Helsingissä 3.9.2016 Terttu Kaarina Lassila Ortodoksinen perinne suvussa Arvoisat Sukuseura Sarlinin jäsenet ja muut kokousvieraat Sain tehtäväkseni luoda lyhyen katsauksen ortodoksiseen kirkkolauluun, miten se on vaikuttanut omaan elämääni henkilökohtaisesti ja miten ortodoksisuus on vaikuttanut suvussamme. Synnyin 4.6.1939 Impilahdella ortodoksisten vanhempieni nuorimmaksi lapseksi juuri sodan kynnyksellä, joten omakohtaiset kokemukseni muistitietoineen tuolta ajalta ovat ymmärrettävästi hatarat siis aivan olemattomat. Kun perheeni joutui lähtemään rakkailta asuinsijoiltaan Karjalasta kohti tuntematonta, olin tasan puolivuotias. Pitkän ja monivaiheisen, hankalan matkan jälkeen perheeni joutui sijoitetuksi silloiseen Kuopion maalaiskuntaan Riistavedelle Savon sydämeen, jossa välimatkat niin kouluun kuin liikekeskukseenkin olivat pitkät ja hankalat. Paikkakunta oli perin luterilainen ja evankelisluterilainen kirkko oli luonnollisesti keskellä kylää, kuten on tapana sanoa. Lähin ortodoksinen kirkko oli silloisen tieverkoston huomioon ottaen n. 50 km päässä, Kuopion kaupungissa. - 1 -
Vasta, kun muutimme Kuopioon (olin silloin 12 v.), pääsin osallistumaan ortodoksisen srk:n järjestämille uskontotunneille, ja jumalanpalveluksiin Pyhän Nikolaoksen katedraalissa Kuopiossa. Siihen asti osallistuin koulussa ev. luterilaisille uskontotunneille. Ensimmäinen kertani pyhässä liturgiassa teki minuun syvän vaikutuksen sekä kauniin kirkkosalin että kauniisti soivan kirkkomusiikin kautta. Muutamien vuosien kuluttua tuosta ensikokemuksesta, olin kai silloin 16-17 - vuotias, läksin pikkuserkkuni houkuttelemana kuoroharjoituksiin. Koelaulun jälkeen silloinen kanttori-kuoronjohtaja hyväksyi minut kuoron jäseneksi, aluksi sopraanostemmaan. Vähitellen sain siirtyä alttolaulajien joukkoon, joka on vaikuttanut omimmalta ääneltäni. Tuolloin alkanut harrastus on jatkunut kiinteinä jokaviikkoisina harjoituksina ja jumalanpalveluksissa käynteinä, vigiliajumalanpalvelukset lauantai-iltaisin ja liturgiajumalanpalvelukset sunnuntai-aamuisin, aina näihin päiviin saakka. Ortodoksinen kirkko on laulun kirkko, jossa jumalanpalvelusta hallitsee aina ihmisääni. Kaikki tekstit joko lauletaan tai luetaan resitoimalla eli laulaen. Ainoastaan saarna eli opetuspuhe ilmaistaan puhumalla. (Tässä kohtaa Kaarina soitti lyhyen ääninäytteen liturgiassa tapahtuvasta resitoinnista). Soittimia ei käytetä, kuten tuosta lyhyestä ääninäytteestäkin käy ilmi, koska ortodoksinen jumalanpalvelusmusiikki on kokonaisuudessaan sanan käytössä. Toisin sanoen kirkkoveisut ovat laulettua rukousta. Siksi usein sanotaankin, että sana on tärkeämpi kuin sävel ja sävelen tehtävä on palvella sanaa. Tämä ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteisesti totta, koska kaikki kirkossa oleva palvelee yksinomaan rukousta. - 2 -
Kaikki rukous ei ole sanallista, kuten meistä jokainen varmaankin tietää oman kokemuksensa kautta. Aivan kuten suitsukkeen tuoksu synnyttää välittömän sydämen liikkeen, myös tuohuksen liekin lämpö tai ikonin kasvoista välittyvä pyhyys herättää meissä rukouksen mielialan ilman sanallista muotoa. Tämä kaikki edellä mainittu on tullut minulle tutuksi ajan saatossa, paljolti käytännön kautta, kun olen osallistunut jumalanpalveluksiin viikonloppuisin ja usein juhlapyhinäkin, jotka sattuvat arkipäivien päälle. Suvussamme ortodoksisuus on vaikuttanut useiden sukupolvien ajan. Se on ollut kuitenkin monessa suhteessa erilaista tähän päivään verrattuna. Karjalassa välimatkat kodin ja kirkon välillä ovat olleet pitkät, eikä esim. kirkkolauluperinne ole ollut suvussamme kovin aktiivista edellä mainituista syistä. Oppi on tullut kirkossa käymisen myötä. Olen kuullut Vieno-sisareltani, tällä hetkellä sisaruksistamme vanhin, että Vera-äitini isoäiti, Anna, oli mennyt joka sunnuntai kirkkoon kävellen. Äitini, joka oli tuolloin vielä lapsi, oli ollut halukas matkaseuralainen. Matka kodin ja kirkon välillä on ollut n. 6 km. (Eivätkö liene saaneet hevosta käyttöönsä, vai miksi ns. apostolin kyydillä?). Se osoittaa meille tämän päivän ihmisille, että jos on halu päästä jumalanpalvelukseen, matka ei voi olla esteenä. Nykyisin uusia ortodoksisia kirkkoja on rakennettu eri paikkakunnille ortodoksisten seurakuntien toimesta, jopa talkootyönä. Tieverkostokin on tänä päivänä kaiken kattava ja julkinen liikenne toimii. Kuorossa laulaminen on hyvin kurinalaista toimintaa. Laulajan on sopeuduttava yhteistoimintaan kymmenien laulajien kanssa ja pystyttävä virittämään äänensä kuoronjohtajan antaman äänen mukaan. Laulajalta vaaditaan siis hyvää, soivaa, puhdasta ja elastista äänen käyttöä sekä tarkkaa äänikorvaa. - 3 -
Harjoitukset pidetään säännöllisesti kerran viikossa 2-3 tunnin mittaisina, mutta konserttien edellä harjoitusaika pitenee. Myös muutaman kerran vuodessa pidettävät viikonloppuiset laululeirit antavat mahdollisuuden pidentää harjoitusaikaa. Samalla kuorolaiset voivat tutustua toisiinsa rennommissa olosuhteissa. Laulukielenä on pääsääntöisesti suomi, mutta usein myös ruotsi, kreikka, kirkkoslaavi joka on muinaisbulgariaa ja joskus harvoin konserteissa myös saksa. Ääntämisharjoitukset pyritään pitämään mahdollisimman autenttisina jonkun kieltä puhuvan henkilön avustuksella. Kuorolaiselta vaaditaan myös sitoutumista kuoron toimintaan aivan kuten muihinkin jäsenyyksiin. Ei riitä, että laulaja käy harjoituksissa vain silloin kun huvittaa, ja jossain toisaalla on mielekkäämpää tekemistä ja kokemista. Kuoronjohtajan on oltava tietoinen siitä, kuinka monta kutakin ääntä laulavaa kuoron äänivahvuudessa on kulloinkin käytettävissä sekä harjoituksissa että esiintymisissä. Esiintymisiin odotetaan jokaista vastuullista kuorolaista. Kirkkoveisut ovat yleisimmin sävelletyt 4-äänisiksi, mutta hyvin tavallista on, että ne ovat 3 6-, jopa 8-äänisiä teoksia. Kuorojemme ohjelmistoon on kuulunut myös äänitteiden tekeminen, joka vaatii aivan täydellisyyttä hipovaa yhteistyötä ja kurinalaisuutta. Hyvä äänite on konserttien ohessa myös pieni tulon lähde kuorolle. Lukuisia äänitteitä on tehty myös minunkin kuoroaikanani sekä Uspenskin Katedraalikuorossa että Psalloo-Kuorossa, jossa olen ollut alttolaulajana sen perustamisesta lähtien vuodesta 1979. Jos Luoja suo, voin ensi vuonna viettää aktiivisen kuorolaulajan 60-vuotista juhlapäivää. Lopuksi haluan soittaa ääninäytteen Psalloo-Kuoron laulamalta CD-levyltä Minä vuodatan rukoukseni Herralle. - 4 -
Kerubiveisun on säveltänyt arvostettu kuoronjohtaja, säveltäjä Peter Mirolybov. - 5 -