Essun Treenileiri Latviassa Lilaste Camping, 9.-13.4.2009 Essulaiset valmistautumassa parisuunnistus -harjoitukseen. Takarivissä: Mantas, Reda, Ieva, Olena, Ilmari, Seppo, Panu, Anssi, Sakari, Oskari, Marjo, Antti, Toni, Toms Eturivissä: Anni, Venla, Seidi, Leena, Niklas, Aleksi, Kalle, Roope Rasteja viemässä: Atis D., Atis R jajanis Kuvaaja: Pertti
Torstai 9.4.2009 /Toni Herätyskello soi aamulla klo 7.00. Heräilen väsyneenä eilisestä yötreenistä ja pakkaan loput kamat ja sen jälkeen vaan kauhean säädön jälkeen satamaan. Satamassa jo näkyy tuttuja ihmisiä ja pienen odottelun jälkeen päästään laivaan. Tallinnaan saapuessamme tapaamme satamassa meitä odottaneen Atiksen ja bussikuskin. Siitä se oli sitten vain ajoa noin viisi tuntia Lilasteen päin, jossa meitä odotti leirintäalueen mökit majoitusta varten. Tallinna-Lilaste väli mentiin yhden pysähdyksen taktiikalla, pysähdyimme Pärnussa ruokailemassa. Kun viimein iltasella pääsimme Lilasteen majoitukseen, oli aika lähteä tekemään lämmittelyharjoitus. Itselleni tuli tästä ainakin kunnon Ahaa-elämys. Nimittäin tuon nopeammassa ja avoimemmassa maastossa en itse ollut koskaan ennen suunnistanut. Lyhyen treenin jälkeen oli iltapalan ja muun vapaa-ajan vuoro. Perjantai 10.4.2009 /Toni Perjantaina oli aamulla ohjelmassa viivasuunnistusta. Tämä meinasi sitä, että karttaan oli piirretty viiva, jota piti vain seurata maastosta käsin. Tämä sujui paria virhettä lukuun ottamatta itseltäni hyvin ja kyllähän maastokin oli aika helppoa. Iltapäivällä oli vuorossa viuhkatreeni. 3-5 krt. noin 1 km viuhkoja, periaatteella, full speed, no mistakes. Itse en ihan tähän päässyt vaan tuli ilmeisesti keskityttyä liikaa vauhdin pitämiseen. Illalla lähdimme Pantsen kanssa juoksemaan ylimääräisen treenin lamppujen kanssa pimeällä Atiksen tekemällä radalla. Tämä sujui aivan loistavasti ja oli hauskaa, mutta hieman erilaista kuin Suomessa, nimittäin maaston avoimuus teki homman paljon helpommaksi.
Lauantai 11.4.2009 /Mökki 2:n tytöt Meidän hirsimökissä on leopardilakanat ja herätys niiden välistä oli varsin virkeä. Eilis ilta lupaili huonoja yöunia latvialais-norjalaisen porukan biletyksen takia. Aamupuuro on oikein hyvää täällä Latviassa, mutta mehu on pahaa. Aamupuuron ja mehun jälkeen suuntasimme pikkubussilla treeniin. Matkamme alkaa aina möykkyistä tietä pitkin. Tänään eksyimme aluksi, mutta löysimme lopulta perille Atiksen kartanlukutaidoilla. Treenipaikka oli tuttu ainakin Annille, Seidille, Venlalle ja Pantselle. Treenin aihe oli pitkät rastivälit ja pisin rata oli 9,7 km. Anni ja Venla urheasti retkeilivät koko 9,7 km kipeiden jalkojen kanssa. Samalla muut odottivat kettuuntuneina kun Anni ja Venla olivat 20 min yliaikaa. Niilta puuttui vika rasti! Antin selkeästä takaisinlähtöajasta huolimatta, siis Anni ja Venla sieltä metsästä hölkkäilivat ainakin 30 min myöhässä autuaasti lörpötellen. Toisen treenin teemana oli parisuunnistus, josta Seidi ja Venla varsin mallikkaasti suoriutuivat vaikka välillä piti pysähtyä Pepelle poseeraamaan. Maastossa oli jälleen varsin rattoisaa juosta. Leenan ja Annin parisuunnistus kylla tökki pahasti jalat jumissa ja suunta hukassa. Saas nähdä miten meillä tytöilla sunnuntain ja maanantain kisoissa kulkee. Monille meistä tulee olemaan kauden avauskisa. Monille vanhoille miehille kaikki harjoitukset ovat olleet jo kilpailuja. Leiri nostattaa yhteishenkeä ja ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan paremmin. Käytiin illalla katsomassa auringonlaskun Annin ja Leenan ennalta tuntemassa paikassa. Kaikki ottivat upeita kuvia auringonlaskusta ja etenkin Sakari sai varmasti loistavia otoksia.
Sunnuntai 12.4.2009 / SI ja osittain SM Kilpailuaamu koitti aurinkoisena ja viileänä. Kahden päivän harjoitukset olivat takana ja maastotyyppi alkoi jo tulla itse kullekin tutuksi. Kilpailun suhteen odotukset olivat siten aika korkealla, itse kullakin. Jo tutuksi käyneen puuro-leipä aamupalan jälkeen suuntasimme viiden kilometrin päähän Ummisa-järven kilpailualueelle. Järjestäjänä oli Käpa, paikallinen suunnistusseura. Kilpailukeskus oli mitä hienoimmalla mäntykangasalueella, samanlaista kuin lähes koko muukin lähialueen maasto. Päivän lämpeneminen ja paikallisten järjestämä diskojytä nostattivat kisakeskuksessa tunnelmaa. Kilpailumatkat olivat suomalaisittain hyvin pitkiä, normaalimatka aikuisilla miehillä oli 14 kilometriä ja 16-vuotiaillakin kahdeksan kilometriä. Vaikka matkat olivat pitkiä, ei ajoissa sitä näkynyt ollenkaan. Maaston loivat piirteet ja erinomainen juoksualusta siivittivät parhaiden kilometriajat alle viiden minuutin. Itse asiassa maastossa eteneminen oli nopeampaa kuin hiekkapohjaisilla teillä. Suurimmat haasteet suunnistajille loivat matalapiirteisten maastonpiirteiden tunnistaminen ja ahdasmieliset rastipisteet suppien ja kuoppien pohjalla sekä kaatuneiden puiden alle piilotetut rastiliput. Espoon Suunta oli kilpailujen yksi suurseuroista sekä osallistujien määrän että menestyksen osalta. Seuran kaikki leirille osallistujat myös kisasivat. Parhaimmat menestykset tulivat V16 (miehet), jossa saatiin Anssin, Tonin ja Aleksin kolmoisvoitto, V14 sarjan kaksoisvoitto Ilmarin ja Roopen ansiosta, S21B sarjan kaksoisvoitto Venlalle ja Leenalle sekä Oskarin ylivoimainen V18 sarjan voitto huippukilometriajalla (4min 57s). Näiden lisäksi oli muita erinomaisia suorituksia, kuten seuramme ukrainalaisvahvistus Olena tuli S21-sarjassa hopealle. Kaiken kaikkiaan lähes kaikki olivat tyytyväisiä
kilpailupäivän tapahtumiin ja seuramme puheenjohtaja varmisti pitkäkestoisella maastossaolollaan V45 sarjassa, että kaikki muut seuramme kilpailijat pääsivät turvallisesti maaliin. Katkelma todellisesta essuhengestä: V45-sarjaan lähdettiin tunteikkaasti essulaisosallistujien keskinäistä voittoa tavoitellen. Ensimmäisenä metsään pääsi AA, joka kartoitti muutamaa rastipistettä hieman muita pidempään tosin pj PERTTI lähti perään ja huolehti loppukartoituksesta vielä tehokkaammin. SM pääsi metsään Sepon hengittäessä niskaan. Kansainvälisen yhteistyön avulla Seppo viilettikin ylivoimaiseen Essumestaruuteen V45-sarjassa. Kilpailun jälkeen siistiydyimme ja suuntasimme kohti historiasta tunnettua Riikaa. Asiantunteva kaupunkiesittely tutustutti osallistujat Riikan vanhaan kaupunkiin ja sen värikkääseen historiaan. Oppaanamme oli suomea konemaisesti puhunut paikallinen mies, joka kävelytti meitä erilaisten torien ja kujien kautta kirkkojen ja muiden komeiden rakennusten kautta. Mieleenpainuvin yksityiskohta oli Riikan muuriin tehty ylimääräinen portti, jotta laiskat kaupungin ulkopuolella asuvat ruotsalaissotilaat olisivat päässeet helpommin tutustumaan paikalliseen kauniimman sukupuolen kaupunkilaisiin. Opaskierroksen aikana näimme myös paikallisen poliisin toimintaa heidän tarkistaessaan kahden moottoripyöräilijän papereita. Tämän elämyksen jälkeen bussimme suuntasi Lido-nimiseen ravintolakompleksiin, jossa Suomen hintatasoon verraten söimme todella edulliseen hintaan omavalintaiset maittavat ateriat saman pöydän äärellä, mikä oli mukava loppuhuipentuma illalle. Takaisin majoitukseen ajoimme sitten jo pimeän tultua ja yllättävän paljon näkyi liikennettä Via Balticalla. Maanantai 13.4.2009 / Anssi Latvian leirimme viimeinen päivä alkoi herätyskellon piipitykseen kello 7.45 jonka jälkeen oli aamiaisen ja tavaroiden pakkaamisen aika. Tämän jälkeen suuntasimme majapaikastamme Lilastesta kohti Riian Daugavan stadionia, jossa juoksimme Latvian sprintti-cupin Riikan osakilpailun.
Kilpailu järjestettiin Daugavan jalkapallostadionin liepeillä, lähes ihanteellisessa sprinttimaastossa, joka piti sisällään puistoa, sisäpihoja ja muita sprinttiin soveltuvia maastonkohteita. Kilpailussa radat olivat erittäin vauhdikkaita ja rasteja oli todella runsaasti, joten virheisiin ei ollut varaa mikäli mieli palkintosijoille. Liika vauhti ja turha kiire koitui myös omaksi kohtalokseni juostessani noin kahden metrin päästä helposta rastista ohi jo seuraava väliä lukien. Tästä seurasi luonnollisesti hylsy joten kotiin vietäväksi jäi vain kokemusta yhden epäonnistuneen suorituksen verran. Essulaisista kuitenkin menestystä napsivat Oskari Mikkola kullallaan H18 sarjassa ja Olena Strugaloga hopeallaan naisten eliittisarjassa. Sprintin jälkeen jatkoimme matkaa kohti majapaikkaa, pikainen huolto ja lounas, ja bussin keula kohti Tallinnan satamaa. Leiristä päällimmäisinä jäivät mieleen nopeakulkuiset hienot maastot ja niihin Atiksen ja Tomssin laatimat loistavat treenit, joista on varmasti hyötyä tämänvuotisen 10Milan nopeissa maastoissa.