Vaihtoraportti Politecnico di Torino, Syyslukukausi 2011, Erasmus Tämä raportti kertoo vaihto-opinnoistani Italiassa. Syyskuun 2011 vietin Sienassa kielikurssilla. Varsinaiset vaihto-opinnot alkoivat Torinossa lokakuussa ja kestivät helmikuun puoleen väliin 2012. Pääaineeni on elektroniikka, johon myös opintoni vaihdossa pääosin liittyivät. Sienan kielikurssin opetus oli lähes kokonaan italiaksi, mutta Torinossa pystyin opiskelemaan paremmin myös englanniksi. Raportin saa julkaista nimellä ja sähköpostiosoite saa olla näkyvissä. matias.oikari@tkk.fi
EILC-kurssi Sienassa Kuulin Aalto-Yliopistolta mahdollisuudesta osallistua EILC-kielikurssille. Päätin hakea tälle kurssille, koska syyskuussa minulla oli hyvin aikaa ja koska halusin oppia puhumaan paremmin italiaa. Ensimmäinen vaihtoehtoni kielikurssia järjestävistä yliopistoista oli Universita per stranieri di Siena, jonka kurssille minut valittiin. Ennen tämän kurssin alkua olin käynyt italian intensiivikurssin Suomessa. Sienan ulkomaalaisyliopisto lähetti informaatiota eri majoitusvaihtoehdoista ennen kurssin alkua ja lopulta löysinkin asunnon (Paradiso Accommodation) tämän kautta. Olin todella tyytyväinen huoneeseeni Sienassa, vaikka jouduinkin sen jakamaan toisen kielikurssilaisen kanssa. Ensimmäisenä päivänä oli koe, jonka perusteella meidät jaettiin kuuteen eri tasoon kielitaidon perusteella. Kielikurssi vei suuren osan ajasta. Opetusta oli arkisin 9 17 tai 9 18. Välissä oli tosin 1,5 2,5 tunnin tauko. Yliopisto järjesti vielä lauantaisin retkiä ympäri Toscanaa. Nämä eivät olleet pakollisia, mutta osallistuin kuitenkin kaikille. Kielikurssin painopiste oli kieliopin opetuksessa, mutta kurssiin kuului myös italiankielisiä kulttuuriluentoja sekä suullisia harjoituksia. Opetus oli lähes kokonaan italiaksi. Syyskuussa Sienassa oli vielä täysi kesä. Lämpötila oli yleensä päivisin yli 30C ja öisin n. 15C. Vaikka helle tuntui välillä tukahduttavan kuumalta, nautin kuitenkin olostani. Elämä muiden vaihto-oppilaiden kanssa keskiaikaisessa kaupungissa Toscanan maisemien keskellä oli todella hienoa. Siena on tarpeeksi tuntematon paikka, jotta se ei ollut tulvillaan turisteja. Nähtävää siellä riitti kuitenkin paljon. Vaikka esimerkiksi Firenzessä on historiallisia nähtävyyksiä vieläkin enemmän kuin Sienassa, tuntui Siena paljon viihtyisämmältä. Sienassa tutustuin moneen ihmiseen, joita tapasin vielä varsinaisen vaihtojaksoni aikana. Kielikurssilla oli noin 200 erasmuslaista. Koska kaupunki oli ennestään lähes kaikille vieras, oli muihin vaihto-opiskelijoihin tutustuminen todella helppoa. Vaikeuksia oli vain nimien muistamisessa. Puhuin myöhemmin, Torinon vaihtoni alettua, Venetsiassa ja Perugiassa EILC-kursseilla olleiden vaihto-oppilaiden kanssa, mutta näistä kellään ei ollut yhtä hienoja kokemuksia kielikurssillaan kuin minulla ja monella muulla Sienassa. Suosittelen tätä kielikurssia, vaikkei edes haluaisi oppia italiaa. Kielitaidosta on joka tapauksessa hyötyä vaihdon aikana, ja ainakin itselleni tämä oli koko vaihdon parasta aikaa! Vaihto Torinossa Yleistä Lähdin vaihtoon Italiaan syksyksi 2011. Kohdemaassa oppilaitokseni oli Politecnico di Torino. Opiskelupaikkani varmistui lopullisesti heinäkuussa. Hain vaihtoon vain puoleksi vuodeksi, koska opintoni olivat jo niin pitkällä, ettei minun ollut järkevää olla vaihdossa koko vuotta. Suurin syy, miksi valitsin Erasmus-vaihtokohteista juuri Italian oli se, että olen ollut pitkään kiinnostunut Italian ruuasta, kulttuurista, nähtävyyksistä ja musiikista. Italian viinit alkoivat myös kiinnostaa vaihdon aikana. Valitsin opiskelu kaupungikseni Torinon, koska siellä oli hyvä englanninkielinen kurssivalikoima. Torino tuntui aluksi melko keskieurooppalaiselta asuttuani ensin kuukauden Sienassa. Orientaatio olisi alkanut Torinossa jo syyskuun puolessa välissä. Kielikurssini jatkui kuitenkin Sienassa lähes syyskuun loppuun. Tultuani Torinoon monet olivat jo muodostaneet kaveripirinsä, jonka takia kavereiden löytäminen oli vaikeampaa kuin Sienassa. Sienassa olin ehtinyt tutustua kuukauden aikana moneen, mutta Torinossa en tuntenutkaan juuri ketään. Kavereita kyllä lopulta löytyi, mutta toisin kuin Sienassa, en ollut
enää osa mitään porukkaa. Orientaatiosta poissaolon vuoksi myös opintojen suunnittelu oli myös hieman vaikeampaa. Tästä enemmän opintoja käsittelevässä kohdassa. Vaihtoon lähtiessäni kuvittelin tarvitsevani enemmän italian kieltä. Italian puhuminen jäi lopulta vähälle. Vielä saavuttuani Torinoon luulin, että italian kielitaitoni kehittyisi vaihdon aikana, mutta lopulta puhuin englantia italialaistenkin kanssa. Italiaa puhuin lähinnä asioimiseen kaupassa ja toreilla sekä junalippua ostaessa. Italian perustiedot olivat kuitenkin hyödyllisiä, koska kaikki eivät puhuneet aina englantia. Varsinkin Etelä-Italiassa matkustellessani pärjäsi englannilla melko heikosti. Torinon säät olivat yllättävän samanlaiset Helsingin säiden kanssa ainakin lämpötilojen osalta. Torinossa oli monesti vain muutaman asteen lämpimämpää kuin Helsingissä. Alppeja lähellä olevat kaupungit olivat muutenkin muuhun Italiaan verrattuna viileitä. Vaihtoajanjaksoni Torinossa oli lähes sateeton, mutta yhden viikon aikana satoi todella paljon ja joitain tulviakin oli. Torinon koulut olivat kiinni kahtena päivänä säiden takia: Toisella kerralla tulvien takia ja toisella runsaan ja yllättävän lumisateen vuoksi. Päivän pituus oli Torinossa pimeimpään vuodenaikaan noin yhdeksän tuntia eli kolmisen tuntia enemmän kuin Helsingissä. Helmikuun alkupuolella Torinossa oli lunta, mutta kun vaihdon jälkeen seurasin vielä Torinon säitä, helmikuun loppupuolella lämpötilat kävivät jo +20 C-asteessa. Syyslukukausi päättyi Torinossa vasta tammikuussa. Tenttijakso kesti koko helmikuun ja tenttieni päivämääristä ei ollut vielä tietoa alkuvuonna. Tämä vaikeutti kevätlukukauden opintojeni suunnittelua Suomessa, koska kurssit alkoivat jo 16. tammikuuta. Olisinkin ollut valmis jo lopettamaan vaihtoni vuoden vaihteeseen, mutta opintosuoritusten saamiseksi minun oli palattava vielä Torinoon. Pääsin lopulta jatkamaan opintojani Suomessa helmikuun puolen välin aikoihin. Italia olisi varmasti monelle parempi vaihtokohde joko kevätlukukaudeksi tai koko vuodeksi. Käytännön asiat Asunnonhankinta vaikutti vaikealta, mutta sain lopulta asunnon Politecnicon kautta. Vaikka kyseessä oli parihuone, otin sen vastaan, koska asunnon hankkiminen itse alle puoleksi vuodeksi ei ole helppoa. Kiinteistössä (Sponda Verde) asui paljon myös muita puoleksi vuodeksi tulleita vaihto-oppilaita. Yllättävän moni heistä oli Brasiliasta. Asukkaita oli paljon myös Turkista. Asunto oli noin kolmen kilometrin päässä Politecnicon päärakennuksesta. Luin ennen vaihtojaksoa, että kannattaa hankkia verokoodi eli codice fiscale. Sen sai helposti postissa Italian suurlähetystön kautta jo ennen vaihdon alkua. Kovin monia tilanteita ei ollut, joissa sitä tarvitsin ja niissäkään se ei ollut välttämätön. Heti ensimmäisenä päivänä Italiassa otin prepaid-liittymän ja siihen myös datapaketin. Puhesaldo kului aina yllättävän nopeasti, vaikken edes soitellut paljoa. Liittymät olivatkin kalliita Suomen liittymiin verrattuna. En tavannut yhtäkään vaihto-opiskelijaa, joka olisi ollut täysin tyytyväinen operaattoriinsa. Itselläni oli Wind. Datasiirto toimi nopeasti aina laskutuskauden alussa, jonka jälkeen se hidastui moninkertaisesti. Liittymässäni ei kuitenkaan ollut tietääkseni mitään datansiirtorajoja. Elintarvikkeiden hintataso oli Torinossa Suomeen nähden halpa. Toisaalta eri kauppojen välillä oli huomattavankin paljon eroa hinnoissa. Itselläni oli tuuria, että asuin lähellä kahta halpaa kauppaa (Dico ja LD-market), kun taas keskustassa asuva kaverini valitteli usein kauppojen kalleudesta. Erityisesti pidin Piazza della Repubblican torista ja sen tuntumassa olleesta kauppahallista, Porta Palazzosta. Torilta sai
ostettua edullisesti tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Kauppahallista löytyi puolestaan lihoja ja juustoja hyvällä hinta-laatusuhteella. Julkisen liikenteen kuukausilippu opiskelijalle (alle 26 vuotta), maksoi 18 euroa. Kertaliput maksoivat euron. Torinon julkinen liikenne toimi moitteetta, joskin välillä oli aina lakkoja. Torinon julkiseen liikenteeseen kuuluu bussi-, metro- ja raitiovaunulinjat. Junista ei saanut opiskelija-alennusta. Pidemmissä kaupunkien välisissä junamatkoissa tulikin halvimmiksi ottaa Interrail-lippu. Varsinkin, jos matkustin useasti kuukauden sisällä. Opinnot Torinossa olisi ollut orientaatio jo 19. syyskuuta, mutta olin kielikurssilla Sienassa 1. 28.9., joten saavuin Torinoon vasta 29.9. Varsinaiset opinnot alkoivat 3.10. enkä ollut tässä vaiheessa vielä täysin varma, mitä aion opiskella. Suomessa tekemäni opintosuunnitelma ei ollutkaan enää järkevä kurssien sisällön vuoksi ja koska osa näistä kursseista olisi ollut keväällä. Kurssien todellinen sisältö ilmeni vasta luennoilla ja jotkut kurssien nimet olivat hieman harhaanjohtavia. Esimerkiksi Electronic Devices -kurssi käsitteli paljon sähköfysiikkaa ja puolijohteita fysikaalisella tasolla, eikä niinkään elektronisia laitteita. Osallistuin myös yhdelle italiankieliselle analogisen elektroniikan kurssille, mutta jouduin vaihtamaan sen lopulta toiseen, englanninkieliseen kurssiin, koska en uskonut, että olisin pystynyt oppimaan kurssin sisältöä riittävän hyvin, jotta olisin päässyt sen läpi. Kurssia vaikeutti italiankielisten luentojen lisäksi luentokalvojen puute ja muiden kurssilaisten heikko englannin taito. Jostain syystä kaikki analogia- ja tehoelektroniikan kurssit opetettiin italiaksi. Digitaalielektroniikan opetusta löytyi kuitenkin hyvin myös englanninkielisenä. Käymilläni englanninkielisillä kursseilla oli paljon ulkomaalaisia maisteritutkinnon opiskelijoita. Politecnico järjesti myös italian kielikurssin (6 op), joka oli kaikille vaihto-opiskelijoille pakollinen. Maisteritason kurssit olivat vaativia, mutta tuntuivat hyödyllisiltä. Opiskelin lopulta Torinossa, kurssivaihdosten jälkeen, digitaalielektroniikkaa (Digital Electronics, 10op) ja elektronisten systeemien suunnittelua (Electronic Systems Engineering, 6op). Kursseilla oli paljon laboratorioita, joten opetetusta teoriasta sai myös käytännönläheisemmän käsityksen. Laboratorioista täytyi kirjoittaa raportit, joten kurssien työmäärä tuntui suurelta. En ollut opiskellut kaikkia ennakkotietoina suositeltavia tietoja Suomessa (kuten esimerkiksi CMOS, VHDL ja tietokonearkkitehtuuri). Tämä lisäsi kurssien työmäärää entisestään. Opiskelemani kielikurssin aion sisällyttää vapaavalintaisiin opintoihin ja elektroniikan kursseista ainakin toisen sisällytän C-moduuliin. Muuta Italia oli erinomainen paikka matkusteluun, koska historiallisia nähtävyyksiä riitti ympäri maata. Eiitalialaisena pystyin ostamaan Interrail-lipun, joten matkustelu ei tullut edes kalliiksi, vaikka matkustin nopeissa Eurostar-junissa. Tapasin matkoillani Sienassa tapaamiani ihmisiä, jotka opiskelivat eri puolilla Italiaa ja pystyin myös majoittautumaan joidenkin luokse. Jotkut pubit antoivat alennusta erasmuslaisille. Esimerkiksi Texas Rangers oli yksi näistä. Toinen edullinen, mutta miellyttävä paikka oli Bemish. Kävin myös usein Aperitivo Linguisticossa. Tapahtuman idea oli, että eri pöydissä puhuttiin eri kieliä. Itse olin yleensä englanninkielisessä pöydässä. Kuten muissakin
aperitivoissa, myös täällä sai syödä ja juoda edullisesti. Viidellä eurolla sai (yhden) oluen ja lautasen, jota sai täyttää niin kauan kuin ruokaa riitti. Rahaa kului kaikkiaan viiden ja puolen kuukauden aikana 4000 5000 euroa. Tästä summasta sain ison osan opintotukina ja apurahoina, joten rahan kanssa ei tullut ongelmia. Yllättävän paljon rahaa kului vaihdon loppupuolella (osittain matkustelun takia). Olin siis onnekas, etten ollut tuhlaillut kaikkia varojani alkuvaihdon aikana. Suomalaiset saavat monen muun maan kansalaisiin verrattuna suhteellisen paljon rahaa vaihtoaan varten. Monet muunmaalaiset joutuvat myös maksamaan suuria lukukausimaksuja koulutuksestaan. Suomen kansalaisena minulla oli siis erinomaiset valmiudet (ainakin rahallisesti) viettää unohtumaton vaihtolukukausi.