VIISARI 1/2008 Valkeavuoren koulun lehti
Nuorten parlamentti Nuorten parlamentti alkoi osaltamme silloin, kun Raija Järvinen ilmoitti luokallemme Sauli Niinistön kutsun osallistua Nuorten parlamenttiin. Koulussamme oli kiinnostuneita oppilaita jokseenkin vähän, vain yksi luokka ja sieltäkin vain tietyt 2008 oppilaat. Edustajaoppilaina toimivat Janina Murto ja Jyrki Eerola, toimittajaoppilaana Sofia Leinokari. Meidät valittiin edustajiksi aktiivisuutemme takia. Raija Järvinen toimi vastaavana opettajana. Kun oli selvää, ketkä lähtisivät itse täysistuntoon, aloimme valmistella kysymyksiä esitettäväksi hallitukselle. Myös muut yhdeksäsluokkalaiset osallistuivat osaltaan Nuorten parlamenttiin valmistelemalla kysymyksiä, joita he halusivat esitettävän ministereille. Käytyämme useita kysymyksiä läpi päädyimme kysymyksiin, jotka koskivat hätäpalveluiden saatavuutta ja mielenterveystarkastuksien lisäämistä koulujen terveystarkastuksiin. Yhteensä kysymyksiä lähetettiin 170 ja 26 niistä ehdittiin esittää. Ministerit eivät saaneet tietää kysymyksiä etukäteen. Koska aika oli rajallinen, ei kaikki kysymyksiä tietenkään ehditty esittää ja ikävä kyllä myös meidän kysymyksemme jäivät esittämättä. Saavuimme eduskuntaan 11.4. perjantaiaamuna. Ensimmäisenä ohjelmassa oli aamiainen eduskunnan kahvilassa. Sen jälkeen oli edustajaoppilailla ja toimittajaoppilailla mo-
lemmilla erilaista ohjelmaa, sekä opastettuja kierroksia halukkaille. Sitten seurasi harjoitus täysistuntosalissa ennen varsinaista täysistuntoa. Täysistunto alkoi klo 12 ja päättyi klo 13. Se taltioitiin suorana televisiolähetyksenä. Sen jälkeen oli vastaanotto valtiosalissa. Viimeisenä tapahtumana oli tapaamiset edustajien kanssa. Oma tapaamisemme oli lietolaisen kansanedustajan Anne-Mari Virolaisen kanssa. Sivistysvaliokunta Yksi ohjelmanumeroista oli Nuorten Parlamentti 2008 poliitikko non-stop edustajaoppilaiden keskustelutilaisuus vanhassa suuren valiokunnan huoneessa. Puheenjohtajana toimi sivistysvaliokunnan jäsen Mikaela Nylander, joka piti keskustelua yllä ja jakoi puheenvuorot. Sivistysvaliokunnasta olivat mukana puheen johtaja Raija Vahasalo KOK, Tommy Tabermann (SDP), Paavo Arhinmäki (VAS), Pertti Virtanen (PS), Sanna Lauslahti (KOK), Outi Alanko- Kahiluoto (VIHR), Tuomo Puumala (KESK), Leena Rauhala (KD). Sivistysvaliokunta käsittelee mm. kasvatusta, koulutusta, tiedettä, taidetta, yleistä kulttuuritoimintaa, urheilua, nuorisotyötä, tekijänoikeutta ja opintotukea koskevia asioita. Sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajana toimii Tuomo Hänninen KESK. Harjoitus istuntosalissa Tämän jälkeen edustajaoppilaat kokoontuivat istuntosaliin ja meitä opastettiin käyttäytymään ja toimimaan oikein. Meille mm. opetettiin, kuinka nimenhuuto ja äänestys toimii, kerrottiin, miten puheenvuorot pyydetään ja miten tulisi puhua, mikäli sellaisen saa. Nuorten parlamentin täysistunto Klo 12.00 alkoi varsinainen täysistunto, jossa puheenjohtajana toimi Sauli Niinistö ja kysymyksiin vastasi täysilukuisena paikalla ollut hallitus. Tunnin kestäneellä suullisella kyselytunnilla esitettiin 26 kysymystä, jotka koskivat esimerkiksi ajokortti-iän alentamista, Itämeren suojelemista, nettiriippuvuutta, Natoa, monia koulunkäyntiin liittyviä asioita sekä muita asioita. Äänestimme myös ydinvoiman lisäämisestä. Äänestystulos oli ydinvoiman lisäämistä vastaan. Vastaanotto valtiosalissa Kun täysistunto oli ohi, siirryimme valtiosalin, jossa meidät vastaanotti Sauli Niinistö. Paikalla oli myös ministereitä sekä kansanedustajia, jotka vastailivat oppilaiden heille esitettyihin kysymyksiin. Valtiosalissa oli myös ruokatarjoilu. Tapaaminen Anne-Mari Virolaisen kanssa Kun valtiosalin vastaanotto oli ohitse, oli meillä sovittu tapaaminen Anne- Mari Virolaisen kanssa. Tapaaminen antoi mahdollisuuden mm. keskustella kuntaliitoksista Varsinais-Suomessa, onhan Virolainen itse Varsinais- Suomesta ja aktiivinen myös kunnallispolitiikassa. Oli myös mielenkiintoista saada tietää, millaista kansanedustajan työ on käytännössä. Sofia Leimokari, Janina Murto ja Jyrki Eerola 3 Viisari 1/2008
Huisin hauskat lastenkutsut! 16.5.2008 Niiskuneidin häntä. 4 Viisari 1/2008 9. luokalle on mahdollisuus valita valinnaiseksi aineeksi leivontakurssi. Kurssilla olemme perehtyneet esim. suomalaiseen ruokakulttuuriin pikkusuolaisten ja makeiden leivonnaisten kautta. Leivonnassa on rentoa ja hauskaa, jos pitää säännöistä kiinni eikä siitä tule läksyä! 9. luokan leivontakurssin aiheena on loppukeväästä ollut erilaiset juhlat. Olemme juhlineet mm. äitienpäivää, tupaantuliaisia ja halloweenia. Olemme panostaneet kattaukseen, koristeluun tunnelman luomiseen ja tietenkin juhliin liittyviin tarjoiluihin. Me järjestimme pirteät ja värikkäät lastenkutsut. Taustalla soivat Smurffit ja muut tutut lasten laulut. Tarjottavana oli herkullinen Marianne-kääretorttu koristeluineen, cocktailtikkuja, kana-ananas-aurajuusto piirakkaa, nallepullia ja amerikancookiesseja. Juomana oli päärynämehua. Leikimme myös hauskaa Niiskuneidin häntää, joka tunnetaan paremmin aasinhäntänä. Valmistelimme lastenkutsuja tekemällä jokaiselle hienot tötteröhatut ja nimilaput, sekä Niiskuneidin häntä -leikin. Kävimme myös kaupassa ostamassa erilaisia koristeita ja tarvikkeita kattausta varten. Älkää kaatako munkkirasvoja viemäriin, älkääkä heittäkö sämpylätaikinaa kattoon (se jää sinne hyvin kiinni) tai älkää liekittäkö sipuleita paistinpannulla (vaikka liekit ovatkin mahtavat). Vink, vink! Kun noudatatte näitä ohjeita, teille tulee leppoisa kurssi! Laura, Julia, Karoliina ja Maiju 9.E
Kuviskansion lohipiirros Jere Vettenranta 7.D Biologian opettajamme mainitessa kahdeksasluokkalaisille tarkoitetusta Itämeri-kilpailusta, emme kaverini Lotan kanssa aavistaneet, mitä tuleman piti. Oikeastaan emme olleet ajatelleet edes osallistua, sillä tietomme tuosta saastuneesta vesistöstä olivat melko puutteelliset. Väätäisen Irma kuitenkin pyysi meitä lähtemään mukaan, emmekä tietenkään kieltäytyneet kunniasta, kun sitä meille erityisesti tarjottiin. Hyvissä ajoin ennen kilpailupäivää saimme luettavaksemme nipun monisteita. Meillä tuntui kuitenkin olevan muuta (lue: parempaa) tekemistä, joten opiskelu jäi viime tippaan. Sana on lainausmerkkien sisässä aivan tarkoituksenmukaisesti, sillä kilpailuun valmistautumistamme ei voi kutsua varsinaiseksi opiskeluksi. Väätäisen sanoja lainatakseni pänttääminen ei kuitenkaan edes ollut itsetarkoituksena, vaan pyrkimyksenä oli porskuttaa eteenpäin yleissivistyksen avulla. Huhtikuun 22. päivänä lähdimme koulumme kolmen muun joukkueen kanssa kohti kisapaikkaa. Matka ei ollut pitkä eikä tie kivinen, sillä kilpailun järjestäjänä toimi naapurimme, Kaarinan lukio. Heti aulassa oppilaanohjaaja Raine Rapeli toivotti meidät tervetulleiksi ja ohjasi meidät saliin oikeille pakoille. Nimilappumme kanssa oli pientä sählinkiä sekä luokkamme kirjaimen että minun sukunimeni suhteen, mutta tiedot saatiin helposti korjattua koneelle. Saliin oli kilpailujoukkueiden lisäksi kerääntynyt uteliaita lukiolaisia ja opettajia. Yleisöstä valittiin jokaiselle yhdeksälle tiimille avustaja, joka visan aikana ilmoittaisi Itämeri-kilpailun huumaa väliaikapisteet. Väkijoukon hiljennyttyä koko kilpailun emäntä ja alullepanija, joka oli eräs lukion opettajista, otti puheenvuoron itselleen. Hän kertoi kisan tarkoitusperistä, ja toivoi, että Itämeri-kilpailusta tulisi jokavuotinen perinne. (Kaikki seiskaluokkalaiset siis huomio!) Kun olimme tarkkaavaisesti kuunnelleet säännöt, mittely sai alkaa. Kysymykset liittyivät tietysti Itämereen, mutta niitä oli monilta eri osa-alueilta maantiedosta kulttuuriin ja ehkäpä siihen tärkeimpään meremme suojeluun. Vastausaikaa per kysymys oli 30 sekuntia, mikä oli mielestämme ihan kohtuullista. Suurin osa tehtävistä oli monivalintatehtäviä, lieneekö se sitten helpottanut vastaamista. Myönnettävä on, että useammin kuin kerran jouduimme turvautumaan onnettareen, mutta onneksemme arvaukset osuivat lähes aina oikeaan. Tästä ei kuitenkaan saa päätellä, ettemme olisi tienneet mitään itse. Sillä vaikka kisaan valmistautuminen oli osittain koesuman takia jäänyt vähäiseksi, maalaisjärjellä ja (pienellä) pohjatiedolla pääsi pitkälle. Parinkymmenen kysymyksen välein kolme joukkuetta pudotettiin kisasta pois. Jo ensimmäisen kierroksen jälkeen pääsimme jatkoon parhain pistein. Mielestämme se oli aika huvittavaa, koska tunnistustehtävässä olimme luulleet risukasan alla pesivää lintua rantakäärmeeksi. Vielä toisestakin erästä selvisimme voittajina, ja näin ollen olimme selvinneet finaalikolmikkoon. Tunnelma muuttui kysymys kysymykseltä jännittyneemmäksi, ja vastauksiakin sai pohtia entistä tarkemmin. Noin tunti kilpailun alkamisen jälkeen oli aika kuulla, ketkä olivat tienneet eniten Itämerestä. Kun salin edestä kajahti ääni: Voittajiksi selviytyivät Valkeavuoren 8e-joukkueen Lotta Salo ja Henna Toivanen, kuului suistamme hämmästynyttä naurua. Olimmeko me ihan oikeasti saaneet eniten pisteitä? Ilmeisesti näin. Kaikki kilpailijat kutsuttiin eteen, ja palkintojenjako alkoi. Kunniakirjojen ja kiertopalkinnon, jonka virkaa toimitti hyljepehmolelu, lisäksi saimme termarit, mukit, luonto-oppaat sekä Forum Marinum - lehdet. Nämä lukuisat tavarat käsissämme poseerasimme kameralle vieläkin hieman hämmentyneinä. Kyseiset otokset päätyivät nettiin, mutta osoitetta en kuvien laadun takia paljasta. Toivottavasti myös tulevat kasiluokkalaiset lähtevät innolla mukaan Itämeri-kilpailuun. Lotta ja minä voimme toimia kannustimina, sillä olemme elävät todisteet siitä, että oikealla asenteella ja käytännön järjellä pärjäsi paremmin kuin nippelitiedon ulkoa opiskelulla! Henna Toivanen 5 Viisari 1/2008
Voitot kotiin!!! Ylhäällä Eve Ville Janske Emppu Emmi, seisomassa Nappi Nenna Kaisa Salla Saara Anni Jassu ja edessä Ansku ja Kiiu. ole yhtään koriksen harrastajaa. Sählyturnaukseen lähdettiin samoin tavoittein kuin korikseen, siis kahta voittoa hakemaan. Pelit olivat tasaisia, mutta aina me vain kirimme voittoon ja palkintona siitä lukuvuoden toinen kaupunkimestaruus! Näin meille aukeni jälleen edustuspaikka piirin kisoihin Mynämäelle, ja tällä kertaa päätimme myös sinne lähteä. Yksi pelaajistamme nukkui lähtöaamuna pommiin ja valmentaja kahden pelaajan kanssa lähti autolla hakemaan unikekoa. Muut saivat bussikyydin Hovirinnan poikajoukkueen kanssa. Taasen aluksi jännitti, sillä joukkueet olivat kuulemma kovatasoisia. Pelasimme kuitenkin hienosti ja saimme hopeaa hävittyämme finaalissa Uudellekaupungille 2-1. Kaikki olivat tyytyväisiä lopputulokseen ja ope on luvannut viedä meidät toukokuussa jätskille! Lopuksi open TEESIT upeaan menestykseen salibandyssä : * 1-pakkipari Janita ja Ann- Sofie * Mahtava maalivahtipeli Anni ja Jenna * Ykkösnyrkin sentteri Jenna J. Tuplamestaruus Valkeavuoren alakoulun tytöille koripallossa ja salibandyssä. Marraskuun koristurnaukseen lähdettiin iloisella mielellä, mutta melkoiset paineet harteilla, olihan koulumme voittanut tyttöjen mestaruuden jo 3 kertaa peräkkäin. Tänä vuonna tavoite oli 2 ottelun voitto. Aluksi kaikkia jännitti, mutta kun oli vähän aikaa pelattu otteet kentällä vapautuivat. Kotimäen joukkue pyysi meitä uusintaotteluun voitettuamme heidät vain yhdellä pisteellä. Emme toki siihen suostuneet eikä turnausaikataulukaan lisäpelejä olisi kestänyt. Voitimme jokaisen ottelun ja lähdimme iloisina kotiin kultamitalit kaulassa. Kaupungin mestareina saimme edustuspaikan piiriturnaukseen Saloon, mutta tänä vuonna emme sinne lähteneet, kun joukkueessamme ei * Viivi vaihtopenkiltä, Raisiota vastaan jatkoaikamaali joka avasi portit finaaliin Jutun kirjoitti 6a:luokan turnauksissa olleet tytöt, ope teki oikoluvun ja lisäsi loppuun muodikkaat teesit. 6 Viisari 1/2008
Nuorten rikokset Mielestäni nuoret tekevät rikoksia ehkä siksi, kun heillä on paha olla. Koulussa menee huonosti, kotona menee huonosti ja kaveripiirissä ei ole suosittu. Syynä voi olla myös alkoholin ja huumeiden käyttö. Nuori ei välttämättä ymmärrä sitä, kun mainoksissa esitellään kaikkea hienoa eikä vanhemmat pysty ostamaan kaikkea sitä mitä lapsi haluaa. Mahdollisesti lapsi voi tämän takia alkaa Nykyajan nuoret! 6A-LUOKAN MIELIPIDEKIRJOITUKSIA tekemään rikoksia tavaran saamiseksi. Jos nuori varastaa kaupasta, hänen pitäisi mielestäni korvata se työn teolla kaupassa. Pahemmassa tapauksessa nuoren pitäisi joutua nuorisovankilaan. Tehdään varastaminen kaupassa vaikeaksi hälyttimet, kameravalvonta. Koulussa pitää puhua rikoksista ja niiden seurauksista. Emmi Suomessa tapahtuu (varmaan tälläkin hetkellä) paljon rikoksia. Syypäänä on pääasiassa nuoret, sitten köyhät ja kodittomat. Taloihin murtaudutaan, kaupoista varastetaan tavaraa ja tehdään muutakin laitonta. Rikoksia tapahtuu paljon ja kaikkia ei saada rikoksista kiinni. Nuorten pitää ymmärtää mitä he tekevät, vaikka olisikin vaikeaa. Onko rangaistukset liian pieniä vai onko nykyään nuoret niin välinpitämättömiä? Heidän on ymmärrettävä oma parhaansa ja toimittava sen mukaisesti, koska kenenkään ei tarvitse tehdä mitään tyhmää näyttääkseen kavereille olevansa kova tyyppi. Jos rikoksesta jää kiinni on kannattavampaa myöntää asia, kun valehdella muille. -Koululainen- Abortti Mun mielestä abortti on väärin, jos siihen ei ole muuta syytä ku et ei vaan halua sitä. Se on sitten eri asia jos et vaan pysty huolehtimaan siitä esim. oot liian nuori tai sul on joku todella vakava sairaus, johon lapsenki on mahdollista sairastua. Ajattele lapsesi parasta! Maikki Oikeus elämään Olen sitä mieltä, että elämän pitää saada jatkua. Jos joudut sairaalaan, eihän ketään voi päättää kuoletko vaiko et. Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan elämään ilman, että joku päättää siitä sinun puolestasi. Vaikeastakin sairaudesta voi vielä itse selvitä. Itsemurha on vielä kamalampaa. Vaikka itsellään ei olisikaan kavereita, läheisiä olisi kuollut tai vaikka olisi syrjitty ja kiusattu, ei silti itsemurhaan ikinä pitäisi ryhtyä. Jos elämä olisi niin kamalaa, voisi muuttaa vaikka toiseen kaupunkiin tai jopa ulkomaille. Päästä yli murheistaan unohtaa kamaluudet. IHMISEN ON OIKEUS HYVÄÄN ELÄMÄÄN! -tyttö95-7 Viisari 1/2008
Valkeavuoren koulun 4. a-luokan Agricola-runot Suomi 90 vuotta, 3.-luokkalaisten kuvia koulumme itsenäisyysjuhlan koristeluun, kansalliskukkamme ja -lintumme. Agricola Kevät tulla tupsahtaa kukat auki poksahtaa, linnut livertää aurinko kaiken herättää. ja Agricola aapisen herättää. Teemu Sumentola Agricola-runo Agricola aapisen keksi, aapiskukko siellä lauleli. Nyt on suomalaisil hyvä mieli, kun on heil oma kirjakieli. Riku Helle Aapiskukko On aapiskukko Agricolan keksintö vaan ei median ja siks kerron sul tän minijutun Mikest. Ilman Mikkee tääki teksti ruottiks ois, jost mä en pitäis todelkaa. Nii et vähä kunniotust Mikel Suomen kirjakielen keksijäl. Konsta Kivi AGRICOLA Pimeässä huoneessa on mies työssä. Kynttilän valossa kirjoittaa yössä. Sulkakynä salaisuuteen, jonka muste ikuistaa. On kello 12, kun tiimalasi särkyy. Sirpaleet pöydällä saa miehen miettimään. Hän menee ulos tähtien ja sinisen taivaan alle, itsekseen huokaisten: - Oi nouse kaunis aurinko ja surmaa kade kuu. Se aaveet pois karkottaa, ja hyvän mielen suo. Kuin muste paperilla, valo laaksoon leviää. Kupliva tunne sisimmässä kun Suomen lippu liehuu. Mia Markki AGRICOLA Alla tähtitaivaan seisoo poika jolla kädessään sulkakynä. Sulkakynästä heijastuu pojan uljas tulevaisuus, hän näkee itsensä kirjoittamassa kirjaa kynttilän valossa, yön pimennossa. Sydän lyö kiivaasti kun sielusta pulppuaa yhä uudelleen ja uudelleen sanoja. Mies seisoo kuutamolla aivan yksin siinä, miettii pohtii pähkäilee uusia sanoja. Viimein koittaa aika jolloin hän kuolee, hän ei meiltä häviä hän aina meissä asuu. Venla Lehtonen 8 Viisari 1/2008
Agricola Agricola colaa juo ja lähti maailmalle hyvällä mielellä. Mutta, kun hän maailmalta palasi hän ei enää jaksanut tätä julmaa maailmaa. Joona Sibakov Mikael Agricola Olipa kerran köyhä mies. Hänen nimensä oli Mikael Agricola. Mikaelia kiusattiin yliopistossa. Mutta hän oli todella viisas ihminen. Kun hän yhtenä päivänä tuli kotiin hän hipaisi työhuoneeseensa, otti sulkakynän kouraansa ja nouti keittiöstä paperia ja alkoi raapustaa siihen kirjoitusta. Seuraavana aamuna hän juosta jolkotti yliopistoon. Hän näytti opettajalle paperinsa. Opettaja hämmästyi ja kysyi: Mitä tuo on? Se on uusi kielemme. Mikael vastasi. Ensin he opettivat koko maalle uuden kielen ja tämän jälkeen kukaan ei enää kiusannut häntä mutta koko maa tunsi hänet. Tämä on Mikael Agricolan tarina. Elias Tähkävuori Isäntä on aapisen, Agricola ikimuistoinen. Agricola sulkakynällään taikoa paperille osaa. Suomen kieltä ei olisikaan ellei Agricola olisi rientänyt auttamaan. Kikkarapää kirjoittaa, pöytänsä ääressä ahertaa. Agricolan ikkunasta kajastaa valo yömyöhään. Siellä Agricola puuskuttaa, suomea kirjoittaa. Oona Hanhikoski Sulkakynällä kirjoittaa paperille raapustaa Agricola aakkoset. Koululaiset oppivat kirjojaan lukevat. Anni Salo Sanoista aapinen Agricola rannalla istui, mietti miten aakkoset tekee. Sinitaivas valkoiset pilvet, niistä syntyy S ja V. Mietti herra punaparta miten muita kirjaimia voisi olla. Sulkakynä heiluen hän keksi kirjaimet A ja B. Niistä sitten sanoiksi, kunnon aapiseksi. Kirjakielen siitä väänsi, nyt sitä jo opettaa. Hyvä mieli Kun Agricola opettaa hyvän mielen kaikki saa. Pienet lapset tavaten sanovat: Se on ABC aapinen, se opettaa ja laulattaa. Agricola Jeesuksesta kertoo ja miten maailma syntyi. Siitä kaikki hyvän mielen saa. Noora Kunnas 9 Viisari 1/2008
Aapinen aakkosia hyräilee Mies tuolissa istuilee, aakkosia hän lukelee. Kirjoja hän kirjoittelee. Sulkakynällähän abc:tä keksittiin, koulussa sitä luettiin. Runojen runo tässä on todellakin verraton. Anton Kristian Nguyen Kukkoukko Agricola aapiskukko hieman vähän hurja ukko. Kipinkapin matkalle kohta onkin aapinen. Aakkoset Aakkoset pauhaa kohta ne laulaa. Agricola ihmettelee ja myöskin vähän mietiskelee. Agricola kyllästyy ja kohta vähän pelästyy. Hyvä mieli Agricola hyvä mieli. Kohta pauhaa aivot vaan ja aapinen kiertää maailmaa. Agricola Emilia Nguyen Agricola on kultahöyhen, Agricola on kukko joka koulussa kuuluu, Agricola on aapiskukko joka aakkoset kehitti, Agricola on koulu joka kulkuset keksi ja niin olet sinäkin aina ja ikuisesti. Andreas Hyvärinen Agricola Koulussa Agricolan päivää juhlitaan, pullaa suuhun sullotaan. Hyvän mielen meille toi, Agricola aapisen loi. Aakkoset Agricola kirjoitti, lapsille ne koulussa opetti. Emilia Pitkänen Agricola A-b-c-kirjan teki Agricola, ymmärtää suomen kielen ja mielen. Patsas kunniapaikalla kirkon edustalla. Janne Bäckström Agricola Leikkivät lapset pihalla, kiljuvat ja huutavat, nauravat ja leikkivät. Agricolan päivää juhlivat. Hyvän mielen lapset saa kun Agricolaa juhlitaan. Piha puhdas koppava, aapiskukko naurava, opettaa ja käskee, lasten mielen määrää. Pienet jalat tipsuttaa kohti kirkkoa pientä, kaunista. Rukoilevat puolesta Mikael Agricolan. Pois kirkosta käypi askeleet, lapset oman aapisen saa ja aakkoset pian osataan A B C D E F G.ja sanat oitis avautuu. Marika Laakkonen 10 Viisari 1/2008
Pikku Emmi Pikku Emmi kulkee vaan koulutietä mukavaa hyvä mieli rinnallaan ja linnut lentää liihottaa ja Emmin koulutietä opastaa. Agricolakin odottaa Emmiä kouluun kirjoittamaan. Anniriina Rantanen Agricola Agricola Suomen kirjakielen keksi. Aapiskukko pihan poikki loikki ja kultaisen palkinnon Agricola voitti. Kansa hyvin mielin kouluun harppoi ja papit mielissään Agricolalle lauloi. Kohta Suomeen Abc kirja ilmestyi ja ihmiset lukemaan oppi. Agricola Valtteri Elo Aapinen ja aakkoset, hyvän mielen avaimet. Agricola sulkakynällään kirjoitti historiaa. Mies tää, historiaan jää. Kynttilän valossa kirjoitti, oman kirjakielemme. Varpu Viloma Mikael Agricola Tuhatviisisataaluku syntyy Agricolan suku Sulkakynä kulki kieli Suomeen sulki. Antoi meille suomen kielen ja toi meille hyvän mielen. Mies on tärkeä se antaa meille järkeä. Koulussa lukea voimme ja oppia kaikkea koimme. Aada Melander Aakkoset Elipä kerran herra, häntä kutsuttiin Agricolaksi. Agricola loi aikoinaan meille ja teille suomen kielen. Nyt voit ajatella miksi synnyit Suomeen, miksi et syntynyt vaikka Amerikkaan, mutta ajattele vaikka että sinulla on oma aapinen mikä on sinun kieltä. Saa runoilla niin paljonkuin lystää, ole siitä onnellinen. Jos Agricolaa ei oisi syntynyt nii sinul ei olis sinun kieltäs. Agricola Noora Turve Agricola koulussa opettaa ja hyvällä mieliin kaikki koulunsa lopettaa. Ei puutu kirjainta kun Agricola painaa mieleen kaikki sanat ja kirjaimet.aapisen kehitti sen nimeksi tuli abc-kirja ja sitä kehuttiin. Illalla kun pimeni lamppu niin tipahti lattialle hamppu. Kello lyö kaksitoista mutta vain Agricola työssä ahertaa ja lattian alla hiiri nakertaa. Marja Ylilehto 11 Viisari 1/2008
KAUHUTARINA Kävelin sumuisessa metsässä. Vettä satoi ja maa oli märkä. En nähnyt ollenkaan eteeni, silloin kuulin variksen rääkyvän korkean kuusenlatvassa. Yhtäkkiä edessäni oli kallio, jossa oli pimeä luola. Onneksi olin ottanut mukaani taskulampun. Päätin astua luolaan. Luola oli ahdas ja kylmä. Kuulin tuulen humisevan jossain kaukana. Luola kävi niin ahtaaksi, että jouduin konttaamaan eteenpäin. Yhtäkkiä eteeni ilmestyi kaksi jalkaa. Ne olivat likaiset, mustat ja karvaiset. Se otus alkoi murista, nostin pääni ja näin ihmissuden. En pystynyt nousemaan ylös ja juoksemaan karkuun niin nopeasti kuin pystyn. Tärisin pelosta, kunnes ihmissusi juoksi pois. Nyt olisi tilaisuus paeta. Käännyin ympäri ja konttasin polvet verillä ulos luolasta. Nousin heti ylös ja lähdin juoksemaan. Edessäni oli vain tiheästi kasvaneita kuusia, tungin itseni kuusien läpi, mutta kuusien oksat raapivat. Pysähdyin, voisin vain lentää puiden yli, mikä olisi mahdotonta, tai mennä takaisin luolaan ja etsiä toinen uloskäynti. Menin luolaan. Ihmissutta ei näkynyt. Konttasin melkein tunnin, kunnes saavuin kylmään ja pimeään tilaan. Luolan katto oli korkealla ja sieltä putoili vesipisaroita. Nousin päättäväisesti ylös ja näin luolan toi- sella puolella aukon, josta voisin päästä ulos. Yhtäkkiä kompastuin johonkin karvaiseen, se oli ihmissusi, joka makasi maassa. Sydämeni pomppasi kurkkuun ja juoksin aukosta ulos. Ihmissusi lähti tietysti seuraamaan minua. Kompastelin kiviin. Voimani alkoivat loppua, enkä jaksanut enää juosta lujaa. Lopulta lysähdin maahan. Tunsin kuinka ihmissusi hyppäsi niskaani ja repi pääni irti. Lopputuloksen tietävät kaikki. Elina 12 Viisari 1/2008
MANGO Syksyllä Babaiji-saarellla oli kova melske. Kaikki pikku dengut olivat kokoontuneet torille. Siellä järjestettiin markkinat. Safentti niminen mummo pystytti kojunsa suuren puun alle ja asettui myymään villapaitoja äkkiä kojun takaa kuului kolahdus. Jotain suurta ja kovaa oli juuri tipahtanut maahan. Kukaan denguista ei uskaltanut mennä kurkistamaan, mitä oli tippunut. Viimeinen suuri mies asteli paikalle ja kurkisti. Pian hän perääntyi ja kiljaisi: Apua! Norsunpää on tippunut taivaasta. Vähän ajan kuluttua alkoi tipahdella lisää norsunpäitä. Dengut pitivät hätä kokouksen. Siellä he päättivät, että pitää rakentaa lehtikasoja paikalle, johon norsunpäitä oli tippunut. He rakensivat lehtikasoja, siksi, koska norsunpäät olisivat voineet satuttaa itsensä tippuessaan ja suuttua denguille. Oli kulunut kaksi viikkoa, kunnes nainen nimeltä Felida ilmoitti että hänen lapsensa on kadonnut. Kaikki etsivät vauvaa ja olivat todella huolissaan. Pian kaikkialta oli etsitty, paitsi tietysti torilta, jonne kukaan ei uskaltanut mennä. Epätoivoinen äiti lähti itkien joen rantaan, jonne piti mennä torin kautta. Sekopäissään hän ei välittänyt siitä. Hän käveli ja käveli, kunnes oli ison norsunpääpuun kohdalla. Hän alkoi siristellä itkuisia silmiään. Vihdoin hän saattoi nähdä puun vierellä hahmon. Hän käveli lähemmäs. Siinä oli hänen vauvansa, nimeltään Mango syömässä norsunpäätä. Kyllä, kuulit aivan oikein vauva oli syömässä norsunpäätä. Hänen äitinsä heittäytyi nurmikolle ja nappasi vauvansa syliinsä. He halailivat tosissaan, kunnes kumpikin oli syvässä unessa. Aurinko alkoi nousta. Felinda ja Mango heräsivät kirkkaaseen auringon paisteeseen. Heillä oli jo kova nälkä. Mango otti norsunpään maasta ja haukkasi siitä. Vauva sanoi: Nami, tämä on tosi hyvää! Pian Felida alkoi ymmärtää, etteivät ne olleetkaan norsunpäitä, vaan jotain uudenlaisia, suuria hedelmiä. Felida haukkasi hiukan hedelmää ja totesi, että se oli todella maukasta. He ottivat pari hedelmää mukaansa ja lähtivät kotiin. Vähän ajan kuluttua kaikki tiesivät, etteivät ne isot möykyt olleetkaan vaarallisia norsunpäitä, vaan hedelmiä. Tämä kaikki oli vauvan ansiota. Vauvan kunniaksi päätettiin järjestää juhlat, jossa syötiin uusia hedelmiä. Uuden hedelmän nimeksi annettiin vauvan nimen mukaan Mango. Juhliin tuli koko dengue-kylä. Kaikki olivat iloisia ja tanssivat ja lauloivat. Sen jälkeen dengut olivat rohkeampia ja uskalsivat tutkia uusia asioita, eivätkä pelänneet niin paljon kaikkea. Kirjoittanut: Camilla Rantanen 5.B Koulupäivät liian pitkiä Kello soi aamulla 7.30 ja viimeisen kerran 15.00. Tuo sama toistuu monia ja monia päiviä koululaisen lukuvuotena. Mitä järkeä on pitää oppilaita näin kauan koulussa, kun viimeiset tunnit menevät aivan hukkaan, koska kaikkien energiataso on niin alhaalla? Koululaisilla menee koko lapsuus opiskeluun! Päivällä koulussa, illalla kotona tekemässä läksyjä. Viikonloppuinakin täytyy vain lukea kokeisiin, ja jos sattuu olemaan vielä joku harrastus, milloin on vapaa-aikaa? EI OLE! Kesälomakin kestää vain noin 2 kuukautta. Miksi? MIKSI JUURI ME! Siinähän menee koko lapsuus pilalle? Tähän olisi hyvä ratkaisu: kesäloma pidennettäisiin kahdella kuukaudella eli sitten se olisi 4 kuukautta. Ja koulupäivät muutettaisiin 4-5 tunnin mittaisiksi päiviksi. Oskari 8.lk 13 Viisari 1/2008
Kasvopiirros Taimi Pesonen 9.C Liiallinen kauneuden ihannointi laskee itsetuntoa Kasvot ovat meikin peittämät ja yllä ovat kalleimmat merkkivaatteet, jotka vain juuri ja juuri peittävät sairaalloisen laihan vartalon. Nykyään kaduilla kävellessämme näemme jo ensimmäisellä luokalla olevia lapsia, jotka tuntevat tarvetta esitellä keskenkasvuista ja kehittymätöntä lapsen vartaloaan. Kuinka tähän tilanteeseen on päädytty? Nykyään me ihmiset elämme siinä uskossa, että laihuus ja meikki tekevät meistä kauniita. Tämä käsitys on levinnyt varsinkin nuorten naisten keskuudes- 14 Viisari 1/2008 sa. Lähes kaikki ovat joskus tunteneet itsensä rumaksi ja lihavaksi. Se ei todellakaan ole ihme, kun katsomme aina viimeisen päälle huoliteltuja ja sairaalloisen laihoja malleja. Kukaan ei ole täydellinen, eikä pidäkään olla. Mielestäni ihmisten tulee arvostaa luonnollisuutta. Haluamme nähdä ihmisissä sen, mikä piilee heidän meikkikerrostensa ja merkkivaatteidensa alla. Olen aina ihmetellyt, miksi vaatemallien luiden täytyy sojottaa sinne tänne. Itse ainakin mielummin katselisin farkkuja normaalikokoisten ihmisten päällä. Tämä auttaisi myös varmasti siihen, ettei ketään haukuttaisi turhaan lihavaksi. Jos me ihmiset emme olisi näin pinnallisia ja ajattelisimme ulkonäön sijaan luonnetta, monen ihmisen itsetunto kohoaisi. Syömishäiriötkin saattaisivat vähentyä, ja lapset saisivat olla lapsia ilman muun maailman luomaa kauneuskäsitystä. Jokainen meistä on kaunis omalla luonnollisella tavallaan. - M.J.J.
Unikeoille armoa Pian Valkeavuoren koulussa alkaa taas koulupäivä ja mihin aikaan: 8.10. Se pitäisi siirtää kello yhdeksään. Koulupäivien pitäisi alkaa myöhemmin, koska useat oppilaat myöhästyvät, ja opettajat joutuvat käyttämään ranteitaan kirjoittamalla jälki-istuntoja näille oppilaille. Kouluun joutuu heräämään viimeistään varttia vaille kahdeksan, että ehtii ajoissa kouluun. Se ei tietenkään sovi niille ihmisille, jotka valvovat pitkään ja nukkuvat kuin unikeot. Toivoisin koulun rehtorilta lukujärjestyksiin muutoksia. Ainakin Valkeavuoren koulun 8c luokan lukujärjestyksiin muutosta. He ovat saaneet kärsiä kahdeksan aamuista niin seiskalla kuin kasillakin. Toivoisin myös opettajilta kärsivällisyyttä. Jos unikeot myöhästyvät alle kahdeksan minuuttia, ei tarvitsisi kirjoittaa myöhästymistä tai myöhästymisten määrä voitaisiin nostaa kolmesta kerrasta kymmeneen kertaan. Hannu 8.lk 15 Viisari 1/2008
Ruotsin kielen pakollisuus on hyvä asia! Miksi ruotsin kieltä ollaan nykyään niin vahvasti vastaan? Miksi itse ruotsalaisia ollaan vastaan? Varsinkin nuoret tuntuvat olevan pakkoruotsia jyrkästi vastaan. Mitä ruotsalaiset ovat meille tehneet, että voimme syrjiä heidän kieltään? Kenties sen, että he ovat voittaneet meidät jääkiekossa ja me suomalaiset kostamme sen vihaamalla heidän kieltään? On rasismia syrjiä ruotsia ihan kielenä sekä maana. Ruotsi on kieli siinä missä muutkin kielet paitsi, että se on Suomen toinen virallinen kieli, ja siksi se on tärkeä myös meille suomalaisille. Moni ihminen ei opiskelisi ruotsia, jos ei olisi pakko. Onko sitten hyväksi pakottaa nuoret opiskelemaan kieltä, josta he eivät piittaa? Oppiiko asioita parhaiten pakottamalla? Vastaus on ei, mutta ilman ruotsin kielen pakko opiskelua ruotsi hiipuisi pikkuhiljaa kokonaan pois Suomesta. Suomeen jäisi vain yksi virallinen kieli ja vain harvat pitäisivät ruotsin kieltä elossa Suomessa. Tämän mukana lähtisi myös Suomesta pala pois, onhan Ruotsilla ja Suomella pitkä yhteinen historia. En tiedä, mitä asialle sinänsä voisi tehdä. Ei ketään voi pakottaa pitämään ruotsin kielestä. Ei kukaan pysty takomaan nuoria päähän ja sanomaan, että nyt sinä pidät ruotsista. Kysymys onkin siitä, että kaikkien tulisi itse ymmärtää ruotsin kielen tärkeys. Nuoret saattavat nyt pitää ruotsin kieltä turhana, mutta miten paljon hyötyä siitä onkaan tulevaisuudessa. Ruotsista on hyötyä matkustettaessa vaikkapa ihan Ruotsiin, kun moni suomalainen kuitenkin Ruotsissa käy. Varsinkin nuoret käyvät Ruotsinlaivoilla. Siellä törmää jatkuvasti ruotsiin ja ruotsalaisiin. Lisäksi puhutaanhan ruotsia ihan täällä omassa maassamme Suomessakin. Monessa tilanteessa, ihan arkipäivänkin, törmää ruotsin kieleen ja monessa tilanteessa sitä tarvitsee. Kuvittele tilanne, että seisot bussipysäkillä odottaen bussia ja paikalle sattuu nuori mies ja kysyy ruotsiksi, milloin seuraava bussi tulee. Tai matkustat Ruotsiin ja eksyt, koska et saa tiekylteistä mitään selkoa. Siinä sitä sitten seisoisi suu auki ja ihmettelisi, mitä tekisi. Kyllä harmittaisi, ettei sitten ollut tullut valittua ruotsin kieltä opiskeltavaksi. Monikielisyys on aina rikkaus. Miksei siis aloittaisi omaa kielituntemustaan naapurimaastamme Ruotsista? Osaavathan melko varmasti kaikki Suomessa asuvat ruotsalaisetkin suomea, miksi siis meidän ei pitäisi osata maamme toista virallista kieltä? En halua mitään kielivalistusta kouluihin, en halua, että ruotsia aletaan palvoa, kuten sanoin en halua, että ketään pakotetaan yhtään mihinkään. Kaikkien, niin nuorten kuin aikuistenkin, tulisi ymmärtää, mikä rikkaus meillä on asua Suomessa, kaksikielisessä maassa. Mikä rikkaus on osata edes kahta kieltä. Ymmärtäkää kielien tärkeys! Roosa Sandell 9E Mukit ja muut käyttöastiat eivät liity mielipidekirjoituksiin, vaan ovat seiskaluokkalaisten keramiikkatöitä. 16 Viisari 1/2008
Asenteet kuntoon! Mitä tarkoittaa käsitys pakkoruotsi? Varsinkin yläasteikäisillä pojilla on jonkinlainen inho ruotsin kieleen. Onhan englantikin pakollista kouluissa. Mikä tekee ruotsin kielestä niin vastenmielisen? Minun mielestäni ruotsi on aine kaikkien muiden aineiden joukossa, eikä se ole sen enempää pakkopullaa kuin muutkaan aineet. Kielethän on tarpeellisia myös myöhemmässä elämässä, esimerkiksi työnhaussa. Työnhakutilanteessa, jossa on kaksi hakijaa: toinen, joka osaa, ja toinen, joka ei osaa ruotsia. Varmasti henkilöllä, joka taitaa ruotsin kielen sujuvasti, on parempi mahdollisuus saada paikka. Silloin viimeistään tajuaa, kannattiko negatiivinen asenne ruotsin kieleen koulussa. Täytyy myös muistaa, että Suomi on kaksikielinen maa. Kadehdin suuresti niitä ihmisiä, jotka saavat kaksi kieltä aivan ilmaiseksi, suomenruotsalaisia. Myönnän, että ruotsi on vaikeampaa kuin esimerkiksi englanti, mutta silti ei se mahdoton ole. Kaikki riippuu omasta asenteesta. Olen ottanut valinnaisaineeksi yläasteella myös kolmannen kielen, saksan. Kyseinen kieli on mielestäni erittäin vaikeaa ja välillä mietin, mitä päässäni oikein liikkui, kun valitsin sen. Mutta pidemmälle ajateltuna se on hyödyllinen ja saatan tarvita sitä tulevaisuudessa. Tässä iässä olisi hyvä laittaa asenteet kuntoon ja ottaa vastaan opetus, jota tarjotaan. Vanhempana on huomattavasti vaikeampi opetella uusia asioita, kuten vieraan kielen sanoja ja lauserakenteita. Yläasteikäiset pojat ovat herkässä iässä. Heillä kehitys aikuisuuteen tulee hieman viiveellä verrattuna tyttöihin. Monet ovat aloittaneet ruotsin opiskelun vasta seitsemännellä luokalla, ja niihin aikoihin juuri pojat haluavat olla koviksia ja näyttää, että koulu ei kiinnosta. Mutta heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin opiskella ruotsia, sillä se on pakollinen aine siinä missä äidinkieli ja maantietokin. Asenteet ruotsia kohtaan pitäisi jollain tavalla saada kuntoon ja innostaa sitä vastustavia opiskelemaan. Kaikki eivät ole luonnonlahjakkuuksia koulussa, ja heidän tarvitsee tehdä kovempi työ. Täytyy vain muistaa, että kova työ palkitaan myöhemmin aikuisuudessa. Laura Latvala 9.E Englanti in the house? Englannin kieleen törmää päivittäin ja joka paikassa muiden ihmisten seurassa. Englannista ei pääse eroon ja sen käyttö vain lisääntyy. Aamulla ennen koulun alkua jutellaan suomalaisesta artistista, joka on vaihtanut suomen kielen englantiin, ja uunituoreesta tvsarjasta, joka kertoo rikkaiden amerikkalaisten nuorten elämästä. Ruokavälitunnilla käytävällä kävelee vastaan tuttu, joka huudahtaa: What s up man!, ja tarjoaa huikkaa Coca-Cola - pullostaan. Illalla kotona syön pitsaa ja ennen nukkumaan menoa luen pari lukua kanadalaisen kirjailijan esikoisteoksesta. Siinä oli pari hyvää esimerkkiä englannin jokapäiväisestä käytöstä. Nuoret puhuvat englantia, kuin se olisi heidän toinen äidinkielensä. Mutta missä on suomen kieli? Onko se jätetty vain äidinkielen tunneille ja ainekirjoituksiin? Miksei voi vaalia suomalaisuutta ja suomalaisia tuotteita. Vaihda amerikkalainen Coca-Cola suomalaiseen Jaffaan ja englanninkieliset tervehdykset ja huudahdukset suomenkielisiin sanoihin ja lauseisiin. Meidän pitäisi arvostaa harvinaista suomen kieltä, jota osaa vain harva puhua. Muuten suomesta tulee uhanalainen kieli ja katoava kulttuuri. Jos jatkamme samaan malliin, selkeää suomen kieltä, jota kaikki osaavat puhua ja kirjoittaa, ei enää ole, vaan kaikki on kopioitua muiden maiden kielistä ja muokattu sopivaksi suomalaisten suuhun. Ei enää ole olemassakaan suomen kieltä, vaan sen nimi on jokin ihan muu. Ja sitähän me emme halua, emmehän? Tämä on siis, mitä voisi tapahtua pahimmillaan. Minulla ei ole mitään englannin ja muiden maiden kieliä ja kulttuuria vastaan, mutta Suomi on pieni maa ja minimaalisen pieni osa ihmisistä osaa puhua suomea. Meidän tulisi olla ylpeitä omasta maastamme ja kielestämme ja ennen kaikkea vaalia sitä! Julia Mäki 9.E 17 Viisari 1/2008
Suomessa on kaksi virallista kieltä: suomi ja ruotsi. Turussa valtaosa puhuu kuitenkin suomea, ja ruotsin kieltä puhuvat nimetään heti homoiksi. Suomalaisia me silti kaikki olemme. Vähän sama asia, kun lumi haukkuisi jäätä. Kahta kieltä jo lapsena oppineen on helpompi oppia lisää uusia kieliä ja helpompi hankkia töitä. Englantia osaavan on helppo saada ystäviä ympäri maailmaa vaikkapa internetin välityksellä. Minullakin on ollut kirjekavereita eri puolilta maailmaa. Se on todella mielenkiintoista! Oppii paremmin englantia tai mitä kieltä puhuukin kirjekaverinsa kanssa. Saa myös tietoa kyseisen kirjekaverin maasta ja kulttuurista. On hauskaa kuulla, kuinka heidän on vaikea kirjoittaa minun nimeni tai osoitteeni, joka minulle on itsestäänselvyys. Ulkomaille matkailu on nykyään myös hyvin yleistä. Olisiko se yhtä hauskaa, jos siellä puhuttaisiin samaa kieltä kuin meillä täällä Suomessa? Olisiko se lainkaan niin eksoottista ja mielenkiintoista? Juuri erilaisuus saa meidät matkustamaan. Ehkä siis erilaisuus yhdistää meitä, ja myös erilaisuus on rikkaus. Suomessa on paljon muitakin kieliä ja murteita kuin suomi ja ruotsi. Mutta onko niitä puhuville tarpeeksi kouluja, lehtiä? Meidän tulisi vaalia niitä kieliä, joita meillä jo on ja ottaa ne avosylin vastaan. Suojellaan omia kieliämme ja murteitamme, jotta ne säilyisivät osana kulttuuriamme ja elämäämme. Monikielisyys on rikkaus! Ella Hellman 9.E Mielipidekirjoituksia aiheesta Monikielisyys on rikkaus! Ovatkohan monetkaan ihmiset ajatelleet, miksi suurin osa ihmisistä asuu ja työskentelee kotimaassaan? Toki suurin osa on varsin tyytyväinenkin tähän asemaan, mutta on myös niitä, jotka haluaisivat asua vaikka Kiinassa, mutta paikallinen kieli ei suju. Kielikurssit ovat kalliita, eikä aika muutenkaan tunnu riittävän enää opiskeluun. Siksi olisikin tärkeää olla jo yläasteikäisenä selvillä siitä, mitä haluaa elämässään tehdä, sillä se on sitä aikaa, kun on mahdollisuus valita muitakin kieliä kuin englanti ja ruotsi. Kovin harva kuitenkaan on valmis tähän, eivätkä he ymmärrä, miten hienon mahdollisuuden he päästävät käsistään myös ta- loudellisesti, sillä on monia maita, joissa palkka on Suomen tasoa korkeampi ja verot pienempiä. Mutta esteenä on kielimuuri. Siksi koulut ovat siinä kohdin avainasemassa. Koulussa tulisi tiedottaa oppilaille kyseinen tilanne, sillä kukapa opiskelisi mieluummin lisää hankalia lukuaineita, kuin pelaisi jalkapalloa valinnaisessa liikunnassa? Tuskin moni, ellei ymmärrä, että siinä on tilaisuus saada valmiudet työskennellä muuallakin Euroopassa kuten Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa. Ehdotukseni asian muuttamiseksi on, että Suomen kouluihin tulisi vierailijoita, esimerkiksi Saksan yrityksissä korkeissa asemissa olevia suomalaisia. Näin nuoret voisivat huomata, että monikielisyys on paitsi hauskaa, myös uraa ajatellen hyvinkin hyödyllistä. Entä kolikon toinen puoli? Jos toinen haluaa Espanjaan yrityspampuksi, toinen saattaa vain haluta olla tavallinen LVIasentaja Tampereella. He saattavat tietämättään levittää sellaista sanomaa, että mitä turhaan vaivautua lukemaan satoja sivuja muita kieliä, kun suomella ja huonolla englannilla pärjää ihan tarpeeksi hyvin. Uskallan väittää, että nuoren uran voi peräti pilata, jos kielitaito on liian suppea. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään sitä vastaan, etteivät toiset jaksa kiinnostua kielten opiskelusta, mutta ei ole hyvä asia antaa nuorille opiskelijoille sellainen kuva, ettei muita kieliä tarvitse. Kaiken kaikkiaan kouluissa pitäisi ensinnäkin tarjota lisää kieltenopiskelumahdollisuuksia, ja myös kannustaa kaikin keinoin opiskelemaan. Ymmärrään, ettei fyysikko tarvitse uskonnosta kiitettävää tai pappi fysiikasta kiitettävää, mutta lähes joka ammatti edellyttää kielitaitoa. Ehkä jopa LVI-asentaja! Antti Nikander, 9.E 18 Viisari 1/2008
Kun puhuu suomen kieltä päivittäin, ei tule kiinnitettyä huomiota puhekielessä käytettäviin lainauksiin ja ilmauksiin, jotka eivät kuulu suomen kirjakieleen. Etenkin nuorisokielessä käytetään usein lainattuja ilmauksia englannista ja ruotsista sekoitettuna suomen kieleen. Äidinkieltämme on kuitenkin suojeltava. Suojelu ei tarkoita sitä, että meidän tulisi kaikkien puhua kirjakieltä vaan sitä, että on pidettävä huoli, etteivät puhekielen sanat ja slangisanat pääse valtaamaan suomenkielisiä tekstejä eivätkä syrjäyttämään kirjakielen asemaa. Jos suomen kirjakieli kuolisi, mukana hautautuisi myös osa kulttuuriamme. Mitä tapahtuisi suomenkielisille runoille, tarinoille ja lauluille, jos suomen kieli katoaisi? Tulevat sukupolvet lukisivat ehkä katkelmia suomenkielisistä runoista ja lauluista historian kirjoistaan, mutta Suomen kulttuuri jäisi muuten hyvin pitkälti unohduksiin. Kieltä pitäisi suojella jo sen vuoksi, että se on osa kulttuuriamme. Perinteiset sananlaskut ja lausahdukset kulkevat kielen mukana sukupolvelta toiselle. Kieltä pitää huoltaa tasaisesti koko ajan. Se muuttuu huomaamatta ja pikku hiljaa, ja siksi on Suomen kieltä on suojeltava! tärkeää noudattaa kielioppimme sääntöjä. Tietenkään kieli ei voi säilyä täysin muuttumattomana vuosisatoja. Välillä uudistukset ovat tarpeen ja uudistukset kieliopissa ovat osa kielen huoltoa. Välillä on aika p ä i v i t t ä ä oikeakielisyyssääntöjäkin. Kun sääntöjä päivitetään ja niistä pidetään huolta, on meidän, kielen käyttäjien, myös pyrittävä noudattamaan sääntöjä. Kuinka moni suomalainen kirjoittaa menevänsä discoon sen sijaan että ilmoittaisi menevänsä diskoon? Juuri tämän kaltaiset esimerkit osoittavat sitä, miten lainasanat saattavat joskus tuntua jopa oikeammilta vaihtoehdoilta kuin kieliopillisesti oikein kirjoitettu versio sanasta. Meidän pitäisi kuitenkin pyrkiä kunnioittamaan ja käyttämään oikeita suomenkielisiä sanoja. Kun jokainen meistä hallitsee suomen kielen hyvin ja muistaa omalta osaltaan edesauttaa sen säilymistä, säilyy se hyvänä sukupolvelta toiselle. Puhekieli saa, ja sen pitääkin, säilyä erilaisena kuin kirjoitettu kieli. Asiatekstit, esimerkiksi uutiset sanomalehdissä, on kuitenkin jokaisen saatava lukea ihan oikealla suomen kirjakielellä. Riia Rinne 9.E Kuolevat kielet pitää pelastaa, koska monet kielet, joilla on vähän puhujia, kuolee lopulta sukupuuttoon. Nämä vähän puhutut kielet ovat myös tärkeitä, sillä myös ne voivat olla jonkun äidinkielenä aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi meillä on suomi. Oma kantani on, että vähän puhutut kielet pitää pelastaa siksi, että nekin ovat tärkeitä. Maailma Kuolevat kielet pitää pelastaa! olisi loppujen lopuksi aika tylsä paikka, jos kaikki puhuisivat samaa kieltä, esimerkiksi englantia. Toisaalta taas olisi helppoa, jos kaikki puhuisivat samaa kieltä. Silloin ei tarvitsisi opetella niin monia erikieliä ja kaikki ymmärtäisivät toisiaan. Toisaalta on mukavaa oppia uusia kieliä ja päästä myös käyttämään niitä muuallakin kuin vain oppitunneilla. Kaikki kielet ovat tärkeitä ja on rikkaus osata sellaista kieltä, jota moni muu ei ehkä osaakaan. Jotkut voivat ajatella, että on hyvä vain, kun jotkut kielet kuolevat, jolloin ei ole sitten niin paljon kieliä. Ihmisten, jotka niin ajattelevat, pitäisi miettiä, mitä tekisi, jos itse olisi siinä tilanteessa, että oma äidinkieli on kuolemassa sukupuuttoon, koska sitä ei opeteta kouluissa, sitä ei käytetä mediassa, kielellä ei julkaista kirjallisuutta tai, koska kieltä käytetään vain kotioloissa. Ihminen, joka puhuu kieltä, joka on kuolemassa, voi joutua opettelemaan kokonaan uuden kielen, jota alkaa sitten käyttää vakituisesti, jotta pärjää elämässä. Ihmistä, joka on puhunut kieltä, joka on kuollut, ei välttämättä enää ymmärretä kielen kuoltua, jollei hän osaa esimerkiksi myös englantia. Mira 19 Viisari 1/2008
Mukit ja muut käyttöastiat eivät liity mielipidekirjoituksiin, vaan ovat seiskaluokkalaisten keramiikkatöitä. Jääkiekkomatseihin lisää porukkaa! Jääkiekko matseja on kiva käydä katsomassa, mutta se on melko kallista hupia. Eniten rahaa kuluu lippuun, jolla pääsee peliä katsomaan. Lasten lippu on ihan hyvän hintainen 5, mutta aikuisten lippu on aivan liian kallis, tietenkin riippuen mistä paikan ottaa. Keskimäärin aikuisten lippu on 15-25. Lasten lippu on tarkoitettu alle 14-vuotiaille. Lisäksi kaikki syötävä ja juotava maksaa todella paljon, ja omia eväitä ei saa ottaa mukaan. Esimerkiksi 0.25 kokis maksaa 2 ja suklaapatukka euron. Yhteensä yhdessä matsissa menee noin 10 lapselta ja aikuiselta meneekin jo yli 20. Tietenkin matkakulut pitää muistaa, esimerkiksi jos tulee linja-autolla. Tämä on aika kova hinta, jos vaikka miettii että käyt viidessä matsissa. Toisinaan myös kausikortin voisi ostaa, mutta sen kun ostaa niin matseja olisi perjaatteessa pakko käydä, jotta saa hinnalle korviketta. Lisäksi jääkiekkomatseissa on aika usein hallissa melko paljon tyhjää tilaa. Jos hinnat alennettaisiin parilla eurolla niin myös ihmisiä saattaisi käydä matseissa enemmän. Sillä tuotto voisi jopa nousta vähän ja matsit olisivat tunnelmaltaan parempia kun porukkaa olisi enemmän paikalla. Miika 8.C 20 Viisari 1/2008 Elokuvissa käynti Elokuvissa käynti on nykyään kallista. Elokuvissa käyntiin pitäisi varata ainakin vähintään 15 euroa. Liput maksavat 7-10 euroa. Tietenkin elokuviin pitää ottaa mukaan syötävää ja juotavaa. Tälle pikkupurtavalle kertyy helposti yli 5 euron hinta. Useasti myös monet mielenkiintoiset elokuvat ilmestyvät samanaikaisesti. Edessä on yleensä vaikea valinta tai loppujenkin säästöjen käyttö. Mielestäni elokuvissa käynnin hinta on liian korkea. Miten itseni kaltaisten opiskelijoiden pitäisi pystyä maksamaan kalliit liput ja syötävät? Emme kuitenkaan ehdi ansaitsemaan rahaa, kuten töissä käyvät. Useimmat elokuvat ovat myös suunnattu nuorille Roosa BUSSILIPPUJEN HINNAT KORKEUK- SISSA Julkisten kulkuneuvojen hinnat hipovat korkeuksia. Reitit kulkevat vain tiheimmin asuttujen seutujen läpi. Ihmisiä kehotetaan käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Se voi olla vaikeaa, jos lähin bussipysäkki sijaitsee parin kilometrin päässä. Mielestäni bussien pitäisi kulkea sellaisillakin seuduilla, missä asutusta ei hirveästi ole. Se ei välttämättä kannata rahallisesti, mutta jos vaikkapa jokin reittilinja kiertäisi edes pienen kierroksen myös täällä syrjäseuduilla. Luulen, että melko moni olisi tyytyväinen. Myös hinnat ovat nousseet korkeuksiin. Täältä Kuusistosta Turkuun maksaa 3.50 euroa, mikä melko paljon. Minulla ei ainakaan ole varaa. Omasta mielestäni hintoja pitäisi laskea edes puolisen euroa. Mitä halvempia julkiset olisivat, sitä enemmän käyttäjiä niillä luultavasti olisi. Itse käytän bussia kerran tai kaksi viikossa. Bussimatka kestää myös melko kauan. Jos omalla autolla pääsee vartissa, bussilla kestää yli puolet kauemmin. Minun mielestäni bussien pitäisi halventua ja ottaa huomioon myös täällä kauempana asuvat henkilöt. Sini Riivari
Holtiton syljeskely kuriin Monia koulumme oppilaita vaivaa outo sairaus. He syljeskelevät jatkuvasti minne sattuu. Syljeskely on yleistä erityisesti poikien keskuudessa. Kärsiikö suurin osa koulumme pojista liiallisesta syljen erityksestä, vai onko kyseessä alkukantainen kilpailu: se, joka saa lennätettyä räkäklimpin pisimmälle, on voittaja? Olette varmaan itsekin huomanneet, että on erittäin ärsyttävää, että ei voi laskea reppuaan tai takkiaan maahan ja että koulun pihalla kävellessä täytyy katsoa tarkasti, mihin astuu, jollei halua osua sylkiplänttiin. Miten siis holtiton syljeskely saataisiin loppumaan? Nyt sitä tapahtuu onneksi vielä vain ulkotiloissa. Puuttuvatko opettajat ja henkilökunta oppilaiden kirjaimellisesti limaiseen käyttäytymiseen sitten vasta, kun oppilaat syljeskelevät liitutauluille ja lattioille? Syljeskelystä ei tosin voi syyttää pelkästään poikia, sillä viime aikoina tyttöjenkin räkiminen on lisääntynyt huomattavasti. Mistä tämä epämiellyttävä käyttäytyminen johtuu, siitä minulla ei ole aavistustakaan. Voihan olla, että syljeskely vain on nyt muotia. S.E.A. Koulun ruoka on huonoa Kun katsot ruokalistaa, huomaat taas saman asian. Kalakeittoa, perunaa ja jauhelihakastiketta, tai riisiä ja kanaa. Kuulostaako tämä sinusta houkuttelevalta? Ne ovat hyviä ruokia, mutta kun sama jatkuu joka viikko, alkaa se jo tympiä. Ja kun ne vielä valmistetaankin huonosti! Kun vertaa esimerkiksi lukion ruokailuun, niin huomaa eron. Melkein joka päivä on ollut erilaista ruokaa ja ne ovat vieläpä mielenkiintoisemman kuuloisia, niin kuin makkaraperunat. Hyvä jos täällä saa edes pehmeää leipää joskus! Oppilaat jättävät ruokailun väliin, ja terveys kärsii. Ihmisen tulisi syödä säännöllisesti ja terveellisesti. Jos jättää ruokailuja väliin, niin verensokeri laskee ja väsyy. Näin käy myös oppilaille. Sitten he eivät keskity tunneilla, ja oppiminen sujuu huonommin. Asia kuulostaa siltä, että valittaisin vain ruoasta, koska en pidä siitä. Kaikkien oppiminen kuitenkin kärsii. Ärsyttää kuulla siskojen kehuvan oman koulunsa aterioilla, kun vertaa oman koulun mössöihin. Asia tulisi ottaa huomioon. Panostakaa ruokailuihin! Sauli Pihl 21 Viisari 1/2008
Siwan kulmalla 3.3.2008 Rakas päiväkirja. Kuten tiedät, käyn balettitunneilla aina maanantaisin. Olen 13 15-vuotiaiden ryhmässä. Meillä on ensin tunti balettia ja sitten puolen tunnin tauko, ja sitten on taas balettia. Käyn joskus sillä tauolla tanssipaikan lähellä olevassa Siwassa jonkun tanssiryhmäläiseni kanssa. Menin tänäänkin Siwaan, mutta yksin, ja matkalla tapahtui yksi juttu. Lämpötila oli juuri ja juuri nollan alapuolella ja taivas oli pilvetön. Alkumatka meni ihan tavallisesti, kävelin tien ja junaradan yli ja leikkipuiston läpi. Juuri ylitettyäni toisen tien, näin Siwan kulmalla seisoskelemassa minua ehkä vähän vanhempia tai ikäisiäni poikia. Lähes kaikki heistä polttivat tupakkaa ja räkivät kilvan maahan. Säälittävää, ajattelin. Kun kävelin heidän ohitseen, muistin, että minulla oli päässäni hiuspanta ja epäonnistunut lakkaus, jalassani punaiset Kuomat ja päälläni vanha toppatakki. Hirveää, en ymmärrä, miten kehtasin! Ostin kaupasta Jumbo Remix -pussin, sillä halusin itsekin syödä karkkia, sillä balettikaverini varmaan rohmuaisivat puolet pussista. Kassalla tajusin, etten saisi ängettyä karkkipussia taskuuni. Joutuisin kantamaan sitä kädessä. Avasin karkkipussin, ja otin yhden noitapillin, ikään kuin rohkaisuryypyksi. Astuin ovesta ulos ja toivoin, etteivät pojat olisi enää siinä. Turha toivo, nyt heitä oli vielä enemmän. He juttelivat ja naureskelivat kovaan ääneen. Maa oli portaiden vierestä vähän jäässä, mutta en huomannut sitä, sillä ajattelin vain, miten kävelisin heidän ohitseen näyttämättä harvinaisen typerältä. Astuin jäiseen kohtaan, kiljaisin ja kaaduin selälleni maahan. Tuli hiljaista, ja kaikki kääntyivät katsomaan minua kohti. Sillä hetkellä olisin voinut vajota maan alle silkasta häpeästä. Pojat alkoivat nauraa minulle, mutta yksi heistä kysyi minulta, sattuiko, ja tuli auttamaan minut ylös. Tosin hänkin oli melkein purskahtamassa nauruun. Hän tarttui käteeni ja katsoi minua suoraan silmiin, ja minä katsoin takaisin. Se katse tuntui minuuttien pituiselta, vaikka kestikin vain hetken. Hän auttoi minut pystyyn ja aikoi sanoa jotain, mutta hänen kaverinsa huusivat jo hänelle, että nyt lähdetään. Hän lähti kavereidensa perään, ja jäin seisomaan paikalleni. Jäin täysin sanattomana tuijottamaan hänen jälkeensä. Hän kääntyi vielä katsomaan taaksepäin hymyillen ja heilautti kättään hyvästiksi, mutta en tajunnut hymyillä takaisin. Lähdin kävelemään takaisin tanssipaikalle. Kun tulin ovesta sisään, huomasin, että olin myöhässä, sillä kaikki muut olivat jo menneet balettitunnille. Otin äkkiä ulkovaatteet pois ja rynnistin tanssisaliin. Olin kymmenen minuuttia myöhässä. Tanssinopettaja moitti minua koko tunnin vartalon ylösvedosta ja jalkojen aukikierrosta, mutta en yksinkertaisesti voinut keskittyä, sillä mielessäni pyöri vain se tuntematon poika. Kun balettitunti loppui, muistin, että liukastuessani karkkipussini oli pudonnut maahan, enkä ollut ottanut sitä mukaan. 9.3.2008 Hei taas, rakas päiväkirja, en ole saanut sitä poikaa mielestäni koko viikkona. En ehtinyt edes kiittää häntä enkä tiedä hänen nimeäänkään. 10.3.2008 Arvaas mitä, päiväkirja? Tapasin tänään taas sen pojan matkallani Siwaan. Näin hänet jo kaukaa, mutta en uskaltanut edes toivoa, että se olisi hän. Hän nojaili talon puiseen seinään ja puhui puhelimessa. Olin jo melkein hänen edessään, kun hän lopetti puhelun ja kääntyi katsomaan minua kohti. Pysähdyin ja odotin, että jompikumpi meistä uskaltaisi sanoa jotain. Tuijotimme toisiamme hetken, ja lopulta sanoimme yhteen ääneen: Moi. Hän kertoi olevansa Lauri, 15v, Turusta, harrastaa jääkiekkoa. Minä taas puolestani esittelin itseni. Kiitin häntä siitä, että hän ei ollut nauranut minulle ja että hän oli auttanut minut ylös. Silloin huomasin, että kello oli jo liian paljon, tanssitunti alkaisi viiden minuutin päästä. Sanoin hänelle, että minun täytyy nyt mennä ja nähdään joskus ehkä. Lähdin juoksemaan takaisinpäin. Lauri huusi: Odota! Ja minä pysähdyin heti ja käännyin ympäri. Hän kysyi, haluaisinko hänen numeronsa, ja vastasin, että tietysti. Tallensin 22 Viisari 1/2008