TEHTÄVÄ 6. Leena Pulkkanen, Heidi Lirkki, Tomas Högman, Outi Käppi, Juho Heikkilä Reg dd. 13, 21 on asetettu fikstuurat, joiden annetaan luutua useita kuukausia. Kun fikstuurat ovat kiinnittyneet lujasti leukaluuhun, niiden päälle kiinnitetään ikenen lävitse tulevat jatkopalat eli distanssit. Tässä vaiheessa väliaikaset kruunut on kiinnitetty väliaikaisella sementillä. Jäljennökset on otettu ennen sitä ja lähetetty laboratorioon implanttikruunun valmistusta varten. Väri on myös valittu. Sovitetaan pysyvä kruunu ja sementoidaan. Ylimääräinen sementti poistetaan. Uusia implanttihampaita on hoidettava aivan kuin omia hampaita ja ne on säännöllisesti tarkastettava. + kestävä, esteettinen, kuin oma hammas, sopii muoviallergikoille, luu ei resorboidu. - tupakoivalla tai diabeetikoilla huono ennuste. Ei sovi, mikäli potilaalla parodontiitti (->periimplantiitti riski) tai vähän luuta. Ei sovi lapsille, joilla leuan kasvu on vielä kesken. -luutumisaikaa tästä ei voida päätellä -implantit voi väliaikaistaa jo ennen jäljennöstä -pysyvää kruunua ei välttämättä sementoida -yksi tärkeä hyvä puoli on, ettei viereisiä hampaita jouduta hiomaan ja rakenteet pysyvät yksittäisinä, jolloin korjaaminen on helpompaa 3 Tehtävä 5. H4 Proteettisen hoidon suunnittelu ja perusteet 26.9.2012 Ryhmä 4F: John Liljestrand, Kristiina Hansson, Suvi Kuha, Klaus Virtanen ja Tove Malmlund
Tekeillä on 2 erillistä siltaa eli kiinteää protetiikkaa. Ensimmäinen silta on 5 yksikön silta dd 17-13, josta dd 17,16,13 ovat sillan tukihampaita ja dd 14,15 sillan välihampaita. Toinen silta on neljän yksikön silta dd 24-27, jossa dd 24,25,27 ovat sillan tukihampaita ja d 25 sillan välihammas. Työ on väliaikaisen sillan vaiheessa (väliaikaisen sillan on rakentanut joko hammaslääkäri vastaanotolla tai teknikko suun ulkopuolella). Aiemmin potilaalta on jo otettu kattava anamneesi, alkujäljennökset alginaatilla ja tehty alkumallit. Hoito on suunniteltu käyttämällä alkumalleja hyväksi. Tämän jälkeen potilaan sillan tukihampaat on hiottu tulevien siltojen materiaalin määrittämin menetelmin (esim. kokokeraamiseen siltaan hionnoissa ei teräviä muotoja eikä viisteitä, metallokeraamisissa viisteita saa olla). Kipsimallien hiontojen perusteella päättelisimme, että kyseessä on metallokeraamiset sillat. Väliaikaiset sillat kiinnitetään väliaikaissementillä potilaan suuhun, jotta potilas pärjää kotona. Seuraavalla käyntikerralla väliaikainen silta irrotetaan, tarkistetaan hionta ja hionnoista otetaan teknikon valmistamien yksilöllisten lusikoiden avulla tarkennusjäljennökset ja tulevan valmiin työn hampaiden väri valitaan. Tästä väliaikaisen sillan vaiheesta hoito jatkuu seuraavalla käyntikerralla laboratoriosta tulleen valun sovituksella potilaan suuhun. Jos valu istuu hyvin purentaan ja väri on kohdallaan. Tämän jälkeen teknikko valmistaa metallokeraamiset työt ns. raakapolttoaiheeseen (lopullinen muoto on, mutta pintakiilto puuttuu). Tämän jälkeen tehdään kiiltopoltto, jonka jälkeen työ on valmis sementoitavaksi koekäyttöön potilaan suuhun. Kokokeraamisessa työssä silta sementoidaan lopullisesti saman tien paikoilleen. Valmiin proteesin hyvät ja huonot puolet: Hyvät: + mastikatoriset, foneettiset, psyykkiset ja esteettiset syyt + funktio parempi kuin irtoproteesilla + okklusaalinen stabiliteetti + irtoproteesikammoiselle hyvä vaihtoehto + limakalvoystävällisempi kuin irrotettava proteesi
+ saadaan purentapaine omille hampaille, jolloin purennan proprioseptiikka säilyy ja vältetään limakalvorasituksen kaltaista alveoliharjanteen resorptiota Huonot: - kalliimpi ratkaisu kuin irtoproteesi - sementoinnin pettäminen mahdollista - siltarungon murtuminen - keramian lohkeaminen - vaikea huoltaminen/puhdistaminen - laaja siltaratkaisu tehdään yleensä iäkkäille ja vanhuuteen liittyvät yleissairaudet ja suumuutokset todennäköisenä osaselittäjänä menetyksiin - oma hammas aina parempi - menetetään omaa hammasta tukihampaiden hionnoissa - menetettyjen hampaiden alveoliluuresorptio oltaisi vältetty implantin laittamisella, jälkeenpäin implantin asentaminen mahdotonta - juurimurtuma, karies- ja parohaitat -Erittäin hyvä vastaus -väri määritetään valuvaiheen tarkastuksen jälkeen -kytkentä voi olla yksi välivaihe varsinkin näin pitkissä silloissa -joko valu- tai raakapolttovaiheessa myös purenta määritetään -laajoja siltarakenteita harvoin tehdään kovin iäkkäille varsinkin jos yleiterveys on heikentynyt 5
Tehtävä 8 Proteettisen hoidon suunnittelu ja perusteet ryhmätyö Tehtävä 8 Kyseessä on kokoproteesin valmistus hampaattomaan yläleukaan ja tarkasteltavana on kokoproteesin kaavio. Inkisiivit ja kulmahampaat on asetettu. Kaavion avulla rekisteröidään purentakorkeus ja ylä- ja alaleuan välinen horisontaalinen suhde purentakorkeudessa, joka tässä tapauksessa on jo määritetty. Kaaviota on sovitettu jo potilaalle ja tarkasteltu etuhampaiden estetiikkaa. Etuhampaiden mukaan määritetään hammaskaaren leveys. Seuraava työvaihe on premolaarien ja molaarien valinta ja asettelu. Premolaari ja molaarialue vaikuttaa posken lihaksiston asentoon. Hampaiden valinnalla pyritään siihen, että proteesi on tasapainossa ja kaikki mahdolliset purentaliikkeet (protruusio, retruusia, laterotruusio yms.) mahdollistuvat sekä pyritään löytämään neutraalialue proteesitilasta, jolloin hampaisiin kohdistuvat posken ja kielen lihasvoimat ovat tasapainossa keskenään. Hampaat tulee pyrkiä asettamaan niille paikoille, missä omat hampaat alkuperäisesti sijaitsivat, jotta proteesin käyttöön totutaan helpommin. Takahammasalueella hampaiden sijoittelun maamerkkinä voidaan käyttää harjanteella usein näkyvää fibroottista arpijuostetta, joka. Proteesin ulkopinnan muotoilussa pyritään sellaiseen muotoon, joka edistää proteesin paikallaan pysymistä, retentiota sekä sen lihashallintaa. Kokoproteesin avulla potilas pystyy syömään, puhumaan sekä ilmeilemään paremmin. Sen avulla palautuu oleellinen osa kasvojen estetiikkaa. Kavojen korkeus pystytään säilyttämään, sillä puuttuvaa kudosta korvataan. Proteesilla voidaan estää vaurioita, kuten suussa jäljellä olevien omien hampaiden kuluminen, kallistuminen ja voimakkaalle purentarasitukselle altistuminen sekä mahdollisten limakalvojen haavautuminen vastapurijan kohdalla (jos siitä on jo menetetty hampaita). Kokoproteesin etuna verrattuna esimerkiksi koko suun implantointiin on, että kokoproteesi on edullisempi. Lisäksi se on mahdollinen potilaille, joiden toimenpidekelpoisuus implanttileikkauksiin on alentunut. Kokoproteesi vaatii potilaalta sitoutumista sen käyttöön. Kokoproteesin haittoina ovat muun muassa plakkiretentiivisten alueiden pinta-alan kasvu. Puhdistaminen vaikeutuu, joilloin on syytä tarkistaa, onko potilas itse kyvykäs puhdistamaan proteesin. Jos potilaalla on kuiva suu, niin limakalvo saattaa ärtyä voimakkaasti ja proteesi ei istu suussa. Myös sieniinfektiot ja limakalvon vaurioituminen on normaalia tavanomaisempaa kokoproteesia käyttävillä. Proteesin materiaalit saattavat myös ärsyttää limakalvoja tai jopa allergisoida. Kokoproteesi saattaa myös mennä rikki. Se vaatii myös säännöllistä huoltoa leukojen luuston ja kudosten resorbtiivisten muutosten takia. Proteesi saattaa myös hukkua tai unohtua dementikkopotilaalta. Lina Julkunen, Elina Salasuo, Milja Taivainen, Matti Tuominen ja Maria Söder -erittäin hyvä vastaus -ei korjattavaa 5
TEHTÄVÄ 7 Ryhmä 4E: Marianna Matilainen, Anna Haimala, Merja Liimatainen, Erika Tiderman, Lauri Karhuketo, Jari Pitkänen Kysymys: Mallin päällä on se tilanne, mikä potilaallasi on suussaan. Mistä proteesista on kysymys ja miten voit auttaa potilastasi Kerro työvaiheet. Alkutilanne: Nyt d34 poikki ienrajan tasolta. Potilaalla ollut käytössä irroitettava metallirunkoinen peitto-osaproteesi korvaamassa alaleuan hampaita ja ympäröiviä kudoksia reg. 37, 36, 35, 46 & 47. Tukihampaina olleet d45 ja nyt irtilohjennut d34. Proteesin satulat yhdistetty metallisella linguaalikiskolla. D.44 on juotettu okklusaalinen kromikobolttipinne ja d. 34 on puoligingivaalinen juotettu pinne. Hoitovaihtoehdot: Hoitopäätöstä tehdessä tulee ottaa huomioon jäännösjuuren kariologinen ja endodonttinen tilanne, ympäröivän parodontiumin tulehdusaste, suuhygienia ja potilaan kooperaatio ja kyky ylläpitää proteesia. Tällöin tulee tehdä päätös siitä, mikäli jäännösjuuri pidetään vai poistetaan. 1. Mikäli juuri on kariologisesti ja endodonttisesti hyvässä kunnossa, voi sen päälle rakentaa kruunun nastaupotuksella ja olemassa olevat pinteet sovitetaan uuteen kruunuun. Jos vain mahdollista, juuri on hyvä säilyttää alveolaariharjanteen resorption estämiseksi. Tämä toimenpide kuitenkin vaatii juurenpään olevan kariologisesti ja endodonttisesti terve. Mutta tässä tilanteessa tämä vaihtoehto ei ole kannattavaa, sillä omaa hammasta niin vähän jäljellä. Työvaiheet: 1. Otetaan alkumallit alginaatilla ja tehdään hoitosuunnitelma 2. Hiotaan jäljellä oleva juuri 3. Otetaan tarkkuusjäljennökset 4. Sovitetaan hammaslaboratoriossa teetetty valu 5. Valitaan kruunun väri 6. Kruunu teknikolle raakapolttoon 7. Sovitus 8. Kruunun sementointi 9. Valmis 10. Kontrollikäynti 2. Mikäli kariologinen ja endodonttinen tilanne sallii, pidetään juuri alaleuassa, mutta d34 tulee juurihoitaa. Tällöin proteesiin voi lisätä yhden hampaan, pinnekohtaa siirtää kohtaan d33. Työvaiheet: 1. Alginaattijäljennökset ylä- ja alaleuasta 2. Proteesi ja jäljennökset hammaslaboratorioon. Lähetteeseen kirjataan ohjeet d34:n lisäyksestä proteesiin ja taivutettavien pinteiden lisäämisestä reg. 33. 3. Proteesin sovitus potilaan suuhun ja istuvuuden sekä purennan tarkistus. Potilaalle ohjeistus proteesin ylläpitohoidosta ja sen puhdistuksen tärkeydestä. 4. Valmis 5. Sovitaan kontrolliaika Ilmeisesti kummassakin vaihtoehdossa säästätte juuren. Kummassakaan vaihtoehdossa ette pohdi sitä miten potilas pärjää kruunaamisen ajan. Kysymykset miten proteesi kestää suussa ja miten proteesia tulisi muunnella, jos se korjataan.kruunun ja proteesin yhteensovitaminen
voi myös olla haasteellista. Epäloogista on myös sanoa ensin, ettei juuri ole säilyttämisen arvoinen ja kuitenkin säilyttää se. Jos hammasta on noinkin vähän jäljellä on preproteettinen jh suositeltavaa. Tämä kohta jäi vähän epäselväksi. Korjauksessa proteesi otetaan alginaatilla ulos suusta. 4 Tehtävä 2 Anne-Mari Ilo, Hanna Ahde ja Valtteri Arvaja Potilaalle on tekeillä yläleuan irroitettava osaproteesi. Osaproteesi kiinnittyy pysyviin hampaisiin tai kiinteisiin proteettisin ratkaisuihin ottaen tukea limakalvoilta. Tässä tapauksessa tukihampaina käytetään dd. 13 ja 24. Aluksi on otettu alkumallit ja päätetty tehdäänkö proteesin runko akryylistä vai metallista. Tämän hetkinen työvaihe on kaavion sovitus. Kaaviota tarvitaan purennan määritykseen valua varten. Kyseisen potilaan tapauksessa tämä on erityisen tärkeää, sillä hampaaton alue on laaja. Seuraava vaihe on, että työmalli sekä kaavio lähetetään laboratorioon, jossa valmistetaan valu. Kun valu valmis, sitä sovitetaan potilaalle. Tällöin tarkistetaan istuvuus, purenta, hampaiden väri, kaarien suhde limakalvoihin ja jäännöshampaisiin. Koska kyseessä on yläleuan proteesi, tulee palatinaalikaaren olla tarpeeksi tiivis myös pehmeillä limakalvoilla. Jos proteesiin on suunniteltu pinteitä, tarkistetaan niiden retentiokyky. Keskustellaan potilaan kanssa pinteiden mahdollisista esteettisistä vaikutuksista. Valu lähetetään takaisin laboratorioon juuri hankittujen tietojen kera. Seuraava vaihe on osaproteesin asettelu laboratoriossa. Tämän jälkeen osaproteesi lähetetään hammaslääkärille, joka sovittaa osaproteesia potilaalle. Jos korjattavaa löytyy, työ lähetetään takaisin laboratorioon tarkkojen korjausohjeiden kera, jonka jälkeen potilas saa proteesin koekäyttöön ohjeiden kera.mikäli proteesissa ei ole mitään korjattavaa, annetaan se potilaalle koekäyttöön tarkkojen käyttöohjeiden kera. Potilasta informoidaan alkuvaiheen ongelmista, joita ovat esimerkiksi hankala puheen tuottaminen sekä vaikeudet syömisessä. Potilas kutsutaan kontrollikäynnille 1-2 viikon kuluttua. Tiedustellaan käytön onnistumista, tarkastetaan istuvuus ja tutkitaan limakalvot. Jälkihoitotoimenpiteistä pohjaus on yleisin. Ajoitus riippuu resorption etenemisestä, yleisimmin pohjaus tehdään kahden kuukauden kuluttua osaproteesin luovuttamisesta. Pohjauksella varmistetaan osaproteesin istuvuus limakalvoilla sekä hampaiden pinnoilla resorption aiheuttamien muutosten jälkeen. Irroitettava osaproteesi on edullinen ratkaisu verrattuna kiinteisiin proteettisiin vaihtoehtoihin. Potilaalle ei voida tehdä siltaa, sillä hampaita puuttuu yläleuasta liikaa. Potilas saa osaproteesin käyttöön nopeammin verrattuna esimerkiksi implantteihin. Osaproteesi kerää plakkia, ruokaa ja vaatii potilaalta erityistä huolellisuutta suuhygieniassa sekä proteesin puhdistamisessa. Akryyliosaproteesi saattaa estää syljen huuhtovaa vaikutusta hampaiden kauloille, mikä altistaa kariekselle. Metallirunkoisella osaproteesilla ei ole tätä ongelmaa. Osaproteesin käyttöön liittyy aina epämukavuutta, eikä täydellistä istuvuutta voida taata. Osaproteesi rasittaa tukihampaita sekä aiheuttaa myös ylimääräistä kuormitusta kiinnityskudoksille. Koska jäännöshampaisto on noinkin vähäinen kuin malli osoittaa, on mahdollista, että tekeillä on akryyliosaproteesi. Tätä tukee myös se, ettei yläleuan hampaisiin ole hiottu okklusaaliupotuksia. Toki purennan määritystä voidaan tehdä myös preproteettisesti, joten saattaahan silti olla että tekeillä on rankaproteesi, vaikka se harvinaista onkin. Näin
vähäisessä jäännöshampaistossa rankaproteesin yhdysosasta saattaa tulla varsin kattavamiltei kuten akryyliosaproteesissa. Hyvä vastaus 4 Tehtävä 1 Protetiikan ryhmätyötentti Tehtävä 1 (Mari Kauhaniemi, Salla Masalin, Maricel Tiitinen, Kadri Saarväli, Touko Lapinsuo, Timo Girardi) Tekeillä oleva proteettinen työ on metallirunkoinen yläleuan osaproteesi (yleensä käytetään kromikobolttiterästä). Työ on valun sovitus- ja purennan määritysvaiheessa (kohta 5). Seuraava vaihe on asettelu laboratoriossa (kohta 6) ja tästä jatketaan alla olevan listan mukaan. Proteesin osat pääpiirteittäin (kyseisen proteesin kohdalla): satulat satulat ovat yleensä akryylia, jonka sisällä metallirunkoisessa satulassa sijaitsevat rungon metallirakenteet, pienet satulat saattavat olla kokonaan metallia pinteet kolme okklusaalista pinnettä kyseisessä proteesissamme yhdistäjät palatinaalikaari Proteesin teon työvaiheet: Ennen proteettisen hoidon aloitusta hoidetaan potilaan suun perushoito kuntoon. 1. Ensitapaaminen, alginaattijäljennös (hll) 2. Alkumallit ja yksilöllisen lusikan valmistaminen (labra) 3. Suunnitelman varmistaminen, upotukset purentatukia varten, tarkkuusjäljennös (hll) 4. Työmalli, valu, kaaviot (labra) 5. Valun sovitus, purennan määritys, hampaiden värin valinta (hll) 6. Asettelu (labra) 7. Asettelun sovitus (hll) 8. Valmiin proteesin viimeistely (labra) 9. Valmis koekäyttöön (hll) 10. Kontrolli (hll) Lähteet: Therapia Odontologica Luentomonisteet Kiitos vastauksestanne. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs. Vastauksesta puuttuu proteesihoidollinen komponentti, mutta toki kysymyksenasettelu oli myös teknisiin seikkoihin viittaava. Olisin kuitenkin toivonut myös potilaslähtöisiä seikkoja mukaan esim koekäyttöön ja kontrollikäyntiin liittyen. Kyseisellä proteesilla on varsin hankalaa määrittää purentaa, koska siitä puuttuu vahavallit. Toki purennan määritys silläkin käy päinsä, mutta vaatii avuksi muita keinoja. 3
Tehtävä 3. Kyseessä on irroitettava yläleuan rankaproteesi, ts. metallirunkoinen osaproteesi, josta on meneillään valun sovitusvaihe. Sovitusvaiheessa tulevan proteesin istuvuus tarkistetaan potilaan suussa, määritetään purenta ja valitaan hampaiden väri. Sovitusvaiheen jälkeen työ lähetetään laboratorioon asettelua varten, jossa valuun tehdään satulat ja asetetaan proteesin akryylihampaat (joka on yleisimmin käytetty materiaali ko. tehtävään). Tämän jälkeen hammaslääkäri tarkistaa asettelun sovittamalla proteesin potilaan suuhun. Hammaslaboratoriossa tehtävien tarvittavien säätöjen sekä viimeistelyn jälkeen proteesi on valmis koekäyttöön. Koekäyttöä varten potilaalle annetaan proteesin käyttö- ja hoito-ohjeet suullisesti ja kirjallisesti. Proteesin onnistuminen ja istuvuus tarkistetaan kontrollikäynnillä, jonka yhteydessä pinteet kiristetään hammaslääkärin toimesta. Proteesin osia tässä mallissa ovat: - Metallivaluosat palatinaalinen yhdyskaari okklusaalituet dd. 16 ja 24 palatinaalikiskot pinteet dd. 16, 13 ja 24 Proteesiin on asetettu fasadi d. 12 sekä tullaan asettamaan fasadi d. 23. Proteesilla korvattavia hampaita ovat dd. 15, 14, 12, 23, 25, 26, 27. Proteesin retention ja stabiliteetin vuoksi hampaisiin dd. 11, 13, 22 on tehty upotukset. Proteesi on radeerattu ilmasulun parantamiseksi. Kiitos vastauksestanne. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs. Vastauksen proteesihoidollinen komponentti on kovin niukka, mutta toki kysymyksenasettelu oli myös teknisiin seikkoihin viittaava. Olisin kuitenkin toivonut myös potilaslähtöisiä seikkoja enemmän mukaan, vaikka joitain asioita vastauksessa toki olikin. Kyseisellä proteesilla on myös varsin hankalaa määrittää purentaa, koska siitä puuttuu vahavallit. Toki purennan määritys silläkin käy päinsä, mutta vaatii avuksi muita keinoja. 3 Voisitko forwardata viestin asianomaisille, koska sukunimet puuttuvat vastauksesta.