1 Piazzalla oli paljon illallisvaihtoehtoja, Stacia ajatteli istuessaan Berninin suunnitteleman suihkulähteen kaiteella Rooman Piazza Navonalla. Hän katseli vaihtoehtoja, joita oli tarjolla eri puolilla aukiota. Ranskalaista, saksalaista ja tietenkin italialaista. Hänen vatsansa murisi nälästä. Edellisestä ateriasta oli kulunut vuorokausi. Hän hieraisi kädellään vatsaansa, nousi seisomaan ja alkoi kävellä valitsemaansa ateriaa kohti, mutta lähestyessään ranskalaista hän tajusi tämän olevan umpihumalassa. Halvan viinin haju takertui miehen paitaan ja tihkui humalaisen ihohuokosista. Päätään pudistaen Stacia mietti kaikkien tv-kokkien toistelemaa sananpartta: Jos se ei kelpaa juotavaksi, se ei kelpaa kokkaukseen. Ja Stacian tapauksessa syömiseen. Tuo halpa litku aiheutti vain ikävän pöhnäisen olon ja pahan jälkimaun. Hänen kitalakensa kaipasi jotakin puhtaampaa tänä iltana. Sen vuoksi Stacia päätti jättää ilman muuta väliin arjalaisen jumalan, jonka oli huomannut istuvan ulkoilmakahvilassa lähellä ranskalaista. Saksalaiset ateriat tuntuivat aina hieman raskailta vatsassa. Miehen leveät hartiat ja lihaksikas rintakehä saivat Stacian kuitenkin harkitsemaan uudelleen. Hän piti isoista miehistä, joten hän viivytteli kahvilan luona. Katsoi miestä jopa hetken silmiin.
Miehen kauniit kristallinsiniset silmät tuikkivat kiinnostuksesta. Tietenkin, se oli itsestään selvää. Stacia vastasi hymyyn miettien, olisiko mies sittenkin näykkäisyn arvoinen. Ehkä heillä voisi jopa klikata ja hän saisi vihdoin aidon ja täyden nautinnon elettyään lähes kaksituhatta vuotta epäkuollutta elämää. Herra Pitkä, Blondi Lihaskimppu nousi tuoliltaan lähestyäkseen Staciaa, mutta äkkiä hänen seuraansa liittyi yhtä pitkä, vaalea ja lihaksikas nainen. Nähdessään miehensä huomion kiinnittyneen Staciaan nainen aloitti niin äänekkään puheenpapatuksen, että se sai päät kääntymään. Mies rojahti takaisin tuolille häntä koipien välissä. Ei minkäänlaista sisua. Huono juttu, Stacia ajatteli ja jatkoi matkaansa etsien edelleen jotakin, millä tyydyttäisi nälkänsä. Hän tarvitsi miehen, joka antaisi yhtä paljon kuin ottaisi. Siitä oli kulunut jo hyvän aikaa, kun yksikään mies oli todella tyydyttänyt Stacian vuoteessa, ja se oli yksi huonoista puolista siinä, että hänen elämänsä oli ollut niin pitkä. Siinä, että hän oli yksi vampyyrien vanhimmista. Jopa hänen kaltaisensa välttelivät häntä usein, koska he tiesivät, ettei iän mukana tullut vain valtava voima, vaan myös valtava nälkä. Verenhimo. Seksinhimo. Himo hallita vähäisempiä vamppeja. Stacia ei halunnut myöntää, että hän janosi edelleen rakkautta. Aitoa intohimoa. Niitä hän ei ollut kokenut pitkään, pitkään aikaan.
Jotkut vanhimmista sanoivat, että hän oli houkka tavoitellessaan sellaisia asioita. Heidän mielestään Stacian olisi pitänyt päästää irti tuosta viimeisestä ihmisyyden osasta, joka herätti hänessä sellaisia tarpeita. Sitten, ja vasta sitten, hän voisi aidosti nauttia ikänsä suomasta suunnattomasta vampyyrivoimasta. Mutta Stacia kieltäytyi itsepäisesti luopumasta tuosta viipyvästä inhimillisyyden häivähdyksestä. Siitä, että hän halusi enemmän kuin ikuisen olemassaolon täynnä pelkkää... Hänen mietteensä keskeytyivät, kun hän huomasi komean amerikkalaisen nuoren miehen, joka katseli nauraen erään baarin edessä mellastavien ystäviensä temppuilua. Mies oli yhtä iso ja vaalea kuin kurinpalautuksen saanut arjalainen, jonka Stacia oli jättänyt väliin, mutta kun hän katsoi Staciaa silmiin, niin miehen katseessa oli terästä. Miehen herkullisia harmaita silmiä kehysti pörröinen, auringon haalistama tukka. Stacia kierteli herra Surffaajakaveria, otti katsekontaktin ja antoi nuoren miehen selvästi ymmärtää, että tänään tätä saattaisi lykästää. Se toimi ilman, että hänen tarvitsi edes käyttää vampyyrivoimiaan. Flirttaileva hymy ja naiselliset metkut riittivät. Mies lähestyi Staciaa, kumartui alemmaksi korkeuksistaan ja kysyi italiaksi kammottavalla korostuksella: - Parla inglese? - Onko meidän pakko puhua mitään? Stacia kysyi. Hän iski seksikkäästi silmää ja nyökkäsi kohti läheistä kujaa.
Nuori mies hymyili leveästi. Hän vilkaisi nopeasti ystäviään, jotka hurrasivat ja hihkuivat innoissaan kaverinsa "pokasta". Sitten hän tarttui Stacian käteen. Stacia ohjasi nuoren miehen kapealla kujalla edemmäksi. Ei niin kauas, että nuorukainen epäilisi jonkin olevan hullusti, vain sen verran, että tämä uskoisi äänekkään avunhuudon tarpeen tullen vielä kuuluvan piazzalle. Stacia ei tosin aikonut antaa tilaisuutta huutaa apua. Kujan puolessavälissä yö kietoutui heidän ympärilleen ja ainoa valo oli taivaalla loistava täysikuu. Pimeyden suojassa nuori mies muuttui yllättävän hyökkääväksi. Hän tarttui Staciaan ja painoi tämän kovakouraisesti tiiliseinää vasten. - Taidat pitää kovista otteista? Stacia sanoi. Nuorukainen ei vastannut, koska oli jo nopein sormin avannut Stacian nahkaliivin nauhat ja tuijotti hänen rintojaan, jotka olivat päässeet valloilleen. Kun mies kumartui imemään nännejä, Stacia voihkaisi nautinnosta. Nuori mies oli poikkeuksellisen taitava suustaan. Syke Stacian reisien välissä vahvistui ja janosi tyydytystä. Hän avasi nopeasti miehen farkut ja työnsi kätensä niiden alla oleviin boksereihin. Hän piti valtavasti tästä uudesta muodista, jonka ansiosta mieheen pääsi niin helposti käsiksi. Nuorukainen näykkäisi toista nänniä, kun Stacia hyväili miestä, ja Stacia henkäisi terävästi.
- Anteeksi, mies mutisi, kun hän kohotti Stacian mustan, nahkaisen minihameen melkein olematonta helmaa ja painoi kämmenensä paljaille pakaroille. Stacia hypähti ylös ja kietoi säärensä miehen ympärille ja laskeutui sitten alemmaksi huutaen ääneen, kun pitkä, paksu sauva tunkeutui hänen sisäänsä. Nuorella miehellä oli herkullisen iso. Nuorukainen itse voihkaisi matalasti, kun hän jyskytti Stacian sisällä edestakaisin ja unohti kaiken hienostelun pyrkiessään nautintoon. Hän tuijotti heidän lantioidensa liikettä lumoutuneena. Vaaleat kiharat hyväilivät Stacian reisien paljasta ihoa. Stacia katseli miehen kasvoilla välähteleviä tunteita. Vahvistuva intohimo sai nuoren miehen silmät laajenemaan tummanharmaiksi ja tämä katsoi Staciaa silmiin, ennen kuin kumartui jälleen imemään hänen rintojaan. Kuumuus Stacian sisällä kasvoi. Intohimo herätti demonin, jonka nälkä oli valtava. Stacia antoi pedon tulla hitaasti esiin, jotta se saisi kokea kaiken. Yön pimeys verhosi heidät suojaansa. Nuorukaisen voima vei Stacian yhä lähemmäksi täyttymystä ja rakastelun myskinen tuoksu työnsi hänet reunan yli. Stacia huusi ääneen saadessaan fyysisen tyydytyksen. Hän kumartui ja suuteli miehen kaulan kaarta. Sen iho oli kostea. Suolainen. Nuoren miehen veri kuohui ja lauloi suonissa, kun syke kiihtyi miehen lähestyessä omaa täyttymystään. Makea, makea veri sykki Stacian huulten alla.
Vihdoin hän antoi pedolle vapaat kädet. Torahampaat ponnahtivat esiin ja lävistivät miehen kaulan ohuen ihon. Nuoren miehen huulilta kuului tukahtunut huuto, johon sekoittui tuskaa mutta myös ennen kokematonta intohimoa - joka syntyi vampyyrin suudelmasta. Veri virtasi Stacian huulille ja hän tunsi voiman ja himon aallon, joka täytti hänet ravinnon mukana. Miehen makea, nuori veri toi elämän voiman hänen epäkuolleeseen kehoonsa. Nuori mies maistui mereltä ja auringolta. Niin herkulliselta, että Stacia olisi voinut imeä hänet kuiviin, mutta mies oli ollut hänelle hyvä ja tyydyttänyt yhden nälän vaikka toinen olikin jäänyt tyydyttämättä. Verenhukan aiheuttama heikkous sai nuorukaisen polvet pettämään ja Stacia hypähti pois tämän sylistä. Vampyyrivoimillaan hän laski miehen varovasti epätasaiselle kivetykselle. Hän on melko komea, Stacia ajatteli katsoessaan miestä, joka tuijotti häntä tokkuraisena. Kaulan puremajälki oli jo paranemassa, eikä nuorukainen muistaisi aamun tullen mitään. Hän tuntisi vain, että hänellä oli paha krapula, Stacia ajatteli vetäessään nopeasti liivinsä kiinni. Ja Stacia tuntisi... Itsensä edelleen yksinäiseksi, Stacia ajatteli kiiruhtaessaan pois kujalta aivan kuin voisi sillä tavoin paeta olemassaolonsa ankeutta.
Palatessaan piazzalle hän tiesi, että hänen oli aika jatkaa matkaa. Hän ei löytäisi täydellistä tyydytystä täältä. Vaeltaessaan aukion läpi hän tuli siihen tulokseen, että New Yorkissa olisi mukavaa tähän aikaan vuodesta. Paljon hyviä aterioita ja Veripankin huvittavat wannabet, jotka halusivat teeskennellä olevansa ihmisiä. Mitä iloa siitä saisi, jos olisi jälleen ihminen? hän kysyi itseltään kuuntelematta pientä ääntä, joka muistutti hänen mielessään, että ihmisyyden mukana tuli... Rakkaus. Lue jännittävä jatko-osa Caridad Pineiron Vampyyrijumalattaresta ensi viikolla!