Etelä-Savo Pöytäkirja 5.5.2011 Etelä-Savon vesienhoidon yhteistyöryhmän kokous 1/2011 Paikka: Länsi-Savon toimitus, Mikkeli Aika: 5.4.2011 klo. 10 14 Läsnä: Pekka Häkkinen / Etelä-Savon ELY (pj.) Pertti Manninen / Etelä-Savon ELY (siht.) Juho Kotanen / Etelä-Savon ELY (tekninen siht.) Varpu Rajala / Etelä-Savon ELY Reijo Turkki / Mikkelin vesilaitos Heikki Tanskanen / Mikkelin seutu Ari Pitkonen / Savonlinnan seudun kuntayhtymä Päivi Määttä / Itä-Suomen aluehallintovirasto Lasse Hyytinen / Etelä-Savon ELY Sanna Poutamo / Etelä-Savon maakuntaliitto Heikki Torpström / Turveteollisuusliitto ry Eila Puhakainen / Järvi-Suomen kylät ry Arto Vilen / Metsähallitus Vesa Kallio / MTK-Etelä-Savo Päivi Kurki / MTT Mikkeli Seppo Ruhanen / Mikkelin seutu Ossi Tuuliainen / Etelä-Savon ELY Hannu Ripatti / Metsänomistajien liitto, Järvi-Suomi Jari Hyvärinen / GTK Pekka Sorjonen / JJR-kunnat Teemu Tuovinen / Etelä-Savon ELY Janne Tarkiainen / Suomen vapaa-ajankalastajien keskusliitto Leo Laukkanen / Mikkelin seudun vapaa-ajanasukasvaltuuskunta Seppo Ollikainen / Metsäkeskus Etelä-Savo 1. Kokouksen avaus Ylijohtaja Pekka Häkkinen toivotti osallistujat tervetulleiksi ja lausui kokouksen avaussanat. Pekka Häkkinen toimi kokouksen puheenjohtajana Jorma Tiitisen estyessä. Sihteerinä toimi Juho Kotanen. Puheenjohtaja avasi kokouksen ja toivotti läsnäolijat tervetulleiksi. Kokouksen työjärjestys hyväksyttiin. 2. Edellisen kokouksen pöytäkirjan hyväksyminen Edellisen kokouksen (Mikkeli 9.11.2010) pöytäkirja hyväksyttiin. 1
Pöytäkirja sijoitetaan Etelä-Savon vesienhoidon Internet -sivulle Yhteistyöryhmät ja osallistuminen alasivulle. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=16464&lan=fi. 3. Valtakunnallinen vesienhoidon tilannekatsaus Pertti Manninen esitteli valtakunnallisen vesienhoidon tilannekatsauksen. Lähivuosina olevia vesienhoidon keskeisiä tehtäviä ovat mm. vesienhoitosuunnitelmien ja toimenpideohjelmien toimeenpano, toisen kauden (2016-2021) suunnitteluprosessin ja ohjeiston valmistelu sekä tulvadirektiivin (tulvariskien hallinnan) ja vesienhoidon yhteensovittaminen. Toisen kierroksen suunnittelussa vesimuodostumien rajaustarkistukset tulee tehdä vuoden 2011 loppuun mennessä. Luokittelu tarkistetaan vuoden 2012 loppuun mennessä. Ensimmäinen ja toinen kuuleminen yhdistettäneen ja se pidetään 2012 jälkipuoliskolla. Raportti EU:lle toimenpideohjelmien täytäntöönpanosta tehdään 2012 loppuun mennessä. Toimenpideohjelmien ja vesienhoitosuunnitelmien tarkistus suoritetaan vuosina 2013-2014. Kolmas kuuleminen pidetään loppuvuonna 2014 yhdessä tulvariskien hallintasuunnitelmien kanssa. Valtioneuvostokäsittely vesienhoitosuunnitelmista pidettäneen joulukuussa 2015. Kuulemisista todettiin, että niiden laajuus tulee olemaan vähintään ensimmäisen kauden kuulemisten tasolla. 4. Valtakunnallisen ja alueellisen vesienhoidon toteutusohjelman esittely Pertti Manninen esitteli vesienhoidon toteutusohjelma-asian. Vesienhoidon tavoitteiden konkretisoimiseksi valtioneuvosto edellytti, että toteutusohjelma valmistellaan v. 2010 aikana. Valtioneuvosto hyväksyi toteutusohjelman 17.2.2011. Ohjelman valmistelussa on tehty valtakunnan tasolla laajapohjaista yhteistyötä. Vesienhoidon toimenpiteiden seurantajärjestelmä valmistellaan kesäkuun 2011 loppuun mennessä. YM:n asettama hankeryhmä on valmistellut vesienhoidon toteutusohjelman (YM, SYKE, ELY-edustus). Keskusteltuja on käyty myös valtakunnallisesti sidosryhmien kanssa. Toimeenpanon kannalta keskeiset ministeriöt (YM, MMM, TEM, LVM, VM ja STM) ovat osallistuneet toteutusohjelman valmisteluun. Alueellisia toimia tarkennetaan valtakunnallisen toteutusohjelman 2010-2015 pohjalta. Yhteistyönä tehtävän valmistelun pohjalta ELYT sopivat alueellisten toimijoiden kanssa eri tahojen vastuista, toteutuksen aikatauluista ja rahoitusmahdollisuuksista syyskuun 2011 loppuun mennessä. Alueellisen toteutusohjelman tarkennetut vastuut tulisi miettiä YTR:ssä, kuten toiminta-alueittain toimenpiteet sektoreittain, vastuutaho tai päätoimija, edistämis- ja yhteistyötahot ja rahoituslähteet. Käytiin esimerkkeinä mm. haja- ja loma-asutus ja maatalous Kyyveden alueella. Esitettiin joitakin korjauksia taulukkoon. Vesienhoidon toteutusohjelma sisältää mm. vesienhoitosuunnitelmien toteutuksen eri sektoreilla, rahoituksen kehittämistarpeet, eri tahojen vastuu toteutuksessa, keskeiset ohjauskeinot ja T&K-tarpeet sekä toteutuksen seurannan. Sektorikohtaiset ohjauskeinot ovat liitteenä. Käytiin läpi keskeisiä ohjauskeinoja sektoreittain. Yhdyskuntien ja haja-asutuksen osalta on keskeistä kuntien vesihuollon keittämissuunnitelmien päivitys. Yhdyskuntien ja haja-asutuksen vesihuoltoa ja siirtoviemärihankkeita edistetään julkisella rahoituksella käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa. Haja-asutuksen jätevesihuoltoon liittyvän neuvonnan järjestäminen sekä tietopohjan ja ohjauksen parantaminen on keskeistä. Myös 2
hulevesien hallintaa ja käsittelyä tulee parantaa sekä myös parantaa vesihuollon häiriötilanteisiin ja poikkeuksellisiin luonnonoloihin varautumista. Maatalouden osalta mm. nykyisen ympäristötuen toimeenpanon tehostaminen yleissuunnitelmilla, neuvonnalla ja koulutuksella on tärkeää. Vuonna 2014 alkavista uusista maatalouden ympäristötuen vesiensuojelutoimenpiteistä valtaosa kohdennetaan maantieteellisesti ja tilatasolla kaikkein kuormittavimmille peltoalueille ja lohkoille. Maatalouden investointitukien suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös vesiensuojelun tavoitteet. Nykyistä nitraattiasetusta tulee uudistaa ja selkeyttää. Maaseudun kehittämisohjelman rahoituksella tulisi edistää tilakohtaista neuvontaa ja koulutusta. Pohjavesien osalta toteutetaan pv-alueiden hydrogeologisia tutkimuksia, laaditaan pohjavesien suojelusuunnitelmia, edistetään pilaantuneiden alueiden ja pohjaveden kunnostustarpeen arviointia ja maa-alueiden ja pohjaveden kunnostamista, tarkistetaan vedenottamoiden suoja-alueita ja suoja-aluemääräyksiä, kartoitetaan ja vähennetään liikenteen aiheuttamia pohjavesiriskejä sekä edistetään pohjaveden suojelua maankäytön suunnittelulla sekä neuvonnan ja koulutuksen avulla. Lainsäädännön kehittämisessä otetaan huomioon pv-alueiden kartoitukseen ja luokitukseen liittyvät seikat, suojelusuunnitelmien rooli ja raakaveden tarkkailuvelvoitteet. Pohjavesialueilla tulisi toteuttaa myös hydrogeologisia tutkimuksia. Etelä-Savossa on käynnissä pohjavesien suojelusuunnitelma hanke, jossa laaditaan pohjavesien suojelusuunnitelmia. Lisäksi Savonlinnan seudulle haetaan EAKRhanketta vedenoton varmistamiseksi (sis. mm. pohjavesitutkimuksia). Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen sisältävät ohjauskeinoina mm. kansallisen kalatiestrategian laatimisen. Todettiin, että se valmistunee v. 2011 aikana. Pienvesien ennallistamisohjelman valmistelun edistäminen on myös keskeistä. Todettiin, että kansallinen vesistöjen kunnostusstrategia valmistuu v. 2011. Vesistöjen kunnostuksen rahoituksen turvaaminen tulee järjestää. Toteutuneiden hyvien käytäntöjen ja toimintamallien jalkauttaminen sekä valuma-alueen kokonaistarkasteluun perustuvien kunnostussuunnitelmien laatiminen ovat myös keskeisiä ohjauskeinoja. Metsätalouden keskeisiä ohjauskeinoja ovat mm. yhtenäistetyn ja päivitetyn vesiensuojeluohjeen laadinta ja käyttöönotto. Muita ovat ohjeistuksen/toimintamallin laatiminen valuma-aluetason suunnittelulle ja pintavalutuskenttien ja kosteikkojen yleissuunnittelulle. Metsätalouden vesiensuojelukoulutusta lisätään urakoitsijoille ja suunnittelijoille sekä neuvontaa metsänomistajille. Luonnonhoitohankkeiden vesiensuojeluun kohdistuvasta riittävästä KEMERA-rahoituksesta tulee huolehtia. Metsätalouden vesistökuormituksen seurantaverkkoa tulee toteuttaa. Kunnostusojitushankkeita varten tulee laatia valtakunnalliset ilmoitus- ja lausuntomenettelyohjeet. Metsäsertifiointia tulee kehittää niin, että se ottaa huomioon käytössä oleva metsätalouden vesiensuojeluohjeet. Valtakunnallinen metsätalouden toimenpiteiden laadunvarmennus- ja omavalvontamalli tulee laatia toimijoille. Turvetuotannossa ohjataan uusi turvetuotanto jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille alueille niin, että tuotannosta on mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle, pohjavesille sekä luonnon monimuotoisuudelle. Turvetuotannon vesistövaikutuksia vähennetään valuma-aluekohtaisella suunnittelulla. Kansallisen suo- ja turvemaiden strategian linjaukset arvioidaan niiden valmistuttua ja otetaan soveltuvilta osin huomioon. Uusia, erityisesti ympärivuotisesti toimivia vesiensuojelumenetelmiä tulee selvittää sekä parantaa kasvillisuuskenttien toimintaa ja tehoa. 3
Kalankasvatuksen sijainninohjaussuunnitelmien laatiminen on valmistumassa. Muita kalankasvatuksen ohjauskeinoja ovat mm. matalafosforisen kuivarehun ja Itämeren kalasta tehdyn kuivarehun käytön edistäminen sekä kansallisen vesiviljelyohjelman 2015 ja vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanon yhteensovittaminen. Kalankasvattamoilla käytettävien rehujen ruokintamenetelmien kehittäminen ympäristöä vähemmän kuormittaviksi sekä vesiensuojelua edistävän laitostekniikan kehittäminen ja käyttöönotto ovat keskeistä kalankasvatuksen osalta. Todettiin, että monet toimet voidaan toteuttaa jo olemassa olevilla prosesseilla ja hankkeilla (tulosohjaus, ohjeistuksen tarkentaminen, suunnittelukäytäntöjen kehittäminen, lupaprosessien ja käytäntöjen kehittäminen sekä maankäytön suunnittelu). Lisärahaa tarvitaan osittain julkiselta sektorilta sekä toiminnanharjoittajilta. T&K-toimintaa, ohjausta ja neuvontaa on tarpeen kehittää kaikilla sektoreilla. Esiteltiin koostetusti Etelä-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa esitetyt kustannustaulukot sekä valtakunnallinen kustannustaulukko. Toteutuksen linjauksista todettiin, että eri hallinnonalat kohdistavat omalla toimialallaan käytettävissä olevien talousarvioiden ja valtiontalouden kehysten puitteissa rahoitusta julkisen hallinnon vastuulla oleviin vesienhoitotoimien kustannuksiin. Toteutuksessa tulee priorisoida toimia, joilla saadaan panostukseen nähden suurin hyöty. Rahoituksessa hyödynnetään eri tukijärjestelmiä sekä kansainvälistä rahoitusta. Rahoitusvajeen kattamiseksi selvitetään uusia innovatiivisia rahoitusmalleja. Yhteistyöryhmässä käytiin keskustelua ohjauskeinoista ja toteutusohjelmasta. Todettiin, että v. 2014 alkava ympäristötuesta ja sen kriteereistä ei tiedetä vielä tarpeeksi ja mm. osuudet ympäristötukijärjestelmälle. Vesiensuojelun ongelma-alueille painottamista pidettiin toisaalta hyvänä lähtökohtana, mutta todettiin Etelä-Savon jäävän tällöin vähemmälle panostukselle. Jos vieläpä nykykäytännön mukaiset toimet pitävät vesistöt hyvässä tilassa, resurssit tulevat pienenemään entisestään. Todettiin, että maakunnan rahoitusosuus ei saisi pienentyä. Perustuen tulee olla läpi maan kattava. Etelä-Savon tulee painottaa nykyisin vähintään hyvässä tilassa olevien vesien tilan ylläpitämistä. Keskusteltiin siitä, miten asian suhteen tulisi valmistautua maakunnassa. Maataloustuen toimeenpanon valmistelun valtakunnallinen työryhmä on aloittanut tänä keväänä. Valtakunnan tasolla MTK:n edustus on mukana työssä. Todettiin, että Etelä- Savoon on laadinnassa maaseudun toimenpideohjelma. Eräänlaisena ongelmana ollut on mahdollisimman laajan sitoutumisen saaminen. Todettiin kuitenkin, että työ on tärkeää, koska maaseudulla on monia oleellisia kysymyksiä kuten peltojen peruskunto, kuivatus sekä vesihuollon ja vesiensuojelun edellytykset. Kokonaisvaltainen tarkastelu olisi tärkeää. ELY tarjoutui olemaan yhteistyössä asiassa. Nitraattiasetuksesta todettiin, että se oli mainittu hieman epäselvästi toteuttamisohjelmassa. Ilmeisesti siellä tarkoitetaan valtakunnallisen nitraattiasetuksen (ei EU-taso) uudistamistyötä. Pohdittiin sitä, onko laskettu erikseen summia, minkä verran tarvittaisiin lisää rahaa eri järville. Todettiin, että toimenpideohjelmassa oleva n. 1 miljoonan euron lisätoimenpiteiden tarve sisältää pinta- ja pohjavedet. Vesien kunnostus kohdistuu YM:n ja MMM:n työmäärärahoihin. Nykyisin niiden määrä on tasolla 100 000 euroa. Lisäksi virtavesiä koskevat määrärahat ovat n. 100 000 euron tasoa eli yhteensä vuosittainen summa on n. 200 000 euron tasoa. Vesistöjen kunnostusta, säännöstelyä koskeva lisätoimenpide tarve on noin 650 4
000 eli n. 3-kertainen. Valtakunnan tasollakin on yleisesti puhuttu n. 2-3 -kertaisesta tarpeesta nykykäytäntöön nähden vesistökunnostusten osalta. Turvetuotannosta todettiin kiintoaineen ja humuksen roolista vesien tilassa. Mainittiin selvityksestä, jossa oli todettu, että tuotantolupia haettaessa esim. kiintoainemääriä olisi arvioitu hydrologisesti edullisten aikojen perusteella. Kiintoaineen purkautumista tapahtuu erityisesti keväällä, syksyllä sekä rankkasateiden aikana. Jatkossa kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että lähtökohdat ym. tiedot olisivat laskennoissa totuudenmukaisempia. Todettiin myös, että vasta valmistunut suo- ja turvestrategia on varsin hankalatajuinen. Asiakirjalla on kuitenkin merkitystä jatkon kannalta. Siinä tukeudutaan mm. maakuntakaavaan ja vesienhoitosuunnitelmaan. Mikkelin kaupunki järjesti alkuvuodesta turveseminaarin. Pohdittiin, että tulisiko asia ottaa vielä kerran käsittelyyn. Maakuntakaavassa arvioitiin vesistövaikutuksia vesistöalueittain eikä menty suokohdekohtaiselle tasolle (potentiaaliset suot). Ministeriö edellyttää että tehtäisiin suokohtainen arvio (mitkä käyttöön, mitkä luonnonsuojeluun). Tätä oli pidetty turhana, koska maakuntakaava ei ohjaa käyttöä ja mille tahansa suolle voidaan hakea ottolupaa. Oli toivottu, että YSL:ään olisi tullut tiukennuksia mutta niitä ei ole kuitenkaan tulossa. On harkinnassa että tulisiko suot kartoittaa nykyistä paremmin kokonaiskäsityksen saamiseksi. Asia edellyttäisi mm. luontoselvityksiä. Suo- ja turvestrategia ei selventänyt maakuntakaavan asemaa. Todettiin, että Turpeen lisäksi tulisi huomioida myös olemassa oleva suo käyttömahdollisuuksineen ym. Todettiin, että ELY lausuu turvesoista ja valvoo niitä. Lähtökohtana em. työlle on LS-laki, vesilaki ja YSL. Jos turvestrategia olisi sisäänkirjoitettu lainsäädäntöön, se voitaisiin ottaa huomioon, tällä hetkellä kuitenkaan ei. Esim. ottamismäärärajoitusta ei voida ottaa huomioon, koska sitä ei ole mainittu laissa. Turvemaiden huomioiminen on jäänyt yleistarkasteluksi. Voisi olla hyödyllistä, että työtä jatkettaisiin vaihekaavatasolla. Tämä osoittaisi myös eräänlaista turvetuotannon ohjauksen tahtotilaa, vaikka sillä ei olisikaan lupaprosessia ohjaavaa vaikutusta. Todettiin, että jatkossa on tulossa merkittäviä uudistuksia vesiensuojelun tietopohjaan ja työvälineisiin vastaanottavan vesistön kuormituksen kannalta. On syntymässä hyviä malleja, joilla voidaan laskea pienvaluma-alueelta toteutuvaa kuormitusta. Tietoja voidaan käyttää lupaharkinnassa (fosfori, typpi, orgaaninen aines). Syntymässä on myös uomaluokitus, jolla voitaisiin turvemaita katsoa kokonaisuutena esim. ojitustilanteen kehittymisenä. Tämä vaikuttaa mm. kevättulvien äärevyyteen ja kuormitukseen. Ojatieto tulisi ottaa käyttöön vesienhoidon suunnittelussa. Tiedot tulisi myös jakaa kunnille ilmaiseksi käyttöön ja tietoja tulisi voida ylipäätään käyttää päätöksenteon pohjana. Todettiin, että kuulemismenettelyjä kannattaisi jatkossa kehittää, jotta kansalaiset voisivat osallistua ja sitouttaa vesienhoitoon nykyistä paremmin. Jossain määrin myös alueelliset toimintaryhmät voisivat edistää asiaa. Ajatuksena on myös, että YTR edustaa omia sidosryhmiään että asiaa voitaisiin edistää tätäkin kautta. Todettiin, että viime vesienhoitosuunnitelmia ja toimenpideohjelmia koskevassa kuulemisessa pidettiin neljä alueellista tilaisuutta Etelä-Savossa. Enempään ei tuolloin ollut resursseja. Yhtenä hyvänä menetelmänä ihmisten aktivoitumisessa on pidetty kalamarkkinoita ja vastaavia tilaisuuksia, joissa ollaan oltu joka vuosi. Niillä on tavattu satoja ihmisiä ja saatu hyvää palautetta. Kantavana ideana ovat olleet nimenomaan alueelliset vedet. Kalamarkkina-tyyppisiä tilaisuuksia voitaisiin laajentaa muutamalle lisäalueelle joinakin vuosina. Todettiin myös, että osakaskuntarekisterissä olevia tahoja voitaisiin käyttää nykyistä paremmin hyödyksi kuulemisvaiheessa. 5
YTR:ssä oltiin huolissaan toimenpiteiden rahoituksessa. Toteutusohjelmassa mainitaan, että toimenpiteet ovat vapaehtoisia. Esim. KEMERA-lakia ollaan uudistamassa ja luonnonhoitohankkeille on muitakin ottajia, kuten mm. metsien monimuotoisuutta koskevat hankkeet. Myös koulutukseen ja neuvontaan tulisi panostaa mutta lisärahasta ei ole tietoa. Valtakunnan tasolla on mietitty monia keinoja toimenpiteiden toteuttamiseksi. Muun muassa ympäristöveroja pidettiin kielteisinä. Tulisikin panostaa enemmän kannustimien kehittämiseen. Todettiin, että toteutusohjelmassa mainitut toimenpiteet ovat pitkälti vapaaehtoisia ja merkittävää lisärahoitusta ei todennäköisesti ole tulossa. Todettiin kuitenkin, että toimijoille tulisi antaa käyttöön laaja tietopohja paikallisesta pintavesien kuormituksesta ym., joihin lähitulevaisuudessa on entistä paremmat arviointimenetelmät ja -työkalut. Tulisikin huolehtia, että tiedot leviävät mahdollisimman suurelle osalle toimijoista. Todettiin, että turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelun parantamiseen tähtäävä TASO-hanke on saanut rahoitusta ja hanke on lähtenyt käyntiin v. 2011. 5. Tulvadirektiivin toimeenpanon tilannekatsaus Varpu Rajala esitteli tulvariskien hallintalain toimeenpanon tilannekatsauksen. Esiteltiin tulvariskien hallinnan prosessi. Ensimmäisessä vaiheessa on tulvariskien alustava arviointi, jonka perusteella valitaan maasta merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskialueille laaditaan kakkos- ja kolmosvaiheessa tulvakarttoja sekä tulvariskien hallintasuunnitelmia. Tällä hetkellä ollaan ykkösvaiheessa. ELY-keskukset ovat tekemässä ehdotukset merkittävistä tulvariskialueista. Viime perjantaina alkoi kansalais- ja viranomaistahojen kuuleminen, johon on varattu aikaa kesäkuun loppuun. Kuulemisen perusteella ehdotuksiin tehdään tarkistukset. Vuoden loppuun mennessä MMM nimeää merkittävät tulvariskialueet. Todettiin, että hulevesitulvien arvioiminen kuuluu kunnille. Liityntä vesienhoitoon tulee siinä vaiheessa kun tehdään tulvariskien hallintasuunnitelmat. Jatkossa kuulemiset sovitetaan vesienhoidon kanssa yhteen ja suunnitelmat päivitetään kuuden vuoden välein. Tulvariskien merkittävyyden arvioinnissa otetaan huomioon tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset, joita ovat terveys, turvallisuus, välttämättömyyspalvelut, yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen, pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle tai korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. Esiteltiin ehdotukset merkittäviksi tulvariskialueiksi. ESAELY ei ehdota yhtään tulvariskikohdetta eikä niitä ole ehdolla myöskään Vuoksen vesistöalueelta. Ne sijaitsevat pääosin Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Etelä-Savoa lähimmät kohteet ovat Jyväskylässä sekä Kymijoen alaosassa. Etelä-Savossa Savonlinna ja Mikkeli ovat merkittävimpinä ajatellen tulvariskiksi nimeämisen kriteereitä. Todettiin, että ELY-keskuksen sivuilta löytyvät tulvariskejä koskevat kuulemisasiakirjat: www.ely-keskus.fi/etela-savo/tulvat. Erityisesti toivotaan mielipiteitä siitä, sisältääkö ELYkeskuksen ehdotus merkittäväksi tulvariskialueeksi ne alueet, joille vesistötulvista voi aiheutua yleiseltä kannalta vahingollisia seurauksia. Sivuilta on linkki ympäristösivuille, jossa 6
on ESAELYn ehdotus merkittäviksi tulvariskialueille sekä tausta-asiakirjat päävesistöalueittain. Niistä löytyy perustietoa ja historiallista tulvariskitietoa. Todettiin, että ei ole haitallista vaikka esim. Savonlinnaa ei ole nimetty merkittäväksi tulvariskialueeksi. Ongelmallisten alueiden suhteen voidaan tehdä kansallista tulvariskien hallintatyötä ilman nimeämistä. Tulvariskien hallintasuunnitelmavaiheessa perustetaan tulvaryhmät, jolloin syntyy sidosryhmäyhteistyö. Todettiin, että Saimaan alueelle on annettu suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista (koskevat rakennuksia). Ala-Saimaalla korkeus on 77,80 m (N 60 ) ja Savonlinnan yläpuolisella Saimaalla 78 m. Lukemat vastaavat mallia kerran tuhannessa vuodessa sattuvasta tulvasta. Kyseessä ovat samat kuin tulvariskien alustavassa arvioinnissa käytetyt tulvakorkeudet. Erikseen ei ole annettu suosituksia vesihuollon infrastruktuurin suhteen. Todettiin, että Saimaalla tulvatilanne kehittyy hitaasti, jolloin asiaan yleensä ennätetään reagoimaan. Todettiin, että Saimaata säädellään ns. metrin putkessa eli pyritään pysymään ajankohdan keskivedenkorkeudesta maksimissaan puolen metrin ylä- tai alapuolella. Mikäli vesitilanne uhkaa mennä ulos putkesta, on oikeus käynnistää poikkeusjuoksutukset. Vahingot on tällöin korvattava Venäjälle Vuoksen alajuoksun osalta. On myös syytä muistaa, että poikkeusjuoksutuksena noin 1100 kuutiota vettä sekunnissa lienee käytännössä suurin mahdollinen juoksutus Venäjänpuoleisten vahinkojen takia. Vakavimmissa tulvatilanteissa Saimaan vedenkorkeus nousisi poikkeusjuoksutuksista huolimatta. 5. Vesienhoidon toimeenpanon tilannekatsaus Etelä-Savossa Kyyveden alue Pertti Manninen esitteli Kyyvesi kuntoon-hanketta. Suovu siistiksi -ryhmä on määrittänyt tavoitteet kuormituksen vähentämiselle v. 2025 mennessä: fosfori 33 % ja klorofylli 37 %. Suovun valuma-alueen maankäyttöä on selvitetty uomittain. Alueelle on suunniteltu mm. kaksi kosteikkoa. Lisäksi putkipatojärjestelmiä on suunniteltu maa-alueille. Hoitokalastus alkaa keväällä 2011. Myös näkösyvyysseuranta alkaa kevään aikana. Kyyveden pohjoisosien selillä alkaa hoitopyynti keväällä 2011. Pyydyksiä valmistetaan parhaillaan. Pyyntiä tehdään ensin pauneteilla, myöhemmin isommilla rysillä. Koekalastuksia toteutetaan 15.8.-4.9. Kyyveden pohjoisosan alueilla ELYn ohjauksella. Näkösyvyyskartoituksessa on Kyyvedellä hav.paikoja 11 kpl ja havaitsijoita 15 henkilöä. Hankinnassa on secchi-levyt. Koulutus järjestetään keväällä avovesikauden alussa. Tiedot kerätään paikallisesti ja ne lähetetään ELY-keskukselle. Hajakuormituksen hallinnassa on tekeillä yleissuunnittelua v. 2011 aikana. Haasteita on laaja metsätalousvaltainen ja turveperäinen valuma-alue. Lisäksi tulisi arvioida lähivalumaalueen kuormitus. Lähivaluma-alueella on mm. maatalouden kuormitusta. Paikallisesti Kyyvedelle tulee pistemäistä turvetuotannon kuormmitusta. Todettiin lisähaasteena, että haja-asutuksen jätevesien käsittelyjärjestelmien uusiminen etenee hitaasti. Vesistömallin avulla on alustavasti tarkasteltu mahdollisia kosteikkopaikkoja Kyyveden lähialueelta. Raakaversioita on arvioitu olevan noin 110 kpl. Priorisointi tehdään aluksi 7
karttatarkastelulla. Valtakunnallisessa kotikosteikkohankkeessa on laadinnassa minimissään yksi mallikosteikko, joka voisi sijaita esim. Kyyveden vesistöalueella. Alivedenkorkeuden nostohankkeessa suunnittelukonsultti on tehty selvityksen. Hanke on eriytetty VHS/TPO:n toteuttamisesta omaksi hankkeekseen. Pieksämäen seutu Pieksämäen seudun toimintaryhmä tähtää PIeksänjärven kunnostukseen. EU-hanke on kolmivuotinen ja se päättyy v. 2012. Anolaan on tehty kosteikkosuunnitelma. Pieksänjärvellä on tehty tehokalastusta. Vesikasvien niittoalueet on selvitetty, niitto alkaa vuonna 2011. Luontoarvoselvityksiä täydennetään 2011. Myös rantautumispaikkoja on tulossa hankkeen tiimoilta. Aloite on tulossa Haapajärven hoidon suunnittelusta. Osakaskunnan rahoitusta on löytymässä.. Pieksämäen pohjavesialueiden suojelusuunnitelmissa esitettyjä toimia on kohdistettu Tuopunkankaalle ja Hiidenlammelle (Jäppilä). Naarajärven torjuntaaineongelmaan tulisi löytyä ratkaisu. Ohjausryhmän kokous pidetään 3.5.2011, jossa hahmotellaan ryhmän kokoonpanon laajentamista. Todettiin, että Pieksämäen ryhmän kokoonpanotietoja ei ole tällä hetkellä saatavissa esim. internetistä. Perusteilla on kuitenkin internet-sivut, jonne ne on tulossa. JJR-kunnat Rantasalmen Raudanvedet-hankkeessa on toteutettu tehopyyntisuunnitelmaa ja kalastettu tähän mennessä 37 tonnia kalaa. Rantasalmen Ruutanaharjun pohjavesialueella on nitraattiongelma, joka tulisi ratkaista. Joroisten Hyviänsalmella ja Joroisselällä on tehty niittoja v. 2010. Joroisten Kuvansissa on Pekinselän hankeryhmä, alustava suunnitelma on mutta toteutus ei vielä ole alkanut. Joroisten Kaitaisissa hankeryhmä on aloittanut toimintaansa. Toimintapäivä pidettiin syksyllä 2010. Alueella on mm. selvitetty ravinteiden kulkeutumista. Muuta aktiviteettia on tai on tulossa Joroisten Jokijärvelle, Valvatukselle ja Sysmälle. Kolmajärven pohjapadon ja laskeutusaltaan suunnittelu on alkanut. Joroisten Kotkatharjun pohjavesialueen riskien vähentämistoimet ovat myös ajankohtaisia. Alueella tehtiin koepumppauksia kesällä 2010. JJR-toimintaryhmän perustaminen tehdään v. 2012 alussa. Painopisteenä on maatalouden vesistökuormitus erityisesti Joroisselän valuma-alueella Joroisissa ja Raudanvesillä Rantasalmella. Metsätalouden kuormitusta tulee erityisesti kauempaa Joroisselkään kohdistuvalta valuma-alueelta. Esiteltiin eri sektoreihin kuuluvia toimenpiteitä JJR-kuntien alueen painopistekohteilla. Todettiin, että kalateiden osalta on olemassa valmis hakemus Liunan lupapäätöksen lupaehtojen muuttamiseen (kalatievelvoite kalatieksi). Asia edistyy v. 2011 aikana. Kiekan padon osalta on ajateltu niin, ettei kalatietä panna vireille ennen kuin Liunan kalatie on tehty ja on saatu alustavia tuloksia sen toimivuudesta. Todettiin, että Liunan alapuolella ympäristölupa on voimassa ja se tullaan kunnostamaan ensi talvena. Yläpuolisella Suihkolanjoella on kunnostussuunnitelma valmis ja se luvitettaneen tänä vuonna. Koskikunnostukselle on periaatteessa rahoitus olemassa. 8
Savonlinnan seutu Teemu Tuovinen esitteli Savonlinnan seudun vesienhoidon ryhmän toimintaa. Ryhmä aloitti toimintaansa v. 2010 lopussa. Tällä hetkellä on käynnissä erityisesti tiedonhankintavaihe. Esiteltiin Puruveden vedenlaadun seurantapisteet vuonna 2011 (kaikkiaan yli 20 pistettä, kolme näytteenottokertaa). Todettiin, että Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan ELYjen yhteistyönä tehdään vesinäytteenottoa ja virtaamien mittausta. Tarkoituksen on saada selville mistä Puruvedelle tulee kuormitusta ja mitä toimenpiteitä tarkemmin voidaan tehdä kustannustehokkaasti. Tällä hetkellä on kuitenkin selvää, että Kuonanjärven valuma-alue on yksi keskeisimmistä kohteista. Esiteltiin Savonlinnan seudun ryhmän www-sivut: http://slnsvesienhoito.wordpress.com/ WWW-sivuilta löytyvät Savonlinnan seudun toimintaryhmän kokoon ja työryhmän muistiot. Tausta-aineistoihin on kasattu erilaisia vanhempia ja uudempia selvityksiä sekä yhdistysten ym. asiakirjoja. Sieltä löytyy mm. Jouhenjoen ja Lautalahden kuormitusselvitys ja hoitosuunnitelma sekä selvityksiä vesistöseurannoista ym. Pohjavesistä todettiin, että Savonlinnan seudun vedenhankinnan turvaamiseksi on aiottu EAKR-hanketta, jossa Savonlinna on hakijana. Teemu Tuovinen esitteli Powerpoint-esitykssen vesien nuhraamisesta. Erityisesti rantaalueiden nuhraantuminen on nähty ongelmana hiekkamailla, joissa syntyy pohjavesiä. Käytiin läpi Suomalaista maannosta ja sen ominaisuuksia vesien puhdistajana. Maata muokatessa menetetään maan luontainen puhdistusprosessi. Tällöin veteen liuennutta rautaa ja humusta voi päästä ojiin ja vesistöihin saapuessaan mm. rauta saostuu. Humus ja saostunut rauta toimivat ranta-alueilla saraikon ym. kasvillisuuden kasvupohjana. Todettiin, että metsänkäsittely, metsäautotiet, mökkirakentaminen, autotiet ym. ihmisen maanperää muokkaava toiminta aiheuttavat edellä mainitun kaltaisia ilmiöitä. Ihmisen tulisikin tiedostaa asia käyttää tällaisilla herkillä alueilla mahdollisimman paljon menetelmiä, joissa maanpintaa rikottaisiin mahdollisimman vähän. Aiheen tiimoilta ei ole juurikaan tutkimustietoa. Ranta-alueilla ei ole edes kunnollisia selvitysmenetelmiä. Ranta-alueilla kasvualustan ominaisuudet, valon määrä ym. ovat kasvien kilpailutekijöitä ja muutokset kasvillisuudessa saattavat olla yllättävän nopeita ja voimakkaita. Ravinteiden ym. aineiden lähteissä tapahtuvat muutokset ei tarvitse olla määrällisesti kovin suuria. Todettiin myös, että haja-asutusalueella myös likavesien imeyttäminen rikottuun maaperään voi aiheuttaa vesiensuojeluongelmia. Kaivetut kuopat ovat syvempiä ja pohjaveden pinta saattaa olla melko lähellä. Imeyttäminen voi olla riski, koska osa jätevesistä voi kulkeutua virtausten mukana lähimpään järveen. Todettiin edellä mainittujen asioiden huomioimisen tärkeys ja se, että Powerpoint-esitystä kannattaa levittää edelleen eri tilaisuuksissa. Mikkelin seutu Mikkelin seudun hankeryhmän toimialueeseen kuuluu mm. Mikkelin alapuolinen Saimaa (tehokalastus, vesikasvien niitto, maatalouden suojavyöhykkeet ja kosteikot). Myös Hanhijärvi on yksi keskeinen kunnostuskohde Mikkelin seudulla. Lisäksi on yksittäisiä järvikun- 9
nostuskohteita, kuten Savon Hartonen. Mikkelin alapuolinen Saimaa on priorisoitu jo v. 2003 maakunnan ykköseksi kunnostusten osalta. Pohjavesien osalta keskeisimmät ongelmat ja toimenpiteet sijaitsevat Mikkelin alueella ja Pertunmaan Kuortissa. Käytiin keskustelua Mikkelin uuden jätevedenpuhdistamon purkupaikan sijainnista. Todettiin, että hyviä purkupaikkoja ei alueella ole. Purkupaikan tulee kuitenkin sijaita Siikasalmen yläpuolella ja suunnitelmassa on lähdetty siitä, että purkupaikkaa siirrettäisiin hieman alaspäin mutta sekoittumisalue on edelleen Pappilanselkä. Suunnittelun lähtökohtina on ollut Mikkelin vedenhankinta ja Saimaan vedenlaatu. Puhdistusteho pitää pystyä nostamaan uudelle tasolle, että vedenlaatu ei heikkene. Todettiin, että suunnitelmien mukaista kuormituksen vähenemää ei mahdollisesti tulla näkemään sitten 1980-luvun puhdistamon remontoinnin yhteydessä. Suunnitelmissa mitoitus on ajateltu siten, että Anttolan ja Ristiinan jätevedet mahtuisivat puhdistamolle. Kuormitusvaikutus tulisi kokonaisuudessaan näiden lisävesien osalta olemaan melko pieni. Todettiin, että Mikkelin alapuolisella Saimaalla tulee valita kustannustehokkaimmat yhteistoimenpiteet. Puhdistamon viimeisimpien fosforigrammojen poistaminen ei välttämättä ole tätä. Mikkelin alapuolisella Saimaalla tulisi vesienhoidon suunnitelma tehdä yksityiskohtaisesti osamallilla (järvenselittäin). Sitten tulisi valita järkevimmät toimet. Jos onnistutaan, veden tilassa voi näkyä merkittäviä muutoksia 10 vuoden sisällä. Todettiin, että vesialueella sisäkuormituksen osuus kokonaiskuormituksesta voi olla tasoa 20 %. Pitkällä aikavälillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Todettiin, että Mikkelin seudun toimenpiteiden toteuttaminen täytyy varmistaa. Mikkelin alapuoliselle Saimaalle ja alueen pohjavesille ollaan mietitty säätiömallia, jotta saataisiin varmistettua riittävät voimavarat toimenpiteiden toteuttamiselle sekä voitaisiin laajentaa maksu- ja rahoittajapohjaa. Esimerkkinä mainittiin Lahden vesijärvisäätiö. Etelä-Savossa Mikkelin alapuoli on harvoja paikkoja, joissa säätiömalli voisi toimia. Todettiin, että kohde on myös Mikkelin kaupungille merkittävä jo pelkästään imagotekijänä. Asiasta on jo hieman keskusteltu ELYn ja kaupungin välillä. Myös elinkeinoelämästä voisi profiloitua yrityksiä mukaan. Asiaa tunnustellaan jatkossa lisää. Yleistä keskustelua toimenpiteiden toteuttamisesta ja organisoinnista Oltiin huolissaan ESAELYn henkilöresursseista alueellisten toimintaryhmien pyörittämisen osalta ja että varsinaisten toimenpiteiden toteuttaminen edistyisi. Alueellisissa työryhmissä ei ole välttämättä vesiensuojelun osaamista ja tietotaitoa riittävästi. Todettiin, että ESAELY on omassa strategiatyössään nimennyt vesienhoidon keskeiseksi voimavaraksi ja osaamisalueeksi ja tätä osaamista pyritään ylläpitämään jatkossakin. Todettiin, että toteutusvastuu esim. vesistökunnostusten osalta on osittain vielä kesken. Valtio voi osallistua toteuttamiseen, mutta valtaosa rahasta on tultava jostain muualta. Valtio olisi myös osallistumassa vain merkittävimpien hankkeiden kustannuksiin. Todettiin, että esim. Pieksämäellä kaupunki on hankkeen merkittävin rahoittaja ja toisaalta hyödynsaaja. Tosin Pieksämäen kaupunki on saanut kunnostusrahaa rakennerahaston varoista pienellä omarahoitusosuudella. Todettiin, että myös rannalla ja vesialueella täytyy lähteä liikkeelle ja osallistumaan kustannuksiin hyödynsaajan näkökulmassa. Isoissa hankkeissa tulee organisoitua siten, että saadaan asianomainen kunta liikkeelle. Todettiin, että Pieksänjärven kokoisia hankkeita ei voi olla kovin montaa samalla vesienhoitokaudella. Yhteis- 10
työryhmissä on tärkeä tehtävä mm. siinä, että esim. haja-asutuksen jätevesiasetuksen toimeenpanoa tulee edistää pienillä panoksilla mm. tiedotuksen kautta. Todettiin myös, että ELYssä on suunnitteilla järvitaimenkantojen elvyttämisen sekä kestävän vapaa-ajankalastuksen ja luontomatkailun yhteensovittamishanke (EAKR-hanke 1 v. 2011-2014). Hankealueina ovat Heinäveden reitti, Mäntyharjun reitti, Uitonvirran-Rapion- Oravanreitti sekä Joroisvirranreitti ja niihin laskevat virtavedet. Kyseessä on pitkälti virtavesikunnostusten suunnitteluun liittyvä hanke, mutta luvassa olisi myös mm. kalakantojen palautukseen liittyvää menetelmätutkimusta. Rinnalla on erillinen virtavesien ennallistamisen rakentamishanke (hanke 2) sekä kalastusta ja luontomatkailua koskeva rakentamishanke (hanke 3). Hankkeen 1 kokonaiskustannukset voat 600 000 euroa, joista omarahoitusosuus (valtio, kunnat, kalastusalueet ja osakaskunnat) olisi puolet. Hanke 2 on suuruudeltaan 240 000 euroa. 6. Toimenpiteiden toteutumisen seuranta Juho Kotanen esitteli toimenpiteiden toteutumisen seurantajärjestelmäasiaa. Järjestelmä tulee laatia 30.6.2011 mennessä. Toimenpideohjelmien EU-raportointi tulee tehdä 22.12.2012 mennessä. Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmään tullaan tekemään osiot, joihin toimenpiteet tallennetaan. Kansalaisille tämä näkyy internetissä OIVA-palveluna. Seurantajärjestelmä koskee ensisijaisesti vain vesienhoitosuunnitelmissa esitettyjä toimia. Järjestelmään tulisi myös pystyä tallentamaan muita toimenpiteitä. Kyseessä on sektorikohtainen tarkastelu, joka sisältää käytännön toimet ja ohjauskeinot sekä kustannusten seurannan. Sektorimuistiot olivat kommenteilla alkuvuodesta 2011 ja niiden perusteella on tehty korjauksia muistioihin. Lisäksi on jo käyty tai tullaan käymään neuvotteluja ministeriöiden ja tietoja hallinnoivien tahojen kesken. Todettiin, että YTR:n olisi hyvä saada tietää tehdyt muutokset kommenttikierroksella oleviin seurantamuistioihin nähden ja ylipäätään saada käyttöön eräänlainen projektipankki vastaavanlaisille keskeneräisille muistioille. Luvattiin selvittää asiaa. Seurantajärjestelmässä tarvittavia tietoja ovat mm. toimenpide, vastuu- ja toteuttajataho, toteutusajankohta, toteutuskustannukset jne. Osaltaan ongelmana on, että toimenpiteitä on kohdistettu suoraan vesimuodostumiin tai yhteistoimenpiteinä usealle vesimuodostumalle, esim. rajatulle painopistealueelle tai toimenpideohjelma osa-alueelle tai jopa vielä tätä suuremmalle alueelle. Kohdentaminen vaihtelee suuresti toimenpidetyypeittäin ja ELY keskuksittain. Maatalouden tiedot tulevat pohjautumaan suurelta osin ns. peltolohkorekisterin (TIKE) tietoihin ja esim. koulutuksen ja neuvonnan osalta mm. tuottajajärjestöille lähetettäviin kyselyihin. Metsätalouden tietojen kerääminen on keskimääräistä haasteellisempaa. Nykykäytännön toimenpiteet mahdollisesti kerätään Metsätaloudellisista vuosikirjoista, lisätoimenpiteet kyselyllä metsätalousorganisaatioilta. Vesistökunnostuksia ja säännöstelyä koskevat toimenpiteet ovat parhaiten tiedossa ELYllä. Turvetuotannossa on ajatuksena, että tuottajat velvoitetaan tallentamaan vesiensuojelurakenteet uuden jaottelun mukaisesti vuosittain ja tiedot kerätään ympäristönsuojelun tietojärjestelmä VAHDIsta. Haja-asutuksen toimenpiteiden keräämisessä turvaudutaan alkuvaiheessa pitkälti kuntien tietoihin ja myöhemmin uusien jätevesijärjestelmien osalta väestötietojärjestelmään. Pohjavesiä koskevien toi- 11
menpiteiden tietoja saadaan osittain edellä mainittuja sektoreita koskevista tietolähteistä. Tiedot kerätään pääosin ELYistä, kunnista ja toiminnanharjoittajilta. 7. Vesimuodostumien alustavasta rajauksesta seuraavalla suunnittelukierroksella Juho Kotanen esitteli alustavasti seuraavalle kaudelle tulevia pintavesimuodostumien mahdollisia rajausten tarkistuksia. Niitä voivat alustavasti olla esim. Haukiveden keskusaltaan rajauksen siirtäminen kohti Siitinselkä-Vuoriselkää sekä Ristiinan lähivesien erottaminen Yövedestä. Edellä mainituissa on perusteena paineiden tarkastelu sekä vesien nykytila ja niissä tapahtuneet muutokset. Saimaalla esim. Naistenveden liittäminen Suur- Saimaa-Lietveteen voisi tulla kyseeseen. Toisaalta voisi olla mahdollista erottaa esim. Ruokovesi ja Katosselkä omiksi vesimuodostumikseen. Kokonaan uusia vesimuodostumia tulevat olemaan 24 kpl maakunnan rajalla sijaitsevat 50-200 hehtaarin järvet. Muista muodostumista voi tulla kyseeseen pienemmät luonnonsuojelullisesti arvokkaat järvet ja joet. On kuitenkin selvää, että laajemmin ei voida ottaa seuraavallekaan kierrokselle pienempiä joki- ja järvivesiä saati ns. pienvesiä kuten puroja, noroja ja lähteitä. Samanlainen suuntaus on muissakin ELYissä. Mukaan ottaminen vaatisi ryhmittelyn ja seurannan kehittämistä sekä nykyistä suuremmat seurantaresurssit. Sovittiin, että YTR-jäsenet voivat antaa Juholle ehdotuksia mahdollisista uusista vesimuodostumista tai olemassa olevien rajausten muuttamisesta. 8. Kokouksen päättäminen ja seuraavan kokouksen ajankohta Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 14.00. Seuraava kokous pidetään tiistaina 20.9.2011 klo 10 alkaen Etelä-Savon ELYkeskuksessa. Kokouksen aiheena on mm. alueellisten toimeenpanoesitysten hyväksyminen. Pekka Häkkinen puheenjohtaja Juho Kotanen tekninen sihteeri 12
Jakelu: Seppo Ruhanen, Mikkelin seutu Heikki Tanskanen, Mikkelin seutu Merja Koivula-Laukka, JJR-kunnat Pekka Sorjonen, JJR-kunnat Timo Kauppinen, Pieksämäki Tapani Mähönen, Pieksämäki Ari Pitkonen, Itä-Savon kuntayhtymä Aune Kupiainen, Itä-Savon kuntayhtymä Sanna Poutamo, Etelä-Savon maakuntaliitto Heikki Rintamäki, Etelä-Savon maakuntaliitto Reijo Turkki, Etelä-Savon vesilaitokset (Mikkelin vesilaitos) Jani Koski, Etelä-Savon vesilaitokset (Mikkelin vesilaitos) Ossi Tuuliainen, Etelä-Savon ELY/ETOK, maaseutuelinkeinot Eerikki Ellä, Etelä-Savon ELY/ETOK, maaseutuelinkeinot Tarja Hämäläinen, Etelä-Savon metsäkeskus Seppo Ollikainen, Etelä-Savon metsäkeskus Arto Vilén, Metsähallitus, Itä-Suomen luontopalvelut Päivi Määttä, Itä-Suomen aluehallintovirasto Eeva-Liisa Launonen, Itä-Suomen aluehallintovirasto Vesa Kallio, MTK Etelä-Savo Miia Ikonen, MTK Etelä-Savo Hannu Ripatti, Metsänomistajien liitto, Järvi-Suomi Antti Tiihonen, Metsänomistajien liitto, Järvi-Suomi Hanna Kuru, Elinkeinoelämän keskusliitto, Itä-Suomen toimisto Henrik Sjögrén, Elinkeinoelämän keskusliitto, Itä-Suomen toimisto Mika Ahola, Elinkeinoelämän keskusliitto, Itä-Suomen toimisto Juha Lohjala, Elinkeinoelämän keskusliitto, Itä-Suomen toimisto Rauno Jaatinen, ProAgria Etelä-Savo, kalatalouskeskus Esko Mielikäinen, ProAgria Etelä-Savo, kalatalouskeskus Hannu Hämäläinen, ProAgria Etelä-Savo, maaseutukeskus Leena Lahdenvesi-Korhonen, ProAgria Etelä-Savo, maaseutukeskus Yrjö Snellman, Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri Riitta Lunti, Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri Janne Tarkiainen, Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö Risto Tarikka, Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö Jari Hyvärinen, Geologian tutkimuskeskus GTK Anu Eskelinen, Geologian tutkimuskeskus GTK Päivi Kurki, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, MTT/Karila Pentti Seuri, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, MTT/Karila Pena Saukkonen, Saimaan vesiensuojeluyhdistys Heikki Torpström, Turveteollisuusliitto/VAPO Jari Marja-Aho, Turveteollisuusliitto/VAPO Leo Laukkanen, Mikkelin seudun vapaa-ajanasukasvaltuuskunta Kari Mielikäinen, Mikkelin seudun vapaa-ajanasukasvaltuuskunta Hanna Luukkonen, INFRA ry Kalevi Kaipia, INFRA ry Irma Kolari, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Ari Leskelä, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Eila Puhakainen, Järvi-Suomen kylät ry Henrik Hausen, Järvi-Suomen kylät ry Jorma Tiitinen, Etelä-Savon ELY Lasse Hyytinen, Etelä-Savon ELY Pertti Manninen, Etelä-Savon ELY Juho Kotanen, Etelä-Savon ELY Anne Petäjä-Ronkainen, Etelä-Savon ELY Reijo Lähteenmäki, Etelä-Savon ELY Varpu Rajala, Etelä-Savon ELY Pekka Häkkinen, Etelä-Savon ELY Teemu Tuovinen, Etelä-Savon ELY 13