Kaivosympäristöön soveltuvat langattomat tiedonsiirtomenetelmät Jarmo Keski-Säntti VTT Elektroniikka

5.4.2005 Kaivosympäristöön soveltuvat langattomat tiedonsiirtomenetelmät Jarmo Keski-Säntti VTT Elektroniikka

2 (11) Projekti: Tunnus: Case: Tehtävä: Tekijä: Teollisuuden käynnissäpidon prognostiikka PROGNOS2 E4SU00376 Lastauskone 4.2 Tiedonsiirtomenetelmät. Selvitys käytössä olevista langattomista tiedonsiirtomenetelmistä sekä niiden soveltuvuus valituille mittausmenetelmille kaivosympäristössä. Jarmo Keski-Säntti, VTT Elektroniikka Versio: 0.5 Tila: [] luonnos [x] ehdotus/muutosehdotus [] hyväksytty Muutoshistoria: Versio Pvm Tekijä Huomautus 0.1 18.11.2004 ELEKSA Dokumentin luonnostelu 0.2 13.01.2005 ELEKSA Täydennetty sisältöä kappaleeseen 3 0.3 31.01.2005 ELEKSA Yhteenvedon kirjoittaminen 0.4 07.02.2005 ELEKSA Sisällön täydentäminen ZigBee tekniikan osalta 0.5 11.02.2005 ELEKSA Yhteenvedon viimeistely SISÄLLYSLUETTELO SISÄLLYSLUETTELO... 2 1. Johdanto... 3 2. Kaivosympäristön asettamat vaatimukset tiedonsiirrolle... 3 3. Langattoman tiedonsiirron menetelmien esittely... 4 4. Yhteenveto menetelmien käytettävyydestä... 8 Lähdeaineistoa...9

3 (11) 1. Johdanto Langattomien tekniikoiden kehittyminen on avannut uusia mahdollisuuksia tiedonsiirron toteuttamiseen myös sellaisissa paikoissa ja laitteissa, joissa se ei ole aiemmin ollut helppoa kuten liikkuvissa koneissa, hankalissa ympäristöolosuhteissa tai toteutuksellisesti kalliissa kohteissa. Ympäristöolosuhteet voivat olla niin vaativat että kaapelointia ei voida toteuttaa turvallisuussyistä, ympäristön rasituksesta johtuen (lämpötila, kemialliset syyt, paloturvallisuus, sähköiset syyt) tai ympäristö muuttuu niin usein että toistuvat muutokset estävät käytännössä kaapeloinnin. Kaivosympäristössä vaikuttaa useampia tällaisia tekijöitä, mistä johtuen langattomien tekniikoiden avulla on pystytty ja pystytään edelleen parantamaan sekä tiedonsiirron määrää että laatua. 2. Kaivosympäristön asettamat vaatimukset tiedonsiirrolle Langattomuus. Kaivoksissa on useita mahdollisia kohteita joissa tarvitaan tiedonsiirtoa, kuten laitteiden ja kaivostyökoneiden hallinta ja ohjaus sekä henkilöiden välinen informaation siirto. Tällaiseen ei langallisilla ratkaisuilla pystytä, joten langattomuus on olennainen tekijä ajatellen toteutusta. Paikannus. Kaivoksissa liikkuminen on rajoitettua ja kontrolloitua, koska niissä on liikkeellä käytävien kokonaisuudessaan tukkivia lastauskoneita sekä mahdollisesti huoltoja tarkastusajoneuvoja. Lisäksi voidaan suorittaa räjäytyksiä eri aikoina kaivoksesta riippuen. Turvallisuutta ajatellen kaikkien laitteiden ja henkilöiden paikkatieto tulisi olla saatavilla keskitetysti. Tästä johtuen yksi tiedonsiirrolle asetettava kriteeri on että sitä pitäisi pystyä käyttämään paikannuksessa hyödyksi. Muunneltavuus. Ympäristönä kaivokset ovat muuttuvia luolaverkostoja, jolloin myös tiedonsiirtoverkoston pitää olla joustavasti muutettavissa vastaamaan uutta tilannetta. Signaalien kantavuus. Periaatteessa erilaisissa käytävissä signaalien kantavuus voi olla suurempi kuin aukeassa tilassa, mutta myös vaadittavat kantomatkat voivat olla kohtuullisen pitkiä. Käytävissä esiintyvät mutkat sekä risteykset lyhentävät kantavuutta ja siten asettavat omat vaatimuksensa järjestelmän toteuttamiselle. Myös käytävissä liikkuvat koneet voivat vaikuttaa kantavuuteen. Ympäristön rasittavuus. Lämpötila on kaivoksissa kohtuullisen tasainen, mutta sekä kosteutta että pölyämistä voi esiintyä. Myös työkoneissa esiintyvä tärinät voivat olla huomattavia. Laitteiden tulee siis joko olla sellaisia että ne on suunniteltu kestämään ko. rasitteet tai sitten ne tulee joko koteloida tai sijoittaa sellaiseen paikkaan että niiden toiminta on luotettavaa. Tiedonsiirron kapasiteetti. Erilaisten mittausantureiden tarvitsema tiedonsiirtokapasiteetti anturilta tiedonkeruuyksikölle vaihtelee muutamista tavuista satoihin kilotavuihin sekunnissa. Mikäli tiedonsiirtoa halutaan käyttää kaivoskoneiden etäohjauksessa, niin tärkeäksi tekijäksi muodostuu myös tiedonsiirron kapasiteetti, sillä tällöin on tarpeellista välittää myös kuvallista ohjausinformaatiota. Tiedonsiirron nopeus. Tiedonsiirron nopeus ajatellen sen viiveellisyyttä ja luotettavuutta ovat tärkeitä, koska etäohjattujen laitteiden tulee olla täsmällisesti käytettäviä. Nopeus riippuu lähetystehon ja käytössä olevan taajuuskaistan rajoituksista. Käytettävä tiedonsiirtoprotokolla on myös tärkeä tekijä ajatellen tiedonsiirron nopeutta, sillä riippuen

4 (11) sovelluksesta tulee käytettävän protokollan sisältää riittävä virheen havainnointi ja virheellisen datan uudelleen lähettäminen tai korjaus. Tehon tarve. Lyhyesti voidaan todeta, että mitä suurempia datamääriä siirretään, sitä suurempia ovat laitteistojen vaatimat tehot. Vaikka itse tiedonsiirto voi olla langatonta niin laitteet ja tukiasemat tarvitsevat virtalähteen. Laitteiden virransyöttö voidaan toteuttaa tapauskohtaisesti käyttökohteesta riippuen mutta tukiasemat tarvinnevat sähköverkko kytkennän. Roaming. Koska työkoneet ja henkilöt joutuvat työskentelemään usean tukiaseman alueella, niin yhteyden siirtymisen tukiasemasta toiseen täytyy tapahtua täysin automaattisesti. 3. Langattoman tiedonsiirron menetelmien esittely Tämä kappale pohjautuu pääosiltaan Ville Särkimäen diplomityöhön ja Prognostiikan teknologiakartoituksen kappaleeseen 3.3 Tiedonsiirtoteknologiat, joissa aiheesta kerrotaan tarkemmin. Tässä kappaleessa on pyritty käymään menetelmät läpi sillä tarkkuudella, joka tehtävän asettelun kannalta on järkevää. Langattoman tiedonsiirron käyttö on viimeisen vuosikymmenen aikana yleistynyt huomattavasti. Menetelmiä käytetään kaikkialla, niin kotona kuin teollisuudessa. Lähinnä puheviestintään tarkoitetuissa laitteissa on radiopuhelimista siirrytty NMT:n kautta GSM, GPRS ja EDGE tekniikkoihin ja edelleen nopeampaan UMTS:iin. Erilaisen datan siirtoa varten on kehitetty laaja skaala laitteita, lähtien pelkistä lähettimen ja vastaanottimen sisältävistä radiomoduuleista pitkälle integroituihin kokonaisuuksiin, jotka sisältävät kehittyneen tiedonsiirtoprotokollan ja liikennöintiä hoitavan mikroprosessorin. Yksinkertaisemmat moduulit tarvitsevat erillisen mikrokontrollerin suorittamaan liikennöintiprotokollaa ja yhteyttä anturiin/päätelaitteeseen. Kompleksisimpia toteutuksia ovat esim. standardoidut tekniikat Bluetooth, ZigBee, WLAN (IEEE 802.11) ja HiperLAN. Radiotiedonsiirron soveltuvuutta toimilaitteen kunnonvalvonnan tiedonsiirtotarpeisiin on testattu artikkelissa [Lahdelma 2003]. Radion lisäksi langattomia tiedonsiirtomenetelmiä edustaa myös infrapuna, mutta teollisuusympäristössä sen soveltuvuus on lian, esteiden ja infrapunahäiriölähteiden takia kyseenalainen. Langaton tiedonsiirto tarjoaa useita etuja langalliseen verrattuna. Oleellisimpana se, että tiedonsiirto voidaan toteuttaa välittömästi ilman johtimien asentamista, mikä on jälkiasennustyönä kallista. Langaton tiedonsiirto mahdollistaa antureiden vapaan sijoittelun ja niiden asentamisen pyöriviin ja liikkeessä oleviin laitteisiin. Lisäksi langattomuus mahdollistaa tiedon vastaanottamisen sekä kiinteästi sijoitetulta, että kannettavalta päätelaitteelta [Brooks 2001]. Suurin ero langallisen ja langattoman tiedonsiirron välillä on se, että tiedonsiirtokanava on langattomassa ratkaisussa aikariippuvainen. Ongelmaksi teollisuuden langattomassa tiedonsiirrossa voi muodostua lukuisat esteet, useiden sähkölaitteiden aiheuttamat sähkömagneettiset häiriöt, ja muut samalla taajuuskaistalla toimivat radiolaitteet. Langatonta tiedonsiirtoa valvoo Suomessa Viestintävirasto. Esim. lyhyen kantaman radiolähettimille on määritelty taajuuskaistat, käytettävät lähetystehot, kanavavälit ja toimintasuhteet [Viestintävirasto]. Käytännössä näiden lyhyen kantaman radiolähetin-vastaanottimien toimintaetäisyydet rajoittuvat avoimessa tilassa muutamiin satoihin metreihin ja sisätiloissa kymmenistä metreistä satoihin metreihin. Tiedonsiirtonopeudet vaihtelevat käytettävän taajuuskaistan, kanavien ja modulointitekniikan perusteella.

5 (11) Bluetooth on standardiin IEEE 802.15.1 perustuva tekniikka jota käyttäen voidaan liittää oheislaitteita kannettaviin laitteisiin ja korvata kaapelointeja. Bluetooth toimii 2,4 GHz:in taajuusalueella ja tämä ISM-kaista (Industry, Scientific and Medical band) on käytössä lähes koko maailmassa, ainoastaan erilaisia tehorajoituksia saattaa ilmetä. Saavutettava maksimi tiedonsiirtonopeus on 1 Mb/s. Bluetooth laitteet luokitellaan käytetyn lähetystehon perusteella kolmeen eri luokkaan. Näistä tehokkaimpia ovat luokan yksi laitteet, joiden maksimi lähetystehoksi on määritetty 20 dbm, millä saavutettava tiedonsiirtoyhteys on n. 100 metriä. Bluetooth verkon topologia on ns. vertaisverkko, joka on rakenteeltaan suhteellisen monimutkainen. Järjestelmä tukee sekä pisteestä pisteeseen että pisteestä moneen pisteeseen olevia yhteyksiä. Keskenään kommunikoivat laitteet muodostavat pikoverkon, joka on joustava tähtimäinen verkkorakenne, johon voi kuulua samanaikaisesti maksimissaan kahdeksan eri laitetta. Yksi laitteista toimii isäntänä ja muut renkeinä, jotka tahdistuvat isäntälaitteen kelloon ja noudattavat samaa taajuushyppelyjärjestystä. Isäntälaite on laite, jonka ominaisuuksia käytetään pikoverkon synkronointiin ja sen sisällä kaikki data kulkee aina isännän kautta. Laitteet voivat liittyä verkkoon ja poistua siitä vapaasti [Miller 2001]. Kukin laite voi lisäksi kuulua yhtä aikaa useaan pikoverkkoon, jolloin muodostuu hajaverkko. ZigBee on tiedonsiirtotekniikka joka on kehitetty kahden perusominaisuuden pohjalta. Ensinnäkin tehontarve tavoitteena on ollut satakertaistaa pariston käyttöaika, jolloin paketointi anturiin on käytännössä mahdollista. Toiseksi pieni muistintarve mahdollistaa yksinkertaisten kahdeksanbittisten mikro-ohjaimien käytön, jolloin hinta tulee olemaan huomattavasti Bluetoothia halvempi. ZigBee perustuu standardiin IEEE 802.15.4 ja se on tarkoitettu erityisesti anturiverkkojen tiedonsiirtoon. ZigBee on vielä kehittyvä tekniikka, ja laitteiden saatavuus lisääntyy koko ajan. Tiedonsiirtonopeudet ovat 20 kbps, 40 kbps ja 250 kbps riippuen käytetystä lähetystaajuudesta. Pienitehoisuutta on edelleen parannettu jakamalla ZigBee- laitteet kahteen ryhmään, RFD (reduced function) ja FFD (full function) -laitteisiin. FFD-laitteet sisältävät kaikki tarvittavat toiminnot ja voivat toimia verkoissa solmulaitteina. RFD-laitteet sisältävät ainoastaan välttämättömimmät toiminnot joilla yhteys FFD-laitteisiin saadaan muodostettua. Näin RFD-laitteista voidaan tehdä mahdollisimman vähän tehoa kuluttavia. Verkkorakenteet voivat olla tähtimäisiä, ristikkomaisia tai puumaisia [Zigbee Alliance, Evans-Pughe, Wikström 2005]. Edellä mainitut ratkaisut edustavat Ad-Hoc tyypistä verkkoarkkitehtuuria, jossa voidaan luoda yhteydet ilman kiinteää verkkoinfrastruktuuria. Puhtaassa Ad-Hoc verkossa kaikki osapuolet kykenevät keskustelemaan vapaasti toistensa kanssa, kun tukiasemaan perustuvissa arkkitehtuureissa tieto laitteiden välillä tapahtuu tukiaseman kautta, kuten WLAN-verkossa [Granlund 2001]. Langattomille lähiverkoille on olemassa standardit IEEE 802.1 ja ETSI:n standardi HIPERLAN. Wi-Fi tai WLAN nimiä käytetään pääasiassa standardin IEEE 802.11 yhteydessä. Käytettävät taajuuskaistat ovat 2,4 GHz (IEEE 802.11b) ja 5,4 GHz (IEEE 802.11a). Näiden lisäksi on taajuusalue infrapuna-alueelta. Tiedonsiirtonopeudet ovat vastaavasti 11Mbps ja 54 Mbps ja n. 1 Mbps. IEEE 802.11 sisältää tuen sekä DSSStekniikalle (direct sequence spread spectrum), missä tieto hajautetaan eri taajuuksille, että FHSS-tekniikalle. Tekniikan tärkein käyttökohde on luoda langaton lähiverkko joka voi myös tarjota yhteyden kiinteään tietoverkkoon [IEEE WLAN]. HiperLAN on ETSI:n standardeihin perustuva lähiverkkoteknologia, joka on käytännössä eurooppalainen vastine IEEE 802.11 standardin määrittelemälle teknologialle. HiperLAN1 ei saavuttanut kovin suurta kiinnostusta ja sen jatko on epävarmaa. HiperLAN2 on jatkokehitetty teknologia ja sen tulevaisuus on vielä avoin. HiperLAN2 käyttää taajuusaluetta 5,4 GHz ja sen tiedonsiirtonopeus on 54 Mbps. Käyttökohde on luoda langaton lähiverkko HiperLAN laitteiden

6 (11) kesken, joka voi olla yhden tai useamman laitteen kautta yhteydessä laajempaan tietoverkkoon [ETSI BRAN, Khun-Jush]. GSM on digitaalinen matkapuhelinjärjestelmäverkko, joka on ollut käytössä 1990 luvulta lähtien. Se on käytössä lähes koko maailmassa ja on suosituin maailmanlaajuinen matkapuhelinverkkotekniikka. Perinteisen GSM-verkon tiedonsiirtonopeus on 9,6 14,4 kb/s. GSM-verkon etuna voidaan pitää sitä, että se on valmiina olemassa jo lähes kaikkialla. Haittana tästä on kuitenkin, että toiminta yleisessä verkossa on riippuvaista sitä ylläpitävästä operaattorista [Granlund 2001]. Matkaviestinverkkojen tiedonsiirtokapasiteettia on lisätty uusien teknologiasukupolvien myötä. Nykyään tiedonsiirtoon käytetään 2G+ sukupolven nopeaa GSM-datapalvelua HSCSD (High Speed Circuit Switched Data) ja radiopakettiverkon tiedonsiirtopalvelua GPRS (General Packet Radio Service). HSCSD on piirikytkennäinen palvelu, jonka maksimi tiedonsiirtonopeus on 57,6 kb/s ja GPRS:ssä se on n. 115 kb/s. GPRS on käytännössä GSM verkon laajennus, jossa tiedonsiirto tapahtuu pakettikytkentäisenä eli lähetettävä data jaetaan paketeiksi, jotka lähetetään erikseen ja vastaanottopäässä kootaan yhteen, tämä mahdollistaa radiotien tehokkaamman käytön verrattuna piirikytkentäiseen tiedonsiirtoon. Toisen ja kolmannen sukupolven väliin osuu datasiirtoa nopeuttava tekniikka EDGE (Enhanced Data rates for Global Evolution), jolla teoriassa päästään jopa 473 kb/s tiedonsiirtonopeuteen. Käytännössä GSM/GPRS ja EDGE on tarkoitettu kahden laitteen väliseen tiedonsiirtoon ja tekniikkaa voidaan käyttää kun pitää siirtää tietoa yksittäiseltä laitteelta pitkän etäisyyden päästä [GSM-World]. Kolmannen sukupolven matkaviestinverkko UMTS (Universal Mobile Telecommunication System) tulee tarjoamaan entistä tehokkaamman tiedonsiirtoyhteyden, joka on n. 300 kb/s liikkuvassa ja jopa 2 Mb/s paikallaan olevassa käytössä [Granlund 2001]. Taulukoon 1. on koostettu edellä mainittujen teknologioiden ominaisuuksia.

5.4.2005 7 (11) Taulukko 1 Langattomien tiedonsiirtotekniikoiden vertailua. Teknologia WLAN (IEEE 802.11) Wi-Fi Käyttötarkoitus Toimintataajuus Tiedonsiirro maksimi nopeus Kantama (hyvissä olosuhteissa) LAN, (kuva,data,ääni) langaton lähiverkko 2,4 GHz ja 5,4 GHz 11 Mbps (2,4 GHz) 54 Mbps (5,4 GHz) 100 metriä (2,4GHz) 50 metriä (5,4Ghz) HiperLAN2 LAN, (kuva, data, ääni) langaton lähiverkko GSM GPRS EDGE WAN, (data, ääni) 5,4 GHz 900 MHz ja 1800 MHz (EU) 54 Mbps 9,6 kbps (GSM) 115 kbps (GPRS) 473 kbps (EDGE) Bluetooth ZigBee Edulliset lyhyenkantaman lähetin-vastaanottimet Kaapelin korvaaminen, laitteiden välinen tiedonsiirto 50 metriä 1000+ metriä 100 metriä (luokka 1) 10 metriä (luokka 2) 1 metri (luokka 3) Anturitason tiedonsiirto ja anturiverkot, automaatio ja ohjaus 2,4 GHz 2,4 GHz, 915 MHz ja 868 MHz (EU) 1 Mbps 250 kb/s (2,4 GHz) 40 kb/s (915 MHz) 20 kb/s (868 MHZ) mm.kaapelin korvaaminen, anturitason tiedonsiirto, kauko-ohjaus, telemetria mm. 433 MHz, 868 MHz, 915 MHz ja 2,4 GHz Riippuen käytetystä taajuudesta ja modulaatiosta kymmenistä kiloista megatavuihin sekunnissa. 100 metriä Kymmenistä metreistä muutamaan sataan metriin Verkon topologia Tähtimäinen Tähtimäinen Tähtimäinen Vertaisverkko Tähti, puu, ristikko Muokattavissa, kahden pisteen välillä Kompleksisuus Monimutkainen Monimutkainen Monimutkainen Monimutkainen Yksinkertainen Yksinkertainen, toteutus riippuvainen Tehontarve Suuri Suuri Keskisuuri Keskisuuri Pieni Pieni Hyvää Nopeus, saatavuus, paikannusmahd. Nopeus, paikannusmahd. Kantomatka, saatavuus Integroiminen laitteisiin, saatavuus Tehonkulutus, hinta tulevaisuudessa Tehonkulutus, integroiminen laitteisiin,hinta, saatavuus Huonoa Tehonkulutus, hinta, integroiminen laitteisiin Tehonkulutus, saatavuus, hinta, integroiminen laitteisiin Nopeus, riippuvuus operaattoreista Laajempien tiedonsiirtoverkkojen luonti monimutkaista Saatavuus (laitteita vähän markkinoilla), nopeus Nopeus

5.4.2005 4. Yhteenveto menetelmien käytettävyydestä Langattomat tiedonsiirtomenetelmät ovat jatkuvassa kehityksessä, jossa erilaisten toteutusratkaisujen määrä kasvaa koko ajan. Käytännössä kehitys on edennyt ilmenneitten tarpeiden mukaisesti niin että eri standardeihin perustuvat ratkaisut soveltuvat erilaiseen käyttöön. Esimerkiksi Bluetooth ja GSM/GPRS/EDGE tekniikat soveltuvat parhaiten pienimittaiseen, epäjatkuvaan ja satunnaiseen tiedonsiirtoon. Tällä hetkellä valmiina olevista tekniikoista WLAN tarjoaa suurimman jatkuvan tiedonsiirtonopeuden ja kapasiteetin. Paikannusta ajatellen ainakin WLAN tarjoaa jo kaupallisessa käytössä olevaa paikannustekniikkaa. Lisäksi siihen on kehitetty menetelmiä joilla paikannus voidaan suorittaa alle 2 metrin tarkkuudella. Teoriassa muissakin menetelmissä voidaan paikannusta toteuttaa jos pystytään mittaamaan signaalin voimakkuutta, signaalin vaihetta, signaalin tulokulmaa tai signaalin kulkuaikoja. GPS-tekniikka on sinällään hyvä osoitus tästä, mutta rakennuksissa ja maan alla se ei ole käyttökelpoinen. GSM-verkoissa on myös paikannussovelluksia, mutta tarkkuus on heikompaa kuin WLANissa. Bluetoothin ja ZigBeen kantamat ovat sen verran lyhyet että jo yhteys johonkin kiinteään kohteeseen antaa paikkatietoa, mutta ilman tätä ne eivät nykyisellään ole luotettavasti paikannukseen sopivia. Kantaman suhteen Bluetooth ja ZigBee tekniikat soveltuvat lyhyemmän kantaman tiedonsiirtoon kuin WLAN, jossa kantama voi olla yli 100m, sopivissa oloissa jopa 500m. GSM:ssä kantama on tätä pidempi, mutta vaatii operaattoria ja tiedonsiirtonopeus on alhaisempi. Myös muilla lyhyen kantaman radiotekniikoilla voidaan saavuttaa pidempiä kantamia, mutta tällöin järjestelmät pitää räätälöidä kohteessa, mikä taas aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia. Muunneltavuuden suhteen Bluetooth ja ZigBee ovat joustavia eivätkä tarvitse verkkoinfrastruktuurin kiinteää rakentamista, toisaalta laitekantaa täytyy olla jatkuvasti alueella riittävästi jotta vaadittava tieto saadaan siirrettyä. Vaikka WLAN verkko tarvitsee toteutukseen tukiasemia, niin erilaisia paketteja on kaupallisesti saatavilla jolloin verkon toteutus on nopeaa. GSM-pohjaiset verkot vaativat operaattoria verkon toteutukseen ja ovat siten muunneltavuudeltaan hankalampia. Ympäristön rasittavuuden suhteen voidaan todeta että sekä WLAN että Bluetooth järjestelmiä on olemassa teollisuuskäyttöön, jolloin niiden pitää olla suunniteltu kestämään vaativiakin olosuhteita. Tehon tarpeen suhteen WLAN on vaativa. Bluetooth ja GSM tekniikat selviävät pienemmällä tehon kulutuksella, kun taas ZigBee tulee selviämään näitäkin huomattavasti alhaisemmalla kulutuksella. WLAN ja GSM järjestelmissä roaming mahdollisuus on huomioitu. Koska Bluetooth ja ZigBee ovat verkkoratkaisuiltaan joustavia, näissä siirtyminen solusta toiseen onnistuu myös joustavasti. Ajateltaessa edellä mainittujen tekniikoiden hyviä ja huonoja puolia kokonaisuutena tällä hetkellä valmiimman tiedonsiirtoväylän kaivosympäristöön tarjoaa WLAN. Se mahdollistaa suhteellisen joustavan tiedonsiirtoverkoston luomisen, joka on muokattavissa ja josta

9 (11) voidaan toteuttaa yhteys olemassa oleviin tietojärjestelmiin. Tulevaisuudessa esim. ZigBee tekniikka näyttää tuovan uusia mahdollisuuksia, mutta ei ole nykyisellään vielä täysin valmis otettavaksi jatkuvaan käyttöön. Menetelmän koekäyttöä sopivissa kohteissa kannattaisi kuitenkin harkita. Myös erilaiset vapaata kaistaa käyttävät lyhyen kantaman radiotekniikat, kuten NanoNET voivat olla tulevaisuudessa varteenotettava ratkaisu. Lähdeaineistoa Ahola Jero, Lindh Tuomo, Partanen Jarmo, Järventausta Pertti and Kauppinen Markku. Management System for DMS in Industrial Environment. Distributech DA/DSM Europe 2000, Austria, 10-12 October 2000. Ahola Jero. Applicability of Power-line Communications to Data Transfer of On-line Condition Monitoring of Electrical Drives. Dissertation, Lappeenranta University of Technology, Finland, 2003. ISBN 951-764-783-2. Bhatt, Pankaj. 2000. The bluetooth technology. Technology Review#2000-3. Brooks,T. 2001. Wireless technology for industrial sensor and control networks. Sensor for Industry, 2001. Proceedings of the First ISA/IEEE Conference, 5-7 Nov. 2001. ETSI BRAN koti-sivut, viitattu 15.2.2004. http://portal.etsi.org/bran/kta/hiperlan/hiperlan2.asp. Evans-Pughe, C. 2003.ZigBee wireless standard, IEE Review, vol. 49, 3, 2003. Granlund, K. 2001. Langaton tiedonsiirto. Jyväskylä: Docendo. 399 s. ISBN 951-846-091-4. GSM-World koti-sivut, viitattu 15.2.2004. http://www.gsmworld.com/technology/index.shtml. Haataja, V. 2001. Langattomiin tietoverkkoihin perustuva paikannus sisätiloissa. Oulun yliopisto, prosessi- ja ympäristötekniikan osasto. Diplomityö, 62 s. IEEE Bluetooth koti-sivut, viitattu 15.2.2004. http://ieee802.org/15/index.html. IEEE-WLAN koti-sivut, viitattu 15.2.2004. http://grouper.ieee.org/groups/802/11/. Khun-Jush, J., Schramm, P., Malmgren, G., Torsner, J. HiperLAN2: Broadband Wireless Communications at 5GHz. IEEE Communications Magazine, June 2002. Lahdelma, S., Kananen, M & Hirsivaara, H. 2003. Värähtelysignaalin langattomasta tiedonsiirrosta. Kunnossapito nro 5. 4 s. Eripainos. Miller, M. 2001. Discovering Bluetooth. Alameda: SYBEX. 288 s. ISBN 0-7821-2972-2.

10 (11) Sairam, K.V.S.S.S.S., Gunasekaran, N., Redd, S.R. Bluetooth in Wireless Communication. IEEE Communications Magazine, June 2002. Snellman, H. 2002. Viiden gigahertsin WLAN-piirit käyttöön. Prosessori 1/2002. Viestintävirasto 15U/2003 M. Määräys luvasta vapaiden radiolähettimien yhteistaajuuksista ja käytöstä, annettu Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 2003. Wikström, K. 2005. Langattomat yhteydet kaikkialle, ZigBee tuotteistuu. Prosessori 1/2005. s.26-30. WLANA, Wireless Local Area Network Association, 1999. Introduction to Wireless LANs, viitattu 17.2.2004. http://www.wlana.org/learn/intro.pdf. Zigbee Alliance koti-sivut, viitattu 15.2.2004. http://www.zigbee.org.

11 (11)