Perustuslakivaliokunnan kokous n;o 29 torstaina 9.4.1992 klo 9.00 1 ) Nimenhuuto 2) Päätösvaltaisuus 3) HE 29 laeiksi talletusten ja obligaatioiden veronhuojennuslain muuttamisesta ja tulo- ja varallisuusverolain 59 ja 163 :n muuttamisesta - Valtiovarainvaliokunnan lausuntopyyntö. - I käsittely. Asiantuntijoiden kuuleminen: - Lainsäädäntöjohtaja Seppo Mäkelä Valtiovarainministeriö - Toimistopäällikkö Vesa Vihriälä Suomen Pankki - Professori Edward Andersson - Professori Mikael Hidén - Professori Antero Jyränki - Professori Ilkka Saraviita - Professori Kari S. Tikka Päätetään jatkokäsittelystä. 4) Valtioneuvoston selonteko EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle - I käsittely jatkuu 28, 44, 53 ja 63 a kappaleiden osalta. - II käsittely. 5) HE 32 laiksi valtion vakuusrahastosta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi - I käsittely jatkuu. Lausuntoluonnos. 6) Muut mahdolliset asiat - Vierailu suojelupoliisiin 21.5.1992 klo 11-1 3. - Irlannin yhstävyysryhmän perustamiskokous tänään klo 14. 7) Seuraava kokous on perjantaina 10.4.1992 klo 9.00. 8) Kokouksen päättäminen PROFESSOR, JUR.DR EDWARD ANDERSSON Kavallvägen 25 A 02700 GRANKULLA Tel. 90-505 2989 E d u s k u n n a n p e r u s t u s l ak i v a 1 i o k u n n a 1 1 e E h d o t u s l i s ä t y s t ä v e r o s t a, j o k a o n t a r k o i t u s k a n t a a y l i v u o d e n p i t u i s e l t a a j a l t a, o n s ääd e t t ä v ä 2/3- e n e m m i s t ö llä. O n k o n y t k ä s i t e l t ä v ä e s i t y s n r o 2 9 / 1 9 9 2 l a i k s i t a l l e t u s t e n j a o b l i g a a t i o i d e n v e r o n h u o j e n n u s l a i n m u u t t a m i s e s t a t ä l l a i n e n e h d o t u s l i s ä t y k s i v e r o k s i? H a l l i t u k s e n e s i t y k s e s s ä o t e t a a n t ä ltä o s i n m y ö n t e i n e n k a n t a, k o s k a e h d o t e t t u j e n m u u t o s t e n k a t s o t a a n k a v e n t a v a n v e r o v a p a u d e n a l a a, " v a i k k a v e r o v a p a i d e n t i l i e n k o r k o t a s o k ä ytä nnö ssä p y s y y e n n a l l a a n ".
V o i d a a n t o d e t a, e t t e i h a l l i t u k s e n e s i t y k s e s s ä v a r s i n a i s e s t i e h d o t e t a v e r o t u k s e n k i r i s t ä m i s t ä, s i l l ä v e r o v e l v o l l i s e t t a l l e t t a j a t s a i s i v a t t ä smä l l e e n e n t i s e n s u u r u i s e n k o r o n e n t i s e l l ä v e r o v a p a u d e l l a. H e i d ä n k a n n a l t a a n a i n o a h u o n o n n u s o l i s i s e, e t t ä h e i d ä n k o r k o n s a o l i s i 1 p r o s e n t t i y k s i k ö n v e r r a n e n e m m ä n p e r u s k o r o n a l a p u o l e l l a k u i n e n n e n t ä t ä l a i n m u u t o s t a. O n k o t ä m ä t o d e l l a l i s ä t t y v e r o? J O s t a r k a s t e l l a a n a s i a a m u o d o l l i s e s t i, v e r o n k o r o t t a m i s e s t a e i v o i n e o l l a k y s y m y s, k o s k a m i k ään n y t v e r o v a p a a k o r k o e i l a i n m u u t o k s e n j o h d o s t a t u l i s i v e r o n a l a i s e k s i. T o i s a a l t a v o i d a a n s a n o a, e t t ä s i i n ä t e o r e e t t i s e s s a t a p a u k s e s s a, e t t ä v e r o v e l v o l l i n e n s a i s i k o r k o a 4 p r o s e n t t i y k s i k k öä a l l e u u d e n p e r u s k o r o n ( = 5. 5 1 ), k o r k o o l i s i h ä n e l l e n y t v e r o n a l a i n e n, v a i k k a s a n a n v e r r a n p e r u s k o r o n a l a p u o l e l l a e n n e n p e r u s k o r o n k o r o t t a m i s t a o l l u t k o r k o ( 4, 5 % ) o l i v e r o v a p a a. T ä ssä t e o r e e t t i s e s s a t a p a u k s e s s a j a t a r k a s t e l t a e s s a a s i o i t a t a l o u d e l l i s e s t i e i k ä m u o d o l l i s e s t i, v o i d a a n s a n o a, e t t ä k y s e e s s ä o n l i s ä t t y v e r o. M u t t a j o s a s i o i t a t a r k a s t e l l a a n t a l o u d e l l i s e s t i, n i i t ä o n s y y t ä t a r k a s t e l l a t a l o u d e l l i s e s t i l o p p u u n a s t i. T ä llö i n e i p i d ä u n o h t a a v o i m a s s a o l e v a a k o r k o t u l o j e n l ä h d e v e r o t u s t a, j o n k a m u k a a n v e r o v e l v o l l i s e n s a a m a s t a 5, 5 t : n k o r o s t a p i d ä t e t ään 1 5 1 = 0, 8 2 5 m k j a v e r o v e l v o l l i s e l l e j ää 4, 6 7 5 m k e l i e n e m m ä n k u i n v e r o v a p a a s t a t a l l e t u k s e s t a. T ä t ä t a u s t a a v a s t e n v o i s i s a n o a, e t t e i t a l o u d e l l i n e n t a r k a s t e l u k a a n j o h d a v e r o v e l v o l l i s e n a s e m a n h u o n o n n u k s e e n, j o s h ä n v a a t i i s a a d a t a l l e t u k s e l l e e n k o r o n, j o k a o n 4 p r o s e n t t i y k s i k k öä a l l e p e r u s k o r o n j a s i t e n e h d o t e t u n l a i n m u u t o k s e n m u k a a n v e r o n a l a i n e n. E D e l l ä e s i t e t y n p e r u s t e e l l a o l i s i n t a i p u v a i n e n k a t s o m a a n, e t t e i t ä ssä o l e k y s y m y s l i s ä t y s t ä v e r o s t a j a e t t e i 2 / 3 - e n e m m i s t öä s i i s t a r v i t a. H u t t a t o i s a a l t a o l e n t i e t o i n e n s i i t ä, e t t ä e d u s k u n t a k ä ytä n - n ö ssä o n o l t u t a i p u v a i s i a p i k e m m i n k i n p äät y m ään v a i k e u t e t u n s äät ä m i s j ä r j e s t y k s e n k a n n a l l e. T ä m ä o n s e l l a i n e n r a j a t a p a u s, e t t ä s e l l a i n e n k i n j o h t o p äät ö s v o i d a a n k a t s o a 3. 4. 9 2 p e r u s t e l l u k s i.
Mikael Uiden Perustuslakivaliokunta 9.4.1992,j<el_lo 9*oo HE 29/92 vp laeiksi talletusten ja obligaatioiden veronhuojennus lain muuttamisesta sekä tuloja Varallisuusverolain 59 ja 163 &:n muuttamisesta Käsittelen kumpaakin esitykseen sisältyvää lakiehdotusta erikseer Ensimmäisen lakiehdotuksen osalta hallitus esittää perusteluissa, että laki olisi käsiteltävä VJ 68 *j:n mukaisessa yhtä vuotta pitemmältä a jal ta kannettavaa veroa koskevassa sää täin is -jarjestyksessä. Tässä tarkoitettu säätämisjärjestys edellyttää VJ 68 S:n säännöksen mukaan, että kysymys on "uudesta tai lisätystä verosta". Tähän 1 iittyen hallitus toteaa perusteluissa, että "ehdotetut muutokset kaventavat verovapauden alaa, vaikka verovapaiden tilien korkotaso käytännössä pysyy ennallaan." Se tilanne, joka tämän lain säätämisen jälkeen vallitsee tässä kyseessä olevien talletuskorkojen verovapauden tai tarkemmin sanottuna verovapausedellytysten suhteen, on sama kuin tällä hetkellä vallitseva tilanne. Tällä perusteella *aiiifcs«*taxxxxxxx voitaisiin ajotella, että nyt ehdotettu laki ei lisää kaxxxxxx talletustulojen verotusta eikä lakia s.en vuoksi tulisi käsitellä veroa 1 isäävänä lakina VJ 68 [j ;n mukaan, vaan ta vai liisena VJ 66 :n mukaänosti säädettävänä lakina.. Mielestäni näin ei ole, vaan ha 11 i t uksen es ityksen perus te luis -sa. esitetty käs.i tys on oikea. Arvioitaessa, merkitseekö veroa koskeva lakiehdotus verotuksen kiristy^mistä ja siis lisättyä veroa VJ 68 $:n säännöksen mielessc on mielestäni vertailukohtana oltava se veroa koskeva tilanne, joka seuraa laista siinä tapauksessa, että ehdotettua muutosta ei tehdä. Jos, niinkuin nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on
(1 2 laita, voimassaolevassa laissa olevaan veronmäaräytymisjärjestelyyn sisältyy myös mahdollisuus veroftukoen keventymiseen* tiettyjen laissa osoitettujen tekijöiden mukaisesti, merktisee tällaisen muutoin toteutuvan/keventymisen estäminen verotuksen kiristymis siitä, mikä so voimassaolevan lain mukaan olisi ollut. Se, etti keve nnyksen poissulkeminen merkitsee- veroibuksen jäämistä ennalleen tasolle, joka sillä oli tai olisi ollut ennen voimassa olevan lain KotnixyiAtiwrcRX osoittaman muutoksen huomioon- ottanist< ei muuta sitä, että verotettavan kannalta verotus kiristyy* siit< minkä lainsäätäjä on osoittanut. Juuri tästä nähdäkseni on VJ 68 :n säännöksessä ja sen taustalla olevassa HM 61 :ssä kysymys: verorasituksen tason määrääminen kuuluu lainsäätbjälle ja verotuksen kiristymistä arvioidaan suhteessa siihen, mitä lair säätäjä on mänrännyi;. Katson siis, että kyseessä on veronhuojennuksen kaventamisen muodossa toteutuva veron lisäys Kun lisäys koskee vuotta pitempää aikaa, on laki VJ 68 S :n mukaisesj;i" «MräW* f~hy v!iury* + Hv/ri kahden käsiteltävä ilman kolmasosan enemnis toilä ( 5«lepäämäänjättämismahdollisuutta^ Se, että laki tulee muuttamaan veron määräytymisperusteita kosken vuoden^ ei tässä vaikuta säätämisjärjestykseen. Tulo- ja varallisuusverolakiin ehdotetut muutokset merkitsevät osaksi lain f>9 :ään tehdyn väliaikaisen t pysyvään lakiin verrattuna veron kevennystä merkitsevän säännöksen tekemis tä pysyväksi, eoaksi taas keventävää muutosta lain 163 :ään. Laki on tähän nähden käsiteltävä tavai1isona lakina VJ 66 j:n mukaisesti niinkuin esityksen perusteluissakin on edellytetty.
5 Herra puheenjohtaja Hallituksen esityksessä näyttää olevan käsittelyjärjestyksen kannalta kaksi peruskysymystä. 1.Voidaanko voimassaolevien määräaikaistalletusten korkotaso pitää lakimuutoksin entisellään peruskoron muutoksesta huolimatta ja 2.0nko verolainsäätämisjärjestystä sovellettava vakuutusmaksujen verotuskohtelun muutokseen? * * * Muutokset korkotasoon. Voimasssa olevan lain mukaan mm.luonnollisten henkilöiden veronalaisena tulona ei pidetä talletuskorkoa mikäli -vuotuinen korko on enintään Suomen Pankin peruskorko neljällä prosentilla vähennettynä tai -kysymyksessä on 24 kuukaudeksi tehty talletusjonka korko on enintään peruskorko vähennettynä yhdellä prosentilla. Laki tuli voimaan 1.1.1989 ja sitä piti soveltaa "myös sellaisiin vuosina 1989-1992 24 kuukauden määräajaksi tehtyihin talletuksiinjotka ovat nostettavissa vasta 1992 jälkeen." Lakia esitetään kesken sen voimassaolokauden, siis ilmeisesti jo ennen vuoden 1992 loppua muutettavaksi siten,että tavallisten tilien (laki ei puhu,toisin kuin perusteluteksti "käyttelytileistä") verovapausprosentiksi säädetään laissa 4,5 prosenttia.määräaikaistalletusten verovapauden ehto muuttuu siten,että peruskorosta on vähennettävä yhden sijasta 2 prosenttia.näin mitätöityi lain muutoin tuoma peruskoron nostamisesta seurannut verovapaan koron korotus. Lakimuutos on taannehtiva tavanomaisten talletusten osalta (jos laki tulee voimaan vuoden 1992) kuluessaja joka tapauksessa niiden määräaikaistalletusten osaltajotka ovat nostettavissa vasta vuoden 1992 jälkeen.uusi lakihan tulee voimaan heti voimaantulopäivästäjoten sen vaikutus ulottuu vuoden 1992 jälkeen nostettavissa oleviin talletuksiin. Taannehtivia verolakeja ei sinänsä pidetä perustuslain vastaisina. Taannehtivuus on kuitenkin omaisuuden suojan vastaista,mikäli merkittävällä tavalla puututaan voimassa olevien sopimusten sisältöön jomman kumman sopijaosapuolen kannalta epäedullisella tavalla. Viimeisin tämän periaatteen - yleisluontoinen - ilmaus sisältynee lausuntoon 9/1991 työttömyysturvalain ja työttömyyskassalain muuttamisesta: "Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen,varallisuusoikeudellisten oikeustointen ja niiden pysyvyyttä koskevan tulkintakäytännön mukaan pääsääntönä on,että uusi laki ei saa muuttaa tai järkyttää sitä ennen voimassa olleeseen lakiin perustuneita olosuhteita. Lakimuutos merkitsee verotuksen perusteiden muutosta;verovapauden alan kaventamista.perustuslakitulkinnoista tällaisissakin tapauksissa on lähdetty siitä,että kyseessä on veron lisääminen VJ 68.1 :ssä tarkoitetulla tavalla.niin ollen,kun esitetty lakimuutos olisi voimassa yli vuoden,siihen on sovellettava ainakin VJ 68,1 :n määräenemmistösäännöstä. 1 Voidaanko verovapauden raiaa muuttaa taannehtivasti? 1 Mm.tuoreessa lausunnossa 1/1991 sosiaaliturvamaksuista valiokunta totesi,että Suomen valtiosääntöön ei sisälly taannehtivan verolain nimenomaista kieltoa.niitä on säädetty tavallisessa (vero) lain säätämisjärjestyksessä perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella. Valiokunta kuitenkin totesi,että verotuksellisten sääntöjen tulee olla hyvissä ajoin verovelvollisen tiedossa.
6 Ilmeisesti pääsääntö on se,että verovapausperusteiden poistaminen voidaan sellaisenaan suorittaa taannehtivasti tavallisilla laeilla - tuolloin sovelletaan yli vuotta pitemmissä voimassaolotilanteissa 2/3 enemmistöä. Hallituksen esityksen tekee ongelmalliseksi se,että taannehtiva verovapauden poistaminen kohdistuu talletuksiin.teoreettisesti katsoen pankin ja tallettajan välille syntyy sopimussuhde kun varoja talletetaan (velaksiantosopimus pankin ja tallettajan välille). Tämän sopimuksen ehdot voidaan päättää suullisesti tai kirjallisesti.melko yleistä on,että sopimusehdot ovat standardiehtojajotka voivat olla nähtävinä esim.talletustodistuk-seen ("pankkikirjaan") painettuina. Hallituksen esitys näyttää puuttuvan voimassaoleviin talletus(velaksianto) sopimuksiin. Tavallisen verovapaan tilin avaaja, puhumattakaan määräaikaistilin avaajasta,sekä lainanottaja eli pankki ovat "sopimusta tehtäessä" eli rahoja talletettaessa lähteneet siitä,että korko määräytyy talletuksen koko ajan talletushetkellä vallinneen lainsäädännön mukaisesti.lisäksi voi olla,että määräaikaistalletusten standardiehtoihin on jopa merkitty,että määräaikaistalletuksen korko on nyt kumottavan säännöksen mukainemverovapaa talletus korollajoka on Suomen Pankin peruskorko vähennettynä yhdellä prosentilla. Määräaikaistallettaja ei saakaan talletuskauden päättyessä sitä korkoajota edellytettiin talletussopimuksen (velaksiantosopimuksen)ajankohtana.miten tähän on käsittelyjärjestyksen näkökulmasta suhtauduttava? Ongelman käsittelyä vaikeuttaa se,että en tunne partkkikäytäntöä: millaisia ehtoja ja asiakirjoja määräaikaistalletusten ja myös tavallisten verottomien talletusten yhteydessä tehdään.näkyykö asiakirjoista,että (verovapaa) korko on laissa säädetty?vai onko niin että sopimusehdoissa varaudutaan lainsäädännön muutoksiin.?jos tällaisia varautumissäännöksiä on,tallettajan on tullut tietää ottaneensa riskin,että lainsäädäntö muuttuu.mikäli tällaisia lainsäädäntövarauksia ehdoissa on ollut,se puhuisi tavallisen lainsäätämisjärjestyksen puolesta. - tähän problematiikkaan perustuslakivaliokunta on syventynyt ainakin lausunnossa 9/1990 laiksi yhtiöjärjestykseen perustuvasta kunnan lunastusoikeudesta (Hitas-järjestelmän muutos) sekä ehkä tämänpäiväiseen tilanteeseen parhaiten soveltuvalla tavalla lausunnossa 2/1991 laista maatalouselinkeinolain muuttamisesta. Lausunnossa 2/1991 w tarkistettiin",mainio eufemismi korkojen yksipuoliselle nostamiseile,maankäyttölainojen korkoja. Valiokunta kirjoitti:perustuslakivaliokunnan vakiintuneen,varallisuusoikeudellisten oikeustointen ja niiden ehtojen pysyvyyttä koskevan tulkintakäytännön mukaan (esim.pevl 13/1986 yp ja 3/1982 vp) pääsääntönä - joskaan ei poikkeuksettomana - on se,että uusi laki ei saa muuttaa tai järkyttää sitä ennen voimassa olleeseen lakiin perustuen (alleviivaus IS) syntyneitä olosuhteita.tämä tulkintakäytäntö pohjautuu hallitusmuodon 6 :ssä turvattuun omaisuudensuojaan."korkomuutoksia oli arvioitava tätä taustaa vastaaa Velkakirjoihin oli kuitenkin otettu ehto koron korottamisesta muun muassa lailla. Tästä seurasi,ettei kyseessä ollut perustuslain vastainen korkojenmuuttaminen.asiantila oli Jat nen sellaisten velkakirjojen kohdalla joissa tätä ehtoa ei ollutkun näihin sopimuksiin oli sovellettava suoraan laista luettavissa olevaa korkomuutosvaltuutusta, muuttaminen saatettiin eräiiden säännöksien sanamuotokorjausten jälkeen suorittaa tavallisella lailla. Valiokunta korosti,että velalliset olivat tienneet tai heidän on kohtuudella tullut tietää mahdollisuudesta korottaa korkoa. Valiokunta piti kuitenkin epäkohtana sitä,että lakiin perustuvaa koron korottamista tarkoittavaa ehtoa ei ollut mainittu velkakirjoissa. * * * Valittavana on kaksi tulkintatapaa: 1.Joko otetaan vero-oikeudellinen näkökulma ja todetaan,että perimmältään talletuskorko on määräytynyt verolain verovapaussäännöksen perusteella.lakia voidaan taannehtivasti muuttaa joten kyseessä on pelkkä verotuksen kiristämistoimenpide tai sitten 2. sopimusoikeudellirien näkökulma : taannehtivalla verolailla puututaan tallettaja/velaksiantajaosapuolen kannalta epäedullisella tavalla voimassa olevaan talletus/velaksiantosopimussuhteeseen.kysymyksessä on taannehtiva
7 puuttuminen varallisuusarvoiseen oikeuteen ( HM 6 :ssä säädetyn omaisuudensuojan piiriin kuuluvaan sopimusvapauteen) joka voidaan suorittaa vain perustuslain säätämisjärjestyksessä. Valittaessa näiden kahden vaihtoehdon väliltä vuoden 1991 lausunto näyttäisi puhuvan jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta (verolakimuutos muuttaa aikaisempaan lakiin luottaen tehtyjä sopimussuhteita).toisaalta vuoden 1991 lausunnossa ei ollut kysymyksessä verotuksellinen puuttuminen sopimussuhteisiin. Olennaista on edelleen mm. lausunnossa 2/1991 esitetty periaate, jonka mukaan taannehtiva puuttuminen sopimussuhteisiin on sallittuajos muutoksesta kärsimään joutuva osapuoli on voinut sopimusehdoista tai laista päätellä olevan mahdollista,että (verovapaa') sopimuskorko muuttuu. Tulo- ja varallisuusverolain muuttaminen VJ 68,l :ssä säädettyä verolainsäätämisjärjestystä sovelletaan vain sellaisiin valtion verotusta tarkoittaviin verolakoihin ja niiden muutoksiin, joilla muutetaan verokantaa tai muutoin vaikutetaan verotukseen sitä korottavasti.puhutaan "aineellisesta verolaista".jos sensijaan verolainsäädäntöä muutetaan niin,etteivät muutokset vaikuta verotukseen,lakeihin sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä (puhutaan "muodollisesta verolainsäädännöstä"). Hallituksen esityksen perustelujen mukaan verotuksen taso ei muutujoten kyseessä on tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä säädettävä vero-
lainsäädäntömuutos. Rovaniemellä 8 päivänä huhtikuuta 1992 Lisäys. Ilkka Saraviita Edellä olan tuntua kirjoitutetuksi valiokuntasihteeri Jarmo Vuorinen on kiinnittänyt huomiotani tulkintaongelmaan jota en pystynyt asiakirjoista päättelemään : tietyllä korolla varoja pankeista lainanneet ja määräaikaistilien avaajat joutuvat koron määräytymiskysymyksen suhteen esillä olevan lain johdosta toistaan poikkeavaan asemaan. Varsin lyhyt käytettävissä ollut aika (6 t.) aiheuttaa nyt sen,etten voi syventyä kysymykseen perusteellisesti.katson lontenkin,että lainanottajien oikeusaseman määräytyminen on asia jotka esillä oleva hallituksen esitys ei suoranaisesti koske.näin ollen - kun esillä on valiokunnalle lähetetyn lakiehdotuksen käsittelyjärjestyksen arviointi - tällä seikalla ei ole käsittelyjärjestykseen vaikuttavaa merkitystä. Yhdenvertaisuussäännös Hallitusmuodon 5 :ssä sallii perustuslakivaliokunnan lausuntojen mukaan perustellusta syytä eri kansalaisryhmien toisistaan poikkeavan kohtelun.
U k 3f Perustus lakivaliokunnalle Asia: HE 29/1992 vp; talletusten veronhuojennukset Lausuntona talletusten veronhuojennuslain muuttamista koskevan lakiehdotuksen käsittelyjärjestyksestä lausun kunnioittavasti seuraavan. Ehdotetussa laissa muutettaisiin talletusten verovapauden ehtoja sillä tavoin, että laki muuttaisi jo vuode1le 1992 säädettyä oikeustilaa. Lisäksi lain voimassaoloaika pitenisi vuodelle 1993. Käyttelytilien osalta korkokatto - nykyisin peruskorko vähennettynä neljällä prosenttiyksiköllä - korvattaisiin nykytasoa vastaava11 a 4,5 prosenti1 la, kun taas määräaikaistal1etusten osalta jatkettaisiin peruskorkosidonnaisuutta. Verovapaan koron katto kuitenkin alenisi kuitenkin siten, ett ä peruskorosta vähennettäisiin kaksi prosenttiyksikköä nykyisen yhden prosenttiyksikön asemesta. Uusia säännöksiä sovellettaisiin vasta lain voimaantulopäivän jälkeen kertyvään korkoon. Muodollisin perustein arvoste11en kysymyksessä on veroa 1isäävä lainmuutos, kun asiaa tarkastellaan vain peruskorkoon suhteuttamisen näkökulmasta. Myöskään voimaantu1osäännös ei estä pitämästä 1akia 1isättyä veroa koskevana, sillä mainitun näkö-kulman mukaan jo säädetty oikeustila kiristyy vuoden 1992 loppupuoien osalta.
1 Asia näyttäytyy kuitenkin toisenlaiselta, jos lainsäädännön muutosta arvioidaan taloude11is-realistisen katsantotavan pohjalta. Kysymyksessä on lainsäädäntöhanke, jossa tavoitteena on kanavoida tukea pankeille, kun taas pankkitalletusten tosiasiasia1linen verokohtelu on tarkoitus säilyttää entisellään. Kun peruskorko nousee toukokuun alusta yhde1lä prosenttiyksikö1lä 9,5 prosenttiin. on kysymys laajaan pankkien tukipakettiin kuuluvasta osasta. Tuki toimii vain, jos peruskorkosidonnaisen pankki 1ainojen korot nousevat, mutta verovapaiden pankkitalletusten korot eivät nouse. Jotta tavoiteltu parannus pankkien korkokatteeseen syntyisi, on jouduttu tekemään peruskorkosidonnaisuuden osalta tämä epäsymmetrinen ratkaisu: antolainauskorot nousevat, mutta otto-1ainauskorot eivät nouse. Toisaalta on selvää, ettei peruskorkoa olisi nostettu, ellei tällaista epäsymmetriaa olisi sama 11 a toteutettu. Riidatonta siis on, ettei 1ainsäädäntömuutoksi11a pyritä säätämään "1isättyä" veroa» vaan säilyttämään verovapaiden talletusten osalta nykyinen tosiasiallinen tilanne ja korottamaan peruskorkosidonnaisista 1ainosta pankei1le kertyvää korkotuloa. Finanssioikeuden ja vero-oikeuden edustajan olen taipuvainen antamaan arvoa taloudel1is-realistisei le tulkintatavalle, jossa pinotetaan tosiasiallisen substanssin ja lainsäätäjän tarkoituksen merkitystä. Käsitykseni mukaan kysymyksessä ei siis ole lisätty vero, ja 1akiehdotus olisi siis käsite 1tävä VJ 66 :n mukaisessa yleisessä lainsäädäntöjärjestyksessä. Valtiosääntöoikeuden tulkintaperinne on kuitenkin finanssioikeuden tuikintatraditiota formalistisempi, ja valtiosääntö-oikeudelliseen ratkaisu 1injaan saataisi premmin soveltua sanamuodon kiristymiseen nojaava forinalistinen tulkinta, jonka mukaan kysymyksessä on vuoden 1992 loppupuolen osalta lisätty vero. Vuoden 1993 osalta kysymys on verotusta lieventävästä sääntelystä. Onko kysymyksessä VJ 68 :ssä tarkoitettu yhtä vuotta pitemmältä ajalta kannettava vero? Ehkä tällä tavoin muodol1 isesti on, kun voimassa olevan lain 6 :n mukaan lakia
sove11 etaan myös sellaisiin vuonna 1992 tehtyihin tai 1etuksiin, jotka ovat nostettavissa vasta vuoden 1992 jälkeen. Näin katsoen 1akiehdotus olisi säädettävä VJ 68 :n mukaisessa yhtä vuotta pitemmältä ajalta kannettavaa veroa koskevassa säätämisjärjestyksessä. Vaikka muodollisesti määräaikaistalletusten verovapauden sääntely muuttuu kesken tai 1etusajan, en katso 1akiehdotusta onge1-mal1i seks i taannehtivuusnäkökulmasta. Taannehtivan vero lainsäädännön kieltoa ei ole, eikä HM 6 :n antama omaisuudensuoja joudu tässä loukatuksi. Abstrakti "peruskorkosidonnaisuus", jos sellainen ylipäänsä on konstruoitavissa, ei sinänsä täysin täyty, mutta tätä ei ole syytä HM 6 :n näkökulmasta problematisoida. Samoin epäsymmetrian toteuttaminen peruskorkosidonnaisuudessa voidaan kokea onge1ma11iseksi tulonsiirroksi pankeiile, mutta tämäkin on lainsäädäntöpoliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, ei perustuslakikysymys. Helsingissä 9 päivänä huhtikuuta 1992.