla tai internetin kautta. Mikäli tarvitset viitenumeroa, ota yhteys Anna Poukkaan, puh. 09-251 390. Uudenmallisten yhteiseurooppalaisten tilinumeroiden mukaan Sleyn lahjoitustilin muoto on: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 - tiedonannolla Pasi Hujasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai - Pasi Hujasen yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 tai - henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Mikäli haluat renkaan jäseneksi, ota yhteys Pasi Hujaseen, tiedot yllä. Mikäli taas haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2013:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Keräyslupa 2020/2010/3611 Poliisihallitus on 26.11.2012 myöntänyt keräysluvan 2020/2012/361 Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle kerätä varoja 1.1.2013-31.12.2014 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla. Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn Keskustoimistolla. Terveisin Pasi Hujanen Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Remonttivinkki 1 Tuutarin kirkon vedessä on runsaasti kalkkia. Se tukkii hanojen sihdit ja jopa tekee kerroksia vessanpönttöön. Mietin, miten saisi kalkin poistettua. Ostin TeknoSeesamin kalkin- ja ruosteenpoistoainetta. Ohjeessa kehotettiin tekemään 5%-liuos laitoin sienellä raakana. Kalkkikerrokset katosivat ja lavuaarista tuli kirjaimellisesti hohtavan puhdas. 2. Remonttivinkki 2 Olin maaliskuussa neljä päivää Narvassa säästämässä viisumipäiviä ja auttamassa Vladimir Batuhtinia hänen asuntonsa remontissa. Narvan pappilassa ei ole kunnon suihkua, joten ostin Lontoossa käydessäni Primark-kaupasta naisten meikinpoistopyyhkeitä aiemmin ostin antibakteeripyyhkeitä, mutta tällä kertaa ne olivat loppu. Huomasin, että ne auttoivat myös remontissa: ne poistivat jopa pistoolikittiliiman sormista. Suomessa myydään samantapaisia kosteuspyyhkeitä mm. Pirkkamerkkisinä, mutta ne ovat paljon kalliimpia: 15 Pirkka-pyyhettä maksaa reilun euron, kun Primark myy 50 pyyhettä yhdellä punnalla (noin 1.25 euroa).
3. Raamattuluento vuoden joka päivälle Maaliskuussa tein 367. raamattuluennon jos mukaan lasketaan myös Raamattu tutuksi luennot, silloin luentoja lienee noin 400. Nyt on siis luento vuoden joka päivälle. Käymme tänä vuonna Helsingin Luther-salilla läpi Toista Mooseksenkirjaa. Koko Uuden testamentin olen käynyt läpi ja tusinan verran Vanhan testamentin kirjojakin. 4. Hyvä naapuri Kävin maaliskuun lopulla Feodorovskaja-nimisessä kylässä. Seurakuntalainen on yleensä kotona. Korkeintaan käyn kaupassa, hän on sanonut. Tällä kertaa kukaan ei vastannut ovipuhelimeen. Kävin katsomassa talon takapihalla, ettei hän olisi tonkimassa kukkapenkkiä. Ei ollut. Palasin ulko-ovelle, johon oli tullut nainen. Te varmaan tulitte tapaamaan Ninaa Hän kertoi jo soittaneensa naapurilleen, joka oli lapsenlapsensa kyydissä tulossa vajaa 10 kilometrin päässä. Odottelimme, mutta Nina ei tullut. Naapuri haki kotoaan puhelimen ja soitti uudelleen. Hän on mennyt kauppaan. Tulkaa meille sisälle odottamaan. Kyllä hän kohta tulee. Ikävä kyllä monen inkeriläisvanhuksen lapset ja lapsenlapset asuvat kaukana Pietarissa tai jopa Suomessa. Silloin on hyvä, jos on hyviä naapureita. Tuo naapuri kertoi, että hän auttaa Ninaa, missä tarvitaan. Kohta Nina tulikin ja pidimme pienet seurat. 5. Kollega Puškinin edellinen kirkkoherra Fjodor Tulynin on nykyään Länsi-Inkerin rovastikunnan pastori. Hän tekee venäjänkielistä työtä. Monissa seurakunnissa on vain yksi pastori ja siksi vapaapäivien ja lomien pitäminen on hankalaa. Fjodor tuo avun tähän. 6. Anteeksiantamuksen sunnuntai Juutalaisilla on Suuri sovituspäivä (3 Moos 16), joka on ainoa päivä, jolloin Mooseksen laki vaatii paastoamaan. Silloin koko kansa sai anteeksi kaikki edellisen vuoden aikana tehdyt synnit. Ortodoksikirkossa on hieman vastaava sunnuntai eli anteeksiantamuksen sunnuntai, joka tänä vuonna oli paastonaikaa edeltävä sunnuntai eli laskiaissunnuntai. Silloin ihmiset pyytävät toisiltaan anteeksi vuoden aikana tekemiään syntejä. 7. Viikko laskiaista Oikeastaan kirjaimellinen käännös olisi rasvaisia päiviä silloin syödään paljon blinejä. Tätä juhlaa vietetään koko tuhkakeskiviikkoa edeltävä viikko. Minäkin sain kutsun syödä blinejä yhdeltä seurakuntalaiselta. Useissa Inkerin kirkoissa laskiaissunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen on blinitarjoilu. Koettelee, vaan ei hylkää Herra Kun helmikuun lopulla menin rajan yli Venäjälle, tunsin, että auton alustassa on jotain vialla. Välillä takapää heilahti itsestään vasemmalle. Mietin, että ehkä jarruissa on vikaa liukkaalla pienikin jarrujen laahaus voi tehdä mutkia matkaan niin oli eräässä Citroën BX:ssäni, joka pyrki oikealle kääntyvissä kurveissa kääntymään poikittain. Vaiva tuli ja meni. Mutta takalasin pesulaite ei toiminut lainkaan, joten tilasin huoltoon ajan Suomeen paluuta seuraavaksi päiväksi. Pian tuli lisää korjattavaa, kun erään Puškinin seurakuntalaisen luona käydessäni törmäsin kadun viereen kasattuihin asfalttipaloihin: nyt ei enää tuulilasinpesinkään toiminut, kun pissapojan säiliöön tuli reikä ja neste valui kadulle. Perän heilahtelu jatkui, erityisesti liukkaalla kelillä. Maaliskuun puolivälissä meillä oli Sleyn Venäjän-lähettien kokous Kelton koulutuskeskuksessa ja lupasin käydä hakemassa lähetysjohtaja Pekka Huhtisen edellisenä iltana Helsingin-junalta. Kirjaimellisesti Suomenaseman edessä auton perä hajosi lopullisesti. Olin sen verran etuajassa, että otin tunkin ja irrotin reilusti vinoon kääntyneen takapyörän. Mutta eihän mitään ollut tietysti tehtävissä. Joku osa oli hajonnut lopullisesti. Kun Pekka tuli junalta, sanoin, että voimme yrittää ajaa auton Tallinnan valtatien varrella olevaan Citroënhuoltoon. Eräs Tuutarin seurakuntalainen oli jo luvannut hakea meidät sieltä jos vain pääsisimme sinne ja viedä Tuutarin kirkolle.
Pekka kuvasi menoamme kuin kamelin kyydissä oloksi. Toinen takapyörä mutkitteli vähän miten sattui. Mutta hiljaa ajaen pääsimme perille ja pian seurakuntalainen tuli noutamaan meitä. Auto jäi korjaamon portin eteen. Seuraavana aamuna menimme Arvo Survon kanssa takaisin korjaamolle ja saimme auton työn alle. Korjaamon seinällä on iso televisio, josta näki työn alla olevat autot. Jo iltapäivällä oli vapaata eli auto tulisi kuntoon jo samana päivänä jos varaosa löytyisi. Työnjohtaja venäläiseen tapaan tuli asiakkaan kanssa katsomaan autoa ja kysyi: Ajoitko auton tänne? Kun sanoin, että ajamalla tulimme, hän katsoi minua hieman oudoksuen. Noin tunnin kuluttua korjaamolta soitettiin ja sanottiin, että vika löytyi tukivarsi oli hajonnut ja osa löytyisi eli auto olisi valmis jo iltapäivällä ja korjaus maksaisi noin 160 euroa. Sanoin, että olen kokouksessa koko päivän ja haen auton vasta seuraavana päivänä. Kun lähdimme Arvon autolla matkaan, paljastui, että hänen laturinsa ei aina ladannut. Minulla oli viime vuonna sama vika, mutta Arvon autolla on ajettu vähemmän kuin minun autollani silloin oli. Pääsimme kuitenkin liikkumaan suunnitelmien mukaan ja Arvo pääsi autolla ongelmitta takaisin Suomeen. Kun Arvo jätti minut seuraavana iltana Tuutarin kirkolle, siellä oli käymässä vieraita Lappeenrannasta. He olivat jatkamassa matkaa korjaamon ohi ja pääsin heidän kyydissään hakemaan auton korjauksesta. Korjaamon työnjohtaja kertoi, että tukivarteen oli jossain vaiheessa tullut hiushalkeama ja aikaa myöten se oli pahentunut niin, että lopulta pari senttiä paksu pultti meni syntyneestä reiästä läpi ja pyörä menetti sivuttaisen tuen. Ihmettelin, miten vikaa ei oltu huomattu tammikuun lopulla olleessa katsastuksessa. Ei niitä aina huomata. Varsinkin, jos on kuraa päällä, työnjohtaja vastasi. Kun palasin Suomeen, Kotkan moottoritiellä auton vasen etupyörä alkoi vonkua selvä tapaus: laakeri on loppu. Kun vein auton tilattuun huoltoon, korjaamopäällikkö katsoi tietokoneelta auton tietoja: Täällä on jo 30000 kilometriä sitten maininta, että etupyörän laakeri on kohta loppu ja pitää vaihtaa! Autoani ryhtyi korjaamaan Venäjältä tullut asentaja heitä on korjaamolla kaksi. Takalasinpesin oli helppo juttu: letku poikki. Olin ottanut Tuutarista nipun erikokoisia letkuja mukaan ja yhdellä korjaus onnistui noin minuutissa. Pissapojansäiliöön oli tullut pieni reikä. Laitan siihen ruuvin ja kumitiivisteen prikaksi, se varmaan riittää. Näin tehtiin ja asia tuli kuntoon. Veholla säiliö olisi ilman muuta mennyt vaihtoon. Auto ei kuitenkaan valmistunut seuraavana päivänä, kuten piti. Kun kävin torstaina hakemassa auton, syy selvisi: venäläinen suola oli liimannut pultit niin lujasti kiinni, että niitä ei saatu auki. Asentaja näytti, kuinka hän oli hitsannut ison mutterin yhden pultin kantaan kiinni, mutta edes niin se ei auennut. Piti rikkoa pultti ja lukkiutumattomien jarrujen anturi. Ja osia piti odottaa sen verran, että auto valmistui vasta päivän myöhässä. Samalla vaihdettiin loppuun kulunut alapallonivel. Kun autolla on ajettu yli 290000 kilometriä, voi sanoa, että pyöränlaakeri ja alapallonivel ovat toimineet jopa yllättävän pitkään. Varsinkin, kun suurin osa kilometreistä on ajettu Venäjän kuoppaisilla teillä. Kun torstai-iltana lähdin ajamaan kohti Pietaria, kävin Karhulassa nostamassa pankkiautomaatista rahaa ja samalla huomasin, että kuljettajan puolen lyhyen valon polttimo oli palanut. Onneksi sen voi vaihtaa helposti ja minulla on aina varapolttimoita takakontissa. Vaihto oli aika lailla pakollinen, koska tuona yönä satoi alijäähtynyttä vettä ja kun pääsin Tuutariin, auton keula oli reilun sentin paksussa jäässä. Keli oli todella huono. Rajalla sanoin venäläiselle tullimiehelle, että olipa liukasta Suomen puolella. Millaistahan olisi Venäjän puolella. Ei ainakaan parempaa, hän sanoi. Alijäähtynyt vesi jäätyi tuulilasinpyyhkijöihin ja niitä piti pysähtyä siivoamaan noin 50 kilometrin välein. Kun Viipurin jälkeen puhdistin niitä, idästä alkoi kuulua kovaa ääntä melkein olisi voinut luulla suihkuhävittäjän tulevan. Pian äänen lähde paljastui: neljä aura-autoa tuli peräkkäin ja levitti tielle myös suolaa. Venäjän puolella tiet olivat paljon paremmassa kunnossa kuin Suomen puolella: auratut ja suolan takia sulia. Tosin seuraavana aamuna autokin oli aivan suolan peitossa. Mutta parempi niin kuin liukastelu pimeällä tiellä. Viidentoista vuoden aikana vain yhden kerran ovat työt jääneet tekemättä auton ongelmien takia. Lähellä se oli nytkin, mutta taas onnistuttiin. Suomalainen luistinrata Nuo Tuutarin kirkon vieraat olivat edellisen kerran olleet tulossa Venäjälle Nuijamaan kautta, kun tiellä sattui tyhjän tukkirekan ja pikkubussin kolari, jossa kuoli 10 henkeä ja 2 loukkaantui vakavasti.
Venäläisissä lehdissä syytettiin aluksi tien huonoa kuntoa se on suomalaisten huollettava tie. Tietä kutsuttiin suomalaiseksi luistinradaksi. Mutta jo onnettomuuspaikalta otetuista valokuvista näkyi, että onnettomuuteen oli muitakin syitä kuin tien liukkaus. Tukkirekan vetoauto oli kääntynyt törmäyksen voimasta takaisin tulosuuntaan. Tiellä on 60 km/hrajoitus; sillä vauhdilla ei tuollaista saada aikaan. Suomalainen vieras kertoi, että hän näki, kun kolariauto vietiin hinausautolla pois: koko toinen kylki oli poissa. Hieman myöhemmin kerrottiinkin, että auton nopeus oli ollut noin 100 km/h. Suomalainen vieras kertoi, että tien reunat olivat jäässä, mutta keskellä oli ihan hyvä pito. Lisäksi pikkubussissa oli ollut takana paripyörissä sisempänä täysin loppuun ajetut renkaat. Nuo pikkubussit ovat halpa tapa matkustaa Suomeen matka Pietarista Helsinkiin maksaa alle 20 euroa. Niiden kuljettajat ovat kuuluisia hulluista ajotavoistaan. Heillä ei vaikuta olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Eräs Skuoritsan seurakuntalainen kertoi, että hän pelkää aina, kun menee niiden kyydissä Skuoritsasta Pietariin. Monta kertaa yöllä rajan ja Pietarin välillä ne ovat ajaneet ohitseni paljon suuremmalla nopeudella, vaikka itsekin ajan jo pientä ylinopeutta. Olen kirjoittanut Pietarin konsulaattiin, että matkustusohjeisiin pitäisi panna varoitus, ettei mene Venäjälle Nuijamaan kautta, jos keli on huono: tie on kapea se on rakennettu Saimaan kanavan huoltotieksi eikä nykyistä liikennettä silmälläpitäen ja mäkinen. Se, mikä asiassa oli ikävää, oli se, että heti syytettiin suomalaisia. Vika on aina muissa. Vaikka kaikki pietarilaiset tietävät, että nuo pikkubussit ajavat kuin hullut. Suomalainen vieras kertoi, että onnettomuuspaikka oli mutkassa ilmeisesti auto oli liian kovan nopeuden takia liukunut rekan eteen vastaantulijoiden kaistalle. Turvallisuusväli mikä se on Venäläisen liikennekulttuurin yksi vaarallisimpia piirteitä on edellisen perässä ajaminen hyvin lähellä. Usein näkee tilanteita, että noin sadan kilometrin nopeudessa ajetaan noin metrin päässä edellä ajavasta. Näin Hatsinassa ulkomainoksia: Osta tästä paikka mainoksellesi ja 100000 autoilijaa näkee sen päivässä. Suomalaisen ohjeistuksen mukaan autojen väli pitäisi olla noin 3 sekuntia, että turvaväli olisi riittävä. Päivässä yksikaistaiselle tielle sopii siis 20x60x24 autoa eli 28800 autoa. Mainos lupasi yli kolminkertaisen määrän, eli autojen väliksi oli laskettu alle yksi sekunti mikä on tietysti todellisuudessa usein lähempänä totuutta. Vaikka mukaan laskettaisiin molempiin suuntiin menevät autot tosin toisesta suunnasta mainos näkyy vain peileistä silti autojen välin pitäisi olla paljon alle turvallisuussuositusten. Tuutarin kirkossa palellaan Tuutarin seurakunnan kirkkoherra Viktor Vorontsov kertoi, että vuonna 2012 seurakunta sai Suomesta avustusta 5000 euroa, viime vuonna enää 4000 euroa ja tänä vuonna sekin puolittuu eli rahaa tulee vain 2000 euroa. Nyt rahat eivät riitä sähkölaskuihin ja Viktor on määrännyt kirkkosalin pidettäväksi viikolla lähes kylmillään. Niinpä seurakuntalaiset istuvat jumalanpalveluksessa päällystakit päällä. Tämä on monien Inkerin kirkon seurakuntien ongelma: seurakunnan talous perustuu pitkälti Suomesta tuleviin avustuksiin, jotka ovat viime vuosina pienentyneet. Samaan aikaan kirpputorin joka Tuutarissakin on merkittävä tulolähde tuotot pienenevät: enää vanhoista vaatteista ei olla valmiita maksamaan niin paljon kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Mutta ei mitään työtä voi pitkällä aikavälillä rakentaa pelkkien avustusten varaan. Sähkölaitos odottaa saavansa rahat toimittamastaan sähköstä jos lasku jää pari kertaa maksamatta, pian ei ole sähköä lainkaan. Yksi syy siihen, miksi en ole halunnut työlupaa, on se, että ilman työlupaa en voi toimia kirkkoherrana, koska nimenkirjoitusoikeuteen vaaditaan nykyään työlupa. Mieluummin teen hengellistä työtä kuin kamppailen talous- ja byrokratiaongelmien kanssa.
Joko sinä pakenit sotaa Suomeen? Kävin katsomassa erästä Puškinin seurakuntalaista. Sinä et ole käynyt pitkään aikaan. Ajattelin, että olet jo lähtenyt sotaa pakoon Suomeen! Tosiasiassa edellisestä käynnistä ei ollut kuukauttakaan mutta odottavan aika on pitkä. Hän kertoi, että televisiossa koko ajan puhutaan, että tulee sota. Minulla ei Venäjällä(kään) ole televisiota, mutta joskus kylillä käydessä näkee pienen pätkän uutisia jne. Tiedotus on hyvin yksipuolista: Ukrainassa vallan kaappasivat fasistit ja natsit, venäjän kielen käyttö on kielletty sellainen lakiehdotus tehtiin, mutta sitä ei lopulta hyväksytty. Yksi hahmo, johon on usein viitattu, on Stepan Bandera, joka oli 1940-luvulla natsimielinen ukrainalainen vapaustaistelija. Hitler heitti hänet keskitysleirille, mutta kun sodan lopputulos oli selvä, Saksan armeija varusti Banderan kannattajia sissisotaan Neuvostoliiton miehittämässä Ukrainassa. Aleksandr Solzhenitsyn kertoo kirjassaan Vankileirien saaristo, että Banderan kannattajat olivat yksi vihatuimpia ryhmiä vankileireillä. Bandera itse jäi asumaan sodan jälkeen Länsi-Saksaan, jossa KGB murhasi hänet syanidilla vuonna 1959 KGB väitti, että se oli viimeinen heidän tekemänsä tuollainen murha lännessä. Mutta en usko lännenkään tiedotusvälineitä. Molemmilla puolilla on taipumus unohtaa omat sopimusrikkomukset esimerkiksi NATO lupasi olla laajenematta entisiin kansandemokratioihin, mutta nyt NATO on vajaan 200 kilometrin päässä Pietarista. En ymmärrä kahta asiaa: mihin EU tarvitsee uuden pohjattoman säkin Ukraina on käytännössä konkurssissa ja asukkaita on yli 40 miljoonaa ja miksi EU ei uskonut presidentti Putinia, kun hän jo yli 10 vuotta sitten antoi selkeästi ymmärtää, että Venäjä ei anna Ukrainan mennä lännen leiriin. EU katsoi asiaa puhtaasti talousnäkökulmista ja varmaan myös sotilaallisista näkökulmista: Yhdysvaltojen laivasto ottaisi varmasti mielellään tukikohdan Mustan meren rannalta. Vaatimus oppositiojohtaja Julija Tymošenkon vapauttamisesta vankilasta oli älytön oli selvää, että neuvottelut kaatuisivat siihen. Kirkon työmarkkinalaitoksen johdossa oli aikanaan kuuluisa juristi Jussi Veiniö. Kerran, kun neuvottelut olivat ajautuneet umpikujaan, hän sanoi työnantajapuolelle eli kirkolle: Nyt meidän pitää antaa heille kasvojenpesuvesi! Tämän länsi unohti kokonaan: tilannetta ei pidä ajaa umpikujaan. Helsingin Sanomissa 19.3. oli artikkeli Valtioiden välisiä konflikteja ei osata enää hoitaa, jonka oli kirjoittanut erikoistutkija Marko Lehti Tampereen yliopiston rauhan ja konfliktintutkimuskeskuksesta. Ikävä kyllä pitää sanoa, että osittain kyseessä oli jälkiviisaus ja luulenpa, ettei tuollaisia kannanottoja nyt haluta kuulla lännen johtajien piirissä. Käytännössä kaikki venäläiset, joiden kanssa olen jutellut, kannattavat presidentti Putinin toimia. Tulee muistaa, että Krimin niemimaa siirtyi Venäjältä Ukrainalle vasta vuonna 1954 silloisen puoluejohtaja Nikita Hruštšovin päähänpistosta. Hän oli itse syntyisin Ukrainasta ehkä se vaikutti haluun muuttaa Neuvostoliiton sisäisiä rajoja joilla ei siihen aikaan ollut mitään merkitystä. Toinen syy voisi olla ollut se, että Krimin niemimaalta on maayhteys vain Ukrainan suuntaan. On jo ilmoitettu, että niemimaan itäiseen salmeen tullaan rakentamaan silta, joka yhdistää sen Venäjään, mutta siihen menee ainakin pari vuotta. Siihen asti, vesi, kaasu ja sähkö niemimaalle tulevat Ukrainasta. Tämä vähentänee Venäjän halua sulkea Ukrainaan menevät kaasuputket, joiden kauttaläntinen Eurooppa saa suuren osan maakaasustaan. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, Krimin niemimaa ei halunnut liittyä Ukrainaan. Lopulta siitä tehtiin autonominen tasavalta, joka oli osa Ukrainaa. Niemimaalla on Venäjän Mustan meren laivastotukikohta Sevastopolissa. Eli alue on Venäjälle erittäin tärkeä myös sotilaallisesti. Ukraina on myös historiallisesti poikkeustapaus Venäjälle. Venäjä syntyi vuonna 988 Kiovassa Ukraina on siis Venäjän kehto. Huolestuttavaa on se, että monta kertaa ihmisten puheissa Ukraina jaetaan kahtia: Länsi-Ukraina ei ole koskaan ollut meikäläisiä siellä ovat olleet liettualaiset, puolalaiset, itävaltalaiset ja unkarilaiset mutta itä on meidän! Lännen pakotteet voivat olla seurauksiltaan kovat Suomen taloudelle. Tietysti viisumienkin kohdalla voi tulla vaikeammat ajat, mutta itse en siihen usko. Ukraina on jo alkanut vaatia venäläisiltä viisumeja; aikaisemmin maiden rajan voi ylittää Venäjän ja Ukrainan kotimaanpassilla joka vastaa meidän henkilötodistustamme. Rajan ylittäjiä on päivittäin paljon, koska Ukrainasta käydään töissä Venäjällä ja monilla venäläisillä on sukulaisia Ukrainassa. Taitaa tulla melkoinen sotku ei viisumijärjestelmää hetkessä rakenneta. Ne poliitikot, jotka keittivät sopan pohjaan, voisivat myös siivota jälkensä. Kun tapahtumia seuraa Venäjältä käsin, tulee vaikutelma, että länsi haluaa demokratiaa vain silloin, kun vaalien lopputulos miellyttää sitä. 97%
Krimin vaaleissa äänestäneistä halusi, että niemimaa palaa Venäjän alaisuuteen. En ihmettele sitä: Ukrainan talous on lähes konkurssikypsä ja Venäjä on luvannut monenlaista apua uusille kansalaisilleen, mm. eläkkeet on jo päätetty nostaa samalle tasolle kuin mitä ne ovat Venäjällä. Lisäksi alueen asukkaiden enemmistö on venäläisiä. Jos ahvenanmaalaiset saisivat äänestää, luulenpa, että he liittyisivät Ruotsiin. Miksi se olisi niin paha asia? Eikö demokratia tarkoita sitä, että kansan tahto toteutuu? Kuinka vapaita Irakin ja Afganistanin vaalit ovat olleet? Kuitenkin niitä on pidetty oikeina ja hyvinä, joiden tuloksia pitää kunnioittaa. Sairastelua Tuo edellä kertomani Puškinin seurakuntalainen sanoi kerran: Kaikki paikat koputellaan, sitten tulee kuolema! Lause tuli mieleeni, kun sain jonkin ihmetaudin. Ennen Venäjälle lähtöä olin Malmin hautausmaalla katulähetystyöntekijä Eero Väisäsen hautajaisissa. Kotona hautajaisiin lähtiessäni huomasin, että takkini oli kovin likainen. Otin uuden, puhtaan takin. Mutta autossa huomasin, että sen vetoketju oli rikki. Ei ollut enää aikaa mennä vaihtamaan takkia. Niinpä menin hautajaisiin takki auki ja kun oli vähän aikaa, kävelin sen verran reippaasti, että tuli hiki. Seuraavana sunnuntaina oli jumalanpalvelus Skuoritsan kirkossa, jossa oli tavan mukaan todella kylmä. Maanantaina olin lähes koko päivän sängyssä ja yskin sen verran reippaasti yskänlääkekään ei auttanut että lopulta kipein paikka oli pallea. Päätä särki, polvet olivat kipeät, keuhkoputki rohisi jne. Onneksi aamulla partaa ajaessani tapasin peilissä omalääkärin, joka määräsi antibioottikuurin. Huomasin kuitenkin, että olin syönyt kaikki kuurit. Tiistaina kävin Hatsinassa kylillä samalla sain ostettua antibioottikuurin; Venäjällä ei tarvita reseptiä antibioottien ostoon mutta keskiviikko meni taas sängyn pohjalla. Noina päivinä en syönyt oikeastaan mitään, mutta ikävä kyllä paasto ei Suomeen palattua näkynyt vaa alla. Torstaina olin jo sen verran kunnossa, että kävin Puškinissa kylillä. Siitä kunto alkoi kohentua, mutta en muista, koska olisin viimeksi ollut noin kipeä. Konserttikiertue hiljaisella viikolla ja pääsiäisenä Tämä kevään konserttikiertue ajoittuu pääsiäisen aikaan. Svetlana Musinan säestäjänä on tällä kertaa Irina Vavilova, joka oli aiemmin Puškinin seurakunnan kanttori, mutta aloitti viime syksynä opinnot Sibeliusakatemiassa. Aloitamme kiertueen Virosta ja olemme perjantaina 11.4. Narvassa ja lauantaina 12.4. Sillamäellä. Toinen uutuus on se, että viimeisessä konsertissa on (kerrankin) kunnon puhuja eli entinen suomenopettajani, valtioneuvos Riitta Uosukainen. Hän on syntyisin Ensosta ja mielellään lupasi auttaa Inkerin kirkkoa. Toivotaan, ettei kiireiselle eläkeläiselle tule estettä kun kysyin häntä aluksi toiseen päivään, hän kertoi olevansa silloin tapaamassa Itävallan liittopresidenttiä. Suomessa konserttikiertueen ohjelma on seuraava: palmusunnuntai 13.4. kello 11.00 jumalanpalvelus Hyvinkään Luther-talolla palmusunnuntai 13.4. kello 18.00 konsertti Launeen kirkossa (Lahti) hiljaisen viikon maanantai 14.4. kello 18.00 konsertti Käpylän kirkossa (Kouvola) hiljaisen viikon tiistai 15.4. kello 18.00 konsertti Lappeenrannassa, Armonkalliolla hiljaisen viikon keskiviikko 16.4. kello 18.00 konsertti Sysmän kirkossa kiirastorstai 17.4. kello 18.00 jumalanpalvelus Lahden Lutherin kirkossa pitkäperjantai 18.4. kello 11.00 jumalanpalvelus Pyhän Sydämen kappelissa (Helsinki) pitkäperjantai 18.4. kello 15.00 ristinjuhla Tampereen Luther-talolla pääsiäinen 20.4. kello 11.00 jumalanpalvelus Turun Luther-kirkolla pääsiäinen 20.4. kello 16.00 jumalanpalvelus ja konsertti Väinölän kirkossa (Pori) toinen pääsiäispäivä 21.4. kello 13.00 konsertti Orimattilan kirkossa toinen pääsiäispäivä 21.4. kello 19.00 konsertti Kolmen Ristin kirkossa (Imatra) Porin tilaisuuden aika oli viime kirjeessä väärin: jumalanpalvelus alkaa jo kello 16.00 ja konsertti on sen jälkeen, 17.30.
Konserteissa on tarkoitus kutsua ihmisiä ensi kesän Evankeliumijuhliin Lahdessa 27.-29.6. Tervetuloa sinne! Tervetuloa myös konsertteihin ja jumalanpalveluksiin! Konsertteihin on vapaa pääsy. Kolehti kerätään Inkerin kirkon diakoniatyön tukemiseen, tällä kertaa erityisesti Hatsinan seurakunnan kesän vanhustenleirin tukemiseen. Huumori on välttämätöntä Helsingissä autoni korjasi venäläinen asentaja. Korjaamolla on töissä toinenkin Venäjältä tullut asentaja itse asiassa hän on kotoisin Tuutarin kirkon läheltä. Hän sanoi minulle: Ei näistä länsiautoista ole Venäjälle. Sinun pitää ostaa UAZ! UAZ on venäläinen maastoauto, jonka uusimman mallin nimi on Patriot eli Isänmaanystävä. Yhtä vanhempaa, maastopakettiautoa, kutsutaan Limpuksi, koska se on muodoltaan aivan kuin venäläinen ruislimppu. Vastasin hänelle, että parempi vaihtoehto on T34, joka oli Toisen maailmansodan paras panssarivaunu, jota suomalaiset sotilaat kutsuivat nimellä Sotka (nimen selityksiä on useampia). Tavaraa kaivataan Tällä hetkellä ei ole erityisiä toiveita. Kävelykeppejä sain. Kiitos! Vielä yksi liikennejuttu. Venäläisiä erikoisuuksia Olen ihmetellyt venäläisten intoa siivota teitä. Yöllä Pietarin kehätiellä ajaa isoja säiliöautoja, joilla pestään tien kaiteita. Joskus näkee jopa kymmenpäisiä siivouspartioita siivoamassa bussipysäkkejä jne. Eikö olisi järkevämpi käyttää nuokin rahat teissä olevien monttujen paikkaamiseen? Vähän ennen ongelmien alkua mietin, että pitkään aikaan auton alustasta ei ole hajonnut mitään. Eipä tarvitse enää miettiä moista. Pieni opetuksen sana Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua." Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella - hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Niin enkeli lähti hänen luotaan. (Luuk 1:26-38)
Olin 26.3. tapaamassa erästä Puškinin seurakuntalaista ja luin edellisenä päivänä olleen Marian-päivän evankeliumitekstin, joka on yllä. Nostin tekstistä kaksi asiaa: 1. Marian vastauksen: tapahtukoon minulle Jumalan tahdon mukaan. Enkeli Gabriel oli Jumalan sanansaattaja, siksi enkelin sanojen toteutuminen merkitsi Jumalan tahdon toteutumista. 2. Enkeli Gabrielin sanat: Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Jälkimmäisen kohdan kohdalla hän keskeytti minut ja sanoi. Minun pitää kertoa sinulle yksi tapaus. Se osoittaa, että Jumalalle mikään ei ole mahdotonta! Hän kertoi, kuinka hän oli edellisenä päivänä ollut ystävänsä kanssa kävelemässä. Hänen kotikatunsa päässä on isot roska-astiat, joita oli tullut tyhjentämään iso kuorma-auto. Kuljettaja oli tehnyt virheen ja auton etupyörät olivat pudonneet ojaan. Oja on noin metrin syvä ja auton pyörät jäivät ilmaan. Lisäksi toiset takapyörät olivat tien reunassa olleen jään päällä. Minä sanoin kuljettajalle, että tuolta traktorikaan ei sinua saa vedetyksi pois! Nuori kuljettaja meni autoon ja laittoi sen käyntiin. Silloin minä huusin suomeksi: Jeesus, auta tätä poikaa! Ja oli kuin käsi olisi nostanut auton tielle! Jumalalle mikään ei ole mahdotonta! Tällaisten yksinkertaisesti uskovien uskonsankarien kanssa saan tehdä työtä. Rukousaiheita: - Ukrainan kriisin rauhanomaista ratkaisua. - Auton pysyminen kunnossa olematon talvi Pietarin seudun runteli tiet huonoon kuntoon - Turvallisuutta tien päälle - Tuutarin seurakunnan talous - Terveyttä - Että pääsiäisen aikaan jumalanpalveluksiin tulisi uusia ihmisiä - Konserttikiertue Virossa ja Suomessa Kiitosaiheita: - Että idän ja lännen kirkot juhlivat pääsiäistä tänä vuonna yhtä aikaa - Auton hajoaminen sopivasti niin, että sen on saanut korjattua ilman isompia ongelmia