Erikoissairaanhoidon kuntoutus nykytila ja keskeiset ratkaistavat ongelmat Mauri Kallinen LT, dosentti Ylilääkäri, OYS, lääkinnällinen kuntoutus Kuntoutuksen erityispätevyystoimikunta, puheenjohtaja Kuntoutuspäivät, Helsinki 10.3.2014
Esityksen lähtökohta Kuntoutusyksiköiden koulutus- ja neuvottelu Tampere 20.9.2013 Yliopistosairaaloiden ylilääkäreiden kannanotto SOTE -uudistukseen ja lääkinnällisen kuntoutuksen tilanteeseen - Aarne Ylinen ylilääkäri, HUS - Olli Tenovuo ylilääkäri, TYKS - Heikki Miettinen ylilääkäri, KYS - Mauri Kallinen ylilääkäri, OYS
Yliopistosairaaloiden ylilääkäreiden kannanotto Diagnostiikka, lääkehoito, kirurgiset toimenpiteet hoituvat kutakuinkin määräajassa Toiminta- ja työkyvyn arviointi, kuntoutustoimenpiteet toteutuvat vaihtelevasti tarve kuntoutustakuulle Kuntoutusta koskevan rekisteritiedon puute Osa kansalaisista putoaa kuntoutuspalveluiden suhteen huonompaan asemaan: ikäihmiset, työttömät, mielenterveysongelmia potevat Kuntoutusvuodepaikkojen riittämättömyys keskussairaaloissamme Avokuntoutuksen vastuutahojen hajautuminen Yhtenevien kriteereiden puute kuntoutuspalveluiden myöntämisessä Kuntoutuksen tieteellisen tutkimuksen resurssoinnin vähäisyys Kuntoutuksen tietojen ja taitojen puutteet lääkäreillä Kuntoutusasiain neuvottelukunnan asema kuntoutuksen ylimpänä koordinaatioelimenä
Vaativa sairaalakuntoutus Vaativa sairaalakuntoutus - lääketieteellinen korkeatasoinen hoito ja kuntoutus samanaikaisesti - vaikeasti vammautuneet potilaat - aikaisemmin hajautettiin pääsääntöisesti eri erikoisaloille Sairaanhoitopiireissä perustettu erillisiä kuntoutusosastoja - potilaat, joilla riittävästi kuntoutusedellytyksiä - osaston profiiliin sopiva sairauskirjo - kuntoutus on intensiivistä ja moniammatillista - noin puolella keskussairaaloista oma kuntoutusosasto Kuntoutusvuodepaikkojen määrää ei ole tarkemmin säädetty - alueelliset erot ovat suuria vaativimpien kuntoutuspalveluiden saatavuudessa 4
Vaativa sairaalakuntoutus Vaativa osastokuntoutus on kustannusvaikuttavaa (esim. lonkkamurtumapotilaat, aivohalvauspotilaat) Jokaisessa sairaanhoitopiirissä tulisi olla kuntoutusosasto, jossa kuntoutetaan vaikeasti sairaita potilaita akuutin vaiheen jälkeen Vaativan osastokuntoutuksen tarve lisääntyy tulevaisuudessa, kun hoitoajat erikoisaloilla entisestään lyhenevät ja erikoisalojen vuodeosastokapasiteettia puretaan Sairaaloissa hoidetaan yhä vaikeavammaisimpia potilaita, joiden jatkohoito ja kuntoutus tulisi turvata Osa keskussairaaloista ostaa vuodeosastokuntoutusta yksityisiltä palveluntuottajilta, mutta tämä on riittämätöntä sillä esim. aivohalvauspotilaista vain 10-20% saa Suomessa tehokasta kuntoutusta, kun tarve olisi 40%:lla (Takala T. ym. 2010). 5
Kuntoutuksen koulutus lääkäreillä 1 Keväällä 2013 Suomen Lääkäriliiton, Kuntoutussäätiön ja Aviren tekemän laajan kyselyn perusteella lääkärit saavat tietoa kuntoutuspalveluista eniten oman työpaikkansa kollegoilta (40 % vastaajista) ja Kelan sivuilta ja/tai puhelinpalvelusta (44 %). Peruskoulutuksesta välittyy tietoa kuntoutuspalveluista vain 13 %:lle, mutta erikoistumiskoulutuksesta jo 30 %:lle. Kyselyn mukaan lääkärin ammattikunta on avainasemassa kuntoutuksen tarpeen ja tarjonnan epäsuhdan korjaamisessa. Kolmasosa vastaajista haluaa kuntoutuksen osaksi koulutusohjelmiin.
Kuntoutuksen koulutus lääkäreille 2 Kuntoutuksen koulutus on riittämätöntä lääkäreiden peruskoulutuksessa (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2009). Kuntoutuksen erillinen opintojakso on yliopistojemme lääketieteellisten tiedekuntien opinto-oppaiden mukaan vain Itä-Suomen yliopistossa (Toimintakyvyn arviointi ja kuntoutus: 1,5 opintopistettä) ja Turun yliopistossa (kuntoutus: 1 opintopiste). Kuntoutuksen koulutusta saattaa olla lisäksi mm. fysiatrian, geriatrian, neurologian, lastenneurologian, korva-nenä- ja kurkkutautien kursseihin liittyen sekä joissakin yliopistoissa vakuutus- ja työlääketieteen kurssilla sekä ennen valmistumista toimintakyvyn arviointimenetelmien ja todistusten laatimisen koulutuksena.
Kuntoutuksen erityispätevyys Kuntoutuksen erityispätevyyskoulutuksen tavoitteena on, että sen suorittanut erikoislääkäri a) on perehtynyt kuntoutuksen lainsäädäntöön, kuntoutusta koskevaan teoreettiseen tietoon ja taustaan b) osaa kohdata jokaisen kuntoutujan omiin asioihinsa vaikuttavana ja vastuullisena yksilönä c) kykenee suunnittelemaan ja järjestämään tavoitteellisen kuntoutuksen kokonaisuuden d) osaa arvioida toteutetun kuntoutuksen laadun ja tuloksellisuuden e) pystyy yhteistyöhön moniammatillisissa kuntoutustyöryhmissä erikoisalansa ja sen kuntoutuksen edustajana f) pystyy toimimaan kuntoutuksen asiantuntijana ja kykenee kuntoutuksen kehittämis-, opetus- ja tutkimustyöhön. Käytännön palvelun vähimmäispituus on kolme vuotta erikoislääkäritutkinnon jälkeistä palvelua. Sen pitää antaa valmiudet erikoisalakohtaiseen kuntoutuksen hallintaan sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa, niin avo- kuin laitoshoidossakin. Teoreettisessa kurssimuotoisessa koulutuksessa suositaan ryhmätyön ja verkottumisen oppimista ja hallintaa edistävää koulutusta. Teoreettisen koulutuksen tulee olla kuntoutuksen keskeisiin sisältöihin perehdyttävää, ja sitä vaaditaan vähintään 120 tuntia.
Kuntoutuksen erityispätevyydet erikoisaloittain 2008 2009 2010 2011 2012 2013 5 vuoden koulutusohjelmat Foniatria 4 Fysiatria 81 2 1 3 2 4 Geriatria 9 1 1 2 Korva, nenä ja kurkkutaudit 8 Lastenneurologia 20 1 1 Liikuntalääketiede 3 1 Silmätaudit 1 6 vuoden koulutusohjelmat Ihotaudit ja allergologia Keuhkosairaudet ja allergologia 1 Lastenpsykiatria 2 1 Lastentaudit 3 Neurologia 38 1 1 1 3 8 Nuorisopsykiatria 3 1 Ortopedia ja traumatologia 1 Psykiatria 13 1 1 1 Reumatologia 16 Sisätaudit 16 1 2 1 1 Työterveyshuolto 25 1 2 2 1 1 Yleiskirurgia Yleislääketiede 24 1 1 1 3 2 4 Muu (anestesiologia) 1 Ei erikoislääkärin tutkintoa 3 Yhteensä 290 7 10 11 6 10 18