Filigraanirisku Jenna Salmi Opinnäyte Saamelaisalueen koulutuskeskus Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto 2013
Saamelaisalueen koulutuskeskus Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto Korukivi- ja jalometallialan artesaani Jenna Salmi Filigraanirisku 16.5.2013 12 Tiivistelmä Olin Varangerbottenissa, Norjassa, työssäoppimassa keväällä 2013 Forseliuksen Anun luona. Olin jo aikaisemmin ollut kiinnostunut filigraanitekniikasta ja Anun paja oli mainio paikka oppia tämä tekniikka. Omaan opinnäytetyöhöni sain inspiraation liikkeeseen puhdistettavaksi tuodusta riskusta. Minua kiehtovat korut, joissa on paljon liikkuvia ja heliseviä osia. Halusin tuoda näitä elementtejä myös opinnäytetyöhöni lukuisten laukkasten muodossa. Materiaaleiksi omaan riskuuni valitsin 925- hopean ja kiveksi synteettisen rubiinin. Mun ledjen Vuonnabađas, Norggas, bargohárjehallamis giđđat 2013 Anu Forselius luhtte. Filigrána barggut ledje juo guhká geasuhan mu. Anu bádji lei somás báiki dán teknihka oahppamii. Inspirašuvnna iežan loahppabargui ožžon solljus, mii lei buktojuvvon bádjái buhtisteame várás. Čiŋat, maid oasážat lihkadit ja skilaidit, geasuhit mu. Háliđin buktit daid elementtaid maiddái loahppabargui lavkkastagaid hámis. Materiálan iežan soljui válljejin 925-silbba ja geađgin syntehtalaš rubiinna.
Sisällysluettelo 1. Johdanto... 1 2. Taustaa... 1 3. Materiaalit... 2 3.1 Synteettinen rubiini... 2 3.2 Hopea... 3 4. Valmistusprosessi... 3 4.1 Kiviosuus... 3 4.2 Jalometalliosuus... 5 4.2.1 Proto filigraanilangasta... 5 4.2.2 Kuvioiden teko... 6 4.2.3 Istukka... 6 4.2.4 Juottaminen... 7 4.2.5 Lenkkien teko ja juottaminen... 7 4.2.6 Kiven istutus... 8 4.2.7 Laukkasten laittaminen... 8 4.2.8 Leimaus... 8 5. Pohdinta... 9 6. Kustannuslaskielma... 10 Lähdeluettelo... 11 Kuvaluettelo... 12
1 1. Johdanto Kun tulin kouluun 2010 tiesin jo alussa, että teen riskun opinnäytetyökseni. Olin keväällä 2013 Varanginvuonossa Anu Forseliuksen luona ja siellä opin filigraanitekniikan, siitä sain vahvistuksen, että teen filigraaniriskun. Olin tehnyt aikaisemmin synteettisestä rubiinista kaksoispyörtöhiotun kiven (Kuva 1), joten kiviosuus oli helppo päättää. Tein yksöispyörtöhiotun kiven, joka sopii mielestäni todella hyvin kokonaisuuteen. Kuva 1 Kaksoispyörtöhiottu kivi 2. Taustaa Filigraani Filigraani tulee latinankielisistä sanoista filum ja granum. Fili = lanka ja granum = pallo Kulta- ja hopeasepät monesta maailman kolkasta harjoittivat ikivanhaa filigraanitaidetta. Tämä taito ei levinnyt Pohjois-Amerikkaan tai Australiaan. Ei ihme, että filigraanin tekotyyli ja muoto on muuttunut, koska eripuolilla maailmaa on erilainen tyyli. Esimerkiksi Intiassa tehtiin isoja patsaita jotka oli tehty tuhansista erikokoisista filigraanilangoista. Muissa maissa oli pienet filigraanityöt, kuten korut ja koriste-esineet
2 Kulta- ja hopeasepät käyttivät usein hopeaa heidän filigraanitöihinsä, vaikka muutamat tosin uushopeaa. Jotkut artesaanit ovat muuttaneet tekniikat kultaankin sopiviksi. (Rhodes-Moen, 2006, 8) 3. Materiaalit 3.1 Synteettinen rubiini Korundilla on kaksi jalokivinä käytettyä muunnosta; punainen rubiini ja sininen safiiri. Rubiini ja safiiri ovat kallioperässä jalokivilaatuisina niin harvinaisia, että niitä ei yleensä kannata louhia. Synteettiset rubiinit ja safiirit ovat luonnon kiviä huomattavasti halvempia. Korundin punaisen jalokivimuodon, rubiinin, nimi tulee latinan punaista merkitsevästä sanasta rubus. Rubiinin kovuus on 9. (Taipale, 2010, 114, 115) Synteettisten jalokivien erottaminen aidoista vaatii ammattitaitoa ja huolellisuutta, silmin tehtävän vertailun lisäksi laboratoriomäärityksiä. Alumiinioksidi, joka sulatetaan räjähdyskaasuliekillä, kiteytyy päärynänmuotoiseksi pienellä pyörivällä pöydällä. Korundin raaka-aineena käytettyyn puhtaaseen alumiinioksidiin lisätään haluttu väriaine. Esim. Kromioksidi antaa rubiiniin punaisen värin. Päärynänmuotoinen korundikide on kasvanut yhtenäisesti ja sillä on aidon kaikki fysikaaliset ja optiset ominaisuudet. Päärynän pituussuunnassa on synteettisen korundin optinen akseli, jossa se lohkeaa. Kaunein väri saadaan hiottaessa kohtisuoraan optista akselia vastaan. Ultraviolettivalossa aidot rubiinit loistavat voimakkaan punaisina, synteettiset heikosti tummanpunaisina. (Paronen, 1988, 203, 204, 205, 206, 207)
3 3.2 Hopea Kemiallinen merkki: Ag Sulamispiste: 960 C Kiehumispiste: 2180 C Ominaispaino: 10,5g/cm3 Hopea on oletettavasti yksi ensimmäisistä metalleista, joita ihminen on ottanut käyttöönsä. Keskiajalla alkemistit yhdistivät tietyn taivaankappaleen ja alkuaineen toisiinsa. Sen tähden he antoivat niille samoja symboleja. Hopea sai merkikseen kasvavan kuun sirpin. (Vaissi, Huovinen, 2005, 69, 72) 4. Valmistusprosessi 4.1 Kiviosuus Olin jo aikaisemmin tehnyt synteettisestä rubiinista kaksoispyörrön, joten oli helppo päättää, mistä kivestä teen opinnäytetyöhöni kiviosuuden. Sopiva palanen löytyi helposti, ja tein siitä niin ison kuin kivestä vain pystyi tekemään. Aloitin hiomalla kiven alapuolen tasaiseksi, jotta kivi olisi helpompi liimata doppiin. Kun kivi oli oikean mittainen ja pyöreä, siirryin kiillotustahnoille (Kuva 2) Koululle oli tullut uusia timanttiviiloja ja ne olivat mainioita korjaamaan kiven muotoa, kun toinen puoli oli toista puolta korkeammalla (Kuva 3). Menin vielä 1200 laikalle häivyttämään viilan jälkiä ja jatkoin tahnalle. Kun kiilto ja muoto miellyttivät, otin kiven irti ja laitoin sen kitillä kiinni kiillotetulta puolelta, jotta pystyin tasohiomakoneella tasoittamaan alapuolen (Kuva 4).
4 Kuva 2 Kiillotin tahnoilla kiveä Kuva 3 Timanttiviilalla viilasin muotoa paremmaksi Kuva 4 Tasohiomakoneella hiomista
5 4.2 Jalometalliosuus 4.2.1 Proto filigraanilangasta Kun jalometallitunnit alkoivat, aloitin tekemään protoja kuparilangasta, jotta tietäisin, kuinka paksusta ja leveästä langasta teen ulkoreunan ja kuviot riskuuni (Kuva 5). Sopiva paksuus löytyi aika nopeasti, koska minulla oli aikaisempaa kokemusta filigraanista. Kokeilin erimittaisia paloja, mistä tulee minkäkin kokoisia sydämiä. Loppupituus, josta tein sydämet oli 70,85mm. Aloin tekemään hopeasta kuvioita. Vedin langat 1,0mm ja 1,2mm paksuisiksi, jonka jälkeen kiersin langat porakoneella kierteille. Litistin 1,0mm ja 1,2mm vahvuiset langat 0,75mm ja 1,05mm paksuisiksi. Kuva 5 Kuparilanka proto
6 4.2.2 Kuvioiden teko Leikkasin kierrelangasta 70,85mm pätkät ja hehkutin ne (Kuva 6), jotta materiaalia olisi helpompi taittaa ja se ei haurastuisi. Aloitin taittamalla kierrelankapätkän tasan päistä ja levitin niitä, jotta kuviosta tuli V:n muotoinen. Pyöröpihdeillä aletaan kääntää V:n kärkiä keskustaa kohden, mahdollisimman pyöreäksi. Sen jälkeen voi muotoilla sydämet sopivan kokoisiksi. Munuaiset aloitin kääntämällä suoran kierrelankapätkän päihin koukerot, samanlaiset kuin sydämissäkin. Sormilla pyöritellään kierteet keskustaa kohti ja muotoillaan. Kuva 6 Hopealankojen hehkutus 4.2.3 Istukka Istukkaan sain idean Inka Laitilta, hän ehdotti, että voisin tehdä filigraanilangasta istukan. Valssasin lankaa niin kauan, että sain istukasta sopivan levyisen. Juotin langan päät yhteen ja tämän jälkeen juotin lankaistukan levyyn. Sahasin istukan pohjaan reiän, jotta valo pääsee takakautta kiven läpi ja kiven väri näkyy paremmin.
7 4.2.4 Juottaminen Juottaminen jännitti minua kovasti, koska kierrelanka sulaa helposti, jos liekki osoittaa väärään paikkaan (Kuva 7). Asettelin kaikki sydämet, istukan, munuaiset ja kierrelangan sekä ulko että sisäpuolelle riskua. Boorastin, laitoin juotepalat ja aloin lämmittämään. Jouduin lisäämään juotetta moneen kertaan, koska juote juoksi joko reunaan tai kuvioon. Kahdesta sydämestä sulasi koukerot, joten jouduin tekemään uudet. Se vei aika paljon aikaa, koska minulla ei ollut valmista kierrelankaa. Kuva 7 Juottaminen 4.2.5 Lenkkien teko ja juottaminen Otin 1,0mm lankaa ja tein siitä 2,5mm lenkit, jotka juotin kiinni riskuun. Juottaminen sujui muutamaa kylmäjuotosta lukuun ottamatta hyvin. En ollut valinnut lenkkien paikkoja etukäteen, vaan päätin ne, kun risku oli kasassa.
8 4.2.6 Kiven istutus Kiven istutuksessa haastavinta oli päättää, mihin laitan riskun kiinni istutuksen ajaksi. Kokeilin istuttaa kiveä hiekkatyynyn päällä, mutta keskikohta antoi sen verran periksi, että se ei ollut mahdollista. Lopulta päädyin laittamaan riskun puulaattaan, johon laitetaan kittiä. Kittiä lämmitetään jotta esine tarttuu siihen kiinni. Laitoin puulaatan ruuvipenkkiin, otin istutuspunsselin ja vasaran, joiden avulla naputin kiven kiinni (Kuva 8). Kuva 8 Kiven istutus 4.2.7 Laukkasten laittaminen Porasin laukkasiin 1,2mm reiät, jotta saan ne lenkeillä kiinni toisiinsa. Lenkkien koko laukkasissa on 2,5mm ja langan paksuus on 1,0mm. 4.2.8 Leimaus Leimat laitoin neulaan, koska en voinut laittaa niitä kierrelankaan. Istukka olisi ollut toinen hyvä paikka, mutta hoksasin asian liian myöhään.
9 5. Pohdinta Valitsin filigraanin, koska halusin hyödyntää työssäoppimisessa oppimaani tekniikkaa. Tavoitteeni oli aika korkealla, koska olin ennenkin tehnyt filigraanilangasta töitä. Tykkään kaikesta helisevästä, joten tiesin heti, että haluan riskuuni paljon laukkasia. Mielestäni työ onnistui todella hyvin, sain siitä ilmavan ja laukkasia on juuri sopiva määrä. Juottaessa, kahden sydämen koukerot sulahti. Minun olisi pitänyt katsoa tar kemmin, mihin liekki osuu. Kun olin laittamassa neulaa paikalleen, neulan mekanismi irtosi (Kuva 9 ja 10), koska siinä oli kylmäjuotos. Onneksi uudelleen juottaminen onnistui hyvin. Mielestäni oli haastavampaa tehdä yksöispyörtöhiottu pyöreä kivi, kuin kaksoispyörtöhiottu soikea kivi. Kuva 9 Mekanismin kylmäjuotos Kuva 10
10 6. Kustannuslaskielma Materiaalit Määrä Hinta Yhteensä Synteettinen 1.19g 0,30 /g 0,36 rubiini Hopea 31,18g 0,839 /g 26,16 Laukkaset, pisara 12kpl 0,23 /g 2,76 Laukkaset, koristereuna 12kpl 0,67 /g 8,04 Laukkaset, 12mm 12kpl 0,42 /g 5,04 Yhteensä 42,36 Työkustannukset Suunnittelu 6h 10 /h 60 Työ 44h 10 /h 440 Yhteensä 500 Materiaalit + työ 542,36 Kate 10% 54,24 Veroton myyntihinta 596,60 ALV 24% 143,18 Tuotteen kokonaishinta 739,78
11 Lähdeluettelo Vaissi, Pekka Huovinen, Hannu. Kultasepän aineoppi ja ammattikemia, 2005. Helsinki: Opetushallitus Taipale, Kalle. Kivet ja mineraalit, 2010. Keuruu: Otava Rhodes-Moen Jeanne. Silver threads, 2006. Paronen, Tauno. Jalokiven loisto ja työstö. 1988. Hämeenlinna: Karisto
12 Kuvaluettelo Kuva 1 Jenna Salmi Kuva 2 Jenna Salmi Kuva 3 Jenna Salmi Kuva 4 Roosa-Marja Pehkonen Kuva 5 Jenna Salmi Kuva 6 Roosa-Marja Pehkonen Kuva 7 Roosa-Marja Pehkonen Kuva 8 Jenna Salmi Kuva 9 Jenna Salmi Kuva 10 Jenna Salmi