MARJANIEMI-TIEDOTE 1/2005 3 Marjaniemi-Seuran itsenäisyyspäiväjuhlaa vietettiin 6.12.2004. Juhlapuheen piti johtaja Hannu Jokipaltio. ITSENÄISYYDEN AIKAA MARJANIEMESSÄ Arvoisat kuulijat, hyvät marjaniemeläiset! Juhlimme tänään Suomen 87 vuotta kestänyttä valtiollista itsenäisyyttä. Itsenäisyyden saavuttaminen ja säilyttäminen ovat vaatineet aikanaan vastuussa olleilta sukupolvilta uskomattoman määrän rohkeutta ja uhrivalmiutta. Siksi itsenäisyyspäivän henki on pikemmin vakavahenkinen kuin iloinen. Itsenäisyys sinänsä on kuitenkin iloinen, positiivinen asia. Minä sain tähän puheeseeni vapaat kädet ja siksi lähdenkin mieluummin kaivelemaan esiin kaikkea sitä iloa ja positiivisuutta, joka sisältyy paitsi itsenäisyyteen niin erityisesti suomalaisuuteen ja Suomeen - tämä lienee enemmän sellaista antikalvinistista pohdiskelua kuin juhlapuhe. Ja koska Marjaniemi-tiedotteessa osattiin kertoa, että puhun teemalla itsenäisyyden aikaa Marjaniemessä, en tätä lupausta kokonaan ohita. Aion liikkua vapaasti ajassa taaksepäin ja eteenpäin, asiasta toiseen ja jos kuulija tässä löytää jotakin logiikkaa, niin se on hyvä se. Vastuu on kuitenkin puhujalla. Aivan lopussa aion solmia tämän kaiken siistiksi paketiksi ja paljastaa, miltä näyttää suomalaisuuden, Suomen ja marjaniemeläisyyden tulevaisuus. Puhe on aina puhujansa näköinen, tässä tapauksessa lyhyt ja yksinkertainen. Puhuja kertoo enemmän itsestään kuin puheensa aiheesta. Hän avaa pääkoppansa kuulijoiden ihmeteltäväksi, jotka sitten kiitettävästi ihmettelevätkin, että miten se nyt noin luulee. Aina on myös kyse perspektiivistä, mistä asioita tarkastellaan. Selitykseksi avaan hieman omaa näkövinkkeliäni. Ikää minulla on 57 vuotta siitä ensimmäiset 18 vuotta kului Keski-Suomessa, sen jälkeen pääkaupunkiseudulla ja helmikuusta 1981 olen ollut marjaniemeläinen. Vaimoni Ulla on muuttanut Marjaniemeen 1956, jolloin suvun hallussa jo 30-luvulta olleelle puutarhapalstalle rakennettiin Oksasen perheelle omakotitalo. Lapsemme ovat neljännen polven marjaniemeläisiä. Ammatiltani olen kasinon johtaja ja muutenkin kunnon mies. Aluksi taustaksi muutama sana Suomen ja suomalaisuuden historian hämäristä. Suomen nimellä tunnetun alueen ensimmäinen virallinen rajalinja määriteltiin Pähkinäsaaressa 1323. Sen jälkeen raja on piirretty uudelleen kahdeksan kertaa. Aina uutta rajankäyntiä on edeltänyt pienempi tai isompi kahakka, jonka jälkeen raja piirrettiin ja rauha solmittiin ikuisuudeksi. Pähkinäsaarta seurasivat vuorollaan Täyssinän rauha 1595, Stolbovan rauha 1617, Uudenkaupunginrauha 1721, Turun rauha 1743, Haminan rauha 1809, jolloin Suomi siirtyi autonomisena suuriruhtinaskuntana osaksi Venäjää, Tarton rauha 1920, Moskovan rauha 1940 ja lopuksi Pariisin rauha 1947. Käsite Suomi ja suomalaisuus ovat eläneet jokaisen rauhan ja rajankäynnin yhteydessä, mutta aivan ehdottomasti ne ovat olleet jo olemassa, satoja vuosia ennen valtiollista itsenäistymistä. Mitä tuo suomalaisuus oikeasti sitten on, voidaanko se jotenkin määritellä? Minä laitan ykköseksi oman kielen, se on kansallisen identiteetin perusta. Sitten tulee joku rajallinen alue, jossa tuota omaa kieltä puhutaan. Uskonto, kulttuuri, tiede, taiteet, maantiede ja kansanluonne myös nämä kaikki ovat vaikuttaneet tähän suomalaisuuteen ja olleet osa sitä. Näihin pohjautuvat myös monet nykyiset suomalaiset hyveet: demokratia, tasa-arvo, sivistys, koulutus, mielipiteen vapaus, korkea tekninen osaaminen, ym., joissa kaikissa kuulumme parhaaseen A-luokkaan. Historiasta siirryn suoraan tulevaisuuteen: edessä on kaiken sortin uhkakuvia, englannin kielen tunkeutuminen, amerikkalaisuuden ihannointi, siirtolaisuuden lisääntyminen, vieraat kulttuurit ja tavat. Katsotaanpa sitten peruutuspeiliin, ainahan tänne on tultu muualta. Jo perisuomalaiset nimet sen kertovat: Mikael Agricola, Elias Lönnroth, Carl Gustaf Emil Mannerheim, Adolf Ehrnrooth, Jean Sibelius, kaikki nimiä 10 suurimman suomalaisen joukossa. Joillakin heistä jopa suomen kielen taito on ollut vähän niin ja näin, ja silti kukaan ei aseta kyseenalaiseksi heidän suomalaisuuttaan. Esimerkkejä suomalaisesta yritysmaailmasta, Sinebrykoff, Nikolajeff, Fazer, Rosenlew, Serlachius jne. Melkein joka suvusta löytyy taustalta puolalainen
MARJANIEMI-TIEDOTE 1/2005 4 mylläri, saksalainen konemestari, sveitsiläinen juustomestari, ammattimiehiä joka lähtöön, venäläisiä, juutalaisia, tataareja, ruotsalaisia. Aina tänne on tultu muualta ja tämä on vain rikastuttanut Suomea ja suomalaisuutta. Näin on ollut myös Marjaniemessä - nyt puhun 50-luvusta, mistä alkaen vaimoni Ulla on täällä asustellut - jossa oli kesäasukkaana juutalaisia ja tataareja. Eräällä juutalaisperheellä oli kuulemma huomattavan suuri matkalaukku, mikä antoi Oksasen tyttärille aiheen supista: ne kuljettaa siinä liitonarkkia Itsenäisyyden ja suomalaisuuden uhkana voidaan kokea myös eurooppalaistuminen ja Bryssel - kohta ne päättää kaikki meidän asiamme siellä. No, ne on joskus päätetty Tukholmassa, joskus Pietarin hovissa, ja kyllä itsenäisyytemmekin aikana ympäröivä maailma on aina vaikuttanut valintoihimme. Itsenäisyyden kuva voi muuttua mutta erityisesti nykyinen nuorempi ikäpolvi on jo valmiiksi kansainvälinen ja pärjää aivan varmasti tässä uudessa ympäristössä. Tämä Eurooppa-kuvio on vähän kuin avioliitto, kyllä siinä itsenäisyys saattaa hieman vähetä, mutta saa siinä sitten vastapainoksi muita etuja. Jotkut aika miellyttäviäkin. Itsenäisyys muuttuu hyvään suuntaan. Nyt teen taas loikan ajassa taaksepäin. Palaan lupaukseeni kertoa jotakin teemalla itsenäisyyden aikaa Marjaniemessä. Ullan muistojen mukaan Marjaniemi oli syrjässä, hiljainen kylä. Asfalttia ei ollut, keskustasta tultiin bussilla numero 33 jonka päättäri oli Elannon aukiolla. Kylässä oli kaksi kauppaa, Gröndahlin kauppa ja Elanto. Hugo Gröndahl oli myös leipuri ja kaupassa olikin aivan erinomainen leipäosasto. Elannossa puolestaan oli erikseen lihapuoli. No, kehitys kehittyi ja itsekin muistan Elannon loppuvaiheita, jolloin tuosta lihapuolesta oli jäljellä vain Savolaisen Anan luonnehdinta: makkaramuseo. Hyviä harrastuksia tarjosivat Marjaniemen Uimarit ja Marjaniemen Melojat. Elokuun puolessa välissä kesän huippuhetki oli uimapromootio uimalassa, joku huomattava paikallinen merkkihenkilö sai kunnian toimia promoottorina. Kansakoulua käytiin Puotilan kartanossa, jonne johti kapea tie nykyisen vanhainkodin paikkeilla. Silloin siinä oli kartanon muonamiehen torppa, jossa asui myös torpan Putte lättähattu ja pahis. Tuohon maineeseen on saattanut riittää silloisessa kunnollisessa maailmassa vain syljeskely ja tupakan polttaminen. Myöhemmin kansakoulu siirtyi Kontion majalle. Palataanpa nykypäivään. Aivan erityiseksi Marjaniemen tekee mielestäni sen kylämäisyys. Kuten kerroin, olen itse kotoisin Keski-Suomesta, kylästä jossa kaikki tunsivat toisensa ja siksi pidän tätä kylämäisyyttä suuressa arvossa. Täällä on seuroja, jotka tarjoavat hyviä ja monipuolisia harrastuksia kaiken ikäisille. Ja ennen kaikkea meidän yhteinen Marjaniemi-Seura, joka juuri hiljattain vietti 50-vuotisjuhliaan. Marjaniemessä asuu mukavia ihmisiä. Katsokaa vaikka täälläkin, Itkosen Enska, Savolaiset, Karppiset, Anttilan Jorma, Malmit jne. Tähän monipuolisuuden luetteloon voidaan vielä lisätä meri, luonto, rauhallisuus kuitenkin kaikki mahdolliset palvelut kävelyetäisyydellä. Jos ei täällä viihdy niin sanonko mä mitä. Marjaniemi on upea paikka asua. Varmaan jo arvaattekin, millainen on se alussa luvattu, salattu tieto tulevaisuudesta. Olen solminut Suomen, suomalaisuuden, itsenäisyyden ja Marjaniemen yhdeksi siistiksi paketiksi. Tulevaisuudessa tämän paketin sisällössä jotkut asiat pysyvät, jotkut muuttuvat. Suomi on edelleenkin kaunis maa, meillä on upea luonto järvineen, merineen, neljä vuodenaikaa, metsiä, hiljaisuutta, saastumatonta luontoa. Maantieteelle emme mitään voi. Suomi valtiona on Euroopan laidalla, merien saartama ja täällä asuu omaa omituista kieltään puhuva, mutta hyvin koulutettu ja sivistynyt kansa. Käsitteet suomalaisuus ja itsenäisyys kestävät, monipuolistuvat ja kehittyvät. Nykynuoret ovat meitä 20-,30-,40-, 50-,60-lukulaisia koulutetumpia, fiksumpia, avoimempia, itsevarmempia ja kansainvälisempiä samaan suuntaan muuttuu myös heidän Suomensa. Suomi on ollut aina oikein passeli vuorollaan kullekin sukupolvelle ja niin se on varmasti tästäkin eteenpäin. HS:n kuukausiliite pelkistää saman näkemyksen lyhyesti: Suomi on siisti, valoisa ja lämmin, hyvässä maalissa ja vatupassissa. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille marjaniemeläisille! Hannu Jokipaltio Puheen lyhentäen toimittanut HL-C.
MARJANIEMI-TIEDOTE 1/2005 5 MARJANIEMEN YHDISTYKSET LIONS CLUB HELSINKI MARJANIEMI presidentti Mika Salonen p. 323 3535 MARJANIEMEN KIINTEISTÖNOMISTAJAT pj. Eero Paananen p. 040-5011 912 MARJANIEMEN MELOJAT pj. Kari Eskola p. 040-589 6525 www.marjaniemenmelojat.fi MARJANIEMEN PURJEHTIJAT kommodori Arto Kaunisto p. 040-569 0004 www.marjaniemen-purjehtijat.fi MARJANIEMEN UIMARIT pj. Jari Keski-Marttunen p. 0400-461 706 www.marjaniemenuimarit.fi MARJANIEMEN VENEKERHO pj. Eero Raatikainen p. 050-325 4964 www.marjaniemenvenekerho.fi MARJANIEMEN VPK VPK:n talo p. 3231 100 MARJAPALLO varapj. Esko Vartia p. 0400-411144 Partiolippukunta HELSINGIN ERÄKAVERIT lippukunnanjohtaja Antti Ritvanen p. 050-346 2933 www.erakaveri.net
MARJANIEMI-TIEDOTE 1/2005 6 T APAHTUMAKALENTERI MARJANIEMI-SEURAN VUOSIKOKOUS pidetään maanantaina 14.3.2005 klo 19 VPK:n talolla (Palopirtintie 6) Kokouksen jälkeen VPK:n edustaja puhuu paloturvallisuudesta.. Tervetuloa! HKL:n palvelulinjat on tarkoitettu kaikkien matkustajien käyttöön, mutta reitit ja aikataulut on suunniteltu erityisesti ikääntyvien, liikuntaesteisten ja lastenvaunujen kanssa kulkevien tarpeisiin, mutta linjoilla voivat ajaa kaikki muutkin. Matalalattiaisten pikkubussien reitit kulkevat terveysasemien, neuvoloiden, vanhainkotien, kirjastojen ja muiden tärkeiden asiointikohteiden kautta, ja pysäkkejä on tiuhasti. Palvelulinjoille kelpaavat samat liput kuin muillakin bussilinjoilla. Vartioharjun palvelulinja P20 ajaa Itäkeskuksen, Myllypuron ja Puotilan ympäristössä. Itäkeskuksestä lähdettyään bussi ajaa Marjaniemessä reittiä Marjaniementie - Strömsintie - Marjaniemenranta - Marjalahdentie - Puolaharju - Niittyranta - Kunnallisneuvoksentie. Lähdöt ovat Itäkeskuksesta klo 10.40 ja klo 13.10. MARJANIEMEN LEIJONIEN JOULUSÄÄVEIKKAUS Jouluaattona klo 12 mitattiin entisen astiavuokraamon ilmoitustaulun kohdalla noin kahden metrin korkeudella lämpötilaksi -0,2 C. Käytössä oli kalibroitu virallisesti hyväksytty lämpömittari. Vertailun vuoksi Helsingin Kaisaniemen sääaseman lämpötila samana päivänä klo 11 oli +0,3. Veikkauslipukkeita oli jätetty 65 kpl ja arvaukset vaihtelivat +4,6:stä -7,1:aan. Voittajat olivat: 1. Helena Salopolku + 0,0 C 2. Olavi Tiusanen - 0,8 C 3. Riitta Rokkanen - 1,0 C (useita samoja arvauksia, arpa ratkaisi) Palkinnot on jaettu, onnittelemme voittajia! Ilkka Pitkänen / Marjaniemen Leijonat Lisätietoja P20:stä saa HKL:n palvelupisteistä, puh. 09-472 2454. Itäkeskuksen metroaseman palvelupiste on avoinna klo 10-17.15. Internet: www.hkl.fi
MARJANIEMI-TIEDOTE 1/2005 7 Puistotäti Marjaniemessä Kaipaatko itsellesi pientä levähdystaukoa tai aikaa asioiden hoitoon? Tuo lapsesi Marjaniemen Oskarinpuistoon puistotädille leikkimään muiden lasten kanssa. Puisto on aidattu, vastikään kunnostettu luonnonläheinen leikkipuisto Marjaniemen sydämessä (Oskarintie). MARJANIEMI-PÄHKINÄN VASTAUKSET 1. Viralliset puitteet sai ensimmäisenä melontaharrastus. Marjaniemen Melojat perustettiin 1935, joten - nykyään retkimelontaan painottuneen seuran - seitsemäs vuosikymmen päättyy tänä vuonna. Kilpailukautenaan MaMe antoi näkyvän panoksen Suomen melontaurheiluun, sotien jälkeisinä vuosina seuralla oli mm. viisi olympiavalmennettavaa. Seurassa harrastettiin myös monia muita lajeja, ja seura kuului parhaimmillaan Kanoottiliiton lisäksi Uima-, Pallo-, Suunnistus- ja Hiihtoliittoon. 1948 uimajaostosta syntyi oma seura, Marjaniemen Uimarit. 2. Helsingin kisoissa 1952 Suomen melojat saalistivat mitaleita. Marjaniemeläinen osuus oli Olavi Ojanperän pronssitila kanadalaisyksiköiden 1000 metrillä. Tokion olympialaisissa 1964 Marjaniemen Eila Pyrhönen sijoittui neljänneksi naisten 100 m perhosuinnissa. Marjaniemeläiseksi päätyi aikanaan myös Verner Weckman, ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja. Weckman voitti Lontoon olympialaisissa 1908 kreikkalaisroomalaisen painin raskaansarjan ja Ateenan välikisoissa 1906 keskisarjan kultamitalin. Pähkinän laati Ensio Malmi Oskarinpuiston puistotäti, arkipäivisin klo 9.15-11.45. Tervetuloa tutustumaan! Lisätietoja: Jasmin Koistinen, puh. 040 575 1090 jasmin.koistinen@kolumbus.fi Eija Vainio, puh. 050 526 9926 vainio.eija@kolumbus.fi