Työmarkkinatuki 12.02.2018
Sisällysluettelo 1 Etuusohje... 1 1.1 Hyvä hallinto... 1 1.2 Tavoite... 1 1.3 Etuuden osat... 1 1.3.1 Työmarkkinatuki... 1 1.3.2 Lapsikorotus... 2 1.3.3 Korotusosa... 3 1.3.4 Kulukorvaus... 5 1.3.5 Korotettu kulukorvaus... 6 1.3.6 Ulkomaan kulukorvaus... 6 1.4 Oikeus ja edellytykset... 6 1.4.1 Työvoimapoliittiset edellytykset... 6 1.4.1.1 Työtön työhakija... 7 1.4.1.2 Työmarkkinoilla olon esteet... 7 1.4.1.3 Yritystoiminta ja oma työ... 8 1.4.1.3.1 Kuka on yrittäjä?... 11 1.4.1.3.2 Yritystoiminnan alkaminen ja päättyminen... 15 1.4.1.4 Päätoiminen opiskelu... 18 1.4.1.4.1 Opiskelun keskeytyminen ja päättyminen... 18 1.4.1.5 Työmarkkinoilta poissaolo... 19 1.4.1.6 Korvauksettomat määräajat ja työssäolovelvoitteet... 19 1.4.1.7 Odotusaika... 20 1.4.1.8 Koulutusta vailla olevat nuoret... 21 1.4.2 Yleiset edellytykset... 22 1.4.2.1 Suomessa asuminen... 22 1.4.2.2 Ikä... 22 1.4.2.3 Työmarkkinoilla olon esteet... 23 1.4.2.4 Työkyvyttömyys... 24 1.4.2.4.1 KEL 12 4 momentin mukainen työkyvyttömyyseläke... 25 1.4.2.4.2 Ulkomaan työkyvyttömyyseläke... 26 1.4.2.4.3 Enimmäisaika sairauspäivärahaa... 26 1.4.2.4.4 Sairauspäivärahan omavastuuaika... 27 1.4.2.5 Työ- ja virkasuhteesta johtuvat rajoitukset... 29 1.4.2.5.1 Irtisanomisajan palkka... 29 1.4.2.5.2 Vuosiloma-ajan palkka... 30 1.4.2.5.3 Lakiin tai työ- tai virkaehtosopimukseen perustuva työajan lyhentäminen... 31 1.4.2.6 Jaksotukset... 31 1.4.2.6.1 Lomakorvaus... 31 1.4.2.6.2 Taloudellinen etuus... 33 1.4.2.6.3 Työsuhteen ja kunnallisen virkasuhteen perusteeton päättäminen... 34 1.4.2.6.4 Lomakorvauksen tai taloudellisen etuuden jaksotusmenettely... 40 1.4.2.6.5 Rahakorvaus... 41 1.4.2.6.6 Rahakorvauksen jaksotusmenettely... 42 1.4.2.6.7 Yritysomaisuuden myyntivoitto... 42 i
1.4.2.6.7.1 Milloin myyntivoitto jaksotetaan?... 42 1.4.2.6.7.2 Milloin myyntivoittoa ei jaksoteta?... 43 1.4.2.6.7.3 Myyntivoiton selvitys... 45 1.4.2.6.7.4 Tasetarkastelu... 46 1.4.2.6.7.5 Myyntivoiton määrittely... 47 1.4.2.6.7.6 Myyntivoiton jaksotusmenettely... 49 1.4.2.6.7.7 Jaksotuksen alkamisajankohta... 50 1.4.2.6.7.8 Jaksotuksen enimmäisaika... 50 1.4.2.7 Työriita... 51 1.4.3 Erityiset edellytykset... 51 1.4.3.1 Oikeus työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen... 51 1.4.3.2 Työmarkkinatuen odotusaika... 52 1.4.3.2.1 Odotusajan tutkiminen... 52 1.4.3.2.2 Odotusajan asettaminen alkamaan... 53 1.4.3.2.3 Odotusajan keston laskeminen... 56 1.4.3.2.4 Odotusajan kuluminen... 58 1.4.3.2.5 Odotusajan asettaminen ja työllistymistä edistävä palvelu... 59 1.4.3.2.6 Odotusajan yhteenveto... 60 1.4.3.3 Työllistymistä edistävät palvelut... 60 1.4.3.3.1 Oikeus etuuteen työllistymistä edistävän palvelun ajalta... 64 1.4.3.3.2 Poissaolo työllistymistä edistävästä palvelusta... 68 1.4.3.3.2.1 Oma sairaus... 69 1.4.3.3.2.2 Lapsen sairaus... 71 1.4.3.3.2.3 Oikaisu, takaisinperintä ja sovittelu poissaolotilanteissa... 72 1.4.3.3.3 Työvoimakoulutusta koskevat erityissäännökset... 73 1.4.3.4 Kulukorvaukset... 74 1.4.3.4.1 Kulukorvaus... 74 1.4.3.4.2 Korotettu kulukorvaus... 76 1.4.3.4.3 Ulkomaan kulukorvaus... 77 1.4.3.5 Maahanmuuttajan kotoutumistuki 31.12.2014 asti... 77 1.4.3.5.1 Kotoutumissuunnitelma... 78 1.4.3.5.2 Kotoutumistuki... 78 1.4.3.6 Matka-avustus... 82 1.4.3.7 Työllistymisrahakokeilu... 85 1.4.3.8 Omavastuuaika... 92 1.4.3.8.1 Omavastuuajan alkaminen... 92 1.4.3.8.2 Omavastuuajan täyttyminen... 92 1.4.3.8.3 Omavastuuaikaan luettavat päivät... 94 1.4.3.8.4 Päivät, joita ei lueta omavastuuaikaan... 95 1.4.3.8.5 Omavastuuajan voimassaolo... 97 1.4.3.8.6 Ei omavastuuaikaa... 99 1.4.3.9 Enimmäismaksuaika... 99 1.5 Suhde muihin etuuksiin... 100 1.5.1 Estävät etuudet... 100 1.5.2 Vähennettävät etuudet... 101 1.5.2.1 Etuoikeutetut etuudet... 103 1.5.3 Lasten kotihoidon tuki... 104 1.5.3.1 Esimerkkejä... 105 ii
1.5.3.2 Puoliso... 106 1.5.4 Ulkomailta maksettavat etuudet... 108 1.6 Hakeminen... 109 1.6.1 Vireilletulo... 110 1.6.1.1 Lähettäjän vastuu... 111 1.6.1.2 Asiakirjan siirto... 111 1.6.2 Kuka voi hakea etuutta?... 111 1.6.2.1 Henkilö itse... 111 1.6.2.2 Edunvalvoja... 112 1.6.2.3 Edunvalvontavaltuutettu... 113 1.6.2.4 Asiamies eli valtuutettu... 113 1.6.2.5 Lähiomainen tai muu henkilö... 114 1.6.2.6 Kunta... 114 1.6.2.7 Kuolinpesä... 114 1.6.3 Hakuaika... 115 1.6.4 Lisäselvitysten pyytäminen... 115 1.6.4.1 Lisäselvitykset työmarkkinatuessa... 117 1.6.4.2 Työttömyyspäivien suullinen ilmoittaminen... 118 1.6.5 Hakemuksen peruminen... 119 1.7 Määrä... 119 1.7.1 Työmarkkinatuki... 119 1.7.2 Lapsikorotus... 119 1.7.3 Korotusosa... 119 1.7.4 Kulukorvaus... 119 1.7.5 Korotettu kulukorvaus... 120 1.7.6 Ulkomaan kulukorvaus... 120 1.8 Määräytymisperusteet... 120 1.8.1 Aktiivimalli... 120 1.8.1.1 Aktiivisuusedellytykset ja tarkastelujakso... 121 1.8.1.2 Ei aktiivisuusvelvoitetta... 126 1.8.1.3 Tarkastelujakso alkaa alusta... 129 1.8.1.4 Työttömyysetuuden alentaminen... 130 1.8.2 Vähennettävät sosiaalietuudet... 131 1.8.2.1 Lasten kotihoidon tuki... 131 1.8.3 Tarveharkinta... 131 1.8.3.1 Tarveharkinnan tulot... 131 1.8.3.1.1 Puoliso... 132 1.8.3.2 Tulojen vaikutus... 134 1.8.3.3 Tarveharkinta ja vähennettävä sosiaalietuus... 134 1.8.3.4 Työmarkkinatuki ilman tarveharkintaa... 135 1.8.4 Työ- ja muiden ansiotulojen sovittelu... 139 1.8.4.1 Sovitteluperusteet... 139 1.8.4.1.1 Osa-aikatyö... 140 1.8.4.1.2 Lomauttaminen/työtaistelutoimenpide... 142 1.8.4.1.2.1 Viikoittaisen työajan lyhentäminen... 144 1.8.4.1.3 Satunnainen kokoaikatyö... 148 iii
1.8.4.1.4 Yritystoiminnasta saatu tulo... 150 1.8.4.2 Sovittelujakso... 152 1.8.4.2.1 Tavanomainen sovittelujakso... 152 1.8.4.2.2 Erityinen sovittelujakso... 152 1.8.4.3 Työaikatarkastelu... 154 1.8.4.3.1 Työaika... 154 1.8.4.3.2 Työajan tarkastelujakso... 157 1.8.4.3.2.1 Osa-aikatyö ja satunnainen kokoaikatyö... 157 1.8.4.3.2.2 Työajan lyhentäminen lomautuksella... 157 1.8.4.3.2.3 Jaksotyö... 157 1.8.4.4 Soviteltava tulo... 158 1.8.4.4.1 Tulo tavanomaisella sovittelujaksolla... 159 1.8.4.4.2 Tulo erityisellä sovittelujaksolla... 159 1.8.4.5 Tulojen kohdentaminen... 160 1.8.4.5.1 Ansaintaperiaate... 160 1.8.4.5.2 Maksuperiaate... 160 1.8.4.5.3 Tulojen jakaminen kahdelle sovittelujaksolle... 162 1.8.4.6 Määrän laskenta ja suojaosa... 162 1.8.4.7 Työttömyysetuuden ennakkomaksu... 165 1.8.5 Osittainen työmarkkinatuki... 166 1.8.5.1 Vanhemmat... 166 1.8.5.2 Vanhempien taloudessa asuminen... 166 1.8.5.3 Vanhempien muut huollettavat... 167 1.8.5.4 Vanhempien tulot... 167 1.8.5.5 Vanhempien tulojen vaikutus... 167 1.8.5.6 Toimitettavat selvitykset... 168 1.8.5.7 Työmarkkinatuki ilman ositusta... 168 1.8.6 Tulot ja vähennykset... 169 1.8.6.1 Palkkatulot... 169 1.8.6.2 Elinkeinotoiminnan tulot... 170 1.8.6.2.1 Elinkeinotoiminnan tulojen huomioon ottaminen... 171 1.8.6.2.2 Tulojen selvittäminen... 171 1.8.6.2.2.1 Pyydettävät selvitykset eri yritysmuodoissa... 172 1.8.6.2.3 Elinkeinotoiminnan tuloksen jako ansio- ja pääomatuloihin... 177 1.8.6.2.4 Elinkeinotoiminnan tulojen tarkistaminen... 181 1.8.6.2.5 Aloittavan yrittäjän tulojen arviointi... 181 1.8.6.2.6 Uusi hakemus ja yrittäjä... 183 1.8.6.3 Maatalouden tulot... 183 1.8.6.4 Metsätalouden tulot... 184 1.8.6.5 Osinkotulot... 186 1.8.6.6 Talletusten korot... 188 1.8.6.7 Korkotulot... 189 1.8.6.8 Vuokratulot... 189 1.8.6.9 Kuolinpesä ja perintö... 190 1.8.6.10 Sosiaalietuudet... 191 1.8.6.11 Muut työmarkkinatuen määrässä huomioon otettavat tulot... 192 1.8.6.12 Tarveharkinnan tulojen ja vanhempien tulojen huomioon ottaminen... 196 1.8.6.12.1 Tarveharkinnan tuloista tehtävät vähennykset... 197 iv
1.8.6.12.2 Etuoikeutetut tuotot... 198 1.8.6.13 Tiedot rahalaitoksilta... 199 1.9 Ratkaiseminen... 200 1.9.1 Käsittelypaikka... 200 1.9.1.1 Kv-asioiden käsittelypaikka... 202 1.9.2 Esteellisyydestä... 204 1.9.2.1 Käsittely- ja ratkaisukielto... 204 1.9.2.2 Esteellisyyden toteaminen... 205 1.9.3 Työvoimapoliittiset lausunnot ja tiedotteet... 205 1.9.3.1 Lausunnon piiriin kuuluvat asiat... 206 1.9.3.2 Lausunnon voimassaolo... 206 1.9.3.3 Lausuntoihin liittyviä erityistilanteita... 207 1.9.3.4 Tiedotteet... 210 1.9.4 Lisäselvitykset... 211 1.9.5 Kuuleminen... 212 1.9.5.1 Milloin asiakasta on kuultava?... 212 1.9.5.2 Miten kuullaan?... 212 1.9.6 Päätöksen antaminen... 212 1.9.6.1 Käsittelytakuu... 214 1.9.6.2 Päätöksensaajat... 214 1.10 Maksaminen... 214 1.10.1 Maksuosoite... 214 1.10.1.1 Ulkomaan maksuosoite... 215 1.10.1.2 Kuolinpesä... 215 1.10.2 Etuuspäivien määrä viikossa... 215 1.10.3 Maksujaksot... 216 1.10.4 Ennakkomaksumenettely... 216 1.10.5 Maksaminen muulle kuin hakijalle... 217 1.10.5.1 Edunvalvoja... 217 1.10.5.2 Edunvalvontavaltuutettu... 218 1.10.5.3 Kunta... 218 1.10.5.3.1 Elatuksen turvaaminen... 219 1.10.5.3.2 Ennakkona myönnetty toimeentulotuki... 220 1.10.5.3.3 Maksaminen kunnalle asiakasmaksulain perusteella... 222 1.10.5.4 Kela... 222 1.10.5.4.1 Perittävän määrän laskeminen... 225 1.10.5.5 Työttömyyskassa... 225 1.10.6 Maksaminen ulosottoviranomaiselle... 226 1.10.7 Ennakonpidätyksen yleiset periaatteet... 226 1.10.7.1 Ennakonpidätyksen perusteet... 226 1.10.7.2 Tietojen saanti ja käyttöönotto... 228 1.10.7.2.1 Suorasiirtotiedot... 228 1.10.7.2.2 Tiedot maksunsaajalta... 228 1.10.7.2.3 Ennakonpidätyksen tallennus... 229 1.10.7.2.4 Kelan selvitettävä... 229 1.10.7.3 Toimittaminen... 230 1.10.7.3.1 Työttömyysturva ja koulutusetuudet... 230 v
1.10.7.4 Ennakonpidätyksen korjaus ja palautus... 230 1.10.7.5 Takaisin maksetut etuudet... 231 1.10.7.6 Regressisuoritukset... 232 1.10.7.7 Vuosi-ilmoitukset... 232 1.10.7.8 Kuukausivalvonta... 232 1.11 Ilmoitusvelvollisuus... 233 1.12 Päätöksen oikaisu ja poistaminen... 234 1.13 Tarkistaminen... 235 1.13.1 Muutokset perhesuhteissa... 236 1.13.2 Muutokset työ- ja muissa ansiotuloissa... 236 1.13.3 Muutokset yritystoiminnan tuloissa... 236 1.13.4 Muutokset muissa sosiaalietuuksissa... 237 1.13.5 Muutokset tarveharkinnan tuloissa... 237 1.13.6 Muutokset vanhempien tuloissa... 238 1.13.7 Muita tarkistustilanteita... 238 1.14 Liikamaksu... 241 1.14.1 Takaisinperintä... 241 1.14.2 Regressimenettely... 241 1.14.2.1 Sairauspäiväraha... 242 1.14.2.2 Kuntoutusraha... 242 1.14.2.3 Kansaneläke ja työeläkkeet... 242 1.14.2.4 Sukupolvenvaihdoseläke, luopumiseläke, luopumiskorvaus ja luopumistuki... 245 1.14.2.5 Tapaturmavakuutuslain mukainen päiväraha ja tapaturmaeläke... 245 1.14.2.6 Työttömyyskassan myöntämät etuudet... 246 1.14.2.7 Peruspäiväraha ja työmarkkinatuki... 247 1.14.2.8 Pienin perittävä määrä... 247 1.14.2.9 Palautusten valvonta ja virheellisten palautusten oikaiseminen... 248 1.14.2.10 Liian suuret palautukset... 248 1.14.2.11 Liian pienet palautukset... 248 1.15 Keskeyttäminen... 248 1.16 Lakkauttaminen... 249 1.17 Muutoksenhaku... 249 vi
1. Etuusohje Etuusohje on toimintaohje, jota käytetään apuna etuuksien ratkaisutyössä. Ohje on ensisijaisesti tarkoitettu Kelan sisäiseen käyttöön. Ohjeen pdf-tiedosto muodostuu automaattisesti Kelan intranetissä olevan etuusohjeen verkkosivuista. Pdf-muotoisesta etuusohjeesta puuttuvat kaikille ohjeille sisällöltään samanlaiset ohjeet päätöksen oikaisu ja poistaminen takaisinperintä muutoksenhaku. Näistä on tehty omat pdf-ohjeet. 1.1. Hyvä hallinto Hallintolaissa säännellään hyvän hallinnon perusteet. Hallintolakia sovelletaan kaikkiin hallintoasioihin Kelassa. Näihin kuuluvat etuusasiat, sisäisen hallinnon asiat ja sidosryhmäyhteistyö. Hallintolaki on yleislaki. Jos erityislaissa, esimerkiksi etuuslaissa, jostain asiasta säädetään toisin, sovelletaan erityislakia. Hyvän hallinnon perusteista tarkemmin 1.2. Tavoite hallintolain soveltaminen ja asiointi toisen puolesta Kelassa etuusohjeen kohdissa hakeminen ja ratkaiseminen Työmarkkinatuen tavoitteena on korvata työttömyydestä aiheutuneita taloudellisia menetyksiä ja samalla turvata työnhakijan toimeentulo sinä aikana, jona hän hakee työtä tai parantaa työllistymisedellytyksiään. 1.3. Etuuden osat Perusetuutena maksettavaan työmarkkinatukeen voidaan liittää lapsikorotus, työllistymistä edistävän palvelun ajalta maksettava korotusosa sekä kulukorvaus. 1.3.1. Työmarkkinatuki Työmarkkinatuki on Kelan työttömälle työnhakijalle maksama työttömyysetuus. 1
1.3.2. Lapsikorotus Työnhakijalle, jolla on huollettavanaan alle 18-vuotias lapsi, työttömyysetuus maksetaan korotettuna lapsikorotuksella. (TTL 6 luku 6 ) Huollettavana lapsena pidetään työttömyysetuuden saajan biologista lasta. Huollettavana lapsena pidetään myös: saajan adoptiolasta; lasta, jonka saaja on antanut kasvattilapseksi; lasta, joista saaja on velvollinen maksamaan elatusapua; tai avio- tai avopuolison lasta, jos tämä asuu saajan kanssa samassa taloudessa. Adoptiolapsella tarkoitetaan lasta, jonka adoption tuomioistuin on vahvistanut. (Adoptiolaki 22/2012 51 ) Adoptiolapsi rinnastetaan biologiseen lapseen ja lapsikorotus maksetaan kuten biologisesta lapsesta. Kasvattilapsella tarkoitetaan yksityisesti sijaiskotiin sijoitettua lasta.kasvattilapsen kasvattivanhemmilla ei ole oikeutta lapsikorotukseen. (Lastensuojelulaki 417/2007 81 ) Lapsen katsotaan olevan vanhempiensa huollettavana myös silloin, kun sosiaalihuollon toimielin on huostaanottanut lapsen. Huostaan otetun perhehoidossa olevan lapsen sijaisvanhemmilla ei ole oikeutta lapsikorotukseen. (Lastensuojelulaki 417/2007 40 ) Lapsen huostaanotto tai kasvattilapseksi antaminen eivät automaattisesti katkaise elatusvelvollisuutta. Näissä tilanteissa lapsikorotus maksetaan sille, joka on elatusvelvollinen eli lähtökohtaisesti vanhemmalle. Tuomioistuimen määräämälle oheishuoltajalle ei lähtökohtaisesti makseta lapsikorotusta, koska oheishuoltajalla ei ole elatusvelvollisuutta lasta kohtaan. Jos molemmat huoltajat ovat työttömyysetuuden saajia, lapsikorotus maksetaan kummallekin. Lapsikorotus maksetaan myös lapsen syntymä- ja kuolinpäivältä sekä siltä päivältä, jona lapsi täyttää 18 vuotta. Lapsikorotus voidaan maksaa myös ulkomailla asuvasta lapsesta, jos hakijan elatusvelvollisuus on selvitetty, riippumatta siitä, asuuko lapsi EY-lainsäädäntöä soveltavassa maassa vai ns. kolmannessa maassa. Ohjeen kohdassa Perheenjäsen huomioon ottaminen) kerrotaan lisää lapsikorotuksen myöntämisestä muussa EY-lainsäädäntöä soveltavassa maassa asuvista huollettavista lapsista. Lapsikorotuksen hakeminen/lapsi asuu ulkomailla Kun hakija hakee ensimmäistä kertaa lapsikorotusta ulkomailla asuvasta lapsesta, lapsikorotus myönnetään työttömyysturvalaissa säädetyn hakuajan puitteissa (kolmen kuukauden takautuva hakuaika, erityisen painavasta syystä pidemmältä) siitä lukien, kun elatusvelvollisuus on luotettavasti selvitetty. Kun hakijan oikeus ulkomailla asuvasta lapsesta maksettavaan lapsikorotukseen on aikaisemmin hylätty ja hakija esittää sellaista uutta selvitystä, jonka perustella aikaisemmin annettua päätöstä voidaan oikaista hakijan eduksi, hakijalle myönnetään lapsikorotus takautuvasti siitä lukien, kun asia voidaan oikaista uuden selvityksen perusteella. Hakijan on aina esitettävä luotettava selvitys elatusvelvollisuudestaan, esim. pelkkä syntymätodistus ei osoita elatusvelvollisuutta. Esimerkki Etuudensaajan lapsikorotushakemus on hylätty 1.6.2013 annetulla päätöksellä, koska hän ei ole esittänyt luotettavaa selvitystä elatusvelvollisuudestaan 2
ulkomailla asuvasta lapsestaan. Etuudensaaja toimittaa 1.6.2014 Kelaan ulkomaan tuomioistuimen päätöksen, jonka mukaan hänet on määrätty maksamaan lapselle elatusta 1.1.2014 alkaen. Päätöstä, joka on annettu 1.6.2013, voidaan oikaista 1.1.2014 lukien ja myöntää etuudensaajalle lapsikorotus ulkomailla asuvasta lapsesta 1.1.2014 alkaen. 1.3.3. Korotusosa Työmarkkinatukeen voidaan maksaa korotusosaa työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sovittujen työllistymistä edistävien palvelujen ajalta (TTL 7 luku 5 ). Työllistymistä edistävällä palvelulla tarkoitetaan 1.1.2013 alkaen: työvoimakoulutusta työnhakijan omaehtoista opiskelua maahanmuuttajan omaehtoista opiskelua työnhakuvalmennusta uravalmennusta kokeilua eli työkokeilua ja koulutuskokeilua sekä kuntouttavaa työtoimintaa. Työllistymistä edistävänä palveluna pidetään myös viimeistään 31.12.2012 alkanutta työkokeilua, työelämävalmennusta, työharjoittelua ja työ- ja koulutuskokeilua sekä viimeistään 31.8.2011 alkanutta maahanmuuttajan kotoutumistoimenpidettä, joka on rinnastettu työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen tai työkokeiluun, työelämävalmennukseen taikka työharjoitteluun. Korotusosaa maksetaan myös työllistymissuunnitelmassa tai työllistymissuunnitelmaa korvaavassa suunnitelmassa sovittujen työllistymistä edistävien palvelujen väliseltä ajalta, jos näiden palvelujen välinen aika on enintään seitsemän kalenteripäivää. Palvelujen väliseltä ajalta korotusosaa voidaan maksaa vain, jos henkilöllä on oikeus työttömyysaikaiseen työttömyysetuuteen. Korotusosaa maksetaan myös esimerkiksi koulutuksen tai opiskelun lomajaksoilta. Jos työvoimakoulutus, työnhakijan omaehtoinen opiskelu tai maahanmuuttajan omaehtoinen opiskelu järjestetään jaksotettuna erillisiin kokonaisuuksiin siten, että koulutusjaksot eivät liity yhtäjaksoisesti toisiinsa, opiskelija ei ole koulutusjaksojen välisenä aikana työllistymistä edistävässä palvelussa. Siten jaksojen väliseltä ajalta ei makseta myöskään työmarkkinatuen korotusosaa, paitsi jos jaksojen välinen aika on enintään seitsemän kalenteripäivää. Työmarkkinatuen korotusosaa työllistymistä edistävän palvelun ajalta koskeva lainmuutos tulee voimaan 1.1.2014, minkä johdosta korotusosaa voidaan maksaa 1.1.2014 lukien riippumatta siitä, miten pitkään henkilö on saanut työmarkkinatukea työttömyyden perusteella. Korotusosan maksamisen edellytyksenä on, että palvelusta on sovittu työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa. Mitä työllistymissuunnitelmasta on säädetty, sovelletaan myös työnhakusuunnitelmaan ja työllistymisohjelmaan. Työllistymissuunnitelmaa korvaavalla suunnitelmalla tarkoitetaan aktivointisuunnitelmaa ja kotoutumissuunnitelmaa. Työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksettavaa työmarkkinatuen korotusosaa voidaan maksaa enintään 200 päivältä. Korotusosan maksaminen aloitetaan alusta, kun henkilö on tullut työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisajan jälkeen uudelleen oikeutetuksi työmarkkinatukeen. 3
Työ- ja elinkeinotoimisto ilmoittaa palvelun sisältymisestä suunnitelmaan työvoimapoliittisessa lausunnossa. Jos lausunnossa on tieto, ettei palvelu sisälly suunnitelmaan, maksa etuus ilman korotusosaa. Etuuden saaja saa tiedon puuttuvasta korotusosaoikeudestaan päätökseen lisättävällä fraasilla, jossa kerrotaan, ettei oikeutta korotusosaan ole, koska palvelusta ei ole sovittu suunnitelmassa. Maahanmuuttajan omaehtoista opiskelua koskevassa lausunnossa G2 ei kuitenkaan erikseen oteta kantaa opiskelun sisältymisestä suunnitelmaan, koska lausunto G2 voidaan antaa ainoastaan silloin, kun omaehtoisesta opiskelusta on sovittu kotoutumissuunnitelmassa. Maahanmuuttajan omaehtoisen opiskelun ajalta korotusosaa ei siten voi hylätä sillä perusteella, ettei opiskelusta ole sovittu suunnitelmassa. Oikeus työmarkkinatuen korotusosaan -31.12.2013 TTL 7 luvun 5 :n 1 momentin mukaan, joka on (ollut sellaisenaan) voimassa (1.1.2010-) 31.12.2013 saakka, korotusosaa voidaan maksaa henkilölle, joka aloittaessaan työllistymistä edistävän palvelun on saanut työmarkkinatukea työttömyyden perusteella: enintään 500 päivältä; enintään 180 päivältä sen jälkeen, kun hänen oikeutensa työttömyyspäivärahaan on päättynyt työttömyyspäivärahan 500 päivänä enimmäisajan täyttymisen vuoksi; tai enintään 180 päivältä sen jälkeen, kun hänen oikeutensa työttömyyspäivärahaan on päättynyt lisäpäivien päättymisen vuoksi. Ratkaisevaa on se, onko työllistymistä edistävä palvelu alkanut ennen kuin työmarkkinatukea on maksettu työttömyyden perusteella enemmän kuin 500 päivältä tai työttömyyspäivärahan enimmäisajan jälkeen 180 päivältä. 500/180 päivän kertymiin lasketaan vain työttömyyden perusteella maksetut päivät; sen sijaan työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksetut tai matka-avustuksena maksetut päivät eivät kerrytä 500/180 päivän kertymiä. Esimerkki 1 Esimerkki 2 A on saanut työmarkkinatukea työttömyyspäivärahan 500 päivän enimmäisajan täyttymisen jälkeen työttömyysajalta tarveharkinnattomana 180 päivää. Koska A:n tarveharkinnan tulot ovat suuret, ei työmarkkinatukea makseta työttömyysajalta 180 päivän täyttymisen jälkeen. Työttömyyden jatkuessa A osallistuu työllistymistä edistävään palveluun. Koska työmarkkinatukea on maksettu enintään 180 päivältä ennen palvelun aloittamista, A:lla on oikeus työmarkkinatuen korotusosaan työllistymistä edistävän palvelun ajalta. B on aloittanut jaksotetun työvoimakoulutuksen saatuaan työmarkkinatukea työttömyyspäivärahan enimmäisajan täyttymisen jälkeen 170 päivältä. B:lle maksetaan työmarkkinatukeen korotusosaa koulutuksen ajalta. Koska B:n työvoimakoulutus järjestetään jaksotettuna koulutuksena eivätkä koulutusjaksot liity yhdenjaksoisina toisiinsa, B ei ole koulutusjaksojen välisenä aikana työvoimakoulutuksessa. Koulutusjaksojen välisenä aikana työmarkkinatuki maksetaan työttömyyden perusteella. Ensimmäisen ja toisen koulutusjakson välillä on 20 päivää. Kun B aloittaa toisen koulutusjakson, hänelle on maksettu työmarkkinatukea työttömyyden perusteella 190 päivältä. Koska B:lle oli koulutuksen ensimmäisen jakson alkaessa maksettu työmarkkinatukea enintään 180 päivältä työttömyyspäivärahan enimmäisajan täyttymisen jälkeen, korotusosan maksamista koulutuksen ajalta jatketaan koulutuksen loppuun saakka. Työmarkkinatuen korotusosaa voidaan maksaa myös henkilölle, joka saatuaan enimmäisajan työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksettavaa työttömyyspäivärahan korotusosaa tai 4
muutosturvalisää tulee työmarkkinatuen saajaksi työttömyyspäivärahan enimmäisajan täytyttyä. Työmarkkinatuen korotusosan maksaminen edellyttää tällöin, että henkilö aloittaa työllistymistä edistävän palvelun ennen kuin on saanut työmarkkinatukea yli 180 päivältä työttömyyspäivärahan enimmäisajan täyttymisen jälkeen. Esimerkki 3 C osallistuu ansiopäivärahalla ollessaan työllistymistä edistävään palveluun, jonka perusteella hänelle maksetaan korotettua ansio-osaa. Palvelun yhä jatkuessa C:n ansiopäivärahan 500 päivän enimmäisaika täyttyy. Tällöin työttömyyskassa on ehtinyt maksaa korotettua ansio-osaa työllistymistä edistävän palvelun perusteella 150 päivältä. C siirtyy työmarkkinatuen saajaksi. Koska työllistymistä edistävä palvelu edelleen jatkuu eikä C ole työttömyyspäivärahan enimmäisajan täyttymisen jälkeen saanut työmarkkinatukea yli 180 päivältä, on C:llä oikeus työmarkkinatuen korotusosaan enintään 200 päivältä työllistymistä edistävän palvelun ajalta. Kassan maksama korotettu ansio-osa ei vaikuta työmarkkinatuen korotusosaoikeuteen tai korotusosan maksamisen kestoon. Työmarkkinatuen korotusosaa koskeva lainmuutos tuli voimaan 1.1.2010. Työmarkkinatuen korotusosaa koskevaa sääntelyä sovelletaan työmarkkinatukeen, joka kohdistuu aikaan 1.1.2010 alkaen. Jos henkilö on työllistymistä edistävässä palvelussa, joka on alkanut ennen 1.1.2010, hänelle maksetaan työmarkkinatuen korotusosaa palvelun ajalta 1.1.2010 alkaen, jos hän palvelun aloittaessaan oli saanut työmarkkinatukea enintään 500 päivältä tai enintään 180 päivältä sen jälkeen, kun hänen oikeutensa työttömyyspäivärahaan on päättynyt enimmäisajan täyttymisen vuoksi. Jos työllistymistä edistävää palvelua koskeva työvoimapoliittinen lausunto on annettu ennen 1.1.2010, korotusosan maksamiseksi ei edellytetä, että palveluista on sovittu työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa. Mikäli palvelua koskeva työvoimapoliittinen lausunto on annettu lain voimassa ollessa 1.1.2010 tai sen jälkeen, korotusosan maksaminen edellyttää palvelusta sopimista suunnitelmassa. 1.3.4. Kulukorvaus Kulukorvauksesta säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 9 luvussa. Kulukorvausta maksetaan työttömyysetuutta saavalle työnhakijalle työllistymistä edistävään palveluun osallistumisesta aiheutuvien matka- ja muiden kustannusten korvaamiseksi. Kulukorvausta voidaan maksaa työvoimakoulutuksen, maahanmuuttajan omaehtoisen opiskelun, työnhakuvalmennuksen, uravalmennuksen ja kokeilun eli työkokeilun ja koulutuskokeilun ajalta. Lainmuutoksen 1.1.2017 johdosta kulukorvauksen maksaminen työllistymistä edistävän palvelun ajalta muuttuu seuraavasti. Työttömyysetuudella tuetun työnhakijan omaehtoisen opiskelun ajalta ei makseta kulukorvausta, jos opiskelun tukeminen on alkanut 1.1.2017 tai sen jälkeen. Myös alle 25-vuotias ammatillista koulutusta vailla oleva nuori voi saada kulukorvausta työkokeilun ajalta, kun työkokeilu alkaa 1.1.2017 tai sen jälkeen, ja jos työkokeilu on alkanut ennen 1.1.2017, oikeutta kulukorvaukseen ei ole, vaikka sama työkokeilu jatkuisi 1.1.2017 tai sen jälkeen. Sen sijaan, jos ennen 1.1.2017 alkaneesta työkokeilusta tehdään jatkopäätös samaan paikkaan 1.1.2017 alkaen, kyseessä on uusi työkokeilu ja oikeus kulukorvaukseen on työkokeilun ajalta. 5
Jos ylläpitokorvaukseen oikeuttava työllistymistä edistävä palvelu tai ryhmäpalveluna järjestettävä työnhakuvalmennus on alkanut 31.12.2012 tai sitä ennen, maksetaan palvelun tai työnhakuvalmennuksen ajalta ylläpitokorvausta 31.12.2012 asti voimassa olevien säännösten mukaisesti palvelun tai työnhakuvalmennuksen loppuun saakka. Ylläpitokorvaus ei siten muutu kulukorvaukseksi kesken palvelun. 1.3.5. Korotettu kulukorvaus Korotettua kulukorvausta maksetaan henkilölle, joka osallistuu työssäkäyntialueensa ulkopuolella järjestettävään työvoimakoulutukseen, maahanmuuttajan omaehtoiseen opiskeluun, työnhakuvalmennukseen, uravalmennukseen tai kokeiluun eli työkokeiluun tai koulutuskokeiluun. Korotettuun kulukorvaukseen on oikeus myös henkilöllä, joka osallistuu työssäkäyntialueellaan, mutta kotikuntansa ulkopuolella järjestettävään työllistymistä edistävään palveluun ja hänelle aiheutuu palveluun osallistumisesta majoituskustannuksia. Jos työllistymistä edistävä palvelu on alkanut 31.12.2012 tai sitä ennen, henkilölle maksetaan palvelun ajalta korotettua ylläpitokorvausta. 1.3.6. Ulkomaan kulukorvaus Ulkomailla järjestettävään työvoimakoulutukseen osallistuvalla opiskelijalla on oikeus saada koulutuksen ajalta aiheutuvien yöpymis- ja muiden kustannusten korvauksena 50 prosenttia valtion virkamiesten kyseisen maan ulkomaanpäivärahasta. Jos henkilö osallistuu muuhun ulkomailla järjestettävään työllistymistä edistävään palveluun kuin työvoimakoulutukseen, hänelle maksetaan palvelun ajalta korotettua kulukorvausta. Pohjoiskalotin koulutussäätiön järjestämään koulutukseen osallistuvalle työttömyysetuuteen oikeutetulle henkilölle maksetaan omaa kulukorvausta. 1.4. Oikeus ja edellytykset Saadakseen oikeuden työmarkkinatukeen työnhakijan on täytettävä samanaikaisesti sekä työttömyysetuuden työvoimapoliittiset että muut edellytykset. 1.4.1. Työvoimapoliittiset edellytykset Työnhakijan tulee työttömyysetuutta saadakseen täyttää etuuden työvoimapoliittiset saamisedellytykset. Edellytykset tutkii työ- ja elinkeinotoimisto, joka antaa Kelalle työnhakijaa koskevan työvoimapoliittisen lausunnon. Lausunto on Kelaa sitova. Tietyissä tilanteissa työvoimapoliittisen lausunnon voi antaa myös Työlinja-puhelinpalvelu. TEtoimisto antaa kuitenkin lausunnot kaikissa niissä tilanteissa, joihin sisältyy työvoimapoliittista harkintaa. 6
1.4.1.1. Työtön työhakija Peruspäivärahaan on oikeus kokoaikatyötä hakevalla työttömällä työnhakijalla. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleva työnhakija voi halutessaan hakea vain osa-aikatyötä. Työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työ- tai virkasuhteessa ja joka ei työllisty päätoimisesti yritystoiminnassa tai omassa työssään. Työttömänä pidetään 1.1.2018 alkaen myös henkilöä, jolla on oikeus työttömyysetuuteen yritystoiminnan tai oman työn estämättä. Työttömänä pidetään lisäksi kokoaikaisesti lomautettua ja soviteltuun peruspäivärahaan oikeutettua henkilöä sekä henkilöä, jonka työnteko ja palkanmaksu ovat kokonaan keskeytyneet lomautukseen rinnastettavasta syystä. Lomautukseen rinnastettavana syynä pidetään työnteon ja palkanmaksun keskeytymistä työpaikkaa kohdanneen tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun sen kaltaisen työntekijästä ja työnantajasta riippumattoman syyn vuoksi. Lisäksi lomautukseen rinnastettavana syynä pidetään työnteon ja palkanmaksun keskeytymistä työsopimuksen ehdon takia tai virasta pidättämisen tai muun sitä vastaavan työnantajan yksipuolisen toimen vuoksi. Lomautukseen ei kuitenkaan rinnasteta tilannetta, jossa virasta pidättäminen johtuu virkasuhteessa olevan kieltäytymisestä hänen terveydentilaansa koskevista tarkastuksista tai tutkimuksista tai terveydentilatietojensa antamisesta. 1.1.2015 lukien lomautukseen rinnastettavana syynä pidetään perhepäivähoitajan työnteon ja palkanmaksun keskeytymistä kokonaan sen vuoksi, ettei hänellä ole lainkaan lapsia hoidettavanaan hänen itsestään riippumattomasta syystä (esim. koulujen loma-ajat, jolloin lapset usein hoidetaan kotona) työsuhteen pysyessä muutoin voimassa. Lisäksi lomautukseen rinnastettavana syynä pidetään itse haettua työ- tai muuta vastaavaa vapaata, kun henkilön tarkoitus oli olla vapaan aikana muussa kokoaikatyössä, mutta hän on jäänyt työttömäksi ilman omaa syytään. Työnhakijana pidetään henkilöä, joka on rekisteröitynyt työnhakijaksi työhallinnon tietojärjestelmään, pitänyt työnhakunsa voimassa, ilmoittanut työ- ja elinkeinotoimistolle yhteystietonsa ja joka asioi työ- ja elinkeinotoimistossa toimiston edellyttämällä tavalla. 1.4.1.2. Työmarkkinoilla olon esteet Työnhakija ei ole oikeutettu peruspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt olemasta työmarkkinoilla asevelvollisuuden; siviilipalveluksen; vapausrangaistuksen; sairaala- tai muun laitoshoidon; tai muun näihin rinnastettavan syyn takia. Jos työmarkkinoilla olon este alkaa 1.1.2015 tai sen jälkeen, Kela ratkaisee työmarkkinoilla olon esteiden vaikutuksen työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta. Yleiset edellytykset/ työmarkkinoilla olon esteet TE-toimisto ratkaisee työnhakijan oikeuden työttömyysetuuteen työmarkkinoilla olon esteen ajalta, jos este on alkanut viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014. Se, onko henkilö estynyt olemasta työmarkkinoilla, ratkaistaan työvoimapoliittisen lausunnon perusteella. Lausunnon voi antaa myös Työlinja-puhelinpalvelu. 1.7.2012 asti myös ulkomaanmatka on ollut työmarkkinoilla olon este. Työnhakijan on kuitenkin katsottu olevan työmarkkinoilla ennakkoon työ- ja elinkeinotoimistolle ilmoittamansa, lyhytaikaisen 7
ja satunnaisen ulkomaanmatkan aikana. Tällaisen matkan aikana oikeus työttömyysetuuteen on säilynyt. 1.7.2012 alkaen ulkomaanmatka ei enää ole työmarkkinoilla olon este. TE-toimisto ei anna ulkomaanmatkoista työvoimapoliittista lausuntoa eikä seuraa matkojen lukumäärää tai kestoa. Ulkomaanmatka ei kuitenkaan ole pätevä syy kieltäytyä tarjotusta työstä tai palvelusta, vaan työnhakijalle voidaan ulkomaanmatkankin aikana tehdä työ- tai palvelutarjouksia normaaliin tapaan. Vaikka ulkomaille matkustamisella ei ole enää vaikutusta henkilön oikeuteen saada työttömyysetuutta, työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä on edelleen, että työnhakijaa pidetään Suomessa asuvana. Työnhakija on velvollinen ilmoittamaan Kelalle, jos Suomessa asumisessa tapahtuu muutoksia. Suomessa asumista ei kuitenkaan edellytetä viimeksi Suomessa työskentelynsä perusteella vakuutetulta EU-työntekijältä, jolle maksetaan työttömyyspäivärahaa. Jos asiakas ilmoittaa työttömyysetuushakemuksessaan olevansa ulkomaanmatkalla, matkapäiviä ei 1.7.2012 jälkeen saa vähentää maksussa. Lyhytaikaista ulkomailla oleskelua ei tarvitse seurata. Jos ulkomailla olo kuitenkin jatkuu ilman tietoa päättymisestä, kirjaa tästä lisätieto cics:iin, jotta on mahdollista seurata, aiheuttaako ulkomailla oleskelu muutoksia henkilön Suomessa asumiseen. Jos matka on aloitettu ennen lain voimaantuloa 1.7.2012, on henkilö siirtymäsäännöksen mukaan estynyt olemasta työmarkkinoilla matkan loppuun asti, vaikka matka päättyisi vasta lain voimaantulon jälkeen. Näissä tilanteissa vähennä työnhakijan ilmoittamat matkapäivät maksussa ja pyydä TE-toimistolta työvoimapoliittinen lausunto päätöksen antamista varten. 1.4.1.3. Yritystoiminta ja oma työ Yritystoiminnassa työskentelevä henkilö voi olla päätoiminen, sivutoiminen, kausiluontoinen tai palkansaajaan rinnastettava yrittäjä. Työ- ja elinkeinotoimisto antaa yritystoiminnassa työllistymisestä Kelaa sitovan työvoimapoliittisen lausunnon. Henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen ajalta, jona hän työllistyy yli kaksi viikkoa päätoimisesti yritystoiminnassa tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään. Päätoimisella yrittäjällä voi kuitenkin olla oikeus työttömyysetuuteen työvoimakoulutuksen ajalta (katso työvoimakoulutusta koskevat erityissäännökset). Sivutoiminen yritystoiminta ei estä työttömyysetuuden saamista, mutta siitä saatu tulo sovitellaan. Samoin on, jos päätoiminen yritystoiminta kestää enintään kaksi viikkoa. (TTL 1290/2002 4 luku 1 4 kohta) Jos yritystoiminta kestää enintään kaksi viikkoa, henkilöllä on oikeus työttömyysetuuteen riippumatta siitä, onko yritystoiminta tai oma työ pää- vai sivutoimista. TE-toimisto ei tässä tilanteessa pääsääntöisesti selvitä yritystoiminnan pää- ja sivutoimisuutta eikä Kelan tarvitse pyytää asiasta lausuntoa. Kelan ei myöskään tarvitse selvittää yritystoiminnan päätai sivutoimisuutta, mutta Kelan tulee kuitenkin aina arvioida yritystoiminnan kesto. Jos yritystoiminnan tai oman työn kesto ylittää kaksi viikkoa, yritystoiminnan pää- tai sivutoimisuudesta pyydetään aina TE-toimistolta lausunto toiminnan alusta lukien. Jos kyse on alkavasta yritystoiminnasta, TE-toimisto antaa edellytysten täyttyessä lausunnon henkilön oikeudesta etuuteen alkavan yritystoiminnan neljän ensimmäisen kuukauden ajalle. Edellytykset eivät täyty esimerkiksi, jos yritystoiminta on aloitettu irtisanomisaikana tai jos työssäoloehto ei ole täyttynyt edellisen neljän kuukauden suoja-ajan jälkeen. Jos sivutoimiseksi todettu yritystoiminta laajenee, tästä tulisi pyytää TE-toimiston lausunto. Jos henkilö ottaa vastaan aiemman sivutoimisen työn ohella uuden toimeksiannon, ei sen sivu- tai päätoimisuudesta tarvitse pyytää lausuntoa, jos yritystoiminnan kesto on enintään kaksi viikkoa. Jos kesto on yli kaksi viikkoa, toimeksiannosta pyydetään lausunto. Jos päätoiminen työllistyminen 8
kestää yli kaksi viikkoa, työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen yritystoiminnan tai omassa työssä työllistymisen alkamisesta alkaen. Henkilöllä on kuitenkin yritystoiminnan tai oman työn estämättä oikeus työttömyysetuuteen neljän ensimmäisen kuukauden ajalta toiminnan alkamisesta lukien. Asiakkaalla voi olla peräkkäisiä alle kahden viikon yritystoiminnan jaksoja. Tällöin on arvioitava, onko kyseessä yksi vai useampi toimeksianto tai muu työllistymisjakso. Jos toimeksiannot seuraavat toisiaan yhdenjaksoisesti ilman päivänkään katkosta, yritystoiminta ei ole päättynyt laissa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi voidaan tarkastella työn luonnetta. Yritystoiminta tai siihen rinnastettavalla tavalla oman työn tekeminen on päätoimista, jos sen vaatima työmäärä estää kokoaikaisen työn vastaanottamisen. Ratkaisevaa on siis työmäärä eikä se, miten paljon tai vähän tuloja toiminnasta on. TE -toimisto antaa estävän lausunnon Y2, jos hakijalle ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, koska hän työllistyy päätoimisesti yritystoiminnassa. Estävä lausunto Y3 annetaan, jos hakija työllistyy päätoimisesti omassa työssään. Yritystoiminta on sivutoimista, jos sen edellyttämä työmäärä ei estä kokoaikaisen työn vastaanottamista. Yritystoiminta katsotaan sivutoimiseksi esimerkiksi silloin, jos asiakas on vähintään 6 kuukautta harjoittanut yritystoimintaa muun kokoaikatyön ohella ja jää tästä päätyöstään työttömäksi yritystoiminnan jatkuessa entisen laajuisena. Yritystoiminta maataloudessa voidaan katsoa sivutoimiseksi esimerkiksi silloin, jos tuotantosuunta tilalla muuttuu. Tuotantosuunnan muuttumisesta voi olla kyse silloin, kun karja myydään ja pellot vuokrataan tai vain osa niistä jätetään omaan viljelyyn. TE-toimisto antaa esteettömän lausunnon Y4, jos hakijan yritystoiminta tai oma työ on sivutoimista. Kausiluontoinen yrittäjä on henkilö, joka harjoittaa yritystoimintaansa luonnonolosuhteista johtuen vain osan vuotta. Kausiluontoisena pidetään yritystoimintaa, jota on keskimäärin mahdollista harjoittaa yhteensä enintään kuuden kuukauden ajan vuodessa. Kausiluontoisia yrittäjiä voivat olla esimerkiksi eräät torikauppiaat, puutarhaviljelijät ja kalastajat. TE-toimisto ratkaisee yritystoiminnan kausiluontoisuuden ja antaa henkilön oikeudesta työttömyysetuuteen Kelalle sitovan lausunnon. Omaa työtä ei ole tarkemmin määritelty lainsäädännössä. Yritystoiminnasta poiketen omaa työtä ei lähtökohtaisesti tehdä ansaintatarkoituksessa. Oman työn tekijöiksi katsotaan siten esimerkiksi perhe- ja omaishoitajat. Työttömänä aloitetty yritystoiminta ja työllistyminen omassa työssä Yritystoiminnan pää- ja sivutoimisuutta ei 1.1.2018 lukien arvioida neljän ensimmäisen kuukauden aikana yritystoiminnan aloittamisesta. Siten työnhakijalla on oikeus työttömyysetuuteen yritystoiminnan ja omassa työssä työllistymisen estämättä neljän kuukauden ajalta. Edellytyksenä on, että toiminta alkaa työttömänä ollessa. Jos työllistyminen kestää yli kaksi viikkoa, TE-toimisto antaa edellytysten täyttyessä Kelalle lausunnon siitä, että työnhakijalle voidaan maksaa etuutta yritystoiminnan tai oman työn estämättä. Jos yritystoiminta kestää enintään kaksi viikkoa, TE-toimisto ei selvitä työnhakijan oikeutta työttömyysetuuteen eikä anna asiasta lausuntoa. TE-toimisto arvioi yritystoiminnan pää- ja sivutoimisuuden neljän kuukauden kuluttua yritystoiminnan aloittamisesta. Jos toiminta katsotaan päätoimiseksi, työnhakijan oikeus työttömyysetuuteen päättyy. Jos yritystoiminta on sivutoimista, työnhakija voi edelleen saada työttömyysetuutta. Ratkaisu koskee vain neljän kuukauden jälkeistä aikaa, eikä sillä ole takautuvaa vaikutusta. TE-toimisto hyödyntää arvioinnissa tietoa yritystoiminnan tosiasiallisesta työmäärästä neljän kuukauden ajalta. Käytännössä merkitystä on työnhakijan omalla selvityksellä työmäärästä, jos muuta näyttöä työmäärästä ei ole saatavissa. TE-toimisto antaa toiminnan pääja sivutoimisuudesta työvoimapoliittisen lausunnon. 9
Yritystoiminnan ajalta työttömyysetuutta saavan on täytettävä muut etuuden saamisen työvoimapoliittiset edellytykset eli muun muassa oltava työttömänä työnhakijana TE-toimistossa ja haettava kokoaikatyötä. Hänelle voidaan myös asettaa korvaukseton määräaika tai työssäolovelvoite. Peruspäivärahan ja työmarkkinatuen omavastuuaika kuluu ja estää etuuden maksamisen myös yritystoiminnan neljän ensimmäisen kuukauden aikana. Henkilölle voidaan niin ikään asettaa työmarkkinatuen odotusaika alkavan yritystoiminnan ajalle. Yritystoiminnasta neljän ensimmäisen kuukauden aikana saadut tulot sovitellaan työttömyysetuuden kanssa. Ks. aloittavan yrittäjän tulojen arvioinnista. Neljän kuukauden määräajan voi saada uudelleen, kun henkilö on täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika alkaa alusta. Jos työttömyysetuuden saaja ei koskaan täytä työssäoloehtoa, neljän kuukauden määräaika on käytettävissä vain kerran. Kausiluonteisessa yritystoiminnassa neljän kuukauden määräaikaa ei saa uudelleen jokaisen toimintakauden alkaessa vaan ainoastaan silloin, kun toiminta aloitetaan ensimmäisen kerran. Tämä johtuu siitä, että lain mukaan työttömyysetuutta voidaan maksaa yritystoiminnan estämättä neljän kuukauden ajan toiminnan aloittamisesta lukien eikä uuden toimintakauden alkamisessa ole kyse yritystoiminnan aloittamisesta. Neljän kuukauden määräajan voi saada, jos yritystoimina tai työllistyminen omassa työssä alkaa 1.1.2018 tai sen jälkeen. Jos yritystoimintaa tai omaa työtä on harjoitettu aiemmin, edellytyksenä on, että toiminta tai henkilön työskentely on päättynyt työttömyysturvalain 2 luvun 6 9 :ssä tarkoitetulla tavalla ja toiminta alkaa uudelleen lain voimaantulon jälkeen. Esimerkki A aloittaa yritystoiminnan 1.2.2018 ja ilmoittautuu työnhakijaksi 5.2.2018. TE-toimiston Y1-lausunnon mukaan hänellä on yritystoiminnan estämättä oikeus työttömyysetuuteen 5.2. 31.5.2018. Käy kuitenkin ilmi, että A on 19.1.2018 eronnut työstään ilman pätevää syytä. Tämän seurauksena hänellä ei ole oikeutta etuuteen 20.1. 19.4.2018. Karenssin jälkeen hänen on haettava etuutta uudelleen. TE-toimistosta ei tällöin tarvitse pyytää uutta Y1-lausuntoa. Omavastuuaika estää etuuden maksamisen ajalla 20. 26.4.2018. A:lle voidaan siis maksaa alkuperäisen Y1-lausunnon perusteella etuutta ajalle 27.4. 31.5.2018. Hänen on haettava etuutta 1.6.2018 alkaen, ja maksamiseen tarvitaan uusi lausunto TE-toimistolta. Esimerkki B työllistyy 2.3.2018 alkaen kynsistudioyrittäjänä. Yritystoiminnan estämättä hänellä on oikeus työttömyysetuuteen 2.3. 1.7.2018. Työllistymisen päätoimisuus arvioidaan 2.7.2018 alkaen. Mikäli toiminta katsotaan sivutoimiseksi, B voi edelleen saada työttömyysetuutta. Jos toiminta arvioidaan päätoimiseksi, oikeutta etuuteen ei ole 2.7.2018 alkaen. Jos B aloittaa kynsistudion rinnalla maatalouden EU-tukiasioihin erikoistuneena konsulttina 13.5.2018, hänellä on tämän yritystoiminnan estämättä oikeus työttömyysetuuteen 13.5. 1.7.2018. Myös konsulttitoiminnan päätoimisuus ratkaistaan 2.7.2018 alkaen. Esimerkki C haluaa kokeilla, riittääkö Mynämäellä asiakkaita erikoiskahveja tarjoavalle kahvilalle. Hän aloittaa yritystoiminnan 1.2.2018. Sen estämättä hänellä on oikeus työttömyysetuuteen 1.2. 31.5.2018. Hän ei ole vielä täyttänyt työssäoloehtoa, joten hänelle myönnetään työmarkkinatukea. Työssäoloehto täyttyy 1.3.2018, joten C:lle syntyy oikeus peruspäivärahaan. Hän alkaa 2.3.2018 tarjota kahvilatoiminnan rinnalla 10
joogatunteja laskutuspalveluyrityksen kautta. Sen estämättä hänellä on oikeus työttömyysetuuteen 2.3. 1.7.2018, vaikka kahvilatoiminta katsottaisiin päätoimiseksi 1.6.2018 alkaen. Esimerkki D tekee osa-aikatyötä palkansaajana ja sen rinnalla aerobic-ohjaajan keikkoja laskutuspalveluyrityksen kautta eli yrittäjänä. Osa-aikatyössä hän täyttää palkansaajan työssäoloehdon puolen vuoden välein. Aina työssäoloehdon täytettyään hän ottaa vastaan kuukauden mittaisen aerobic-ohjaajan keikan. Hänellä on tällöin aina oikeus etuuteen yrittäjäjaksojen estämättä. Esimerkki E:llä on yritys, jonka ensimmäinen toimintakausi on 1.5. 30.9.2018. E tekee talven aikana osa-aikatyötä ja täyttää siinä työssäoloehdon. Yrityksen uusi toimintakausi alkaa 1.5.2019. E:n työllistyminen on päättynyt TTL 2 luvun 6 :ssä tarkoitetulla tavalla 30.9.2018, mutta yritystoiminta ei ole missään vaiheessa päättynyt. E ei saa neljän kuukauden määräaikaa uudelleen 1.5.2019 lukien. 1.4.1.3.1. Kuka on yrittäjä? Yrityksen osaomistajat Perheenjäsenet yrittäjinä Palkansaaja, yrittäjä vai omaa työtä tekevä? Yleistä yrittäjyydestä Yrittäjiä ovat työttömyysturvan näkökulmasta kaikki, jotka työskentelevät ansaintatarkoituksessa olematta työ- tai virkasuhteessa. Työttömyysetuuden hakijan on aina ilmoitettava TE-toimistolle, jos hän harjoittaa yritystoimintaa. Kelassa ratkaistaan, onko tarvetta pyytää lausuntoa yrittäjyydestä. Yritys- tai elinkeinotoimintaa voi harjoittaa: Elinkeinonharjoittaja Elinkeinonharjoittaja (eli toiminimiyrittäjä) voi olla liikkeen- tai ammatinharjoittaja. Ammatinharjoittajia voivat olla esimerkiksi lääkärit tai toimittajat. Tässä joukossa on tyypillistä työllistyä freelancer-sopimuksella tai laskutusosuuskunnan jäsenenä. Liikkeenharjoittajalla on kiinteä toimipaikka. Osakeyhtiö Osakeyhtiössä (oy) omistajilla on yhtiön toiminnasta rajoitettu vastuu ja omistus jakautuu osakkeisiin. Osakkaiden osallistuminen toimintaan voi olla välillistä. Toimintaa johtaa hallitus. Henkilöyhtiöt: avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö Avoimessa yhtiössä (ay) vähintään kaksi yhtiömiestä vastaavat yhtiön sitoumuksista omaisuudellaan. Kommandiittiyhtiössä (ky) on vastuunalaisen yhtiömiehen lisäksi äänetön yhtiömies, joka vastuu on rajatumpi. Maatalousyrittäjä Maatalousyrittäjä harjoittaa maataloutta, kalastusta tai poronhoitoa. Hän tekee ko. työtä itse ja ei ole työsuhteessa. Verotusyhtymä 11
Verotusyhtymä on useamman henkilön yhteenliittymä, jonka tarkoitus on hallita tai viljellä kiinteistöä, esimerkiksi maatilaa tai metsää Itsensätyöllistäjä ltsensätyöllistäminen kuvaa moninaisia yrittäjyyden muotoja. Erilaisia itsensätyöllistämisen muotoja yhdistää työn tekeminen yksin ja itsenäisesti sekä työn yrittäjämäisyys. Se voi olla päätai sivutoimista. Itsensätyöllistäjä voi toimia esimerkiksi yksinyrittäjänä, ammatinharjoittajana, freelancerina tai apurahansaajana. Laskutuspalveluiden kautta ansiota saavat ovat yrittäjiä. Kevytyrittäjyys on yksi itsensätyöllistämisen muoto mutta se ei ole juridinen termi vaan laskutuspalveluiden käytön kautta vakiintunut ilmaus. Yrittäjämääritelmä Työttömyysturvalain 1 luvun 6 :ssä määritellään, ketä pidetään työttömyysturvalakia sovellettaessa yrittäjänä. Pelkkä yrittäjämääritelmän täyttäminen ei ratkaise henkilön työttömyysturvaoikeutta vaan se toimii esikysymyksenä työttömyysturvalain säännösten valitsemiselle ja soveltamiselle. TE-toimisto tutkii työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittiset edellytykset. TE-toimisto arvioi, onko henkilö yrittäjä ja työllistyykö hän yritystoiminnassa pää- vai sivutoimisesti. Kuitenkin jos henkilön työllistyminen yritystoiminnassa tai omassa työssä kestää enintään kaksi viikkoa, TEtoimisto ei pääsääntöisesti selvitä yritystoiminnan pää- tai sivutoimisuutta. Myös Kela voi joutua välillä selvittämään, onko henkilöä pidettävä työttömyysturvalaissa tarkoitettuna yrittäjänä vai onko hän palkansaaja. Näin voi käydä esimerkiksi ratkaistaessa henkilön oikeutta soviteltuun työttömyysetuuteen tai selvitettäessä työssäoloehdon täyttymistä tai myyntivoiton jaksottamista. Yrittäjäksi katsotaan yrittäjän eläkelain 3 :ssä tai maatalousyrittäjän eläkelain 3 5 :ssä tarkoitettu henkilö. Jos henkilöllä on velvollisuus ottaa yrittäjän eläkelain (YEL) tai maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukainen vakuutus, hän on aina (MYEL-vakuutettuja apurahansaajia lukuun ottamatta) yrittäjä. Yrittäjänä pidetään yrittäjän eläkelakia koskevan viittauksen perusteella myös henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työ- tai virkasuhteessa. Tällaisia ovat esimerkiksi aiemmin voimassa olleen työttömyysturvalain mukaiset ansaintatarkoituksessa omaa työtä tekevät henkilöt. Esimerkki Tarkennuksia A toimii freelancerina tekemällä toimeksiantosopimuksia eri toimeksiantajien kanssa. Koska A tekee ansiotyötä olematta työ- tai virkasuhteessa, hänet katsotaan työttömyysturvassa yrittäjäksi. Jos asiakas on elinkeinonharjoittaja tai jos asiakkaalla on yhtiömuotoinen yritys (KY, AY, OY) tai toiminimi, hän kuuluu pääsääntöisesti YEL-vakuutuksen piiriin. MYEL-vakuutettuja ovat maatilatalouden harjoittajien lisäksi ammattikalastajat ja poronomistajat. MYEL-vakuutuksen ottanutta apurahansaajaa ei pidetä MYEL-vakuutuksen perusteella yrittäjänä. Asiakkaan YEL- tai MYEL-vakuutuksen voimassaoloajan sekä vakuutuksen työtulon määrän näet valitsemalla asiakkaan HEKY:ltä jatkotoiminnon 'Työeläkkeet ja korvaukset' -> YEL/MYEL-työtulot. 12
Yrittäjäksi katsotaan myös työntekijän eläkelain (TyEL) mukaan vakuutettu asiakas, jos hänellä on asemansa tai oman tai perheenjäsentensä omistuksen kautta määräysvaltaa yrityksessä niin, että hän voi merkittävästi vaikuttaa työllistymiseensä yrityksessä. Yrityksen osaomistajat Yrittäjäksi katsotaan työttömyysturvalain mukaan myös yrityksen osaomistaja. Osaomistajana pidetään henkilöä, joka työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä tai muussa yrityksessä, jossa hänellä itsellään on vähintään 15 % tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 30 % osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Samoin osaomistajaksi katsotaan asiakas, joka ei ole johtavassa asemassa, mutta työskentelee osakeyhtiössä tai muussa yhtiössä, jossa hänellä itsellään tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 50 % osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Esimerkki 1 Raili työskenteleeoy:ssä palkanlaskijana eikä näin ollen ole johtavassa asemassa. Hän kuitenkin omistaa yhtiön osakkeista 50 % ja hänet katsotaan tällä perusteella yrittäjäksi. Asiakasta pidetään yrittäjänä vain siinä tapauksessa, että hän tosiasiallisesti työskentelee yrityksessä. Pelkkä omistaminen tai samassa taloudessa yrityksen omistajan kanssa asuminen ei tee henkilöstä yrittäjää, jos hän todistettavasti ei työskentele yrityksessä. Asiakasta ei voida pitää yrittäjänä esimerkiksi silloin, kun hän omistaa 100 % osakeyhtiöstä, mutta esittää selvityksen siitä, että kyseessä on ns. pöytälaatikkoyritys, jolla ei ole minkäänlaista toimintaa. Toisaalta asiakas, jolla itsellään ei ole lainkaan omistusosuutta yrityksestä, mutta joka työskentelee siinä, katsotaan yrittäjäksi, jos hänen perheenjäsenellään on yrityksessä edellä kerrottu omistusosuuteen perustuva määräämisvalta. Johtavassa asemassa osakeyhtiössä ovat ainakin toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen. Kommandiittiyhtiössä määräysvaltaa käyttää vastuunalainen yhtiömies ja avoimessa yhtiössä kaikki yhtiömiehet yhdessä. Esimerkki 2 Liisa työskentelee OY:ssä talousjohtajana. Liisa omistaa 49 % yhtiön osakkeista ja on yrityksen hallituksen varajäsen. Liisa ei osallistu säännöllisesti yrityksen hallituksen kokouksiin. Liisaa ei pidetä yrittäjänä. Esimerkki 3 Tuomas työskentelee OY:ssä, jonka osakkeista hän omistaa 15 %. Tuomas on OY:n toimitusjohtaja. Tuomas on yrittäjä, koska hän on työttömyysturvalain tarkoittamalla tavalla johtavassa asemassa, jolloin yrittäjyyden määritelmä täyttyy 15 prosentin omistusosuudella. Perheenjäsenet yrittäjinä Perheenjäseneksi katsotaan yrityksessä työskentelevän henkilön puoliso sekä samassa taloudessa asuva lapsi, lapsenlapsi, vanhempi tai isovanhempi. Aviopuolisoon rinnastetaan myös avopuoliso sekä rekisteröidyssä parisuhteessa elävä henkilö. 13
Jos lapsi, lapsenlapsi, vanhempi tai isovanhempi muuttaa eri talouteen, ei häntä enää pidetä tässä tarkoitettuna perheenjäsenenä. Aviopuolisoita, jotka välien rikkoontumisen vuoksi asuvat pysyvästi erillään, ei pidetä puolisoina. Avopuolisoita, jotka ovat muuttaneet eri osoitteisiin, ei pidetä puolisoina, jolleivät he itse ilmoita avoliiton jatkuvan. Lue lisää siitä, keitä työttömyysturvalakia sovellettaessa on pidettävä puolisoina kappaleesta Puoliso. Yrittäjän perheenjäsenen työttömyysetuusoikeuteen on tullut muutoksia 1.1.2013. Muulla kuin YEL- tai MYEL-vakuutetulla perheenjäsenellä voi olla oikeus työttömyysetuuteen lomautuksen tai työnteon ja palkanmaksun keskeytyksen ajalta. Lue lisää yrittäjän perheenjäsenen etuusoikeudesta ohjeen kohdasta Yritystoiminnan alkaminen ja päättyminen. Palkansaaja, yrittäjä vai omaa työtä tekevä? Aina ei ole selvää, pidetäänkö asiakasta palkansaajana vai yrittäjänä tai omaa työtä yritystoimintaan rinnastettavalla tavalla tekevänä. Perinteisen yritystoiminnan ja palkkatyön välillä on harmaa alue, jolla työskentelevät voivat olla joko itsenäisiä yrittäjiä tai ammatinharjoittajia taikka vaihtoehtoisesti palkansaajia. Oman työn erottaa yritystoiminnasta ja palkansaajana tehdystä työstä siitä, ettei sitä lähtökohtaisesti tehdä ansaintatarkoituksessa (esim. omais- tai perhehoito). Yrittäjänä toimivan henkilön erottaminen palkansaajasta on tärkeää, koska pienimuotoinen yrittäjänä toimiminen ei kerrytä yrittäjän tai palkansaajan työssäoloehtoa. Lisäksi yritystoiminnassa saadun tulon sovittelussa soviteltua työttömyyspäivärahaa koskeva enimmäistyöaika ja edellytys työajan valvomisesta koskevat vain palkansaajaa, eivät yrittäjää (ja omaa työtä tekeviä). Jos asiakkaalla on YEL- tai MYEL-vakuutus, ei tulkintaongelmaa ole, vaan asiakas on yrittäjä. Muussa tapauksessa pitää selvittää, tekeekö asiakas ansiotyötä olematta työ-, virka- tai toimisuhteessa. Arvio perustuu tällöin kokonaisharkintaan. Arvioitaessa, onko kyseessä työsopimussuhteinen työ, huomiota kiinnitetään ensinnäkin siihen, onko työnantajalla direktio-oikeus eli mahdollisuus työntekijän johtoon ja valvontaan. Direktiooikeuden puuttumisesta voi olla osoituksena esimerkiksi se, ettei kiinteästä työajasta ole sovittu. Palkansaajiksi katsotaan esimerkiksi ravintola-alalla toimivat ekstraajat sekä taksirengit. Tällöin työnantajalla katsotaan olevan direktio-oikeus. Ekstraajat tekevät työtä työnantajan johdon ja valvonnan alaisina tämän toimipaikassa edeltä käsin laadittujen työvuorolistojen perusteella. Myös taksinkuljettajien kohdalla työnantajan valvontamahdollisuus on yleensä selvä. Aina ei siis edellytetä päivittäistä työn johto- ja valvontavallan käyttämistä, vaan tämän työsuhteen tunnusmerkin täyttymiseksi riittää mahdollisuus tosiasialliseen työn johtamiseen ja valvontaan. Merkitystä on myös palkan ennakonpidätyksen ja sivukulujen maksamisella. Työnantajan hoitamaa ennakonpidätystä ja varsinkin palkan sivukulujen maksamista voidaan yleensä pitää osoituksena palkkatyöstä, mutta ne eivät yksin ratkaise asiaa. Asiakkaan oleminen ennakkoperintärekisterissä tai alv-velvollisten rekisterissä ovat merkkejä mahdollisesta yritystoiminnan harjoittamisesta. Sitä, että henkilö käyttää omia tai itse vuokraamiaan työvälineitä, voidaan kokonaisharkinnassa pitää viittauksena siihen, että henkilö on yrittäjä. Näin on etenkin silloin, kun kyse on arvokkaista työvälineistä. Yksistään tällä perusteella rajanvetoa ei kuitenkaan voida tehdä, koska tietyillä aloilla on tavallista, että työsuhteisetkin työntekijät käyttävät omia kalliitakin työvälineitään. Taiteilijoiden, kääntäjien ja toimittajien kohdalla on usein kyse siitä, että asiakas myy oman, itsenäisesti valmistamansa suoritteen olematta työsuorituksen aikana mitenkään työnantajan työnjohdolli- 14