GRAANILAINEN GRAAN MAGAZINE Sukukokous Turussa Sukukirja julkistettu Graanin Sukuseura r.y. ja Graanilainen-lehti Etukannen kuva Turun suurtoriin rajautuvasta Luostarin Välikadusta. Kts. tarkempi selvitys s. 23. Pohjankuja 4, 12310 Ryttylä www.graaninsukuseura.fi N:o 9 2013 Graanilainen n:o 9 (2013) - Sisällysluettelo Yhteystiedot ja sisällysluettelo Pääkirjoitus Sukuseuramme tiedottaa Joulurauhan julistus Johan Graanin aikaan Graanin sukukirjan julkistaminen Tommilan sukukirjalle kunniamaininta Eila Sovalan sukukirja Graanin Sukuseuran kokous Turussa Turun kartta v. 1710 Kuusi - ihmisen historian mittainen puu Muistoja Merikarvialta - Tapani Salomaa Helena Eleonora Graan ja seppä Jonas Adelin Valokuvia Ilmestyneitä sukukirjoja 2 3 3 4 6 7 8 10 12 15 18 20 23 24 Graanin Sukuseura r.y. Hallitus Matti Kallio, Tapani Salomaa, Jaakko Sarell, Eila Sovala, Riitta Teikari, Timo Tuulivaara ja Harri Viitasalo (Kuvassa vasemmalta: Sarell, Salomaa, Viitasalo, Teikari, Tuulivaara ja Sovala. Kallio puuttuu kuvasta) 2 Nordea 157230-356576 IBAN FI7515723000356576 SWIFT: NDEAFIHH Timo Tuulivaara, Sukuseuran esimies Puh. (040) 594 6401 timo.tuulivaara@graaninsukuseura.fi Matti Kallio matti.kallio@graaninsukuseura.fi Jaakko Sarell jaakko.sarell@graaninsukuseura.fi Graanilainen-lehden ja nettigraanilainen-lehden toimituskunnan muodostavat hallituksen jäsenet ISSN-L 2323-3788 ISSN 2323-3788
P ä ä k i r j o i t u s Turkulainen raatimies Johan Graan Graanin Sukuseura perustettiin v. 2000 ja sen keskushenkilöksi valittiin turkulainen raatimies Johan Graan. Jo tällöin esitettiin, että julkaisisimme sukukirjan, kuten sukuseurat yleensä jossakin vaiheessa tekevät. Ajattelin silloin, että sen työläyden vuoksi en minä ainakaan sitä tekisi. Olemme julkaisseet Graanilainen-lehteä kahdeksan aiempaa numeroa. Niissä on selvitetty raatimies Graanin ja hänen jälkeläistensä elämää. Tulin siihen tulokseen, että nyt on velvollisuus julkaista sukukirja. Lupauduin sen kirjoittajaksi ja sukuseuran hallituksen näyttäessä vihreää valoa hankkeesta tuli totta. Kirja julkaistiin Turun sukukokouksessa. Se sisältää raatimies Johan Graanin elämäkerran lisäksi hänen ja hänen puolisonsa Catharina Brunneruksen jälkeläisiä monien sukututkijoiden selvitystyön tuloksena. Yksi asia kirjasta puuttuu: raatimies Johan Graanin vanhemmat ja heidän sukunsa. Heidän selvittämisekseen olen jo paljon tähänkin asti panostanut. Nyt työ jatkuu entistä tiiviimmin eli toisin sanoen tutkimukset jatkuvat Timo Tuulivaara SUKUSEURAN JÄSENMAKSU 25 EUROA SUKUSEURAN TAPAHTUMIA Graanilainen n:o 9 2013 nettigraanilainen 2014 Sukukokous 2015 nettigraanilainen 2015 Graanilainen n:o 10 2016 nettigraanilainen 2017 Sukukokous 2018 nettigraanilainen 2018 Graanilainen n:o 11 2019 Graanilainen-lehden vanhat numerot sukuseuran kotisivulla luettavissa Sukuseuran hallitus päätti, että Graanilainenlehtien vanhat numerot laitetaan kotisivullemme. Sitä varten on hankittu tietokoneohjelma, jonka avulla lehteä voi selailla ja sivuja suurentaa paremmin luettaviksi. Lehdistä voi tulostaa myös paperikopioita. Vanhoja Graanilaisen lehden numeroita on vielä jonkin verran ostettavissa esimerkiksi lahjoiksi. Lehteä voi tilata esimieheltä ja sen hinta 15 euroa/kpl maksetaan sukuseuran viereisellä sivulle mainitulle pankkitilille. nettigraanilainen verkossa Graanin Sukuseuran hallitus päätti ryhtyä julkaisemaan sukuseuran sivulla luettavaa nettigraanilainen lehteä. Se ilmestyy ensimmäisen kerran vuoden 2014 loppupuolella. Lehdestä on tarkoitus tulla hieman viihteellisempi kuin Graanilainen-jäsenlehdestä. Aika näyttää kuinka tässä onnistutaan. Siinä julkaistaan historiallisten sukujuttujen lisäksi vanhoja valokuvia ja asiakirjoja. Hallitus toivoo, että sukuseuramme jäsenet tutkisivat omia arkistojaan ja lähettäisivät niistä joitakin löytöjä julkaistavaksi. Graanilainen-lehti ilmestyy sukuseuran hallituksen keväällä tekemän päätöksen mukaisesti sukukokousta seuraavan vuoden lopulla ja muina vuosina ilmestyy internetissä Graanin Sukuseuran sivulla nettigraanilainen. Lehdestä voi tulostaa itselleen tarvittaessa paperiversion. Olemme julkaisseet sukukirjan ja yhdeksän Graanilaisen numeroa paperiversioina, jotka kaikki sisältävä tiukkoja faktoja sukumme historiasta. Nyt siirrymme julkaisemaan sukulehteä ajan hengen mukaisesti myös internetissä. 3
Joulurauhan julistus Johan Graanin aikaan Timo Tuulivaara Joulurauha julistettiin monissa keskiaikaisissa kaupungeissa. Turussa rauha julistettiin suurtorilla ensimmäisen kerran tiettävästi jo vuonna 1320. Raatimies Johan Graanin aikoihin eli 1700-luvun alussa rauha julistettiin raatihuoneen ovista ja ikkunoista. Esimerkiksi jouluaattona 24.12.1711 raastuvanoikeus kokoontui iltamessun jälkeen ja paikalla olivat molemmat pormestarit eli Baltazar Schultz ja Anders Lind sekä raatimiehet Henrik Tolpo, Johan Lönnrot, Petter Rynning, Johan Miltopa'aus ja Johan Calleen. Ainoana asiana oli joulurauhan julistaminen. Pöytäkirjassa (kuva alla) lukee suomennettuna tuli Joulurauha Ruotsin ja Suomen kielellä julistetuksi. Raatimies Johan Graan oli tällöin kämnerioikeuden puheenjohtaja eli hän ei voinut olla läsnä tässä raastuvanoikeuden istunnossa. Joulurauhan aika kesti 13.1. asti ja sitä piti kaikkien saada viettää rauhassa. Kaupankäyntikin oli kielletty. Joulurauhan rikkomuksista tuomittiin ankariin rangaistuksiin. Joulunpyhiä oli Graanin aikaan ja vielä vuoteen 1771 asti neljä kappaletta. Joulupäivän ja Tapaninpäivän lisäksi oli kolmas joulupäivä eli 27.12. omistettu apostoli Johannekselle ja neljäs joulupäivä oli viattomien lasten päivä. 4 Merikapteeni Carl Johan Grahnin leski Edla Grahn toimi v. 1878-1894 Turussa kauppiaana. Hän kauppasi joulun aikaan mm. lasten leikkikaluja (Åbo Underrättelser 13.12.1878, yläkuva) Joulukuusi juhlisti joulua Suomessa ensimmäiseksi helsinkiläisissä säätyläiskodeissa lähes kaksistaa vuotta sitten. Luultavasti kuusi oli joulun aikaan myös pastori Carl Constantin Grahnin kodissa. Yläkuvassa on mainittu hänen pitäneen Helsingissä Nikolainkirkossa eli Suurkirkossa toisena joulupäivänä ruotsin kielisen saarnan v. 1853 (Helsingfors Tidningar 24.12.1853). Joulurauha julistettiin ruotsiksi ja suomeksi Johan Graanin aikaan seuraavasti: "Sen Suriwaldian Corckiast Sucuisen Förstin ia herran, CARLEN, Ruotzin, Göthein ia Wändein Cuningan ia Perindöförstin, Suri Ruhtinan Suomessa, hertua Skånijn, Estin maala,
Wiroihin, Carelin, Brehmin, Werdin, Stetin- Pomerin, Cassubin ia Wändin, Rügenin Ruhtinan, Jngerin maan ia Wissmarin herran, nijn miös Pfaltz Grefwin Reihnin Beijerisä, Gülichin, Clewin ia Bergin hertuan puolesta, anda hänen armons Surisukuinen herra Manherra sekä Borgmestari ia Radi täsä Caupungisa tämän cansa t(ietä). Ensin Culutta joulu juhlan ia joulu Juhlan Rauhan, sillä tawalla että jokainen erinomaisest ajattele ia tutki Jumalan armolista laupiutta ia hyfwä tahto meille osotettua, sijnä, että hän hänen ainoan Poickans meile lunastuxexi lahjottanut ia andanut on, jonga corckia juhla ia jälkimuisto me caickella jumalisudhella nyt tänä lähestywäissnä Joulun corckiana Juhlana, sille caickein surimalla cunnialla käytamän ia pitämän pitä, ensin ia ennen caickia wiriäst edzimän Jumalan huonetta, sijnä Jumalan Pyhä ia autuax tekewäistä Sana, sijtä armolisesta lunastuxen työstä ymmärtämän, sitä meiden sydämesem tutkiman, ia sitä ei millen muoto takaperin jättämän. 2. Sijnä tykönä ia toisexi kieldän caiki mymiset ia caupantegot, wijnan, oluen ia muitten wäkewäin juomain, silloin cuin Jumalan Pyhä Sana edespannan ia sarnatan, mymästä nijn miös ylen syömys ia juopumus, iosta sijwotoin elamäkerta alcunsa saa, julmain walain ia Jumalan pyhän Nijmen rickomisen cansa, Sentähden myös tämän cansa kieltän caicki kellari palveliat ia krouarit sillä wällillä 40 markan hopia rahan Sakolla, ychtän siemettä, sitte cuin kello echtosti Seitzemän lyönyt on, ulos laskemasta ia mymästä, tätä jokainen Perhen isändä tule mielens johdata, ia hanen huonens wäelle ia siselolewaisille wierahille wireydellä edespanna, ia caicki asiat nijn laita, että Jumala enssist ia ennen caickia mahdolisest tulis ylistetyxi ia meildä caickilda cunnioitetuxi. 3. Ja nijn cuin täsä Caupungisa yxi suuri ia laitetapa tapa ia wika ylöstullut on nijtten cansa, jotka juoksewat ymbärins Caupungisa, hutawat ia riekuwat, nijn cuin he, Perkelen muotoon Jhmisen muodon muuttanet olisit, jonga cauta Jumala ia monda Jumalista Jhmistä tule wihoitettuxi; Nijn että sencaltainen nijn hyfwin nytt tällä Corcialle Juhlalle, nijn cuin joka aicka pitä estettämän, olcon sis iocaidzelle ia idzcecullengin asuwaiselle tämän cansa käsketty, että he tarkasti cadzowat, keitä he heidän huoneseens sisälle otta, holhowat ia maja suo, nijn laitain, ettei Isändä holho wierasta iohongun pahuuten, cukaikänäns lyötän (!) tätä wastan jollakin tawalla rickowan se sama pitä Lain jälken caicken surimast rangaistaman. 4. Ei mennä neljenexi keetän (?) myös ohidze, caikein suurimalla wireydellä jokaista ia idzecutakin olla käsketyn, neuwotun ia muistetun, että he wiriän ia tarkan cadzomuxen pitäwät walkian cansa, erinomaisest olkein tähden joca ennen tätä tapa on ollut sisälle tuoda ja hajotta, ettei yxikän roh- kene, olkia huonesans pitä, 40 mk. hopia rahian sakolla sen pääle, ettei jocu wahingo sen cautta tapahduis ia ettei nijn see wiatoin cuin wicapäkin ia warinpitämätöin kärsis jotacuta wahingo. 5. Wijmein ia päätöxexi tahdom eij mutoin olla toiwotun, wan se ioka oickia Christitty on eli olla tahto, paremin täsä idzens tutki, cuin hän taitan waroitetta ia neuvotta, cuitengin ettei jocu sencaldaisesta hywästä neuwosta tahdo wari otta, wan sen wastahacoisudella hyljä, ylidzekäy ia sulasta pahudesta idzens tätä wastan pitä ilman muodon- catsomust täydelisest rangaistaman ia lain jälken kärsimän ia sakoitettaman. Tämän cansa iocaitzelle ia idze cullengin, hyfwä, terwelistä ia onnelista Joulun Juhla caickesa rauhasa ia sowinos caikein rackahimast toiwotettu." (Martti Rapola, Turun Historiallinen Arkisto 1, s. 104-116) Nykyisin käytössä oleva joulurauhan julistus kuuluu seuraavasti: "Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään, sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät. Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa." 5
Turkulainen raatimies Johan Graan - Elämäkerta ja jälkeläisiä Sukukirja julkistettiin Turun sukukokouksessa "Tämä teos on elämäkerta kolmesataa vuotta sitten Turussa eläneestä raatimies Johan Graanista. Hän toimi oikeudenpalvelijana 1600- luvun lopulta aina vuonna 1722 Ruotsin Falunissa tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Kirja on myös sukukirja ja sen aineisto on syntynyt neljänkymmenen vuoden sukututkimuksen tuloksena. Aloitin tutkimukset selvittääkseni isäni Niilo Tuulivaaran, vuoteen 1935 asti Graan, esivanhempia. Monien vaiheiden jälkeen päädyin isälinjan tutkimuksissa raatimies Johan Graaniin. Vuonna 2000 kutsuin koolle hänen jälkeläisiään perustamaan sukuseuraa. Perustimme Graanin Sukuseura r.y:n, jonka keskushenkilöksi valitsimme Johan Graanin." Timo Tuulivaara Näin kuuluvat kirjani "Turkulainen raatimies Johan Graan - Elämäkerta ja jälkeläisiä" alkusanojen ensimmäiset lauseet. Vaikka aiemmin olin suhtautunut vastahakoisesti sukukirjan kirjoittamiseen sen työläyden vuoksi, katsoin velvollisuudekseni kuitenkin nyt sen tehdä. Materiaalia oli kertynyt paljon ja ennen kaikkea raatimies Johan Graanista. Koska hän toimi julkisissa viroissa ja luottotehtävissä, hänen nimensä vilahtelee tämän tästä Turun raastuvanoikeuden ja kämnerioikeuden pöytäkirjoissa. Hänen anomuksiaan on säilynyt mm. pormestarin ja armeijan ammusvälinevaraston hoitajan virkoihin. Nämä on esitelty kuvineen kirjassa. Sokerina pohjalla on hänen isävainajansa serkun perukirjan liitteeseen oheistettu selvityksensä tämän viimeisiin elonpäiviin ja hautausjärjestelyihin liittyen. Tämä teksti on raatimies Johan Graanin itse kirjoittama ja se on varustettu hänen allekirjoituksellaan ja sinetillään. Kirjassa on muutama polveutumiskaavio: raatimies Johan Graanin ja Catharina Brunneruksen neljä sukupolvea, Catharina Margareta Paulinin esivanhempia ja Johan Graanin sukua Ruotsissa. Kirjassa on paljon kuvia vanhoista asiakirjoista. Sukukokouksessa julkistettiin raatimies Johan Graania ja hänen perhettään sekä jälkeläisiään käsittelevä kirja. Akateemikko Päiviö Tommilan historiallinen katsaus Turkuun v. 1700 on sisällytetty kirjaan. Elämäkerta ja lasten sekä lastenlasten elämää esittelevä osuus muodostaa teoksen ensimmäisen puoliskon. Kirjan toinen puoli käsittää raatimies Johan Graanin ja hänen puolisonsa Catharina Brunneruksen jälkeläisten esittelyt. Toistakymmentä kirjassa mainittua sukututkijaa on selvittänyt pariskunnan jälkeläisiä. Kirjan loppusanoissa totean "Raatimies Johan Graanin ja hänen puolisonsa Catharina Brunneruksen jälkeläisiä on levittäytynyt kolmensadan vuoden kuluessa yhä kauemmaksi Turun kodista ja moniin muihinkin maihin asti." Sukuseura kustansi kirjan ja se toimitettiin kaikille jäsenille. Sitä voi ostaa ottamalla yhteyttä kirjan tekijään. 6
Tommilan sukukirja sai kunniamaininnan sukukirjakilpailussa Akateemikko Päiviö Tommilan teos "Talonpoikia ja opinkäyntiä - Merikarvian Köörtilän Tommilan talon ja suvun tarina" sai kunniamaininnan Suomen Sukututkimusseuran Vuoden Sukukirja -kilpailussa 2011. Sukututkimusseuran sukukirjakilpailun tarkoituksena on nostaa sukukirjojen laatua ja tehdä niitä tunnetuksi laajemmalle yleisölle. Merikarvia-lehdessä esiteltiin Tommilan kirjaa 24.11.2011 7
Kokemuksia sukukirjan kirjoittamisesta "SUKUNI SUURI Stengårdit - Sovalat, Saariset - Seppälät" Eila Sovala Eila Sovala esittelee kirjaansa sen julkistamistilaisuudessa Jättölän kylätalolla Nummi-Pusulassa 3.8.2013 (kuva Markus Sovala). Aloitin sukutietojen keräämisen vuonna 2004, jolloin olin jäänyt eläkkeelle. Tallensin tiedot sukuohjelmistoon, jonka hankin Sukututkimusseurasta. Keräsin tietoja sekä isäni että äitini suvuista. Aluksi käytin vain seurakuntien arkistoja, joten tiedot olivat pääasiassa syntymä- ja kuolinaikoja ja paikkoja, joissa esivanhemmat olivat asuneet. Kiinnostuin kuitenkin tietämään mitä muuta heille oli tapahtunut ja niinpä etsiskelin tietoja myös erilaisista muista arkistoista. Kuntien arkistoista sain tietoja koulunkäynnistä, käräjien pöytäkirjoista löysin tietoja tilojen ja talojen ostamisista ja myymisistä. Kävin valokuvaamassa paikkoja, joissa sukuani oli asunut. Hautakiviä kuvasin useilla hautausmailla. Ajokilometrejä kertyi. Isäni sukua on asunut Satakunnassa mm. Siikaisissa ja Merikarvialla. Äitini isän sukua on ollut Kalvolassa, Pohjanmaalla Alahärmässä, Oravaisissa ja yksi sukuhaara Hillosensalmella. Äidinäidin suku on asunut ja asuu edelleen Kangasalla. Tapasin matkoillani sukulaisia. joiden kaikkien olemassaolosta ei minulla aikaisemmin ollut juurikaan tietoa. Tapaaminen erään kaukaisen sukulaisen kanssa on maininnan arvoinen. Olin yhdessä serkkuni kanssa kuvaamassa Kangasalla äitini esivanhempien asuinpaikkoja. Raikun kylän Rekolan talossa tapasin talon vanhanisännän ja kun hänelle selvisi, että meillä on yhteinen esi-isä, hän tarjosi kuohuviiniä tapaamisemme kunniaksi. Meidän yhteinen esi-isämme on kuusi sukupolvea taaksepäin. Valokuvamateriaalia ja asiakirjoja sain myös sukulaisilta. Heiltä sain käyttööni päiväkirjoja, kirjeitä ja kortteja. Tietoa alkoi kertyä. Kirjoitin pari artikkelintapaista sukuseuran lehteen. Vähitellen alkoi herätä haave saattaa tiedot kirjan muotoon. Varsinaisen sukukirjan kirjoittamisen aloitin keväällä 2011. En halunnut kirjoittaa sukukirjaa taulukkomuotoon, joka olisi ehkä näin jälkeenpäin ajateltuna ollut selkeämpi, ja myös se että valitsin päähenkilöksi itseni, ei ollut helpoin tapa kertoa suvusta. Kirjassa mainitut henkilöt ovat jotain sukua minulle. Nimeksi kirjalle tuli Sukuni suuri, Stengårdit Sovalat, Saariset Seppälät. Nimen on tarkoitus on jotenkin kuvata sitä, että kerron molempien vanhempieni esivanhemmista. Kirjassa on ehkä vähän vaikea seurata sukupolvia, mutta täytyyhän lukijallekin jättää joku haaste. Kaikkia keräämäni tietoa en ole käyttänyt, oikeastaan loppuvaiheessa tuli rajaamisen vaikeus. Jotkut sivuhaarat ovat mukana, mutta kaikkia kiinnostavia en saanut mahtumaan. 8
Lisäselvityksiäkin jäi tulevaisuuden varalle. Kirjan kirjoittaminen kesti noin kaksi vuotta ja tietenkin lopussa tuli kiire. Olin nimittäin mielessäni päättänyt ilmestymisen ajankohdan elokuulle 2013. Koko prosessi on pääsääntöisesti ollut mielenkiintoinen ja jopa hauska. Oikeastaan mitään vaihetta en muuttaisi toiseksi. Uusien tietojen löytyminen, jonkun sukutiedon taustojen selviäminen ja kaukaisiin sukulaisiin tutustuminen on ollut palkitsevaa. Jos joku on vähänkään omasta sukutaustastaan kiinnostunut, kehotan rohkeasti ryhtymään toimeen, ja vaikka sukukirjaa ei kirjoittaisikaan, tietojen kerääminen ja dokumentoiminen jälkipolville on vaivan veroista puuhaa. Kirjoittamallani kirjalla on yhtymäkohtia sukuseuran toimittamiin kirjoihin. Timo Tuulivaaran kirjaan Turkulainen raatimies Johan Graan, Elämäkerta ja jälkeläisiä kirjani on eräänlainen jatko. Päiviö Tommilan kirjaa Talonpoika ja opinkäyntiä, Merikarvia Köörtilän Tommilan talon ja suvun tarina kirjani sivuaa siten, että isänäiti kuuluu kirjassa kuvattuun Tommilan sukuun. P.S. Kirja on saatavissa minulta maksamalla 32 tililleni Tapiola 363630-1019413, viestiosaan maksajan nimi ja osoite. Kirjan lähetän postitse. Valokuvia Stengårdien ja Sovaloiden albumeista Stengårdin lapset Antero, Aune, Viljo, Kalervo ja Jorma Leväsjoen jäällä 1920-luvulla. Oikealla velkakirja 1930-luvun alusta. 9
Graanin Sukuseuran kokous Turussa 4.8.2012 Timo Tuulivaara Graanin Sukuseuran sukukokous pidetään sääntöjen mukaisesti kolmen vuoden välein. Edellisen kerran kokous oli Merikarvialla vuonna 2009. Kesällä v. 2012 kokoonnuimme juhlakokoukseen Turkuun vanhalle raatihuoneelle 4. päivänä elokuuta lauantaina. Juhlakokoukseen oli aihetta, koska siellä julkistettiin elämäkertateos raatimies Johan Graanista, joka toimi oikeudenpalvelijana nykyisen raatihuoneen paikalla sijainneessa raatihuoneen rakennuksessa suurtorin varrella. Julkistettu teos on myös sukukirja sisältäen raatimiehen jälkeläisiä vielä noin 1900-luvun alussa syntyneisiin asti. Aloitimme juhlavasti Turun tuomiokirkossa klo 10 hartaustilaisuudella, jonka toimitti pastori Matti Kristola. Sen jälkeen Riitta Teikari esitteli tuomiokirkkoa, jonka historialliset juuret ulottuvat 1300-luvun alkuun asti. Tässä kirkossa kävivät jo raatimies Graanin perheen jäsenet jumalanpalveluksissa ja erilaisissa kirkollisissa toimituksissa. Tuomiokirkosta siirryimme kokouspaikalle vanhan raatihuoneen saliin. Graanin Sukuseuran esimies Timo Tuulivaara lausui tervetuliaissanat todeten, että osallistujia oli saapunut paikalle ilahduttavasti yli 50 graanilaista. Akateemikko Päiviö Tommila esitelmöi tervehdyspuheessaan muistista ja muistoista. Turkulainen historioitsija Veli Pekka Toropainen oli kutsuttu paikalle vierailevana tähtenä ja hän viritti juhlayleisön raatimies Johan Graanin aikaiseen tunnelmaan esitelmöidessään aiheesta "Pormestari punaisessa, rahvas rohtimessa - turkulaista pukeutumista 1600- luvulla". Juhlayleisö kuunteli lähes hartaan oloisena esitelmöitsijöitä akateemikko Tommilaa ja historioitsija Toropaista. Turussa pidettiin virallinen sukukokous, jossa esitettiin tilit edelliseltä kolmelta vuodelta ja myönnettiin vastuuvapaus hallituksen jäsenille ja muille tilivelvollisille. Hallituksen jäseniksi valittiin uudelle kolmivuotiskaudeksi Matti Kallio, Tapani Salomaa, Jaakko Sarell, Eila Sovala, Riitta Teikari, Timo Tuulivaara ja Harri Viitasalo eli samat jäsenet uudelleen. Myöhemmin pidetyssä hallituksen kokouksessa valittiin sukuseuran esimieheksi Timo Tuulivaara ja varaesimieheksi Tapani Salomaa. Sukukokous pidettiin sukumme historiallisilla juurilla raatimies Johan Graanin virkapaikan vaiheilla suurtorin varrella. Tämä tori oli hänen aikanaan Turun ehdoton sydän. Hallinnon, kirkon ja kaupan keskus. Hänen vaimonsa Catharina Brunneruksen isä Gabriel Mattsson Bronnerus oli toiminut kauppiaana ja tämän vaimo Margaretha Gabrielsdotter piti leskenä puotia torilla. Appivanhempien asunto sijaitsi kivenheiton päässä Kuninkaankadulla eli nykyisen Hämeenkadun alkupäässä. Nykyisen kauppatorin paikkeilla Uudentorin varrella oli vastaavasti raatimies Graanin perheen talo. Turun asukasluku 1700-luvun alussa oli noin 6 000 henkeä. Turussa on asunut raatimiesperheen jälkeläisiä monessa sukupolvessa. Moni meistä graanilaisista on myös asunut tai asuu siellä. Turussa saimme tavata sukulaisiamme ja tuntea häivähdyksen raatimies Graanin ajasta. Seuraavaa kolmen vuoden kuluttua pidettävää tapaamista odotellessamme voimme tutustua raatimiehen elämäkertaan ja hänen ja hänen puolisonsa jälkeläisten elämään tarkemmin lukemalla kokouksessa julkistettua sukukirjaa. Kirjan esittely on tässä lehdessä. Sukukouksessa otettuja valokuvia on runsaasti katseltavissa tässä lehden numerossa. Kiitän kaikkia kokouksessa mukana olleita. 10
Graanin Sukuseura koolla Turun vanhan raatihuoneen salissa 4.8.2012. Esimies Timo Tuulivaaralla on puheenvuoro. Akateemikko Päiviö Tommila pitää tervehdyspuhettaan. Sukutapaamisen aluksi kokoonnuttiin Turun tuomiokirkkoon, jossa pastori Matti Kristola piti hartauden. Riitta Teikari kertoi Turun tuomiokirkon historiasta. Turkulainen historioitsija Veli Pekka Toropainen esitelmöi ilmeikkäästi turkulaisesta pukeutumisesta 1600-luvulla. Seurasimme herpaantumattomasti hänen kerrontaansa niistä ajoista, jolloin raatimies Johan Graan toimi Turussa oikeudenpalvelijana ja eli elämäänsä puolisonsa Catharina Brunneruksen ja kymmenen lapsensa kanssa. 11
Sukukokouskuvia Turun vanhalta raatihuoneelta 14
Kuusi - ihmisen historian mittainen puu Matti A. Kallio Kuuseen liittyi aikanaan vahvoja symboliarvoja. Pohjolassa kuuseen liitettiin jopa maahisia piirteitä. Kuusen henkisessä suojassa kukoisti niin avio-onni kuin kodin turva. Kuusi myös ohjasi vainajat tuonpuoleiseen. Ei ole ihme, että jylhä kuusi on löytänyt tiensä kaupunkien ja henkilöiden vaakunoihin ja sinetteihin. Esi-isämme Johan Graan käytti sinettiä, jossa kolme kuusta koreilee kilvessä ja yksi kypärän koristeena. Ei pidä myöskään unohtaa, että hänen sukunimensä ruotsin kielestä suomeksi käännettynä tarkoittaa kuusta. Graan, Kuusi, nimenä on varmasti vanhaa perua. Suomessa ensimmäinen merkintä tämän nimisestä henkilöstä koskee Johannes Amberni Gran'ia, joka mainitaan notarius publicus Johannes Schutten kirjeessä vuodelta 1407. Kirje on lähetetty Vadstenan luostarista koskien kirkkoherra Johannes Granin sijoittumista Suomen puolella. Gran tai Graan nimeä ovat seuraavien vuosisatojen aikana käyttäneet monet papit, ammattisotilaat ja virkamiehet. Kirjoitusasu on ollut vaihteleva; Gran, Graan, Grahn. Myös käsityöläisten parissa Graan nimeä on käytetty ainakin 1600-luvulta saakka. Nimessään nämä henkilöt ovat kantaneet ikiaikaisten kuuseen liittyvien uskomusten ja tapojen rikasta muistoa. Kun tiedämme, että kuusilajin kehittymiseen liittyy eräänlainen geneettinen siirtyminen, jonka mekanismi selvittäminen on aivan liian vaikea tehtävä, voimme vain arvata millainen vaikutus ihmisiin on sillä, että samalla paikalla on "aina" ollut kuusi. Tällainen Metusalem kasvaa Ruotsin Taalainmaalla Fulu-tunturilla. Sen juurakko on geneettiseltä rakenteeltaan samanlainen kuin paikalla 9500 vuotta sitten itäneen puun. Vanha Tjiko, kuten sitä kutsutaan, on kloonaantunut vuosituhansien aikana ja muuntunut ns. krummholz-muodosta varsinaiseksi puuksi. Se on yhtä vanha kuin jääkauden jälkeinen pohjolan asujaimiston historia! Haltijakuusi vartioi - karsikot yhdistivät suvut "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto". Kansatieteessä tälle varsin merkilliseltä ajatuksessa tuntuvalle lausahdukselle on annettu selitys, jonka mukaan asuinpaikkaa etsivä mies nukkui sen kuusen juurella, jonka vierelle hän aikoi rakentaa talonsa. Unessa hän kohtasi kuusessa asuvan haltijan, joka kertoi hänelle olisiko paikka hyvä asumiselle. Kuusta oli siis kuuleminen, sillä haltijaa ei saanut suututtaa. Selityksiä lausumalle on muitakin. Haltijakuusta palveltiin ja arvostettiin, sitä ikään kuin kuultiin ja sille uhrattiin paremman ja turvallisemman elämän toivossa. Kenties molemmat tarinat pitävät paikkansa. Kansaperinne antaa siis selityksen sille, miksi niin monen talon pihalla tai portilla kasvaa tänä päivänä suuri kuusi tai kuusipari. Kuuseen liittyy muutakin henkisyyttä ja riittejä. Ruotsissa sitä pidettiin kansanuskossa hedelmällisyyden puuna. Vihkipari saapui kirkosta nuorista karsituista kuusista kyhätyn portin kautta kotitalolle. Vain latvusoksat jätettiin paikoilleen ja niiden ohjaamana nuoripari saapui kotiin aloittaakseen yhteisen elämän. Saman tyyppisten karsikkojen rooli on ollut 15
Suomessakin ihmisen henkisen elämän suhteen merkittävä. Kuusen kuten männynkin kanssa pidettiin nimittäin symbolinen yhteys vainajiin ja pidettiin elävien ja kuolleitten maailmat erossa toisistaan. Karsikkopuun tehtävänä oli alkuaan nimenomaan estää vainajan henkeä kummittelemasta. Puu karsittiin joko niin, että oksat jätettiin vain ylös latvaan tai vaihtoehtoisesti sekä aivan alas ja latvaan. Karsikot sijaitsivat usein kulkureittien varsilla. Puun keskivaiheille saatettiin jättää kaksi oksaa merkiksi siitä, että vainaja oli elänyt aviosäädyssä. Yksi oksa sen sijaan kertoi tämän olleen eläessään vailla puolisoa. Karsikkoon saatettiin myös tehdä taulu kuorimalla runkoa. Siihen merkittiin vainajan nimi tai puumerkki, myöhemmin kuolinaikakin. Joillakin suvuilla karsikkopuissa on ollut merkittynä jopa sukutauluja. Joissakin tapauksissa karsikot muodostivat pyhiä lehtoja. Karsikon rooli oli niin tärkeä, että ennen uuden asumuksen rakentamista valittiin ensin karsikon paikka. Karsikko saatettiin tehdä myös elävälle muistoksi. Ensi kertaa vierailulle saapunutta kunnioitettiin näin ja puun keskivaiheille jätettiin oksa osoittamaan suuntaan, josta hän oli kotoisin. Myös matkatoverit, saavuttaessa vieraalle maalle, tekivät karsikon ystävänsä kunniaksi. Tämän oli vastaavasti tarjottava kumppaneilleen ryyppykestitys. Niinkin myöhään kuin vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä tehtiin karsikkopuita sotauhrien muistoksi. Kuusen ikivihreydellä on ollut symbolinen merkitys myös. Se muistutti ihmistä ikuisuudesta. Ikivihreä on symboloinut ikuisuutta niin pakanakaudella kuin kristillisyydessäkin. Näin hautoja koristavat kuusen oksat saavat selityksensä. Jopa arjessa kuusi tuli apuun, kun piti ennustaa esimerkiksi säätä: Pitkät kerkko-kasvatukset kertoivat tulevasta lumisesta vuodesta. Runkoa vasten roikkuvat oksat varoittivat myrskyjen saapumisesta. Kuusi ja joulukin kuuluvat yhteen. Jo 1500-16 luvulta saakka saksan protestanttien keskuudessa Joulun juhlaan kuului kuusi. Ensialkuun se oli vain pieni kattoon ripustettu koriste, mutta 1600-luvulla se saavutti kokoa, se asetettiin lattialle ja se sai oksilleen koristeita, kuten kynttilät. Lopulta myös Betlehemin tähti, enkelit ja paratiisin omenakin laitettiin koristamaan joulukuusta. Tarinan mukaan Martin Luther olisi viettänyt kerran joulua kynttilöin koristellun kuusen äärellä. Tapa yleistyi nopeasti. Suomen ensimmäinen joulukuusi juhlisti paroni Klinkowströmin joulujuhlaa Helsingissä vuonna 1829. Ensimmäinen sähkökynttilöin valaistu kuusi loisti Tampereella jouluyössä 1894. Kuusi - metsiemme mahtipuu myös yrttien lähde Kuuseen lienee helppo kiinnittää maahisia ominaisuuksia, sillä se on suuri ja ylväs olemukseltaan, se on myös hieman mystinen ja sitä on kutsuttu pimeyden puuksi. Tämän ymmärtää kun vaeltaa aarniometsän siimeksessä, jossa suuret kuuset vallitseva metsää ja niiden naavaiset oksat joskus jopa muodostavat varjoisen tilan tyven ympärille. Vesijaon luonnonpuiston jättiläismäinen kuusivanhus kurkottaa latvustaan lähes 45 metrin korkeuteen ollen tällä hetkellä maamme korkein kuusi. Sen kintereillä kirii Kuusmäen 43,5 metrinen solakkarunkoinen nuorukainen. Se on runsaan 140 vuoden ikäinen ja toisin kuin latvukseltaan kuivahtanut Vesijaon Nestori, kasvaa Kuusmäen teini keskimäärin 8 cm vuodessa, joten se tullee kirimään uuteen ennätykseen parin kymmenen vuoden sisällä. Missä mitoissa se onkaan, kun se mahdollisesti saavuttaa korkean 400 vuoden iän? Tällaiset puut ovat nykyisellään harvinaisia, sillä kuusi on talouspuuna tärkeä ja päätyy jo nuorena massa- ja selluteollisuuteen, sahatavaraksi ja kemianteollisuuteen, jossa siitä valmistetaan mm. tärpättiä, tervaa, puuspriitä, keinokuituja ja muovejakin. ja
17
Kuusi on siis kansantaloutemme kannalta tärkeä osa maamme hyvinvointia. Se ei enää palvele meitä henkisenä haltijapuuna, mutta sillä on edelleen yksilöillekin paljon annattavaa. Kuusi nimittäin on hyvä rohdospuu, jonka uutteita voi hyödyntää niin vilustumisen oireiden hoidossa kuin tulehduksien lievittämisessä, jopa reumaattisien kipujen hoidossa voi käyttää kuusen rohtoja. Kuusen pihka sopii hyvin sellaisenaan pienten haavojen hoitoon ja siitä on jalostettu myös apteekkituote. Näin siis olemme vaeltaneet uskomuksista ja tapaintottumuksista tosiasioihin kuusen eli latinaksi Picea abies'n suhteen. Ei voi kuitenkaan kieltää sitä, että suuren kuusen katseleminen jättää rauhan tunnun mieleen. Kenties haltijapuu vieläkin puhuu meille, me vain emme enää osaa kuunnella. Artikkelin kuvassa suuri kuusi kasvaa jykevänä Tapani Salomaan mailla. Johan Graan teki elämäntyönsä oikeuden palveluksessa. Hän toimi kämnerioikeuden puheenjohtajana, raatimiehenä, syyttäjänä ja asianajajana. Niihin aikoihin ihmiset olivat kunniastaan tarkkoja. Haukkumasanoja viljeltiin laajalti ja hundsvotti eli koirankuonolainen oli niistä lievempiä. Alla piirros kuvitellusta sanasodasta vaikkapa Turussa ennen vanhaan. Muistoja Merikarvialta Tapani Salomaa Isoisäni Kustaa oli soittanut harmoonia Merikarvian kirkossa, jos kanttori jostakin syystä oli estynyt. Kirkossa oli vain harmooni, urut ovat tulleet myöhemmin. Ammatiltaan hän oli kirvesmies, metsuri, pienviljelijä ja seppä sekä varmaan paljon muutakin. Siihen aikaan kun piti pärjätäkseen osata enemmän kuin yhden ammatin työt. Olen kuullut myös, että vanhempien poikiensa, Heikin ja Jussin (isäni Olavi), kanssa hän oli veistänyt Merikarvian kirkon naisten puolen penkit joskus 1920-luvulla sekä rakentanut alusta lähtien silloisen kunnan vanhainkodin, nykyisen Merikievarin päärakennuksen. Meille hän kertoi, ettei hirsien väliin saanut laittaa tilkkiä, ennen kuin kunnan rakennusmestari stumstokilla, teräksisellä metrin mitalla, tuli ja veti hirsien välit. Jos mitta meni liian syvälle, ei kun uusiksi. Hirsikerros pois paikaltaan ja veistäminen jatkui, kunnes mestarin mielestä jälki oli tyydyttävä. Sen pienen talonkin Alakylässä hän oli itse kyhännyt kasaan. Siellä kaikki lapsensa oli saattanut alkuun ja kasvattanut (kuva). Rahat taloon oli kai tuonut Amerikasta, jossa hän oli ollut poikamiesaikoina 1910 paikkeilla kolme vuotta. Luultavasti samoista syistä kuin moni muukin siihen aikaan eli Bobrikoffin laitonta värväystä paossa. Hän värväsi kuulemma etujoukkoja Venäjän armeijaan, Turkin sotaan. 18
ja liekö siitä tarttunut jonkinlainen kipinä, kun minusta myöhemmin tuli kondiittori ja leipuri. Sitä taloa kävimme me sukulaiset katsomassa ja kuvaamassa sukukokouksen yhteydessä v. 2009 Merikarvian Alakylässä. Talosta oli silloin lautavuoraus revitty pois ja myös koko kuisti, josta meni rappuset vintille. Lapsuudestani en Merikarvialta kovin paljon muista. Mieleen on jäänyt, että kesällä 1945 tai olikohan se 1946, kun isäni sisar Eevi meni naimisiin, isoisä näytti meille pojille, veljelleni Juhanille ja minulle pajaansa. Taisivat sillä reissulla olla mukana myös serkkuni Outi ja Hannu. Paja oli rakennettu etäämmäksi talosta, varmaan samasta syystä kuin sauna ennen aíkoinaan rakennettiin tulen kantaman päähän talosta. Savusaunoja paloi ennen aikaan tietyn silloin tällöin. Se oli sellainen pieni maalattialla varustettu paja, jossa kaikki sepän työkalut olivat paikallaan. Ahjo nurkassa, hiiliä ja alasimia ym. tarvikkeita pitkin ja poikin. Sekin on jäänyt mieleen, että työkalut oli ripustettu seinille ja kaikki, näin lapsen mieleen tarttuneena, oli järjestyksessä. Ai niin, niistä Eevin häistä muistan tarkasti yhden tapahtuman talon pihalla, vanhan vinttikaivon luona. Siinä kaivon kannella sisaruksista Aili koristeli hääkakkua, kaksikerroksista luomusta, jonka täytteenä hän käytti voikreemiä. Nykyajan koneiden aikana on vaikea edes kuvitella, mitä tarkoittaa kun vatkaa käsin voista vaahtoavaa kreemiä. Sellaista joka keltaisesta, pestystä voista ahkerin käsin vatkaamalla muuttuu valkoiseksi vaahdoksi. Ja näin jälkeen päin käsittämättömällä tavalla Aili oli värjännyt valkoisesta kreemistä myös punaista ja vihreää koristelua varten. Kaikki tietää, että kun on kuuma kesäpäivä, ei tuollainen vaahto kauaa pysy sulamatta. Juuri siksi Aili työskentelikin kaivon kannella. Kansi oli viileä ja ne erilaiset kreemiastiat hän piti kaivon sisäpuolella korissa, joka roikkui narun varassa viileän ilman suojeluksessa. Sellaista ei pieni viisivuotias ollut ennen nähnyt Isoisä, joka kooltaan ei järin iso ollut, enimmäkseen muistetaan työteliäänä puurtajana ja myös ankara kasvattajana, niistä sukulaisten tarinoista päätellen. Mutta oli hänessä ilmeisesti paljon inhimillisyyttäkin. Isäni kertoi joskus, että hänen ollessa seitsemän vuoden ikäinen, hän oli siihen mennessä saanut kulkea itse tehdyissä töppösissä tai pieksuissa. Hän oli Kustaa-isältään saanut lupauksen, että jos oikein on ahkera koulussa ja auttaa töissä kotona voisi jouluksi saada oikeat kengät. Se kaiketi on ollut seitsenvuotiaalle suuri ihme ja tavoittelemisen aihe. Niinpä hän, kertomansa mukaan, olikin tehnyt mielestään kaikkensa joulua lähestyttäessä haaveillessaan uusista jalkineista. Kun sitten joulu oli taittunut iltaan, odotti hän kärsimättömänä isänsä kotiin tuloa. Meidän Olli-vaari kertoi tätä sattumalta juuri jouluaattona vanhoilla päivillään Honkakylässä asuessamme ehkä jotain v. 1990 ollessaan hiukan liikuttuneessa tilassa. Ja jatkoi tarinaansa tällä tavalla: Alkoi jo olla pimeää ja minä istuin tuvan penkillä ja kyselin äidiltä, missä isä viipyy ja onko hän luvannut ne. Vastauksenaan oli saanut, että odota nyt kun isä tulee. Jonkin ajan kuluttua isänsä olikin tullut ja mitään sanomatta istunut pöydän ääreen syömään, tapansa mukaan. Kustaa, jota siis pelokkaalla kunnioituksella yleensä toteltiin, siinä vaiheessa oli erityisen pelottava tilanne isälleni. Jollakin tapaa hän kuitenkin oli rohkaissut mielensä ja kysynyt äidiltään kohdistaen sen isäänsä päin niistä luvatuista kengistä. Siihen Kustaa oli sanonut: Meneppä Jussi kattomaan onko vintin rapuille joulupukki jotain jättänyt. Vieläkin näen isäni Olavin kyyneleet silmissäni, kun hän kertoi; Ja, siinä ne oli KENKUT, sillä nimellä hän julisti suutarin tekemiä nauhakenkiä, jotka kuulemma sopivat justiinsa hänen pieniin jalkoihinsa. Aluksi niitä pidettiin vain sisällä isän kertoman mukaan. Mutta Kenkujen myöhemmät vaiheet jäivät sillä kertaa oman joulumme jalkoihin. 19
Helena Eleonora Graan ja seppä Jonas Adelin Timo Tuulivaara Vääpeli Gabriel Graanilla ja Catharina Paulinin neljäntenä lapsena syntyi 1.3.1735 Helena Eleonora Graan. Hänet kastettiin 3.3. ja perhe asui tällöin Paraisten Ybbersnäsissä, jossa elivät myös sen tilan omistaja Petter Paulin ja vaimonsa Margaretha Magdalena Lilliesköld eli Catharina Paulinin vanhemmat. Kummeina toimivat kappalainen herra Jakob Malm rakkaan rouvansa Ingred Gyllingin kanssa Muddaisista, pehtoori Petter Paulin, Johan Ezelius, nimismies Magnus Stening vaimonsa kanssa Kurkaisista. Hänen etunimikseen on mainittu Hedvig Eleonora, Helena Eleonora ja Maria Eleonora. Sekä myöhemmin Tukholmassa vielä Ulrika ja Clara. Helena Elonora Graan oli Sauvossa Ruonankartanossa palveluksessa ja kävi ehtoollisella 25.8. ja 29.9.1755 (rippik. 1748-1763, s. 197) ja 2.2. ja 18.6. sekä 18.7.1756 samoin 5.6. ja 12.6.1757 (rippik. 1748-1763, s. 201). Sitten hän toimi palvelijana Kuusiston herraskartanossa samaan aikaan kuin siellä oli lakeijana eli sisäpalvelijana hänen Gabriel-veljensä. Eleonora tuli sinne vuonna 1758. Ehtoollismerkinnät siellä 5.2., 2.7. ja 26.11.1758 sekä 18.4. ja 19.8.1759. Hän muutti takaisin Ruonankartanoon v. 1760, jossa palveli myös hänen veljensä Georg Fredrik. Kummina hän toimi 26.12.1760 Ruonankartanon pehtooripariskunnan Fredrik Adolf-pojalle ja 18.08.1761 Ruonankartanon torppari Ingmanin tyttärelle Helena Eleonoralle (1. kummi). Hän kävi ehtoollisella 23.12.1761. Muutto Tukholmaan Helena Eleonora Graan muutti Ruotsiin. Tukholmassa asui hänen setänsä kauppalaivojen merimies Abraham Graan perheineen ja serkku Sara Elisabeth Kortenhausen. Västeråsin ympäristössä asui kaksi tätiä eli taloudenhoitajat Magdalena ja Maria Graan ja serkku Ulrika Sedonia Kortenhausen. Helena Elonora Graan vihittiin Tukholmassa 1.6.1762 Svea artillerirykmentin seurakunnassa Svea artillerirykmentin tyykikomppanian sepän Jonas Adelinin kanssa. Adelinin on armeijan katselmusluettelon v. 1795 mukaan merkitty syntyneen Smoolannissa ja ollut palveluksessa 35 vuotta eli noin vuodesta 1760 alkaen. Jonas Adelin oli Tukholman henkikirjan v. 1760 mukaan 22-vuotias kengitysseppä Jakob Tillmanin kisälli ja asui tämän luona Klara Västra Nedressä. Adelin oli ollut jo aiemmin naimisissa, sillä hänet vihittiin 14.10.1760 jossakin Tukholman seurakunnassa Catharina Lindrothin kanssa. Tämä ensimmäinen puoliso kuoli jo vuoden kuluttua 27-vuotiaana 18.9.1761 Svea artillerirykmentin seurakunnassa. Jonas Adelin ja puoliso Helena Eleonora Graan on mainittu Tukholman Svea Artillerirykmentin kirkonkirjassa 1779-1793. Siinä on mainittu myös, että he ovat eronneet. Kirkonkirjassa on maininta, että pariskunta olisi eronnut 15.8.1779. Helena Elenora Graan kuoli 26.9.1789 Svea artillerirykmentin seurakunnassa Tukholmassa 54-vuotiaana ja hänen sanotaan olevan seppämestari Jonas Adelinin entinen vaimo. Jonas Adelin kuoli 10.4.1795 ja oli tällöin 64-vuoden ikäinen. Hänen mainitaan perukirjassa olleen kengitysseppä ja porvari sekä omistaneen Ladugårdslandetin kaupunginosan Rudetin korttelissa talon n:o 74, joka oli kaupungin tontilla sekä rakennettu osittain kivestä ja osittain puusta. Talo oli tulessa turmeltunut. Helena Eleonora Graanin ja Jonas Adelinin lapsia (kaikki syntyivät Tukholmassa Svea Artillerirykmentin seurakunnassa) Catharina Eleonora, syntyi 9.10.1763 Svea artillerirykmentin seurakunnassa (kuva 1) ja kas- 20
tettiin 11.10. Kummina toimi mm. neitsyt Sara Lisa Cronholtz, joka luultavasti oli Sara Elisabeth Kortenhausen eli Helena Eleonora Graanin serkku (usein esiintyy virheellisiä kirjoitusasuja, mm. Västeråsin rippikirjassa hänen sisarensa nimi oli kerran kirjoitettu Kortenhausenin sijasta Kortenhollz-nimiseksi). Catharina Eleonora kuoli parin viikon ikäisenä 21.10.1763. Johan Gabriel, syntyi 3.9.1764 kuoli 18.9.1764. kaksosena ja Nils Fredrik, syntyi 3.9.1764 kaksosena ja kuoli 6.1.1765. Kaksosten kastemerkintä, kuva 2. Christina Catharina, syntyi 7.2.1766 (kuva 3). Hänen puolisonsa oli Götan Kaartin henkirykmentin everstiluutantin ja ritarin Wulfcronan komppanian korpraali n:o 78 Gustav Runn. Pariskunta oli vihitty jossakin Tukholman seurakunnassa 16.12.1792. Christina Catharina mainitaan isänsä jälkeen laaditussa perukirjassa ainoaksi elossa olevaksi lapseksi ja perilliseksi. Christina Catharina Adelin kuoli vain 33-vuotiaana 9.9.1799 eikä pariskunnalle jäänyt perukirjan mukaan perillisiä. Gustav Runn vihittiin uuteen avioliittoon Tukholmassa 19.7.1801 Margaretha Björkströmin kanssa. Heille syntyi 6.5.1797 Johanna Christina, joka kuoli 8.5. parin päivän ikäisenä. Gustav Rönn kuoli 37-vuotiaana 13.3.1807 Tukholmassa ja leski Greta Runn Tukholman Klaran seurakunnassa 45-vuotiaana 28.11.1817. Johan Gustav, syntyi 5.7.1768 (kuva 4, kummina myös neitsyt Maria Fredrika Gran eli merimies Abraham Graanin tytär) ja kuoli 13.2.1769. Carl Magnus, syntyi 25.2.1770 (kuva 5, äidin nimi Hedvig Eleonora) ja kuoli 21.7.1771. Erik Gustav, syntyi 23.1.1773 (kuva 6) ja oli mainittu 6-vuotiaana v. 1780 henkikirjassa merkinnällä poika. Hänen nimeään ei ole mainittu enää v. 1783 henkikirjassa vanhempiensa yhden sisaren kanssa. Hänen kumminaan oli mm. maustekauppias Erik Nordahl, jonka puoliso oli Helena Eleonora Graanin serkku Sara Elisabeth Kortenhausen (jonka äiti oli Johan Graanin toiseksi nuorin tytär Anna Elisabeth Graan. kuva 1 kuva 2 21
Tämä artikkeli on julkaistu yhtenä lukuna "Turkulainen raatimies Johan Graan - elämäkerta ja jälkeläisiä" -kirjassa. Halusin sen kuitenkin myös tähän lehteen, koska täydennyksenä on löytynyt keskimmäiselle tyttärelle aviomies sekä muitakin lisätietoja artikkeliin. Näin kaikki vääpeli Gabriel Graanin ja hänen puolisonsa Catharina Paulinin lapset on selvitetty laajasti sekä kirjassa että Graanilainenlehdessä. kuva 3 kuva 4 kuva 5 kuva 6 22 Jonas Adelinin jälkeen laaditun perukirjan ensimmäinen ja viimeinen sivu, jonka lopussa on Helena Eleonora Graanin ja Jonas Adelinin ainoan lapsen/ perillisen Christina Catharina Runnin allekirjoitus.
VALOKUVIA Turun vanhalle raatihuoneelle kokoonnuttiin 4.8.2012 kokoukseen suvun vanhoille juurille. GRAANILAINEN GRAAN MAGAZINE Sukukokous Turussa Sukukirja julkistettu N:o 9 2013 Tämän lehden kannessa on kuva Luostarin Välikadusta ja sen päässä on portti suurtorille. Katu on ollut tärkeä kulkuväylä Turussa jo keskiajalla. Lehden keskiaukeamalla olevassa Turun kartassa v. 1710 se on merkitty numerolla 59 ja selityksissä on sen ruotsin kielinen nimi Kloster Mellangatan. Katu johti Kaskenmäen luostarista tuomiokirkolle. 23
Graanin Sukuseuran julkaisuja Graanin Sukuseura on julkaissut alla kuvatut kaksi sukukirjaa ja niitä voi tilata hintaan 30 eur/kpl. Tilaukset: puh. 040 594 6401 tai sähköpostilla timo.tuulivaara@graaninsukuseura.fi Eila Sovalan kirjan esittely ja tilausohjeet sisäsivulla.