SUONION sepittää- HELSINGISSÄ, K. E. HOLMin ku6tannuk6ella. Hinta: I 5%" 50 /«&
XTLAI &IPSIT, Kuvat PLETSCHm Värssyt STJOIsTIOnST sepittämät HELSINGISSÄ, 1880. K. E. HOLMin kustannuksella. hupvudstadsblad in kikjapaino.
fhoh kultaista kotia, Maan parasta paikkastamme! Nurmet alla, pellot päällä, Keskellä kylä välillä, Kylän alla armas ranta, Hannassa rakas vetonen; Se sopisi sorsan uida. Vesilinnun vieretellä. Ohoh kultaista kotia, Maan parasta paikkastamme! Siellä on lasten lysti olla, Pienten leikkiä pidellä; Siell' on lehdot lauleskella, Käen kanssa kilvoitella; Selät siell' on kiikuskella, Laineen päällä liikuskella; Siell' on armahat ahomme, Siellä mansikka-mäkemme, Vaaraimia vaarat täynnä, Mättäiköt muuraimia, I'noloja kanervakangas, Vaikka poimis päivät pitkät, Päivät pitkät, yöt lisäksi. Ohoh kultaista kotia, Maan parasta paikkastamme! Siellä on 010 suloinen, Huoletoinna buiskaella Viatonna vieretollä, Äiti-kullan suojan alla. Isän turvassa ilolla, Kasvaa seurassa sisarten, Vieretysten veikkoin kanssa.
Tyttönen.- Kiellä, Miiri, poikas pois, Ettei tielläni ne ois! Kas kun rcpivi ne kerään'; Jos pois vedän, karkaa perään! Heilien en voi laittaa sukkaa, Jos näin työtäni no hukkaa! Kissa: Sukat meih' jo ennestään, Joissa hiljaa hiivitään. Mutta pienten poikaini Pitäis tulla nopsaiksi, Harppaella, tavoittaa, Että sitten kiinni saa Hiiren, mikä joka yö, Sokcristas palan syö, Nakertaapi korppujas, Pilaa suita namujas. Siksi salli poikasten Leikitä nyt oppien.
AiU: Ainikki pikkuinen, Aini hoi! Missä nyt tyttösen' olla voi? Aino: Tass' olen, vaan enpä jouda tulla! Äiti: Vai sä et jouda, mi työ on sulia? Vai sinä kirjoitat? Virka kelle? Aino. Kirjoitan kirjettä kissaselle: Miiri, mun kultani, M iiri pai, Teethän sä Ainolle mieleks kai! Juoksepa aittahan kiireesti, Kermoja kuorios kuppiini, Kuppi täytellen, sekaan panna Myös saat velliä, hiukan mannaa, Kukkurakauhanen sokeria Sitten päälle, kyll löytyy sija. Tuo myös voi-siru oikein suuri, Siihenpä leipää yks muru juuri!
Lapset: Hiessään miks isän tuolla Pitää heinät maahan lyödä? Äiti: Lehmä-parkain täytyis kuolla, Talvell jos ei olis syödä. Vaan kun täys on lato, aitta, Talvi pitkäkään ei haittaa. Lapset: Voi, näin mekin poimikaamme Kukat, kotiin korjatkaamme! Pistetään jok' ikkunahan, Raot täyteen lattiahan. Hei kuin lysti sitten olla! Sitten voipi talvi tulla; Ei se pahaa tehdä saa, Meidän tupa kukoistaa.
Maikki: Kuulepas, nyt arvaa: Kenpä on tää? Tukka kullankarva, Kihara pää, Nenä nykeröinen, Mansikka-suu, Poski pyöriöinen, Aivan kuin kuu. Etkös tunne mua siitä? Annukka: Ei se vielä riitä! Maikki: No, ja sydän kaikki Ain' on omasi. Annukka: Nyt jo tiedän, Olet siskoni! Maikki,
nyt kaikk' on valmisna: Töppöset on jalassa, Pää ja kaula peitetty, Tarkoin kiinni pistetty Äidin suuri villaliina; Huolen piti sisko Tiina, Ettei puris pakkanen. Aino menee torillen; Kori jo on kädessä, Pappa antoi pennejä. Tiina: Kuinka paljon? Luepas! Aino: Yksi kaksi maltapas! - Kaksi monta neljä no, Eikös siinä kyllin jo? Aino ostaa koko torin, Pistää kaikki tänne koriin: Lihat, leivät, makkarat, Kalat juustot mansikat. Tuopi sitten tuomiset Papallensa makeiset.
varas vatsassa, <ut9. Kun näin se tyhjäks tuli? Vai voita vaan söit aamulla, Mi päivänpaisteess suli? Jo vasun pohja näkyypi; Vie? yhäkö ei piisaa? Mihinkä kaikki mahtuupi, Sä pikku ahma-liisa? Kun vaan ei viimein halkeais Tuo pieni eväspussi; Siitäkö vasta nauraa sais Jänönen, lehto-jussi!
tuolla Kirkon puolla Kuka käy? Kikö näy? Hattu, nuttu Eikö tuttu? Kännäs roikkaa, Lelli poika, Iloita muisku, Niinkuin tuisku.! Näetkö, pikku Nisupullan Isä kullan Hatussa? Minne sen hän vie? Kellekä se lie? veitikka,
Tyttö: Tottahan tää se on oikea tie? Vieläkö pitkältä kylään lie? Poika: Onpahan virstoja pari vielä. Tyttö: Voi mua! Ennenkuin ollaan siellä, Uupuvi varmaan mun siskoni vaivaan, Aikaa jo jalkansa väsyi aivan. mkku sisko: Ei tee se mitään, ei hätää nyt enää! Kylläpä taasen nyt jaksan ma mennä, Kunhan mun tässä sä istua annat, Selässä näin mua vieläkin kannat.
vili auta nyt karku Pois veteen vaan! Myös turha on parku Nyt huuhdotaan. Et tok' tahdo olla Niin siivoton, Kuin tunkiolla Nuot porsaat on! Kas niin, älä pelkää, Jos kastuukin selkä! Ei veteen kuolla! Kas sorsatkin tuolla Ne loiskii Ja roiskii Ain' iloissaan. Pois veteen vaan!
>Wois nyt tieltä valkopää, Ettet ruiskun alle jää! Suita jos tuo liinatukka Vielä kastuu, siin' on hukka. Kaiken värin vesi veisi, Lumonkarvaaks valkaiseisi. Tulisitpa sä yks, kaks Yanhaks äijä-rutjukaks!
"lyokenut se kaikki tietää! 5Jc5 Niin kai Jussi arvelee; Hallin soppa kovin viettää: Lähemmäks hän matelee. ~Pitäis haistaa, Pitäis maistaa,; Se on varmaan namua! Padoist' Anni tyhjentääpi Tänne, mitä tähteeks jääpi; Sokerithan pohjassa.''
Tyttönen: Voi jos äiti voisi antaa Tänne sisko-vauvase n! Tahtoisinpa häntä kantaa Sylissäni pikkuisen, Heilutella, keikutella, Syöttää marjasilla Makeisilla, Nukuttaa tuost' unehen, Laulellen; Hoitaisin kuin parhaan nukin. Mii: Vai kuin sen, jonk' Joulupukin Pussist' olit löytänyt,? Sanopas, miss' on se nyt? Kaula katki, Rinta ratki, Sikskun joulu-ukko jälleen Korjaapi sen entiselleen. Vaan ei joulu-ukkokaan Tätä vauvaa parantais, Jos se sattuis rikkumaan; Sit' ei ikään ehjäks sais.
jumenöss' oi' Annukka mansikkaan, Levähti tänne nyt hiukan vaan; Tuo päivä paistoi niin helteesti, Yäkisin silmät se ummisti. Nyt näkee unta hän armahaista Punertavaisista marjamaista, Ja poimimattakin mansikat Itsestään vasuhun kapuuvat. Nyt täys on vasu, sais kotiin mennä; Nyt Anni herää voi eihän enää Vasussa yhtään marjaa näy! Niin, Anni-raukkauen, joskus käy!
nkku sisar: Kuink' äiti meitä Vaan hennoi heittää Näin yksiksemme Murehesemme? Meit' eikö enää Hän rakastanut! Pois tahtoi mennä, Ei armahtanut! Suuri sisar: Näin älä luule, Vaan mua kuule; Ei lapsiansa Äit' unohtanut, Ain' armaitansa On rakastanut. Hän meni tuonne Vaan edeltämme, Ett' valmis huone Ois niiteissämme. Muu käski siksi Sun äitis olla, Kun enkeliksi Myös saamme tulla.
Myytavana maamme kaikissa kirjakaupoissa: Pletsch, 0., Lastentupa. 2 m. Kylan lapset. 1 m. 50 p. Luonnonopillinen Kuvasto. 3 m. Nieritz, Tytto Helgolannissa. 1 m. 75. Stanley, Kalulu. 8 kuvalla. 4 m. 50 p. Andersen'in Satuja. Suomentanut Suonio. VI. Foe, Oikean Robinson Crusoe'n, elamasta ja onnenvaiheista seka miten ban 28 vuotta oleskeli autiossa saaressa. 20 kuvalla. 4 m. 50 p. Sid. G m. Hertzberg, R., Kanteletar auorisolle, kokous kauniimmista kantelettaren runoista. I m. 25 p. Kalevala kerrottuna nuorisolle. 8:11a R. W. Ekmanin tekemalls piirroksella. '.'. m. Sid. 3 m. 50 p. Hoffman, H., Lasteu joulutauluja eli opettavaisia juttuja. Kuvinensa. 2 m. 50 p. F., Eno a Sisarenpoika. Kertomus nuorille ystavilleni. 4:11a bienolla fceraspiirroksella. 1 m. 75 p. Kainu Nukenmamma. Neuvoja hyville pikku tytbilfctnukenvaatteiden valmietamiseeu. Ynna :;-.lla vari kuvatauluja. 2 m. Kreikkalaisia satuja. Kirjeissa suleimalle kertoi J. W. C. I m. 75 p. Kuningas Davidin bistoria. Tarina 0:11a varipaino-kuvalla. 2 m. 50 p. Lauri ja Aina. Tarina 6:11a varipaino-kuvalla. 2 m. 50 p. Minun Aitini. Pienille iapsille. Tarina 6:11a varipaino-kuvalla. 2 m. 50 \>. Punahilkka. Sievfl sain Lapsi-kultain Imviksi. 6:11a varipaino-kuvalla. I m. 75 p. Saapasjalka kissa. SievS satu Lapsi-kultain huviksi. 6:11a varipaino-kuvalla. I rn ; 75 p. Tuhkimus falikimys kiukaan perassa. Kaunis tarina. Iapsille. <i:lla varipaino-kuvalla. 1 m. 75 p. Helsingissii. kirjakauppa